TOIVOA TAIVAAN TÄYDELTÄ by Jorma Aspegren

Toivoa taivaan täydeltä Ron Holmgrenin saarnoja

Toimittanut Jorma Aspegrén

BARENTS 1

Toivoa taivaan täydeltä Ron Holmgrenin saarnoja Äänitteiltä suomentanut ja toimittanut Jorma Aspegrén © Ron Holmgren ja Barents Publishers-Fin Taitto ja painovalmistus: NCA Oy Painettu Virossa 2012 ISBN 978-952-5179-43-9 Tilaukset s-posti: info@barentskirjat.fi puh 0400 162 302 J. Aspegrén Pakkahuoneenkatu 5 67100 Kokkola 2

Sisältö sivu

Ron ja Elizabeth Holmgrenin esittely

Ron Holmgrenin saarnoja vuosilta 2011 ja 2012 9 Aika on täyttynyt 11 Jeesus todella välittää sinusta

Hämmentäviä kysymyksiä 33 Evankeliumin hyviä uutisia

Hämmästyttävä saarna 54 Toivoa taivaan täydeltä

Sinun tilisi Jumalan kirjoissa

Se on täytetty! 86

Muistakaa meit채 rukouksissanne, ett채 Herran sana menestyisi ja tulisi kirkastetuksi, aivan niin kuin on tapahtunut jo teid채nkin keskuudessanne.

Ron ja Elizabeth Holmgren Kesällä 2012 pastori RON HOLMGREN USA:n Washingtonin osavaltion Battle Groundissa sijaitsevasta Hockinsonin apostolisluterilaisesta seurakunnasta on kutsuttuna puhujana Lähetysyhdistys Rauhan Sanan ja sen sisarjärjestöjen kesäseuroissa. Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina hänen on määrä puhua Ruotsin Svansteinissa pidettävissä Tornionlaakson isoissaseuroissa, seuraavassa viikonvaihteessa Pohjanmaalla Larsmon kesäseuroissa ja kuun puolivälissä Torniossa Rauhan Sanan Suvijuhlilla. Päästäksemme tutustumaan lähemmin vieraaseemme pyysin Ronia vastailemaan muutamiin kysymyksiin hänen elämänvaiheistaan, perheestään, työstään sekä harrastuksistaan. Ja muutaman mukavan kuvankin saimme heiltä. Kesäseuroissa puhujia on useita, joten vieraallekaan ei riitä useita saarnavuoroja. Siksi toimitin tähän kirjaseseen Ron Holmgrenilta muutamia saarnoja, jotka olen merkinnyt muistiin hänen pitämistään saarnoista parin viime vuoden ajalta.

Ron Holmgren palvelee USA:n Washingtonin osavaltion Battle Groundissa toimivan sikäläisittäin suurehkon Hockinsonin apostolis-luterilaisen seurakunnan pastorina. Ron on 57-vuotias ja ehättänyt olla aviossa jo 32 vuotta puolisonsa Elizabethin (os. Kandoll) kanssa. Heillä on yhdeksän lasta ja yhdeksän lastenlasta. Ronin isovanhemmat muuttivat 1900-luvun alulla Norjasta. Elizabeth puolestaan on kotoisin Washingtonin Longviewistä. Hänen isovanhempansa muuttivat Suomesta Amerikkaan 1900-luvun alkupuolella. Perheeseen kuuluu siis kuusi poikaa ja kolme tyttöä, jotka ovat iältään 31 – 14-vuotiaita. Vanhimmista neljä on naimisissa ja asuvat Battle Groundin seudulla. Ron on käynyt oppikoulun ja kaksi vuotta lukiota. Vuodet 1972 – 75 menivät asepalveluksessa. 1978 hän muutti Oregonin Claskanieen ja avioitui Elizabethin kanssa 1979. Claskaniessa he asuivat tammikuuhun 2001 saakka, kunnes koitti aika muuttaa Washingtonin Battle Groundiin, heidän nykyiselle kotiseudulleen. Ron oli etääntynyt omakohtaisesta uskosta nuoruusvuosillaan, mutta koki heräämisen ja sai tuhlaajapojan tavoin parannuksen armon heinäkuussa 1978. Siitä avautui elävä henkilökohtainen uskonsuhde Vapahtajaamme. Clatskanien seurakunta Oregonissa pyysi Ronia avustamaan seurakunnan pastorin tehtävissä ja hän piti ensimmäisen saarnansa seurakunnassaan kesäkuussa 1982. Muutaman vuoden kuluttua hänet nimitettiin seurakuntansa pastoriksi. Hän palveli myös alueen toisia seurakuntia ja osallistui Western Mission -lähetystoimen työhön. Hän teki kaksi lähetysmatkaa Keski-Amerikkaan: 1987 ja 1990. Maallisella saralla Ron Holmgren on työskennellyt metsätöissä, rakentajana, myllyllä ja rekkakuskina niinä vuosina, jolloin hän palveli osatoimisena pastorina. Helmikuussa 2000 hänet kutsuttiin Hockinsonin seurakunnan päätoimiseen sananpalvelijan toimeen. Pastorin tehtäviin kuuluu mm. saarnata kolmena sunnuntaina kuukaudessa, sakramenttien hoito, rippikouluopetus ja raamattuopetus, valvoa seurakunnan toimintaa, kappelihartaudet seurakunnan kiinteässä yhteydessä toimivassa kristillisessä koulussa, tarkastukset, vihkimiset ja hautajaiset ja johtaa seurakunnassa järjestettävää seminaaritoimintaa.

