ÄKSY MIE S
Kesäpörriäinen
H
yttysiä on tänä kesänä piisannut. Ötökkädosentit vakuuttavat, että paarmojakin tulee kaikille halukkaille riittämään. Näin luonto tasapainottaa ihmisen kesäkokemuksia. Ilman ötököitä kesä olisi silkkiä ja sangriaa (3 l, hanapakkaus) vaan. Suomen suven tärkein ötökkä on kuitenkin kesäpörriäinen. Hän on vaaraton mutta viheliäinen. Hän ehtii kaikkialle. Keitelejazzeillakin hänet tapaat. Mikään sumute tahi muu karkote ei häneen tehoa. Hänet tunnistaa hirvittävästä kiireestä ja vuvuzelaa muistuttavasta pörinästä. Pörinässä toistuu kesäisiä sanoja ja hokemia. Olen kesäihminen, lienee hokemista yleisin. Kesäpörriäinen kuoriutuu toukokuun alussa heti kevätpörriäisen jälkeen. Pörräyskyvyn hän saavuttaa viimeistään juhannuksena. Siitä alkaa pörinävaihe, jolloin syntyy paljon leuhkaa puhetta ja kuluja, mutta eipä sitten juuri muuta. Pörriäinen tilaa alkukesästä mökille taapelin verran ponttilautaa ja kaksi tiililetkaa. Ruokamultakasoja kipataan pihaan neljä kappaletta. Jos kesäpörriäiselle ereh-
tyy huomauttamaan, että kasat ovat jättömaata, pörriäinen lyö lapiolla päähän ja sanoo, että nyt on kesä. Älä nipota. Ostosvaiheen jälkeen kesäpörriäiseen iskee seuran puute. Hän kiertää kaikki nuoruutensa festarit. Hän lähettelee ryhmäviestejä vanhoille kavereilleen ja kutsuu heidät muistelemaan menneitä. Hän korostaa, että kesä on vain kerran vuodessa. Matkalla Keitelejazzeille hän popsii laihdutuspillereitä ja rouskuttaa huoltamolla jäävuorisalaattia, ettei rantakunto jää ihan viime tippaan. Sitten hän löytää liikennemyymälän pakastealtaasta uutuusjäätelön, jota ei ole ikinä maistanut. Aattele, hän sanoo! Hän syö kermajäätelöä litran kerralla, koska kesästä pitää osata nauttia. Nuoruuden festarit ovat kuitenkin heinittyneet. Kaverit ovat paenneet Pärnuun. Kesäpörriäinen ei siitä masennu, koska vielä on kesää jäljellä. Hän navigoi itsensä sukulaisiin, hän käy tervehtimässä mummoa. Hän leuhkii aloittaneensa mittavat rakennustyöt. Hän hakee mummon sitten jouluksi nauttimaan paljusta ja tähtitaivaasta. Kauaa ei kesäpörriäinen ehdi sukuloida, sillä käsillä on ravustuskausi. Hän os-
taa peräkontin täyteen rapumertoja ja ajaa kiihottuneessa tilassa (pulssi 197) takaisin mökilleen. Ensimmäinen keltainen lehti putoaa tuulilasiin. Se kouraisee kesäpörriäistä syvältä. Hän aavistaa, että loppu on lähellä. Mökillä odottaa yksi lautataapeli, kaksi tiililetkaa, neljä kasaa multaa sekä yksi hajoamistilassa oleva perhe. Perhe huokaa yhteen ääneen, että onneksi sentään sommaren är kort. Kesäpörriäinen ei jaksa laittaa mertoja veteen. Hän koteloituu television ääreen ja katsoo televisiointeja kesän festareilta. Hän kehuu puolisolleen, että Jenni Vartiaisessa vasta on sitä jotain. Kropassakin on kaikki kohdallaan. Pörinä loppuu kokonaan siinä vaiheessa, kun laituri pitäisi vetää maihin. Puoliso kehittelee rapumerroista syksyn mittaan kivoja sisustuselementtejä, jotka päätyvät naistenlehtiin. Ötökkädosentit luokittelevat kesäpörriäisen tällä perusteella hyötyeläimeksi.
