89/2014
Seuraava ÄKS ilmestyy 3.9.2014
Lapsiperheisiin saisi laittaa vielä paukkuja. Kaavoitus kangertaa, se on yksi kaupungin heikkous.
8
Laura-Liisa Hyytiäinen
13
Kosketeltavana Kauko Tuupainen
Toimittajalta Marjo Steffansson
X89
Halusin ostaa flyygelin La Kala Oopperan puhelin soi. Marie Finne-Bray vastaa. Korvaan tulee uutinen, joka laittaa mezzosopraanon istumaan silkasta ällistyksestä: ”Haluan ostaa teille flyygelin.” – Tällainen mesenaatti! Näin ei voi tapahtua kuin Sumiaisissa. Että vastaan tuli tämmöinen suutari joka ostelee flyygeleitä, Marie huokailee ja tapailee ylväästä soittimesta kauniisti soivia sointuja. Vieressä myhäilee Kauniasissa asuva, Kelan ATK laitoksella voita leivän päälle tienaava Pekka Haapala. – Elä sano mua mesenaatiksi. Minä kun olen tällainen tavallinen ukko metsästä, Haapala tuumaa. Mitä ihmettä! Jotkut ostaa vokaaleita ja joku flyygeleitä. Mistä idea? Onko tällaisia ihmisiä oikeasti olemassa? – Ottokummityttöni Sini Koistisen äiti sanoi, että Vaajakosken Wanhassa Veikossa on flyygeli, joka kuuluu La Kalaan. Minä lähdin katsomaan sitä, ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä, Haapala kertaa tapahtumaketjun alkua. Sini Koistinen on Haapalan tapaan kesäsumialainen. Hän taiteilee oopperan julisteet. Soitto Koistiselle selittää tapahtunutta hieman. – Jotenkin asiat tai tavarat löytää tiensä oikeille omistajille tai oikeisiin paikkoihin. Tässä on esimerkki siitä, Koistinen kertoo. Haapala tunnetaan kylällä suutariPekkana. Ja juuri hän on nahkaisten sumikkaiden luoja. Sini Koistinen on henkilö, joka sai ensimmäiset sumikkaat. Nyt sumikkaita on jo alun kolmattasataa paria. – Minä olen laulanut Carmenia suäKs
| 89
· 2 0 14
mikkaissa. Pekka auttoi kääntämään ranskankielistä Carmenia sumiaisten kielelle, Marie nauraa ja antaa ääninäytteen. Mennään takaisin flyygeliin. Massiivinen, mutta feminiiniset piirteet omaava kaunotar komeilee oopperantalossa. Mustan flyygelin sääret kapenevat nilkkoihin ja flygelin pyörät näyttävät siltä, kuin soitin olisi pukenut jalkoihinsa korkokengät. Pitsinen nuottiteline on kuin karamelli ja flyygelin kannessa olevat mitalit kuin koruja. Varsinainen viettelijä kyseessä? – Tuo on selvästi nainen. Minä menin ja rakastuin heti, Pekka tuumaa. Berliinissä 1930-luvulla tehty soitin on nyt Sumiaisraitilla. Tarkkaa tietoa ei flyygelin aiemmista vaiheista ole. Haapala maksoi käsirahan empimättä. Soitti Marielle ja juksasi flyygelin maksavan 350 euroa. – Ei se olis mun muuten antanut sitä ostaa, Haapala ketkuili. – Sillä tavalla sahasi silmään, Marie heristää sormeaan. Flyygeli maksoi 2500 euroa ja kuljetuskulut päälle. Raha tähän löytyi pankista, lainan muodossa. – Minä halusin ostaa tämän tänne. No problem! Minä en kuole nälkään ja kaikki tulevat iloiseksi, Haapala kuittaa ja istuu flyygelin ääreen ja antaa Bellmannin sävelten tulvia saliin. Mies on soittanut joskus. Kauan sitten, vähän pimputellut, mutta poikkihuilu on pysynyt näpeissä enemmänkin. – Sen verran mulla on älliä näissä soitinasioissa, että pyysin oopperan hovipianisti Sonja Hendusta kokeilemaan