Hän oli joitakin vuosia myös Amerikan apostolis-luterilaisen kirkkokunnan hallituksessa. Hockinsonin seurakunnan toimintaan osallistuu keskimäärin 750 osanottajaa. Pyhäkoulu kokoaa joka sunnuntai noin 200 lasta. Vuotuisesti seurakunnassa konfirmoidaan 25 - 40 nuorta. Seurakunnan hallintoa hoitaa 9-jäseninen hallitus. Hockinsonin seurakunnalla on nykyisin neljä maallikkopuhujaa, jotka avustavat pastoria pitämällä saarnoja iltapäivisin ja iltaisin pidettävissä tilaisuuksissa. Muutamia vuosia sitten seurakuntaan kutsuttiin toinenkin pastori, Phil Wilson, joka ryhtyi päätoimiseen pastorin työhön. Hän osallistuu kaikkiin seurakuntapapin virkavelvoitteisiin. Ronin harrastuneisuus suuntautuu puukäsitöihin, kalastukseen, pyöräilyyn ja lukemiseen. Hän on hankkinut mittavat tiedot opiskelemalla omatoimisesti ja laajasti kirkkohistoriaa ja teologiaa. Kääntymyksessään vuonna 1978 hän sai sydämelleen apostoli Pietari neuvon: ”Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa.”

Hockinsonin apostolis-luterilaisen seurakunnan kotisivuilta voit kuunnella Ronin saarnoja ja raamattuopetusta osoitteessa www. hockinsonchurch.org/sermons

Iloitsen voidessani jakaa kanssasi veljellisen tuttavuuden pastori Ronin kanssa. Lämmin kiitos Lauri Kalliokoskelle oikoluvusta. Yhteinen rukouksemme on, että tämä kirjanen rohkaisisi sinua turvautumaan kaikesta sydämestäsi meidän Herramme apuun. Mutta samalla kirjanen on pyyntö sinulle: Muista rukouksissasi siunata Jumalan sanan julistajia. Ilman rukoustukea olemme paljoa vailla.

Kokkolassa 28.5.2012 Jorma Aspegrén

Ron Holmgrenin saarnoja vuosilta 2011 ja 2012

Olkoot minun tutkisteluni ja suuni sanat otolliset sinulle, Herra.

