Catalogue fin eng lr

Page 1


ULLA-MAIJA ALANEN Eesti Arhitektuurimuuseum / Museum of Estonian Architecture

IHMISEN TILA

Ihmisen tila / Bodyscapes Alvar Aalto Muuseum / Alvar Aalto Museum Human Space Teksti / Text: Ulla-Maija Alanen Esipuhe / Foreword: Juhani Pallasmaa Englanninkieliset käännökset / Translations to English: Gareth Griffiths & Kristina Kölhi

Tutkielmia arkkitehtuurin anatomiasta ja anatomian arkkitehtuurista

Graafinen suunnittelu/ Graphic design: Ulla-Maija Alanen & Maija Holma Kataloogi trükk / Catalogue printed at Koopia Niini & Rauam Kannen kuva / Cover picture: Murtunut pylväs / Broken column, Ulla-Maija Alanen 2014

BODYSCAPES A study on the anatomy of architecture and the architecture of anatomy

EESTI ARHITEKTUURIMUUSEUM MUSEUM OF ESTONIAN ARCHITECTURE

NIINI&RAUAM 2

3


RUUMIILLISEN MIELEN JA AJATTELEVAN RUUMIIN KUVIA

IMAGES OF THE EMBODIED MIND AND THE MINDED BODY

Meillä on edelleen taipumus ajatella, että maailma ja tila ovat meidän itsemme ulkopuolella ja ympärillä. Me otamme annettuna myös sen, että tietoisuutemme sijaitsee aivoissamme. Kuitenkin filosofinen ja neurotieteellinen tutkimus on osoittanut, että tämä käsitys on virheellinen. ”Maailma on kokonaan sisäpuolta ja minä olen kokonaan itseni ulkopuolella”, esittää Maurice Merleau-Ponty. Hänen kirjoituksensa ovat luoneet filosofiset perusteet ruumiillisen olemassaolomme sekä taiteellisten ilmiöiden ymmärtämiselle.1 Filosofin ajatus esittää, että maailma ja minä, fyysinen ja mentaalinen, ruumis ja henki eivät ole erillisiä ilmiöitä, vaan muodostavat toisiinsa kietoutuneen kokonaisuuden. Todellakin nämä näennäiset vastakohtaisuudet konstituoivat jatkuvuuden hiukan samaan tapaan kuin mystinen Möbiuksen nauha, jossa on kaksi puolta mutta vain yksi katkeamaton pinta.

We continue to assume that the world and space are outside and around ourselves. We also take it for granted that our mind is located in our brain. Yet, an increasing body of philosophical investigations and neuroscientific research suggests that these views are misguided. “The world is wholly inside, and I am wholly outside myself”, Maurice Merleau-Ponty argues, and his writings have created the philosophical foundation for the understanding of our embodied existence as well as artistic phenomena.1 The philosopher’s formulation suggests that the world and the self, the physical and the mental, body and mind, are not separate entities, but form an intertwining entity. Indeed, these seeming oppositions constitute a continuum, somewhat like the mysterious Moebius strip, which has two sides but only one continuous surface.

Kaikessa taiteellisessa työssä tämä kategorioiden ja ilmeisten vastakohtaisuuksien – tietoisuuden ja tiedostamattoman, ajatuksen ja unen, intention ja sattuman, sekä menneen, nykyisyyden ja tulevan – sulautuminen on hyvin olennaista. Kirjailija Salman Rushdie korostaa maailman ja minän sekoittumisen merkitystä luovassa työssä: ”Kirjallisuus tehdään itsen ja maailman välisellä rajalla, ja luomisaktin aikana tuo raja pehmenee, muuttuu läpäiseväksi antaen maailman virrata taiteilijaan ja taiteilijan virrata maailmaan.”2

In all artistic phenomena this fusion of categories and apparent oppositions – consciousness and unconsciousness, thought and dream, intention and chance, as well as past, present and future – is essential. Salman Rushdie, the writer, points out this crucial fusion of the world and the self in creative work: “Literature is made at the boundary between self and the world, and during the creative act this borderline softens, turns penetrable and allows the world to flow into the artist and the artist flow into the world.”2

1 2

4

1 2

Maurice Merleau-Ponty, The Phenomenology of Perception, käännös Colin Smith, Routledge and Kegan Paul, London, 1962, s.407. Salman Rushdie, ”Eikö mikään ole pyhää?”. Parnasso, Helsinki, 1:1996, s.8.

5

Maurice Merleau-Ponty, The Phenomenology of Perception, trans. Colin Smith, Routledge and Kegan Paul, London, 1962, p.407. Salman Rushdie, “Eikö mikään ole pyhää?” (Isn’t anything sacred?). Parnasso, Helsinki, 1:1996, p.8.


Meidän aineelliset ja henkiset rakennelmamme ovat samalla tavalla ruumiimme ja mielemme kapasiteettien jatkoa; ne ovat osa ”maailman lihaa”,3 käyttääkseni toista Merleau-Pontyn keskeistä käsitettä. Taide ja arkkitehtuuri kumpuavat ihmisen ruumiillisuudesta, ja ne ”puhuttelevat” ihmisen kehoa, sen liikkeitä, toimintoja ja haluja sekä laajemminkin sen suhdetta ja kanssakäymistä aineellisen maailman kanssa. Samaan aikaan taide jäsentää havaintojamme ja ymmärrystämme maailmasta ja lopulta myös meistä itsestämme. Rakennuksemme ja taideteoksemme ovat perustavalla tavalla ruumiimme sekä aisti- ja hermojärjestelmämme heijastuksia ja laajennuksia. Me sekä ulkoistamme itsemme ja omat kykymme että sisäistämme maailmamme. Ulkoinen ja sisäinen, fyysinen ja mentaalinen kietoutuvat näin täydellisesti toisiinsa.

