6 - Nro 52b Sunnuntaina lokakuun 11. pnä 2020 .
BK pirstoutui Pirkkolassa Vähämaalisuuden nimiin kohtaamisissaan vannoneet BK-46 ja Dicken tuuppivat toisiaan sangen avokätisesti keskiviikon kamppailussa. Niskan päällä alusta lähtien ollut Dicken piti pisteet Pirkkolassa ja voitti miesten SM-käsipallon ottelun 33-31 (18-17). Tappion niukkuus oli osoitus kapealla kokoonpanolla reissanneen BK:n sitkeydestä ja pelinrakentaja Jac Karlssonin mahdista, sillä karjaalaiset olivat kaivaa itsensä syvempäänkin kuoppaan. Pehmoinen puolustus ei sallinut kontrauspeliin kiihkeyttä ja hitaissa hyökkäyksissä joukkueen bravuuriajot johtivat usein umpikujaan. HIFK:ta vastaan loistaneet Linukset Lindberg ja
Sjöman jäivät pimentoon ja vasemman pakin paikalla oli murheellinen meininki. Oliver Nordlund kaipaa kipeästi itseluottamuspiikkiä eivätkä Miska Henrikssoninkaan ratkaisut osuneet toisella jaksolla nappiin. Tästä huolimatta BK onnistui leipomaan yhtä kovat hyökkäystehot kuin Dicken ja siitä on pitkälti Karlssonia kiittäminen. Hän heitti kotiinpaluun jälkeen muhkeimman maalimääränsä liigassa ja taikoi tovereille passeja tilanteista, jotka näyttivät jo valuvan hukkaan. Sjömanin sijasta sentterituhoja teki tällä kertaa Kenneth Dahlberg, jonka Karlsson löysi toinen toistaan siisteimmillä syötöillä. Victor Westerlund tunsi hetkensä
koittaneen ja pienikokoinen pakki luikerteli väleistä pussittamaan mojovimman maalisaldonsa sitten viiden vuoden takaisen Siuntion keikan (yhdeksän maalia). Sebastian Säkkisen maaliahneus piti kutinsa, vaikka laitaan ei auennut kaikista isoimpia kulmia. Sellaista ei ollut myöskään Säkkisen tolppaan pamahtaneessa heitossa, johon 7 vastaan 6-pelillä Dickeniä jahdanneen BK:n kiri lopahti.
Avoimet ovet Hyökkäystäkin suurempi riesa oli puolustuksessa, jossa kotijoukkueelle tarjottiin aivan liikaa siimaa. Varsinkin avausjaksolla Dickenille avautuivat kaikki ovet, joista se vain saattoi haaveilla. Kun
hirmuheittäjä Max Granlundia noustiin korkeammalle vastaan, ei BK kyennyt tilkitsemään siitä revenneitä välejä. Jos yksi mies ohitettiin, niin vieruskaveri ei tukemaan ehtinyt. BK:n puolustus ei ole koolla pilattu, joten jalkojen täytyy tikata ja reagoinnin olla ripeää, jos mestarisuosikki tahdotaan pitää aisoissa. Nyt jäätiin siitä kauas. Filip Söderlund otti Henrikssonin silmätikukseen ja pyöritteli hankolaiselta sukat jalasta. Yli 200 pääsarjaottelua tahkonnut Söderlund on vain kerran aiemmin heiluttanut liigassa häkkiä tätä enemmän. Henriksson ei ollut puolustusprobleemien kanssa yksin, vaan yhden jos toisenkin otteet olivat kesyjä.
