OLE KANDELIN 1920 – 1947 ”KELLUVAT MUODOT JA VALKOISIA KOLMIOITA”
”SVÄVANDE FORMER OCH VITA TRIANGLAR”
”Kelluva muodot ja valkoisia kolmioita” on yksi Ola Kandelinin merkittävimmistä töistä viimeiseltä intensiiviseltä kaudelta Ruotsissa, missä hän vietti aikaansa Tukholmalaisessa lepokodissa syksyllä 1946. Ennen tätä hän oli viettänyt vuoden Hesslebyn parantolassa Smoolannissa. Kandelin valmistautui suureen näyttelyyn Louis Hahnen Taidesalongissa Strandvägenillä Tukholmassa. Välittäjänä ja yhteyshenkilönä toimi hänen mesenaattinsa taiteilija Endré Nemes (joka myös antoi maalaukselle nimen.) Kandelinilla ei kuitenkaan ollut voimia saapua Tukholmaan avajaisiin 4. tammikuuta. Hän kuoli tuberkuloosiin Helsingissä 23. tammikuuta 1947.
”Svävande former och vita trianglar” är ett betydande verk från Kandelins sista, intensiva period i Sverige då han delvis vistades på vilohem i Stockholm hösten 1946 efter en ettårig vistelse på Hessleby sanatorium i Småland. Kandelin förberedde sig för en stor utställning på Louis Hahnes Konstsalong på Strandvägen i Stockholm, som förmedlats av hans beskyddare och kontaktperson i Stockholm konstnären Endre Némes (som även gett målningen dess namn.) Kandelin hade inte krafter att åka till vernissagen den 4 januari i Stockholm. Han dog i Helsingfors den 23 januari 1947 av tuberkulos.
Kandelin maalasi kuumeisesti syksyllä 1946. Kahden kuukauden aikana hän maalasi 60 taideteosta – aivan kuin hän olisi tiennyt, että hänen aikansa oli loppumassa. Hän oli sairautensa aikana Ruotsissa saanut olla osana kulttuurimaisemaa, johon sota-ajan rajoitukset eivät ulottuneet. Maassa ei ollut puutetta taidekirjoista ja ulkomaisista näyttelyistä. Tuolloin hän näki ensimmäistä kertaa näyttelyissä alkuperäisiä teoksia mm. Kandinskyltä, Kleeltä, Mirolta ja Legeriltä. Hän kirjoitti useita kirjeitä äidilleen, joissa hän kertoi maalaavansa “uudella tyylillään”, joka tarkoitti monia uusia tyylejä. Kandelin eteni nopeasti täysin ei-esittävään maalaukseen ja hänen aikaisemmin surrealistinen maalaustyylinsä, joka sisälsi metafyysisiä lisäyksiä, joissa näkyivät mm. de Chiricon vaikutteet, hävisi vähitellen. Tämän perusteella voi sanoa, että näinä syksyn kuukausina jotka Kandelin vietti Tukholmassa hänestä kehittyi Suomen ensimmäinen täysin abstrakti taiteilija. Endré Nemes (EN teoksen ”Kelluvat muodot ja valkoisia kolmioita” takana) antoi maalaukselle nimen, joka kuvaa teoksen muotoja. Amorfiset, orgaaniset muodot, kirkkaat vaikuttavat värit tummalla pohjalla kytkevät teoksen yhdeksi kokonaisuudeksi. Teoksen sisältöä pitää kasassa kaksi kolmiota, jotka ovat muotojen keskellä. Muodot kolmioiden ulkopuolella yhdistyvät erilaisten viivojen välityksellä teoskokonaisuudeksi. Kandelinin teokset ovat samantyylisiä kuin Hilma af Klintin (ruotsalainen taiteilija) tai Kandinskyn. Molemmat taiteilijat saivat vaikutteita teosofiasta, jossa usko uudelleensyntymisestä on keskeisessä osassa. Kandelin kuvasi teoksiaan tulliselvityslomakkeissa ”rättinukkemalleiksi” - mahdollisesti osoittaen nimikkeellä ameebakaltaisten alkiomuotojen figuratiivista alkuperää. Taiteilijasilmä tunkeutuu ulkoisen muodon ohitse ja tunnistaa teoksen pulssin. Muodot pitävät yhdessä kosmoksen linjat – maalauksen kaikki osat ovat kuitenkin jollakin