Our material and mental constructions are similarly continuations of our bodily and mental capacities; they are all part of the ‘flesh of the world’,3 to use another significant notion of Merleau-Ponty. Art and architecture arise from human embodiment, and they address the human body, its movements, actions, and desires, as well as its relationships and interactions with the material world. At the same time, art structures our perceptions and understanding of the world, and eventually, of ourselves. Our buildings and art works are fundamentally projections and extensions of our bodies as well as of our sensory and neural systems. We both externalize ourselves and our faculties, and internalize the world; the external and the internal, the physical and the mental, become thus fully intertwined. The primary task of architecture was the mediation between macrocosm and microcosm, the realms of the gods and the mortals. As a form of spatial choreography, architecture guides movements and intentions, both in the physical and the mental realm. Architectural images and experiences are essentially acts or verbs, as they derive from and guide action. Buildings and their parts are promises and invitations. They are unavoidably in a continuous dialogue and interaction with the measures and dynamics, as well as the metaphoric and symbolic connotations, of the body. The human body is a house, and the house is a body.

Arkkitehtuurin ensimmäinen tehtävä oli toimia välittäjänä makrokosmoksen ja mikrokosmoksen, jumalien ja kuolevaisten välillä. Tilallisen koreografian muotona arkkitehtuuri ohjaa liikkeitä ja intentioita sekä fyysisessä että mielen ulottuvuudessa. Arkkitehtoniset kuvat ja kokemukset ovat nimenomaan tekoja tai verbejä, sillä ne kasvavat jostakin ja ohjaavat toimintoja. Rakennukset ja niiden osat ovat lupauksia ja kutsuja. Ne ovat väistämättä jatkuvassa dialogissa ja vuorovaikutuksessa ruumiin mittojen ja voimien sekä metaforisten ja symbolisten merkitysten kanssa. Ihmisen keho on talo ja talo on keho. Varhaisimmista ilmentymistään lähtien arkkitehtoniset rakenteet ja elementit ovat olleet niin metrisesti, mittasuhteellisesti kuin metaforisesti suhteessa ihmisen ruumiiseen. Kun maailmaa alettiin ymmärtää yhä enemmän tieteellisesti, rakennukset lakastuivat pelkiksi hyödyllisiksi ja esteettisiksi rakennelmiksi. Ihmisen ruumis arkkitehtuurin keskeisenä lähtökohtana havainnollistuu vitruviaanisen miehen kuvassa, joka tunnetaan Leonardon paljon myöhemmästä piirroksesta. Myöhemmin Michelangelo vahvisti uudelleen käsityksen ihmishahmon keskeisyydestä arkkitehtuurissa. Hän uskoi, että arkkitehtoniset aiheet syntyvät ihmiskehon tutkimisesta. Todellakin,

From its earliest manifestations, architectural structures and their elements have been metrically, proportionally and metaphorically related with the human body. Along with the emergence of the scientific understanding of the world, our buildings have withered into mere instruments of utility and aesthetics. The human figure as the central reference point of architecture is concretized in the Vitruvian Man, an image that is known as the much later drawing by Leonardo. But the centrality of the human figure in architecture is also re-enforced by Michelangelo’s belief that architectural elements should always derive from the study of the human body. Indeed, his architecture and details seem to express human emotions as subtly and deeply as the human body conveys feelings. Michelangelo’s buildings are

3 Merleau-Ponty kuvaa lihan käsitettä tekstissään ”The Intertwining – The Chiasm” teoksessaan The Visible and the Invisible, toim. Claude Lefort, Northwestern University Press, Evanston.

3

6

hänen arkkitehtuurinsa aina yksityiskohtia myöten tuntuu ilmaisevan inhimillisiä tunteita niin hienostuneesti ja syvästi kuin ihmiskeho vain voi niitä välittää. Michelangelon rakennukset ovat lihaksikkaita arkkitehtonisia marmoriruumiita, jotka ovat vajonneet syvään metafyysiseen melankoliaan.

muscular architectural bodies, which have fallen in a deep metaphysical melancholy.

.

The architect-artist Ulla-Maija Alanen’s current works merge and fuse images of the interior of the human body and its motions and interactions with the material substances of water and air, as well as the ephemeral waves of light. As a former dancer, she intuitively grasps the essence of gravity and the space-time-body-mind-self continuum, and she expresses this fluid merging in her art works. She juxtaposes images of the human body and its skeletal and muscular structure with images of architectural elements, such as the classical rendering of the column. Ulla-Maija Alanen’s work relates images of art with those of science, images of the human body with architectural elements, and the hidden interior structures and cavities of the body with its external manifestations. Images of matter are fused with virtual shapes of movement. Material and mental imageries become integrated in the sensuous flesh of the world, our true life world.

.

