TUOKSUJEN MAAILMA

16 TUOKSUJEN MAAILMA

Mielikuvitusta kiihottavat tuoksut

YHDESSÄ GIOVANNI BOCCACCION Decameronen tarinoista rikas rouva Biancofiore kutsuu firenzeläisen nuorukaisen Salabaetton kotiinsa, ja palvelijat valmistavat Biancofiorelle ja Salabaettolle kylvyn. Rouva Biancofiore pesee Salabaetton myskillä ja mausteneilikalla tuoksutetulla saippualla, jonka jälkeen palvelijat pesevät Biancofioren. Kylvetetty pari kääriytyy ruusuilta tuoksuviin lakanoihin, juo viiniä ja syö herkkuja palvelijoiden pirskotellessa heidän päälleen kukkaisvettä, jossa on ruusua, jasmiinia, appelsiinin- ja sitruunankukkaa. Palvelijattaret poistuvat, ja pari viettää yön yhdessä. Aamulla he pesevät kasvonsa ja kätensä kukkaisvedellä ja hyvästelevät toisensa. Boccaccio lienee saanut aineksia tarinaansa omista yöillisistä vierailuistaan. Decameronen tarina Biancofioresta ja Salabaettosta kuvaa upeasti tuoksujen suurta roolia aistinautinnoissa, mutta tuoksuista huumaantuminen ei ole ihmisten yksinoikeus.

New Yorkissa Bronxin eläintarhassa villieläinten tutkija Miguel Ordeñana työryhmineen testasi erilaisia tuoksuja, joilla he yrittivät houkutella isoja kissaeläimiä. Tavoitteena oli tutkia, miten tuoksujen avulla voisi saada villinä elävät eläimet luontokuvaajien kameroiden eteen. Tutkijat käyttivät testeihin erilaisia tunnettuja parfyymeja. National Geographic-lehden mukaan gepardien ehdoton suosikki oli Calvin Kleinin Obsession for Men. Tässä Calvin Kleinin kuuluisassa parfyymissä on ambraa, bergamottia, neilikkaa, laventelia, mandariinia, mirhaa ja muskottia. Mikä siinä vetosi kissoihin, vai oliko kyseessä eri aineiden yhdistelmä, eri tuoksunuottien kokonaisuus? Sitä ei kukaan tiedä varmaksi, vaikkakin tutkijat olivat vakuuttuneita, että parfyymissa oli myös sivetonia, jolla sivettikissat merkitsevät reviirinsä. Emme mekään osaa sanoa, miksi jokin tietty hajuvesi tai tuoksu vetoaa ja toinen ei. Juuri tuo alitajuinen tuoksusta innostuminen tai sen torjuminen tekeekin tuoksujen maailmasta mielenkiintoisen.

Parfyymien kanssa ei kuitenkaan kannata liioitella. Nopeasti ilmassa etenevät, sanatarkasti volatiiliset tuoksumolekyylit eivät tunne rajoja ja hukuttavat muut ihmiset herkästi tuoksupilven alle. Tämä on luonnollista ja perustuu silkkaan kemiaan. Esimerkiksi kukkien erittämät tuoksumolekyylit ovat molekyylipainoltaan pieniä ja siten irtoavat kukan lehdistä helposti ja leijuvat kasvin päällä odottaen, että tuuli veisi ne mukanaan.

Siinä missä liika parfyymi on ruuhkabussissa kaikkien aistittavissa,

TUOKSUJEN MAAILMA 17

yhtäältä aistittavissa on myös huono hygienia. Ihmiset ovat vuosituhansien ajan koristelleet itseään ja asumuksiaan esimerkiksi tuoksuvilla kukilla tai kotoisilla havuilla aistiakseen mieluummin hyviä kuin pahoja tuoksuja. Varsin ymmärrettävää, sillä luonnonluomina myös ihmiset tuoksuvat väistämättä aina joltain, toisinaan pahaltakin. Siksi vaatimus täysin tuoksuttomasta ympäristöstä on absurdi. Se olisi sama kuin yrittäisi kieltää kukkia tuoksumasta.

RANSKALAISET PARFYMÖÖRIT OVAT jakaneet tuoksut lukuisiin ”perheisiin”, jotka puolestaan voidaan karkeasti jakaa muutamaan merkittävään perheeseen. Niitä ovat kukkaistuoksut, metsätuoksut, orientaalit eli itämaiset sekä mausteiset tuoksut. Perheiden rajat ovat kuvitteellisia, ja luokittelu on vain yksi näkökulma maailmaan, jossa on valtavasti tuoksuja. Tuoksuperheiden määrää ja kokoa ei ole tarkkaan määritelty, eikä niistä ole olemassa EU-direktiiviä, mikä on hyvä – eihän mielikuvitukselle saa laittaa rajoja.

Sitä hajuvesien suunnittelijoilla juurikin on – mielikuvitusta ja luovuutta. Heitä ohjaavat usein mielikuvat ja vaikutelmat aikakausista ja paikoista. Ne voivat viedä mogulihallitsijoiden Intiaan, Shalimarin tai Taj Mahalin puutarhoihin, Tuhannen ja yhden yön tarinoiden Bagdadiin, Odysseuksen harharetkille, kalevalaisiin runometsiin tai atsteekkien temppelipuutarhoihin. Parfymöörit luovat tuoksuillaan unelmia trooppisista paratiisisaarista ja niiden kukkaloistosta. Tuoksut tarjoavat pakoa todellisuudesta, ja parfyymien tuoksuperheet ovat yhtä mielikuvituksellisia kuin hajuvesien nimet. Tuoksuperheisiin kuuluvat jäsenet valitaan tuoksujen yhteensopivuuden perusteella, mutta perheenjäsenet ovat usein eri puolilta maailmaa.

Elämä olisi kurjaa, jopa vaarallista, jos emme haistaisi tai maistaisi mitään. Ihmisen suu maistaa nykykäsityksen mukaan vain viisi eri makua, mutta nenä aistii lukemattomia tuoksuja. Kun aiemmin luultiin, että voimme haistaa 10000 erilaista tuoksua, vuonna 2014 Science-lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan määrä onkin miljardeja. Jonkin tuoksun haistaminen ja tunnistaminen on kuitenkin kaksi eri asiaa. Muistamme korkeintaan 2000 erilaista tuoksua. Parfymööri Jean-Paul Guerlain väitti aikoinaan tunnistavansa 3000 erilaista tuoksua.

18 TUOKSUJEN MAAILMA

Aromi on kasvien ja niistä tehtyjen tuotteiden erikoinen tuoksu, ja usein aromi mielletään nimenomaan hyväksi tuoksuksi. Arviolta 3 000 eri kasvia hyödynnetään aromiensa vuoksi raaka-aineena. Mutta kylmässä mikään ei tuoksu ja maistu. Maku ei synny ilman tuoksua, ja tuoksun tai aromin herääminen vaatii lämpöä. Jäätelön maistaa vasta, kun se sulaa suussa. Saunaan mennessä veteen kastettua vihtaa voi ravistella kiukaan yllä, ja silloin sieraimiin leviää koivunlehden huumaava tuoksu, joka tulee lehtien eteerisestä öljystä. Jo muinaisista ajoista lähtien puiden pihkaa on poltettu suitsukkeena. Myös mauste herää henkiin, kun sitä kuumentaa paistinpannulla.

Pyhyyttä ja erotiikkaa

OSA AROMIAINEISTA ON tavattu liittää uskonnollisiin ja sosiaalisiin seremonioihin, ja tiettyjen puiden pihkan polttaminen suitsukkeena on ikivanha uskonnollinen perinne. Sana parfyymi tulee latinan sanasta per fumum, joka tarkoittaa ”savun lävitse”. Parfyymi onkin alun perin ollut jumalille tarkoitettu hyväntuoksuinen uhraus, taivaisiin jumalten nuuhkittavaksi kohoava savu. Siinä missä suitsukkeiden uskottiin olevan osoitus jumalten läsnäolosta ja niiden ajateltiin tuottavan jumalille iloa, niitä käytettiin myös epämiellyttävien hajujen ja demonien karkottamiseksi.

Antiikin Kreikassa puuta ja pihkaa poltettiin uhrilahjana ja suojautumisena demoneja vastaan. Sitä käyttivät Dionysos-kultin perilliset, orfilaiset. Roomassa suitsukkeilla uhrattiin osana keisarin kulttia. Myös babylonialaiset käyttivät suitsukkeita uhrilahjoina. 300-luvulla kristillinen kirkko alkoi käyttää suitsukkeita ehtoollisrituaalissaan, ja niiden savu alkoi symboloida rukousten nousua taivaaseen. Vanhan testamentin suhteellisen äreä Jumala antoi tarkat ohjeet suitsukkeen polttamiseen: suitsuke oli tarkoitettu vain Hänelle, eikä sitä saanut kuoleman uhalla polttaa muihin tarkoituksiin.

Suitsukkeen polttaminen on historiallisesti ollut joka puolella maailmaa tunnettu tapa. Mayat ja atsteekit polttivat kopaalin pihkaa uskonnol-

KAKSOISVIRRANMAAN COCO CHANEL

NAINEN NIMELTÄ TappūtiBeat-ekali, myös Tapputi-Belatikallim, on maailman ensimmäisenä kemistinä tunnettu henkilö. Hän oli hajuvesien valmistaja eli parfymööri, joka mainitaan 1200-luvulle ennen ajanlaskun alkua ajoitetussa Kaksoisvirranmaasta löytyneessä nuolenpääkirjoitustaulussa.

Eräs Tapputin kuninkaallisille toimeksiantajilleen luomista resepteistä sisälsi erilaisia kukkia, öljyä ja rohtokalmojuurta (Acorus calamus), jota käytettiin yleisesti parfyymeissa Egyptissä, Syyriassa ja Arabiassa. Tapputi valmisti parfyyminsä hauduttamalla aineksia mirhaan sekoitettuna yön yli. Sen jälkeen aineksia jalostettiin lisää ja lämmitettiin, kunnes tuote oli tarpeeksi hyväntuoksuista kuninkaalle. Parfyymien valmistaminen oli erittäin tärkeä tehtävä muinaisessa Kaksoisvirranmaassa. Näitä tuoksutuotteita käytettiin uskonnollisissa ja kuninkaallisissa rituaaleissa, ja tarve suitsukkeille ja tuoksuville voiteille oli suuri.

Noin 1300-luvun puolivälissä ennen ajanlaskun alkua eläneen egyptiläisen virkamies Nebamunin hautakammio Theban nekropolissa on kuuluisa sen lukuisista näyttävistä seinämaalauksista. Eräässä niistä esiintyy juhlivia naisia, joiden pään päällä on parfyymeja sisältävä astia.

20 TUOKSUJEN MAAILMA

lisissa seremonioissaan. Copalli tarkoittaa paikallisella nahuatlin kielellä pihkaa. Hindut käyttävät edelleen suitsukkeita ahkerasti temppeleissään. Buddhalaiset polttavat suitsukkeita festivaaleissa ja initiaatioriiteissä, ja kiinalaiset polttavat niitä kunnioittaakseen esi-isiään ja kotijumaliaan. Japanissa se on osa shintolaisuuden harjoittamista.

Suitsukkeita on käytetty niin pyhiin kuin eroottisiin tarkoituksiin. 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyt kreikkalainen Herodotos kertoo Historia-teoksessaan, että joka kerta kun babylonialaiset harrastivat seksiä, sekä mies että vaimo sytyttivät kumpainenkin suitsukkeen. Vasta sen jälkeen, päivän valjetessa, he kylpivät, kuvailee Herodotos.

Raamatun Laulujen laulu, legendaarisen kuningas Salomon nimiin kirjoitettu runokokoelma tihkuu kaipausta ja erotiikkaa. Jakeissa mies ja nainen käyvät vuoropuhelua ja kehuvat toistensa tuoksuja. Rintojen välissä lepää mirhakimppu, nainen on suljettu puutarha, on nardusta ja sahramia, kanelia ja suitsukepuita. Nainen kehottaa puhaltamaan puutarhaansa ja levittämään balsamin tuoksua. ”Juokaa ja juopukaa rakastavaiset”, kehottaa Raamattu.

Laulujen laulun sanoma oli niin suorasukainen, että se tuotti päänvaivaa kirkkoisille. 200-luvulla elänyt kirkkoisä Origenes jopa pohti, että runojen sulhanen oli Jeesus ja morsian oli hänen peräänsä hänen pyhyytensä takia, jonka symboli tuoksu oli. Roskaa! Laulujen laulussa on yksinkertaisesti kyse aistillisista iloista, seksistä ja parfyymeista.

Myös muinaisissa myyteissä tuoksuilla on oma, tärkeä osansa. Troijan Helena oli myytin mukaan Kreikan kaunein nainen. Hänen kaksi valtakuntaa sotaan saattaneen viehätysvoimansa salaisuus oli parfyymi, jonka hän oli saanut rakkauden jumalatar Afroditelta. Odysseuksen vietelleen kaunishiuksisen nymfi Kalypson liedellä paloi valtava roihu, joka levitti palavan setrin viettelevää tuoksua koko Ogygian saarelle.

PARFYYMINVALMISTUKSEN TAITO SEKÄ aromiaineiden käyttö lääkinnässä ja kosmetiikassa on vuosituhansia vanhaa perua. Muinaiset kansat, kuten egyptiläiset ja babylonialaiset arvostivat tuoksuja ja puhtautta. Parfyymit olivat myös muinaisten persialaisten intohimo. Persian

TUOKSUVAT KANSAT

VAIKKA HISTORIAN tunnetuin esimerkki vaikuttavasta vesihuoltojärjestelmästä lienee roomalaisten akveduktit, jo muinaiset egyptiläiset keräsivät talteen sadeveden ja huolehtivat jätevesistään. He kiinnittivät paljon huomiota henkilökohtaiseen hygieniaan ja käyttivät parfyymeja. Etenkin varakas kansanosa tuoksui hyvältä, sillä he kylpivät usein ja käyttivät aromaattisia öljyjä, yrttejä ja kukkia. Tarinoiden mukaan Egyptin kuningatar Kleopatran kylvyssä oli ruusun terälehtiä. Niillä hän jopa parfymoi purjeensa, kun meni tapaamaan tulevaa rakastettuaan Marcus Antoniusta – tai näin William Shakespeare romantisoi vanhan legendan.

