__MAIN_TEXT__
feature-image

Page 6

6 - Nro 30b Sunnuntaina toukokuun 10. pnä 2020 .

Otto Loukkalahdelta vielä paras näkemättä

Antoisaa elämää, otollista aikaa

Huhut loikkaamisestani triathlonin puolelle ovat vahvasti liioiteltuja, viestittää Otto Loukkalahti. -Jotkut ovat kysyneet olenko vaihtanut lajia. Triathlonissa kiinnostaa ehkä joskus kilpailla, mutta juuri nyt se ei ole mielessä. Juoksuradalle aion vielä vahvasti palata, Bollstan bengalintiikeri ilmoittaa. Kenties nuo jotkut ehtivät Loukkalahden jo juoksuhautoihin kuopata, sillä 2017 Kalevan kisoissa riemastuttavasti 3.000 metrin esteiden pronssille pötkinyt viikari ei ole sittemmin yleisurheilukentillä juhlinut. Viheliäisen vammakierteen vuoksi kahdelta viime kaudelta plakkarissa on vain kolme kilpastarttia ja yksi ymmyrkäinen esterypistys. Sen IF Raseborgin mies murjoi viime heinäkuussa SFI-kisoissa Karjaan kenttää hellineessä hirmukelissä. Vaivanpalkaksi tuli SFI-mestaruuden lisäksi jalkaterän jumi, josta on yhä riesaa. -Kisan jälkeen en ajatellut sen olevan mitään erikoisempaa, mutta ihmeellisen pitkään se on vaivannut. Lääkärissä ja magneettikuvissa olen käynyt, eikä jalassa ole mitään murtumia tai hajalla. Ei mitään sellaista, minkä ei pitäisi parantua. Olen pystynyt juoksemaan, mutta määrällisesti niin vähän, ettei voi puhua kilpajuoksijan harjoittelusta, Otto kertoo. Loukkalahti muutti kesällä 2017 Turkuun, missä hän asuu mielitiettynsä Roosa Hämäläisen kanssa kivenheiton päässä Paavo Nurmen stadionista. Siellä elokuussa pidettäviin Kalevan kisoihin hän tähtäsi silmät kiiluen, mutta ans kattoo ny. -Tässä tilanteessa sinne ei ole isoja odotuksia. Sileän juoksukuntoa pitäisi ensin kohottaa ja sitten ottaa esteiden hyppimistä mukaan. Olen kuitenkin optimistinen tulevien vuosien suhteen ja näen edessäni otollista aikaa. Minulta ei ole parasta vielä nähty.

Soveltavaa settiä Triathlonista sen verran, että jalkaterän haitatessa täysveristä tossuttelua, Otto hakeutui Turun Urheiluliiton triathlonjaoston pakeille. Siellä väkeä villitsee lajin teräksinen tekijämies Mika Luoto, joka on alkanut vaikuttaa myös Oton valmennuksessa. Taustapiruna myhäilee yhä myös kaikkien maistereiden isä Marko Loukkalahti. -Mikassa on vähän samoja piirteitä kuin M. Loukkalahdessa. Hänkin on näyttävällä esimerkillään iso paikallinen urheiluhahmo, Otto nyök-

Täältä tullaan. Otto Loukkalahti käärii jo hihoja seuraavaan hyökkäykseen. IF Raseborgin verkkareita lämmittää Paavo Nurmen stadionin hehkuva polte. käilee. Uinti ja pyöräily ovat laastaroineet juoksuhaavoja. -Siitä ei pääse yli eikä ympäri, että juoksukunto nousee vain riittävällä määrällä riittävän kovaa juoksuharjoittelua. Sitä ei voi muulla korvata, mutta osan voi. Turussa olen saanut soveltavaan harjoitteluun uudenlaista motivaatiota. Uinnissa kiinnostaa sen biomekaaninen puoli ja vaikka en ole vielä hyvä uimari, niin kehityn hiljalleen. Hankin myös ensimmäisen maantiepyöräni ja Turun seudulla aukeaa vaikka millaisia reittejä mielekkäälle sadan kilometrin lenkille, Otto kertoo. -Määrällisesti olen harjoitellut hyvin ja tehnyt välillä 20 tunnin viikkoja. Harjoittelu triathlonporukan kanssa on ollut väliaikainen pelastus ja antanut tarvittavaa rasitusta, mutta ei se kilpailumielessä sytytä. Juokseminen on edelleen parasta, mitä tiedän, hän jatkaa.

