k oiran sisäsiis T eys

Kirjoittanut terhi oksanen, julkaistu alunperin aussi 2/2018 -lehdessä

Koiran sisäsiisteys ja varsinkin sen puuttuminen on yksi ihmisten hermoja eniten rassaavista ongelmista. Tuhannet vuodet ihmisen kanssa eivät ole tehneet koirasta enempää ihmisen kaltaista – se on edelleenkin susi, vaikka ulkonäkö saattaakin joskus pettää. Tämän asian ymmärtäminen tekee siisteyskasvatuksesta helpompaa. Aikuisen koiran sisälle pissailuun on aina syy. Ihmisen tehtävä on selvittää, onko kyse puutteellisesta opetuksesta pentuna, hormonitoiminnasta vai sairaudesta. Vasta syyn selvittyä voidaan puuttua seuraukseen.

Pennun opettaminen sisäsiistiksi on yksi omistajan tärkeimmistä tehtävistä. Kun asiaan paneudutaan huolella, tuloksiakin on nähtävissä nopeammin. Luontoa ei voi kuitenkaan määrättömästi ohjailla, ja normaalisti hyvin opetettu pentu on sisäsiisti noin puolen vuoden iässä. Sudet nukkuvat pesässään, eivätkä ne lähtökohtaisesti likaa nukkumapaikkaansa. Pentu pitää petiään pesänä. Kaikki pesän ulkopuolella on sille luonnostaan hädänhelpotusaluetta. Si- nun tehtäväsi on opettaa pennulle, että tämän pesän ulkopuolella on tietty alue – kotisi – johon ei vielä saa kyykistyä vaan pitää odottaa, että pääsee ovesta ulos.

Pentua tulee pitää silmällä koko ajan: vain näin huomataan hädän ensi merkit. Jotkut koirat oppivat hädän tullen pyytämään ulos, mutta eivät kaikki. Pennun voi opettaa käymään asioillaan sisällä sanomalehtien päällä, mutta tällöin on hyvä varautua opetusajan pitenemiseen. Koiraa voi sekoittaa se, että sisälle saa tehdä tarpeitaan mutta oikeastaan ei saakaan. Pentu viedään ulos aina, kun uskotaan sillä olevan hätä. Kun pentu on herännyt, syönyt, leikkinyt, juuri ennen nukkumaanmenoa illalla, ensimmäiseksi aamulla. Aluksi pentua viedään ulos jopa 2–3 tunnin välein. Kun pentu viedään ulos, se viedään paikkaan, jossa odotetaan sen tekevän tarpeensa aikuisenakin. Pennun kanssa hoidetaan ensin työ ja sitten huvi. Ensin tarpeet ja sen jälkeen leikki ja lenkki, muuten voi käydä niin että, pentu puuhailee ulkona ihan muuta ja unohtaa, miksi ulos on tultu. Sisälle päästyään pentu muistaakin hätänsä ja vääntää kikkareet maton nurkkaan. Jos vahinko on jo sattunut ja koira on siirtynyt tekemään muuta, unohda koko asia – niin koirakin on jo tehnyt. Sille on turha raivota jälkeenpäin, sillä pentu ei pysty yhdistämään tapahtunutta suuttumukseesi. Vahinkokohta kannattaa puhdistaa kunnolla, jottei tuoksu houkuta sitä käyttämään samaa paikkaa uudelleen. reviiriään. Nuori uros, jonka naapurustossa tai lähipiirissä on juoksuisia narttuja, jättää omia jälkiään mahdollisimman korkealle, melkein mihin tahansa pystysuoraan pintaan. Tarkoituksena ei ole tyhjentää rakkoa vaan saada hajujälki mahdollisimman moneen paikkaan. Koiralle itselleen ei ole merkityksellistä se, onko pissapaikka ulkona vai kyläpaikan sohvankulma.