Myös roomalaiset arvostivat suuresti puhtautta ja hyviä tuoksuja. Ensimmäisellä vuosisadalla ennen ajanlaskun alkua Rooman kaupungissa oli 170 kylpylää. Oli tyypillistä, että tervehtimisen yhteydessä kyseltiin, missä kukin oli kylpenyt. Eräs Rooman ihmeistä, keisari Caracallan mukaan nimetty kylpylä rakennettiin 216–217. Se oli valtava rakennelma, joka oli

Lawrence Alma-Tademan maalaus Antonioksen ja Kleopatran kohtaaminen (1885).

Jean-Léon Gérômen maalaus Bursan suuri allas (1885). roomalaisten käytössä yli 300 vuoden ajan.

Kylpylöistä tuli roomalaisten tapaamispaikkoja, ja niissä oli sekä kylmiä että kuumia altaita, harjoittelusaleja, puutarhoja ja jopa ravintoloita. Peseytymisen jälkeen ihoon siveltiin öljyjä ja parfyymeja. Parfyymintekijät myivät sekoituksiaan kylpylöissä. Suosittuja tuoksuja olivat ruusu, kurjenmiekka, narsissi, mastiksipihka, valkohankajäkälä, mirha ja olibaanihartsi. Roomalaiset kutsuivat tuoksuja valmistavia palvelijoita nimellä cosmetae. Kosmetiikka-sana tulee antiikin kreikan sanasta kosmokomes, joka tarkoitti hiusten koristamista ja järjestämistä. Sana kosmos tarkoitti järjestystä, myös maailmankaikkeuden järjestystä. Kosmologilla ja kosmetologilla on siis sama sana pohjana – kumpikin etsii järjestystä omalla tavallaan.

Varhaiset kristityt vierastivat roomalaisten kylpylöiden ruokkimaa turhamaisuutta. Kirkkoisä Pyhä Hieronymos (347–420) vastusti kylpemistä, sillä se saattaisi saada nuoret naiset kiinnostumaan ulkonäöstään. Hieronymoksen mukaan viini ja kuumat kylvyt eivät sopineet neitsyille, ja niiden sijaan hän toivoi naisille elinikäistä neitsyyttä. 300- ja 400-luvuilla likaisuudesta tuli jopa suoranainen pyhyyden tunnusmerkki kristityille erakoille, jotka muuttivat erämaihin ja elivät siellä pesemättömyyden tilassa, jota kutsuttiin alousiaksi.

Ymmärrettävästi muualla tämä kristittyjen kummallinen viehtymys pesemättömyyteen herätti lähinnä hilpeyttä. Talmud

määräsi kaikki juutalaiset olemaan puhtaita, ja niinpä juutalaisten kaupungeissa piti aina olla kylpylä. Myös muslimit arvostivat puhtautta. Kun kristityt valtasivat takaisin maurien asuttaman Cordoban vuonna 1236, siellä oli 300 kylpylää ja taloissa kylpyhuoneet. Osmanien valtakunnan turkkilaisissa kylpylöissä parfymoituja öljyjä hierottiin ihoon höyrykylvyn jälkeen, ja hiuksiin

Atsteekkien Tenochtitlan oli kaunis puutarhakaupunki, jossa oli paljon pesytymismahdollisuuksia. laitettiin santelipuuta, ruusua ja jasmiinia. Erityisesti sulttaani Murat IV:n aikana (1623–40) kylpylöiden maksut olivat erittäin alhaiset.

Kun espanjalaiset tapasivat ensimmäistä kertaa atsteekit, he huomasivat silmiinpistäviä eroja, eivätkä pelkästään ulkonäössä, kielessä ja kulttuurissa: Haisevat löytöretkeilijät hämmästyivät uuden mantereen asukkien hygienian tasosta, sillä atsteekit olivat huomattavan puhtaita espanjalaisiin verrattuna. Atsteekkien valtakunnassa oli akvedukteja, julkisia vessoja sekä järjestelmä jätteiden kompostoimiseksi. Kaupungeissa oli viheralueita, joissa kasvoi kukkia ja hedelmiä. Tenochtitlanin kadut olivat leveät, ja ne oli jaettu kahteen kaistaan, toinen kävelijöille ja toinen veneilijöille. Tuhat työntekijää hoiti katujen kunnossapidon.

Atsteekkien kaupungit perustettiin lähelle vesistöjä, jotta voitiin peseytyä. Kaupunkien kylpylöissä oli kuumilla kivillä lämmitettyjä höyrysaunoja, joita kutsuttiin nimellä temazcalli. Saunoja oli myös kodeissa. Atsteekit peseytyivät säännöllisesti, makasivat höyrysaunan lattialla ja hieroivat ihoonsa tuoksuvia yrttejä ja kukkia. Hallitsija Montezuma peseytyi kahdesti päivässä, aamuisin ja iltapäivällä. Pesuaineena käytettiin copalxocotl- eli Soponaria americana -kasvin juurta. Myös kaupungit tuoksuivat hyvältä, sillä niissä poltettiin suitsukkeita. Hienoimmat suitsukeastiat oli sijoitettu temppeleiden eteen.

Espanjalaiset toivat Eurooppaan atsteekkien chilin, kaakaon ja vaniljan, mutta eivät heidän puhtauskäsitystään. 1500- ja 1600-luvun Euroopassa kehitettiin teoria, että vesi pehmensi ihoa ja lihaksia, mikä teki ihmisestä alttiin rutolle. Englannin ja Ranskan hovit panostivat peseytymisen sijaan pelkästään puhtaisiin alusvaatteisiin, joita vaihdettiin säännöllisesti ja tuoksuteltiin parfyymeilla, ja Pariisin julkiset kylpylät suljettiin. Kylpylät palasivat Ranskan kaupunkeihin vasta 1700-luvun loppupuolella, mutta tuolloinkin ranskalaiset lääkärit suosittelivat, että kylvyn jälkeen piti varmuuden vuoksi maata vuoteella kaksi tuntia.

Keskisen Euroopan ulkopuolella peseytyminen oli kuitenkin aina ollut itsestäänselvyys, eivätkä tuon ajan uusimmat peseytymisestä varoittavat lääketieteelliset virtaukset ulottuneet reuna-alueille, esimerkiksi Suomeen tai Sveitsin Alpeille, missä oli myös tapana saunoa ja kylpeä. Pohjoisessa Euroopassa, kuten Suomessa ja Venäjällä, saunoissa synnyttiin, nautittiin elämästä ja kuoltiin.

26 TUOKSUJEN MAAILMA

kuninkaat Dareios ja Kserkses kuvataan eräässä Persepoliksen reliefissä istumassa mukavasti parfyymipullojen kanssa käsissään parfyymeihin tarvittavia kukkia. Jopa nämä sotaisat alfauroskuninkaat osasivat arvostaa kukkaistuoksuja. Herodotoksen mukaan 400-luvulla ennen ajanlaskun alkua Persiaa hallinnut Kserkses käytti tuoksuaineita rituaaleissaan. Kun hän oli ylittämässä Dardanellien salmea, hänen joukkonsa, jotka kruunattiin kukkaseppelein, polttivat erilaisia hyvältä tuoksuvia aineita. Seppeleessä oli tuoksuvia kukkia ja myrtin lehtiä, joita persialaiset kutsuivat nimellä tiar. Kun Kserksesin kuriiri saapui Susan kaupunkiin, parfyymeja ja suitsukkeita poltettiin hyvän aromin ja tunnelman luomiseksi.

Persialaisen hallitsijasuku Sassanidien valtakunnan aikana (226–651 jaa.) tehtiin erilaisia parfyymeja ja kukkaisvesiä villiruususta. Sassanidikuninkaat olivat valikoivia parfyymien ja suitsukkeiden käytössään, sillä heidän seuralaisensa ja sukulaisensa eivät saaneet käyttää samoja tuoksuaineita kuin kuninkaat.

Kun muiden palatseissa huoneet parfymoitiin suitsukeastioiden avulla, 700- ja 800-lukujen taitteessa hallinnut viides abbasidien kalifi Harun al-Rashid oli kekseliäämpi. Arabihistorioitsija al-Tabarin mukaan Harun käytti huoneensa tuoksuttamiseen kauniita naisia. Hänen lähellään oli seitsemän tyttöä, jotka olivat pukeutuneet ohuisiin alushameisiin, joita oli uitettu parfyymeissa, sahramissa, aromaattisissa aineissa ja ruusuvedessä. Tytöt istuivat tuoksutetuilla tuoleilla, joiden alle oli laitettu lisäksi agarpuuta ja ambraa. Kun tytön alushame kuivui, hän antoi paikkansa seuraavalle, ja niin ilma oli taas sakeana tuoksuista.

Eteeriset öljyt viettelevät ja karkottavat

ETEERISET ÖLJYT OVAT eri kasvilajeille tyypillisiä, nestemäisiä vettä hylkiviä haihtuvia öljyjä. Näitä öljyjä saadaan myös eläinkunnasta ja sienistä. Eteeriset öljyt sisältävät fytokemikaaleja, jotka antavat kasveille ja mausteille niille ominaisen tuoksun. Fytokemikaalit ovat kasvikunnan

TUOKSUJEN MAAILMA 27

tuottamia bioaktiivisia yhdisteitä, jotka eivät ole ravintoaineita eivätkä elintärkeitä kasville, mutta jotka tuottavat tuoksuja ja värejä. Niiden avulla voidaan myös torjua tuholaisia. Sisäisesti tai ulkoisesti käytettynä joillakin fytokemikaaleilla on suotuisia terveysvaikutuksia. Tällaisia fytokemikaaleja on esimerkiksi kuusen ja männyn pihkoissa, jotka ovat antibakteerisia ja desinfioivia. Satoja eri ainesosia sisältävät pihkat suojelevat puita sairauksilta, hillitsevät bakteerien kasvua ja edistävät solujen uusiutumista.

Eteerisiä öljyjä käytetään parfyymeissa, kosmetiikassa, saippuoissa, erilaisissa aromaterapioissa sekä ruokien ja juomien maustamisessa. Niitä saadaan aromaattisia aineita sisältävien kasvien kukista, lehdistä, juurista, hedelmistä ja pihkasta. Maailmassa tunnetaan noin 3000 erilaista eteeristä öljyä, joista ainakin 300 on tärkeitä lääke- ja kosmetiikkateollisuudelle. Luku ei ole paljon suurempi kuin renessanssiajan Italiassa, missä tuoksuihin erikoistuneen psykologi Avery Gilbertin mukaan tunnettiin 200 erilaista parfyymeihin soveltuvaa tuoksuainetta. Luku pysyy hämmentävän samanlaisena eri lähteissä. Esimerkiksi eteeristen öljyjen ensyklopediassaan Julia Lawless esittelee 183 erilaista eteeristä öljyä.

Arabit kehittivät tislaustaidon, jonka avulla eteerinen öljy saatiin eristettyä kasveista tehokkaasti, mutta jo ennen tislaustaidon keksimistä aromiaineita hyödynnettiin eri kulttuureissa ympäri maailmaa. Niitä uutettiin ja saatiin tuoksuvia öljyjä, joita käyttivät niin kiinalaiset, intialaiset kuin mayat. Intiassa kehittyi yli 3000 vuotta sitten oma öljyjä hoitomuodoissaan hyödyntävä hoitomuoto, ayurveda. Se korostaa tiukkaa henkilökohtaisen hygienian koodistoa, ja siihen kuuluvat jooga, yrttejä ja kukkia sisältävät kylvyt sekä ihon hoitaminen öljyillä. Indonesiassa puhtautta ja terveyttä vaalitaan Jamu-hoidoilla, joka on vanha indonesialainen aromaterapia. Siellä on muinaisista ajoista lähtien vaalittu kauneutta ja terveyttä erilaisilla kukista, yrteistä ja mausteista tehdyillä juomilla, uutteilla ja öljyillä.

Länsimaista aromaterapia-käsitettä käytti ensimmäisen kerran vuonna 1928 ranskalainen parfymööri ja kemisti Rene-Maurice Gattefosse, joka poltti kätensä laboratoriossaan. Gattefosse kokeili ensiavuksi laventeliöljyä, ja yllättyi, kuinka nopeasti kipu lievittyi ja kuinka tehokkaasti öljy hoiti palovammaa. Hän julkaisi myöhemmin aromaterapiaa käsittelevän kirjan.

28 TUOKSUJEN MAAILMA

ETEERISET ÖLJYT SISÄLTÄVÄT ainesosia, jotka sekä houkuttelevat että torjuvat hyönteisiä. Esimerkiksi bentsyyliasetaatti, jota on vaikkapa jasmiinissa, tuoksusampakassa, tuoksuilangiassa ja nerolissa, viehättää erityisesti mehiläisiä. Sitä käytetäänkin hunajantuotannossa mehiläisiä houkuttelemaan. Kukkainen ja viettelevä bentsyyliasetaatti on semiokemikaali eli ”signaalikemikaali”. Semiokemikaalit ovat orgaanisia yhdisteitä, joiden avulla kasvit ja eläimet välittävät kemiallisia viestejä. Feromonit, semiokemikaalien suurin yhdisteryhmä, ovat lajien sisäisiä viestimolekyylejä eli niiden avulla viestitään saman lajin edustajien kesken. Seksuaaliferomonien avulla vastakkaisen sukupuolen edustaja houkutellaan parittelemaan.

Campinasin yliopiston tutkijat Brasiliassa analysoivat Brasilian Atlantin sademetsässä kasvavien orkideoiden tuoksujen kemiallista koostumusta ja sitä, mikä tuoksuissa orkideamehiläisiä (Euglossini) viehättää. Tutkijoiden mukaan ei ole selvää, innostuvatko mehiläiset yhdestä vai useammasta kemiallisesta yhdisteestä, ja ne myös kiinnostuvat eri yhdisteistä paikan tai vuodenajan mukaan. Mutta tutkijoiden mukaan orkideamehiläiset innostuvat ainakin bentsyylialkoholista ja bentsyylibentsoaatista.

Tutkijat havaitsivat suuria määriä bentsyylialkoholia kahdessa orkidealajissa (Stanhopea insignis ja Stanhopea impressa). Bentsyylialkoholia on monissa muissakin kukissa, kuten jasmiinissa ja hyasintissa, sekä majavien rauhasten erittämässä castoreumissa. Koirasmehiläiset saavat orkideoista tuoksuja, jotka osoittavat naaraille, että ne ovat elinvoimaisia, hyviä kerääjiä. Stanhopea lietzei -orkidea, jonka tuoksussa on bentsyylibentsoaattia, puolestaan houkuttelee koirasmehiläisiä matkimalla naarasmehiläisten tuoksua ja ulkonäköä. Bentsyylibentsoaatti ei juuri tuoksu – ainakaan meidän ihmisten neniin – mutta parfyymeissa sitä käytetään fiksatiivina vahvistamaan muita tuoksuja. Myös makean kukkaista bentsyylialkoholia käytetään tuoksujen vahvistamisessa.