olisi lyönyt paukkunsa yhteen lajiin ja lähtenyt maksimoimaan potentiaaliaan siinä. -Varmasti olisin voinut menestyä sillä tavalla paremmin, mutta ei minulla ole ollut pokkaa siihen. Nautin sekä maastossa että radalla juoksemisesta enkä ole halunnut kummastakaan luopua, Otto toteaa. Tulee muistaa esimerkiksi se, että vuoden 2013 päätteeksi Loukkalahti oli 19-vuotiaiden sarjassa ylivoimainen tilastoykkönen 1.500 metrillä (3.54,20). Lähes neljän sekunnin päässä pälyili Joonas Rinne, tuo Saarijärven pullistelija, joka on nyt matkan kolminkertainen Suomen mestari. Loukkalahti paransi tonnivitosen ennätystään vasta neljä vuotta myöhemmin ja kääntyi radalla yhä enemmän esteiden puoleen. -Silloin 19-vuotiaana tein ehkä virhearvion liittyen sii-

hen, miten vaivattomasti 800 ja 1.500 metriä kulkivat. Saman ikäluokan Rinne ja Ville Lampinen alkoivat mennä keskimatkoilla yhä kovempaa ja olivat niille matkoille vain parempia. Pidin enemmän estejuoksu-suunnistus-yhdistelmästä, Otto miettii. Hän pitää urheilussa monenlaisista yhdistelmistä ja innostuu herkästi kimpoilemaan eri suuntiin. Vastahankaisuuden vain yhteen lajiin fokusoitumista kohtaan ymmärtää, kun tietää miehen luonnonlapsimaisen tyylin liikkua. -Urheilu on minulle elämäntapa ja tapa ilmaista itseäni, Otto muotoilee. Siinä eivät mitalit ja menestys aina purevimmin paina. -Tulosten ja tilastojen tuijottaminen kuuluu kilpaurheiluun, mutta on lopulta aika kapeakatseista. Tärkeintä on, että nautin siitä mitä teen, että on hyvä olla. On minullakin

tavoitteita ja jokainen tahtoo itselleen tärkeissä asioissa onnistua, mutta ei menestys tai sen puute muuta sitä ydintä, miksi urheilee, Otto tuumii. Karvasta kalkkia hänkin on niellyt, eikä karvaampaa ole kuin sprinttikatsastus vuoden 2014 suunnistuksen nuorten MM-kisoihin. -Tein unelmasuorituksen, parhaan sprinttikisani ikinä. Sillä olisin saanut edustuspaikan, mutta kilpailu mitätöitiin, kun viisi ensimmäistä lähtijää olivat saaneet naisten kartan. Uusinnassa juoksin huonosti ja jäin kisoissa varamieheksi. Se oli iso pettymys, joka vaikutti hetkellisesti motivaatioon. Välillisesti vaikutus tuntui suunnistuksessa vielä myöhemminkin.