Arkkitehti ja kuvataiteilija Ulla-Maija Alasen viimeaikaiset teokset liittävät yhteen ja sulattavat toisiinsa kuvia ihmisen ruumiin sisäpuolesta ja tunteista sekä ruumiin vuorovaikutuksesta aineellisen maailman, veden, ilman ja valon katoavien aaltoliikkeiden kanssa. Entisenä tanssijana hän saa vaistonvaraisesti kiinni painovoiman olemuksesta ja tila-aika-ruumis-mieli-itse -jatkumosta, ja hän ilmaisee tätä asioiden toisiinsa sulautumista teoksissaan. Hän rinnastaa ihmisen kehon ja sen luuston ja lihaksiston rakenteiden kuvia arkkitehtonisiin kuviin, kuten pylvään klassiseen esitykseen. UllaMaija Alasen teokset rinnastavat taiteen kuvat tieteen kuviin, ihmisen ruumiin kuvat arkkitehtonisiin elementteihin, ja ruumiin piilossa olevat sisäiset rakenteet ja onkalot sen ulkoisiin ilmentymiin. Aineen kuvat sulautuvat liikkeen kuvitteellisiin hahmoihin. Materiaalisen ja mentaalisen maailman kuvat yhdistyvät aistimelliseksi maailman lihaksi, joka on meidän todellinen elämismaailmamme.

December 1, 2013

1.12.2013

Juhani Pallasmaa Architect, Professor

Juhani Pallasmaa Arkkitehti, Professori

Merleau-Ponty describes the notion of ‘the flesh’ in his essay “The Intertwining – The Chiasm” in The Visible and the Invisible, ed. Claude Lefort, Northwestern University Press, Evanston, 1969.

7


Detalji Leonardo da Vincin Leicester-käsikirjoituksesta. Sivun muistiinpanot koskevat veden virtausta ja jokien aiheuttamaa eroosiota.

IHMISEN TILA

HUMAN SPACE

Tutkielmia arkkitehtuurin anatomiasta ja anatomian arkkitehtuurista

A study on the anatomy of architecture and the architecture of anatomy

”Arkkitehtuurin osat lähtevät ihmisen osista. Joka ei ymmärrä ihmisruumista ja ennen muuta anatomiaa, ei voi ymmärtää mitään arkkitehtuurista.”

“There is an essential relationship between architecture and the proportions of the human body, and he who has not made himself master of the human form and especially anatomy, will understand nothing of architecture.”

Michelangelo Buonarroti

Michelangelo Buonarroti

Ajateltaessa ihmisen suhdetta arkkitehtoniseen tilaan puhumme toki tilan aistimisesta, mutta tila, missä aistimuksemme tapahtuvat, jää usein keskustelun ulkopuolelle. Aistimme ja miellämme ulkoista tilaa, mutta ihomme rajaa nämä aistimukset omaan fyysiseen, sisäiseen tilaamme: tunteet manifestoituvat ruumiissamme.

When thinking about the human relationship to architectonic space we of course talk about experiencing space, but the space in which our experiencing takes place often remains outside the discussion. We experience and perceive external space but our skin delimits these experiences within our own physical, internal space: feelings are manifested in our body.

Astuessamme Ihmisen Tilaan astumme omaan sisäiseen maisemaamme. Arkkitehtoninen tila ja kehon tila sulautuvat yhteen ja kehomme tila saa uuden ulottuvuuden, kun sisäiset maisemamme, rakenteemme ja mittasuhteemme esittäytyvät meille arkkitehtonisina allegorioina ja metaforina.

When we step into the Human Space we step into our own internal landscape. The architectonic space and the body’s space merge, and the latter takes on a new dimension when our internal landscape, structures and proportions present themselves to us as architectonic allegories and metaphors.

Pylväs vs. selkäranka

Column vs. Spine

Ensimmäinen arkkitehtoninen rakenteemme syntyy jo munasolun hedelmöittyessä: DNA-ketju muistuttaa kierreportaita tai pylvästä ja se on rakenteellisesti erittäin luja. Myös selkäranka kehittyy sikiössä varhain. Selkärangan lääketieteellinen nimi juontuu arkkitehtuurista: column ja spinal column – selkäranka ja pylväs (latinaksi columna).

Our first architectonic structure is already created when the egg cell is fertilised: the DNA chain resembles a spiral staircase or column and it is structurally incredibly strong. Also the spine develops early on in the foetus. The medical-scientific term for the spine is derived from architecture: column and spinal column, from the Latin word columna.

DNA. Kollaasi: Ulla-Maija Alanen 2014 DNA. Collage: Ulla-Maija Alanen 2014 Pigment print on silver rag, 50 x 70 cm

Detail from Leonardo da Vinci’s Codex Leicester. The annotations concern stream flows and river erosion. 8

9


Ihminen linnoitettuna kaupunkina. Francesco di Giorgio Martini.

Antiikin arkkitehtuurin viisi pylvästyyppiä: kompositapylväs, korinttilainen, joonialainen, doorilainen ja toscanalainen pylväs. The Five Orders of Architecture: Composite, Corinthian, Ionic, Doric and Tuscan.

ANATOMIAA ARKKITEHTUURISSA

ANATOMY IN ARCHITECTURE

Ihminen antiikin arkkitehtuurin esikuvana

Man as the model for classical architecture

Antiikin arkkitehtuurissa pylväsjärjestelmillä ja niiden symboliarvoilla oli keskeinen merkitys. Arkkitehtuuri oli antropomorfista eli ihmisen kaltaista ja ihmisruumis oli pylvään esikuva. Roomalainen arkkitehti-insinööri Vitruvius (n. 100 eaa.) rinnasti teoksessaan De Architectura antiikin pylväät ihmisruumiiseen: doorilainen pylväs oli miehen, joonialainen naisen kaltainen; korinttilainen pylväs vertautui nuoreen neitoon.

