kouluttaminen, osa 1 Metsästyskoirat tutkimuksen valossa

Kirjoittanut Koulutuspalvelut & koirahieronta Jenni Hautamäki Suomen eläintenkouluttajat ry, seminaarityöryhmä Kuvat Ulla Ruistola

Biologi, FT ja eläinten käyttäytymistieteen dosentti Katriina Tiira luennoi Suomen eläintenkouluttajat ry:n järjestämässä Metsästyskoiraseminaarissa viime vuoden toukokuussa. Seminaari oli kaksipäiväinen verkossa järjestetty tapahtuma, jonka kantavana teemana oli metsästävät koirat yli käyttö- ja roturajojen. Tiira oli yhtenä luennoitsijana mukana ja hän esitteli kattavan paketin siitä, mitä metsästysominaisuuksien periytyvyydestä tiedetään tutkimuksen kautta. Mitä testit ja kokeet meille kertovat, jos koiran kanssa niissä käydään ja mitä hyötyä niistä on jalostukselle, vai onko hyötyä ylipäätään.

Luennollaan Tiira kertoi perusteellisesti, mistä kaikesta koiran käyttäytyminen koostuu. Käyttäytymiseen vaikuttaa moni asia, kuten itse tilanne ja koiran tunnetila sillä hetkellä. Myös tilanteessa olevat seikat kuten hyödyt ja haitat vaikuttavat käyttäytymiseen. Kokeeko koira, että sillä on saavutettavaa kyseisessä tilanteessa, vai tuleeko oppimishistoriasta tunne, että on syytä pelätä kovaa rangaistusta? Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat käyttäytymiseen kuten koulutus ja sen laatu. Myös fysiologinen puoli vaikuttaa eli onko koira nälissään, kylmissään, läkähdyksissään jne. Persoonallisuus vaikuttaa suuresti, ja siihen taas vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät. Tiira nosti esille myös epigenetiikan merkityksen käyttäytymisessä. Epigenetiikalla tarkoitetaan ympäristön ja kokemusten vaikutusta geenien säätelyssä. Esimerkiksi rottatutkimuksissa on todettu, että huono emonhoiva vaikuttaa yli 900 geenin säätelyyn siten, että pelokkuus lisääntyy ja vaikuttaa useampaan sukupolveen. Myös suolistobakteereilla (ruoka) on paljon vaikutusta käyttäytymiseen.

Metsästysominaisuuksien periytyvyydestä puhuessaan Tiira kävi läpi käyttäytymisomi-

naisuuksien jalostamista, periytyvyyttä sekä ominaisuuksien periytyvyysasteita, niiden mittaamista eri testien (kokeiden) muodossa ja esitteli kattavasti erilaisia tutkimuksia sekä testejä, joilla näitä ominaisuuksia mitataan.

Metsästyskäyttäytymisen jalostukseen vaikuttaa voimakkaasti se, valitaanko jalostukseen perimän ohjaamia vai koulutettuja piirteitä. Jälkimmäiset eivät periydy. Oleellinen kysymys on, miten perinnöllisiä ominaisuuksia arvioidaan, mitataan ja tulkitaan. Metsästyskoirilla työkaluksi kyseiseen tarkoitukseen on kehitetty erilaisia rotu- ja lajikohtaisia testejä eli metsästyskokeita. Tiira mainitsi, että jos työkalusta (testistä) halutaan apua jalostukseen, mittaustavan pitäisi saada esille geneettinen ominaisuus - ei koulutuksen tuloksena saatua käyttäytymistä tai tuomarin mielipidettä. Samoin testin toistettavuuden pitäisi olla hyvä.

Haasteena monen kokeen osalta on se, että ne on luotu aikana, jolloin tutkittua tietoa ei ole ollut saatavilla. Niissä mitattavat asiat eivät välttämättä paljasta geneettisiä eroja mitattavassa ominaisuudessa tai edes mittaa geneettistä ominaisuutta. Myös ympäristön vaikutus on mittaustavassa suuri. Testit mittaavatkin usein kaikkea muuta kuin geneettisiä ominaisuuksia, ja jos testiä käytetään jalostuksen työkaluna niin, että vain yksilön tuloksia arvotetaan, tämä on silloin yksinkertaisesti tehotonta. Silti sitä tehdään.

