ESSI MYLLYOJA
Levyt
Klassikkoni
Makean ystäville
ATARI 2600
KARKKIPÄIVÄ: JOS PÄIJÄNNE VISKIÄ OIS (ÄITI KATO 2014)
Helsinkiläinen Karkkipäivä on nimensä veroinen piris täjä: viikoittaisen karkkian noksen tavoin tämä folkista ja punkista vaikutteita ime vä porukka nostaa riemun pintaan. Toisen pitkäsoiton avausraita Erika valloittaa rouhealla menolla: viulun vimmattu sahaus ja kompin pauke luovat pohjan tarinal le miesseurastaan nirsosta Erikasta. Hassuttelulla ja ironialla kyllästetyt tekstit jaksavat huvittaa, mutta sanoma kin välittyy. Terävä ajanku va luodaan pahoinvointia käsittelevässä Mun ystävät -kappaleessa: ”Mä kysyn, mikä vittu niin voi ahdistaa. Ne sanoo: emmä tiiä.” Kuten myös viikottaises sa karkkiähkyssä, myös Karkkipäivässä on huonot puolensa. Levyn liikakäyt tö voi koukuttaa ja aiheut taa vakavia korvamatoja. KARKKIPÄIVÄ 20.9. O’HARA’SISSA (HÄMEENPUISTO 17–19).
Lisää kaasua, kiitos BAD ASS BRASS BAND: TÖTTÖRÖÖ (EXOGENIC MUSIC GROUP 2014) Bad Ass Brass Band hakee
vaikutteensa New Orleansin puhallinmusiikista ja kouk kaa Balkanin kautta Suo meen. Näin lupaava musiik kiyhdistelmä sekä nimekäs orkesterikokoonpano virit tää kovat odotukset yhtyeen toiselle Töttöröö-albumille. Mainituilla vaikutteilla on yllättävää, kuinka leimal lisesti suomalaiselta yhtye kuulostaa. Melankoliaa ja sävelkulkuja ammennetaan kotimaisesta perinteestä. Tempot pysyvät maltillisina. Toki välillä painetaan kaa suakin, mutta sitä voisi teh dä enemmänkin. Myös pu haltimien soittoon kaipaan nykyistä tiukempaa vaaral lisuuden tuntua. Aino Heikkonen
Kun isä konsolin osti
P Tommi Liimatta kirjoitti omaelämäkerrallisen Jeppiksen, jossa musiikilla on iso rooli.
Kasvukivut kuolevat musiikilla Tommi Liimatan teoksessa lapsista kasvaa jätkiä hevin tahtiin TOMMI LIIMATTA: JEPPIS LIKE 2014
Y
dinvoimaonnettomuus, Palmen murha ja Kekkosen kuolema ovat vain pitkäveteisiä sivuhuo mautuksia, kun C-kasetit, krossipyörät ja sarjakuvat paistattelevat pääosassa. Tommi Liimatan (s. 1976) viides teos on kasvukertomus Tommi-nimisen päähenkilön neljästä ensimmäisestä kou luvuodesta. Pietarsaaressa 1980-luvulla opetellaan fak toja Gene Simmonsista, lue taan Suosikkia ja vuorataan seiniä julisteilla. Paikoin yksityiskohtai nen tarkentaminen muuttuu luetteloinniksi, jonka vaarana
on liukua Vuonna 85 -esityk sen tapaiseen nostalgiakui luun. Automerkeistä ja Kissyhtyeestä tietämättömälle sen lukeminen on raskasta. Oma elämäkerrallinen Jeppis ei ole Liimatan tuotannon parhaim mistoa, vaikka hänen kielen käyttönsä taidokkuutta voi vain kateellisena ihastella. Liimatta tavoittaa lapsen aja tusmaailman herkullisen tar kasti. Lasten keskinäinen hie rarkia muodostaa oman to dellisuutensa, jossa politikoi daan olan takaa. Elämä on tarkkaa imagon vaalimista. Koulukavereille ei voi an taa itsestään lapsellista ku vaa missään tilanteessa. Sik si on tärkeä tietää, miksi hiek
kalaatikolla tulee istua toinen jalka ulkopuolella: ”Kun maa doittaa itsensä näin, hiekka rakentelu ei ole kersamaisen innokasta, vaan rauhallista pienempien opastamista.” Päähenkilön kiinnostus he vimusiikkia kohtaan antaa tilaisuuden hymähdellä se kä fani- että rock-kulttuuril le. Rock-kulttuurin imitointi koulussa paljastaa tyylisuun nan lapsellisuuden: sukupuo lielinten näyttäminen ei villit se yleisöä hurmioon, vaan tar koittaa kaverien menetystä. Onneksi maailmassa riittää muutakin ihmeteltävää hevi musiikin lisäksi: ”Miksi tissi on pornoa heti kun se punai nen näkyy?” Sanna-Kaisa Lähdeaho
Tahdon asia Kellariteatterissa hahmotellaan rakkauslauluja parisuhteessa KELLARITEATTERI: RAKKAUSLAULU KÄSIKIRJOITUS ABI MORGAN, OHJAUS SAMULI REUNANEN, ENSI-ILTA 29.8.