Benny Broman tuli penkiltä kiskomaan heittoja yhdeksän metrin sisältä ilman huolen häivää, eikä Dickeniä hirveästi häirinnyt viivajyrä Tadas Stankeviciuksen puuttuminen. Samalla rungolla vuositolkulla jauhettu peruspeli on työstetty Dickenissä niin sulavaksi, ettei se turhia hölmöile. Toisella jaksolla joukkueelle ei merkattu yhtään pallonmenetystä. Maalivahdeista Dickenin Tuomas Laitinen aloitti vahvasti, BK:n Toto Christou oli keskivaiheilla vedossa ja Miksu Heinonen virkosi vireeseen loppua kohden. Ottelutilastot, BK-46 (maalit/heitot): Jac Karlsson 8/10, Sebastian Säkkinen 7/12 (7 m 1/1), Victor Westerlund 7/9, Kenneth Dahlberg
5/5, Miska Henriksson 2/7, Linus Lindberg 1/3, Nicholas Mavrostomos 1/2, Oliver Nordlund 0/5. Yhteensä 31/53 (58 %). Maalivahdit: Miksu Heinonen (29 min.) 8 torjuntaa, Toto Christou (31 min.) 6. Jäähyt: Dahlberg 2 min. Maalit Dickenille 2-1. Pallonmenetykset: 10. Dicken: Filip Söderlund 10/15 (7 m 2/2), Benny Broman 9/12, Max Granlund 4/10, Ian Martin 3/9, Felix Nilsson 3/4, Anton Remy 2/4, Oskar Monnberg 1/2, Joacim Broman 1/1. Yhteensä 33/57 (58 %). Maalivahdit: Tuomas Laitinen (60 min.) 9 torjuntaa. Jäähyt: Granlund 2 min. Maalit 1-1. Pallonmenetykset: 4.
Inkoolaistanssijat hurmasivat SM-discossa (Inkoo) Ferrari ei ole formuloissa enää kovassa huudossa, mutta discotanssissa sillä pyyhkii hyvin. Energy Dance Center piti siitä huolen, kun inkoolaistiimi painoi tuhatta ja sataa discotanssin SM-kisoissa Jyväskylässä. Viiden mitalin huristelussa silmään pisti aikuisten pienryhmän esitys, jossa raivattiin tie hopeamitalille ylimääräisten varikkokäyntien kautta. Ohjelmassa seitsemän tanssijan piti ilmentää Ferrarin menoa, mutta loukkaantumisten takia porukka kutistui viiteen. -Meiltä puuttui etu- ja takapyörä, mutta silti mentiin lujaa, tiimipäällikkö Mary-Ann Sjölund totesi. Hänen ja Liisa Mäkisen koreografia oli niin takuuvarmaa tekoa, että ”alivoimallakin” irtosi kakkossija. -Hämärän peittoonhan se hakemamme idea jäi, mutta jotenkin onnistuimme homman hoitamaan. Lisäksi saimme näyttää tuomareille videolta ohjelman täydellä kokoonpanolla, Sjölund sanoi. Täyteen kokoonpanoon kuuluivat Henna Ek, Siiri Hirvonen, Julianna Lehtinen, Roosa Kohtaniemi, Elena Rima, Miisa Palkoranta ja Mette Palkoranta. 17-vuotias Mette suitsutti viisikon venymistä. -Olihan se erilaista, kun
yritimme saada ohjelman toimimaan vain viidellä tanssijalla. Luullakseni yleisö ja tuomarit arvostivat sitä, että lähdimme kuitenkin yrittämään, hän sanoi. Mette on jo vuosia ollut EDC:n vahvimpia valtteja ja junioreiden maailmanmestari häikäisee nyt aikuisten sarjassa. Jyväskylässä hän voitti disco freestylen mestaruuden ja juhli kultaa myös disco duossa isosiskonsa Miisan kanssa. -Meni tosi hyvin, ei voi muuta sanoa, Mette hymyili. Kolmannen tittelin tanssi lahtelaisvahvistus Roosa Kohtaniemi aikuisten Rising Star disco soolossa. Hopealle ylsi puolestaan Sanni Åberg juniorien freestylessa eikä kulta jäänyt kuin pisteen päähän. Se ei 15-vuotiasta Sannia päässyt harmittamaan. -Onnistuin hyvin ja sain tehtyä parhaani. Tuomareiden pisteet menivät nyt noin, hän tuumi. Kansainvälisen tuomarin pätevyydenkin omaava Sjölund puri raadin arvostelua pähkäillessään kieltään siihen malliin, että pisteet olisivat voineet mennä toisinkin päin.
