Korkeakoulusta tiedekunnaksi
Ilkka Alitalo
Emeritusprofessori Ilkka Alitalo toimi Eläinlääketieteellisen korkeakoulun rehtorina 1985-1994 ja eläinlääketieteellisen tiedekunnan dekaanina vuosina 1995-1997.
R
Äkillinen uutinen
ehtorin kotipuhelin soi varhain aamulla 19.5.1992. Savon Sanomien toimittaja kysyi, onko totta, että hallitus on eilen päättänyt siirtää Eläinlääketieteellisen korkeakoulun (EKK) Kuopioon. Vastasin, että tiedossani on vain Valtioneuvoston vahvistama korkeakoululaitoksen kehittämissuunnitelma vuodelta 1983. Siinä todettiin eläinlääketieteen opetusta annettavan vain Helsingissä. Samana aamuna virka-ajan alettua Opetusministeriöstä ilmoitettiin, että ministeri Riitta Uosukainen halusi tavata minut mahdollisimman pian. Hän kertoi, että hallituksen iltakoulussa oli keskusteltu ajankohtaisista valtionhallinnon säästöistä ja maan hammaslääkärien liikakoulutuksesta. Lopuksi oli päädytty ehdottamaan Kuopion yliopiston hammaslääketieteen opetuksen lopettamista ja eläinlääketieteen siirtämistä Helsingistä sen tilalle. Hän kysyi mielipidettäni. Vastasin, että EKK tulee varmasti puolustamaan aikaisempaa päätöstä Helsingissä pysymisestä. Tapasin samana päivänä muun asian yhteydessä Opetusministeriön yliRehtori Ilkka Alitalo toimistossaan. johtajan Markku Linnan. Sovimme, ettei iltakoulun epävirallisista keskusteluista ja päätöksistä Savon Sanomien uteluista huolimatta kerrota ennen asian tuloa valtioneuvoston seuraavan päivän istuntoon, jonka jälkeen hanke tulisi julkiseksi. Olen sittemmin saanut tietää, että poliittisen ehdotuksen EKK:n siirrosta teki sisäministeri Mauri Pekkarinen ja että häntä kannatti opetusministeri, jolle spontaanisti syntyneen päätöksen myöhempi muuttaminen oli hankalaa. Uosukainen toi ehdotuksen Valtioneuvostoon, joka teki 4.6.1992 periaatepäätöksen EKK:n lakkauttamisesta ja liittämisestä Kuopion yliopistoon.
Vastarintataistelu Eläinlääketieteellisen korkeakoulun puolustajat aloittivat valtaisan vastarintakampanjan. Siinä vedottiin henkilökohtaisilla kontakteilla eduskuntaan, järjestöihin ja muihin vaikuttajatahoihin sekä yleiseen mielipiteeseen sanoma- ja aikakausilehdistön, radion ja television välityksellä. EKK:n puolesta adressiin saatiin noin 100 000 allekirjoittajaa. Lopuksi 118 kansanedustajaa neljästä puolueesta ilmoitti vastustavansa EKK:n lakkautusta pääministeri Esko Aholle ja opetusministeri Riitta Uosukaiselle 23.9.1992 luovuttamassaan kirjallisessa kannanotossa. Kampanjan aikana oli väläytetty kompromissina mahdollisuutta yhdistää EKK tiedekuntana Helsingin yliopistoon. Ajatus ei ollut uusi, sillä jo korkeakoulun alkuvuosina 1950-luvulla lääketieteellisen tiedekunnan dekaani ja EKK:n hallituksen jäsen professori Harald Teir oli esittänyt samaa, mutta yliopiston rehtori Edvin Linkomies oli pitänyt hanketta historiallisen yliopistorakenteen rikkomisena. Tasapaino henkisten ja aineellisten tiedekuntien välillä olisi järkkynyt. Rehtori Hakon Westermarck oli ehtinyt kahdesti hajasijoituskamppailujen aikana varovasti tuoda esiin saman ajatuksen.
Ratkaisu
Valtioneuvosto vahvisti korkeakoulujen kehittämissuunnitelman 18.6.1993 vuoteen 1996 asti. Siinä todettiin, että Eläinlääketieteellinen korkeakoulu yhdistetään Helsingin yliopistoon itsenäiseksi tiedekunnaksi. Liitos tapahtuisi lukuvuoden 1996-1997 alusta. Tiedonannon päätöksestä allekirjoitti ministeri Riitta Uosukainen. Hän oli suostunut kompromissiratkaisuun. Uudenmaan läänin maaherra Eeva-Riitta Siitonen, joka oli myös ollut Helsingin kaupunginjohtaja, toimi välittäjänä EKK:n Helsinkiin jäämiseen johtaneissa neuvotteluissa.
4