Bentsyylialkoholia ja -bentsoaattia käytetään paljon parfyymeissa, esimerkiksi Chanel No 5:ssa ja Old Spicessa, legendaarisissa tuoksuissa, joihin liitetään vahvasti feminiinisyys ja maskuliinisuus. Marilyn Monroe tunnetusti tokaisi, että käytti yöpukunaan pelkkää Chanel No 5:sta.

TUOKSUJEN MAAILMA 29

Vuonna 1933 lanseerattua Old Spice -parfyymia on puolestaan mainostettu sanoin: ”Jos isoisäsi ei olisi käyttänyt sitä, sinua ei olisi olemassa.” Mainonnan suunnittelijat ovat osanneet markkinoida erilaisia tuoksuja viehätysvoimaa vahvistavina ihmeaineina, ja parfyymikauppiaille moinen aidosti toimiva ihmisten feromonituoksu olisi varsinainen kultakaivos, mutta on liioittelua olettaa, että ihmisiin toimisi sama kuin sademetsän orkideamehiläisiin. Bentsyylialkoholia ja bentsyylibentsoaattia ei voi kutsua ihmisiin vaikuttaviksi feromoneiksi. Toisin sanoen, Old Spicen tai Chanel No 5:n kemiallinen koostumus ei takaa vastakkaisen sukupuolen kiinnostusta.

Vaikka toistaiseksi tutkimuksissa ei ole pystytty nimeämään jotakin tiettyä molekyyliä, joka toimisi feromonina ihmisille, aihe kuitenkin jaksaa kiehtoa. Hassusta nykyajasta kertoo jotakin se, että erästä parfyymia esiteltiin tuotteena, joka saa käyttäjän poistamaan puhelimestaan deittisovelluksen. Muotilehden artikkelissa hehkutettiin synteettistä IFF:n eli International Flavors & Fragrances -yrityksen vuonna 1973 kehittämää tuoksumolekyyliä nimeltä Iso E Super, jota ei tavata luonnossa. Tämä ambralta, patsulilta ja setriltä tuoksuva molekyyli vahvistaa tuoksuja, ja jotkut väittävät, että se myös korostaa miellyttävällä tavalla kantajansa ominaistuoksua, ikään kuin eräänlaisena ihmisen feromonina. Iso E Super on kaikessa kunnianhimoisuudessaan suorastaan epätodellinen, kuin suoraan hullun kemistin laboratoriosta. Escentric Molecules -parfyymivalmistaja käyttää vuonna 2006 lanseeratussa unisex-tuoksussaan Molecule 01 ylpeästi vain tätä Iso E Super-molekyyliä.

Mutta voisiko ihmisiin toimia Iso E Super tai bentsyylialkoholi? Jokainen voi itse kokeilla, mutta niin kauan kuin tieteellistä näyttöä feromoneista ihmislajin välisessä tuoksuviestinnässä ei ole – eikä täten ole olemassa ihmeainetta, joka houkuttelisi kanssaihmisiä pörräämään ympärillä – on lähinnä luotettava omaan viehätysvoimaansa ja pyrittävä siihen, että ei tuoksu ainakaan epämiellyttävältä.

ETEERISTEN ÖLJYJEN SISÄLTÄMILLÄ yhdisteillä on hurmaamisen lisäksi toinen tärkeä tehtävä. Ne suojelevat kasveja sieni-itiöiltä ja

30 TUOKSUJEN MAAILMA

bakteereilta sekä torjuvat tuholaisia ja karkottavat kasvissyöjiä. Paradoksaalisesti ihmisen sieraimiin nämä öljyt useimmiten tuoksuvat hyviltä, ja esimerkiksi moni hienostuneisiin iltajuhliin sopiva parfyymi sisältää aineita, jotka ovat itse asiassa loistavia hyttyskarkottimia.

Useat hyönteisiä karkottavista tuoksuista miellyttävät ihmisiä. Tästä saamme kiittää laajaa hiilivetyjen ryhmää, terpeenejä. Terpeenit ovat saaneet nimensä latinan kielen pihkaa tai hartsia merkitsevästä sanasta terebinthina, sillä vaikka terpeenejä on muidenkin kasvien eteerisissä öljyissä, niitä on erityisen runsaasti havupuiden pihkassa. Terpeenit ja terpenoidit – joiden rakenteessa on muitakin alkuaineita kuin hiiltä ja vetyä – ovat monipuolisia ainesosia. Niitä käytetään kosmetiikassa ja hajusteina, mutta myös lääketeollisuudessa.

Eräs terpenoidi, pyretriini, on hyttyskiehkurasta tuttu hyönteisten karkotusaine. Sitä saadaan krysanteemeista (Chrysanthemum x grandiflorum), dalmatianpietaryrtistä (Tanacetum cinerariifolium) ja punapietaryrtistä (T. coccineum). Pyretriiniä on käytetty hyönteisten torjunnassa jo ammoisista ajoista. Hyttyskiehkuran savuava tuoksu ei kuitenkaan ole niitä lumoavimpia, varsinkin kun siinä on muitakin haihtuvia yhdisteitä.

Sitronellaheinä (Cymbopogon nardus) on oiva hyttysenkarkottaja sen runsaasti sisältämien sitraalin ja sitronellolin ansiosta. Intian armeija käytti sitronellaheinää 1900-luvun alussa moskiittojen karkottamiseksi, eikä ihme. Erään vuonna 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan jopa 95 prosenttia yhden moskiittolajin edustajista pakeni sitronellaheinän voimakasta tuoksua kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Sitronellaheinä kuuluu Cymbopogon-sukuun, jossa on yli 50 eri lajia. Suomessa ei juurikaan erotella suvun eri lajeja, ja niistä yleisesti käytetty nimi on sitruunaruoho. Cymbopogon citratus on se tunnetuin, syötävä sitruunaruoho, kun taas sitronellaheinä on suosittu kosmetiikassa hyönteisten karkottamisen lisäksi.

Koska patsulin ja muiden Pogostemon-suvun kasvien aromaattisten lehtien uskottiin karkottavan vaatekoita, aasialaiset silkin ja kashmirin valmistajat sirottelivat sen kuivattuja lehtiä huiveihin ja tekstiileihin. Intiassa myös ruohokasvi vetiverin kuivattuja juuria on sijoitettu vaatteiden joukkoon hyönteisten karkottamiseksi. Etelä-Euroopassa saman asian ajoi laventeli. Vaatekoit ja hyttyset suorastaan inhoavat laventelin tuoksua.

KONSTANTINUS AFRIKKALAINEN

1000LUVULLA eläneellä Konstantinus Afrikkalaisella oli suuri vaikutus Salernon lääketieteellisen koulun perustamiseen. Hän syntyi Karthagossa, nykyisessä Tunisiassa, mistä juontuu liikanimi Afrikkalainen. Konstantinuksesta 1100-luvulla kirjoitetun elämäkerran mukaan hän elätti itsensä lääke- ja maustekauppiaana ja matkusti yli 39 vuoden ajan niin Persiassa kuin Intiassa ja perehtyi matkoillaan lääketieteeseen. Palattuaan Karthagoon Konstantinus joutui vaikeuksiin kateellisten kollegoidensa vuoksi ja pakeni Italian Salernoon, missä hän pääsi hallitsija Robert Guiscardin suosioon. Opettaessaan Salernon koulussa hän havaitsi puutteita opetusmateriaalissa. Niinpä hän alkoi kääntää arabiankielistä kirjallisuutta. Salernosta tuli merkittävä opinahjo, josta levisi muualle Eurooppaan paljon uutta tietoa. Konstantinus Afrikkalainen kuoli Monte Cassinon benediktiiniläisluostarissa vuonna 1087.

Konstantinus ei suinkaan ollut uskonmies, vaan pikemminkin lääkäri ja seksologi. Hänen kirjaansa De Coitu luettiin vielä vuosisatoja tekijänsä kuoleman jälkeen. Teoksessa Konstantinus neuvoo, miten katsoa kumppania oikein, pitää kädestä, huokailla ja suudella kieltä imien – ilmeisesti ranskalaisittain siis. Jos nämä keinot eivät riitä tunnelman virittämiseen, Konstantinuksella on lista mausteista, joista voi olla apua. Hänen mukaansa impotenssista kärsivän miehen on paras syödä inkivääriä, pippuria, galangalia, kanelia ja yrttejä. Näitä on nautittava erikseen ruokailun jälkeen. Aamuiseen seksiin Konstantinus suosittelee maidossa haudutettuja neilikoita. Jos kärsii vain vähäisestä impotenssista – kuten kirjoittaja itse – suosittelee hän kikherneitä, inkivääriä, kanelia, hunajaa ja yrttejä. Konstantinus vakuuttaa, että resepti toimii, sillä hän on kokeillut sitä itse. Potenssi palaa takaisin nopeasti.

Tässä 1300-luvun kuvassa Konstantinus tutkii potilaan virtsaa.

32 TUOKSUJEN MAAILMA

Eurooppalaisilla on käytettävissään muitakin kotoperäisiä hyönteiskarkotteita. Pinaceae-heimon puita, esimerkiksi mäntyjä ja setrejä, on käytetty karkotteina kaikkialla maailmassa, ja männyn neulasia on aikoinaan poltettu hyönteisten karkottamiseksi myös Suomessa.

Miten vangita eteerinen öljy

ETEERISTEN ÖLJYJEN SAAMINEN kasveista ei aina ole helppoa. Osa luovuttaa tuoksuaineensa helposti, kuten sitrukset, joiden kuori kylmäpuristetaan. Puiden pihkoja voidaan yksinkertaisesti joko polttaa sellaisenaan tai sekoittaa öljyihin. Kukat, joiden tuoksuja jo muinaiset egyptiläiset varastoivat vahaan tai rasvoihin, ovat hankalampia hyödynnettäviä. Suurin osa antaa arominsa vain höyrytislaamalla tai liuotinuutolla. Lisäksi tarvittavien raaka-aineiden määrä voi olla päätähuimaava. Parfymööri Roja Doven mukaan esimerkiksi kiloon eteeristä ruusuöljyä tarvitaan 307000 ruusua.

Tislaus lienee keksitty useampaan kertaan eri puolilla maailmaa ja eri aikoina. Varhaisimmat tislaukseen viittaavat kirjalliset maininnat ovat Indus-kulttuurin hindujen ayurvedisissa teksteissä, jotka tunnetaan nimillä Charaka Samhita ja Sushruta Samhita. Niissä puhutaan eteeristen öljyjen (ittar) tislauksesta. Tislaus on tunnettu Indus-kulttuurissa mahdollisesti jo 5000 vuotta sitten. Arkeologit ovat löytäneet Kyproksen Pyrgoksesta tehtaan, jossa oli 60 tislauslaitetta, sekoitusastiaa, tiputussuppiloa ja parfyymipulloa, jotka olivat yli 4000 vuotta vanhoja.

Modernista tislaustaidosta ja sen dokumentoinnista saadaan kiittää arabeja ja persialaisia. 800-luvulla arabialainen kemisti Al-Kindi eli Alkindus kirjoitti teoksen Kirja parfyymien kemiasta ja tislauksesta, joka sisältää reseptejä eteeristen öljyjen, aromaattisten vesien, voiteiden ja lääkeaineiden valmistamiseksi. Kirjassa on myös yli sata ohjetta ja reseptiä parfyymien valmistamiseksi. Al-Kindi kuvaa myös parfyymien tislaamista.

Nykyisestä Uzbekistanista kotoisin ollut persialainen monilahjakkuus Ibn Sina eli Avicenna esitteli puolestaan kehittyneen menetelmän, jonka

TUOKSUJEN MAAILMA 33

avulla voidaan tiivistää kukista öljyjä tislauksen avulla. Menetelmäänsä hän kokeili ensimmäisenä ruusuun. Avicennan tislauslaitetta kutsuttiin nimellä alembic, joka juontuu arabian kielen tislausta tarkoittavasta sanasta alambiq. Laitteessa oli kiemurainen jäähdytysputki, joka mahdollisti kasvista saatujen höyryjen jäähtymisen tehokkaammin kuin suoraputkisilla laitteilla.

Alembic-tislauksessa raakaa kasvimateriaalia – kukat, lehdet, puu, kaarna, kuori, juuret ja siemenet – höyrytetään kuuman veden avulla niin, että kasvimateriaalin läpi kulkeva höyry irrottaa siitä haihtuvat materiaalit. Höyry kulkee jäähdyttimen läpi, jossa se tiivistyy takaisin nesteeksi. Sieltä kasvien eteerinen öljy, joka sisältää kasvin rasvaliukoiset, kevyet ja haihtuvat osat, valuu keräysastiaan.

Jäljelle jäänyttä vettä kutsutaan hydrolaatiksi eli kasvivedeksi. Suosittuja hydrolaatteja ovat ruusuvesi, laventelivesi, jasmiinivesi ja muskatellisalviasta ja appelsiininkukista tehdyt vedet. Kaikki hydrolaatit eivät ole tuoksultaan miellyttäviä, ja siksi niitä ei myydä.

Avicennan menetelmällä tislatusta ruusuvedestä tuli hyvin suosittua. Ruusuveden käyttö yleistyi Euroopassa, varsinkin kun arabiankielisiä tekstejä alettiin kääntää Salernon lääketieteellisessä koulussa. 1100-luvun Salernosta on peräisin kirja nimeltä Compendium Magistri Salerni, jossa on kuvaus siitä, miten viiniä ja ruusuvettä tislataan. Alkoholia käytettiin aluksi vain lääketieteellisiin tarkoituksiin, ja alkemistien pääasiallinen tarkoitus oli kehittää elämäneliksiirejä.

Ensimmäisen varsinaisen tutkielman tislauksesta kirjoitti katalonialainen Arnau de Villanova (1240–1311): De Villanova kuvaili, miten tislata alkoholia ja miten alkoholitinktuuraa voitiin valmistaa uuttamalla rosmariinia alkoholiin. Teoksessaan nimeltä Tutkielma nuoruuden säilyttämiseksi hän luokitteli erilaisia tislattuja alkoholeja: Aqua vitae (elämän vesi), aqua vini (viinin vesi) ja aqua ardensa (palava vesi). Elämänveteen eli akvaviittiin uutettiin erityisesti rosmariinia. Sillä voitiin huuhdella kasvot ja kädet, ja sitä mahdollisesti myös juotiin. Kirjoituksissa käsiteltiin myös laventelin, katajan, männyn ja rosmariinin eteerisiä öljyjä.