The orders of the classical columns and their symbolic values had a central role in classical architecture. Architecture was anthropomorphic, that is, resembling the human form, and the human body was the model for the column. In his treatise De architectura [On Architecture], the Roman architect-engineer Vitruvius (first century BC) compared a classical column to the human body: the Doric column was like a man, the Ionic column like a woman and the Corinthian column like a young maiden.

Antropomorfia näkyi myös siinä, että ihmisen mittasuhteiden ja symmetrian noudattaminen merkitsi Vitruviukselle edellytystä hyvän arkkitehtuurin suunnittelulle. Symmetrian hän koki erityisen tärkeäksi temppeliarkkitehtuurissa. Vitruvius esitti symmetriaan perustuvia tutkielmia ihanneihmisestä: kädet ylä- ja jalat alaviistossa oleva ihminen mahtui symmetrisesti niin ympyrän kuin myös neliön sisään. Sekä ympyrän että neliön keskipisteenä oli napa. Noin 1500 vuotta myöhemmin renessanssinero Leonardo da Vinci tulkitsee Vitruviusta piirtäen ihmiselle kaksi asennosta riippuvaista keskipistettä, toisen neliön ja toisen ympyrän keskelle. Kirjoituksessaan Leonardo sanoo ihmisen keskipisteen ja alkulähteen olevan genitaalit. Leonardon piirros oli kuuluisin, mutta ei suinkaan aikansa ainoa tulkinta ns. vitruviaanisesta miehestä. Tyypillisesti näiden eri tulkintojen keskipisteenä oli genitaalit tai napa – elämän alkulähde ja kiinnityskohta. ”Ad fontes” Vitruviuksella – kuten ylipäätään antiikilla – oli suuri merkitys renessanssin arkkitehtuurille ja kuvataiteelle, sillä renessanssiarkkitehtuuri oli paluuta antiikin lähteille – ad fontes. Antiikkia tutkittiin ja esimerkiksi varhaisrenessanssin arkkitehti Francesco di Giorgio Martini tulkitsi arkkitehtuuritermien ja arkkitehtuurin osien etymologiaa ja niiden morfologisia juuria. Hän rinnasti ihmishampaita palkiston hampaistoon ja ihmisruumista linnoitettuun kaupunkiin. Renessanssiajan arkkitehdeista jälkipolville suurimman kontribuution antoi arkkitehti Andrea Palladio. Hän kanonisoi pylväsjärjestelmät teoksessaan Neljä kirjaa arkkitehtuurista [I quattro libri dell’architettura] (1570). Palladion työlle oli keskeistä antiikin pylväiden matemaattisen tarkka tutkimus.

Sebastiano Serlio oli italialainen myöhäisrenessanssin arkkitehti. Hän auttoi kanonisoimaan antiikin arkkitehtuurin järjestelmät teoksessaan I sette libri dell’architettura [Seitsemän kirjaa arkkitehtuurista]. Sebastiano Serlio was an Italian Mannerist architect. He helped canonize the classical orders of architecture in his influential treatise I sette libri dell’architettura [The Seven Books of Architecture].

10

Man as a fortress city by Francesco di Giorgio Martini.

Anthropomorphism was also evident in how Vitruvius followed human proportions and symmetry as the prerequisite for designing good architecture. He perceived symmetry as important, particularly in the architecture of temples, arguing that their elements must have precisely calculated relationships, just like those in a well-proportioned man. To demonstrate the latter, he presented the idea of an ideal man inscribed within a geometric configuration. The centre point of a circle drawn around the man laid out on his back with his arms and legs spread out was the navel, the fastening point of life. Also, the same body would fit within a square. Around 1500 years after Vitruvius, in his interpretation of the “Vitruvian Man”, Renaissance genius Leonardo da Vinci has two separate centres for the circle and square. In his accompanying text he mentions the genitals as the centre and source of the ideal man, and in the drawing the genitals are at the centre of the square. Leonoardo’s drawing is the most famous interpretation of the so-called Vitruvian Man but not the only one. Typically, the centre point of all these different interpretations was the genitals or naval. “Ad fontes” Vitruvius was of huge significance for Renaissance architecture and the fine arts, as was Classical Antiquity in general, in that Renaissance architecture was a return to the classical sources – ad fontes. Classical Antiquity was studied and, for instance, the early Renaissance architect Francesco di Giorgio Martini interpreted the etymology and metaphorical roots of architectural terminology and details when comparing, for example, human teeth to the teeth of classical dentils or the human body to a fortified city. Of all Renaissance architects, Andrea Palladio made the greatest contribution to future generations, canonising the classical orders in his treatise I Quattro libri dell’architettura [The Four Books of Architecture] (1570). Central for his work was the mathematically precise study of the classical orders.

Antropomorfisia elementtejä Michelangon baasis-tutkielmissa.

11

Anthropomorphic elements in Michelangelo’s studies of column base profiles.


Ihmisen mitat 1–2 / Measurements of the Human 1–2

Kollaasi / Collage: Ulla-Maija Alanen

Kuvan elementit: T. Noble Howen tulkintaan pohjautuva kuva ihanneihmisestä, jakautuneena mieheksi ja naiseksi. Francesco di Giorgio Martinin piirros naisesta pylväänä sekä hänen tulkintansa vitruviaanisesta miehestä. The elements of the image: An image based on T. Noble Howe’s interpretation of the ideal human figure, divided between male and female figures. Francesco di Giorgio Martini’s drawing of a young woman integrated into a column and his interpretation of “Vitruvian Man”.

