6 - Nro 57b Sunnuntaina marraskuun 15. pnä 2020 .
Veera Karlsson nyrkkeili SM-hopeaa
Lyönti lyönniltä, askel askeleelta (Raasepori) Nyrkkeilyn nuorten SM-kisoissa Tikkurilassa todistettiin piinaavan tasaista finaalia B-tyttöjen 66 kilon sarjassa. Järvenpään jykevälyöntinen Viivi Jokinen hallitsi ensimmäistä erää Veera Karlssonia vastaan, mutta peloton Bollstan plikka alkoi laittaa kakkoserässä kiivaasti kampoihin. Kolmannessa erässä haastaja pääsi jo niskan päälle ja lopputulos oli arvailujen varassa. Tuomio suosi Jokista, eikä Karlsson vieläkään saanut tutun taistelutoverin päänahkaa vyölleen. Ottelun päätyttyä Veera riensi kiireen vilkkaa lehtereille isänsä Kimmon kainaloon. Tämä kummasteli, mikä mahtaa olla hätänä, kun tytär niin itkuun purskahti. -Itken herkästi, mutta en siksi että hävisin. Minusta tuntui, että oikeasti osaan tämän homman ja se oli iso hetki, Veera kertoo. Onnen kyyneleitä lienee tällä tahdilla luvassa lisääkin.
tulee vasta kun tekniikka paranee, Kimmo tuumii.
Paluu pallokentälle Jo ennen nyrkkeilyä Veera tykästyi tennikseen, jossa otteet olivat pikkujunnuna lupaavia. Verkkopallo on kuvioissa pysynyt, mutta viimeisimmästä kilpailusta on kolme ja puoli vuotta. Karlssonit tympääntyivät lajin kylmän kilpailulliseen ja tuloksentekoa korostaneeseen ilmapiiriin. -Se alkoi käydä liiankin totiseksi. Nyrkkeilyssäkin ollaan tosissaan, mutta sen parissa oli silti jotenkin rennompaa, Veera miettii. Kipinä tennikseen on jälleen syttynyt Hangon Tenniskerhon harjoituksissa ja viikonloppuna Veera palaa kilpakentille Hangon päiväkisoissa. Karlssonit kehuvat estoitta HTK:n taustavoimia valmennuspäällikkö Ville-Heikki Talvenmaasta toiminnanjohtaja Risto Aléniin, josta saatiin taas yksi ”Ripa” rekisteriin. Toiminnassa on sellainen ote, joka miellyttää Veeraa. Tennissyke on noussut nasevasti, kun hän on päässyt harjoituksissa lyömään P 14-rankingissa viidentenä olevan Egor Rybakovin kanssa. -Kyllä Egorin lyöntien kanssa saa hereillä olla. Varsinkin Cuplis-hallissa, jonka matto on tosi nopea. Siinä oli vähän totuttelemista, kun olin koko kesän lyönyt Fiskarin massakentillä, Veera hymähtää.
Yhdessä tuumin 15-vuotias Veera takoo tiistai-iltana säkkiä Pohjankurussa. Isovanhempien autotalliin kyhätty sali on lyhyen matkan päässä kotoa ja siellä on Kimmokin hikeä vuodattanut. -Tämä ei ole koskaan mikään autotalli ollutkaan, vaan alusta asti tällainen pieni treenisali, mestarisulkapalloilija Kari Karlsson toteaa. Ukkikin saattaa harjoitteluseuraksi joskus heittäytyä, mutta pääosin tekemisiä seuraa innokas isäpappa. Kimmon mukaan hän ja tytär ovat kuin ”paita ja peppu”, jotka ovat urheilun kautta sulautuneet tiiviiksi yksiköksi. Isä on mukana lähes kaikissa käänteissä valmentajana, kyyditsijänä ja kannustajana. -En osaa sanoa, mikä hänen paras neuvonsa on ollut. Mutta mitään en olisi oppinut, jos ei isä olisi osannut opettaa, Veera tuumii. Urheilun tunteiden vuoristoradalla yhteiselo ei ole aina ihanan auvoista. -Kyllä me riitellemmekin ja otamme yhteen, Veera nyökkää. Kimmo on vienyt Veeraa paikasta ja lajista toiseen niin tohkeissaan, että hän alkoi jo epäillä toimien perimmäistä tarkoitusta. -En ollut enää varma, onko tämä sitä mitä Veera itse haluaa, vai urheileeko hän sen takia että ajattelee minun tahtovan niin, Kimmo miettii. Aiheesta keskusteltiin ja Veera koki jopa loukkaavana sen, että hän urheilisi mistään muusta syystä kuin omasta intohimostaan. Asiaan ei ole tarvinnut enää palata.