34 TUOKSUJEN MAAILMA

PARFYYMIEN TEON TAIDE kukoisti renessanssin Italiassa. Kun Katariina de Medici meni naimisiin Ranskan kuningas Henrik II:n kanssa, kuningattaren henkilökohtainen parfymööri Renato il Fiorentino toi taidon Italiasta Ranskaan. Hänen laboratoriostaan oli salainen kulkutie kuningattaren asuinhuoneistoon, jotta kukaan ei varastaisi salaisia reseptejä. Renaton ansiosta Ranskasta tuli yksi Euroopan tärkeimmistä parfyymeiden ja kosmetiikan valmistuksen keskuksista. Parfyymeista kasvoi merkittävä teollisuus Etelä-Ranskaan, erityisesti Grassen kaupunkiin, jossa oli kukkien kasvatukseen sopiva mikroilmasto. Siellä luotiin myös niin kutsuttuja vinaigres de toilette -sekoituksia, joilla karkotettiin pahoja tuoksuja.

Grassesta tuli parfyymiteollisuuden pääkaupunki. Siellä alettiin uusien tuotteiden lisäksi kehitellä uusia tekniikoita eteeristen öljyjen valmistamiseen, sillä höyrytislauksen avulla ei saa kaikkien kasvien tuoksuja vangituksi. Joidenkin aromit jopa muuttuvat erilaisiksi höyrytislauksen jälkeen.

Ranskalainen parfymööri Louis Touissaint Piver keksi vuonna 1750 niin kutsutun enfleurage-menetelmän. Siinä kukkia laitetetaan hajuttomaan rasvaan siveltyjen lasilevyjen alle. Jasmiini luovuttaa tuoksunsa vuorokaudessa, tuberoosa kolmessa. Tuoksunsa antaneet kukat korvataan uusilla, kunnes rasva on kyllästetty tuoksuilla. Tuotetta kutsutaan nimellä pomad, joka sitten pestään alkoholilla. Kun pomad sitten lämmitetään, saadaan tuoksuvaa nestettä, jota kutsutaan absoluuttiseksi kukkaöljyksi. 1700-luvulla keksittiin myös liuotinuutto eli maserointi. Liuottimen pitää sekoittua tuoksuaineisiin matalassa lämpötilassa, jotta kuumus ei tuhoa kallisarvoisia aromeja. Hyvänä liuottimena toimii heksaani, sillä se irrottaa eteeristen öljyn aromit, mutta koska se kiehuu jo 60–80 asteen lämmössä, se myös haihtuu helposti, kun sitä ei enää tarvita. Liuotinuutolla saadaan konkreettia, joka pestään etyylialkoholilla ja suodatetaan. Kun näin valmistettu tinktuura tislataan, saadaan absoluuttia. Keskimäärin tonnista kukkia saadaan kolme kiloa konkreettia ja siitä puolestaan 1,5–2 kiloa absoluuttia. Parfyymien teko vie siis aikaa ja raaka-aineita. Esimerkiksi yhteen kiloon jasmiiniöljyä tarvitaan 8000–10000 jasmiininkukkaa.

TUOKSUJEN MAAILMA 35

GRASSE – MAAILMAN PARFYYMIPÄÄKAUPUNKI

JO 1700LUVULTA lähtien Etelä-Ranskan Grasse on ollut maailman merkittävimpien parfyymivalmistajien kotipaikka. Galimardin parfyymitalo aloitti toimintansa Grassessa vuonna 1747 ja toimitti sieltä käsin parfyymeja Ludvig XV:n hoviin. Vuonna 1849 Molinard perusti tuoksulaboratorionsa kaupunkiin. Lukuisat muut tuoksutalot ovat seuranneet perässä, ja esimerkiksi Chanelin kukkapellot sijaitsevat kaupungin lähistöllä. Grassessa työskentelevät lukuisat parfyymitalot, parfyymien suunnittelijat ja kukkien viljelijät.

Unesco hyväksyi Grassen maailmanperintökohteeksi vuonna 2018. Kiehtova kaupunki on jyrkällä vuorenrinteellä. Sieltä avautuvat näkymät merelle asti, sillä matkaa Grassesta Välimerelle on vain 30 kilometriä. Keskiaikaisen pikkukaupungin keskusaukio on kaupunkilaisten ja parfyymien parissa työskentelevien kohtaamispaikka. Grassessa on joka kadunkulmassa liike, joka myy parfyymeja. Vaikuttavaa on myös se, että esillä on valtavasti paikallisia pieniä parfyymialan yrittäjiä. Kaupungin tunnelma on valovuosien päässä lentokenttien tax free -osastojen yltiöpäisestä luksustunnelmasta. Grassessa rakastetaan tuoksuja vailla teeskentelyä ja raaka-aineita arvostaen.

Tässä päiväämättömässä postikortissa kuvataan laventelin tislausta 1960-luvulle asti toimineen Bruno Court -parfyymitalon tiluksilla Grassessa.

36 TUOKSUJEN MAAILMA

Synteettinen vai luonnollinen?

LUONNON TUOTTAMAT TUOKSUT ovat moniulotteisia ja monimutkaisia. Luonnon eteeriset öljyt ovat kymmenien, elleivät satojen erilaisten molekyylien sekoituksia. Tuoksututkija Avery Gilbertin mukaan pelkästään kahvin aromi koostuu 800 erilaisesta molekyylistä. Julia Lawless puolestaan huomauttaa, että aidossa eteerisessä öljyssä, kuten ruusun eteerisessä öljyssä, voi olla satoja aineita, joita ei ole vielä edes tunnistettu. Luontaisen kaltaiset aineet voivat olla 96-prosenttisesti alkuperäisen veroisia, mutta loput neljä prosenttia voivat olla ratkaisevia. Olennainen ainesosa voi olla jopa häviävän pieni. Lawlessin mukaan esimerkiksi galbaanin eli pihkakeltaputken eteerisessä öljyssä on vain 0,1 prosenttia pyratsiineja, mutta juuri ne antavat galbaaniöljylle sen tunnistettavan ja vahvan tuoksun.

Parfymööri ja tuoksujen tutkija Luca Turinin mielestä synteettisissä aromeissa on raaka tuoksu. Ne ovat ovat Turinin mukaan yksinkertaisia, alastomia, liian kirkkaita ja kuulaita eivätkä koskaan tarpeeksi miellyttäviä ja rikkaita, jotta niitä voitaisiin käyttää sellaisenaan. Siksi taitava parfymööri sekoittelee luovasti luonnon raaka-aineita synteettisiin molekyyleihin. Yksinään ne eivät pärjää, ja nenämme ja kielemme kyllä haistavat huijauksen.

EU:n direktiiviin mukaan termi ”luontainen aromi” tarkoittaa, että kyseinen aromi on saatu suoraan aineesta, jota esiintyy kasvissa tai eläimessä. Jos aromi on valmistettu synteettisesti, mutta sen kemiallinen koostumus on samanlainen kuin luontaisen aromin, merkinnöissä on mainittava, että aromi on ”luontaisen kaltainen”.

Hyvä esimerkki on vanilja. Aito vaniljauute valmistetaan vaniljakasvista. Vaniljajäätelön tuoteselosteessa kuitenkin mainitaan usein, että siinä on luontaisen kaltaisia aromeja. Tällöin siinä on aidon vaniljan eli vaniljan siemenkodan sijaan vanilliinia ja etyylivanilliinia. Ne ovat aromiaineita, joita voidaan valmistaa esimerkiksi puunjalostusteollisuuden sivutuotteista. Kuitenkin myös luontaisessa vaniljauutteessa on vanilliinia kaksi prosenttia. Aito vanilja sisältää kuitenkin paljon muitakin erilaisia aromia ja tuoksua lisääviä aineksia, minkä vuoksi sitä on hankala jäljitellä. Aito luonnontuote on aromeiltaan rikkaampi ja moniulotteisempi, koska

TUOKSUJEN MAAILMA 37

erilaisia ainesosia on niin suuri määrä. Lisäksi jokainen luonnollinen ainesosa tuoksuu samaan aikaan monille erilaisille asioille.

On kuitenkin olemassa myös kasveja, kuten kielo (Convallaria majalis), josta ei edes saa eteerisiä öljyjä. Jos sen aromin haluaa pullottaa, on tuoksu luotava synteettisesti. Tuoksuihin erikoistunut biologi Jennifer Peace Rhind kertoo, että kun tuoksutalo Diorin parfymööri Edmond Roudnitska alkoi suunnitella omaa kielo-parfyymiaan, hän istutti kieloja puutarhaansa. Hän haisteli kielojaan, yhdisteli erilaisia synteettisiä ja luonnollisia tuoksumolekyylejä ja loi vuonna 1956 lanseeratun klassikon nimeltä Diorissimo. Kielo oli Christian Diorin lempikukka, ja Roudnitska osoitti kunnioitustaan muotitalon perustajalle parfyymillaan, joka julkaistiin vuosi Diorin kuoleman jälkeen. Diorissimossa synteettinen kielo yhdistyy jasmiiniin, ruusuun ja santelipuuhun. Toinen esimerkki synteettisen kielon käytöstä on vuonna 1941 lanseerattu Muguet des Bois. Kun kosmetiikka-alan suuri mies, Cotyn parfyymitalon perustaja François Coty kuoli vuonna 1936, hänen parfymöörinsa Robert suunnitteli Muguet des Boisin hänen kunniakseen. Kielon tuoksun jäljitteleminen oli parfymöörin todellinen taidonnäyte.

Rhindin mukaan kielon tuoksu saadaan aikaan seuraavia aineksia yhdistelemällä: hydroksisitronellaali, syklaamialdehydit, linaloli, fenyylietanoli, sitronelloli, bentsyyliasetaatti, fenyyliasetaldehydi ja kanelialdehydi. Hydroksisitronellaalin käyttöä parfyymien raaka-aineena on rajoitettu, koska se voi aiheuttaa ihoärsytystä. Sen rajoittaminen on vaikuttanut parfyyminvalmistajien mahdollisuuksiin jäljitellä kielon tuoksua. Kielon lisäksi on joukko muitakin kauniita kukkia, joista ei saa eteeristä öljyä parfyymipulloon, kuten kamelia (Camellia japonica), pioni (Paeonia), freesia (Freesia) ja krysanteemi (Chrysanthemum grandiflorum), mistä tosin saadaan pyretriiniä eli hyönteismyrkkyä.

Luonto on monimutkainen ja haastava matkittava, ja luonnolliset aromimolekyylit tuoksultaan rikkaita, mutta kalliita. Esimerkiksi aidon aasialaisen jasmiiniabsoluutin tuottaminen ranskalaiseen hajuveteen maksaa, koska sen tuoksujen vangitseminen vaatii paljon raaka-ainetta, aikaa ja tekniikkaa. On myös kukkia, joista kyllä saa eteerisiä öljyjä, mutta

38 TUOKSUJEN MAAILMA

joiden öljyn hinta on niin pöyristyttävä, että aitoja tuotteita käytetään hyvin harvoin. Esimerkiksi gardeniasta (Gardenia jasminoides) saatu eteerinen öljy on kammottavan vaivalloista hankkia: 3000 kiloa kukkia tuottaa kilon konkreettia ja 500 grammaa absoluuttia. Siksi esimerkiksi kukan mukaan nimetyt Chanelin Gardenia (1925) ja Anick Goutalin Gardenia Passion (1990) eivät sisällä aitoa gardeniaa.

Myös hyasintin absoluuttia käytetään erittäin harvoin. Sen konkreetista saadaan vain 0,02 prosenttia absoluuttia. Jonquil-absoluuttia saadaan narsisseista, mutta siitäkin saadaan vain vähän eteeristä öljyä. Narsissi on jasmiinin tavoin niin volatiilinen, että tuoksu katoaa ilmaan. Sen tuoksu saatiin vangittua työläällä enfleurage-menetelmällä 1600- ja 1700-luvuillla, mutta volatiilisuutensa ja kalleutensa vuoksi se korvataan usein synteettisillä molekyyleillä.

On kuitenkin muistettava, että moni synteettiseksi kutsuttu aine on peräisin luonnosta. Esimerkiksi jasmiinista on eristetty isolaatti nimeltä dihydrojasmonaatti. Isolaatit ovat luonnossa esiintyviä kemikaaleja, jotka eristetään niiden alkuperäisestä lähteestä. Synteettisiä yhdisteitä, joiden molekyylien rakenne on valmistettu samanlaiseksi kuin luonnosta saaduilla yhdisteillä kutsutaan luontaisen kaltaiseksi. Periaatteessa kaikki luonnosta löytyvät molekyylit voidaan syntetisoida, mutta kustannukset ratkaisevat, kannattaako niitä eristää eli valmistaa isolaattia vai syntetisoida.

Kansainvälinen parfyymialan edunvalvontajärjestö IFRA valvoo parfyymien turvallisuutta ja tutkii niissä käytettyjä raaka-aineita jatkuvasti. Jotkut parfyymit sisältävät raaka-aineita tai yhdisteitä, jotka voivat aiheuttaa allergisia reaktioita. Ihmiset ovat yliherkkiä eri aineille, ja yhdisteiden käyttöä on tärkeä valvoa. Euroopan Unionilla on kosmetiikka-asetus, joka säätelee 26 raaka-aineen käyttöä, joiden joukossa on sekä synteettisiä että luonnollisia. Kosmetiikkatuotteessa raaka-aine on ilmoitettava ainesosaluettelossa, jos sen pitoisuus iholle tarkoitetuissa tuotteissa on yli 0,001 prosenttia. Raaka-aineet, joita ei tarvitse eikä myöskään liikesalaisuuden vuoksi haluta ilmoittaa ainesosaluettelossa, merkitään parfyymeihin yleensä pelkästään nimellä ”parfum”.

TUOKSUJEN MAAILMA 39

Tuoksujen salaisuus – Aromaattiset hiilivedyt

EI OLE LIIOITELTUA julistaa, että orgaanisen kemian moderni historia alkaa tuoksuista ja parfyymeista. Kaikessa yksinkertaisuudessaan se on tarina hiilestä, vedystä ja renkaista, jotka yhteen liityttyään täyttivät maailman erilaisilla tuoksuilla.

