Btw by Maarit Jaakkola

btw

2011

www.viestintalinja.fi

Nuorten naisten aikakauslehti

Näyttelijä Natalil Lintala: ”Olen säälittävän naisellinen nainen”

Presidentiksi parikymppisenä? Älyttömät dieetit

Elämää metrin korkuisena Tunteet jylläävät intissäkin 1 / btw 2011

Tämän numeron hehkeät tekijät Nkiutua kouluun oppimaan uutta! Btw-lehden toimitus aamukuvissa vasemmalta: Elli-Noora Nieminen, äin käsittämättömän säteileviä, aurinkoisia ja energisiä olemme aamuisin, kun tehtävänämme on hank-

Anni Weckman, Anna Mursunen, Anna-Katariina Maksimoff, Iida Jokinen, Jetta Sirola, Sara Heikkilä, Miro Nieminen, Laura Paananen ja Elisa Anttonen. Btw:n tekijät ovat Sammon keskuslukion viestintälinjan journalismin jatkokurssin opiskelijoita lukuvuonna 2010−2011. Lehden nimi btw tulee englannin kielen sanoista by the way, ”muuten”. Kyseessä on nuorten kielessä usein käytetty lyhenne. Sammon keskuslukio on Suomen ainoa viestinnän erityistehtävää hoitava lukio. Tutustu meihin osoitteessa www.viestintalinja.fi.

Anni

ora

o Elli-N

Iida

Jetta

Anna

Sara AnnaKatariina

Miro Laura

Elisa

YHTEYSTIEDOT TOIMITUS Journalismi 2 -kurssi (VIK7),toukokuu 2011,Sammon keskuslukio,Tampere.Päätoimittaja: viestinnänopettaja Maarit Jaakkola, maarit.jaakkola@koulut.tampere.fi. AD: Miro Nieminen. Valokuvaajat: Iida Jokinen ja Anni Weckman. YHTEYSTIEDOT Sammon keskuslukion viestintälinja, Uimalankatu 5, 33540 Tampere. Sähköposti: samkenposti@gmail.com. ILMOITUSMYYNTI Elli-Noora Nieminen, elli-noora.nieminen@lukiot.tampere.fi. PAINOPAIKKA Kopijyvä Oy, Tampere. KUSTANTAJA Sammon keskuslukio, Tampereen kaupungin lukiokoulutus. Kannen kuva: Anni Weckman 2011.

2 / btw 2011

PÄÄKIRJOITUS

Naiset keksimään uutta leivänpaahdinta! Btw on nuorten naisten tekemä aikakauslehti nuorille naisille. Olemme reiluja ja annamme puheenvuoron aluksi toimituksen ainoalle miespuoliselle jäsenelle.

oitat naispuoliselle ystävällesi ja ehdotat, että lähtisitte kahville, mutta ystäväsi vastaa, ettei juuri pääse koska ”koelennätän mun 3D-skannerilennokkia”. Mikä olisi reaktiosi? Millaisen suhteen loisit naiseen, joka harrastaisi elektroniikkaa, näpertäisi jotain retrojen 1980-luvun peliluolien koneiden kanssa tai ohjelmoisi? Nykyaikana tietotekniikka on yhä useamman ihmisen elinkeino ja elintapa. Sekä miehet että naiset elävät sosiaalisessa mediassa, selailevat erilaisia verkkofoorumeita ja keskustelevat pikaviestimillä, mutta tuntuu, että vain miehet ovat syvemmällä tietotekniikassa. Mikseivät naiset rakenna elektroniikka tai ohjelmoi sulautettuja järjestelmiä? Missä ovat naishakkerit?

Sana ”hakkeri” ei tarkoita rikollista, joka murtautuu tietojärjestelmiin. Tämäkin on hakkeri, mutta oikeammin sanottuna krakkeri, rikollinen hakkeri. Sana ”hakkeri” juontaa juurensa 1960-luvulle Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) ohjelmointipiireihin, jolloin tietokone oli huoneen kokoinen. 1980-luvulla media kriminalisoi nimityksen ”hakkeri”. Hakkeri voidaan mieltää yleensä nörtiksi, joka pelaa yömyöhät räiskintäpelejä tai ohjelmoi ja syö pizzaa elääkseen, mutta oikeasti suurin osa itseään hakkeriksi mieltävistä harrastaa älypelejä (shakki ja backgammon), ohjelmoi ja kehittää tietoteknisiä järjestelmiä. Heitä yhdistää palava halu oppia uutta ja ymmärtää järjestelmiä paremmin. Miksei maailmassa ole enemmän naisia, jotka kehittäisivät sulautettu-

ja järjestelmiä ja rakentaisivat linuxpohjaisia leivänpaahtimia? Kun hakkerikulttuuri syntyi viimevuosisadan toisella puoliskolla yliopistoissa, harva nainen ajautui tekemisiin tietotekniikan kanssa. Ajan kuluessa eivät naiset sitten ehkä enää kiinnostuneet miesvaltaisesta alasta. Tyttö voi kuvitella tai jopa kokea toisten tyttöjen halveksunnan ”nörttiä” kohtaan. Liberaalina nykyaikana kaikkia kannustetaan olemaan oma itsensä ja ajattelemaan itse, mutta miksi ihmeessä nuoret silti eivät toteuta näitä arvoja vaan peittävät esimerkiksi kiinnostuksensa kohteita koska ”joku saattaa nauraa”? Lähtisitkö sinä, tätä artikkelia lukeva nainen, ennakkoluulottomasti mukaan hakkeriporukkaan? Miro Nieminen

SISÄLLYS Parsittua & kursittua − vieläkö joku osaa neuloa? 4 Sotamies ikävöi metsässä tyttöystäväänsä 6 Maija asuu kadulla kesät talvet 8 Näyttelijä Natalil Lintala: naisen oppii tuntemaan käsilaukusta 10 Reportaasi: Entä jos sinäkin näkisit kaiken metrin korkeudelta? 11 Nimi vaihtoon: Uusi nimi, uusi identiteetti? 16 Mihin katosi lapsuus? 18 Uusi keihäänheittäjälupauksemme Joni Karvinen 19 Näin lukiolaiset sisustavat 20 Mistä designille nimi? 24 Tuuli Räsäsen kolumni: Sopivasti lihava 25

Älyttömät dieetit: älä kokeile näitä kotona 26 Pimeys on voitettu 28 Auts! Lävistys! 30 Piste sinkkuelämälle 34 Tosi miehinen sarjakuva 35

Mitä tässä lehdessä ei ole... Kaikki juttuideat eivät tunnetusti aina toteudu. Niinpä tähänkin numeroon jäivät toteuttamatta muun muassa seuraavat ideat: • Johanna Tukiainen taviksena: sori, liian kallis kukkarolle − ja mistä lähtien haastateltavista piti maksaa? • Reportaasi kristillisestä peruskoulusta: haastateltava ei ilmestynyt meille • Kosmetiikkatuotetesti: kukaan ei uskaltanut uhrautua koekaniiniksi

Ehkä sitten ensi numerossa!

3 / btw 2011

PARSITTUA & KURSITTUA PARSITTUA & KURSITTUA PÄIVITYKSIÄ

Ruotsi Kiitos, Ruotsi: Ikea ja Husqvarna pelastavat arkemme. Mutta ei siinä vielä kaikki: tiesitkö, että nämäkin jokapäiväistä elämäämme helpottavat keksinnöt tulevat naapurimaastamme Pohjanlahden takaa:

Vetoketju Vaatteiden kiinnityksessä napin syrjäytti vetoketju, jonka Gideon Sundbäck keksi vuonna 1913.

Jakoavain Johan Petter Johansson hankki patentin säädettävälle jakoavaimelle 1892.

− käytännön kotimaa Tulitikut Lundströmin veljekset valmistivat nykyaikaiset tulenraapaisimet 1800-luvun puolivälissä.

Nikotiinipurukumi Vuonna 1978 tuli markkinoille lääkäri Ove Fernön kehittämä Nicoretten lanseeraama nikotiinipurukumi.

Retkikeitin John E. Jonsson ideoi vuonna 1925 kaikkia sääolosuhteita kestävän Trangia-retkikeitinsarjan. Mutta sen tiedämme, että ei sieltä Ruotsista ainakaan maaleja tule. Onneksi. Anna-Katariina Maksimoff ANNA-KATARIINA MAKSIMOFF

Näin se kansa ajattelee Facebook tietää, mitä kansa ajattelee. Tässä Facebookin statuspäivityksiä btw:n toimituksen verkostoista − arvaa, ovatko ne ennen jytkyä vai jytkyn jälkeen, ennen kultamitalia vai voiton jälkeen: • pääsin onnekkaana mukaan kansalliseen radiotutkimukseen ja saan alaikäisyyteni vuoksi ilmaisen ässä-arvan sijaan Rkioskin ”mielihyväkuponkeja”. Voi tätä riemun määrää, taivas varjele mitä sieltä tulee.

4 / btw 2011

• We are the Champions | Olemme herkkusienet | Jobbar hårt

• Hmmm... ...kylmä olut − uhka vai mahdollisuus?

• Rommitoti parantaa orastavan flunssan ja vie viimeiset vitutuksen rippeet. Saatavana hyvinvarustelluista keittiöistä kautta maan.

• Ihmissuhdeneutraali yhdessäolo ja kaikki irti valtiosta, uskonnonvapauslaki ei kerää rahaa, ja oikeudet kaikille ja ei pakkoruotsia........kuuntelen vaalikeskustelua ja päätin äänestää itseäni

• Kumartakaa kaikki Ruutanaan päin! SIIVOSIN keittiön. Maailman ihmeet eivät ole ohi. Nyt meillä kaikilla on taas toivoa........

