Susanna Nykänen
Alati palaava Jos rakennusarkkitehdin työ on yhtä vuoristorataa, niin kyllä sitä on ollut Susanna Nykäsen elämäkin. Tähän asti vain yksi asia on ollut jatkumo: Jossain vaiheessa tulee yllättävä paluu Suolahteen ja sitten jälleen lähtö.
S
usanna Nykäsen ensimmäisen vuosikymmenen voi pikakelata tiivistämällä sen onnelliseen lapsuuteen kaksilapsisen perheen kuopuksena. Kun Susanna täytti kuusi, perhe muutti Laukaasta Suolahden Mansikka-aholle. Vuotta myöhemmin Susanna aloitti koulunkäynnin Asemakadulla peruskoulu-uudistuksen aikoihin 70-luvun alussa. – Olen onnellinen siinä suhteessa, että minulla on edelleen kavereita, joihin tutustuin ekaluokalla. Suolahdes-
sa oli todella paljon nuorisotoimintaa. Ahkera harrastaminen oli varmasti ratkaiseva tekijä, mikä yhdisti meidät ystävykset näin tiukasti, Susanna Nykänen kertaa nuoruuttaan. Tänä päivänä sitä on vaikea kuvitella, mutta pitkälle yläastetta ja lukion ensimmäistä vuotta Susanna oli ujo, maalla kasvanut tyttö. Sitten kolmen kaveruksen porukka haki yhdessä vaihtoon Amerikkaan ja Susanna sai paikan high schoolista Ohiosta. – Elin amerikkalaista ihannetta pika-
ruokaloiden keskellä ja valmistujaisissani puin ylleni kaavun ja hatun, kuten asiaan kuului. Vuodessa ehdin amerikkalaistua niin kovasti, että palaaminen Suomeen tuntui todella tylsältä, Nykänen kertoo. Amerikassa hyvät arvosanat olivat tuoneet jopa muutaman diplomin, mutta Suomessa lukiossa kirjojen pänttääminen innosti paluun jälkeen yhä vähemmän. SUSANNA ALKOI HAAVEILLA arkkitehdin opinnoista Tampereen teknillisessä yliopistossa, mutta päätti, ettei lukiossa tuhraaminen ollut oikea tapa tavoitella unelmia. – Löysin toisen, tosin paljon monimutkaisemman, tien päästä opiskelemaan arkkitehtuuria. Tarvitsin työkokemusta, joten hain Jyväskylään raksalle harjoitteluun ja tein samalla toista duunia viereisen autokoulun vastaanotossa. Pian suunnitelmat etenivät, sillä Susanna aloitti vuoden opiskelun Jyväskylän ammattikoulun rakennuspiirtäjälinjalla ja valmistumisvuonna 1985 pääsi töihin tunnetun arkkitehdin Olavi Norosen toimistoon. – Sitä kautta kiersin Tampereelle
Tekuun ensin rakennusmestaripuolelle, mistä vaihdoin lukemaan arkkitehtuuria. Opiskelun aikana ajattelin, että kokemusta on pakko saada lisää. Pääsin kokeilemaan niin raudoitusta kuin timpurinkin hommia ja yhden kesän toimin kesäpomona työmaiden valvojana, Susanna muistelee raksa-aikaansa. Päättötyön Susanna teki Suolahden kaupungin maankäyttöpuolelle Honkolan Ympäristösuunnitelman. – Siinä samalla pääsin tutustumaan maankäytön asioihin, Susanna sanoo. Kokemuksesta ja innostuksesta ei kuitenkaan ollut hyötyä, kun hän 29-vuotiaana valmistui rakennusarkkitehdiksi juuri pahimmilleen 90-luvun alun lama-aikaan. – Ajauduin työttömäksi takaisin Suolahteen ja olin eksyksissä. Onneksi kaupungilla oli pian tarjota töitä ja ensimmäisenä suunnittelin Suojärven uimarannalle uudet pukukopit toiminimelläni. Välissä hän kävi Helsingissä tekemässä alikonsultin töitä Petri Rouhiaisen arkkitehtitoimistolle, mutta palasi jälleen Suolahteen, sillä voitti 90-luvun lopussa kilpailutuksen Suolahden vanhan
- syntyi 24.2.1964 Laukaassa, muutti Suolahteen 6-vuotiaana - valmistui rakennusarkkitehdiksi Tampereen teknillisestä yliopistosta vuonna 1993 - asuu avomiehensä kanssa Suolahden Granholmintiellä
12
78 · 20 14
| Ä ks