tavalla sidoksissa toisiinsa. Kandelin keskittyi kuvaamaan yksinomaan värien keskinäistä tasapainoa ja kineettisyyden vaikutusta maalaukseen. Kandelin on tällä maalauksella saavuttanut pyrkimyksensä eli ”maalauksia jotka syntyvät pelkästään muodon ja värin keskinäisestä suhteesta, jotka eivät esittele mitään eivätkä viittaa mihinkään” ( katso Kandelin, Emma näyttelyluettelo on 143). Figurativiinen perintö on Kandelinin tapa työstää väri muotojen sisällä. Näin muodon merkitys on laajempi kuin pelkää värikenttä. Ola Kandelin on Suomen modernismin historiassa edelläkävijä eifiguratiivisen taiteen saralla. Huolimatta hänen ennenaikaisesta kuolemastaan nuorena, jätti Kandelin taakseen rikkaan taiteellisen tuotannon, jonka arvo taiteen kentällä on suuri. 156
Kandelin målade hösten 1946 frenetiskt. Under två månader gjorde han 60 målningar dvs en per dag som om han vetat att hans tid var utmätt. Han hade under sin sjukdomstid i Sverige vistats i ett kulturlandskap där krigstidens begränsningar inte kändes i form av brist på konstböcker och utländska utställningar. Han såg för första gången Kandinsky, Klee, Miro, Léger i original. Han skriver flera gånger i brev hem till modern att han nu ”målar i den nya stilen” vilket betydde ”många nya stilar” och att han snabbt avancerade mot ett fullständigt icke-föreställande måleri från sitt tidigare surrealistiska måleri med metafysisika anslag bl.a. under inflytande av de Chirico. Man kan säga att under dessa höstmånader i Stockholm blev Kandelin den första helt abstrakta finländska konstnären. Endre Némes (E.N. på baksidan av ”Svävande former och vita trianglar”) gav målningen dess namn utifrån vad vi ser i den. De amorfa, organiska formerna i klara färger berör eller är alla förenade på något sätt med varandra. Formerna i mitten är sammanhållna genom två trianglar. Formerna utanför trianglarna genom streckade eller icke streckade linjer. Kandelin var liksom Hilma af Klint (svensk konstnär) och Kandinsky påverkade av teosofins tankegångar. Tron på återfödelse är ett viktigt element hos teosoferna.. Kandelin kallar i tulldeklarationer sina målningar för ”modeller till tygdockor” - kanske antyder den påtvungna benämningen något om innebörden hos de svävande amöbaliknande, embryonala formerna. Ett konstnärsöga som penetrerar den yttre formen och ser ett inre liv i den och får oss att känna den inre pulsen. Formerna hålls samman i kosmos av linjer – ALLA former i målningen berör på något sätt varandra. Han koncentrerar sig enbart på färgernas inbördes balans och kinetiska verkan i målningen.Kandelin har här uppnått det han strävat efter dvs ”målningar som uppstår bara ur den ömsesidiga relationen mellan form och färg, utan att föreställa något bekant och utan att associera till något” (se Kandelin, Emma utställningskatalog s 143). Ett figurativt arv är kanske Kandelins sätt att modellera färgen som fyller ut formen. På så sätt blir formen mera än ett färgfält. Utan Kandelins abstrakta målningar från hans sista levnadsår i Sverige hade han aldrig intagit den plats han kommit att göra som den nonfigurativa konstens förkämpe i den finska modernismens historia. Trots sin för tidiga död lämnade Kandelin efter sig en fullgången och rik konstnärsprestation – och –produktion.