Teijo Piilonen Kyösti Vesterinen
Höyrylaivasta meripomoksi Kyösti Vesterinen edusti kouluaan rehtorin kiellosta huolimatta.
P
erheemme muutti Suolahteen Haapamäeltä ollessani 12-vuotias. Menin oppikoulun toiselle luokalle silloin. Haapamäellä minulla oli pitkä saksa, mutta Suolahdessa piti ottaa pitkä englanti. Se luokka tulikin sitten käytyä kahteen kertaan. En välittänyt koulunkäynnistä, mutta urheilu veti puoleensa. Sitä kautta sain myös kavereita uudessa kotipaikassa. Meiltä oli kilometri matkaa koululle, joka oli mäen päällä. Puolessa välissä oli Paatelaisten talo: Matti ja Heikki olivat varmaan ensimmäiset kaverini. Haapamäellä olin luistellut ja hiihtänyt kilpaa. Aulis Vähäniitty aloitti koripallotreenit Suolahden Urheilijoissa, jonne minäkin menin mukaan. Kävimme kovia paikallisotteluita Huimaa ja ÄU:ta vastaan. Vähäniitty teki kovan työn SU:n nostamisessa, sellaisia vetäjiä tarvitaan. Jääpalloa pelasin Urhossa, joka oli TUL:n seura. Isäni oli Kansallispankin johtaja, ja monet ihmettelivät, että miten pankinjohtajan poika voi olla TUL:n seurassa. Isäni sanoi, että mene sinne vaan, tärkeintä, että pelaat. Poliittinen jako näkyi vahvasti urheiluseuroissa, mutta me pojat emme siitä välittäneet. Muistan kun pelasimme Urheilijoiden B-junioreissa ensimmäisen kerran jalkapalloa Urhoa vastaan, niin yleisöä oli paljon. Meitä valmensi Peltolan Pena, joka oli pelannut MP:ssä. Ihmettelimme, kun hän pisti meidät lenkille ennen matsia. Voitimme lopulta sen kiihkeän ottelun. Peltola huomasi Paatelaisista heti, että täältähän löytyy lajin lahjakkuuksia.
Koripallossa järjestimme koulujen välisiä turnauksia. Pelien päälle oli tanssit, joita varten haimme luvat, hommasimme levyt ja toimimme järjestysmiehinä. Raitasen Sepolla oli häkäpönttökuormaauto, johon pistimme mainosplakaatin ja ajelimme sillä muun muassa Äänekoskella mainostamassa tansseja. Tällä hankittiin aikoinaan rahat vierasmatkoille.
Urheilu ja riiaaminen veivät aikani, eikä koulu kiinnostanut. Abivuonna olin koulun varmin reputtaja. Kuulin, että rehtori olisi kieltänyt minulta jopa koulun joukkueessa pelaamisen, jotta ryhtyisin lukemaan. Jumppamaikan piti ottaa minut kyytiin koulun ulkopuolelta. Rehtorin ja muiden yllätykseksi läpäisin kirjoitukset kirjoittamalla kolme A:ta ja yhden C:n! Lukion jälkeen hain merivoimiin, ajattelin, että merivoimien kuteet ovat harmaita hienommat. Olin ollut laiva-
30€ ä Ks
| 73
· 2 0 13
poikana Suolahden ja Viitasaaren väliä kulkevassa höyrylaivassa, joten olin melkein merimies. Merivoimissa vasta ymmärsin, että en pääse mihinkään, jos en ota itseäni niskasta kiinni ja rupea lukemaan. Päätin pyrkiä oikeustieteelliseen, mutta merivoimien palvelukseen jääminen oli toinen vaihtoehtoni. Meillä oli siellä myös hyvä koripallojoukkue, voitimme muun muassa RUK:n. Pääsin oikeustieteelliseen, missä pelasin koripalloa opiskelijayhdistys Pykälän joukkueessa. Voitimme yliopiston mestaruuden, vaikka jumpan joukkueessa pelasi muun muassa Jorma Pilkevaara. Merenkulkulaitoksen johtajana ollessani sain olla mukana Keitele–Päijänne-kanava-hankkeessa. Se oli mielenkiintoinen projekti ja siinä tuli hyviä kontakteja venäläisten kanssa. Se oli piristysruiske seutukunnalle, vaikka teollisuus antoikin heti ymmärtää, että se ei kanavaa tarvitse. Venäjä kuittasi kanavan rakentamisella velkojaan, mikä varmasti ratkaisi koko hankkeen toteutumisen. Tänä päivänä minua huolestuttaa se, että vähitellen koko Suolahti näivettyy, kun peruspalvelut näyttävät valuvan sieltä pois. Siksi pistin nimeni esimerkiksi Piitulaisen Maijan keräämään listaan Alkon säilyttämisen puolesta. Meillä on mökki Laukaassa. Suolahdessa ja muualla Keski-Suomessa tulee liikuttua erittäin paljon. Siskoni ja kaksi hänen lapsistaan asuu Ääneseudulla. Suolahden kadulla tulee aina vanhoja tuttuja vastaan.
Koskettava lahja Ystävälle! 55 kertomusta Äänekoskesta
- Syntynyt 5.8.1945 - Asuu Helsingissä, lapsuus ja nuoruus Suolahdessa. Vaimo ja kaksi tytärtä, neljä lastenlasta. - Kirjoitti ylioppilaaksi Suolahdesta 1965. Oikeustieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta. - Toimi juristina Teollisuuden Keskusliitossa ja STK:ssa. Teollisuuden Keskusliiton johtaja 1980– 88. Merenkulkulaitoksen pääjohtaja 1988–2003. Meripelastusseuran toimitusjohtaja 2003–2012. Jäi vuosi sitten eläkkeelle. - Suomen Kuntourheiluliiton puheenjohtaja 1988–94. Voitti Martin Saarikankaan tiukassa äänestyksessä SLU:n puheenjohtajavaalissa 1994 ja veti järjestöä yhden kolmivuotiskauden. - Valittiin Suolahden Viljoksi 1990-luvulla. - Isoisä Vihtori Vesterinen moninkertainen ministeri vuosina 1925-51 ja J.K. Paasikiven luottomies. - Toimii edelleen aktiivisesti luottamustehtävissä yrityksissä, säätiöissä ja yhdistyksissä. 12 hallituspaikkaa.
NOPEAT Koripallo vai hiihto? Tällä hetkellä hiihto kunnon vuoksi. Koripallo on se laji, jota seuraan eniten. SLU vai Valo? Nyt ollaan oikeaan suuntaan menossa. Alueista pitää tehdä vahvoja ja sellaisia, joissa kaikki toimivat yhdessä ja ovat osa keskusjärjestöä. Näin byrokratia saadaan vähemmälle ja seuroille jää enemmän rahaa. Laukaa vai Suolahti? Keski-Suomi. Sanon kaikille olevani Keski-Suomesta kotoisin vaikka olen asunut Helsingissä vuodesta 1966. Meri vai järvi? Kummallakin on hyvät puolensa. Puu- vai lasikuituvene? Puinen soutuvene. Olen osallistunut 19 kertaa Sulkavan soutuun.
Kosketuksia-kirja myynnissä Suosikissa, K-Citymarketissa ja Torppareilla!
25