Tykkää minut

elsinkiläinen teologian opiskelija Miina Hakonen, 21, on perustanut Facebookiin oman presidenttikampanjan. Millaisen kandidaatin saisimme kisaan Suomen tasavallan presidentiksi 20 000 tykkäyksellä?

Miksi et ole minkään puolueen ehdokas? Enpä usko, että puolueet kelpuuttaisivat minua ehdokkaaksi, hih. Facebook-ryhmässäsi on vasta noin sata henkeä. Millä kepulikonsteilla aiot saada tarpeeksi tykkääjiä kokoon? Ilmaismainonnalla, huumorilla, postit-lapuilla, luontaisella karismalla ja hyvällä arvomaailmalla. Miten saat aktivoitua juuri opiskelijat, kun kouluihin ei saa liimata post it -lappuja mainoksiksi? Jos en onnistu, ei se mitään − seikkailua tässä riittää muutenkin. Halu-

an ennen kaikkea saada huomiota yksittäisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuuksille. Mutta monet sanovat, ettei pressalla ole oikeastaan muuta roolia kuin käydä hymyilemässä ulkomailla. Aatteellisen johtajan roolissa hän toimii hyvin. Mielestäni yhdelle ihmiselle ei pidä keskittää liikaa valtaa, joten sikäli valtaoikeuksien kaventaminen on ihan hyvä juttu. Millainen presidentti sinusta tulisi? Todennäköisesti aika luova, erilainen ja mielikuvituksellinen. Varmaan jakaisin mielipiteitä. Jos olisit presidentti − tai no, edes prinsessa − käyttäisitkö turkispuuhkaa? En käyttäisi! Mielestäni turkistarhaus on ikävä asia, jos eläimillä on huonot olot. Millaisia sensaatiojuoruja saisimme sinusta iltapäivälehtien kanteen?

Miina Hakonen haluaa presidentiksi. Harmi, ettei meillä ole kuninkaallisia!

”Presidenttiehdokas kuului salakulttiin” (koska vietin yhden vuoden Raamattuopistolla, öhm). Kenet kutsuisit Linnan juhliin? Oi, tämä on vaikea. Ehkä joitain tavallisia ihmisiä, jotka ovat olleet niin sanotusti kunnon kansalaisia sellaisella huomaamattomalla tavalla? Mitä askartelisit Timo Soinin kanssa eduskunnan iltapäiväkerhossa? Tötteröhatun. Soini kuulemma pitää sellaisista. www.facebook.com/yhdennaisenristiretki

ÄLÄHDYS

Ei kuulu sulle − mutta kaikille muille kyllä Olin muutaman päivän puhelinhaastattelijana luotettavassa ja tunnetussa yrityksessä. Valitettavasti huomasin saman tien provisiotulojeni ansaitsemisen vaativuuden: miten saada ihmiset paljastamaan omia henkilötietojaan tuntemattomalle haastattelijalle? Oli kyse sitten lasten lukumäärästä, iästä tai palkkatulois-

ta, vastaus oli aina ei, miksi pitää kertoa tai ei kuulu sulle. Mutta miten ihmeessä tämä kyyninen Suomen kansa sitten viihtyy Facebookissa, nettiyhteisössä, jonka tavoitteena on hyötyä ihmisten sosiaalisuuden ja tirkistelynhalun avulla? Eikö tämä nostata suomalaisten niskakarvoja pystyyn? On tunnettu

fakta, että Facebookin tietoturva on lähes olematon ja täten jopa oma postiosoite voi päätyä vääriin käsiin. Kansalaiset eivät enää luota turvalliseksi todettuihin kymmeniä vuosia toimineisiin firmoihin, mutta kaikenkarvaisille hakkerinpennuille luotetaan syvimmätkin salaisuudet. Karoliina Salminen 5 / btw 2011

Tunne sodassa Suomessa varusmiespalvelukseen astuu vuosittain vajaat 30 000 alokasta. Minkälaiset tunteet myllertävät maastokuvion alla? Varusmiespalveluksen suorittanut alikersantti kertoo, mitä naisten kuuluu tietää intistä.

Teksti Anna-Katariina Maksimoff, kuvat Anni Weckman

− Siinä jäi saunavuoro väliin, kun alikersantit ja kokelaat komennettiin autoon odottamaan. Sen jälkeen meidät vietiin Niinisalon dyyneille, joilla katselimme esikunnan yliluutnantin ja pataljoonan komentajan moporallia, muistelee 20-vuotias alikersantti, joka pääsi heinäkuussa 2010 Parolan panssariprikaatista reserviin. Ennen varusmiespalvelukseen astumista 19-vuotias tamperelainen odotti seuraavilta kahdeltatoista kuukaudelta fyysistä rasitetta, mutta yllättyi, kuinka heikkoa ajankäyttö armeijassa olikaan. Alikersantiksi aliupseerikoulusta tulleen miehen mukaan ensiksi armeijassa ”gonahtaa”. − Siellä viedään vapaus. Alokaskaudella tupani alikersantti vain huusi ja etsi ihmisistä virheitä eikä koskaan kehunut. Se oli raskasta. Tamperelaismies pyrki itse olemaan hyvä johtaja, joka odotti alaiseltaan samaa asennetta kuin itseltään. − Itseensä ei koskaan kannata ottaa pienistä. Aika moni asia vaatii henkistä kanttia. − Tein armeijassa parhaani, alaisiltaan hyvää palautetta saanut alikersantti vakuuttaa.

362 päivää kestänyt palvelus piti sisällään myös ei kiinnosta -hetkiä, jolloin mies käveli haamuna kasarmilla. − Koskaan ei ollut niin, etten olisi fyysisesti jaksanut, välillä vain puuttui kiinnostus. Suoritin kuitenkin aina kaiken. En movettanut kertaakaan. Naisten varusmiespalveluksen suorittamiselle tuore alikersantti nostaa hattua. − Se, että nainen haluaa suorittaa miehen työn, osoittaa naiselta isänmaallisuutta ja on arvostettavaa. Lomilla armeija-aikana hän löysi myös tyttöystävän, jonka kanssa suhde kesti läpi palveluksen ja jatkuu edelleen. − Tyttöystävä sai intissä kyllä viikot matelemaan, kun viikkotavoitteenani oli vain tavata hänet. Toisaalta päivät kyllä kulkivat nopeasti, kun odotti hetkeä, jolloin ehdin soittaa tyttöystävälleni, alikersantti hymyilee. Tyttöystävälleen vaununjohtaja uskoo armeija-ajan olleen helpompaa nimenomaan siksi, että siviilissä oli enemmän virikkeitä eikä ikävää ehtinyt miettimään niin paljon, toisin kuin armeijan loputtomassa tylsyydessä.

”Tyttöystävä sai intissä kyllä viikot matelemaan.”

6 / btw 2011

Armeijassa olevista poikaystävistä ollaan tyttöporukoissa usein vähän ylpeitä. Panssariprikaatin poika uskoo, että etenkin nuorten tyttöjen status nousee kaveriporukassa, jos poikaystävä suorittaa asepalvelusta. Armeija kiehtoo, koska yleensä naiset eivät sitä pääse kokemaan. Entä millä tavalla elämän muut tärkeät naiset suhtautuivat nuoren miehen palvelukseen astumiseen? − Siskoa eivät juuri armeijatouhut kiinnostaneet, eikä hän kyllä varsinaisesti odottanut kotiinpaluutanikaan. Äitini varmaan ajatteli, että olen jo iso poika. Kyllä se tuntui hienolta. Omassa tuvassaan Parolan varusmiehellä Hämeenlinnassa oli hyvä henki. Alikersanttina hän muistuttaa, ettei armeijassa kuitenkaan kannata avautua ihan kelle tahansa, jos ei tunne toista − eikä toisaalta ole tapanakaan. − Kyllä se on niin, että ensivaikutelman pitää olla hyvä. Muutenhan voitaisiin luulla vaikka nössöksi äijäksi, hän pohtii. Hyväksi kuuntelijaksi itseään luonnehtiva alikersantti miettii hetken, ennen kuin vastaa viimeiseen kysymykseen. Saako mies olla heikko? − Jokaisen perusoikeus on olla, mitä on. Ei mahda mitään, miten toiset suhtautuu.

Saako mies olla heikko?

7 / btw 2011

Tuulisten tienoiden nain Maija, 58, elää kadulla. Loukkaavat katseet eivät satu enää, sillä pahansuovat silmäykset harvoin näkevät pintaa syvemmälle. Maija ei toivo hyväksyntää, vaan ymmärrystä.

Teksti Anna-Katariina Maksimoff, kuva Flickr.com

stoskeskuksessa on joulu. Penkillä istuessaan silmien edestä vilahtaa melkoisella vauhdilla toinen toistaan pulleampia lahjoilla täytettyjä ostoskasseja. Maija istuu yksinäisellä tuolilla ostoskeskuksen ensimmäisessä kerroksessa ulkoovien edessä. Lasiovista hän näkee paikan, jossa hänellä oli kesällä tapana viettää päivänsä. − Toiset päivät matelevat, toiset menevät nopeampaa, jos tapahtuu jotain mielenkiintoista, Maija sanoo kärkevästi. Maija on vaitonainen, mutta nuorten nykyinen tilanne häntä huolestuttaa. 8 / btw 2011

− Vaikka nuorilla varmaankin on koti, he viettävät silti päivänsä täällä. Mahtavatkohan he edes koulussa käydä, nainen miettii. Maija vaivautuu huomauttamaan, että hänen kouluaikanaan laiskuudella, niskuroinnilla ja pinnaamisella ei pitkälle olisi pötkitty. Hän on opiskellut lukiossa, mutta toiminut siivoojana, kun oli irtisanoutunut konttorista, jossa toimi. Ostoskeskuksessa päivää kuluttava nainen ei suostu kertomaan, miksi irtisanoutui eikä ole edes varma, muistaisiko enää. − Siitä on kuule kauan, hän toteaa. Maija kaivaa punaisena kirkuvasta kassistaan termospullon.