Pennulle kehitetään säännöllinen elämänrytmi. Ruokitaan säännöllisesti ja viedään säännöllisesti ulos. Jos pennulla on ruokaa koko ajan naposteltavana, myös toinen pää työstää koko ajan. Ruoan laatu korreloi tuotosten määrään.

Merkkailu Silloin, kun puhutaan merkkailusta, ei puhuta varsinaisesta sisäsiisteysongelmasta vaan koirien tavasta kommunikoida. Merkkailulla tarkoitetaankin lähtökohtaisesti koiran tarvetta virtsata ei-toivottuihin paikkoihin. Kaikki koirat viestivät pissaamalla, mutta varsinainen merkkailu liittyy koiran hormonitoimintaan ja täten alkaa yleensä vasta kun koira on sukukypsä. Steriloimattomat ja kastroimattomat koirat merkkailevat enemmän kuin leikatut yksilöt. Toisilla yksilöillä merkkailun aloittamisen syyksi riittävät muutokset ympäristössä, kuten vaikkapa muutto uuteen kotiin, toiset taas nostavat koipea herkemmin narttukoiran läheisyydessä varsinkin, jos lähistöllä on muita uroksia. Toisten koirien merkkailu saattaa provosoida vastaavaan käytökseen, samoin koiran ahdistus tai muuten ”kierroksilla käyminen”. Yleensä ahdistuneet koirat tekevät suurempia lätäköitä kuin mahtailevat tai toisiaan nokittelevat yksilöt. Koira saattaa pissata sisälle jännittäessään tai erittäin pehmeän koiran kyseessä ollessa, alistuessaan tai mikäli sillä on ongelmia yksinolon kanssa.

Koira yleensä kertoo käytöksellään mihin se pyrkii. Uros, joka nostaa reteästi jalkaansa sohvankulmaan, merkkaa todennäköisesti omaa

Mikäli aiemmin sisäsiisti koira tekee lammikon keskelle lattiaa tai koira ei hyvistä yrityksistä huolimatta tahdo oppia sisäsiistiksi, tulee ehdottomasti tutkia sen terveydentila. Monet sairaudet oireilevat janontunteella, joka kuormittaa koiran rakkoa. Koira ei välttämättä aio pissata sisälle, mutta rakon täyttyessä se tulee tyhjentää. Esimerkiksi heittelevät sokeriarvot tai munuaisongelmat lisäävät koiran juomista, samoin jotkin lääkitykset. Koiran normaali vedentarve on noin puoli desiä per kilogramma vuorokaudessa, eli siinä kohtaa, kun kymmenkiloinen koira alkaa litkiä litratolkulla, siihen pitää puuttua. Koiraa ei tule kuitenkaan estää juomasta, janontarve pitää saada tyydytettyä, vaan pitää selvittää, mistä juominen johtuu. Myös ongelmat virtsateissä vaikuttavat sisäsiisteyteen, esimerkiksi virtsatietulehdus oireilee usein pikkupissoina.

Jos egoaan buustaava uros merkkaileekin mahdollisimman korkealle, toisaalta taas nenilleen sisälle pissaamisesta saanut yksilö saattaa pissailla piilossa. Jos pehmeämpää koiraa on rankaistu pissaamisesta, mutta syytä ei ole poistettu, se todennäköisesti menee nurkan taakse tarpeilleen. Jos koira on oikein ottanut itseensä rankaisusta, se saattaa pidättää rankaisun pelossa aina ihmisten läsnä ollessa, jolloin se ei voi tehdä tarpeitaan myöskään ulkona.

Ulko-oven eteen ilmestynyt lätäkkö saattaa kieliä liian harvoista ulkoiluväleistä tai liian nopeasta ulkoilusta. Koira on saattanut hienovaraisesti yrittää ilmaista tarvettaan ulospääsylle, mutta tämän epäonnistuttua joutunut tyhjen- tämään rakkonsa. Koira olisi halunnut ulos tarpeilleen, mutta sille ei ole annettu siihen mahdollisuutta, joten tällaisessa tapauksessa toruminen tuntuisi epäreilulta. Eroahdistunut koira saattaa purkaa ahdistustaan eteisessä, pyrkien ihmisen perään, jolloin se ahdistuneena tekee myös tarpeensa sinne.