Kaikki sai alkunsa Kaakkois-Aasian sademetsistä, missä kasvaa storaksipuita (Styrax tonkinensis ja Styrax benzoin), joiden kaarnaa ja pihkaa on hyödynnetty vuosisatojen ajan lääkkeenä, parfyymeissa ja suitsukkeissa. Ensimmäiset kirjalliset maininnat storaksista ovat 800-luvun Kiinasta, jonne sitä tuotiin Sumatran saarelta. Sitä vietiin myös Intiaan ja Arabiaan, missä siitä on ensimmäinen maininta 1300-luvulta. 1800-luvulla storaksipuiden pihka, jota kutsuttiin nimellä benzoin alkoi kiinnostaa myös kemistejä. Koska storaksia saatiin nykyisen Indonesian saarilta, arabit kutsuivat storaksin pihkaa nimellä ”Jaavan valkoinen” eli luban jawi. Ranskalaisten korvissa arabiankielinen nimi kuulosti samalta kuin benjamin tai benjoin, joka puolestaan englantilaisten suussa vääntyi sanaksi benzoin.

Vuonna 1833 saksalainen kemisti Eilhard Mitscherlich pystyi tuottamaan uutta mielenkiintoista ainetta tislaamalla limettiä ja storaksista saatua happoa, joka myöhemmin nimettiin bentsoehapoksi. Mitscherlich antoi tislaamalleen aineelle benzoinista johdetun nimen benzin. Nimeksi vakiintui myöhemmin bentseeni. Mutta Mitscherlich ei ollut ensimmäisenä asialla. Englantilainen fyysikko ja kemisti Michael Faraday oli eristänyt kaasulamppuun tarvittavan valaanrasvan eli traanin öljyisestä ylijäämästä Mitscherlichin valmistamaa ainetta jo kahdeksan vuotta aiemmin.

Michael Faraday, joka aloitti uransa kirjansitojana, on eräs tieteen historian monipuolisimmista ja kiehtovimmista hahmoista. Hänellä ei ollut koulutusta aloihin, joita hän tutki, mutta kirjansitojana hän luki kaiken mahdollisen ja oli kirjastojen suurkuluttaja. Hänen merkityksensä moderniin kemiaan ja fysiikkaan on valtava, sillä hän puuhasteli kaikenlaisten asioiden parissa aina muoveista sähkölaitteisiin. Hän oivalsi sähkömoottorin perusajatuksen ja rakensi ensimmäisen sähködynamon, ja kehitti kemian menetelmiä, joilla kaasuja voitiin muuttaa nestemäisiksi.

Tieteellisen uransa Faraday aloitti tutkimalla kemiaa. Nuori mies kiin-

TUOKSUVAT HALLITSIJAT

AURINKOKUNINGAS Ludvig XIV ei ollut kiinnostunut peseytymisestä. Hyvän hygienian sijaan Aurinkokuninkaan hovi peittyi puuteriin, peruukkeihin ja raskaisiin eläinperäisiin parfyymeihin, kuten ambraan, myskiin ja sivettiin. Tämä kuitenkin muuttui Aurinkokuninkaan pojanpojanpojan Ludvig XV:n myötä, joka piti kylpemisestä. Ludvig XV (1710–1774) oli myös innokas parfyymien ystävä. Hän julisti, että hovissa tuli käyttää joka päivä eri tuoksua, mikä teki kertaheitolla parfymöörin ammatista varsin tuottoisan. Ludvig XV:n hovia alettiin kutsua nimellä La Cour Parfumee, tuoksujen hovi.

Ludvig XV:llä oli kylpyhuone, jossa oli kaksi ammetta, toinen saippuointia ja toinen huuhtelua varten. Hänen rakastajattarensa madame de Pompadour suunnitteli vuonna 1751 taloonsa kylpyhuoneen, jossa oli alapesuallas eli bidet. Englantilaisten mielestä bidet oli epäilyttävä – moinen kapistushan saattoi kannustaa harrastamaan oraaliseksiä. Ranskalainen opas Les Medecin des dames opasti naisia pesemään ”luonnollliset paikkansa” vedellä, johon oli sekoitettu aromaattisia kasveja ja tislausvesiä.

Pompadourin markiisitar tuki filosofeja ja taiteilijoita sekä parfymöörejä. Vuonna 1736 de Pompadour esitteli hovissa kuuluisan Giovanni Maria Farinan hajuveden, joka oli lanseerattu Kölnissä jo vuonna 1709. Kun Ranskan hovi ja erityisesti kuninkaan toinen rakastajatar madame du Barry ihastuivat Farinan hajuveteen, kölninvesi eli Eau de Cologne jäi historiaan, pikemminkin ranskalaisena kuin saksalaisena vetenä.

De Pompadour ja du Barry määräsivät hovin muodin tahdin. Parfyymeja pirskoteltiin kaikkialle, ja miehet ja naiset kilpailivat keskenään tuoksuilla. Madamet du Barry ja de Pompadour käyttivät tähtitieteellisiä summia tuoksuihinsa. Vuonna 1775 Jean-Francois Houbigant avasi oman parfyymikauppansa, mistä hän toimitti kukkaistuoksuja madame du Barrylle ja myöhemmin myös Ludvig XVI:n vaimolle Marie Antoinettelle.

Farinan ja Houbigantin parfyymitalot ovat olleet toiminnassa jo neljällä vuosisadalla. Farina mainostaa sivuillaan olleensa toiminnassa Kölnissä jo vuodesta 1709. Molemmat yritykset saivat Napoleonista apua markkinointiin. Kerrotaan, että Houbigantin tuoksut kulkivat Napoleonin matka-arkuissa tämän Euroopan valloitusretkillä. Napoleon ja hänen vaimonsa Josephine olivat

1800-luvun Euroopan puhtain ja tuoksuvin hallitsijapari. Molemmat olivat tavallisista kodeista hovikulttuurin ulkopuolelta, Napoleon Korsikalta ja Josephine Karibian Martiniquelta.

Hurja valloittaja puolisoineen olivat intohimoisia tuoksutettujen kylpyjen ystäviä. Josephine aloitti päivänsä aina pitkällä kylvyllä, johon oli laitettu eteerisiä öljyjä ja parfyymeja. Suuri kölninveden ystävä Napoleon puolestaan vietti aamuisin jopa kaksi tuntia höyrykylvyssä, jonka aikana hänen avustajansa luki hallitsijalle uutiset ja sähkeet.

Vaikeina aikoina Napoleonin kylvyt vain pitenivät. Kun Amiensin rauhanneuvottelut olivat vaarassa epäonnistua vuonna 1803, Napoleon oli höyrykylvyssä kuusi tuntia. Napoleonin lempisaippua Brown Windsorissa oli bergamottia, neilikkaa, laventelia ja rosmariinia.

Jean-Léon Gérômen maalaus Napoleon Egyptissä (noin vuodelta1863).

42 TUOKSUJEN MAAILMA

nitti maineikkaan maanmiehensä, kemisti Sir Humphry Davyn huomion poikkeuksellisella tavalla: Faraday osallistui Davyn luennoille, teki niistä tarkkoja muistiinpanoja kauniiden piirrosten kera, sitoi kaiken 300-sivuiseksi kirjaksi ja lähetti Davylle. Eipä aikaakaan, kun Davy pestasi Faradayn avustajakseen.

Vuonna 1824 vasta 32-vuotias Faraday valittiin Royal Societyn jäseneksi, jonka jälkeen Faradayn kemian tutkimukset käynnistyivät toden teolla. Vuonna 1825 Portable Gas Company -niminen yhtiö otti yhteyttä Faradayhin. Yhtiö tislasi traania ja kalanmaksaöljyä, josta saatiin polttoainetta kaasuvaloihin. Aine pullotettiin kaasuna korkeassa paineessa. Menetelmä oli tehoton ja hätiin tarvittiin kemistiä. Faraday kiinnostui öljymäisestä, aromaattiselta tuoksuvasta nesteestä, jota muodostui sivutuotteena, kun kaasua paineistettiin. Faraday pystyi tätä nestettä tislaamalla eristämään yhdisteen, jolle antoi kemialliseksi kaavaksi CH. Hän raportoi Royal Societylle kesäkuun 16. päivänä vuonna 1825, että oli pystynyt eristämään uuden yhdisteen hiilestä ja vedystä, jota hän kutsui nimellä bicarboret of hydrogen.

Hiilivety, jonka Faraday oli löytänyt, oli maailman ensimmäinen eristetty näyte bentseenistä eli samasta aineesta, jonka Mitscherlich oli valmistanut hartsistoraksista vuonna 1833. Bentseeni on raakaöljyn yksi ainesosa. Faradayn tutkimukset siis johtivat hiilivetyjen löytämiseen, ja Mitscherlich puolestaan määritti bentseenin kemiallisen kaavan: C6H6 eli kuusi hiili- ja kuusi vetyatomia.

Hiilivedyt muodostavat kaikkien orgaanisten yhdisteiden rungon. Hiilivedyillä on ainutlaatuinen kyky muodostaa sidoksia toisten hiiliatomien kanssa. Tässä hiilivedyt eroavat esimerkiksi jalokaasuista. Jalokaasut ovat nimensä mukaisesti jalosukuisia aristokraatteja, jotka pysyvät omassa ylhäisessä yksinäisyydessään, eivätkä muodosta sidoksia muiden kanssa.

Monet hiilivedyt esiintyvät luonnossa. Sen lisäksi, että niistä saadaan fossiilisia polttoaineita, niitä esiintyy puissa ja muissa kasveissa esimerkiksi karoteeneiksi kutsuttujen pigmenttien muodossa. Niihin kuuluvat hapettuneet yhdisteet kuten alkoholit, aldehydit, ketonit ja esterit, oksidit, ja fenolit antavat tuoksuja ja makuja.

Vuonna 1845 saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann löy-

TUOKSUJEN MAAILMA 43

si bentseenin hiilitervasta. Sen oli eristänyt hänen oppilaansa Charles Mansfield. Aromaattisen polttoaineen tuoksuista bentseeniä sekä muita samantyyppisiä hiilivety-yhdisteitä pystyttiin nyt eristämään hiilestä. Charles Mansfield eristi hiilitervasta myös bentseeniä muistuttavan, jo aiemmin löydetyn yhdisteen, tolueenin. Bentseenistä hän valmisti mantelintuoksuista nitrobentseeniä, josta tuli merkittävä parfyymiteollisuuden raaka-aine.

TOLUEENIN TUTKIMISESSA VARSINAISEN pioneerityön oli tehnyt ranskalainen Pierre-Joseph Pelletier. Hän valmistui apteekkariksi erinomaisin arvosanoin vuonna 1810, ja viisi vuotta myöhemmin hänestä tuli luonnontieteiden professori. Pelletier oli aluksi kiinnostunut kasvien pihkoista ja väriaineista, ja tutki muun muassa mirhaa, santelipuun väriainetta ja kurkumaa.

Vuosien 1817 ja 1821 välisenä aikana Pelletier teki hedelmällistä yhteistyötä nuoren apteekkariharjoittelija Joseph-Bienaimé Caventoun kanssa. He tutkivat kasvien lehdissä olevaa vihreää pigmenttiä, jonka nimesivät klorofylliksi. He myös eristivät ambreiinin ambrasta. Mutta suurimman maineen he saavuttivat, kun he löysivät joukon alkaloideja kasveista. Alkaloidit eli kasviemäkset ovat kasveissa esiintyviä elimistön toimintoihin merkittävästi vaikuttavia orgaanisia yhdisteitä, joista useimmat ovat myrkyllisiä. Vuonna 1818 Pelletier ja Caventou löysivät intialaisesta strykniinipuusta (Strychnos nuxvomica) strykniinin, joka on erittäin vaarallinen myrkky. Gramma sitä riittää tappamaan noin kymmenen ihmistä. Vuonna 1820 parivaljakko eristi kofeiinin kahvipavuista ja piperiinin pippurimarjasta.

Pelletierillä oli suuri mielenkiinto myös Etelä-Amerikan kasveihin, joista eristetyt aineet vaikuttivat merkittävästi kemian ja lääketieteen kehitykseen. Pelletier ja Caventou eristivät kiniinin kiinapuun (Cinchona) kuoresta. Nimestään huolimatta kasvi ei ole kotoisin Kiinasta vaan Perusta. Inkat kutsuivat kasvia ketšuan kielellä nimellä quina ja käyttivät sitä horkan hoitamiseen. Kun kuorta sekoitettiin sokeripitoiseen veteen, saatiin tonic-vettä. Kiniini, varsinkin Gin & tonicissa, oli oiva malarialääke, koska se torjui malarialoisen, mutta hoiti samalla malarian aiheutta-

44 TUOKSUJEN MAAILMA

Bentseeni esitetään yleensä kuusikulmiona. Sen rakennetta on käytännössä mahdoton rikkoa. Kekulé sai idean bentseenin rakenteeseen nähdessään unen käärmeestä, joka syö häntäänsä. mia kylmänväristyksiä. Ihmiskunnan onneksi Pelletier ja Caventou eivät patentoineet kiniiniä vaan luovuttivat sen taisteluun malariaa vastaan.

Vuonna 1838 Pelletier tutki Pirus Maritima -suvun männyn pihkaa. Pelletier ja hänen yhteistyökumppaninsa, puolalainen kemisti Filip Walter löysivät pihkasta valmistetun kaasun sivutuotteesta uuden yhdisteen, joka tuoksui samalle kuin bentseeni. Pelletier ja Walter kutsuivat kirkasta ja väritöntä yhdistettä nimellä retinnaphte, männyn pihkan mukaan.

Sama yhdiste löydettiin uudestaan monta kertaa eri raaka-aineista. Eräs puu, josta yhdistettä saatiin, oli Kolumbiassa kasvava tolurohtobalsami. Sen kuoresta saatiin balsamia, jota alueen alkuperäisasukkaat käyttivät lääkkeenä. Balsamia käytetään parfyymeissa sen lämpimän ja mausteisen tuoksun takia. Sitä kutsuttiin Tolun balsamiksi, koska sitä valmistettiin Kolumbian Tolú-nimisessä kaupungissa Cartagenan lähellä.

Vuonna 1841 ranskalainen kemisti Henri Étienne Sainte-Claire Deville eristi uutta ainetta tolurohtobalsamista tislaamalla puun kuorta. Deville havaitsi, että kyse oli samaisesta aineesta kuin Walterin löytämä retinnaphte. Sitä alettiin kutsua tolueeniksi.