Ilmaa halkovat voimakkaat hajumolekyylit antavat viitteitä lämmintä pitävän pullon sisällöstä. − Haluaako toimittajakin? Maija tiedustelee saaden kuitenkin kieltävän vastauksen. Ahdinkoon veloilla Maija alkaa kertoa velkataakasta, jonka vuoksi elämä alkoi luisua raiteiltaan hiljalleen pari vuosikymmentä sitten. − Isäni yrityksen velat jäivät harteilleni enkä selvinnyt niistä, Maija toteaa. − Nyt elämäni on tässä. Hiljainen nainen epäröi hetken, mutta suostuu sitten ker-

nen

misten jouluinen anteliaisuus saattaa välillä tuntua ahdistavalta. Avun vastaanottaminen tuntui varsinkin alussa nöyryyttävältä. − En koskaan pyydä vierailta rahaa. Mielelläni en myöskään ottaisi rahaa vastaan, jos joku muutamaa kolikkoa tarjoaa jouluiloksi, nainen kertoo. Katseet puukottavat naista

tomaan, kuinka kauan on elänyt kadulla. − Oma asunto lähti alta, kun korkki ei pysynyt kiinni ja maksut viivästyivät 2000-luvun alussa. Sen jälkeen tuli asuttua milloin kenenkin miehen nurkissa. Kummasti he ovat vain kaikonneet, Maija tuumii. Maija viettää yönsä yömajoissa tai rappukäytävissä, mikäli kunnolliseen yösijaan on liian pitkä matka. − Tuntemattomien ihmisten luo en mene, sillä kyllä sellaisten piirien touhut tiedetään, hän toteaa liikoja selittämättä. Joulusesonki kaupoissa tuo Maijan huulille hymyn, vaikka ih-

Naisena Maija kokee olevansa heikommassa asemassa, koska samassa tilanteessa olevia miehiä ymmärretään enemmän. Naista halveksutaan eikä mietitä juurikaan syitä heikkoon elämäntilanteeseensa. − Alussa pahimpia olivat katseet, joita sain, vaikken häirinnyt ketään. Istuin vain, Maija kuvailee. Nykyään ivaa tekevät tuijotukset eivät saa aikaan sellaista kipua kuin silloin, kun Maija huomasi elämänsä suistuneen raiteiltaan. Nyt halveksuntaa on turtunut. − Keskenkasvuiset heittelevät ilkeitä kommentteja, mutten välitä niistä. Eniten kummastelen aikuisia ihmisiä, jotka viitsivät pilkata, nainen pohtii. Hän miettii pitkään, millainen on nykyajan nainen ja ottaa hörpyn termospullostaan. − Naiseuteni on muuten yksi syy siihen, miksi käytän termospulloa. Näyttää soveliaammalta, kauppakeskuksen vakiokasvo naurahtaa. Maija arvelee, että nykyajan nainen ei ajaudu yhtä helposti umpikujaan kuin hän aikoinaan. Hän uskoo, että uudella sukupolvella on enemmän päättäväisyyttä, vaikkeivät olekaan eläneet sota-aikaa. Maija on syntynyt keskellä Suomen jälleen rakentamista eikä mielestään voi perustella omaa pärjäämistään lapsuuden

tapahtumilla. Äiti ja isä antoivat rakastavan kasvatuksen, joten yksinäinen nainen kokee välillä epäonnistuneensa etenkin isän yrityksen suhteen. − Veloille en voinut mitään, Maija voivottelee. Luminen tulevaisuus Tulevaisuudestaan Maija ei juuri halua puhua. Hän tyytyy toteamaan vain, että talvesta tullee kylmin aikoihin. Hän ei usko asian kuitenkaan vaikuttavan omaan elämäänsä. − Lämpöasteet eivät vaikuta elämäni laatuun. Elohopeamittari ei muuta tosiasioita, Maija uskoo. Maija on tyhjentänyt termospullonsa. − Sinne meni, hän sanoo ja heittää pullon takaisin kassin pohjalle. Maija nousee tuolilta ja kiittää. Ostoskeskuksessa vietettävän päivän aikana on myös jaloiteltava. Ennen kuin Maija lähtee, hän luo kuitenkin katseensa ulos viimaan. Nainen haluaa ilmaista kantansa vielä yhteiskuntaan. − Tiedätkö, mikä tässä maassa on epäreilua? Seuraa hetken hiljaisuus, ikään kuin hän pysähtyisi pohtimaan asiaa tarkemmin. − Suomalaisia tarpoo kaduilla ilman asuntoa, ja silti maahan otetaan ihmisiä, joille asunto järjestetään. Minulle ei, Maija tuhahtaa ja nostaa kirkkaan kassinsa maasta. Hän kysyy vielä yhden kysymyksen, johon myös vastaa. − Missä tällaisen ihmisen paikka on talvella lopulta? Lumihangessa. Haastateltavan nimi on muutettu. Juttu on osa kirjoittajan lukuvuonna 2010−2011 laatimaa lukion mediadiplomityötä, joka koostuu unohdettujen naisten henkilökuvista. 9 / btw 2011

Lavojen naisellinen kuningatar

Tampereen Teatterin tuorein kiinnitys näyttelijä Natalil Lintala on mielestään addiktoitunut shoppailija, joka remontin tullessa lakkaa mieluummin kynsiään kuin roikkuu katonrajassa vaihtamassa lamppuja. Teksti Sara Heikkilä ja Tia-Nitta Niemi, kuvat Noora Qvick

Seinäjoella syntynyt Natalil Lintala (s. 1987) on valmistunut vastikään Teatterikorkeakoulusta Helsingistä ja muuttanut viime kesänä Tampereelle, jossa hänet on nähty muun muassa näytelmässä Hämähäkkimiehen kosto. Ohjaaja Anna-Elina Lyytikäinen on kirjoittanut parisuhdekomediaan vahvoja ja isoja naisrooleja, sillä naiset ovat kovaa vauhtia valtaamassa teatteri-alaa. Oletko mielestäsi naisellinen? − Olen kyllä aika naisellinen nainen, välillä jopa säälittävänkin naisellinen, hah, mutta en pahalla tavalla. Osaan siis olla naisellinen nainen, mutta koen, että se on suuri voimavara. Mitä naisellisuus sitten on? Varmaan sitä, että naisella voi olla monta ”soppaa keitettävänä” yhtä aikaa. 10 / btw 2011

Millaisia ovat naiselliset tapasi? − Ne ovat enemmänkin ehkä asioita, joita jätän tekemättä. Jos esimerkiksi pitäisi tehdä remonttia, mieluummin lakkaan kynsiä. Olen täysin addiktoitunut shoppailuun! Kauheaa myöntää, mutta se vaan on ihanaa! Mikä on parasta naisellisuudessa? − Se on paljon monipuolisempaa elämää kuin mitä miehillä on, koska nainen voi tehdä mitä vain! Arvostan myös sitä, että on lupa ajatella positiivisesti. Mutta eivätkö monet naiset ole melko tyytymättömiä itseensä? − Ei pidä paikkaansa. Tänä päivänä vallitsee ehkä pahallakin tavalla sellainen ”ollaan niin tyytyväisiä itseensä”, että paiskitaan menemään sellaisella narsistisella tavalla. En tar-

koita sitä, että kenenkään tulisi olla tyytymätön itseensä, vaan pitäisi olla terveellä tavalla tyytyväinen. Se vain on kamalaa, että narsismilla pärjää, esimerkiksi työpaikoilla kilpailemisen kannalta. Voiko naisesta voi oppia katsomalla käsilaukkua? − Kyllä voi. Jos toisilla on siisti ja toisilla kaaos, niin mulla on kai sitten hallittu kaaos. Käsilaukusta voisi päätellä aika hyvin, millainen koti naisella on. Mitä sanoisit nyt 17-vuotiaalle Natalil Lintalalle? − Sanoisin, että nauttisi elämästään eikä stressaisi niin paljon tai ajattelisi asioita liikaa eteenpäin. Nauttisi siitä hetkestä, mitä parhaillaan elää!