Pieni pentu tai toisaalta seniorikoira saattaa nukkua niin syvää ja rentoa unta, että nukkuessa siltä saattaa karata joskus virtsaa. Jossakin määrin tämä on normaalia ikään liittyvää toimintaa, mutta jos se on kummassakaan ääripäässä jatkuvaa, kannattaa syy selvittää. On myös joitakin muita syitä, kuten vaikkapa koiran stressi, joka saattaa lisääntyneenä läähätyksenä ja juomisena lisätä myös koiran virtsaamisen tarvetta.

Merkkailua ei tarvitse sietää eikä sallia, mutta ennen kuin puututaan itse merkkailuun, tulee selvittää, miksi koira pissaa vääriin paikkoihin. Kaikki lätäköt eivät välttämättä ole yhden koiran tekosia, sillä mikäli yksi pissaa sisälle, se saattaa provosoida myös muita perheen koiria toimimaan samalla tavoin.

Merkkailua voivat aiheuttaa esimerkiksi

- nuoren koiran hormonimyrskyt

- puutteellinen sisäsiisteyskasvatus

- kehittymätön pidätyskyky

- liian vähän tai liian harvoin ulkoilua

- rakenteelliset ongelmat

- lähestyvä juoksuaika

- eräät lääkitykset

- lisääntynyt juominen

- sairaudet kuten esimerkiksi virtsakivet, virtsatietulehdus, diabetes tai munuaisten toimintaan liittyvät sairaudet

Ilopissat

Pennut ja nuoret, toisaalta hyvin pehmeät tai arat koirat saattavat laskea alleen tervehtiessään ihmisiä tai muita koiria. Tapa liittyy usein tunnekuohuihin, kuten vaikkapa kotiin palaavaan perheeseen tai vieraiden näkemiseen. Se on koiran tapa osoittaa alistuneisuutta ja tar- koittaa, että koira tietää olevansa vähäpätöisempi olento, eikä halua sille tehtävän mitään pahaa. Koira on silloin hieman kyyryssä ja sen häntä vatkaa melkein koipien välissä. Alistunut tai pehmeä koira saattaa laskea alleen vaikkapa istualtaankin, jolloin on ylitetty koiran sietokyky. Jos koiraa tällöin moititaan, tehdään suuri virhe, koska koiran ymmärryksen mukaan se on jo niin alistunut kuin pystyy. Torumisen sijaan siivotaan jäljet, tällöin ”puhutaan koiraa”. Ilosta pissaavien yksilöiden tunteiden kuohuilemista kannattaa tasoitella käyttäytymällä itse rennosti ja vaikka hieman välinpitämättömästikin.

Ihmisen ei mielellään tule lähestyä korostuneesti alistuvaa koiraa, vaan koiran on annettava lähestyä ihmistä. Koiran itsetunnon kohotus otetaan tehtäväksi: sen kanssa leikitään leikkejä, jotka kohottavat itsetuntoa ja tottelevaisuuskoulutuksesta luovutaan, kunnes koira kestää vaatimusten asettamista.

Mitä asialle voi tehdä?

- Pissaamisen syy pitää selvittää.

- Pissakohta tulee puhdistaa erityisen hyvin. Kerran pissattu kohta saattaa provosoida käyttämään samaa paikkaa uudelleen.

- Koiraa tulee pitää silmällä huolehtien, ettei se pääse tekemään tarpeitaan sisälle.

- Mikäli koira tavataan itse teossa, toiminta keskeytetään ja koira viedään ulos.

- Ulkoiluvälejä tihennetään.

- Yksin ollessa pissaavan koiran elintilaa rajoitetaan.

- Huolehditaan säännöllisestä ruokailu- ja ulkoilurytmistä.