Michangelo ei kuvannut sanoilla eikä ollut kiinnostunut täsmällisesti määritellyistä mittasuhteista, mutta monissa hänen arkkitehtuuripiirroksissaan on antropomorfisia elementtejä. Michelangelon tilat olivat usein myös hyvin ruumiillisia: hänen arkkitehtuurinsa aiheuttaa tietyissä tiloissa voimakkaita psykofyysisiä tuntemuksia.

Michelangelo did not set down anthropomorphic theories in words nor was he interested in precisely defined proportions, but there are anthropomorphic elements in many of his architectural drawings. His architectural spaces were also often very corporeal, and in certain of them strong psychophysical feelings are created.

Kehon mittasuhteet arkkitehtuurissa

Body proportions in architecture

Vitruvius tutki ihmisruumiin mittasuhteita hyvin tarkkaan ja vitruviaanisessa arkkitehtuurissa mittasuhteiden esikuvana oli ihminen. Hän myös esitti pylväsjärjestelmien lainalaisuuksia: pylvään korkeuden suhde halkaisijaan oli sama kuin ihmisruumiin pituuden suhde jalkaterän pituuteen. Tämä suhde oli eri miehen ja naisen ruumiissa: doorilaisessa pylväässä suhde oli 6:1, joonialaisessa 8:1. Vitruvius nimesi mittayksiköt kehon osien mukaan mainiten kuitenkin, että tapa oli jo tuolloin muinaista perua.

Vitruvius studied the proportions of the human body very carefully, and man was the model for proportions in Vitruvian architecture. He also proposed rules for the classical orders and their columns: the height of the column in relation to the diameter was the same as the height of the human body to the length of a foot. This ratio differed in the body of a man and woman: in the Doric column the ratio was 6:1, and in the Ionic 8:1. Vitruvius named the measurement units after the parts of the body, yet stated that the custom was already of ancient origin.

Leonardon vitruviaanisen miehen kuin myös Palladion työn lähtökohdat olivat näissä antiikin tutkielmissa. Kuvissa Ihmisen Mitat on pohdintaa eri mittasuhteista. 1600-luvun Ranskassa arkkitehdit jatkoivat renessanssin perinnettä tutkimalla sekä ihmisen mittasuhteita että rakennustaiteen ja muiden taiteiden keskinäistä suhdetta. Mittayksiköitä nimettiin yleisesti kehon mittojen mukaan aina 1800-luvulle asti ja niistä on edelleen jäänteitä virallisessakin kielenkäytössä (esim. engl. foot).

The premise of Leonardo da Vinci’s “Vitruvian Man”, just as with the works of Palladio, lay in these classical studies. In the seventeenth century, French architects continued the tradition of the Renaissance by studying both the proportions of the human body and the relationship between architecture and other arts. The images Measurements of the Human are meditations on different proportions. Measurement units were commonly named after parts of the body, at least up until the nineteenth century, and there are still relics of them in terminology (e.g. English foot).

Ihmisruumiin kuvantaminen Leonardosta nykypäivään Leonardo oli poikkeuksellinen renessanssitaiteilija, koska hän halusi tutkia myös ihmisruumiin sisäistä tilaa. Leonardo kuvasi ihmisen melkein jokaisen rakenteen, yksittäisen lihaksen, luun ja jänteen. Leonardo piirsi myös kuvan sikiöstä kohdussa. Piirrokset mahdollisti se, että katolinen kirkko ensimmäistä kertaa salli dissektion lääketieteellisiin tarkoituksiin. Leonardon anatomiset tutkielmat olivat valtaisa kontribuutio lääketieteelle.

Depicting the human body, from Leonardo to the present day Leonardo da Vinci was an unusual Renaissance artist because he also wanted to study the internal space of the human body. Leonardo drew pictures of nearly every structure, individual muscle, bone and tendon of the human body. He also drew a picture of a foetus in the womb. What made the drawings possible was that the Catholic Church for the first time allowed dissections for medical purposes. Leonardo’s anatomical studies were an enormous contribution to medical science.

Ihanneihmistulkintoja Cesare Cesarianon, Leonardo da Vincin ja Albrecht Dürerin mukaan. Interpretations of “Vitruvian Man” by Cesare Cesariano, Leonardo da Vinci and Albrecht Dürer. 12

13


Siinä missä Leonardo tutki anatomiaa visuaalisesti, mahdollistaa nykytekniikka nähdä syvemmälle: sisään kehomme hienorakenteisiin, joissa vedellä on keskeinen asema sisällämme soljuvana ja kiinteämpiä rakenteitamme suojaavana nesteenä. Magneettikuvat perustuvat elimistön veden resonointiin voimakkaassa magneettikentässä. Kuvien mikroskooppisen tarkat leikkauskohdat ja niiden merkintätavat luovat kalvojen rajaamiin nestemäisiin sisätiloihimme myös rakenteellisuutta ja tapa merkitä pysty- ja poikkileikkaukset on arkkitehtoninen. Kuvakollaasissa Sikisi rinnastuvat aikamme varhaisimmat (Leonardon piirrokset) ja viimeisimmät (MRI) metodit kuvata ihmisen sisäistä tilaa.