Päivä metrin korkeudelta Teksti Elisa Anttonen, kuvat Iida Jokinen

Näen pöydän silmieni korkeudella, ovenkahvan pääni yläpuolella ja ihmisten katseet alhaalta. Näytän kuuden ikäiseltä, mutta kun kysyt ikääni, vastaan olevani kuusitoista vuotta. Olen yksi maamme tuhannesta lyhytkasvuisesta, ja tällainen on minun tyypillinen päiväni. 11 / btw 2011

dotan linja-autoa. On vapaapäiväni, ja aion viettää sen rennosti kaupungilla. Sää on viileä, vaikkakin aurinkoinen, joten olen pukeutunut lämpimästi huopatakkiin. Selässäni kiikkuu pieni, musta reppu mahdollisia ostoksia varten. Mieli on iloinen. Kyyti tulee, ja nostan käteni ylös bussikortin kanssa. Linja-auton kuljettaja ei kuitenkaan huomaa minua ja huristaa kovalla ryminällä ohi. Jälleen kerran – tämä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta. Minulla ei liene muuta vaihtoehtoa kuin odottaa seuraavat puoli tuntia viileässä ilmassa. Näin alkaa minun vapaapäiväni. Huolestuneita katseita Toisella kerralla en jätä mitään sattuman varaan, ja kuljettaja huomaa liikkeeni. Jään bussista pois keskustassa ja odotan liikennevalojen vaihtumista jälleen hyviksi palautunein fiiliksin. Pari perheenäitiä katselee minua huolestuneina ja varmistaen, että pääsen varmasti tien yli turvallisesti. Pienuuteni herättää selvästi hoivavietin kaikissa emohahmoissa. Päiväni tarkoituksenani olisi etsiä sopiva mekko ja kengät lukion juhliin. Käy lukion ensimmäistä luokkaa Tampereella isossa koulussa. Tunnen itseni aivan tavalliseksi 16-vuotiaaksi. Olen kiinnostunut kaikista ikäisiäni kiinnostavista asioista. Se, mikä minut erottaa muista, on pituuteni. Olen 100 senttimetriä pitkä. Sellainen aiheuttaa joskus ylimääräistä päänvaivaa käytännön asioissa. Muuten olen kyllä tottunut olemaan huomion kohteena. 12 / btw 2011

Kekseliäisyydellä pääsee pitkälle Rohkenen tällä kertaa käydä nuorten aikuisten liikkeessä, josta voisin hyvinkin löytää pientä kokoa olevia toppeja. Toppeja toki tarjonnassa onkin: Toinen on nätin violetin värinen ja toinen säteileviä yksityiskohtia sisältävä musta toppi. Kumpikaan ei kuitenkaan sovi ison kaula-aukkonsa takia ylleni nätisti. Suuntaan toiseen liikkeeseen. Ei voi mitään, sama juttu sielläkin.

Liikkeen vieressä on kenkäkauppa, ja käyn katselemassa sielläkin. Sama juttu kuin vaatteissa: melkein kaikkiin vaatekappaleisiin tuntuu olevan tungettu Minni Hiiren pää tai jotain lapsellista kimallusta niin että sokaisee. Vaaleanpunaisen eri sävyjä, glitteriä, varhaisnuorten bling-blingiä, jokaisen prinsessatytön unelmakenkiä – mutta ei mitään sopivaa niinkään lukiolaiselle, joka haluaa samankaltaiset kengät kuin muilla. Ainoat minulle sopivat kengät ovat mustat, ja niissä on pieni kanta. Korkokengistä en voi unelmoidakaan, ainakaan Suomesta ostettuina. Ulkomailta

”Suomessa korkokenkien koot lähtevät 32:sta ylöspäin, ja minun kokoni on harmillisesti vain paria numeroa pienempi.”

tilaamalla homma toki onnistuisi, mutta en ole varma, haluanko pulittaa pelkistä korkokengistä valtavaa summaa. Suomessa korkokenkien koot lähtevät 32:sta ylöspäin, ja minun kokoni on harmillisesti vain paria numeroa pienempi. Päätän ostaa mustat kengät, jotka ovat koruttoman yksinkertaiset mutta ihan sievät. Pakkovalintana reppu Nyt on hyvä levähtää hieman, ja siihen tarkoitukseen sopii tietenkin parhaiten kahvila ja herkullinen cappuccino. Haluan maksaa kortilla, mutta homma osoittautuu taas yllättävän vaikeaksi. Maksulaitteen johto ei meinaa riittää, joten joudun pyytämään kahvilatyöntekijää lukemaan tekstit näyttöruudulta. Hän lukee ystävällisesti ja sanoo tuovansa cappuccinon jopa pöytään asti. Päivän piristys! Tapaan samalla ystäväni ja juttelemme kuulumiset. En ole vielä löytänyt sopivaa mekkoa juhliin ja nyt minulla on sopivasti makutuomari paikalla, joten menemme käymään Benettonin liikkeessä. Benetton on suosikki liikkeeni vaatevalikoiman takia, sillä vaatteet ovat klassisen nättejä. Löydänkin yhden, nätin ja sievän sinisen mekon. Sovitan, ja se sopii minulle mainiosti. Ystäväni on samaa mieltä ja päätän ostaa sen, vaikka hinta vähän kauhistuttaakin. Vaateliikkeen lähellä on laukkukauppa. Käväisemme sielläkin kiertelemässä. Näen ihania suuria laukkuja, jonka kokoisia on monella lukiolaisella. Omassa lukiossani joka toisella on sellainen! Itse en kuitenkaan pysty kantamaan isoa laukkua sen koon ja painavuuden vuoksi. Kirjapaljouden ja

Myyjän täytyy lukea maksulaitteen tekstit näytöltä, jos laitetta ei saa alemmaksi.

selän takia joudun käyttämään lukiossa reppua, vaikka sinänsä en ehkä haluaisikaan. Hämmennystä ja ymmärrystä Suuntanamme on elokuvateatteri. Ihmiset katsovat minua vähän huvittuneina, varmasti johtuen itsevarmasta kävelytyylistäni. Se, mistä usein erottaa helpoimmin lyhytkasvuisen lapsesta, on juuri itsevarma kävelytyyli. Kuusitoistavuotiaana en juuri hyppele, vaan kävelen suoraan määrätietoisesti.

Joinain päiväni jäisin miettimään katseita pidempäänkin, mutta en tänään. Onneksi on sentään valoisaa, jolloin ei tarvitse miettiä ihmisiä, jotka soittaisivat poliisin paikalle katsomaan, onko kaikki tällä pienellä ihmisellä kunnossa. Näin tapahtui kerran eräässä nuorten kesätapahtumassa jäädessäni yksin vähäksi aikaa, ja jotkut luulivat minua yksin jätetyksi pieneksi lapseksi. Selvittämällä asia juurta jaksain asianomaisille asia kuitenkin ratkesi. 13 / btw 2011

Lyhytkasvuiset Suomessa • Lyhytkasvuiseksi sanotaan ihmistä, jonka pituus kasvuiässä eroaa merkittävästi ikätovereidensa pituudesta. Lyhytkasvuinen on aikuisenakin alle 140−150 senttiä pitkä. • Vajaakasvuun on olemassa noin 500 eri lääketieteellistä syytä. Yleisimpiä syitä ovat luuston muodostumisen häiriöt, kromosomimuutokset ja erilaiset hormonihäiriöt, kuten kasvuhormonin puutos. • Lääketieteellisin perustein määriteltynä Suomessa on 1000 lyhytkasvuista. • Lyhytkasvuisille perustettiin oma yhdistys vuonna 1984. Lyhytkasvuiset ry:ssä on noin 700 jäsentä. Yhdistyksen nettisivut ovat osoitteessa www.lyhytkasvuiset.fi.

Bussikuski ei aina huomaa, vaikka kuinka heiluttaisi. Etenkin talvella on ikävää jäädä odottamaan seuraavaa linja-autoa.

”Onko hän yli 13-vuotias?” Ostamme elokuvaliput Harry Potteriin, joka on kielletty alle 13-vuotiailta. Juttelen ystäväni kanssa, ja ovet avataan elokuvasaliin. Lippujen tarkastaja katsoo minuun vähän epäluuloisesti ja kysyy takanani olevalta naiselta ikääni. Nainen on aika hämillään 14 / btw 2011

ja takeltelee. Vastaan itse olevani 16-vuotias ja näytän henkilöllisyystodistustani. Tarkastaja miettii, mutta antaa minun lopulta mennä saliin. Elokuva on erittäin hyvä, ja keskustelemme siitä kävellessämme takaisin bussipysäkille. Ystäväni ansiosta matka pysäkille sujuu murheitta ja kyselyittä.

”Nähdään”- sanon ystävälleni, hänen bussiin noustessaan ja jään odottamaan omaani. Talvisin ripustan heijastimen takkiin pimeyden vuoksi, sillä etenkään iltaisin ei välittäisi jäädä odottamaan turhaan. Nyt bussi huomaa minut ajoissa. Tuiki tavalliselle päivälle oikein onnistunut lopetus.

Paljon käytetystä metrin standardimitasta johtuu, että lyhytkasvuisella moni asia on pään kohdalla.

Käyn mielelläni kahvilassa vaihtamassa kuulumisia kavereiden kanssa cappuccinon ääressä.

15 / btw 2011

Uusi nimi, parempi m

Nimenvaihtoa ei pidä pelätä. Tarkasti harkitun nimen kanssa elämä tuntuu paremmalta, va nimensä Juhasta Sisuksi. Teksti Elli-Noora Nieminen, kuvat Flickr.com ja Miro Nieminen

isu Bohm, 19, oli inhonnut syntymänimeään lapsesta asti. Hänen entinen nimensä oli Juha Hautamäki. Mies oli miettinyt nimenvaihtoa jo pitkään ennen kuin jätti hakemuksen täytettyään 18 vuotta. Uusi etunimi ei ollut kuitenkaan alusta asti selvillä, vaan ajatus kypsyi vuosien kuluessa. Piti myös miettiä tarkkaan, minkä etunimen haluaisi. Sukunimen valinta sen sijaan ei ollut vaikeaa, sillä vaihtoehtoja ei ollut monia. Sisu päätyi äitinsä tyttönimeen. − Olen ollut enemmän tekemisissä äidin puolen suvun kanssa, ja minulla on sinne läheisimmät välit. Sisun vanhemmat suhtautuivat etunimenmuutokseen positiivisesti. Hänen isänsä loukkaantui hieman sukunimenvaihdoksesta, mutta äiti oli iloinen ja mietti itsekin oman tyttönimensä takaisin ottamista. Molemmat vanhemmat kuitenkin hyväksyivät muutoksen. Kysyäkö muilta mielipidettä? Sisu vaihtoi nimeä lähettämällä hakemuksen Kainuun maistraattiin. Ensin piti odottaa etunimen, sitten sukunimen vaihtumista. Uusi nimi ei kaivannut erillisiä perusteluita, sillä lapsia kastetaan yhä useammin Sisuiksi ja Sisun uusi sukunimi oli hänen äitinsä, toisin sanoen lähisukulaisen, nimi. 16 / btw 2011