Kirjoittanut Kirsi stenvall (julkaistu alunperin Cavalier-lehdessä)

Kuvat susanna sinisaari-Kaislo

Anaalirauhaset ovat jäänne koiran lajinkehityksen muinaisilta ajoilta, jolloin niillä oli varsin tärkeä tehtävänsä laumaeläimen elämässä. Anaalirauhasten tuottama erite oli eräänlainen koiraeläimen allekirjoitus tai yksilöllinen nimimerkki, joka kertoi paljon omistajastaan. Tymäkällä hajulla saattoi merkitä reviiriä ja välittää viestejä kanssaeläjille. Nykyajan kotikoira ei enää tarvitse anaaleitaan laumaviestintään, mutta yhä koirat nuuskuttelevat kiihkeästi toistensa peräpäätä aina tavatessaan. Ja kun koirat haistelevat toistensa jätöksiä kadun varressa, ne tosiasiassa nuuskivat läjän jättäjien anaalien viestejä.

Takapäässä tuoksahtaa

Anaalirauhaset sijaitsevat koiran takapäässä peräaukon molemmin puolin. Jos koiran takamus olisi kellotaulu, anaalit olisivat takaapäin katsottuna noin kello neljän ja kello kahdeksan kohdalla. Oikeastaan ne ovat kaksi maapähkinän kokoista pussia, ja varsinaiset rauhaset ovat näiden pussien sisäseinämissä. Anaalirauhaset ovat hajurauhaset ja ne tyhjenevät normaalisti ulostaessa. Anaalien erite on usein hieman öljymäistä, mutta se voi olla myös kokkareista, jähmeää, juoksevaa tai jopa tahnamaisen paksua ja jäykkää. Väriltään se voi olla kaikkea keltaisen ja harmaan väliltä, mutta haju on aina sama – voimakas. Sitä voisi kuvailla yksiselitteisesti sanalla: paha.

Anaalirauhasten tiehyet avautuvat peräaukon reunoille juuri sen sisäpuolelle, ja normaalisti rauhaset tyhjenevät ulostamisen yhteydessä. Ne voivat myös tyhjentyä levossa, pelosta tai vaikkapa koiran kovasti innostuessa. Lattialle saattaa siis lurahtaa haiseva läikkä, ja siitä sietää olla onnellinen. Tämä on vain merkki siitä, että anaalit toimivat kuten pitääkin. Näin ei kuitenkaan aina tapahdu eivätkä anaalirauhaset aina tyhjenekään toivotusti. Siihen vaaditaan riittävän kiinteä uloste eli sopiva rutistus kakatessa. Liian pehmeä uloste ei riitä aiheuttamaan riittävästi painetta rauhasiin niin, että ne tyhjentyisivät.

Rauhasten sisällön määrä vaihtelee yksilöittäin, ja niille onnettomille, jotka kehittävät suuria määriä eritettä ja joilla poistotiehyet ovat samalla poikkeuksellisen ahtaat, on luvassa ongelmia. Pussit eivät tyhjene millään muulla tavoin kuin puristumalla ulosteen mukana, ja rauhanen tuottaa uutta nestettä, vaikka pussit olisivat jo ennestään täynnä. Kun nestemäinen erite vielä muuttuu samanaikaisesti paksum- maksi, tyhjeneminen käy entistä vaikeammaksi, ja lopulta koko tyhjentymiskanava tukkeutuu. Anaalirauhasten täyttyminen ja tiehyiden tukkeutuminen aiheuttavat epämiellyttävää paineen tunnetta, mutta pahempaa on tulossa.