Aika on täyttynyt

Markus 1:14 – 20 Kun Johannes oli vangittu, Jeesus palasi Galileaan ja julisti Jumalan evankeliumia. Hän sanoi: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia. Jeesus sanoi heille: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki Jaakobin, Sebedeuksen pojan, ja hänen veljensä Johanneksen. Hekin olivat veneessä, verkkojaan selvittelemässä. Jeesus kutsui heti heidät. He jättivät isänsä Sebedeuksen ja tämän palkkalaiset veneeseen ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Herramme sanoma ei poikkea hänen edelläkulkijansa, Johannes Kastajan, sanomasta: ”Tehkää parannus, Jumalan valtakunta on tullut lähelle!” Ainoastaan tämä sanoma pystyy muuttamaan meidän pimeän maailmamme. Olkaamme sen tähden kiitollisia siitä, että maailmaamme on tullut tällainen valo. Lukemamme raamatunkohdan taustalta löydämme vanhatestamentillisen profetian, joka koskee Galilean aluetta. Pidän kovasti jakeiden 14 ja 15 sanomasta. Johannes on vangittuna. Hän on saarnannut parannusta ja osoittanut Jumalan Karitsaa, joka tulee kantamaan pois maailman synnin. Herodes Antipas ei pitänyt hänen sanomastaan. Parannussaarna ei koskaan ole maailman mieleen, mutta Jumalan vaikutttama murhe ja taivaallisen Isän hyvyys vetävät ihmisiä parannukseen. Herodes suorastaan vihasi sanomaa, joka kosketteli hänen henkilökohtaista syntiään.

Aika kuin täyttyvä astia Tähän lukukohtaan tultaessa Johanneksen vangitsemisesta on kulunut jo hyvän aikaa. Myös Jeesuksen ja Kiusaajan kohtaaminen on takanapäin. Nyt Jeesus on siis menossa pohjoiseen, Galileaan. Ei Jeesus lähtenyt pakoon. Hän ei pelännyt Herodesta. Hän siirtyi sinne siitä syystä, että me pääsisimme osalliseksi hänen täyteläisestä julistuksestaan ilman alituisia häiriöitä, mitä hän oli Jerusalemissa joutunut kestämään vastustajiltaan. Nyt Jeesus julistaa: “Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Joskus on peräännyttävä, jotta Jes. 9:1 oleva profetia saisi täyttyä. Jeesus tuli siis pimeydessä istuvan kansan maahan. Heitä hän kutsuu Jumalan ihmeelliseen valkeuteen. Jeesuksella oli hyviä uutisia Jumalan valtakunnasta ja ajan täyttymisestä. Tässä aikaa kuvataan astiana, joka on hiljalleen täyttynyt. Sitä on täytetty Aadamin ja Eevan ajoista lähtien. Lupaus kertoo ”vaimon siemenestä”, joka on tuleva maailmaan ja murskaava käärmeen pään. Koko Vanhan testamentin ajan tätä asiaa on täytetty. Jos et löydä Vanhaa testamenttia lukiessasi sieltä Kristusta, olet hukannut koko Vanhan testamentin tärkeimmän kiintopisteen.

Aika on täyttynyt, astia tulvehtii yli reunojensa, enempää ei mahdu. Kristus itse on tämä täyttymys. Hänen tänne tulostaan alkoivat ”lopun ajat”, viimeiset ajat.

Erikoinen valtakunta Jeesus kuuluttaa kolme asiaa. Hän tulee todellakin kuin kuulutuksen lukija kertoen, että aika on täyttynyt ja Jumalan valtakunta on läsnä. Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi. Herramme sanoo: ”Valtakunta on tullut.” Jeesuksen oli tultava meidän keskellemme sellaisella tavalla että me saatamme ymmärtää sen, että myös pienet lapset voivat ymmärtää sen. Hän puhuu kuningaskunnasta. Kuningaskunnalla on hallitsijansa.

Voimme käyttää monenlaisia kuvia yrittäessämme ymmärtää näitä asioita. Muistatko Joulun sanomasta enkeli Gabrielin viestin, että lapsella, joka sikiää Pyhästä Hengestä Marian kohdussa, on iankaikkinen valtakunta jolla ei ole loppua. En tiedä, paljonko Maria osasi historiaa tai mitä sinä olet oppinut historiasta. Itse olen perehtynyt siihen jonkin verran, mutta en tähän mennessä ole havainnut yhtään valtakuntaa, jolle ei olisi koittanut loppua. Mekin Amerikassa elämme eräänlaisessa valtakunnassa, liittovaltiossa, kansakuntana. Millainen luottamus sinulla on maallista valtakuntaa kohtaan? Toki haluamme puolustaa sitä. Olemme isänmaallisia. Jeesuksen valtakunta onkin kovin toisenlainen. Hänen valtakunnallaan ei tule olemaan loppua. Sen Jeesus sanoo ollessaan maaherra Pilatuksen edessä, joka puolusti omaa valtakuntaansa,