− Suuri työ oli sitten kun nimi oli muuttunut ja piti uusia kortit ja päivittää tiedot eri paikkoihin. Ja opettaa uutta nimeä ihmisille sekä kohdata kyselyjä siitä, Sisu hymähtää. − Vanhemmilla ei selkeästi ole ollut paljoa motivaatiota harjoitella uutta etunimeä, mutta annan asian olla heidän kohdallaan. He kutsuvat minua vieläkin vuorotellen Juhaksi tai Sisuksi. Myös Sisun muut sukulaiset hyväksyivät nimen muutoksen, vaikka uusi nimi aiheuttikin hieman kummastusta etenkin isovanhemmissa. Kaikki eivät kuitenkaan ole näin onnekkaita. Vanhemmat saattavat loukkaantua siitä, ettei heidän anta-

mansa nimi kelpaakaan lapselle. Siitä huolimatta Sisu neuvoo oman ja ystäviensä kokemusten perusteella, että on hyvä vain vaihtaa nimeä kysymättä muiden mielipiteitä. Silloin muut hyväksyvät muutoksen paremmin, eikä nimenmuutospäätöksestä saa yhtä paljoa kritiikkiä. − En halunnut lähteä vaihtamaan nimeä niin, että olisin saanut kovin erilaisia mielipiteitä. Ajattelin ihmisten ottavan asian paremmin, jos muutos on jo tapahtunut. Identiteettikin muuttuu? Nimen vaihtaminen vaati 18 vuoden ikää. Uuden nimen harkinta vaatii

mieli?

Näin vaihdat nimesi • Jokaisen suomalaisen nimi

akuuttaa mies, joka vaihtoi

muistaa kunnioittaa henkilön päätöstä, vaikka olisikin kutsunut häntä vuosia hänen vanhalla nimellään. Tämä on nimeään muuttaneelle henkilölle hyvin tärkeää, sillä kyse on hyväksytyksi tulemisen tunteesta. − Nykyään särähtää korvaan, jos joku kutsuu minua vanhalla nimellä. Jos joku kieltäytyisi kutsumasta minua uudella nimellä, minusta tuntuisi, että se

on kirjattu väestötietojärjestelmään. • Nimenvaihto tehdään joko ilmoituksella tai hakumenettelyllä. • Nimenmuutosilmoitus jätetään oman kotikunnan maistraattiin. Nimenmuutoshakemuksen voi toimittaa mihin tahansa maistraattiin. • Loukkaavia nimiä ei hyväksytä. • Lisätietoja osoitteesta www.maistraatti.fi/fi/palvelut/ nimiasiat.

ihminen ei kunnioittasi päätöstäni nimen vaihtamisesta. Siksi tuntuukin tärkeältä, että ihmiset ovat opetelleet tämän nimen ja etteivät he ole arvostelleet minua nimenmuutoksesta. Sisun neuvo nimenmuutosta harkitsevalle henkilölle on seuraava: − Tarkasti harkitun nimen kanssa elämä tuntuu paremmalta. Prosessia ei pidä pelätä. Tiedän muitakin, jotka ovat vaihtaneet nimeään, mutten ketään, joka katuisi muutosta. Kuvituskuvassa esiintyvä henkilö ei liity juttuun.

kypsyyttä, eikä olisi hyvä, jos sen voisi toteuttaa teini-ikäisenä ilman vanhempien suostumusta esimerkiksi kotona olleen riidan johdosta tai hetkellisestä mielijohteesta. Uuden nimen tulee sopia omaan identiteettiin koko loppuelämäksi. Myös Sisun mukaan nimellä on suuri vaikutus ihmisen identiteettiin eli minäkuvaan. Jos nimi ei vastaa omaa identiteettiä, voi nimen kanssa eläminen olla kiusallista. − Nimen suuren vaikutuksen identiteettiin näkee jo siinä, että uuteen nimeen on ollut helppo tottua. Se tuntuu jo osalta minua. Jos kaveri, ystävä, tuttava tai sukulainen muuttaa nimeään, on hyvä 17 / btw 2011

Liian aikuinen lapsuus Laura Paananen ”Tiiättekö sen Saaran? Mä sain sen sisään kaksi sormea, sit otti luu vastaan”, toteaa yläkoululaisen näköinen poika bussin takapenkillä.” ”Joo, siis olin siel bileis ja Jarkko tarjosi mulle pohjat”, selvittää toinen, 7-luokkalaiselta näyttävä poika bussin takapenkillä kaverilleen. Keskustelu jatkuu vertailulla, montako tölkillistä tai pullollista kukin on juonut ja missä. Kummankaan pojan äänessä ei ole vielä ollenkaan murrosiän tuomaa karheutta, ja ääniä voisi hyvinkin luulla tyttöjen ääniksi. Turmeltumaton lapsuus tuntuu olevan kaukana monen elämästä, jos kuuntelee lapsosten puheita perjantai-iltapäivällä bussissa, ostoskeskuksen nurkilla ja kaupan energiajuomahyllyllä. Mihin viattomuus katosi?

‌•••

Katsottaessa lähihistoriaa voidaan sanoa, että sota-aikoina lapsuusikä oli lyhyt, koska jo hyvin nuorena piti alkaa ottaa vastuuta perheen asioista. Sotalasten kokemuksista kertovan kirjan Sodassa koettua: Haavoitettu lapsuus (2007) esittelyssä Sari Näre, yksi kirjan kirjoittajista, toteaa: ”Kasvatusihanteena omillaan pärjäämistä edellyttävässä kulttuurissa on ollut lapsen varhainen itsenäistyminen.” Vaikka nykyään lapsilla olisi varaa olla lapsia, jostain syystä leikkiminen käy yhä lapsellisemmaksi. Kaupungilla kännääminen ja muut puheenaiheet saavat välillä miettimään paikanvaihtoa bussin takaosasta etuosaan vanhemman väen sekaan. Yleensä tässä vaiheessa osoitetaan syyttävällä sormella mediaa. In18 / btw 2011

ternet ja televisio kiskovat lukutaidotontakin lasta aikuisten maailmaan ja television ”seuraava ohjelma sisältää kohtauksia, jotka eivät välttämättä ole soveliaita lapsille” -teksti liimaa taatusti jokaisen uteliaan katsomaan, mitä uusia ”salaisuuksia aikuisten maailmasta” paljastuukaan, kuten Neil Postman toteaa teoksessaan Lyhenevä lapsuus (1985). Lapsuuden käsite on aikaa, jolloin erilaisia elämän salaisuuksia paljastuu pikkuhiljaa lapselle. Ihan näin käytännön esimerkkinä haulla ”suomalaisia lapsia” Googlen mainoksiin tuli pornosivun. Median vaikutus

KOLA

ELLA MIK

on kuitenkin yksilökohtaista, joten kaikkia vaikutusta on vaikea arvioida. Tuskinpa lapsuutensa kadulle orvoksi hyljännyt on kuitenkaan joutunut epäsopivan median vaikutuksen alaiseksi yhtään sen enempää kuin poneilla leikkivä ikätoverinsakaan. Suurimmaksi osaksi syy löytynee nuorista itsestään. Nuoruus on aikaa, jolloin halutaan rikkoa rajoja ja eri-

tyisesti kokeilla kaikkea sitä, mikä on kiellettyä. Peruskoululainen saattaa uskotella itselleen olevansa valmis seksiin ja päihteiden käyttöön, ”koska muutkin tekevät sitä”. Ryhmäpaine ajaa yllättäviinkin tekoihin. Tytöt hommaavat poikakavereita, joiden keskenkasvuista komeutta he kehuvat kilpaa, vaikka parhaimmillaan eivät voi koskeakaan vastakkaiseen sukupuoleen ”poikabakteerien” pelossa. Todisteet leluista täytyy hävittää ennen kuin voi kutsua kaverinsa kylään. Ongelmana muiden tahtoon taipuvalla laumasielulla on, että persoonallisuus muuttuu helposti jonkun muun esittämiseksi. Tämä voi kostautua sisäisenä rikkinäisyytenä, jos oma persoonallisuus ja päälle vedetty maski ovat suuressa ristiriidassa keskenään. Toisaalta juuri aikuiset vaativat lapsilta yhä enemmän, vaikka lapsilla sinänsä ei olisi kiirettä. Nuoret, jotka tuntevat olevansa jo matkalla aikuisuuteen, ovat karikatyyrejä aikuisista – jotka taas haluavat olla ikuisesti nuoria.

e k ll ä t i p ä l Jonin keihäs lentää vie Haluatko tietää, kuka on seuraava keihäänheittäjämme maailmalla? Hän on Ylöjärven Urheilijoiden keihäslupaus Joni Karvinen. Teksti Kalle Heimo, kuva Fernanda Rodrigues Pavani

