Itämeren seurantamatkat elokuussa:

Näytteenottoa rannikkoseurantamatkalla. Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomenlahti on elpynyt 2010-luvun puolivälin Itämeren suolapulssien välillisesti aiheuttamasta tilan heikkenemisestä. (Kuva: Seppo Knuuttila)

Suomen ympäristökeskuksen elokuun seurantamatkojen mukaan Suomenlahti on elpynyt 2010-luvun puolivälin Itämeren suolapulssien välillisesti aiheuttamasta tilan heikkenemisestä.

Sään säätelemät virtaukset Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan välillä aiheuttavat vaihtelua Suomenlahden tilassa, mikä vaikeuttaa päästövähennysten vaikutuksen erottamista. Selkämeren syvänteissä happitilanne näyttää edelleen huononevan, ympäristökeskus tiedottaa.

Suomenlahden rannikkovesissä pohjan tila oli kuitenkin 20-vuotisen seurantajakson parhaita. Valtaosassa havaintoasemia pintasedimentti oli hapettunut ja niissä esiintyi myös pohjaeläimiä.

Itämereen tuli vuosina 2014-2016 suolaisen veden pulsseja Pohjanmereltä. Niiden edellään työntämän suolaisen, hapettoman ja ravinnepitoisen veden epäsuotuisat vaikutukset olivat selvästi havaittavissa Suomenlahden happitilanteessa elokuussa 2019.

Tänä vuonna happitilanne oli avoimella Suomenlahdella huonompi kuin kesällä 2020, mutta kuitenkin parempi kuin vuonna 2019. Samoin Suomenlahdella fosforipitoisuudet pohjalla olivat korkeampia kuin vuonna 2020, mutta silti pääosin matalampia kuin edellisvuonna.

Suomenlahden keskiosassa mitattiin elokuussa 50-vuotisen seurantahistorian korkeimmat biologisesti käyttökelpoisen fosforin ja typen pitoisuudet. Ne selittynevät SYKE:n mukaan Itämeren pääaltaalta tulleella eristyksiin jääneellä vedellä, johon pohjasta vapautuneet ravinteet ovat kertyneet.

Pohjan tila on parantunut ulkosaaristossa ja ulkomeren tuntumassa. Sen sijaan sisäsaariston pienialaisten ja vedenvaihdoltaan heikkojen rannikkosyvänteiden tila ei ole seurantajakson aikana parantunut.

Suomenlahden fosforikuormitus on pienentynyt 2000-luvulla noin 60 prosenttia. Levämäärää kuvaava klorofylli-a:n pitoisuus on silti itäisellä Suomenlahdellakin samalla tasolla kuin 1990-luvun alkupuolella.

Samaan aikaan kun kuormitus on vähentynyt, Itämeren pääaltaan suolaisuuden harppauskerros on kohonnut ja suuria fosforimääriä on päässyt virtaamaan pääaltaan syväveden mukana Suomenlahdelle. Kuormituksen aleneminen voi osin selittää rehevöitymisen taittumista itäisellä Suomenlahdella, missä Venäjän mittavat päästövähennykset pitäisikin havaita.

Itämeren pääaltaalla ja Selkämerellä happitilanne oli tänä kesänä varsin samanlainen kuin kesällä 2019 ja 2020. Pääaltaalla 70-80 metriä syvemmällä oleva vesikerros on hapeton.

Selkämerellä happitilanne on 2000-luvulla heikentynyt ja sen happipitoisuuden laskeva suuntaus on huolestuttava varsinkin, kun samaan aikaan fosforipitoisuudet ovat nousseet ja laajat sinileväkukinnat yleistyneet.

Myös Ahvenanmeren syvänteen happipitoisuudet olivat aiempia vuosia alhaisemmat.

Saaristomerellä pohjanläheisen veden happipitoisuus oli lähellä pitkän ajan keskiarvoja. Saaristomeren eteläosissa happea oli kuitenkin pitkäaikaisiin keskiarvoihin verrattuna vähemmän. Eteläosan syvänteessä mitattiin myös Saaristomeren korkeimmat ravinnepitoisuudet. Alentunut happipitoisuus ja kohonneet ravinnepitoisuudet johtunevat pääaltaan veden vaikutuksesta.

Itämeren pääaltaan syvänteissä fosforipitoisuus on edelleen kasvanut. Syväveden hapettomuus estää fosforin sitoutumisen pohjasedimenttiin.

Tutkimusalus Aranda tekee vuosittain neljä Itämeren tilan seurantamatkaa ja lisäksi tehdään pienemmällä aluksella elokuun rannikkoseurantamatka Suomenlahdella. Näytteenotto ei ole ns. lasten leikkiä varsinkaan pienemmällä aluksella.

-Seurantamatkat jouduttiin keskeyttämään karmeiden kelien vuoksi tänä vuonna ensimmäisen kerran 20 vuoteen ja sen jälkeenkin näytteitä jouduttiin ottamaan varsin huonoissa säissä, ympäristökeskuksen viestintäasiantuntija Eija Järvinen kertoo.

Matkat ovat osa SYKE:n ja Ilmatieteen laitoksen Itämeren tilan pitkäaikaismuutosten seurantaa.

Havainnot perustuvat tutkimusalus Arandan, rannikkoseurantamatkan ja Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen tutkimusalus Svealla tehtyihin heinä- ja elokuun matkoihin.