mikä puolestaan oli osa Rooman imperiumia. Pilatus kantoi huolta siitä, millaista väkeä Jeesuksen seuraajat mahtoivat olla. Niihin Pilatuksen aprikointeihin Jeesus vastaa: ”Minun valtakuntani ei ole tästä maailmasta.” Uuden testamentin opetuksessa Jumalan valtakunta on läsnä Jeesuksessa ja hänen opetuslapsissaan. Ja sen valtakunnan koittamista hän julistaa uudestaan ja uudestaan. Paavalikin saarnasi voimallisesti valtakunnasta, joka ei ole syömistä tai juomista, ei mitään käsin kosketeltavaa. Sen sijaintia ei voida paikantaa millekään tietylle maantieteelliselle alueelle. Jumalan valtakunta on olemukseltaan vanhurskautta, rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Siitä valtakunnasta Jeesus opettaa. Siihen valtakuntaan nämä ihmiset ovat nyt astumassa – valon valtakuntaan. Sen vastakohtana on pimeyden valtakunta. Tämä Jeesuksen valtakunta on siis täällä ja nyt. Se ei ole mikään tuleva valtakunta, vaan se on läsnä nyt. Ei sinun tarvitse lähteä etsiskelemään sitä jostakin etäältä, matkojen päästä. Jumalan valtakunta on läsnä. Ensimmäiseksi on kysyttävä: miten päästä sisälle tähän valtakuntaan? Aadamin ja Eevan ajoista tämä valtakunta on ollut meiltä hukassa. Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä (5:10): ”Jumalan Pojan kuolema sovitti meidät Jumalan kanssa, kun olimme hänen vihollisiaan…” Jumala teki sovinnon. Myös Danielin kirjasta löydämme kuvauksia tästä valtakunnasta. Daniel oli vaikeissa oloissa, ei suinkaan missään aurinkorannoilla kesälomailemassa vaan pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa. Hänellä ei tainnut olla juuri toivoa päästä enää koskaan takaisin kotimaahansa. Daniel tähyili tulevaan valtakuntaan. Hän kertoo tulevasta ajasta, jolloin Jumala perustaa iäti pysyvän valtakunnan. Sen sijaan Nebukadnesar menettää valtansa, hänen valtakuntansa tuhotaan ja hävitetään lopullisesti. Tällöin kaikki kuninkuus, valta ja maailman valtakuntien mahti annetaan Korkeimman pyhille. Tämän kansan valtakunta on ikuinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat sitä. Tosi mielenkiintoinen valtakunta!

Valtakunnan löytäminen Jumalan valtakunta poikkeaa merkittävästi kaikista muista valtakunnista. Muut valtakunnat löytyvät löytämällä niiden alamaiset. Sen sijaan Jumalan valtakunta löydetään löytämällä sen Kuningas! Jos kuulut Jumalan valtakuntaan, sinun elämäsi on kätketty Kristukseen. Luther tapasi sanoa niille, jotka tulivat kolkuttelemaan hänen suuren kotinsa ovelle kysellen, olisiko tohtori Luther tavattavissa: ”Luther on kuollut, mutta Kristus elää. Ole hyvä, astu peremmälle.” Meidät luetaan tämän valtakunnan jäseniksi, ei suinkaan sen perusteella, mitä me itse olemme, vaan sen perusteella, että meidän elämämme on kätketty Kristuksessa. Tärkeää on vain se, että me olemme Kristuksessa. Mutta tässä valtakunnassa tapahtuu myös niin, että sen jok’ikinen alamainen kruunataan. Ilmestyskirja kertoo siitä: Kristus teki meidät kuninkaiksi ja papeiksi Jumalan ja Isänsä edessä. Vielä kerrotaan, että ”he heittivät kruununsa Kristuksen jalkojen juureen. Mitäpä muuta me voisimmekaan tehdä osoittaaksemme, että juuri Hänelle kuuluu kaikki kunnia, kirkkaus ja valta! Jumala on vuodattanut kaikki taivaan rikkaudet kirkollensa Kristuksessa. Hän on kuningasten Kuningas ja herrain Herra. Me tunnustamme yhden, yhteisen seurakunnan. Sitä ei ole jaettu. Se muodostuu kuitenkin kahdesta osasta: näkyvästä ja näkymättömästä seurakunnasta – täällä kilvoittelevasta ja jo kirkkauteen päässeestä. En ikinä unohda erään veljen puhuttelevaa kuvausta: ehtoollispöytä on ympyrän muotoinen, johon polvistuvat sekä tämän puoleiset että tuonpuoleiset ehtoollisvieraat. Siinä palvelijana ei ole kukaan meistä, vaan Kristus itse antaa meille itsensä.