Kun bakteerit alkavat kasvaa eritteessä ja muodostavat märkäistä, kellertävää tai verekästä nestettä, on jo kysymys anaalirauhasten tulehduksesta, infektiosta. Tulehdus turvottaa anaalirauhasen kuumottavaksi ja tuskallisen kipeäksi, ja syntyy sykkivä märkäpaise. Rauhanen täyttyy täyttymistään märkäisestä eritteestä, kunnes lopulta anaalirauhasen seinämä puhkeaa ihon läpi ja märkäinen tulehduserite valuu ulos tästä fistelistä. Usein alue on erittäin kipeä juuri ennen paiseen puhkeamista, mutta paiseen puhjettua paine ja kipu saattavat jo helpottaa.

Peppu ja mieli maassa

Yksi tavanomaisimmista anaaliongelmien oireista on peppuhiihto: koira laahaa peräpäätään lattiaan tai mattoon asettamalla pepun lattiaan ja raahaamalla itseään eteenpäin etutassuilla. Tilanteen pahetessa saattaa näkyä turvotusta peräaukon vieressä, tai iho on kuumottava ja punainen. Jos rauhaset tuntuvat ihon läpi tunnusteltaessa, joko toinen tai molemmat rauhaset voivat olla suurentuneet. Toispuoleinen suurentuminen liittyy useimmiten anaalipaiseeseen. Jos fisteli on jo puhjennut, peräpään karvat ovat sotkeutuneet verisestä eritteestä tai lattialla näkyy verinen viiru. Paiseen merkit ovat syy lähteä hakemaan apua kiireesti eläinlääkäristä.

Täyttyneet anaalit aiheuttavat kuitenkin hämmentävän monenlaisia oireita, joita ei aina osaa edes sijoittaa hännän alle. Koira saattaa pyytää usein ulos, mutta kyykistyessään se vingahtaa ja luovuttaa. Se voi nuolla vimmatusti takapäätään, jopa purra takamustaan tai vaikka takajalkoja. Koiran häntä roikkuu surullisena, eikä koira tahdo istua, mutta ei liioin hypätäkään. Se saattaa ontua takajalkojaan tai menettää kokonaan kävelykykynsä. Peppua poteva koira on vaisu, se saattaa menettää ruokahalunsa ja vetäytyä piiloon tai toisaalta hakea kovasti hellyyttä. Monenlaiset oireet antavat siis aiheen ainakin kurkistaa hännän alle.

Jos on kyse ainoastaan täysinäisistä anaaleista, eläinlääkäriin pääsyä odotellessa kannattaa estää nuoleminen kaulurin avulla ja yrittää huuhdella peräpäätä, mielellään suihkuttamalla kädenlämpöisellä vedellä kahdesti päivässä aina viisi minuuttia kerrallaan. Tämä auttaa pitämään alueen puhtaana ja saattaa auttaa rauhasten tyhjentymisessäkin. Parhaassa tapauksessa anaalit alkavat tyhjentyä, mutta koiran vointia on syytä seurata valppaasti, sillä yleensä näin vähällä ei valitettavasti päästä.

Jos anaalit ovat yhä täynnä, eläinlääkärin vastaanotolla eläinlääkäri tyhjentää anaalirauhaset. Lievissä tapauksissa jo tämä riittää, jos erite on normaalia ja rauhaset ovat vain täyttyneet mutta eivät tulehtuneet. Kun ensimmäisen kerran menee eläinlääkärille anaaliongelmien takia, kannattaakin lääkäriä pyytää näyttämään miten anaalirauhaset voi itse jatkossa tyhjentää. Kyseessä on taitolaji, ja liikaa voimaa tyhjentämisessä ei saa käyttää, jotta anaalirauhasta tai peräsuolta ei vahingoiteta. Parhaiten tyhjennys onnistuu työntämällä hansikoitu etusormi peräaukkoon ja ottamalla täysi anaalirauhanen etusormen ja peukalon väliin. Monilla koirilla anaalirauhasen saa melko tyhjäksi myös ”niistämällä” ihon puolelta molemmat rauhaset yhtä aikaa. Jos homma tuntuu vaikealta, on mahdollista myös käydä eläinklinikalla tyhjennyttämässä anaalit säännöllisesti, etenkin jos erite on kovin paksua.

