Teatteri hurmaa jälleen Värtsilässä, s

Teatteri hurmaa

jälleen Värtsilässä

Riitta Hakulinen

Värtsilän navetan vintillä päästään nauttimaan kolmen vuoden tauon jälkeen taas kesäteatteriesityksistä. Ohjaajana aloittaa uusi nimi, ihmisenä ja pitkänlinjan näyttelijänä paikallisille tuttuakin tutumpi Anneli Hurskainen.

VUONNA 2019 esitimme viimeksi Vallatonta Vihtoria. Kauden jälkeen Tikan Veijo ilmoitti, että hän ei enää jaksa jatkaa ohjaajana. Hänellä ennättikin tulla täyteen 20 vuotta ohjaajana, Anneli kertoo. Viime vuonna Anneli oli mukana Tohmajärven teatterissa. Syksyllä Veijo maanitteli häntä ohjaajaksi Värtsilään ja Anneli päätti ottaa haasteen vastaan. Harjoitukset toteutuvat Tohmajärven kansalaisopiston kurssiryhmänä. - Arvelin, että voinhan lähteä yrittämään. Toimin useana vuonna Veijon apuohjaajana ja pitkään minulla on ollut iso mielenkiinto ohjaamista kohtaan. - Usein katson teatteriesityksiä sillä silmällä, kuinka itse olisin kohtauksia toteuttanut.

JUHANNUSVIIKON sunnuntaina 26.6. Värtsilässä ensi-iltansa saa Reijo Honkosen v. 2015 käsikirjoittama Mummonmökki. Esityksiä on sunnuntaisin ja keskiviikkoisin kaikkiaan 12, ja viimeinen nähdään 7. elokuuta. - Kävin netistä läpi Suomen kesäteattereissa viime vuosina esitettyjä suosituimpia näytelmiä. Mummonmökki on kerännyt paljon katsojia ja saanut hyvää palautetta, Anneli kertoo. - Luvassa on hurttia huumoria, nasevaa dialogia, mutta myös ajatuksia herättävää sisältöä. NÄYTELMÄSSÄ mummo on joutunut terveyskeskuksen vuodeosastolle ja lähiomaiset kiirehtivät myymään mummon mökkiä. Selän takana suhkaamisen ja yhteentörmäysten lisäksi maustetta antavat yhteiskunnalliset aiheet maaseudun autioitumisesta ja terveydenhuollon haasteista. Mutta mikä erikoisinta – tässä näytelmässä tavataan mökki, joka puhuu ja jolla on oma henki! ANNELI Hurskaisen oma innostus teatteriin syttyi 3. luokalla kansakoulussa. Hän oli mukana koulun näytelmissä, lausui runoja ja osallistui henkisiin kilpailuihin. Sitten tuli perhe ja työ, mutta viisikymppisenä hän antautui intohimolle uudelleen. - Se oli vuosi 1998, kun aloitin Värtsilässä Jouko Tyynin ohjauksessa Mooseksen penninpyörityksessä. Into teatteriin on vain voimistunut vuosien myötä. Kun Annelilta kysyy, mikä se on se teatterin taika, hän on hetken hiljaa ja hymyilee: - Olen ollut valtavan ujo, ja näytellessä on saanut heittäytyä olemaan täysin joku muu. Nautin siitä suunnattomasti. Olen saanut itseluottamusta ja kokemuksen, että pystyn mihin vain. MUMMONMÖKISSÄ Annelilla on myös pieni rooli, mutta ohjaustyöhön hän on uppoutunut täysin sydämin. Apua ja näkemysten vaihtoa hän on saanut Hanna-tyttäreltään, joka toimii musiikkiteatterin lehtorina Helsingissä ja Tampereella. VÄRTSILÄSSÄ on vahvat teatterin perinteet, ja esityksiin on tultu jo vuosien ajan kauempaakin. Kymmenen hengen näyttelijäjoukossa on monta konkaria, mutta myös pari uudempaa tulokasta. - Kun tuntee porukan niin hyvin, oli helppo tehdä roolitusta. Meillä on niin rautaisen hyvä ja yhteen hiileen puhaltava sakki, että on helppo tehdä yhdessä töitä, Anneli kiittelee.

OHJAAJANA Anneli haluaa antaa näyttelijöille tilaa luoda oma roolinsa. Luonteesta, tavoista ja hahmojen välisistä suhteista kuitenkin keskustellaan. - Näytöksissä ohjaaja antaa ryhmälle taustatukea ja luo turvan tunnetta. Pidän tärkeänä antaa jokaisen näytöksen jälkeen palautetta, se auttaa kehittymään, Anneli summaa toimintatapaansa.