Reijo Honkonen
Kosken leg endat
Nyt syömään!
In memoriam 1981 - 1984
Äänekoski oli myös sarjakuvapitäjä
S
uomen Sarjakuvaseura perustettiin vuonna 1971. Saman vuosikymmenen lopulla tulivat punk ja pienlehdet, samassa aallossa vähän myöhemmin paikalliset sarjakuvaseurat. Sellainen syntyi myös Äänekoskelle heinäkuussa 1981, tasan 30 vuotta sitten. Seura alkoi julkaista kunnianhimoista, kirjapainossa painettua omaa lehteä, joka rahoitettiin pääasiassa mainoksilla. - Voit elää ilman sarjakuvia. Mutta miksi kiduttaisit itseäsi? kysyi seuran puheenjohtaja ja lehden päätoimittaja Jyrki Salmijärvi toisen lehden pääkirjoituksessa. Sarjakuvat olivat tuohon aikaan jopa paheksuttua lukemistoa, jotain joka vierotti lapsia ja nuoria oikean kirjallisuuden parista. Sarjakuvaseurat saivat niille paitsi arvostusta, niin myös innostivat piirtäjiä lähettämään tuotoksiaan julkaistaviksi. ÄSS:n julkaisema Nyt Syömään! –niminen lehti ilmestyi lopulta vain neljän numeron verran. Jokainen noin 40-sivuinen lehti oli suuri ponnistus nuorilta tekijöiltä. Lehteä mainostettiin pienlehdissä ja puskaradion kautta. Taisi se olla Äänekoskella jossain liikkeessäkin myynnissä. Joka numeroa myytiin muutama sata kappaletta, mikä sinänsä oli hyvä suoritus. Piirtäjille ei luonnollisesti maksettu mitään palkkioita. Into oli kuitenkin kova, kun lehti sai myös valtakunnallista huomiota. ”Lehti todistaa, että Toijalan takanakin on elämää”, kirjoitti Suomen Kuvalehti.
18
Seuran toiminta näivettyi vähitellen siihen, kun tekijät yksi toisensa jälkeen muuttivat muualle opiskelemaan ja töihin. Viimeisillä rahoilla seura kustansi Äänekosken kuivateoksen, häpeilemättömän parodian kaupungin virallisesta ja pompöösistä kuvateoksesta. Sarjakuvia kohtaan puheenjohtaja Salmijärvi oli perin kriittinen viimeisen lehden pääkirjoituksessa. - Typerimpiäkään räpellyksiä ei koskaan edes kunnolla kritisoida. Huonot piirtäjät eivät tarvitse aiheetonta suitsutusta vaan potkun perseeseen. Salmijärvi ilmoitti ÄSS:n lopettavan lehden tekemisen. Tarkoitus oli miettiä asiaa uudestaan, kun tekijät ovat 25-vuotiaita. - Nyt Syömään! on paska lehti, mutta me sanoimme sen ensiksi ja lopetamme tähän. Kulttuuriseura ÄSS:stä on sittemmin tullut kulttuuri- ja urheiluseura, joka on vihkinyt toimintaansa piirejä myös Äänekosken ulkopuolelta. Lähes kaikki mukana olevat ovat 25 vuoden rajan ylittäneet, mutta uutta sarjakuvalehteä odotellaan yhä... Teijo Piilonen
ÄKS onnittelee 30-vuotiasta sarjakuvaseuraa ja kiittää vekkulismista.
ÄSS:n johtok unta kylpyam meessa. Vas. Jyrki Salmijä Tarvo Alanko rvi, , Timo Harakk a ja Timo Piilo nen
10 · 2011
| ÄKS