Tehtaan takuulla EDC on tottunut kimaltelemaan niin SM-, EM- kuin MM-kisoissakin eikä mieleen muistu kovin monta tapahtu-
Koronavirus puraisi discotanssijoilta keväällä parin kuukauden treenit pois, mutta antaumuksella valmentavat Sjölund ja hänen tyttärensä Sandra Sirviö löivät kesällä taas löylyä uusiin ohjelmiin. -Minulla piti olla ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen kuuden viikon kesäloma, mutta poltin sen harjoituksiin. Eikä se sinänsä haitannut, kun edelleen on niin paljon intoa tätä tehdä, Sjölund sanoi.
Kisakalenterin kiintopisteet ovat yleensä isoissa kansainvälisissä karkeloissa, mutta tänä vuonna on tyydytty vähempään. -Vuoden alussa kävimme Tallinnassa ja sitten olivat nämä SM-kisat, ei muuta. SM-kisoista saadaan edustusoikeus arvokisoihin, mutta nyt niistä tulikin tämän vuoden isot kisat. Tosi tylsää, ettei kisoja ole ollut enempää, Mette harmitteli. Harjoittelua on silti jatkettu täyttä häkää ja Meten ja Sanninkin tahti on sellainen, että viikossa helähtää noin 20 tuntia treeniä. Keskiviikkona Merituulen koulun lattia täyttyi taas akrobaattisista elkeistä, kun Sjölund vahtasi salin toisella puolella vanhempia harrastajia ja Sirviö opasti pienempiä lapsia ketterämpään kehonhallintaan. Kattauksessa seuran kokeneemmat kilpailijat näyttävät esimerkkiä tuleville toivoille. -Muistan itsekin, miten pienempänä tein kuperkeikkoja ja seurasin samalla isompien touhuja. Mietin, että haluan joskus olla yhtä hyvä, Mette virkkoi. Hän ja Sanni ovat yhä kovin nuoria, mutta silti jo erittäin esikuvallisessa asemassa. -Nuo pienemmäthän jumaloivat heitä, Sjölund vahvisti.
muodostui haaste. -Mehän emme harjoitelleet kauden aikana yhdessä kuin 2-3 kertaa ja pelit toimivat meille harjoituksina. Joukkue oli sekoitus paikallisia suomenruotsalaisia pelaajia ja Lähi-idästä sekä Afrikasta tulevia pelaajia, jolloin kulttuurieroja oli aika paljon. Kaikilla oli vähän oma näkemyksensä pelistä, eikä se ollut kovin organisoitua. Mutta taitoa meillä riitti ja tälle sarjatasolle peli kulki tarpeeksi hyvin. Pystyimme myös käyttämään aika lailla samaa avauskokoonpanoa ottelusta toiseen, Gunnarsson kertoo. IIF tarvitsee jatkossakin
apuja muualta, sillä omasta takaa ei tahdo pelaajia riittää. -Vuonna 2001 syntyneitä pelaajia menee ensi vuonna armeijaan ja 2005 syntyneitä poikia on peluutettu vielä harkiten. Vaikka kyse on vain Vitosesta, niin se on kuitenkin miesten peliä ja siihen pitää olla valmis. Ongelmahan täällä on se, että kun pojat tulevat tiettyyn ikään, niin elämä vie muualle eikä pelaaminen täällä välttämättä jatku. Ehkä joukkue on jatkossakin sekoitus pelaajia eri paikkakunnilta, mutta jos ylöspäin tahdomme, niin toimintaa tulisi saada järjestäytyneemmäksi, Gunnarsson tuumii.
hin voimiensa tunnossa. -Ennen kisoja jännittää aina kovasti, mutta viimeistään lavalla on aika luottavainen olo pärjäämisen suhteen, Mette totesi. Mitalit ja voitot eivät silti ole toiveiden keskiössä. -Tärkeintä on lopulta se, että pystyy antamaan kaikkensa ja saa onnistumisen tunteen. Jos suorituksesta jää sellainen olo, että nyt tein sen niin hyvin kuin pystyin, niin voi olla tyytyväinen, Mette ja Sanni nyökyttelivät. He ovat nykyään molemmat inkoolaisia, kun Mette muutti äitinsä kanssa kylään Siuntiosta. -Olen edustanut seuraa jo pitkään ja täällä on paljon tanssikavereita, joten tuntuu kivalta nyt asuakin täällä. Viihdyn oikein hyvin, Mette virkkoi.