Hyvä testi, jolla mitata metsästysominaisuuksien periytyvyyttä, olisi sellainen, jossa objektiivisuus korostuisi subjektiivisten näkemysten sijaan. Toisin sanoen sellainen, jossa mitataan luotettavasti perimän osuutta, ei ympäristön ja koulutuksen vaikutusta. Tiira mainitsi esimerkkimaana Ruotsin, jossa on Suomea enemmän innokkuutta ottaa virheistä oppia ja kehitellä uusia testejä nimenomaan jalostuksen työkaluiksi. Testejä, jotka mittaisivat enemmän persoonallisuuksia. Ruotsissa esim. MH-luonnekuvaus on jäänyt toissijaiseksi BPH-testille (Beteende- och personlighetsbeskrivning

hund). Suomessa on edelleen MH:n lisäksi myös harvemmin käytössä oleva vanha luonnetesti. Ruotsissa esim. ihmisen hyökkäys -osio on jo poistettu testeistä, mutta se on Suomessa edelleen vanha jäänne. Tiira antoi harrastajille ja rotuyhdistysten aktiiveille pohdittavaa: “Jos metsästysominaisuuksissa on jossain rodussa huolenaihetta, kannattaisiko miettiä jalostuksen apuvälineeksi uusia testejä?”.

Metsästysominaisuuksien kannalta hyviä persoonallisuuspiirteitä sekä niiden periytyvyyttä käsiteltiin luennolla laajasti. Persoonallisuuspiirteet vaihtelevat roduittain, mutta pelokkuus/rohkeus-akselilla esiintyviä piirteitä on kaikilla tutkituilla eläimillä banaanikärpäsistä alkaen, ei vain koirilla. Persoonallisuuspiirteet kuten sosiaalisuus (ihmistä kohtaan), yhteistyöhalukkuus eli koulutettavuus, aggressiivisuus vieraita ihmisiä kohtaan, aktiivisuus, impulsiivisuus, leikkisyys, kiinnostus riistaan ja koirien kesken esiintyvä dominoivuus tai alistuvuus osoittavat pysyviä eroja eläinten tavoissa toimia eri tilanteissa. Tiira nosti esille impulsiivisuuden eli taipumuksen reagoida nopeasti ja kiihtyä. Tämä voi jalostuksen myötä olla korostunut liiaksi ja siten tuoda haasteita koulutettavuuteen eli ns. yhteistyöhalukkuuteen. Impulsiivisuuteen liittyy myös riskinottokyky. Yksilö ottaa paljon riskejä ollen toisin sanoen rohkea, eikä reagoi pelosta. Tämä voi näkyä myös aggressiivisuutena. Käyttäytymisessä voi näkyä myös yliaktiivisuutta, suurta kiihtymistä ja kärsimättömyyttä sekä palkkiosensitiivisyyttä. Tällöin koira ei jaksa odottaa, ja palkkion on tultava heti. Impulsiivisuuden toisessa päässä esiintyy itsehillintä, joka on myös voimakkaasti periytyvä piirre. Ongelmanratkaisutehtävissä on todettu, että mitä parempi impulssikontrolli on, sitä paremmin koira onnistui tehtävissä. Monessa rodussa voidaan kokeissa vaatia nopeutta ja kiihkeyttä, jota arvotetaan myös jalostuksessa. Kun jalostetaan korkeaa energiatasoa, motivaatiotasoa ja ympäristöön reagoimista, lisätään myös impulsiivisuutta ja hyperaktiivisuutta, joten todennäköisesti silloin tullaan jalostaneeksi liian impulsiivisia koiria. Palveluskoirat ja metsästyskoirat ovat alttiimpia tälle persoonallisuuspiirteelle.