Tolueeni osoittautui mielenkiintoiseksi hiilivedyksi. Se on muuten samanlainen kuin bentseeni, mutta siihen on liittynyt yksi metyyliryhmä. Tolueenia eli metyylibentseeniä esiintyy kasveissa ja kukkien tuoksuissa. Se on erinomainen liuotin ja parfyymiteollisuuden raaka-aine: siitä voidaan tehdä esimerkiksi bentsyyliasetaattia, joka on eräs jasmiinin tuoksuaineista.

ITÄVALTALAINEN KEMISTI JOSEPH Loschmidt osoitti vuonna 1861, että suurimmalla osalla aromaattisista aineista on kemiallinen kaava, joka voidaan johtaa bentseenistä korvaamalla yksi tai useampi vety muilla atomeilla tai ryhmillä.

TUOKSUJEN MAAILMA 45

Hän käytti ilmausta ”aromaattiset yhdisteet”, joilla tarkoitti hiilivetyjä, koska niitä oli alettu eristää ensimmäisenä miellyttävän tuoksuisista aineista. Näitä yhdisteitä alettiin yleisesti kutsua aromaattisiksi hiilivedyiksi.

Termi ”aromaattinen” alkoi tarkoittaa yhdistettä, joka voitiin rakentaa bentseenistä. Kemistit alkoivat ymmärtää, että kasveista eristetyillä, tuoksuvilla molekyyleillä oli samanlaisia kemiallisia ominaisuuksia kuin bentseenillä. Siispä vaikka hiilivetyja kutsutaan kauniisti aromaattisiksi hiilivedyiksi, niitä voidaan käyttää polttoaineina, liuottimina, parfyymien ainesosina, sydänlääkkeinä eli ”nitroina” tai jopa räjähteinä ja myrkkyinä.

Bentseeni on aromaattisista hiilivedyistä yksinkertaisin, ja sen kaavan oli jo Mitscherlich selvittänyt aiemmin, mutta bentseenin rakenteen selvittäminen tuotti päänvaivaa. Aiemmin arkkitehtuuria Giessenin yliopistossa opiskellut kemisti Friedrich August Kekulé oli kiinnostunut hiilivedyistä ja bentseenin rakenteesta, ja vuonna 1865 Kekulé julkaisikin artikkelin, jossa esitteli bentseenin aiemmin tuntemattoman rakenteen. Hän oli päässyt perille rakenteesta näkemänsä unen avustuksella. Kekulé oli eräänä päivänä torkkunut takkansa edessä ja nähnyt unta käärmeestä, joka piti suussaan omaa häntäänsä. Tämä uni sai Kekulén pohtimaan mahdollisuutta, että bentseeni koostuisi renkaasta, jossa oli kuusi hiiliatomia, jotka olivat kiinnittyneitä vuorotellen toisiinsa yhdellä tai kahdella sidoksella.

Bentseenirengas on kuuden hiiliatomin muodostama kuusikulmainen rengasrakenne, jossa elektronit ovat jakautuneet tasaisesti koko renkaan alueelle. Puolet renkaan sidoksista on kaksoissidoksia ja puolet yksinkertaisia sidoksia. Kyseessä on tieteellisin termein molekyyliorbitaali, jossa ylimääräiset elektronit pörräävät tyydyttäen kaikki hiiliytimet.

Bentseenille ja sen johdannaisille annettu nimi aromaattinen hiilivety on harhaanjohtava termi, sillä kaikki yhdisteet eivät ole aromaattisia, ja eikä kaikissa ei ole bentseenirengasta. Rakenteeltaan hiilivedyt voivat olla suoria ketjuja, haarautuneita ketjuja tai rengasmaisia ketjuja. Nykyään aromaattinen yhdiste voi tarkoittaa myös mitä tahansa yhdistettä, joka sisältää bentseenirenkaan tai jolla on tiettyjä bentseenin kaltaisia ominaisuuksia, mutta ei välttämättä voimakasta aromia.

Puhdas bentseeni on erittäin volatiili ja vaarallinen neste. 1970-luvulla

46 TUOKSUJEN MAAILMA

tutkijat havaitsivat, että bentseeni on myös karsinogeeninen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että yhdisteet, jotka sisältävät bentseenirenkaan, ovat myös syöpää aiheuttavia. Esimerkiksi aminohapot fenyylilalaniini ja tyrosiini sisältävät bentseenirenkaan, mutta ne eivät ole syöpää aiheuttavia. Itse asiassa, kun bentseenistä tuotetaan erilaisia johdannaisia, tuotteiden kemialliset ominaisuudet voivat usein poiketa täysin bentseenin ominaisuuksista. Kun bentseeni liittyy muihin molekyyleihin, se yleensä menettää reaktiivisuutensa ja terveydelle vaaralliset ominaisuutensa. Bentseeni muodostaa merkittävän osan monista tuoksuvista molekyyleistä, joita löydetään eteerisistä öljyistä.

Aineenvaihdunta luo tuoksuja –fenolit ja terpenoidit

AMAZONIN ALUEELLA ELÄÄ paljon orkideamehiläisiä, joita voi helposti huijata sopivalla parfyymilla. Tämän huomasi orkideatutkija Calaway Dodsonin vaimo Piedad vuonna 1964 Manauksessa, keskellä Amazonasin sademetsää sijaitsevassa suurkaupungissa. Piedad oli aamulla hotellihuoneessaan suihkuttanut lempiparfyymiaan. Hän avasi ikkunan ja trooppinen tuulahdus kävi läpi huoneen. Sen mukana huoneeseen liihotteli iso vihreä orkideamehiläinen (Euglossa), joka oli selvästi seurannut parfyymin tuoksujälkeä, sillä se alkoi tutkia hänen parfyymipulloaan. Piedad soitti miehelleen, joka tuli huoneeseen tunnistamaan parfyymia rakastavan tunkeilijan. Pian tämän jälkeen havaittiinkin, että Piedadin käyttämällä parfyymillä ja orkidealla oli sama tuoksuaine, sineoli, ja selvisi myös, että monissa muissakin orkideoissa ja kukissa oli sineolia. Sineoli – tai tarkemmin 1,8-sineoli – on terpenoidi, eteerisissä öljyissä tavattu yhdisteryhmä. Sineolia kutsutaan myös eukalyptoliksi, sillä sitä on paljon eukalyptuksessa ja piparmintussa.

On muistettava, että kaikki miellyttävältä tuoksuvat kasvit eivät välttämättä sovellu sellaisenaan tai suurina määrinä parfyymeihin. Piparminttu ja eukalyptus sopivat suun raikastamiseen, mutta harva haluaa tuoksua juhlagaalassa kurkkupastillilta. Tämä ei tarkoita, etteikö näitä yhdisteitä

TUOKSUJEN MAAILMA 47

Frederic Edwin Churchin maalaus Maisema Magdalenajoelle (1857). Tolurohtobalsami on kotoisin samoilta alueilta Kolumbiasta, missä Magdalena-joki virtaa.

MYRKKY, LIUOTIN, RÄJÄHDYSAINE VAI PARFYYMI

TOLUROHTOBALSAMISTA saatava tolueeni on merkittävä liuotin. Tolueenia hapettamalla voidaan valmistaa bentsaldehydiä. Voimakkaan ja makean tuoksuista bentsaldehydia esiintyy kukissa, karvasmantelissa (Prunus amygdalus) ja kirsikassa (Cerasus), ja se on yksi varhaisimpia teollisesti tuotettuja materiaaleja parfyymeissa. Manteliöljynhajuinen bentsaldehydi on karvasmanteliöljyn pääaines, ja sitä syntyy karvasmantelin siemenissä olevan amygdaliinin hajotessa entsyymien vaikutuksesta.

Bentsaldehydin eristi ensimmäisen kerran ranskalainen apteekkari Martrès vuonna 1866. Hän tutki amygdaliinia, joka on karvasmantelin myrkkyä sisältävä aine. Kun amygdaliini hajoaa veden vaikutuksesta, syntyy erittäin myrkyllistä vetysyanidia eli sinihappoa. Karvasmantelilla ja syanidilla on sama tuoksu, joka tulee bentsaldehydistä. Karvasmantelista tehdään saippuoita ja parfyymeja, ja sitä käytetään myös leivonnaisissa. Kun karvasmantelia keitetään, myrkky poistuu. Bentsaldehydiä voidaan valmistaa myös bentsoehaposta.

Tolueenista puolestaan voidaan valmistaa myös räjähdysaine trinitrotolueenia eli TNT:tä, jossa on tolueeniin liittyneenä kolme nitroryhmää. Saksalainen kemisti Albert Baur löysi nitromyskit vuonna 1888, kun hän huomasi, että eräs TNT:n kondensoitumistuotteista oli miellyttävän, makean ja myskisen tuoksuinen. Nykyään nitromyskien käyttö on korvattu parfyymiteollisuudessa muilla synteettisillä aineilla.

48 TUOKSUJEN MAAILMA

käytettäisi parfyymeissa, mutta parfyymien tekemisen taidon ytimessä onkin osata yhdistellä eri tuoksumolekyylejä sopivassa suhteessa toisiinsa.

Useimmat parfyymien tuoksuraaka-aineet ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka rakentuvat pääasiassa hiilestä, vedystä ja hapesta. Useimmat tuoksuvat yhdisteet voidaan jakaa fenoleihin, terpeeneihin ja niistä esimerkiksi hapettumalla syntyneisiin yhdisteisiin, terpenoideihin. Tällaisia yhdisteitä ovat alkoholit, ketonit, esterit ja oksidit. Hiili on yhdiste, joka mielellään liittyy muihin atomeihin. Siksi erilaisia tuoksuvia yhdisteitä on valtava määrä, ja niiden luokittelu ei ole yksinkertaista.

Fenolit ovat orgaanisia yhdisteitä, joissa yksi tai useampi hydroksyyliryhmä (-OH eli yksi happi ja yksi vety) on liittyneenä suoraan bentseenirenkaaseen. Fenoliset yhdisteet sisältävät yhden (fenolihappo) tai useamman (polyfenoli) aromirenkaan, joka on liittynyt hydroksyyliryhmään.

Fenoliset yhdisteet ja terpenoidit ovat kasvien sekundäärisiä aineenvaihduntatuotteita, mikä tarkoittaa, että ne syntyvät sivutuotteena kasvin aineenvaihdunnassa vaikkapa suojelemaan kasvia hyönteisiltä. Niillä voidaan yrittää hurmata pölyttäjiä, mutta niitä syntyy myös esimerkiksi ärsykkeiden seurauksena kasvin stressitilassa. Juuri nämä yhdisteet antavat kasveille niiden tunnusomaisen tuoksun ja aromin. Tuotteet, jotka tuoksuvat ihmisistä miellyttäviltä, estävät eläimiä ja tuholaisia syömästä kasveja ja suojelevat kasveja myös bakteereilta. Esimerkiksi alussa mainittu sineoli houkuttelee mehiläisiä, mutta karkottaa torakoita.

FENOLISET YHDISTEET

FENOLIN LÖYSI VUONNA 1834 saksalainen Friedlieb Ferninand Runge, joka eristi sen hiilitervasta. Runge kutsui ainetta karboolihapoksi hiilitervan mukaan, mutta vuonna 1836 ranskalainen kemisti Auguste Laurent nimesi karboolihapon fenoliksi (ranskaksi phenique) kreikan kielen valaisua tarkoittavan sanan phainein mukaan. Termi oli Laurentin mielestä hyvä, koska bentseeni oli löydetty ”valaisevasta kaasusta” eli kaasuvaloissa käytetystä valaan traanista.

Fenolissa bentseenirenkaaseen on kiinnittynyt hydroksyyliryhmä -OH.

TUOKSUJEN MAAILMA 49

Vapaana esiintymisen lisäksi fenolit voivat olla liittyneinä lukuisiin muihin aineenvaihdunnan tuotteisiin kuten terpeeneihin ja proteiineihin.

Tällaisiin fenolisiin yhdisteisiin luetaan hyvin suuri määrä rakenteeltaan erilaisia yhdisteitä, jotka voidaan jakaa flavonoideihin, fenolisiin happoihin, lignaaneihin ja tanniineihin. Kasveissa fenoliset yhdisteet ovat aineita, joilla on bentseenirengas yhdistyneenä yhteen tai useampaan hydroksyyliryhmään. Fenolisia yhdisteitä on 8000 ja niiden suurin ryhmä on flavonoidit, jotka antavat kasveille väriä ja makua.

Flavonoidiyhdisteet kuten fenyylipropanoidit syntyvät aminohappo fenyylialaniinista. Fenyylipropanoidit hoitavat kasvien ja pölyttäjien vuorovaikutusta pigmentteinä ja tuoksuyhdisteinä. Osa fenoliyhdisteistä ovat huumaavia, kuten unikosta saatu morfiini ja muskottipähkinän myristisiini. Hyviä esimerkkejä fenyylipropanoideista ovat eugenoli, tymoli ja anetoli.

Anetoli antaa tuoksun ja maun useille eri kasveille, jotka eivät ole mitään sukua keskenään. Anetolia on aniksessa ja fenkolissa, tähtianiksessa sekä lakritsissa. Anetoli liukenee suhteellisen huonosti veteen mutta erinomaisesti etanoliin. Tämän ansiosta tietyt aniksella maustetut liköörit ja viinat muuttuvat läpikuultamattomiksi, kun niihin laitetaan vettä – esimerkiksi lasilliset pastista, ouzoa tai absinttia muuttuvat valkoisiksi.

Fenolisia yhdisteitä Eugenoli: mausteneilikka, tarhaneilikka, laakerinlehti, kaneli, ruusu, tuoksuilangia Tymoli: timjami, salvia, oregano Anetoli: fenkoli, anis, tähtianis, lakritsijuuri Karvakroli: mustapippuri, meirami, timjami, fenkoli Kresoli: koivun terva, majavan sukupuolirauhasen erite castoreum

TERPEENIT

ERÄS KEMIAN HISTORIAN suurista nimistä on saksalainen kemisti Otto Wallach, jonka tutkimukset avasivat portit modernille parfyymiteollisuudelle. Hän sai kemian Nobelin palkinnon vuonna 1910 eteeristen öljyjen tutkimuksestaan ja siitä, että tunnisti kemialliset yhdisteet, joita kutsutaan terpeeneiksi ja terpenoideiksi.

Wallach oli August Kekulén oppilas, joka aloitti työskentelyn Kekulén kanssa Bonnin yliopistossa vuonna 1870. Nobelin palkintoon johtanut tapahtumasarjan laittoi alulle Kekulé, joka eräänä päivänä pyysi Wallachia tutkimaan kaapin perälle unohdettuja eteerisiä öljyjä. Tuohon aikaan monien eteeristen öljyjen oletettiin olevan kemiallisesti erilaisia, koska niitä saatiin eri kasveista.

