Mä koin sen sillain, et mulla niinku meni hermo. Et oli tällänen tilanne ja se oli aina sen tilanteen vika tai sen toisen ihmisen vika. Et mul meni hermot ja se oli itse asiassa ihan okei, et välil voi mennä hermot. Kun hän suuttu ni se oli ihan mieletöntä, että semmosta normaalia suuttumista ei ollu ollenkaan. En minä tiiä pelkäsinkö minä, että hän olis minulle mitään tehny sillä lailla fyysisesti vielä, mutta…se oli ihan hirveetä. Sitte jos ties, että oli jotain mistä hän ei tykkää, ni sitte niinku saat lepytellä, selitellä, pyyellä anteeks tekemättömiä asioita että päästäs taas jollakin lailla jatkamaan. Et oli ehkä helpompaa mennä hänen mielen mukaan. Minä oon hirveen monta kertaa pyyelly anteeksi sitä, että oon huora ja oon huorannu vaikka ikäpäivänä ei oo ollu mitään sellasia. Että anteeks, että minulla on ollu toisia miehiä, vaikka niin naurettavalta ku se kuulostaakin, mutta sen takia vaan että se tilanne ois lauennu. H: Mitä sitten tällästen tilanteiden jälkeen tapahtui? Rauhottuiko hän…? Joo, mutta pitkän semmosen marttyyrimykkäkoulun jälkeen. Et minulla meni siihen hyvittelyyn ja semmoseen niinkun kauheen pitkä aika. Piti niellä itse se suru ja yrittää elää vähän sellasena tekopirteenä siinä et taas mennään eteenpäin. Kyllä se sit rauhottu, mut aina mentiin sit siihen samaan tilanteeseen. Et oli joku parempi tietty aika, mut sit oltiin taas jostakin mitättömästä asiasta. Ni ja sit siinä tulee just itellä tuo, et just ihan sama et ei tiijä, et se muuttu niinku hetkessä ja vaikka näyttäs, et kaikki on hyvin ja aamulla on kaikki hyvin, ni sitten iltapäivällä ei ookaan ja sit siinä tulee itellä se, et mitä mie nyt tekisin et se ois hyvillään. Ja et ennen ku se tulee, ja sitten millä tuulella se on et mitä, mitä mie nyt tekisin, et äkkiä leivonks mie pullaa vai mitä, et semmonen hirvee pingottaminen koko aika. Monissa suhteissa ongelmallisia ja konflikteja synnyttäviä tilanteita esiintyi erityisesti silloin, kun kumppani esitti vastakkaisia tai eriäviä mielipiteitä. Aluksi mie en niitä ajatellut silleen, et mie ajattelin, että hän nyt on vaan tämmöinen temperamenttinen…tai joku, mut kyllä nyt kun jälkeenpäin mietin niin kyllä hän joskus esim. puhelimessa jotain …jostain ihan pienestä mielettömästi raivostui, että silleen hillittömästi raivostui jostain ja mie mietin, että hei ei tässä nyt ole syytä tällaiseen hillittömään raivoamiseen… että semmoinen aivan niin kuin joku psykoottinen huutaminen jostakin asiasta… että hänen oli pakko saada minut uskomaan että asia on näin, et siun nyt on vaan toteltava ja uskottava että asiat on näin …. et alussa oli, kun nyt jälkeenpäin miettii, niin sellaisia mielipiteisiin liittyviä eroja joita ei saanut olla….
Yksilö- ja fokusryhmähaastattelut
93