MIKON MATKASSA VII: KÄPYKOLO osa 2 en olla. Tämän seutukunnan hyvää hän ajatteli. Minä olin aika katkera jo silloin, kun Mikko rakensi sitä ja näin, että toiset tekevät vain koko ajan myyräntyötä. Veljemme Esko sanoi, että kyläläisten pitäisi tukea tuollaista hullun yritystä eikä päinvastoin. Että kun yksityinen ihminen lähtee rakentamaan tuolla lailla siltaakin ja saa sen vielä aikaan – nehän on yleensä valtion hommia nämä siltatyömaat, eihän moni yhtiökään lähde sellaista tekemään. Nyt on koko saari tontitettu, on tehty tiet ja vedetty sähköt, eikä kukaan puhu siitä mitään, että silta saastuttaa kuten aiemmin väitettiin. Kaikki ovat vain hiljaa ja tyytyväisiä, Sakari lateli. Hänen mielestään konginkankaalaisten nurjamielisyys ja suoranainen painostus oli ratkaiseva syy, että Mikko joutui luopumaan Käpykolosta ja lähtemään kotiseudultaan.
Porrin kuva siirtyi pian nelikuvaiselle ”Terveisiä Käpykolosta” – kortille, jonka muissa kuvissa on filmiväkeä syömässä, etualalla Jukka Sipilä, savusauna ja isäntä itse. (kuva: Ramin kortit)
KUN KÄPYLINNA valmistui, Mikko muutti kirjansa Konginkankaalle ja hänestä tuli virallisesti konginkankaalainen. – Mutta sitten tilanne meni siihen kun meni. Sakari sanoi Mikolle, että hänen pitää lähteä muualle, jos meinaa päästä uralla eteenpäin. Vastustus oli Konginkankaalla niin kova, päättäjät ei katsoneet suopealla silmällä Mikon tekemistä, Jorma Niskanen kertoo. Mikon yksi kuuluisa lausahdus kuuluu näin: ”Tämä pitäjä on kaunainen pitäjä, ja ihmiset ovat aidosti sitä.” – Se sanoi sen hienovaraisesti, eikä osoittanut sormellaan ketään, Jorma huokaa. Sanomalehti Uusi Suomen haastattelussa 25.4.1981 Mikko kertoo Käpykolosta luopumisesta. – Minun täytyy urautua uuteen elo-
kuvaani ja unohtaa muut murheet – myös Käpykolo, niin merkittävänä kuin se lähtökohtana ja tukena onkin ollut, Mikko kertoi raskaasti. MIKKO LUOVUTTI Käpykolon isännyyden elokuussa 1981 kaavilaiselle Ihmisyyden tunnustajat –nimiselle teosofiselle yhdistykselle. Hän julkaisi päiväkäskyksi nimeämänsä tiedotteen medialle, jossa kertoi avoimesti ja suorasanaisesti pettymyksestään. – Syvästi pettyneenä yhteiskuntaamme, kulttuuri-, opetusalan ja erikoisesti elokuva- ja tv–alan päättäjiin, jotka luulivat, että pelkillä lupauksilla Käpykolon suuret asiat ratkaistaan, ilmoitan, että 15.8.1981 lähtien Käpykolo –niminen kokonaisuus siirtyy toistaiseksi hoivistani toisiin käsiin. Syynä siihen on, että sen alkuperäiselle tarkoitukselle ei löytynyt
sijaa siinä maailmassa, jota sen luoja edustaa, vaikka tarve onkin rajaton. Kun Mikko lähti Käpykolosta pois, hän poisti portin pielestä kyltin: Siedettäväkin naapuri on parempi kuin sellainen, jota on pakko sietää. Mikon 60-vuotishaastattelussa 30.1.1989 (Keskisuomalainen) hän ei peittele katkeruuttaan. – Kun katselen elämää 60-vuotiaan perspektiivistä, tuntuu, että ilman taistelua en olisi tässä. Kaikkein pienin ei ole se taistelu, jota olen käynyt kotiseutuni kanssa. Olen tehnyt monta sitkeätä paluuta Keski-Suomeen. Luulin, että siellä olisi jotain jäljellä niistä periaatteista ja siitä elämänmuodosta kuin lähtiessäni. Kiitollisuudesta kotiseutuani kohtaan rakensin Konginkankaalle Käpykolon, enne kuin aloin uskoa, ettei sille ole sijaa siellä. Konginkankaalaisten mielestä suunnitelmani olivat liian suuria, helsinkiläiset taas sanoivat sen olevan liian kaukana Etelä-Suomesta. Siltajupakka kalvoi mieltä pitkään. Kytänsalon saareen Mikon rakennuttama silta tuomittiin luvattomaksi yritykseksi. Mikko koki tämän jupakan viimeiseksi ajojahdikseen. – Kylällä velloi vääriä ja vääristeltyjä puheita siitä, että silta saastuttaisi olemassaolollaan tai sen rakennusvaiheessa, Jorma sanoo. Käpylinna oli suuri unelma, joka toteutui, mutta osoittautui lumeeksi. – Se oli enemmän kuin unelma, ensimmäisen yön vain kuljeskelin siellä ja ajattelin, miten hyvä minun on olla. Koin unohtumattomia hetkiä sen tornissa ja sen salissa. Istuessani työhuoneessani tunsin saavuttavani ihmiselämän huippuhetkiä, Mikko sanoi Keskisuomalainen haastattelussa 31.12.1989. LUOPUESSAAN unelmastaan vuonna 1981 Mikko uskoi, että hän vielä joskus palaisi Käpykolon isännäksi. Näin ei kuitenkaan koskaan tapahtunut.
Käpykolossa Mikko ideoi ja teki elokuviin käsikirjoituksia. Toimipa syrjässä oleva paikka oivallisesti myös näyttelijöiden perehdyttämiseen ja tiimihengen luomiseen. Paikka toimi myös Mikon filmiyhtiön, Käpy-Filmi Oy:n, edustustilana. Käpykolosta käsin ovat valmistuneet tunnetut elokuvat: Laulu tulipunaisesta kukasta, Kahdeksan surmanluotia, Omat koirat purivat, Pulakapina, Syksyllä kaikki on toisin ja Ajolähtö.
18
Lähteet: Tuska ja Hurmio, Keskisuomalainen, Uusi Suomi, Timo Enäkoski 154 · 20 17
| Ä KS