Siinä paljastuu voimakkaimmin se, että Kristus on ehtoolliselle tulleen sekä näkyvän että näkymättömän seurakunnan keskiössä. Sitä on Jumalan valtakunta.

Parannus ja usko – erottamaton pari Helluntaina esitettiin tämä kysymys: mitä minun on tehtävä, että minä pääsisin sisälle tähän valtakuntaan? Että minäkin pelastuisin? Jos nimittäin ei ole valtakunnan jäsen, ei ole myöskään pelastunut. Jeesus on äärimmäisen pois sulkeva. Hän sanoo, ettei Isän luokse pääse mitenkään muuten kuin hänen kauttaan. Annetaan Jeesuksen itse vastata kysymykseemme. Hän sanoo: ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi!” Parannus on kulkemista Jeesuksen kautta. Tunnustuksemme mukaan parannus ei ole mitään muuta kuin kauhistumista omien syntiemme tähden, niiden katumista ja että samalla kertaa uskomme syntimme anteeksi. Saamme nimittäin synnit saa anteeksi Kristuksessa. Tällöin armo tulee osaksemme Kristukseen uskomisen välityksellä. Tämä usko lohduttaa sydämemme ja päästää meidät rauhaan. Vaikka me puhumme parannuksesta ja uskosta kahtena eri asiana, niitä ei todellisuudessa voi erottaa toisistaan. Et voi repiä niitä irti toisistaan. Parannusta saarnatessamme meidän on aina julistettava myös syntien anteeksiantamusta. Niinhän teki myös Johannes Kastaja ja niin mekin teemme saarnatessamme parannusta synneistä ja syntien sovituksesta Jeesuksen pyhässä veressä. Emme ikinä jää osoittamaan ihmistä vaan Kristusta. Hän on päästänyt meidät vapaiksi. Ja kun hän on tehnyt meidät vapaiksi, me olemme aivan todellisesti vapautettuja.

Uudistuva parannus Lutherin 95 teeseistä ensimmäinen vakuuttaa minulle, että kun runsaat 30 vuotta sitten sain tehdä parannuksen, minulla on vielä usko jäljellä. Usko hyvään uutiseen Jeesuksesta Kristuksesta. En kuitenkaan ole tehnyt parannusta

ainoastaan tuon yhden kerran, vaan joudun tekemään parannusta uudistuvasti. En tiedä, miten sinulle on käynyt, mutta toivon, ettet ole kaltaiseni. Silti pelkään, että saatat ollakin. Kenties olet herännyt tiedostamaan, että ”vanha aatami” yhä sätkyttelee ja yrittää parhaansa mukaan pyristellä pinnalla, henkeään haukkoen. Luther toteaa, että ”vanha aatu” on oiva uimari. Katekismuksessa opetetaan, että vanha aatami tulee tappaa hukuttamalla kaikkine pahoine himoineen ja haluineen tekemällä parannusta ja uuden ihmisen on saatava nousta ylös ja voitava elää Jumalan edessä vanhurskaasti ja uskon varassa. Parannusta ja uskoa ei ikinä eroteta toisistaan. Ei ikinä! Jos ne erotettaisiin, sekä parannus että usko kuolisivat! Apostoli Paavali sanoo: ”En häpeä evankeliumia, joka on Jumalan voima niille, jotka uskovat.” Tapaamme käyttää melkoisesti kaikenlaisia fraaseja, sanontoja. Minulle ne eivät kuitenkaan ole vain fraaseja. Yksi sellainen on, että meillä täytyy olla henkilökohtainen suhde Jeesukseen. Olen samaa mieltä tästä asiasta. Mutta haluan tässä todeta, että jokainen ihmissielu, joka on syntynyt tähän maailmaan, on tekemisissä – siis suhteessa – Jeesuksen kanssa. Mahtanet pohtia, millainen tuo suhde on? Sinullakin on suhteita lukuisiin ihmisiin. Jotkut näistä suhteista ovat tosi läheisiä: olet aviossa puolisosi kanssa. Se on aikamoinen suhde, läheisin mitä sinulla voi olla koko maailmassa. Sen Jumala on säätänyt, vahvistanut ja pyhittänyt. Se suhde on mitä suositeltavin suhde. Sitten sinulla on suhteet lapsiisi, suhteet naapureihisi ja ystäviisi ja on monia aiempia ihmissuhteita. Lisäksi on todella monenlaisia ystävyyssuhteita ja suhteita yleensäkin. Suhde Jeesuksen kanssa tulee kuntoon, kun pääsemme ottamaan vastaan se, mitä Jeesus itse on tehnyt Golgatan ristillä meidän puolestamme ja hyväksemme. Sitä Jeesus tässä Markuksen evankeliumin lukukohdassamme juuri ajaa takaa. Hän rakentaa henkilökohtaisen suhteen niiden kanssa, jotka kuuleva häntä, kuulevat Jumalan valtakunnan hyvän uutisen ja ottava tämän sanoman vastaan niin että he tekevät parannusta ja uskovat omat syntinsä anteeksi.

