1.4 Kaksi ajattelutapaa: divergentti ja konvergentti ajattelu

voimme nähdä, olemmeko oikealla tiellä vai tarvitsemmeko lisätutkimuksia määritelläksemme uudelleen alussa tunnistamamme ongelman. Palautteen ansiosta voimme myös valita muita käyttökelpoisempia tai paremman asiakaskokemuksen mahdollistavia ratkaisuja. On tärkeää huomata, että Design Thinking -vaiheita ei tarvitse toteuttaa peräkkäin. Jos esimerkiksi testausvaiheessa huomaamme, että prototyyppimme eivät vastaa käyttäjien tarpeisiin, palaamme taas ideointivaiheeseen. Tämä “soutaminen ja huopaaminen” on prosessille ominaista, sitä kutsutaan "iteraatioksi".

1.4 Kaksi ajattelutapaa: divergentti ja konvergentti ajattelu

Aivan liian usein yhdistämme luovuuden kykyyn tuottaa uusia ideoita ja löytää ratkaisuja hetkessä. Jotta suunnitteluajatteluprosessi toimisi, meidän on kuitenkin vaihdeltava kahden ajattelu- ja toimintatavan välillä. Ensinnäkin divergentti ajattelu – avaa uusia mahdollisuuksia, on tutkivaa, joustavaa, epälineaarista. Sitä voidaan kutsua improvisaatioksi tai "kyllä ja..." ajattelutavaksi. Toinen, konvergentti ajattelu - on toimintaa, jossa strukturoidaan, arvioidaan ja valitaan esiin tulevien mahdollisuuksien joukosta. Se on enemmän sitä, mitä kutsuisimme kriittiseksi ajatteluksi; analyyttisempaa ja tosiasioihin viittaavaa. Se olisi enemmän "kyllä, mutta..." ajattelutapa, jossa yritämme ymmärtää käytettävissämme olevia tietoja. Molempien ajattelutyylien vuorottelu synnyttää luovuutta. Divergenssi laajentaa tilaa ja näkemystä, joka meillä on asioista. Se tuottaa uutta dataa, joka muuttaa näkökulmaamme, täyttää tietämyksemme aukot ja täydentää tutkimamme ongelman kokonaiskuvan. Konvergenssi sen sijaan supistaa tilaa tuodakseen esiin tärkeimmät elementit ja tuo esiin konkreettisempia valintoja. Näiden kahden ajattelutavan ymmärtäminen voi auttaa sinua ja tiimisi jäseniä ymmärtämään paremmin heidän kykyjään. Kollegoistasi saattaa olla helppo tunnistaa, kuka on enemmän "Kyllä ja..." -tyyppiä ja kuka enemmän "Kyllä, mutta..." -tyyppiä. Voit myös pohtia omaa ajattelutapaasi. Vielä tärkeämpää on, että suunnitteluajatteluprosessin vaiheiden selkeä määrittely (esim. tunnistetaan milloin on aika hyödyntää divergenttiajattelua) saattaa auttaa tiimiä keskittymään joko uusien ideoiden etsimiseen tai ideoiden analysointiin ja valintaan.

Esimerkiksi kun olemme määrittelyvaiheessa ja huomaamme tiimin olevan vaikeuksissa, voimme korostaa kärsivällisyyttä, kunnes tiimin jäsenet ovat jälleen tutuilla alueilla. Vaihtaminen ajattelutapoihin, jotka eivät ole tiiminjäsenten mukavuusalueella, auttaa laajentamaan heidän kykyjään. Tietoisuus tästä dynamiikasta auttaa ylläpitämään tiettyä kurinalaisuutta innovoinnin aikana, mikä puolestaan mahdollistaa tiimin kykyjen ja tiimiviestinnän paremman käytön. Kyseessä on luovaa hulluutta vahvalla pohjalla!