Tiira antoi harrastajille ja rotuyhdistysten aktiiveille pohdittavaa: “Jos metsästysominaisuuksissa on jossain rodussa huolenaihetta, kannattaisiko miettiä jalostuksen apuvälineeksi uusia testejä?”

Luennolla nousi esille myös muita perinnöllisiä piirteitä, jotka voivat lisääntyä vahingossa, ellei jalostuksessa kiinnitä niihin huomiota. Näitä olivat mm. ääniarkuus, alusta-arkuus ja kiinnostus veteen. Uintihalukkuus on toki hyvä perinnöllinen piirre, mutta liiallinen kiinnostus veteen on ominaisuus, joka haittaa vesityöskentelyä. Ääniarkuudesta puhuessaan Tiira nosti esille tärkeän pointin: vaikka koira sietäisi laukauksen äänet, se voi silti olla ääniarka ja pelätä esim. ukkosta. Metsästysympäristössä koiran vire on korkeammalla kuin arjessa, jolloin pelko ei välttämättä tule esille. Arjessa viretila on matalampi, jolloin ääniarkuutta voi esiintyä muissa tilanteissa kuten ukkosella. Ääniarkuus usein myös pahenee vanhetessa, ja sen alkamisikä on noin 2-vuotiaana. Jalostuksessa tulisikin huomioida, miten emä tai isä käyttäytyy yleisesti kovien äänien aikana, ei vain metsällä. Vinkumisesta ja ääntelystä todettiin, että vaikka kyseessä on ilmaisua tunnetilasta, eri rotujen välillä on kuitenkin eroja ääntelytaipumuksessa. Tällä on olemassa geneettinen pohja. Osalla koirista ääntely on tiedostamatonta, joten jos koira ei edes tiedosta ääntelevänsä, siihen on vaikea puuttua koulutuksella.

Lopuksi Tiira veti yhteen luentoaan ja sitä, miten koirien käyttäytymistä on selitetty vuosien saatossa ja miten se on muuttunut. Ennen saatettiin sanoa, että koiralla on luonnevika, jos se ei tietyiltä ominaisuuksiltaan toiminut halutunlaisesti, tai jos se käyttäytyi väärin tai sillä oli ongelma, kuten aggressiivisuus ihmis-

tä kohtaan. Silloin koira “laitettiin monttuun”, eikä mitään ollut tehtävissä. Sitten ajattelu muuttui ja keskittyi toiseen ääripäähän ja syytettiin omistajaa. Hihnan toisessa päässä oli vika, jos koiralla oli jokin ongelma. Nykyään tiedetään, että perimä ja persoonallisuuserot vaikuttavat suuresti siihen, miksi toisen koiran koulutettavuus on helpompaa tai vaikeampaa kuin toisen.

Perimästä tulevat persoonallisuuspiirteet vaikuttavat paljon siihen, miten yksilö suoriutuu tai onnistuu metsästystehtävässä ja minkälainen yksilö ylipäätään on. Myös rotujen väliset käyttäytymiserot ovat voimakkaasti periytyviä. Täytyy muistaa myös, että ongelmakäytöskin voi olla periytyvää. Tämä antaa tietynlaisen helpotuksen omistajalle, jos koulutus ei saavuta halutunlaista tulosta ja tietää kuitenkin toimineensa koulutusvalinnoissaan eettisesti oikein. Kaikki ei aina ole omissa käsissä eikä ympäristön muokkaamaa tulosta. Sen sijaan kasvattajalla on suuri vastuu jalostusvalinnoissaan. Toki myös osaamaton omistaja voi edelleen toimia väärin ja valinnoillaan vaikuttaa suuresti koiran osaamiseen ja käyttäytymiseen.

Metsästyskoiraseminaariin ja sen koko sisältöön voit tutustua tarkemmin Suomen eläintenkouluttajat ry:n kotisivuilla: www.elaintenkouluttajat.com/artikkelit/metsastyskoiraseminaari