50 TUOKSUJEN MAAILMA

Monoterpeenejä Limoneeni: fenkoli ja sitrushedelmien öljy Symeeni: kumina, timjami ja muut ajuruohot Pineeni: korianteri, sypressi, eukalyptus, mänty, pippuri, oregano Kamfeeni: kataja, kuusi, mänty Seskviterpeenejä Karyofylleeni: laventeli, muskatellisalvia ja meirami Kadineeni: patsuli, sitruuna ja setri Zingibereeni: inkivääri

Wallach aloitti pitkät, yksityiskohtaiset tutkimukset, teki kokeiluja ja toisti tislauksia, jotta voisi erottaa monimutkaisten yhdisteiden koostumukset ja selvittää niiden molekyylirakenteet. Wallach pystyi osoittamaan, että erilaiset eteeriset öljyt olivat itse asiassa varsin samanlaisia, ja alkoi luokitella niiden rakenteita ja antoi niille nimiä kuten pineeni, kamfeeni ja limoneeni.

Wallach kutsui näitä aineita yhteisellä saksankielisellä nimellä terpentin eli terpeeni, koska ensimmäiset tämän ryhmän aineet sisälsivät paljon havupuiden pihkasta saatua tärpättiä. Saksan kieleen sana oli tullut latinankielisestä pihkaa ja hartsia tarkoittavasta sanasta terebinthina. Pihkan voidaan sanoa olevan enimmäkseen terpeeneistä koostuvien eteeristen öljyjen ja hartsien seos, ja terpeenejä tavataan runsaasti nimenomaan havupuiden pihkassa, mutta niitä on muidenkin kasvien eteerisissä öljyissä, kuten hedelmissä, kukissa, maustekasveissa ja yrteissä.

Yksittäinen kasvi voi sisältää jopa kymmeniä erilaisia terpeenejä ja muita niiden johdannaisia. Esimerkiksi katajan eteerisessä öljyssä on pineeniä, kamfeenia, kadineenia, terpineolia, borneolia ja katajakamferia. Rasvaliukoisina yhdisteinä ne läpäisevät ihon helposti, ja siksi niitä käytetään kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa.

Otto Wallach havaitsi, että terpeenit rakentuvat yksinkertaisista viiden hiilimolekyylin yksiköistä, jota kutsutaan isopreeneiksi. Wallach oivalsi myös, että terpeenit ovat moninkertaistuksia yksinkertaisesta isopreeniryhmästä C5H3, joka sisältää viisi hiiliatomia. Tätä kaikkein yksinkertaisinta terpeeniä kutsutaan hemiterpeeniksi.

Merkittävä osa parfyymeissa käytetyistä terpeeneistä kuuluu monoterpeeneihin. Se on ryhmä, jossa on kaksi isopreeniyksikköä eli kemikaalinen sidos tapahtuu kahden isopreenin välillä. Tällöin niissä on kymmenen hiiliatomia ja 16 vetyatomia (C10H16).

Seskviterpeenin rakenteen tunnusmerkki on sen sisältämät kolme isopreeniyksikköä. Seskviterpeeneissä hiilten määrä on monoterpeeneihin verrattuna puolitoistakertainen (latinan sanasta sesqui eli puolitoistakertainen) eli niissä on 15 hiiliatomia ja 24 vetyatomia (C15H24).

TUOKSUJEN MAAILMA 51

SHALIMARIN PUUTARHA

PARFYMÖÖRI Jacques Guerlain loi vuonna 1925 parfyymin Shalimar kunnianosoituksena legendaarisen mogulihallitsija Shah Jahanin ja hänen suosikkivaimonsa Mumtaz Mahalin rakkaustarinalle. Shah Jahan rakennutti Shalimarin puutarhan nykyisen Pakistanin Lahoreen vuonna 1641, ja se oli Mumtazin lempipaikka. Puisto on 658 metriä pitkä ja 258 metriä leveä, ja siellä on 410 suihkulähdettä.

Mumtaz kuoli vain 39-vuotiaana, ja järkyttynyt Shah Jahan rakennutti Mumtazin muistoksi Taj Mahalin mausoleumin, joka on puutarhan tavoin Unescon maailmanperintökohde.

Keski-Aasian aroilta Pohjois-Intiaan saapuneet mogulit tekivät parfyymeistä suurta taidetta. Chameli (jasmiini), champa (tuoksusampaka), nargis (narsissi), gulab (ruusu), kamal (lootus), kamalini (lilja) ja hina (henna) olivat tuoksukukkia, joita kasvatettiin mogulien puutarhoissa ja joista uutettiin tuoksuja. Parfyymeja myytiin hallitsijan Shah Jahanin tyttären Jahanaran suunnittelemalla Kuunvalon aukiolla (Chandi Chowk) Delhin vanhassa kaupungissa. 1600-luvulla rakennettu aukio oli jaettu kanaalein, jotka heijastivat kuunvaloa.

Miniatyyri Shah Jahanista ja Mumtaz Mahalista.

52 TUOKSUJEN MAAILMA

Monoterpeeneillä on seskviterpeeneihin verrattuna pieni molekyylipaino. Pienimmät niistä siis haihtuvat helposti ja ovat volatiilisia. Kemiassa volatiiliteetti on aineen ominaisuus, joka mittaa kuinka helposti aine höyrystyy. Seskviterpeenit ovat painavampia ja vähemmän volatiilisia. Koska seskviterpeenit haihtuvat hitaammin kuin monoterpeenit, niitä käytetään parfyymeissa juurituoksuina ja haihtuvampien komponenttien kuten keveiden latvatuoksujen kiinnikkeinä.

Eteeriset öljyt koostuvat tavallisesti monoterpeeneistä ja seskviterpeeneistä. Näitä suuremmat diterpeenit (C20H32) ja triterpeenit (C30H48) ovat liian painavia ja huonosti haihtuvia, jotta niistä lähtisi tuoksua. Toisin sanoen, ne ovat liian painavia ”lentääkseen.” Niiden keveämpia johdannaisia voidaan kyllä hyödyntää parfyymeissa. Esimerkiksi ambrassa oleva ambreiini on triterpeenialkoholi, joka on painava ja tuoksuton, mutta sen johdannainen ambroksidi on sitä kevyempi ja parfyymeissa käytetty juurituoksu.

TERPENOIDIT JA NIIDEN TOIMINNALLISET RYHMÄT

TERPEENIT RAKENTUVAT VAIN hiilestä ja vedystä. Terpeenien johdannaisia, yhdisteitä, jotka sisältävät muitakin alkuaineita kuin hiiltä ja vetyä, kutsutaan terpenoideiksi. Monet niistä ovat rengasrakenteisia ja voivat sisältää erilaisia toiminnallisia ryhmiä eli terpeenirunkoon liittyviä atomiryhmiä, joilla on omat tyypilliset piirteensä. Terpeeneihin liittyneet alkoholit, aldehydit, ketonit ja esterit ovat esimerkiksi merkittäviä tuoksuja tuottavia molekyylejä. Terpeeniin voi esimerkiksi liittyä alkoholi eli hydroksyyliryhmä (1 happi ja 1 vety) tai ketoni (1 happi). Ketonit ovat karbonyyliyhdisteitä, jotka tunnistaa toisiinsa kaksoissidoksella kiinnittyneistä hiili- ja happiatomista. Muita karbonyyliyhdisteitä ovat aldehydit karboksyylihapot (esimerkiksi etikka) ja esterit.

Rakenteensa perusteella monoterpenoidit voidaan jakaa avoketjuisiin sekä yksi tai kaksi rengasta sisältäviin molekyyleihin, joihin on liittynyt

TUOKSUJEN MAAILMA 53

tavallisesti alkoholeja, aldehydejä, ketoneja ja estereitä. Seskviterpenoidit voivat olla avoketjuisia tai rengasmaisia alkoholeja tai ketoneja.

ALKOHOLIT

TUTKIJA HELENA HYVÄRISEN mukaan terpeenialkoholit ovat tärkeimpiä aromiaineita, koska niillä on varsin voimakas tuoksu ja niillä on pienissäkin pitoisuuksissa huomattava vaikutus kokonaisaromiin.

Tyypillisiä alkoholeja terpeeneissä ovat geranioli, neroli, linaloli ja sitronelloli. Ne ovat parfyymien asiantuntija Charles Sellin mukaan tärkeimpiä terpenoideja parfyymiteollisuudessa. Pelkästään linalolia tavataan yli 200 kasvin eteerisessä öljyssä, kuten laventelissa, tuoksuilangiassa, bergamotissa, jasmiinissa ja korianterissa – kasveissa, jotka ovat peräisin eri puolilta maailmaa. Suurimmassa osassa huippuparfyymeista on linalolia.

Iranista kotoisin oleva korianteri on mielenkiintoinen kasvi. Korianterin eteerisen öljyn aromi tulee linalolista. Monet maistavat ja haistavat siinä sitruunaa ja limettiä, mutta joillekin korianteri maistuu saippualta. Tämä johtuu geenivariaatiosta, joka tunnistaa korianterista vain tietyt aldehydit, jotka ovat heille epämiellyttävän hajuisia ja makuisia. Näitä samoja aldehydejä käytetään saippuoissa. Aromeja tutkineet kemistit ovat havainneet, että korianterin aromin luo puolisen tusinaa erilaisia aineita ja useimmat niistä ovat aldehydejä. Ne, jotka eivät pidä korianterin aromista, ovat herkkiä tyydyttämättömille aldehydeille eivätkä pysty myöskään havaitsemaan korianterissa niitä aromaattisia yhdisteitä, joita muut pitävät miellyttävinä. Geeni, OR6A2, on hajureseptorigeeni, joka koodaa tätä aldehydeille erittäin sensitiivistä reseptoria.

Ruusuissa ja pelargonioissa on sitronellolia ja geraniolia. Nerolin sitruunamainen tuoksu muistuttaa geraniolia, sillä geranioli on nerolin transisomeeri. Isomeerit ovat molekyyleja, joilla on sama molekyylikaava, mutta erilainen rakenne.

Alkoholeja terpeeneissä Linaloli: basilika, sitrukset, laventeli, meirami, timjami, tuoksuilangia, korianteri, inkivääri, oregano, koivu Borneoli: kataja, olibaanihartsi, iisoppi Geranioli: ruusu, kurjenpolvet, pelargonia Mentoli: laventeli ja piparminttu Sitronelloli: ruusu, pelargonia Neroli: pomeranssi, ruusut, sitruunaruohot Bisabololi: mirha Patsouloli: patsuli

54 TUOKSUJEN MAAILMA

Alifaattisia aldehydejä C-6: vihreä lehti, hedelmä C-7: appelsiini C-8: sitruuna, ruusu C-9: ruusuinen, sitruunamainen C-10: orvokki, gardenia, greippi C-11: tuore sitrus, ruusu C-12: saippumainen, kukkainen, ambra Aldehydejä Bentsaldehydi: karvasmanteli, aprikoosinsiemen Anisaldehydi: anis, fenkoli, tähtianis, narsissi Kanelialdehydi: kaneli, patsuli Sitraali eli lemonaali: sitruuna, sitruunaruoho, kistus, sitruunamelissa Sitronellaali: sitruunamelissa, sitruunaruohot, kaffir limetti Vanilliini: vanilja, kiinanmustamänty ALDEHYDIT

REAKTIIVISET ALDEHYDIT OVAT yleisiä parfyymeissa. Aldehydeja saadaan yleensä hapettamalla, jolloin yksi vety poistuu alkoholista. Esimerkiksi ihmisen nauttima alkoholi muodostaa elimistössä hitaasti aldehydejä, jotka aiheuttavat runsaan alkoholin käytön seurauksena epämiellyttävän tuoksun, joka on parhaiten havaittavissa seuraavana aamuna makuuhuoneessa. Krapulaisen hengityksen pahasta hajusta saadaan kiittää asetaldehydiä.

Aldehydien kemiallisen ryhmän nimesi Justus von Liebig, saksalainen kemisti, orgaanisen kemian uranuurtaja ja Friedrich Kekulén opettaja. Hän kuvasi vuonna 1835, miten aldehydejä muodostuu etanolista. Aldehydien tuoksu vaihtelee kamalasta löyhkästä suloiseen. Ne, joilla on pienempi molekyylipaino tuoksuvat pahalta, jotkut jopa mädäntyneiltä hedelmiltä, ja esimerkiksi butyraldehydi tuoksuu härskiintyneeltä voilta. Kaikista aldehydeistä yksinkertaisin on formaldehydi, jossa on yksi keskushiiliatomi, kaksi vetyatomia ja happi. Formaldehydi on ihmiselle myrkyllistä, etyyli- eli asetaldehydi ja propyylialdehydit ovat melko vaarattomia.

Ne aldehydit, joilla on suurempi molekyylipaino, tuoksuvat miellyttäviltä. Monet luonnon aromaattiset aldehydit ovat aromi- tai makuaineita. Tällaisia ovat kanelialdehydi, joka antaa kanelille sen maun ja tuoksun, tai vaniljasta saatu vanilliini. Rakenteeltaan hyvin vanilliinin kaltaista anisaldehydiä käytetään parfyymeissa ja saippuoissa.

Sitruunantuoksuista sitraalia on paljon sitruunaruohojen eteerisissä öljyissä ja sitruunamelissassa. Se on merkittävä aromiaine parfyymeissa. Sitraali on tyydyttämätön ja kiraalinen eli valoa eri suuntiin taittavien aldehydien seos. Kun sen aldehydi-ryhmä korvataan alkoholilla (OH), saadaan ruusuntuoksuista geraniolia. Kun geraniolista otetaan pois kaksoissidos, saadaan sitronellolia, joka on sitruunainen, ruusumainen ja saippuamainen. Eräs tärkeimmistä aldehydeistä on kielon tuoksua muistuttava hydroksisitronellaali, joka tosin valmistetaan synteettisesti esimerkiksi sitronellaalista hydrauksen, eli vedyn aikaansaaman kaksoissidosten tyydyttymisen avulla.