Tulehtunut tai pahoin tukkeutunut rauhanen jätetään kuitenkin aina eläinlääkärin hoidettavaksi. Tulehtuneita anaalirauhasia ei saa koskaan yrittää tyhjentää kotona, koska anaalirauhanen saattaa revetä ja tällöin tulehduserite tyhjenee ympäröivään kudokseen ja saattaa aiheuttaa vakavan tulehduksen. Jos siis anaalialue on punainen, turvonnut tai iho on rikki ja koira on kivulias, anaalien hoito on aina eläinlääkärin asia, ja paiseen kanssa lääkäriin on jo kiire. Rauhasten alue on tulehtuneena yleensä niin aristava, että anaalien tyhjentäminen ja huuhtelu on tehtävä rauhoituksessa.

Kotiin potilas saa mukaansa tulehduskipulääkettä ja omistaja ohjeet pitää pepun alue puhtaana. Suihkuttelua jatketaan kaksi kertaa päivässä aina viisi minuuttia kerrallaan 4–5 päivän ajan, ja usein tämä tuntuu potilaasta yksinomaan mukavalta. Kauluria suositellaan käytettäväksi, jotta potilaan itsehoitoyritykset saadaan estettyä. Tapauksesta riippuen käytetään antibioottisalvaa, tai annetaan antibioottikuuri, mutta nykyään antibiootteja on vähennetty tässäkin jälkihoidossa. Tavallisesti eläinlääkäri varaa kontrolliajan, jolloin katsotaan, että tulehdus on parantunut ja rauhaset palanneet normaaliin kokoonsa.

Erittäin vakavissa tai toistuvissa tapauksissa voidaan anaalirauhasten poistamista harkita. Leikkauksessa on aina omat haasteensa, ja sitä on harkittava tarkkaan. Joskus se voi kuitenkin olla ainoa mahdollisuus estää jatkuvat anaaliongelmat, jotka toistuvina piinaavat koiraa ja aiheuttavat kovaa kipua.

Syitä ja seurauksia

Anaalirauhasten tulehtuminen on yleisempää pienikokoisilla koirilla, ja tuntuu siltä, että cockereillekin ongelmat ovat melko tuttuja. Nuorilla nartuilla näyttäisi olevan suurentunut riski kehittää anaaliongelmia 1-3 viikkoa juoksujen jälkeen. Altistavina tekijöinä mainitaan myös ylipaino, joka yhdistettynä pieneen kokoon ja vähäiseen liikuntaan saattaa merkitä heikentyneitä anaalialueen lihaksia. Myös allergiat ja erilaiset vatsaongelmat mitä ilmeisemmin altistavat anaalipulmille. Koska anaalit tyhjentyvät normaalisti ulosteen mukana, sen koostumus on tärkeä. Jo pelkkä pitkittynyt ripuli ja löysä uloste saattaa synnyttää anaaliongelmien kierteen. Ulosteen tulisi siis olla jämäkkää, ja sitä tulisi olla tarpeeksi, jotta anaalit pääsisivät tyhjentymään. Vääränlainen, kuituköyhä ravinto saattaa sekin siis olla taustalla. Myös liian kova uloste eli pikkupapanat eivät välttämättä riitä puristamaan tarpeeksi anaaleita. Kakalla on siis todella väliä!

Ja sitten on vielä se lukuisa joukko koiria, joilla ei ole mitään edellä mainituista selittävistä tekijöistä, mutta anaaliongelmat ovat silti jatkuvia.

Taustalla saattaa olla rakenteellinen pulma eli liian ahtaat anaalitiehyeet tai liian paksu tahnamainen anaalierite, jolloin tyhjentyminen ei vain onnistu. Kerran puhjenneeseen anaalirauhaseen muodostuu lisäksi ahtauttavaa kudosvauriota, joten luonnollinen tyhjentyminen käy yhä vaikeammaksi, ja kierre on valmis. Kun anaalit eivät tyhjene tarpeeksi usein, alkaa erite käydä, tulee sekundaarinen bakteeritulehdus ja paise alkaa muodostua – ja taas on kiire eläinlääkärille kovasti kipuilevan koiran kanssa.