While Leonardo studied anatomy through visual means, modern technology provides the possibility to look deeper, into the finer structures of our body, where water has a central role as a liquid flowing through us and protecting the more solid structures. Magnetic resonance imaging (MRI) is based on the resonation of water in a strong magnetic field. The microscopically clear sections and their markings also create structurality within our liquid interior spaces delimited by the membranes, and the method of representing vertical sections and cross-sections is architectural. In the photo collage titled Conceived, the earliest (Leonardo’s drawings) and latest (MRI) methods of describing the interior space of the human body are contrasted.

Leonardo pystyi käyttämään taiteellista näkemystään lääketieteelliseen tutkimukseen, toisaalta anatomiset havainnot ihmisruumista heijastuivat hänen arkkitehtuurissaan ja taiteessaan. Sanan kirurgia etymologiset juuret ovat latinan sanoissa chirurgia ja kreikan kheirourgia: kheirourgos = työskennellä tai tehdä käsin; kheir = käsi + ergon = työ: lääketiede. Kuvataide, arkkitehtuuri ja joskus jopa lääketiede kulkivat renessanssi-ihmisellä käsi

Leonardo was able to use his artistic vision for medical studies. On the other hand, his anatomical observations of the human body are reflected in his architecture and art. The Finnish word kirurgia, like the equivalent English word surgery, comes from the old French word cirurgie (= surgery), and before that the Latin chirurgia and the Greek kheirourgia, from kheirourgos (= working or done by hand), from kheir (= hand) + ergon (= work): medical science. For the Renaissance man, the fine arts, architecture and sometimes even medicine went hand in hand.

kädessä.

ARKKITEHTUURIA ANATOMIASSAMME

ARCHITECTURE IN OUR ANATOMY

Pohdintaa radiologisten kuvien äärellä Valokuvakollaaseissani arkkitehtuurin ja lääketieteen paradigmat sulautuvat kuvataiteeksi: esimerkiksi selkärangan kuvat pysty- ja poikkileikkauksineen yhtyvät piirustuksiin antiikin pylväistä, jotka perustuivat ihmisen kehoon. Pylväskuvien aksonometrian kaltaisesti esitetyt leikkauskohdat muistuttavat murtunutta pylvästä. Magneettikuvat näyttävät ihmisen pehmytkudokset kolmiulotteisina: radiologisten kuvien mittausmerkinnät poikki- ja pystyleikkauksineen sekä leikkauskohdasta avautuvine tilan kuviin vertautuvat arkkitehtuuriin. Täten myös havainnollistamisessa pylväät ja selkärangan radiologiset kuvat muistuttavat toisiaan.

Thoughts on radiological images In my photo collages the paradigms of architecture and medical science come together as visual art: for example, vertical sections and cross sections of the spine are combined with drawings of classical columns which themselves were based on the human body. The axonometric-like drawings showing the sectional cuts of a column give the impression that they are broken. The MRIs show the soft tissue of the human body three-dimensionally: the measurement markings with their cross sections and vertical sections as well as the spatial images unfolding from the sectional cuts can be compared to architecture. Thus also in the photo collages the columns and the radiological images of a spine resemble each other.

Nainen/Woman. Kollaasi / Collage: Ulla-Maija Alanen, 2014 Kuvan elementit: Michelangelon piirros; lannerangan magneettikuva tasolta L3; joonialainen pylväs, johon on merkitty, miten konstruoidaan entasis eli pylväänvarren kupera muoto. The elements of the image: Michelangelo’s drawing of a woman, an MRI of the spine at the cross-section at point L3, an Ionic column overlaid with lines showing the determination of the entasis. 14

15


Veden voima

The power of water

Vesi voidaan kokea avartavana ja parantavana tilana: vesi konkreettisesti kantaa ja sen virtaava liike suojaa. Vesi on ensimmäinen kotimme. Veden alla kuvatut valokuvat ovat paluuta tähän alkukotiin samalla, kun ne resonoivat magneettikuvien mustavalkoisten, nestemäisten maisemien kanssa. Vedessä liikkuessamme iho on kuin kalvo, joka erottaa sisäisen valtameremme kehon ulkopuolisesta vedestä. Erilaiset kalvot ovat sisällämme olevia kerroksellisia ihoja, jotka kantavat ja kuljettavat sisällämme tapahtuvia virtauksia. Äidin keho on kohdun koti, kohtu on sikiön koti, ja sikiötä ympäröivä kalvo on sikiössä kehittyvän elämän synnyinsija ja koti.

Water can be experienced as a space of personal growth and healing: water has buoyancy and its flowing movement offers protection. Water is our first home. Photographs taken underwater are a return to this primordial home, at the same time as they resonate with the black-and-white liquid landscapes of the MRIs. When we move in water our skin is like a membrane that separates our internal ocean from the water outside the body. The different membranes inside us are layered skins that carry and transport the internal flows. The mother’s body is the home of the womb, the womb is the home of the foetus and the membrane surrounding the foetus is the birth place and home of the life developing inside it.

Ihmisen Tilassa liikkuva ihminen astuu omaan hengittävään sisäiseen avaruuteensa. Iho erottaa ja samalla liittää sisällämme tapahtuvan maailman arkkitehtoniseen tilaan. Ihon sisäinen ja ulkoinen tila käyvät keskenään vuoropuhelua. Lavastamassani tanssiteoksessa Olotila ihmisen kehon sisäiset maisemat näyttämöllistyvät, kun tanssijat esiintyvät maisemissa, jotka samanaikaisesti elävät ja tapahtuvat heidän sisällään.