Aldehydit jaetaan kahteen kategoriaan: rengasrakenteisiin aldehydei-

CHANEL NO 5 JA KESKIYÖN AURINKO

COCO CHANEL halusi kevyen ja raikkaan parfyymin, joka erottuisi aiemmin suosiossa olleista myskisistä tuoksuista. Hän piti erityisesti sitrusten tuoksuista, mutta ne eivät pysyneet iholla kauan. Vuonna 1920 Chanel pyysi Grasseen muuttanutta Ernest Beaux -nimistä parfymööriä, joka oli työskennellyt Venäjän tsaarin hovissa, tarttumaan haasteeseen. Beaux loi tuoksun, jossa oli sitrusten lisäksi jasmiinia, tuoksuilangiaa, ruusua, santelipuuta ja vaniljaa. Merkittävin ominaisuus parfyymissa oli kuitenkin aldehydien runsas käyttö.

Ernest Beaux sai omien sanojensa mukaan inspiraation legendaariseen parfyymiin napapiiristä, pohjoisen järvimaisemasta ja keskiyön auringosta. Beaux oli käynyt Kuolan niemimaalla ensimmäisen maailmansodan aikana ja muisti lumoavan aistikokemuksen Murmanskin Semjonovskoje-järveltä: viileän raikkaalta tuoksuva järvi kylpi keskiyön auringossa. Chanel No 5:n latvatuoksujen aldehydien kirkkauden ja puhtauden taustalla olivat Beauxin kokemukset kuulaassa pohjoisessa.

Akseli Gallen-Kallelan maalaus Keitele (1905).

56 TUOKSUJEN MAAILMA

Ketoneja Karvoni: kumina, viherminttu, tilli Damaskoni: damaskiruusu Jononi: ruusu, osmanthus. orvokit Tujoni: salvia, koiruoho, tuijat Jasmoni: jasmiini Muskoni ja sivetoni: myskikauris ja sivettikissa Kumariini: kassiakaneli, liperi, tuoksumatara, veikselinkirsikka ja erityisesti tonkapapu hin ja alifaattisiin aldehydeihin. Aldehydi, joka sisältää bentseenirenkaan, on bentsaldehydi. Sitä esiintyy kukkien tuoksuissa. Alifaattiset yhdisteet eivät sisällä bentseenirengasta, vaikka nekin voivat olla rengasrakenteisia. Avoketjuisista alifaattisista aldehydeistä 8–13 hiiltä sisältävillä yhdisteillä on suurin merkitys parfyymiteollisuudelle. ”Aldehydinen” tarkoittaa parfyymien kuvauksessa sitä, että hajuvedessa on käytetty suhteellisen suuria määriä alifaattisia aldehydejä.

Ensimmäinen moderni aldehydejä sisältävä parfyymi oli Houbigantin tuoksutalon vuonna 1912 lanseeraama Quelques Fleurs. Sitä seurasivat Estée Lauderin White Linen, Guerlainin Liu ja Givenchyn L’Interdit sekä Chanel No 5. Samanlainen aldehydien ilotulitus latvatuoksussa on Aramis-parfyymissä vuodelta 1966. Parfyymi aukeaa vihreillä ja raikkailla tuoksuilla, joita säestää pippurinen kaneli. Alifaattiset aldehydit, joita on esimerkiksi Chanel No 5:ssa, on nimetty yksinkertaisesti numeroilla C-6 ja aina numeroon C-12 asti. C-9 ja C-11 saadaan ruusun eteerisestä öljystä ja C-8, C-10 ja C-12 sitrushedelmien kuoresta.

Luonnossa esiintyviä estereitä Linalyyliasetaatti: Linalolin ja etikkahapon esteri. Laventeli, bergamotti, muskatellisalvia, pelargonia, jasmiini Bentsyylibentsoaatti: Bentsoehapon ja bentsyylialkoholin esteri. Hartsistoraksi, jasmiini, tuoksuilangia, Perun ja Tolun balsami, hyasintti, tuberosa, tarhaneilikka Metyylibentsoaatti: Metanolin ja bentKETONIT

KUN HIILI JA happiatomit ovat kiinnittyneet kaksoissidoksella toisiinsa muodostuu karbonyyliryhmä. Ketoneissa karbonyyliryhmä on hiilivedyn sisällä. Jos happi liittyy ryhmään ketjun reunassa, kyseessä on aldehydi. Aldehydin ja ketonin ero on, että vetyatomi on kiinni kaksoissidoksella aldehydissä. Vedyn ansiosta aldehydit hapettuvat helposti. Ketonit ovat vähemmän reaktiivisia kuin aldehydit.

Ketoneja on sokereissa, ja niihin viitataan yleisesti ketooseina. Rengasrakenteisia ketoneja esiintyy runsaasti luonnossa, ja monet niistä maistuvat ja tuoksuvat miellyttäviltä. Siksi niitä käytetäänkin mausteina, parfyymeissa, saippuoissa ja ilmanraikasteissa.

Jononit ovat rengasrakenteisia ketoneita, joita käytetään parfyymeissa muun muassa antamaan orvokinkaltaista tuoksua. Sen johdannainen on ironi, jota niin ikään käytetään parfyymeissa.

Laktonit ovat rengasrakenteisia ketoneiden eli molekyylin sisäisiä este-

TUOKSUJEN MAAILMA 57

reitä. Esimerkiksi puhdas kumariini kuuluu tähän ryhmään. Kumariinilla on suuri merkitys parfyymien historiassa, sillä se oli yksi ensimmäisiä synteettisiä molekyylejä, joka eristettiin tonkapavusta vuonna 1820, ja jota käytettiin ensimmäistä kertaa parfyymissa kaksi vuotta myöhemmin, kun Houbigant-talo julkaisi parfymööri Paul Parquen suunnitteleman parfyymin Fougère Royalen.

ESTERIT

KUN ALKOHOLI REAGOI karboksyylihapon kanssa, syntyy esteriä ja vettä. Suurin osa luonnossa esiintyvistä hapoista on karboksyylihappoja. Yksi karboksyylihapoista on esimerkiksi etikkahappo, jonka suoloja ja estereitä nimitetään asetaateiksi. Termin esteri keksi saksalainen kemisti Leopold Gmelin vuonna 1848. Sana tulee sanasta essigäther eli etikkaeetteri.

Pienimolekyyliset esterit ovat yhdisteitä, jotka antavat muun muassa hedelmille niiden tuoksun. Luonnossa esiintyvät esterit löytyvät melkein jokaisesta maailman hedelmästä. Estereitä käytetään aromeina myös makeisissa ja virvoitusjuomissa. Lähes kaikki teollisuuden käyttämät esterit ovat keinotekoisesti valmistettuja, jolloin pakkauksen kyljessä lukee luontaisen kaltainen aromi tai esanssi. Estereitä voidaan valmistaa yllättävistä lähtöaineista. Voihappoa eli butaanihappoa vapautuu, kun voi härskiintyy, mutta kun siitä valmistetaan esteri – tällöin siitä tehdään voihapon etyyliesteri eli etyylibutyraatti – se tuoksuu ananakselle! Etyyliformiaatti puolestaan on muurahaishapon etyyliesteri. Muurahaishappo saa muurahaisen pistoksen kirvelemään, mutta siitä valmistettu esteri tuoksuu rommille.

soehapon esteri. Tuoksuilangia, petuniat Bentsyyliasetaatti: Etikkahapon ja bentsyylialkoholin esteri. Jasmiini, tuoksuilangia, narsissi, päärynä, omena Geranyyliasetaatti: Geraniolin ja etikkahapon esteri. Palmarosa, sitruunaruoho, petitgrain, neroli, pelargonia, korianteri, porkkana Borneoliasetaatti: Borneolin ja etikkahapon esteri. Kärsämöt, rosmariini, mänty, kataja Synteettisiä esterituoksuja: Etyyliformiaatti: rommi N-amyyliasetaatti: päärynät, banaanit N-oktyyliasetaatti: appelsiini Metyyliburaatti: omenat Etyyliburaatti: ananas N-amyyliburaatti: aprikoosi Metyylisalisulaatti: talvikki

58 TUOKSUJEN MAAILMA

TUOKSUJEN MAAILMA 59

TUOKSUPUU

PARFYYMIEN TUOKSUJA VOIDAAN määritellä parfymöörien luomien kuvitteellisten tuoksuperheiden lisäksi sen perusteella, miten tuoksut kerrostuvat. Parfyymeilla on ilmatila, jonka eri kerroksiin asettuvat tuoksumolekyylit niiden painon perusteella. Ylhäällä ovat kevyimmät ja alhaalla painavimmat. Ranskassa keksittiin kuvata tätä kerroksellisuutta musiikkitermein – on erilaisia tuoksunuotteja: ylänuotteja, keskinuotteja ja pohjanuotteja. Lisäksi on akordeja, jotka antavat nuottien yhteissoinnun. Sellainen sointu voi olla esimerkiksi sitruksen, kukan ja myskin yhdistelmä.

Suomen kielessä tuoksuja kuvataan erittäin onnistuneesti puu-metaforan kautta: tuoksussa on latvatuoksu, sydäntuoksu ja juurituoksu. Tuoksupuun ominaisuudet eivät ole parfymöörien mielikuvitusta vaan puhdasta kemiaa. Molekyyleilla on mitattava painonsa, jota kutsutaan moolimassaksi. Esimerkiksi latvatuoksuissa käytettävän nerolin moolimassa on 154,25 g/mol, kun taas juurituoksuihin soveltuvan muskonin massa on 238,41 g/mol.

Latvatuoksun haistaa heti parfyymipullon avattuaan. Ne ovat kirkkaita, kirpeitä, raikkaita ja nopeita, ja antavat ensivaikutelman parfyymista, koska keveimpinä ainesosina ne saavuttavat nenän ensimmäisenä. Usein ne ovat erikoisia ja eksoottisia, koska tarkoituksena on vangita tuoksuttelijan huomio. Esimerkiksi nopeasti haihtuvat sitrukset, kuten bergamotti, ovat tyypillisiä latvatuoksujen raaka-aineita. Guerlainen klassikkotuoksussa Mitsoukossa latvatuoksussa on sitruksia, bergamottia, jasmiinia ja ruusua.

Parhaan vaikutuksen aikaansaamiseksi latva- ja sydäntuoksuiksi voidaan sekoittaa kevyitä kukkaisaromeja, kuten Mitsoukossa. Latvatuoksu-

60 TUOKSUJEN MAAILMA

CH3 OH

Latvatuoksuissa käytettävän nerolin (yllä) moolimassa on 154,25 g/mol, kun taas juurituoksuihin soveltuvan muskonin (alla) massa on 238,41 g/mol. jen jälkeen tilan valtaavat sydäntuoksut, jotka muuttavat tuoksun suunnan ja muodostavat parfyymin ytimen. Mitsoukossa tilan ottavat nyt hedelmän ja kukan tuoksut, jota edustavat muun muassa päärynältä ja persikalta tuoksuva gamma-undekalaktoni (jota virheellisesti kutsutaan nimellä aldehydi C-14) sekä tuoksuilangia. Gamma-undekalaktonin moolimassa on 184,2788 g/mol eli se pysyy sydäntuoksuna hyvin.

Myskiset ja pihkaiset tuoksut muodostavat tuoksupuun juuriston. Juurituoksu on pitkäkestoinen ja koko parfyymin perusrakenne, johon latva ja sydän nojaavat. Myskillä ja sivetillä myskikauris ja sivettikissa ovat ilmoittaneet olemassaolostaan muille lajikumppaneilleen eli myskiset tuoksut ovat syystäkin pitkäkestoisia. Kun latvatuoksu kestää ihon pinnalla varttitunnin ja sydäntuoksu muutaman tunnin, juurituoksut voivat jäädä iholle jopa kahdeksaksi tunniksi. Juurituoksuilla on myös muita tehtäviä. Ne korostavat muita tuoksuja paljastamatta liikaa omaa alkuperäänsä, vähän niin kuin hyppysellinen suolaa tuo esiin aterian muut aromit. Mitsoukossa juurituoksuna on mausteita, jäkälää, vetiveriä ja ambraa. Juurituoksut ovat myös fiksatiiveja. Ne kiinnittävät itseensä latva- ja sydäntuoksut, jolloin nekin elävät ihossa pitempään.

Molekyylien koko vaikuttaa siihen, miten kauan ne tuoksuvat. Jaksollisen järjestelmän ensimmäinen alkuaine vety on hajuton ja mauton. Sen

O

TUOKSUJEN MAAILMA 61

O

moolimassa on 1,00811 g/mol. Heliumin massa 4,00 g/mol ja ilman, jota hengitämme, 29 g/mol. Karkeasti arvioiden yhdisteet, jotka tuoksuvat ihmisten nenissä ovat molekyylimassaltaan seitsemänkymmenen ja kolmensadan välillä. Esimerkiksi hyasintissa tavattavan bentsyylialkoholin massa on vain 108,14 g/mol, ja sitruunassa olevan D-limoneenin moolimassa on 136,23 g/mol. Siksi ne haihtuvat nopeasti ilmaan.

Myskiltä tuoksuvat luonnossa tavattavat yhdisteet ovat usein useita rengasrakenteita sisältäviä isoja molekyylejä, ketoneja, ja niiden renkaissa voi olla 14 ja 18 hiiliatomia. Muskoni ja sivetoni (250,4 g/mol) tai ambrasta johdettu ambroxani (236,39 g/mol) ovat tällaisia monirenkaisia molekyylejä, ja niiden tuoksu kestää kauemmin, sillä niiden paino yksinkertaisesti pitää ne iholla kauemmin. Myskiset juurituoksut pystyvät sitomaan esimerkiksi sitrusten latvatuoksuja parfyymeissa.

Parfyymien valmistajat eivät aina paljasta kaikkia raaka-aineitaan, ja osa raaka-aineista on suorastaan salaisia. Parfyymeihin erikoistunut Fragrantica-sivusto esittelee eri parfyymeja ja niiden raaka-aineita ilmoitettujen tietojen mukaan mutta myös sivustolle rekisteröityneiden parfyymien käyttäjien luonnehdintojen ja äänestysten perusteella. Kirjassa esiteltyjen parfyymien raaka-aineiden luettelot perustuvat sivuston tietoihin. Seuraavalla aukeamalla tuoksupuun mukaisesti jaoteltuna ”saarten tuoksuja”.

Sitraali on tyydyttämätön aldehydi, jonka moolimassa on 152,23 g/mol. Sitä on monissa sitruunalta tuoksuvissa kasveissa sitruksista sitruunaruohoihin. Kemiallisesti sitraali on kahden aldehydin yhdistelmä: Geraniaali (yllä) ja neraali (alla) ovat sitraalin geometrisiä isomeerejä. Isomeereilla on sama molekyylikaava, mutta niiden rakenne on erilainen. Geraniaalin ja neraalin alkoholit ovat geranioli ja neroli.