Sammon keskuslukiota käyvä Joni Karvinen, 17, on vuonna 1994 syntyneiden maailman tilastoykkönen lingottuaan 700 gramman keihäällä lähes 80 metriä vuonna 2010. Lahdessa syntynyt raamikas keihäänheittäjä on urheilulukiossa, mikä helpottaa tuntuvasti urheilun ja opiskelun yhdistämistä. Keihäshirmu tulee Tampereen Kalevaan Ylöjärveltä. Tulevaisuutta varten Karvisella on kristallinkirkas tavoite: päästä jatko-opiskelemaan jonnekin. Sitä ennen urheilu vie etusijan. Urheilu on mentaalipeliä Heittääkö keijäänheittäjä joka päivä keihästä? Ei. − Harjoittelen noin kymmenen kertaa viikossa, mutta itse keihästä

heitän talvisin vain kerran viikossa ja kesäisinkin ainoastaan kolme kertaa viikossa. Harjoittelua tehdään esimerkiksi kuntopallon kanssa. Tai sitten käydään puntilla, Karvinen selvittää. Seuraavana kesänä Karvinen arvioi osallistuvansa noin 15 kilpailuun, joista pari on ulkomailla. Tältä talvelta vyöllä on jo SM-hallikisojen kulta oman ikäisistä. Karvinen on myös hallitseva ulkoratojen Suomen mestari voitettuaan viime syksynä 16-vuotiaiden sarjan heitettyään silloisen ennätyksensä 76,32 metriä. Mikä on menestyksen suurin salaisuus miehen itsensä mielestä? − Harvinaisen hyvä paineensietokyky, Karvinen arvelee hetken mietittyään. On vahvan mentaliteetin merkki, jos pystyy joka kausi heittämään pi-

simmät heittonsa juuri kauden tärkeimmissä kilpailuissa. Tavoitteena arvokisamitali Suomalaiset voivat odottaa Karvisesta seuraavaa suomalaista keihäänheiton aikuisten maailmanmestaria tai olympiavoittajaa, ja arvokisamitali miehellä onkin pitkän tähtäimen tavoitteena. Jääkö harjoittelun ja kilpailemisen ohella jäljelle enää vapaa-aikaa? − Ei, vapaata ei enää jää paljon, ja siitäkin suurin osa kuluu lepoon. Nukun keskimäärin 7−9 tuntia joka yö, ja siitä haluan pitää kiinni, Karvinen sanoo. Elämä näyttää olevan kaikin puolin mallillaan, sillä keihäshirmu toteaa myös seurusteluasioiden olevan kunnossa. 19 / btw 2011

Opiskelija-

tyylillä Jos pääsisit asumaan yksin jo lukioaikana, miten sisustaisit oman asuntosi? Tutustuimme kolmen tamperelaisen lukiolaisen koteihin. Teksti Maiju Ylönen, kuvat Iida Jokinen

Maalaistytön moderni citykämppä Kun kulkee kymmenien kerrostalojen ohi, saapuu pieneen asuntoon Jankan kaupunginosassa Tampereella. Lukiolainen Milka Ojala, 17, asuu Tampereen opiskelija-asuntosääntiön Toasin asunnossa toisen opiskelijan Elisan kanssa. Asunto jakautuu Milkan ja Elisan huoneisiin sekä yhteisiin tiloihin, kylpyhuoneeseen ja keittiöön. Siistiä asunnossa on, sillä lattioilla ei näy pölyhiukkastakaan. Ojala kertookin siivoavansa noin kaksi kertaa viikossa. 20 / btw 2011

Ojalan huone on ”moderni citykämppä”, niin kuin hän itse kuvailee. Sisustuksessa näkyy omaperäisyys, jota on luotu erilaisilla valokuvakollaaseilla sekä kirpputoreilta ostetuilla esineillä. Myös tummanpuhuvat huonekalut tekevät huoneesta modernin. Pakollisia huonekaluja ja esineitä viestinnänopiskelijalla ovat tietokone ja kamera. Suuret määrät valokuvia huoneen seinillä ja pöydillä, Ojala on kuvannut itse. Muuttaessaan puolitoista vuotta sitten pieneltä paikkakunnalta Tampereelle Ojala halusi jo-

tain aivan erilaista kuin mihin oli maalla asuessaan tottunut. Sisustuksen muutos oli kuitenkin aika voimakas. − Nykyään yritän muuttaa modernia sisustusta pikkuhiljaa hieman pehmeämmäksi ja romanttisemmaksi.

Asukas: Milka Ojala Asunnon koko: kaksio, 50 m2 Vuokra: 250 euroa Rakkain esine: äidiltä saatu vanha matkalaukku ja Xbox- pelikonsoli Miksi juuri tämä paikka: asunto sijaitsi entisen, vuonna 2010 lakkautetun lukion Messukylän lukion vieressä Erityistä: kantanut ja koonnut itse TVtasonsa ilman työkaluja

21 / btw 2011

Astetta enemmän kimallusta Henna Haavanto, 17, asuu kämppäkaverinsa Ainon, 30, kanssa opiskelijoiden suosimassa kerrostalolähiössä Jankassa. Hän on asunut asunnossaan vasta kaksi kuukautta mutta on jo ehtinyt sisustaa kämppänsä haluamallaan tyylillä. Haavanto on yrittänyt karsia asunnostaan pois kaikki turhat huonekalut ja jättänyt jäljelle vain kaiken olennaisen. Ensimmäisenä silmään pistävät ikkunan ympärille kiedotut vihreät valot, jotka luovat tunnelmaa keskellä kylmää talvea. Vaikka turhia huonekaluja asunnossa ei juuri ole, pitää silti aina jotain kimalta-

vaa Haavannon mukaan olla. Pelkistettyjen huonekalujen rinnalta löytyy pieniä säihkyviä esineitä. Ennen omaan asuntoon muuttamista Haavanto asui Atalassa. Hänen kaverinsa ovat nyt kuitenkin lähempänä, ja myös lukio, jota hän parhaillaan käy., sijaitsee hyvien kulkuyhteyksien varrella. Lisäksi Haavanto järjestää mieluusti kotibileitä, kun kämppis ei ole paikalla. 22 / btw 2011

Haavanto viettää enemmän aikaa yksin kuin kämppiksensä kanssa, sillä kämppäkaverien välinen ikäero on suuri. Ongelmia ei asukkaiden välillä ei kuitenkaan ole ollut: molemmat ostavat omat tavaransa ja siivoavat omat jälkensä. − Ainakin toistaiseksi omillaan asuminen on ollut aivan mahtavaa, menonsa tuilla ja satunnaisilla töillä kattava Haavanto toteaa.

Asukas: Henna Haavanto Asunnon koko: kaksio, 69 m2 Vuokra: 197 euroa Miksi juuri tämä asunto: lähellä Sammon keskuslukiota, lisäksi kaverit asuvat aivan vieressä Erityistä: keittiössä kirkkaanpunainen pakastin

Omannäköinen yksiö keskellä kaupunkia Aivan Tampereen keskustassa Laukontorin tuntumassa asuu Jessica Alanen, 16. Hän muutti asuntoonsa marraskuussa 2010 ja asui sitä ennen perheensä kanssa Itä-Tampereella Linnainmaalla. Nykyisen vuokran maksuun Alanen saa apua asumis- ja opintotuen lisäksi vanhemmiltaan. Alanen on halunnut sisustaa keskustayksiönsä hieman erilaiseksi. Siniset keittiönkaapit, pieni kylpyamme ja eri yksityiskohdat tekevät huoneesta valloittavan. − Sisustuksessa minulla ei ole mitään tarkkaa linjaa. Pääasia on, että koti on omannäköinen, Alanen kertoo. − Toki tietyt tavarat oli pakko saada mahtumaan, kuten piano ja tietokone, sopivatpa ne sitten sisustukseen tai ei, hän lisää. Tavarat asuntoon on ostettu Ikeasta ja kirpputoreilta. Jotkut

Asukas: Jessica Alanen Asunnon koko: yksiö, 25 m2 Vuokra: 435 euroa + vesi 19 euroa Rakkain esine: piano Erityistä: siivoaa vain kun on aivan pakko

esineet ovat isovaarilta Amerikasta. Tärkeää Alaselle on, että kaverit mahtuvat kyläilemään joka päivä. Asunnon sijainti on erinomainen. Melu ei yllä kaduilta sisälle, eikä vieressä sijaitsevat toimistot ja tehtaat pidä ääntä. Lisäksi keskustaan on vain kävelymatkan verran. Muita puutteita Alanen ei asunnostaan löydä kuin että parveke olisi kiva.

23 / btw 2011

Pitäähän lapsella nimi olla Jokaisen design-vaatemerkin nimen takana on jokin tarina. Yleensä kaikkein vaikeinta on keksiä omalle luomukselle nimi.

Johanna Jokela IvanaHelsinki Designmerkki IvanaHelsingin vaatteet ovat yltäneet tunnetuiksi Amerikoissa asti. Tunnettavuutta ei ole ainakaan vähentänyt vuoden 2011 alussa käyty oikeudenkäynti itse Ivana Trumpia vastaan. Tuolloin kädenvääntöä käytiin oikeuksista Ivananimeen. − Vuonna 1998 aloittaessamme toimintamme, oli selvää, että kyseessä oli suunnittelijalähtöinen merkki, joten suunnittelijan täytyi näkyä myös nimessä. Ivana onkin pääsuunnittelijan ja siskoni Paola Suhosen toinen nimi, kertoo merkin toimitusjohtaja, Paolan sisko Pirjo Suhonen. − Tietysti halusimme korostaa myös sitä, että olemme helsinkiläisiä. Aluksi oli mielessä myös yhdistelmä IvanaFinlandia, mutta nimestä tuli liikaa mieleen Finlandia-vodka.