Tärkeä kutsuminen Kun Jeesus kulki Galilean meren rantamilla, siellä pohjoisessa, hän näki kaksi miestä, jotka olivat täydessä kalastustouhussaan, arkikutsumuksessaan. Jeesus puhutteli heitä ja he jättivät verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta. Pistähän merkille, mitä Jeesus lupasi tehdä heidän kohdallaan: ”Lähtekää seuraamaan minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia.” Jeesus siunasi kirkkonsa ja tässä nyt aivan erityisesti nämä kaksi miestä, ja vähän tuonnempana taas toiset kaksi. Hän siunasi koko maailmaa ja kirkkonsa erottamalla nämä miehet puhumaan siitä perustuksesta, mikä varassa sinun ja minunkin kuuluu elää läpi elämämme. Kyseessä ovat kallisarvoiset apostolien ja profeettojen opetukset – kuten edellä lukemamme Danielin profetiat – ja kaiken tämän sanoman keskuksena ja kulmakivenä on Jeesus Kristus. Nämä miehet tulivat asetetuiksi varsin merkittävään tehtävään, toimimaan apostoleina. Huomaathan, että Jeesus tässä käyttäen sanan mahtia. Välistä meille käy niin, ettemme pysty ottamaan vastaan ja ymmärtämään puhuttua sanaa. Saatamme yrittää käyttää muita keinoja muuttaaksemme maailmaa tai jotakin ihmistä. Mutta tässä kuvataan tilanne sellaisena, että Jeesus näkee nämä miehet, ja ennen kuin heillä on mitään käsitystä hänestä, hän sanoo heille: ”Tulkaa! Minä teen teistä ihmisten kalastajia.”

Jeesus ei jossittele. Hän sanoo mitä hän tulee tekemään. Tämän vuoksi – niin minä uskon – he jättivät verkkonsa ja lähtivät hänen seuraansa. Meni kuitenkin vain jokunen vuosi, kun jo tämä Simon kerskaili olevansa viimeiseen asti sitoutunut Jeesuksen seuraamisen kutsumukseensa. Täytyy tunnustaa, että Simon Pietari oli todellakin luopunut paljosta lähtiessään Jeesuksen seuraan. Tuumataanpa vielä tätä asiaa kotvan aikaa. Jos tämä sanoma olisikin sitä sorttia, että saisimme suoritettavaksemme tehtävälistan alkavaa viikkoa varten. Miten meidän kävisi? Pietari sanoi, ettei ainakaan hän hylkäisi Jeesusta. Muista hän ei mennyt takuuseen. Sellaista on ihmisen sitoutuminen. Tiedämme kuinka siinä kävi. Pietari päätyi Kristuksen nimen täydelliseen kieltämiseen ja kiroamiseen! Silti Jeesus rakasti häntä. Jeesus rakastaa meitä. Jeesus tuli hänen luokseen ennen kieltämistä ja vielä tapahtuneen jälkeenkin. Jeesus sanoi: ”Saatana yrittää seuloa sinua niin kuin vehnänjyviä, mutta minä olen rukoillut sinun edestäsi, että sinun uskosi ei romahtaisi. Ja kun sinä palaat takaisin tekemällä parannusta, vahvista veljiä.” Haluan vielä nostaa tekstimme loppupuolen huippukohdaksi sanat: Seuratkaa minua, niin minä teen teistä ihmisten kalastajia. En pidä kertomuksen huippujuttuna suinkaan sitä, että miehet jättivät verkkonsa. Vähän myöhemmin Jeesus solmii erittäin henkilökohtaiset suhteet myös muiden miesten kanssa, jotka lähtevät seuraamaan häntä.