Surkuttelu sikseen Johtui sitten malttamattomasta intoilusta tai silkasta huonosta onnesta, niin viime

Lapsi luonnossa Juoksujalkaa Otto on painanut pienestä pitäen ja pitkin poikin. Ratajuoksu ja suunnistus ovat kulkeneet käsi kädessä ja molemmissa 26 vuoden ikään ehtinyt epeli on niittänyt SM-mitaleita niin nuorten kuin miestenkin sarjoissa. Kuka tietää olisiko kehittyminen ja glooria ollut vielä runsaampaa, jos hän

Mitsubishi Electric ja Gree ilmalämpöpumput Alkaen

1620 € Asennettuna!

www.ek-automatic.com Siinä on Aurajoki ja tuolla jossain se surullisenkuuluisa funikulaari. Otto Loukkalahti räätälöi yhdessä toverinsa Tomi Närvän kanssa Kakolanmäen kartan, jota on tarkoitus suunnistusmaajoukkueenkin sprinttiharjoituksissa hyödyntää.

vuodet Oton juoksu on ontunut. Loppuvuodesta 2016 elokuuhun 2017 hän nautti ehjästä tekemisestä, joka johti yleisurheilussa Ruotsi-ottelun edustustehtäviin ja esteiden SM-pronssiin sekä suunnistuksessa mm. ensimmäiseen miesten SM-mitaliin (erikoispitkän hopea). Lantion seudulle kehittyi sitten epätasapainoa, joka johti erinäisiin kiputiloihin ja pitkälliseen on/ off-harjoitteluun. -Opiskelin, tein Turussa valmennushommia ja urheilin. Ei se kuorma varmasti auttanut parempaa tasapainoa löytämään. Minulla ei myöskään ollut riittävän selkeitä kevyitä jaksoja, vaan olin koko ajan liikkeessä. Palautumiseen olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota, Otto ruotii. Murheen murtamaa hänestä ei silti saanut. -Yhden tai kahden kesän floppi ei saa minua luovuttamaan. Työmoraalini ei horju ja jaksan tehdä pitkäjänteistä duunia. Ei vammoista nauti ja niiden ehkäisemiseen pitää tehdä asioita paremmin, mutta surkuttelu ei johda mihinkään. Sopivassa suhteessa täytyy olla myös huolettomuutta. Minua rohkaisee se, että olen saanut aina pidettyä peruskuntoni hyvänä ja kun pysyn terveenä, niin uskon kehitykseen, Otto sanoo. Ensimmäisenä etappina on esteiden (9.12,42) ja 5.000 metrin (15.14,88) ennätysten petraaminen. -Esteissä ennätyksen parantaminen vaatii sitä, että saan vitosella aikaa alas. Yli 15 minuutin painuva aika vitosella ei ole kilpa- ja kestävyysjuoksijalle kovin kummoinen tulos. Lähdetään nyt siitä, että vitosella pääsen alle 15 minuutin ja esteissä alle yhdeksän, joka on se vaativampi rasti. Juoksijana saavuttamani absoluuttinen taso ei ole vielä sellainen, etteikö siitä voi paremmaksi pistää.

Maisteri poikineen Millä keinoin hän takaisin kärkikahinoihin ilmestyykään, niin lisähapen avulla se ei tule tapahtumaan. Lisähapella tehtyä eli hyperoksista harjoittelua Otto tutki opinnäytetyössään Jyväskylän yliopistolla, missä hän syys-joulukuun aikana tovereidensa kanssa rummutti juoksumattoa ja keräsi dataa. Tulokset eivät muuttaneet maailmaa. -Odotuksista poiketen lisähapella ei ollut merkittävää vaikutusta. Pienen buustin siitä saa, mutta ei mitään mullistavaa, hän tiivistää. Otto valmistuu kuukauden päästä liikuntatieteiden maisteriksi liikuntabiologian laitokselta pääaineinaan valmennus- ja testausoppi. Valmennusta hän on siis jo tehnyt Turun seudun urheiluakatemiassa ja Turun Suunnistajien riveissä, valmennuksen ammattitutkintokin kun taskussa on. Mikä Otto Jalmarista tulee isona? -Haluaisin kilpaurheilussa vaikuttaa kentällä ja koordinoinnissa. Haluaisin auttaa suomalaista kilpaurheilua omalla panoksellani.

Profile for Etelä-Uusimaa

EU 30b / 10.5.2020  

EU 30b / 10.5.2020  

Profile for etela