Nyrkit pystyyn Isä ei nähnyt pikku-Veeran olevan lainkaan urheilusta innostuvaa tyyppiä, mutta niin vain tämä syöksähti 7-vuotiaana isoveli Urhon perässä jujutsu-matolle. Siellä hän viihtyi aikansa, kunnes alkoi kaivata jotain väkevämpää. -Jujutsu oli liikaa leikkiä. Haluan, että asiat tehdään
Kuopasta korkeuksiin Osuu ja uppoaa. Veera Karlssonin lyönneissä on ruutia ja sen saa nyrkkeilysäkkikin huomata. Osa harjoittelusta sujuu kätevästi isovanhempien autotallissa. kunnolla, Veera virkkoo. Hän päätyi Lohjalle painimolskille, josta on perinteisesti leikki kaukana. Veera paini poikien seurassa ja ehti kahteen otteluunkin, joista toisessa heitti vastustajan komeasti kumoon. Eräiden painiharjoitusten yhteydessä Karlssonit bongasivat viereisen salin nyrkkeilytreenit ja olihan sitäkin touhua päästävä kokeilemaan. Nyt kärpänen puraisi kunnolla ja Veera on yli neljä vuotta ollut nyrkkeilyn pauloissa. Lohjan Nyrkkeilykerhon vahva mies Risto Lindstedt on vaikuttanut suuresti kehitykseen ja saa Karlssoneilta nöyrät kiitokset. -”Ripan” tyylillä tehdään kunnolla ja tosissaan, mutta on hänellä sopivasti huumoriakin, Veera kuvailee. Nyrkkeily-Suomi on täynnä ”Ripoja” ja seuraava tuli vastaan, kun Veera siirtyi klassisiin Viipurin Nyrkkeilijöiden verkkareihin. Ruskeasuon salissa häntä valmentaa Risto Heinonen, vaikka Veera harjoittelee edelleen myös Lohjalla.
Läheltä liippaa Veeralla on takanaan nyt 10 nyrkkeilyottelua, joista saldona kaksi voittoa, tasapeli ja seitsemän tappiota. -Näillä ei ole tässä vai-
heessa paljon merkitystä. Esimerkiksi Lohjan Ripa laittoi Veeran 11-vuotiaana kehään 14-vuotiaan kanssa. Jokisella on puolestaan takana jo lähes 30 ottelua Veeran kymmentä vastaan, Kimmo raottaa. Puolet kamppailuista on ollut Jokista vastaan eikä tämä ei ole suostunut vielä taipumaan. Kimmo näkee Jokisen B-tyttöjen toiseksi parhaana nyrkkeilijänä kaikki painoluokat huomioiden. -Kerran olin johdossa, kun Viivin nenästä alkoi vuotaa verta ja ottelu keskeytettiin, Veera muistelee. Kaksi viikkoa sitten käydyissä SM-kisoissa nalli oli lähellä napsahtaa, kun avauserässä ahdinkoon ajautunut Karlsson näytti tarmokkuuttaan kääntämällä tilanteen edukseen seuraavissa erissä. Valmentaja oli sitä mieltä, että Veera olisi jopa mestaruuden ansainnut. -Toisessa erässä lähdin yrittämään enemmän ja huomasin pärjääväni, pystyin haastamaan Viiviä. Ihan hyvin olisin voinut voittaa, mutta oli hopeakin siisti juttu, Veera tuumii. Hän on vasta tänä syksynä pureutunut tarkemmin tekniikan saloihin ja syventynyt yksityiskohtiin. -Veeran luonne lajiin on hyvä, hän on sitkeä ja perää-
nantamaton. Teknisesti on työstettävää, mutta niin on monilla muillakin. Monet tytöt ovat vielä yksipuolisia ja monipuolisuutta lyönteihin
Isä Kimmo oli juniorina hyvinkin taitava tennispelaaja, mutta hohto hiipui jo teini-iässä. Veerakin kävi kyllästymisen kuopassa ja isä ehti jo ajatella, että tähänkö tämä lysti loppui. -Seiskaluokalla oli vaihe, jolloin ei kiinnostanut koulunkäynti tai urheilu. Sitten
Hopeista hykertelyä. Veera Karlsson oli lähellä mestaruutta nuorten SM-kisoissa, mutta hopeakin oli Viipurin Nyrkkeilijöiden edustajalle siisti juttu.
