Lapsenomaisia kysymyksiä ja uteliaisuutta ei pidä vähätellä. ”Miksi?” on yksi tärkeimmistä kysymyksistä elämässä.
Seuraava ÄKS ilmestyy 25.8.2016
141/2016
www.äks.fi
10
Mika Lehtonen
Äänekosken sotaveteraaneista, veteraanileskistä ja heidän tukijoukoistaan on vuosien saatossa muodostunut oma iloinen porukkansa.
Veteraania ei jätetä! Äänekosken sotaveteraanit pitävät yhä yhtä.
I
TEKSTI JA KUVA: MILKA KROGERUS
loinen nauru täyttää Laajaniemen leirikeskuksen salin, kun Äänekosken Sotaveteraanit viettävät perinteistä kesäpäiväänsä. Lähes 30 henkeä on saapunut viettämään aikaa yhteisen porukan kesken. ÄÄNEKOSKEN Sotaveteraanit ry järjestää paljon yhteisiä tapaamisia, joista kesäpäivät ovat yksi perinteikkäimmistä. Mukana iltapäivässä oli tällä kertaa viisi sotaveteraania. Heidän lisäkseen paikalle saatiin naiskauneutta, kun reilu kymmenen veteraanileskeä saapui paikalle. Jokainen heistä on ihan yhtä suuri osa toimintaa. – Nämähän ovat oikein kivoja tapahtumia. On hieno kesäkeli ja hyvää keittoruokaa, niin onhan tämä hienoa, sotaveteraani Eino Pajunen kertoo. – Mies kuoli kymmenen vuotta sitten, eikä se suru ole mennyt pois. On hienoa, että pääsee välillä takaisin näiden tuttujen ihmisten pariin. Kyllä tämä on hieno päivä ollut taas, Raija Tuomi sanoo. – Tämä on ihan oma porukkansa. Melkein joka kerta on tämä sama joukkue lähdössä. Väki kyllä vähenee, sitä mukaa kun ei enää kunto kestä, Kalervo Kallioniemi sanoo.
Ä KS
| 14 1
· 2 0 16
PAIKALLA OLLEET muistavat myös niitä, jotka eivät enää pääse yhteisistä hetkistä iloitsemaan. – Taisto Salonen oli aiemmin aina mukana. Nyt hänelle pidettiin hiljainen hetki, Äänekosken Sotaveteraanit ry:n puheenjohtaja Markku Louekari sanoo. Iltapäivän aikana heitettiin tikkaa ja käpyä ja järjestettiin arpajaisetkin. Arpajaisvoitto meni Kallioniemelle, joka nappasi kotiin viemisiksi hienon puisen Äänekoski-kellon. Muille voittajille herui Äänekoski-aiheisia kärpäslätkiä, ostoskärrypoletteja, heijastimia tai Veteraania ei jätetä -kirja. – Nämä palkinnot on lahjoittanut Äänekosken kaupunki, Louekari kiittelee ääneen. Äänekosken Sotaveteraanit tekevät tiivistä yhteistyöltä muun muassa Äänekosken seurakunnan kanssa, mikä näkyi kesäpäivilläkin. Kirkkoherra Elina Tourunen luki kesäpäivän ruokarukouksen ja jäi vielä ruokailun ajaksi viihtymään veteraanien seuraan. YHDESSÄ VIETETÄÄN kesäpäivien lisäksi myös pikkujouluja ja seurakunnan suojissa kuukausittain kahvihetkiä. Elokuun puolivälin tienoilla
Keski-Suomen veteraanit kerääntyvät Peurunkaan Rosvopaistitapahtumaan, johon tänäkin vuonna odotetaan yli 500 henkeä. – Teemme paljon myös ”ruokaretkiä”, eli käymme ravintolassa syömässä. Aiemmin kävimme Jyväskylässäkin asti, mutta nykyään suosimme paikallisia ravintoloita, Louekari kertoo. Ihmisten on hyvä muistaa, että veteraanikeräys on ainoa näiden yhdistysten tulonlähde. – Varojen kanssa pitää olla tarkkana. Yleensä kaikilla retkillä on pieni omavastuu, ja yhdistys sitten maksaa yhteisistä varoista osan, Louekari kertoo. AJOITTAIN paikalliset yhdistykset antavat kuitenkin pieniä lahjoituksia, jotka käytetään suoraan veteraanien hyväksi. – Pitää kiittää LC Helmen väkeä jo etukäteen. Klubi tulee lahjoittamaan meidän porukalle bussikyydityksen Peurungan Rosvopaisti-tilaisuuteen, Markku Louekari sanoo.
13
Mikon jalanjälkiä seuraamassa.
Sulje silmäsi ja ajattele Mikko Niskasta. Mitä näet? Näetkö elokuvaohjaajan kameran takana vai edessä? Näetkö itsesäälissä rypevän miehen, joka puhuu paatoksella eikä kuuntele muita? Näetkö hänet nainen kainalossa, ja sen, kuinka toinen nainen jo odottaa vuoroaan? Näetkö hänet roolissa vai kulkemassa pitkin Äänekoskea? Kun suljen silmäni, näen Mikon metsässä karvalakki päässään. Pakkanen paukkuu, henki huuruaa, eikä hänellä ole seuranaan edes korviaan höristelevää hevosta. Mikko mittailee katsellaan maisemaa ja se maisema on täällä Äänekoskella. Toisaalta silmäkulmaan tunkee kuva Mikosta, joka istuu Pasin roolissa Liimattalan Lamminpääntien pienessä tuvassa haulikko kädessään. Tajuntaan hiipii myös kuva sairaasta miehestä, joka istuu keittiön pöydän ääressä Helsingissä Iso Roobertinkadulla veljiensä Sakarin, Simon, Eskon ja Pekan kanssa tietäen, että kohtaaminen on viimeinen. TÄMÄN LEHDEN sivuilla 13–16 alkaa juttureissu Mikko Niskasen jalanjäljissä, sarja kantaa nimeä ”Mikon Matkassa”. Mikkoon liittyviä tarinoita saadaan lukea aina kuukauden ensimmäisessä ÄKSässä. Matkaoppaaksi ja tulkiksi tälle upealle matkalle sain Jorma Niskasen, Mikon pojan. Haluan kiittää sydämeni pohjasta saakka Jormaa saamastani kunniasta päästä kurkistamaan syvälle Mikko Niskasen elämään. Itselleni tämä matka on äärimmäisen mielenkiintoinen. Ensi viikolla lähden tapaamaan Kristiina Halkolaa ja Eero Melasnimeä, jotka molemmat näyttelivät pääosissa Mikon vuonna 1966 ohjaamassa kulttielokuvassa Käpy selän alla. Mukaani Helsinkiin lähtee myös Mikko, siis se Mikon kuuluisa musta lätsä. JUTTUSARJAN ensimäisessä osassa kuullaan, mitä Mikon Äänekoskella yhä asuvilla sukulaisilla on miehestä kerrottavaa. Tarinoita riittää runsaasti ja noita muistoja on nyt kirjattuna ylös kädessäsi olevaan lehteen. Onko Sinulla tarinaa Mikosta? Ota yhteyttä sähköpostilla marjo@aksa.fi tai puhelimitse 040 841 2945! Marjo Steffansson
3