Pienemmät perässä
Hopeiset hurjapäät. Inkoolaisten pienryhmä kutistui seitsemästä tanssijasta viiteen, mutta SM-hopeaa tuli silti. maa, josta se olisi ilman mitaleja poistunut. -Emme harrasta sellaisia kisoja. Emme lähde koittamaan, vaan voittamaan, yli
30 vuotta tiimiä valmentanut Sjölund naulasi. Menestyskulttuurissa ja laadukkaan harjoittelun parissa kasvavat discotanssijat lähtevät kisoi-
IIF:n futismiehet lähellä nousua (Inkoo) Hiuskarvan varaan jäi, että ensi kaudella oltaisiin saatu tuutin täydeltä paikallispöhinää miesten jalkapallon Neloseen. Sarjapaikkansa säilyttäneet Hangon HIK ja Tammisaaren EIF/2 siellä jo ovat, Karjaan BK-46 sinne Kolmosesta putosi ja Inkoon IIF oli turkasen lähellä sinne Vitosesta nousta. Suoran nousun lunasti lohkovoittaja EBK/Reservi (36 p.), jonka perässä oli kakkospaikalle tunkua. 33 pisteeseen päätyneistä joukkueista Atleettiklubi oli keskinäisten otteluiden perusteella toinen, IIF kolmas ja Tolsa neljäs. Lohkokakkosillakin on hy-
vät mahdollisuudet nousuun, kunhan putoajat ylemmiltä sarjatasoilta ovat selvillä. -Olemme pelanneet hyvän kauden, mutta harmittaa että nousu jäi noin lähelle. On siihen tosin vieläkin mahdollisuuksia, sillä koskaan ei tiedä, miten monta joukkuetta lopulta nousee, kun kaikkeen on saatu selvyys. Olemme paras lohkokolmonen ja sillä voi vielä olla merkitystä, IIF:n valmentaja Ando Gunnarsson toteaa. Inkoolaiset veivasivat 14 ottelusta 11 voittoa ja olivat kotoisella tekonurmellaan lyömättömiä. Sen sai tuta myös lohkossa kahdeksan-
neksi sijoittunut BK Akademi, joka hävisi tiistaina kauden päätöskierroksella Inkoossa lukemin 6-2. Puheet sarjanoususta saivat nopeasti tuulta alleen. -Jo 5-6 pelin jälkeen pelaajat alkoivat puhua, että nyt mennään Neloseen. Kyllä siitä on toiveita, Gunnarsson sanoo.
Kirjava kopla 20 vuotta Inkoossa asunut ruotsalaisvalmentaja Gunnarsson on itsekin pelannut IIF:n miehissä ja suitsii nyt melko kirjavaa joukkuetta. Inkoolaispelaajien lisäksi ri-
veissä oli useita pääkaupunkiseudulta putkahtaneita maahanmuuttajia, jotka olivatkin isossa roolissa. He vastasivat pääosin maalinteosta, johon paikallisista osallistuivat Axel Grönholm (5) ja kuusi ottelua pelannut alppihiihtäjä Miikka Nieminen (2). -Ennen kauden alkua pelaajia oli niin vähän, ettemme tienneet tuleeko pelaamisesta mitään. Sitten mukaan tuli joitakin maahanmuuttajia ja myöhemmin heidän kavereitaan Kirkkonummelta, Vantaalta ja Espoosta. He oikeastaan pelastivat tilanteen, Gunnarsson kiittelee. Samalla joukkueen valmentamisesta