K
äsikirjoittaja Abi Morgan tietää mistä narus ta vetää saadakseen katsojan itkemään. Hän löy tää yleisön kipupisteet samal la herkkyydellä kuin koulu kiusaaja uhrinsa heikot koh dat. Samuli Reunasen turval lisessa ohjauksessa nenäliina pakettiin turvautuu yksi jos toinenkin yleisön edustaja. Parisuhde on aihe, josta on vaikea löytää tuoretta näkö kulmaa, mutta Morgan on nistuu siinä hyvin. Maggie ja Billy ovat Englannista Ame rikkaan muuttanut nuoripa
ri, jonka arkea seurataan niin 60-luvulla kuin nykyhetkes sä. Vaikka paratiisin omena on vaihtunut persikaksi, on gelmat jatkuvat. Kahdella aikatasolla liikku minen sujuu saumattomasti. Paikoin henkilöt nähdään la valla samaan aikaan eri ikäi sinä: se herättää kysymyksiä ajan olomuodosta. Kun ikään tynyt Billy tuijottaa nuor ta Maggieta hämmentyneenä, katsoja saa tilaisuuden tulkita eri aikatasot myös mielen sai rastumisena. Rakkauslaulun lavastus (Jyrki Seppä) on runsas. Tiivis lava kuvaa parisuhteen painolastia, mutta lavastuksen realistisuus rajaa tekstin moniulotteisuutta.
Esityksen vahvuudet ovat näyt telijöissä (Pentti Helin, Jaana Oravisto, Heidi Kiviharju, Janne Kallioniemi). Britti läisen käsikirjoittajan tekstissä näkyy pidättäväisyys henkilöi den vuorovaikutuksessa. Se on virkistävä poikkeus kaikkien niiden suomalaisten parisuh dekuvausten jälkeen, joissa kir ves ojossa jahdataan toista osa puolta. Kellariteatterin esityksen kokonaisuus tuntuu varman päälle pelatulta, mutta katso ja täyttää universaalin aiheen omilla kokemuksillaan. Oraviston silmissä on sel laista haikeutta, että teki si mieli ottaa vieressä istuvaa tuntematonta kädestä. Sanna-Kaisa Lähdeaho
elimaailmassa kuo huu, kun lähes kym menen vuoden odo tuksen jälkeen niin sano tun kahdeksannen suku polven konsolit saapuvat markkinoille. Sonyn Playstationin nel jäs inkarnaatio tuli Suo meen ennen vuoden vaih detta, Microsoftin Xbox One saapuu virallises ti kauppoihin syyskuus sa. Varaslähdön WiiU-kon solillaan ottanut Nintendo keskittyy kosiskelemaan harvemmin pelaavia.
Konsolisukupolvien aika na pelibisnes on paisunut pullataikinan tavoin. Ny kyään siinä liikkuu enem män rahaa kuin elokuva- ja musiikkiteollisuudessa yh teensä. Kotikonsoleilla on pelat tu 1970-luvulta asti. Poh jolan perukoille videopelit tulivat myöhemmin. Kol manteen sukupolveen kuu luvan kahdeksanbittisen Nintendo NES:in tuntee vielä moni, mutta sitä var haisemmat konsolit ovat harvinaisia. Isäni kotiin kiikuttama Atari 2600 oli toisen koti konsolisukupolven suosi tuin laite. Värejä oli käy tettävissä huimat 104, jo ten maisemat piirtyivät te levisioon ennenkokematto malla tarkkuudella. Muovisilla pelikaseteilla oli usein kolikkopelikään nöksiä, kuten Space Inva ders ja Pac-Man. Nykypeleihin tottuneelle Atarin klassikot tuntuvat yksinkertaisilta. Lisäksi nopeasti kasvava markki na houkutteli mukaan su haajia, joiden ainoa tavoi te oli tehdä rahaa hätäises ti kyhätyillä tekeleillä. Sa mankaltainen ilmiö on ol lut havaittavissa mobiilipe leissä 2000-luvulla. Atari 2600 on kuitenkin merkittävä osa konsolipe laamisen historiaa, johon kannattaa tutustua netis tä löytyvien emulaattorien avulla. Juho-Matti Paavola
TYKKÄÄ AVIISISTA. EDES FACEBOOKISSA. FACEBOOK.COM/AVIISI Aviisi 12.9.2014
15