Joko otan riippukeinun pois? Entä miten on tuon sulkapalloverkon laita, jokos se joutaa talviteloille? Olihan se kesä, melkein kuin lapsuuden intiaanisellainen! Helteitä muistellaan vielä kaiholla ja kauhulla. Hurjan pitkä hellejakso helli yhtä ja piinasi toista. Itse asetun tuohon välimaastoon. Mitäs nyt. Olen sujauttanut sukat jalkaan ensimmäistä kertaa kuukausiin. Hykerryttävän hyvältä tuntuu se, kun huomaa katseen kääntyvän värikkäisiin villalankoihin. Syyhy sormissa yltyy yltymistään, se tietää sitä, että kutimeen on vissiin tartuttava. Mehumaijan laitan pohisemaan heti sen jälkeen, kun saan inspiraation marjapuskiin. Omenapuiden sato pitäisi saada hilloksi. Meinaaminen on jo lisääntymään päin sen puhteen suhteen. Mustikat taisi jäädä metsään, mutta puolukoita mielin. Rapumerrat on viritetty pyyntiin ja koettu tuloksekkaasti ja saksiniekat on nautittu parhaassa seurassa. Tätä herkkua ja ylellisyyttä on meiningissä lisää. Ja ne sienet, niille pitäisi varata ihan oma lukunsa. Vitsit kun ennättäisi mehtään! Nyt on tullut hetki aloittaa harrastus. Mennä Koskelan piireihin tai liikuntaseurojen tarjoamiin ohjattuihin jumppiin. Aloittaa laihdutus tai liikunnan harrastaminen. Tarttua kirjaan, kääriytyä vilttiin ja asettua sohvan nurkkaan. Aika ei tahdo näille riittää, mutta ihana on kuitenkin haaveilla. Ehkä ensi syksynä, kenties. Olen syksyihminen, se on selvä juttu. Syksy on hämärän hyssyä kynttilän liekin lepatuksessa ja tuulen kuuntelua ja sitä antaumuksellista haaveilua. Minulle syksy ei ole pimeä aukko, jolloin elämä pysähtyy, päinvastoin. Syksyssä on parasta kaikki, paitsi hirvikärpäset. Syksyllä kaikki on toisin, jotenkin paremmin. Mitä jos tuleekin takakesä?
soitinta. Hän sanoi, että kyllä se soipi, ja se lausunto vakuutti minut, Haapala kertoo. Flyygeli on tuonut Haapalalle yhden unettoman yön. – Näin painajaisen, kuinka myö se Laukaan korkeudella rikotaan. Hyvin se kuljetus kuitenkin sujui. La Kala Ooppera saa kiitosta ja kehuja. Ainoat soraäänet on kuultu sähköpianosta, ja toivottu saliin kunnon pianoa. – Nyt on tämä ongelma eliminoitu. Toivon, että jonain päivänä saamme oopperan vieraaksi Ritva Auvisen ja Jaakko Ryhäsen. Meillä on nyt heidän arvoisensa soitin, Marie toivoo. Flyygeli saa tulikasteensa ensi lauantaina, kun oopperassa kuullaan Veijareita ja Viettelijöitä konsertti. – Esityksessä kuullaan Mozartin ääni, kun hän kirjoittaa kirjeitään. Musiikkinumerot ovat valittu niihin sopiviksi. Mozartin äänenä kuullaan Jyväskylän Kaupunginteatterin näyttelijä Jukka-Pekka Mikkonen. Laulajattaret Noora Määttä, Marie Finne-Bray ja flyygelillä säestäjä Sonja Hendunen kahistelevat silkeissä ja puuteriperuukeissa, ja baritoni Piers Bray suutelee ladyjen käsiä kolmikokkahatussaan ja kultaisessa barokkilivreeasussaan. Lahjoituksesta yhä pöllämystynyt Marie katsoo onnellisena uljasta soitintaan. – Minä käyn täällä monta kertaa päivässä plimpittämässä ja terrorisoimassa naapureita. Ihanaa! Av aus
Vakio pals tat: 4
Teksti Marjo Steffansson K a l ent e r i 8 - 9 Kuva Max Steffansson
Äk s y
14
3