Jeesus solmii tärkeitä suhteita Saamme olla tosi kiitollisia siitä, että taivaasta keskellemme tullut Jeesus on näin paljon arvostanut meitä, että hän on solminut nämä henkilökohtaiset suhteensa meihin. Aivan. Suhteista tässä on kysymys. Mutta nämä suhteet olivat paljon syvällisempiä ja merkityksellisempiä kuin mitkään muut suhteet täällä ihmisten maailmassa, sillä hän solmi ne suhteet puhdistamalla nämä miehet omalla verellään, jonka hän vuodatti sovitusverenä Golgatan ristillä. Hän valmisti itselleen ”morsiamen”. Hän tuli valmistamaan meille ”morsiamilleen” pääsyn taivaaseen. Hän teki valtakuntansa

todelliseksi, realisoi sen meidän elämäksemme, meidän taivaaksemme. Siellä ei ole mitään pimeyttä, ei mitään murhetta eikä syntiä. Jumala siunatkoon sanomansa ja antakoon kuulua saarnastuoleista kaikkialla parannuksen ja uskon saarnan: Muuttukaa! Kääntykää! Uskokaa Jeesukseen. Hän tekee kaiken uudeksi. Mutta Hän myös arvostaa sellaisia asioita, mitä puolestaan tämä maailma vihaa ja haluaisi peräti hävittää ne.

Jeesus todella välittää sinusta Markus 1:40 – 45 Jeesuksen luo tuli spitaalinen, joka lankesi polvilleen, pyysi häneltä apua ja sanoi: ”Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja sanoi: ”Minä tahdon. Tule puhtaaksi.” Tauti lähti miehestä heti, ja hän tuli puhtaaksi. Jeesus lähetti hänet pois ja varoitti häntä ankarasti: ”Katso, ettet puhu tästä kenellekään mitään. Mene vain näyttämään itsesi papille ja anna puhdistumisestasi se uhri, jonka Mooses on määrännyt, todisteeksi heille.” Mutta lähdettyään sieltä mies alkoi joka puolella kuuluttaa ja levittää tietoa tapahtuneesta, niin ettei Jeesus enää voinut julkisesti mennä yhteenkään kaupunkiin. Hän pysytteli kaupunkien ulkopuolella asumattomilla seuduilla, ja kaikkialta tuli ihmisiä hänen luokseen. Tämän lukohdan äärellä saamme seurata Vapahtajamme Jeesuksen toimintaa ihmisten parissa. On tärkeää rukoilla, ja rukoilla etenkin läheistensä puolesta. Rukoilkaa heidän puolestaan! Minäkin luotan Jumalaan. Meidän on turha spekuloida, minkä vuoksi kenenkin elämässä asiat ovat välistä menneet huonolle tolalle. Sen sijaan meidän on hyvä rukoilla ja antaa heille sillä tavalla paras apumme ja tukemme. Minusta tuntui, että olisi hyvä aloittaa tämä saarna tällä rohkaisevalla kehotuksella. Mutta paneudutaanpa nyt Markuksen 1. lukuun. Sitä on muuten ollut todella ilo tutkistella. Siinä kerrotaan, että Jeesuksen luo tuli muuan spitaalinen. Tämä lankesi polvilleen ja pyysi apua Jeesukselta sanoen: ”Jos vain tahdot, sinä voit puhdistaa minut.” Jeesuksen kävi häntä sääliksi. Hän ojensi kätensä, kosketti miestä ja