jotain tapahtui ja päätin, etten halua enää olla huono. Jätin kaiken turhan ja tyhmän, Veera kertoo. Mutkat kuuluvat matkaan eikä nuorta urheilijaa ole kiireellä mihinkään patistettu. -Junioritasolla kyse ei voi olla vain kilpailemisesta, voitoista ja tappioista. Tärkeämpää on kasvaminen ja kehittyminen. Veera on nyt mielestäni kypsynyt siihen pisteeseen, että voimme suunnitelmallisella harjoittelulla lähteä katsomaan, mihin tämä tie johtaa, Kimmo toteaa. Urheilu kiinnostaa nyt niin paljon, että Veera aikoo käydä 9. luokan kevätkauden kotikoulun kautta, tai haluaa ainakin kokeilla sitä. -Ajanhallinnan kannalta näen sen paremmaksi sekä koulun että urheilun suhteen. Koulupäivä kestää yhdeksästä kolmeen ja välitunnit vievät 1,5 tuntia. Pystyn käymään koulupäivän tehokkaammin kotona ja harjoitteluun jää hyvin aikaa. Lisäksi huomasin keväällä etäopetuksen aikana, että saan hoidettua koulutehtävätkin sujuvammin ja pystyin keskittymään niihin paremmin kotona.
Silmä pelaa Veera myöntää viihtyvänsä hyvin yksinään, vaikka tapaa kavereitakin mielellään. Luonne on ollut ohjaamassa häntä nimenomaan yksilölajeihin, sillä joukkuepelit saavat osakseen nyrpeää naamaa. Nyrkkeily ja tennis täydentävät hyvin toisiaan. -Ei niistä ainakaan mitään haittaa ole. Kummassakin on samaa kamppailuhenkeä ja molemmissa lajeissa on itse lopputuloksesta vastuussa, Veera sanoo. Hänelle tulee 10 harjoituskertaa viikossa ja lajit saavat osapuilleen tasavertaisesti huomiota. Kimmolla ei nyrkkeilystä kokemusta ole, mutta on sen verran tutkinut ja tutustunut asiaan, että siinä kotitreenit hanskaa. -Työssäni korupajalla tarvitaan silmää yksityiskohdille ja sitä voi hyödyntää urheilussakin. Keskityn pieniin detaljeihin tekniikassa ja harjoituskerta voi koostua vaikka siitä, että laitamme tennislyönnin ranneliikettä kuntoon. Seurojen harjoituksissa pysyttelen taustalla ja annan osaavien vetäjien hoitaa sen puolen, hän sanoo. Tekniikkataiteilu vaatii pitkää pinnaa ja esimerkiksi pari vuotta sitten aloitettu tennislyöntien korjaamisprosessi on yhä kesken. -Kyllä minulla kärsivällisyys siihen riittää, Veera vakuuttaa. Kärsivällisyys on kaksikon tekemisissä vahvasti läsnä eikä suuria päämääriäkään ole hoppu julistaa. Kimmo toteaa, että lopullinen tavoite on vuosien vieriessä hämärtynyt, eikä Veerakaan ole kovin kauas haaveillut. -Ammattilaista minusta tuskin tulee. Tenniksessä tavoitteena on nyt vain päästä takaisin kisoihin pelaamaan. Nyrkkeilyssä olisi kiva voittaa seuraavissa SM-kisoissa kultaa.