24 / btw 2011

Kuitenkin nimi on Suhosen mukaan sekundäärinen asia, kun tutkitaan vaatemerkin myyntiä. − Malliston sisältö vaikuttaa eniten, sillä sen avulla luodaan kohderyhmä. Suhosen omat nimisuosikit ovat merkkejä, jotka perustuvat suunnittelijan nimeen. − Minna Parikka ja Tiia Vanhatapio ovat hyviä esimerkkejä, sillä taustalla profiloituvat selkeästi kasvot merkin takana. Katri/n Suomen ensimmäisen Muodin huipulle -kisan voittaneella Katri Niskasella on tällä hetkellä sekä ”tavallinen” mallistonsa Katri/n että uniikkeja vaatekappaleita valmistava Design by Katri Niskanen. − Halusin käyttää omaa nimeäni, ja vaikeutta tuotti lähinnä päätös, käytänkö koko nimeä vai en. Mielestäni ihmiset löytävät paremmin vaatemerkin luokse, kun suunnittelijan nimi on selkeästi näkyvillä. Niskasen omia suosikkeja vaatemerkkien nimistä ovatkin juuri sellai-

set, joissa suunnittelijan on nimi mukana. Nimen pitää myös olla helposti mieleen jäävä eikä liian kaukaa haettu vaan malliston sisältöä kuvaava. Dead Birds & Lionheart Tamperelainen vaatemerkki Dead Birds & Lionheart sai mystiseltä kuulostavan nimensä suunnittelijaduo Anni Niemelän ja Maria Jokelan opiskellessa Englannissa. − Halusimme valita pitkän nimen, koska tuohon aikaan, vuosina 2003−2004, tuntui, että kaikki nimet olivat todella lyhyitä ja ytimekkäitä. Nimen piti olla romanttinen ja herättää ihmisissä tunteita sekä puolesta että vastaan. Tärkeää oli myös, miltä nimi tulisi näyttämään logona, kertoo Jokela. Nimi itse tuli kuitenkin intuitiivisesti. − Sen syntytarinassa ei ole mitään järkeä, vähän niin kuin 30 Seconds To Mars -bändi on kertonut omasta nimestään. − Kaupallisuus ei ole se ykkösjuttu. En pidä myöskään siitä, että merkin nimenä on suunnittelijan nimi, sillä eihän hän ole sama asia kuin merkkinsä. Nimen pitää olla mieleen jäävä, erikoinen, pelottava. Ihmisissä saa herätä ”mikä ihme?”-tunteita.

KOLUMNI Tuuli Räsänen

Sopivasti lihava O len kyllästynyt miettimään, mitä ihmiset minusta ajattelevat. En sovi nykyajan nuoren naisen muottiin, mutta olen tyytyväinen itseeni. En ymmärrä, miksi minun pitäisi laihduttaa vain näyttääkseni samalta kuin kaikki muut. Tämän päivän mediakulttuurissa painotetaan laihuutta ja hyvinvointia. Langanlaihojen mallien alapuolella kirkuvat olen liian lihava -otsikot. Ihminen selkeästi haluaa sitä, mikä ei ole heti saatavilla. Köyhyydessä ja nälässä eläneiden aikaan oli kaunista, kun oli mahdollisimman paljon lihaa luiden ympärillä. Olen siis selkeästi syntynyt väärälle vuosisadalle. Lihavuuden riskit toki tiedostan, mutta verikokeiden ja muiden testien perusteella voin jopa paremmin kuin normaalipainoiset ihmiset. Terveydellinen seikka ei siis selitä itselleni laihduttamisen pakkoa. Harrastan myös liikuntaa keskivertonuorta enemmän. Ylipaino ajatellaan laiskuudeksi – että joku ei viitsi tehdä enempää terveytensä hyväksi. Minun kohdallani se ei mene niin. Minulla on geeneissä ja hormonitoiminnassa häiriöitä, jotka vaikuttavat aineenvaihduntaan. Laiskuus ei siis ole syynä minun poikkeavuuteeni massasta. Yli kymmenen vuoden aikana sitä on tottunut olemaan erilainen, enkä

usko, että edes kykenisin elämään laihana ja niin sanotusti normaalina enää. Lihavuuden käyttäminen tekosyynä ja itsesäälissä kieriskely on syvällä verissä ja siitä luopuminen tekisi tiukkaa. Bussissa on paljon mukavampi ajatella, että kukaan ei tule viereeni istumaan, koska olen niin leveä kuin että olen niin ilkeän näköinen. Myös kaikki ihmissuhdesotkut voi kuitata lihavuudella. Paras ilo lihavuudessa on syöminen. Itselle ja muille on helppo perustella suuret ateria- ja herkkumäärät sillä, että joka tapauksessa on jo lihava. Lisähaittoja ei synny. Ruoka maistuu aina, eikä kukaan sano, että lihavuus tulisi vihollisena nurkan takaa. Myös lihavuuden ylläpito vaatii ponnisteluja sekä paljon sokeria ja piilorasvoja. Tarvitaan ruokaa, ja paljon.

Totuus on se, että lihavat on onnellisempia kuin ruoastaan nipottajat. Kunhan lihavuus ei vie liikuntakykyä tai äidy ahmimishäiriöksi, liikakiloista ei ole mitään haittaa. Vaikka vaatteet puristavat ja peilit aiheuttavat välillä allergisen reaktion, olen ylpeästi oma itseni. Tällainen olen, ja tällaisena tulen aina pysymään, pitivät kauneusihanteet siitä tai eivät.

IIDA JOKINEN

25 / btw 2011

Hei, mitä jos pudottaisit muutaman kilon kittaamalla pelkkää vettä tai mutustelemalla näkkäriä? Uhrauduimme puolestasi ja kärsimme puolestasi kolme päivää, jotta sinun ei tarvitsisi. Teksti Anna Mursunen, kuvat Iida Jokinen 1. Paasto Aloitan aamuni vedellä ja kupillisella teetä. Maha ei murise, eikä nälkä vaivaa. Kun lähden töihin pikaruokaravintolaan, minulla on voittamaton olo! Hymyilen asiakkaille kuin Naantalin aurinko ja litkin vähän väliä vettä. Kun työpäivää on jäljellä enää puolet, alkaa mahani vaatia täytettä. Hyssyttelen sitä olemaan hiljaa juomalla lisää vettä. Tuloksena on, että ravaan vessassa ja hymyni hyytyy. Näen sulanutta juustoa. Kuulen pekonin tirinää. Tunnen tuoreen leivän käsissäni. Haistan vastapaistetut keksit. Aistini ovat herkemmät kuin koskaan. Mutta sitä yhtä en saa tyydytettyä: makuaistini kerjää huomiota. Kävelen töistä kotiin ja huomaan, että minua huimaa. Maha ei enää kurni ja se vetäytyy sisään lannistuneena. En aio jäädä kotiin, sillä jääkaappi lirkuttelisi minulle kuitenkin sulosäveliään, kunnes sortuisin ah-

26 / btw 2011

mimaan sen tyhjäksi. Ei, minä lähden elokuviin. Siellä katson kateellisina, kuinka kaverit lappavat irtokarkkeja pussiin ja maustavat jumbokokoisessa rasiassa olevia popcorneja. Minä ostan kivennäisvettä ja ryystän sitä koko elokuvan ajan. Tylsin elokuvakokemukseni ikinä.

2. Näkkäridieetti Paaston jälkeen voin seuraavana päivänä huonosti. Nousen sängystä, kaikki sumenee ja kiitän luojaa, että tänään saan syödä. Niin, näkkileipää. Jokaisella aterialla saan syödä ruhtinaallisen yhden näkkileivän haluamillani päällyksillä. Aloitan aamuni voitelemalla leivän karhean puolen Oivariinilla, lisäämällä kaksi siivoa juustoa, ison kasan salaattia ja keltaista paprikaa. Ei ole koskaan näkkäri maistunut niin hyvältä. Yksi näkkäri ei ole tarpeeksi, mutta pakotan itseni kouluun ilman muuta aamupalaa. Koulussa siirryn näkkärini kanssa pois ruokalasta. En varmasti aio katsoa vierestä, kun muut syövät iloisesti 60 sentin juhlaateriaansa. Oppitunneilla en jaksa keskittyä. Haluan vain ruokaa!

Kotona päästän luovuuteni valloilleen: näkkäriä, ketsuppia ja juustoa kuumennettuna mikrossa. Mmm… Tämähän on hyvää! Tahdon lisää! Ja niin teen toisen, ja kolmannen ja neljännenkin vielä. Hups. Eihän tämän näin pitänyt mennä? Seuraavana päivänä olen kuin olenkin laihtunut kokonaiset 900 grammaa. Olen myös hyvin huonovointinen. Minulla ei ole lainkaan energiaa enkä enää koskaan halua nähdä näkkileipää.

3. Vauvanruokadieetti Kolmantena dieettipäivänä kokeilen näyttelijä Jennifer Anistonin suosimaa vauvanruokadieettiä. Hän on laihtunut kolme kiloa viikossa syömällä soseita! Marssin kauppaan ja täytän korini pilttipurkeilla. Ruuat ainakin kuulostavat hyviltä: vihanneslasagnea, tomaatti−basilika-pastaa ja spagettia tomaatti-mozzarellakastikkeessa.

Ostan myös pari hedelmäpilttiä aamupalaksi. Kotona hyökkään mangopiltin kimppuun. Se on oikeasti hyvää. Annos jää kuitenkin pieneksi. Kouluun en kehtaa vauvanruokaa mukaan ottaa, joten kärvistelen päiväni syömättä mitään. Kotona isken tomaatti−mozzarella-spagetin mikroon ja odotan kärsimättömästi. Sitten otan mössöä lusikalleni ja ohjaan sen matkaan kohti suutani: Prrrrrrrrrrrrr täältä tulee lentokone! No ei nyt sentään. Mössö on kamalaa. Yökin ja syljen soseen takaisin purkkiin. Mitä pahaa vauvat ovat tehneet meille? Miksi tarjoamme niille tuollaista mautonta oksennuksen näköistä liisteriä? Kaadan ”ruuan” vessanpöntöstä alas ja työnnän loput purnukat kaapin perukoille odottamaan seuraavaa vauvavierasta. Otan pakastimesta pinaattikeittoa ja keitän itselleni kananmunan. Mikään ei voita oikeaa ruokaa. Ei edes pienempi luku vaa’assa! (Joka muuten palasi suurempaan vain viikossa.)

