Kirjeeni sinulle, maahanmuuttaja! Äänekoskelaistunut Attila Fábian tietää, että Suomen yhteiskuntaan sisälle pääseminen vaatii omaa tahtoa ja työtä. TEKSTI: TAIJA KOLEHMAINEN, KUVA: JENNI NÄRVÄINEN
Suomenkielen kurssi ”antaa vain hevosen allesi” ja loppu riippuu omasta halustasi. Näin ilmaisisimme asian Unkarissa. Tulin Suomeen kymmenen vuotta sitten. Oikeastaan en enää ajattele itseäni maahanmuuttajana vaan yhtälailla äänekoskelaisena kuin vaimoani tai lapsiani. Tuoreille maahanmuuttajille haluan veteraanin neuvona sanoa, että puhukaa kieltä mahdollisimman aikaisin, pakottakaa itsenne ulos maahanmuuttajien piireistä, lähestykää paikallisia ja löytäkää kulttuurista omat mielenkiinnon kohteenne. Älkääkä hämmästykö, sillä suomalaiset ovat puheissaan suoria ja rehellisiä, mutta avautuvat vieraille portaittain. He odottavat vastaavanlaista käyttäytymistä muiltakin. KULTTUURIEROILLA ON muutenkin suuri vaikutus. Olen kotoutumiskursseilla nähnyt, kuinka kulttuurisidonnaista vaikkapa kielen tai tapojen oppiminen on. Tärkein tekijä on kuitenkin asenne. Demotivaatio iskee päälle helposti, jos mielenkiinto ei riitä uuden oppimiseen. Itse lähden aina siitä periaatteesta, että pusken eteenpäin keinolla millä hyvänsä.
Onnekas olen tietenkin sen suhteen, että äidinkieleni unkari vastaa jo rakenteiltaan suomenkieltä ja tunnen luonteeltani vastaavani enemmän suomalaisia kuin unkarilaisia. Olen alusta asti tykännyt tästä maasta. Se on valtavan tärkeää, sillä jos et tunne kulttuuria tai pidä siitä, niin et todennäköisesti tykkää suomalaisista etkä saa kavereita. Ja sitten et opi kieltä. PAHIN ONGELMA on maahanmuuttajien itsensä ja muiden tekemä niputtaminen kaikki ulkomailta tulevat yhdeksi joukoksi. Siinä helposti sulkeutuu omaksi ryhmäkseen muun yhteiskunnan ulkopuolelle. Syynä sisäänpäin kääntymiseen voi olla liian iso kulttuurishokki. Myös pimeyden ja kylmyyden vaikutus voi käydä äkkiseltään raskaaksi. Omalta mukavuusalueelta pois astuminen on kova paikka, mutta maassa on elettävä maan tavalla. Siksi suosittelen alkuun tarkkailemaan ympäristöä ja ymmärtämään yhteiskunnan toimintaa. Pääsääntönä on, että kysele, ole kiinnostunut ja koe maan kulttuuria itse. Muista, että oma asenne ja toiminta peilautuu lopulta takaisin itseesi.
”Ero tai terapia”, sanoo moni riidan päätteeksi. Suhdehuoltamon yrittäjän, pariterapeutti Pirjo Salmisen mukaan parisuhteen hoitamisen kulttuuri on kuitenkin alkanut muuttua Suomessa. Apua arkielämän koukeroihin haetaan nykyään aiemmin, ei ainoastaan eron partaalla. – Parisuhteen arki on ryppyistä eikä tahto tai taidot sen hoitamiseen välttämättä ole kovin vahvoilla. On aivan tavallinen kokemus, että pariskunta jää kahdestaan jumiin samoihin teemoihin tai riidat toistavat itseään, Salminen sanoo. Solmuja syntyy, kun osapuolilla ei ole tapoja ratkaista ongelmia. Muutamia vuosikymmeniä sitten ihmisten ympärillä oli runsaammin vahvoja ihmissuhteita ja parisuhde oli eritoten käytännön arkinen ratkaisu. Nykyään parisuhteisiin asetetaan yhä enemmän odotuksia onnellisuudesta.
Parisuhteisiin asetetaan jatkuvasti enemmän paineita. Äänekoskella syksyllä yritystoiminnan aloittava pariterapeutti Pirjo Salminen on tyytyväinen, että suhteita huolletaan nykyään yhä tietoisemmin. Ä KS
| 115
· 2 0 15
RIITATILANTEET VOI usein käsikirjoittaa etukäteen: Mitä missäkin vaiheessa sanotaan, milloin toinen häipyy ja miten arkeen palataan. – Usein jo kolmannen läsnäolo rauhoittaa keskustelua ja on helpompi pysähtyä miettimään, miltä oikeastaan tuntuu tai kuulla, mitä toinen yrittää sanoa. Salmisen mukaan pikkulapsiperheissä parisuhde jää helposti vanhemmuuden varjoon, ruuhkavuosina yhteinen aika on vähissä ja seksielämä muuttuu vuosien myötä. Seniorisuhteissa puoles-
taan on omat haasteensa eläköitymisen ja iän tuomien muutosten myötä. Uusioperheet tai -parisuhteet iästä riippumatta vaativat paljon yhteen sovittamista. Aika moni kokee itsensä yksinäiseksi parisuhteessakin. – Erilleen kasvaminen on tosi kokemus, niin käy helposti, jos parisuhde jää kaiken muun jalkoihin. VAIKKA PARISUHTEISTA puhutaan runsaasti, ei pariterapiapalveluita esimerkiksi pohjoisessa Keski-Suomessa ole juurikaan tarjolla seurakuntien tekemän perheneuvontatyön lisäksi. Pirjo Salmisen Suhdehuoltamon palveluita löytyy ennestään Saarijärveltä ja Jyväskylästä. Äänekoskella Salminen on käynnistellyt toimintaansa kesän aikana. Työssään Salminen on huomannut, että ihmiset hakevat keskusteluapua yhä matalammalla kynnyksellä. Positiivisen muutoksen takana on yhteiskunnan ajatusmaailman muutos: Apua on hyväksyttävää hakea muihunkin kuin fyysisiin vammoihin. – Toivon, että parisuhteen huoltaminen olisi yhtä luontevaa kuin auton määräaikaishuollot tai hierojalla käyminen, kun kehoa kivistää, Salminen sanoo. Vaikeissakin suhteissa hyvä kumppanuus ja rakkaussuhde voi löytyä aina uudestaan. Toiveita ja tarpeita on vain päivitettävä, puhuttava auki joko kahdestaan tai solmutilanteessa kolmannen osapuolen tukemana.
17