6
turvapaikanhakija
Saatteeksi teksti Jenni Hurmerinta & Anna Mikkonen
S
yksyllä ja loppuvuonna 2015 tuhannet syyrialaiset, afgaanit, irakilaiset ja monet muut pakenivat kotimaistaan ja hakivat turvapaikkaa Euroopasta ja Suomesta asti. Tulijoiden joukossa oli myös perheitä, pikkulapsia, raskaana olevia naisia ja ilman huoltajaa saapuvia lapsia. Suomeen päästyään turvapaikanhakijat ovat välittömältä vaaralta turvassa, mutta vastaanottokeskuksessa eläminen, turvapaikka päätöksen odottaminen ja yhteiskuntaan integroituminen tuovat omat haasteensa. Menetysten ja pakomatkan vaikeiden kokemusten lisäksi turvapaikkaprosessin epävarmuus ja välitilassa oleminen aiheuttaa ahdistusta ja stressiä, mikä koettelee koko perheen jaksamista. Myös yhteiskunnallisen ja poliittisen ilmapiirin kiristyminen ja maahanmuuttovastaisuus ovat vaikuttaneet kielteisesti turvapaikanhakijoiden kollek tiiviseen mielialaan. Humanitaariseen journalismiin erikois tunut ulkomaan toimittaja Rauli Virtanen on puhunut modernista pakolaisuudesta, jossa nykyajan pakolaiset eivät välttämättä näytä nälkiintyneiltä rääsyläisiltä, vaan heillä voi olla esimerkiksi siistit vaatteet ja älypuhelin. Maahanmuuttovastaisissa puheenvuoroissa turvapaikan hakemisen motiiveja on kyseen-
alaistettu tulijoiden ulkoasun perusteella, vaikka se ei sulje pois heidän pakkoaan lähteä kotimaasta ja hakea turvaa toisesta maasta. Suomessa tilanne on syksyyn 2017 mennessä tasaantunut, turvapaikanhakijoiden määrä on palannut entiselle tasolle, ja monia vastaanottokeskuksia on suljettu. Turvapaikan hakijaperheille on kuitenkin jatkossakin tarjottava mielekästä tekemistä ja tukea. On myös valmistauduttava siihen, että turva paikanhakijoiden määrä voi nousta uudestaan, sillä useimpien turvapaikanhakijoiden kotimaiden konfliktit eivät ole ratkenneet. Ensi- ja turvakotien liiton Lapsiperhe turvapaikanhakijana -projektin (2012–17) tavoite on ollut lisätä turvapaikkaa hakevien lapsiperheiden hyvinvointia poikkeuksellisessa elämänvaiheessa. Projektin toiminta on tarjonnut eväitä vanhemmuuteen sekä tukea vanhemman ja lapsen vuorovaikutukseen. Yhdessä pääkaupunkiseudun vastaanottokeskusten kanssa on järjestetty vanhempi-lapsiryhmiä, perhekahviloita, taideterapiakerhoja, musiikkityöpajoja, sirkuskoulua, asiakastapaamisia, leirejä ja retkiä. Projektin kehittämis- ja asiakastyön koke musten perusteella vertaistukiryhmät, toiminnalliset menetelmät, henkilökohtaiset tapaamiset ja doula-synnytystukihenkilöt vastaavat