Muita älyttömyyksiä • Kaalikeittodieetti – syödään vain kaalikeittoa, jos joku ei ymmärtänyt. • 02468 – 1. päivä paasto, 2. päivä 200 kcal. 3. päivä 400 kcal jne. Got it? • Ananasdieetti – se olisi pari kokonaista ananasta päivässä sitten! • ABC-dieetti – Ana Boot Camp, anorektikoiden suosima 50 päivän dieetti, jossa jokaiselle päivälle on määrätty tietty kalorimäärä. Käytännössä ei syödä mitään, vai onko 50 kilokaloria jotain? • Lentoemäntädieetti – neljän päivän dieetti, jossa on tarkoin määritelty ateriasuunnitelma. Alkoikohan lentoemännän uniformu kiristää? • Palmuvaahterasiirappidieetti – julkkisten suosima dieetti, jossa juodaan pelkästään vesi-sitruuna-siirappicayennepippuri-liuosta noin viikon ajan. Ihanan monipuolista!

27 / btw 2011

Sattuukohan se? Ida-Maria Olva

Liina on jo pitkään halunnut nenälävistyksen feikkirenkaan tilalle. Mitähän nurkan takana odottaa?

28 / btw 2011

29 / btw 2011

30 / btw 2011

Alkuperäiskansojen jalanjäljillä Lävistäjälle mennessä on täytettävä kaavake, jossa mainitaan myös lävistykseen tarvittavasta iästä (18 vuotta) ja mahdollisista haittaavista sairauksista. Kaavake täytetään yleensä paikan päällä ennen lävistämistä. Alaikäisellä on oltava mukana vanhemman suostumus.

Lävistyksen ottoon ei välttämättä tarvitse varata aikaa, kunhan tietää lävistäjän olevan paikalla. Liina joutuu odottamaan noin tunnin, kun hänen mukanaan tuomansa oma koru täytyy puhdistaa. Tunnin aikana puhelias tyttö hiljenee jännityksestä. Tosipaikka lähestyy.

3 4

Lävistäjän tuoli muistuttaa hammaslääkärin tuolia. Jos kärsii hammaslääkärin pelosta, saattaa lävistyksen ottaminenkin hieman jännittää... Lävistämisessä hygienia on äärimmäisen tärkeää. Lävistäjä desinfioi kätensä ja työvälineensä. Työvälineet muistuttavat osin kidutuskammion välineistöä. Työvälineisiin kuuluu erilaisia pihtejä, pinsettejä ja neuloja. Kaikki ihon lävistävät osat ovat kertakäyttöisiä.

Neulan lävistäessä nenän ihon silmät vuotavat väkisin. Liinan mukaan kipu on kuitenkin siedettävää. Pahimmillaan kipu on yleensä silloin kun neula vedetään nenästä pois.

Nyt voi jo hymyillä! Kun koru on oma, pisto maksaa vain 25 euroa. Lävistyksen lisäksi mu6 kaan saa hoito-ohjeet ja neuvon tulla takaisin, jos lävistyskohta ei parane. Ihon on määrä parantua kokonaan 1–3 kuukaudessa. Muutaman viikon ajan lävistyskohtaa hoidetaan suolaliuoksella.

Liinan lävistys Liinan lävistys on niin sanottu septum-lävistys, joka on harvinaisempi kuin suosittu sierainlävistys. Septum on nenälävistys, joka otetaan nenän väliseinään. Nenän poikki kulkee useita hermoja, joten lävistys voi olla kivulias. Normaalisti lävistystä ei laiteta itse väliseinän rustoon, vaan ihoon, joka jää ruston ja nenänpohjan väliin.

31 / btw 2011

Vaikein on vo Pitkä talvi ja raskas lukukausi koulussa ovat ohi, pimeys takana ja valoa edessä! Tamperelaiset lukiolaiset fiilistelivät kuitenkin vielä hetken samettisessa pimeydessä. Noora Qvick

32 / btw 2011

oitettu

33 / btw 2011

Hyvästit sinkkuelämälle Miten mies saadaan haltioitumaan? Annetaan urosten itsensä kertoa! Teksti ja kuva Jetta Sirola

Yllätä! Välitä! Näin helppoa se on! (Niinpä niin.) Tyttö saa huomioni kauniilla hymyllä ja merkitsevillä katseilla! Jatkon kannalta on tärkeää, että on jotakin yhteistä keskusteltavaa. Innostun, jos tyttö esimerkiksi pitää samanlaisesta musiikista kuin minä. Salaperäiset tytöt ovat kyllä kiehtovia, mutta jos on tahallaan vaikea, se on vain ärsyttävää. Toisaalta ei saisi liian helppokaan olla, tai menee into.

Naisen ei ainakaan tule juoda alkoholia yleisillä paikoilla niin että alkaa oksennella ympäriinsä. Se ei oikein sytytä!

Erään kerran yksi naispuolinen tuttavani oli luonani yötä, ja seuraavana aamuna piti herätä kouluun. Olin ihan rättiväsynyt, kun kello soitti viidettä kertaa torkulla – mutta silloin sainkin eteeni kupin kuumaa kahvia ja pari voileipää. Aamiainen vuoteeseen oli todella hyvä yllätys päivän alkuun!

Risto 17, Sastamala

Pekka 19, Tampere

Btw, näin ei sitten kannata tehdä!

Aku 19, Tampere

Uskalla nähdä vaivaa

Ole ilo silmälle! Jotkut naiset ovat tehneet jo sillä vaikutuksen, että näyttävät vaan niin hyviltä! Energisyys naisessa tekee vaikutuksen. Kiinnostus on taattu, jos tyttö jaksaa liikkua ja tanssia sekä puhua innostuneesti elämästään, eikä mitenkään melankolisesti.

Antti 30, Lahti

Olle 19, Tampere

Yksi halauskin voi riittää... Tyttö, jota olin katsellut jo jonkin aikaa, oli onnekseni yhteisen kaverimme syntymäpäivillä. Hänen samanlainen huumorintajunsa ja ymmärtäväisyytensä oli tehnyt minuun vaikutuksen jo aiemmin, mutta syntymäpäivillä sain häneltä halauksen, joka oli jotenkin ylitse muiden. Se oli erilainen kuin kaikki muut! Halaus sai minut tuntemaan oloni fyysisesti ja henkisesti lämpöiseksi – ja sisälläni läikähti tunne, jota en ole vieläkään saanut mielestäni… Juuso 17, Kankaanpää

34 / btw 2011

Kolmisen vuotta sitten nainen, jota tapailin, tuli opiskelupaikkakunnaltaan Turusta iltabussilla Lahteen vain katsomaan minua! Bussimatkahan kestää yli kolme tuntia yhteen suuntaan, ja hän joutui lähtemään aikaisin heti seuraavana päivänä takaisin. Tuollainen vaivannäkö teki suuren vaikutuksen. Tilanne kehittyi niin, että olemme edelleenkin yhdessä.

Lyöttäydy rohkeasti seuraan Kotipaikkakunnallani on eräs nainen, joka lähtee aina sinne, mihin meikä vain pyytää! Ei hän muiden mukaan lähde. Tämä pistää vähän ihmetyttämään, pitänee varmaankin tutustua häneen vähän lähemmin! Juhis 20, Haukipudas

Toiveena pitkä ja kestävä parisuhde? Arjen pienissä asioissa nainen tekee vaikutuksen olemalla ystävällinen ja vaikka kokkaamalla maistuvaa ruokaa. Hyvä sydän, itseluottamus ja itsevarmuus tekevät vaikutuksen, niin kuin hyvä ulkonäkökin. Olemme olleet naisystäväni kanssa yhdessä yli kahdeksan vuotta. Lasse 25, Kullaa

Btw:n kutsuma sarjakuvapiirtäjä Reimari alias Jenna Ranta (s. 1990) opiskelee ensimmäistä vuotta Limingan taidekoulun sarjakuvalinjalla.

Lue myös näitä viestinnänopiskelijoiden lehtiä Vilinä & vilske – lukiolaisten mielipidemankeli http://vilinajavilske.wordpress.com Sammon keskuslukion viestintälinjan vuonna 2010 perustettu verkkolehti, johon tuotetaan juttuja journalismin peruskursseilla.

Turmelu – Melun verkkolehti http://www.turmelu.net Sammon keskuslukioon vuonna 2010 sulautetun Messukylän lukion (Melun) verkkolehti, joka kertoi vuosina 2008–2010 lukion arjesta ja juhlasta.

35 / btw 2011

Miksi sinä haluat isona? Viestintä avaa ovet moneen ammattiin! Sammon keskuslukion viestintälinja on Suomen ainoa viestinnän erityistehtävää hoitava lukio. Tule opiskelemaan journalismia, valokuvausta, videokuvausta ja esiintymistaitoa jo lukioaikanasi! Tarjolla on vuosittain noin 30 eri kurssia alan ammattilaisten vetäminä. Tutustu meihin osoitteessa www.viestintalinja.fi!

Kissanmaan autokoulu Kissanmaankatu 4 33520 Tampere www.kissanmaanautokoulu.fi

36 / btw 2011