In Human Space the moving person steps into his or her own breathing internal space. The skin simultaneously separates and joins the world taking place inside us to an architectonic space. The spaces inside and outside the skin are in dialogue. In the dance production Olotila [State of Being] − for which I made the stage design − the interior landscapes of the human body manifest themselves on stage when the dancers perform in landscapes which simultaneously live and take place inside them.

Mielen arkkitehtonista terminologiaa Monissa koulukunnissa kehomielen ykseys on kiistaton. Ihmisen mielelle ei ole kyetty antamaan sijaintipaikkaa ja mieli jää eksaktin tieteen ulottumattomiin, mutta kuitenkin sitä usein kuvataan arkkitehtonisen mitattavilla termeillä: mielentila, mielipide, mielen maisema, mieliala…

Tilainstallaatio VACUUM

Space installation VACUUM

Galleria Finnfoto 1995; Brandts Klaedefabrik, Odense, Tanska, 1996

Galleria Finnfoto 1995; Brandts Klaedefabrik, Odense, Denmark, 1996

Olen miettinyt tunteisiin liittyviä fyysisiä tuntemuksia, hengityksen merkitystä sekä erilaisissa metamorfooseissa tapahtuvaa muutosta suljetusta ja ahtaasta tilasta kohti avautumista. Myös sikiötä ympäröi kalvo, jonka tehtävänä on suojata kehittyvää elämää haavoittumiselta. Läpinäkyvään kalvoon eristetyn alastoman naishahmon valon ja varjon heijastumat liikkuvat tilassa, missä kuvat ilmasta tai taivaallisesta tyhjyydestä hengittävät syvään.

I have been thinking about physical sensations linked with feelings, the importance of breathing, as well as the transformations that take place in various metamorphoses, from the enclosed and cramped space towards the unfolding. A foetus, too, is surrounded by a membrane. The function of the membrane is to protect the developing life from harm. The reflections of light and shadow of a naked female figure isolated within a transparent membrane move in the space where images of air or the celestial void breathe deeply.

Architectonic terminology of the minds In many schools of thought, the connection between the mind and body is undisputable. It has not been possible to give the human mind a location and it remains outside the reach of the exact sciences. Yet it is often described in architectonically measurable terms: for example, in Finnish the terms mielentila (= state of mind [lit: space + mind]), mielipide (= opinion [lit: mind + hold]), mielen maisema (= landscape of the mind [lit: mind + landscape]), mieliala (= mood [lit: mind + area])…

Psykoanalyytikko Didier Anzieu kertoo kirjassaan A Skin for Thought kehittämästään prinsiipistä, jota hän kutsuu nimellä ”skin ego”. Tunteen ihon tulisi myös suojata meitä samalla, kun se koskettaa, liikuttuu ja liittää meidät itseemme, toisiimme ja maailmaan.

The psychoanalyst Didier Anzieu describes in his book A Skin for Thought a principle he developed called “skin ego”. The skin of emotion should also protect us, while at the same time touching us, becoming emotional, and connecting us to ourselves, each other and the world.

Ulla-Maija Alanen kuvataiteilija, arkkitehti www.vagablond.fi

Ulla-Maija Alanen artist, architect www.vagablond.fi 16

17


EESTI ARHITEKTUURIMUUSEUM MUSEUM OF ESTONIAN ARCHITECTURE KEHAMAASTIKUD / BODYSCAPES 2015

ALVAR AALTO MUUSEUM ALVAR AALTO MUSEUM HUMAN SPACE 2014

18

19


X Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 50 x 70 cm, 2014

Sikisi / Concieved Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 50 x 70 cm, 2014

Y Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 50 x 70 cm, 2014

”Maan 'ruumis', samoin kuin eläinten ruumiit, on kudottu haarautuvista suonista, jotka ovat kaikki yhteydessä toisiinsa, ja ne on luotu ruokkimaan ja antamaan elämää maalle ja sen olennoille. Suonet lähtevät meren pohjasta ja sinne ne myös monien mutkien kautta palaavat pitkin jokia, jotka syntyvät näiden suonien puhjetessa...” Leonardo da Vinci, ”Työpäiväkirjat”

“The body of the earth, like the bodies of animals, is intersected with ramifications of waters which are all in connection and are constituted to give nutriment and life to the earth and to its creatures. These come from the depth of the sea and, after many revolutions, have to return to it by the rivers created by the bursting of these springs…” Leonardo da Vinci, ”Notebooks”

20

21


Veden iho / The skin of water 1-4, 2014 Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 40 x 50 cm

22

23


Veden iho / The skin of water 7, 2014 Veden iho / The skin of water 5-6, 2014

Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 50 x 50 cm

Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 40 x 50 cm 24

25


Pylväs, 2014 Pigmenttivedos puuvillapaperille, 62 x 120 cm Selkärangan lääketieteellinen nimi juontuu arkkitehtuurista: englanniksi column ja spinal column – selkäranka ja pylväs (latinaksi columna). Cauda equina (hevosen häntä) on se hermoston osa, joka alkaa selkäytimen päättyessä selkärangan tasolla L1 päätyen ristiluuhun (Sacrum). Tämä haarautuva hermosto on hevosen hännän muotoinen, ja siihen kuuluvat hermot hermottavat alaraajoja. Kuvan pylväs ja sen hevospäinen kapiteeli on Palladion piirustus kirjasta Neljä kirjaa arkkitehtuurista.

