PÄÄKIRJOITUS

Freya Barrow

Digestan päätoimittaja

YHDESSÄ YLÖS

Olin alkusyksystä viikon kestävässä Aalto-yliopiston kauppatieteiden opiskelijoiden masinoimassa poikkitieteellisessä tapahtumassa. Opiskelijoita oli lähinnä Aallon muista tutkinnoista, mutta satunnaisia opiskelijoita muualta Suomesta löytyi myös joukosta.

Tapahtumasta jäi hyvä fiilis yleisesti, mutta yksi seikka erityisesti painui mieleeni. Koska tapahtuma kesti viikon, joutui moni avaamaan läppärin ja näpytellä kurssitehtäviä tapahtuman aikana. Moni teki tehtäviä yhdessä, ja vanhemmat opiskelijat neuvoivat ja auttoivat innokkaasti nuorempia opiskelijoita. Katsoin ihaillen, kuinka kauppislaiset tukivat ja auttoivat toisiaan, eivätkä kokeneet, etteikö muiden tehtävät kuuluisi heille.

Oikiksella saattaa olla maine, että tutkinto koostuu enimmäkseen itsenäisestä tiiliskiven kokoisten kirjojen pänttäämisestä. Näin se ehkä saattaa joskus ollakkin. Tutkintoon kuuluu kokonaisuudessaa myös todella vähän ryhmätöitä. Toki on mahdollista, että kaveriporukat keskenään pitävät lukupiirejä tai tekevät tehtäviä yhdessä, mutta vuosikurssin tasolla teemme hyvin vähän yhteistyötä, puhumattakaan vuosikurssien välisestä yhteistyöstä.

Kuulin syksyn aikana eräältä vanhemmalta tieteenharjoittajalta, että häntä pelottaa kysyä apua kurssitehtäviin kavereiltaan, koska häntä pelottaa, että kaverit pitävät toisiaan toistensa kilpakumppaneina, eikä niinkään tulevina kollegoina. Tätä kuulemma vahvisti tietynlainen ajatusmalli, että “kilpailemme kuitenkin kaikki samoista työpaikoista”. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Havittelemme erilaisia uria: joku haluaa Helsinkiin isoon asianajotoimistoon, joku perustaa oman firman Riihimäellä, joku jää Rovaniemelle valtiolle virkamieheksi ja osa tuomariksi Vaasaaan. Miksi siis koemme, ettemme uskalla pyytää apua muilta, koska olemme toistemme kilpailijoita? Onko toisen auttaminen minulta pois?

Kysyin eräältä kauppatieteilijältä, että onko heidän tiedekunnassaan yleistä kysyä neuvoa vanhemmilta opiskelijoilta koulutehtäviin. Hän vastasi, että on. He näkevät asian niin, että koska vanhempia opiskelijoita on autettu nuorempina tieteenharjoittajina, on heidän aika antaa samaa energiaa eteenpäin vanhoina ja viisaina.

Joten autetaan toisiamme. Toivoisin lisää yhteistyötä vuosikurssien välillä, sillä vanhemmissa tieteenharjoittajissa todella on viisautta. Jos joku auttaa minut ylös pykäläsuosta, voin puolestani auttaa seuraavaa nuorempaa samaisesta suosta ylös. Tässä voisi myös olla osaratkaisu opiskelijoiden kokemaan uupumukseen: yhdessä tekeminen voisi helpottaa opiskelun taakkaa. Yhdessä olemme fiksumpia. Autetaan toisiamme rohkeasti ja reippaasti, siitä tulee itselleenkin hyvä mieli!