Anaalirauhaset saattavat alkaa oikutella missä iässä tahansa, ja vaikka anaalit olisivat toimineet hienosti vuosia, yhtäkkiä ilmaantuukin paise kaikkine seuraamuksineen. Syykin saattaa jäädä epäselväksi, ja kerta saattaa jäädä ainoaksi. Yksittäinenkin anaalipulma antaa kuitenkin syyn olla valppaana myös jatkossa. Hännänalustarkastuksia on siis syytä tehdä ainakin, jos koira käyttäytyy vähänkään poikkeavasti.

Jos karvakaverilla on jatkuvasti ongelmaa anaalirauhasten kanssa, on syytä tutkia, onko ongelman taustalla jokin altistava tekijä. Tärkeää vaivojen ehkäisyssä on, että koira on ja pysyy normaalipainoisena, saa sopivasti liikuntaa, uloste on normaalia eikä koira rapsuttele itseään tavallista enempää. Jos esiintyy vatsaongelmia tai kutinaa, yritetään löytää oireilun syy ja hoitaa mahdollinen allergia ensin. Joskus kuitulisän tai erityisen kuitupitoisen ruoan antaminen auttaa tyhjentämään anaalirauhaset tehokkaammin. Esimerkiksi ruokaan lisättävä Fiber-kuitulisä on auttanut monia.

Jos anaalit selvästikään eivät tyhjene itsestään, omistaja voi myös itse opetella tyhjentämään rauhaset säännöllisin väliajoin ongelmien ennaltaehkäisemiseksi tai asioida eläinlääkärissä pikaisella tyhjennyskäynnillä. Oman koiran takapään toimintojen tunteminen on tärkeää. Jos anaalit tyhjenevät itsestään, ne on syytä jättää rauhaan ja luottaa siihen, että luonto hoitaa tehtävänsä.

Mutta jos mikään ei auta ja koiralla on kaikista toimenpiteistä huolimatta edelleen jatkuvasti ongelmia anaalirauhasten kanssa, vaihtoehtona voi olla rauhasten kirurginen poisto. Useimmiten leikkaus onnistuu hyvin, mutta leikkauskomplikaatioiden riski on olemassa. Mahdollisia komplikaatioita ovat esimerkiksi tulehdus tai se, että pieni osa rauhasista jää leikkauksessa jäljelle ja aiheuttaa ongelmia jatkossakin. Jos eläimellä on ollut jatkuvia tulehduksia tai puhjenneita paiseita toistuvasti, on riski rauhaskudoksen jäämiselle suurempi. Leikkaukseen liittyy myös pieni riski peräaukon sulkijalihasten vaurioitumiselle, mikä saattaa johtaa ulosteen pidätyskyvyn heikkenemiseen. Leikkauksen hyödyt ja haitat on siis tarkkaan punnittava, ja ensin kannattaakin kokeilla muut vaihtoehdot. Ilman anaaleitaan koira pärjää kyllä, mutta leikkauksessa on aina riskinsä.

Jos anaalit eivät ole koskaan vaivanneet koirakaveria, on syytä olla tyytyväinen. Outojen oireiden ilmaantuessa on hyvä kuitenkin aina muistaa myös anaalit. Hännän alle kannattaa kurkistaa, vaikka peräpään ongelmia ei olisi aiemmin ollutkaan. Onnellisinta on, jos anaaleiden toimintaan ei tarvitsisi mitenkään kajota, mutta valppaana kannattaa olla. Mitä aiemmin apu tulee, sitä vähemmän kipua rakas karvakaveri joutuu sietämään.

Lähteet:

Evidensia, Firstvet, eläinlääkäri Renate Jäätes

Hoffman: Koiran Kotilääkäri

Fogle: Koiran vaivat