Column, 2014 Pigment print on silver rag, 62 x 120 cm

Nesteen resonanssi / The resonance of water, 2014 Pigmenttivedos puuvillapaperille / Pigment print on silver rag, 50 x 50 cm 26

The medical-scientific term for the spine is derived from architecture: column and spinal column, from the Latin word columna. Cauda equina (horse’s tail) is that part of the nervous system which begins where the spinal cord ends, at level L1 of the spine, and ends at the sacrum. This branching nervous system resembles a horse’s tail and the nerves that are part of it innervate the lower limbs. In the image, the column and horse-head capital are from Andrea Palladio’s treatise Quattro libri dell’architettura.

27


Momentum 1–3, 1995 Hopeagelatiinivedos mdf-levylle, 62 x 167 cm Teosten aiheena on tanssivan käden liikkeen tilaan jättämä jälki – kuvat ovat eräänlaista ilmaan piirrettyä kalligrafiaa. Teokset on kuvattu Leicalla pitkillä valotusajoilla ja ne ovat myös autenttisia dokumenttikuvia, koska kuvia ei ole jälkikäsitelty.

Momentum 1–3, 1995 Silver gelatine print on mdf-board, 62 x 167 cm The subject of the images is the traces of the dancing hand’s movement in space – the images are like calligraphy drawn in the air. The images are taken with a Leica camera with long exposure times. They are also authentic document images because they have not been edited.

28

29


30

Ihu geograafia 1-2, 2015, 102 , x 72 cm. Pigmentfoto puuvillpaberil /Pigment print on silver rag Ihon maantiede / Skin 1-2, 102 x 72 cm, 2015. Pigmenttivedos puuvillapaperille/ Pigment print on silver rag


Soluhengitys, Cellular 1-4, 2015 Rakuhingamine, Cellular respiration 1-4 respiration , 2015 Tindiprinteri väljatrükk, inkjet print, 25 xinkjet 25 cm print, 25 x 25 cm Mustesuihkutuloste, Mitokondrioiden pääasiallinen soluhengityksen kautta Mitokondrite põhiülesanne on varustada rakuhingamisetehtävä teel rakkuon energiaga ja korraldada ainevahetust. Mitokondreid kutsutakse sageli energiavirtaa raku jõujaamadeks.sekä Mitokondrid päranduvad suuremal osal liikidel ainult tuottaa soluun säädellä aineenvaihduntaa. emaliini pidi.

Mitokondrioita kutsutaan usein ”solun energialaitoksiksi”. Mitokondriot The most prominent rolesyleensä of mitochondria are to produce the energy currency of the cell through respiration, a periytyvät ainoastaan äidiltä. nd to regulate cellular metabolism. "The powerhouse of the cell" is a popular term for them. Mitochondria are in most cases inherited only from mothers, a pattern known as maternal inheritance.

32

The most prominent roles of mitochondria are to produce the energy currency of the cell through respiration, a nd to regulate cellular metabolism. ”The powerhouse of the cell” is a popular term for them. Mitochondria are in most cases inherited only from mothers, a pattern known as maternal inheritance.


Sydänlihas

Hermosto

Cardiac muscle

Nervous system

Mustesuihkutuloste kalvolle / Inkjetprint on film

Mustesuihkutuloste kalvolle / Inkjetprint on film

Kohtauksia tanssiteoksesta Olotila

Scenography images of the dance work Olotila [State of being]

Lavastamassani tanssiteoksessa Olotila ihmisen kehon sisäiset maisemat näyttämöllistyvät, kun tanssijat esiintyvät maisemissa, jotka samanaikaisesti elävät ja hengittävät heidän sisällään. Olotila kiersi eri puolilla maailmaa vuosina 2000–2009.

In Olotila the interior landscapes of the human body manifest themselves on stage when the dancers perform in landscapes which simultaneously live and occur inside them. Olotila toured different parts of the

Südamelihas / Cardiac muscle; Närvisüsteem / Nervous system. 144 x 136 cm. Tindiprinteri väljatrükk kilel / Inkjeprint on film


Nägu / Face 1-3, 2015. 144 x 136 cm. Tindiprinteri väljatrükk kilel / Inkjet print on film Kasvot / Face 1-2, 2015. 144 x 136 cm. Mustesuihkutuloste kalvolle / Inkjetprint on film


Ulla-Maija Alanen on helsinkiläinen kuvataiteilija ja arkkitehti, jonka taiteellista tuotantoa on ollut esillä eri puolilla maailmaa. Hän on mm. toiminut kaupunkitilaa kommentoivien suurten julkisivuprojisointien pioneerina. Hänen työn alla oleva tuotantonsa ulottuu useamman taidenäyttelyn lisäksi kulttuuriseen vanhustyöhön: hän tekee työtä muistisairaiden elinolosuhteiden parantamiseksi taiteen ja arkkitehtuurin keinoin. Ulla-Maija Alanen is a Helsinki artist and architect whose art productions have been presented in different parts of the world. She has, among other things, been a pioneer in large-scale façade projections that offer a comment on the urban space. Her current production consists of several underwater video and photographic exhibitions as well as cultural work with the elderly.

ulla-maija.alanen@hotmail.com www.vagablond.fi +358 50 4394546 Valokuva/Photo: Jaana Kautto


Issuu converts static files into: digital portfolios, online yearbooks, online catalogs, digital photo albums and more. Sign up and create your flipbook.