DDC:n (2003) tutkimus osoitti, että yritysten Design ladder -mallissa sijoittumisen ja taloudellisen suorituskyvyn välillä on yhteys. Tasoille kolme ja neljä sijoittuneiden yritysten liikevaihto, liikevaihdon vientiosuus sekä työllistäminen kehittyivät viiden vuoden aikana suotuisammin kuin tasoille yksi ja kaksi sijoittuneilla yrityksillä. Suurimmat erot olivat liikevaihdon vientiosuuden kehityksessä. Design ladder eli muotoiluosaamisen neljä tasoa: (The Economic Effects of Design, 2003) Taso 1: Ei muotoilua Muotoilulla on pieni rooli tai ei lainkaan roolia tuote- tai palvelukehityksessä, ja sen toteuttaa henkilö, joka ei ole muotoilun ammattilainen. Muotoilupäätökset tehdään mukana olevien ihmisten oman toiminnallisen ja esteettisen näkemyksen mukaan. Loppukäyttäjien näkökulma on hyvin pienessä tai olemattomassa roolissa. Taso 2: Muotoilu ulkonäön parantajana Muotoilu nähdään tuotteen lopullisena esteettisenä viimeistelynä kuten tyylinä, ulkomuotona tai ergonomiana. Joissain tapauksissa muotoilijat saattavat olla mukana tehtävässä, mutta usein myös muut ammattilaiset osallistuvat työhön. Taso 3: Muotoilu prosessina Muotoilu on työskentelymenetelmä, jota hyödynnetään jo tuotekehityksen alkuvaiheessa. Muotoilu keskittyy loppukäyttäjään ja hyödyntää poikkitieteellistä lähestysmistapaa. Taso 4: Muotoilu strategiana Muotoilu on osa yrityksen liiketoimintamallin jatkuvaa uudistusta edesauttamalla innovaatiota. Muotoiluprosessi on sulautettu yrityksen tavoitteisiin ja se on tärkeässä roolissa jokaisessa kehitysvaiheessa.
63