Page 18

ÄKSY MIE S

Luku taidosta

H

onkonen äksyili viime lehessä nuorisosta. Nyt se muistelee puhelimessa jonkun kaverinsa kanssa Saapas jalka rockia, jossa oli ollut Juice. Hoh hoijaa. Mä valtaan sen koneen ja teen jutun sen puolesta. Mua nimittäin ottaa kuuppaan aika monikin asia. Tässä tulee yks niistä. Taas on jotku tutkijat tutkineet, että nuoret ei osaa enää ees lukee. Ja nyt tietty opettajat nukkuu tää tutkimus tyynyn alla ja hokee unissaan, että jes, jes, mitä mä sanoin. Joo, ja sitt opettajat tekee aaltoja opettajain huoneessa ja muistelee, miten ennen oli sentään ennen. Ei saanut sanoa ”alkaa satamaan”, vaan piti sanoa ”alkaa sataa”. Se oli heti kartta kepillä kynsille jos väärin sanoi. Hoh hoijaa! Mulle on ihan sama vaikka sanoisi ”ensyklopedia”, jos kerran ripsii jo. Hiukset kastuu ja tulee lammikoita, sanot sä siinä vaiheessa mitä tahansa. Hei, haloo! Etteks te tajuu, ettei tommosella nippeli tiedolla ole enää mitään käyttöä muualla kuin opettajan huoneessa. Muualla on vähän eri lait. Aukaiskaa säle kaihtimet ja aikuistukaa.

Nyt mä isken teille nimittäin sellaisen tutkimuksen tiskiin, että loppuu tuuletus. Mun tutkimuksen mukaan luku ja kirjoitus taito on vaan tylsiä väli vaiheita ihmisen historiassa. Sadan vuoden päästä kukaan ei lue eikä kirjoita yhtään mitään. Ketään ei vaan hotsita. Siis ihan tosi. Mä ja mun kamut ollaan lopetettu lukeminen jo nyt. Kuka jaksaa lukee nuoren naisen rankkoja kasvu kertomuksia, jos oma sielu on sata kertaa pahemmin nilellä. Tai kertomuksia ydin onnettomuuksista, jos oma persoona hehkuu radio aktiivisuutta kuin joku kiilto mato yössä. No, nyt viittaa joku opettaja sieltä taka rivistä ja vastaa ääni väristen, että luku ja kirjoitus taitoa tarvitaan myös tiedon opetteluun ja välittämiseen. Sivistys on säilötty kirjoihin. Ihan kuule kyynel vierähtää poskelle, kun mä tuon kuulen. Ja kysyn: mikä ihmeen sivistys? Mihin se on meidät vienyt? Tuhon partaalle, vastaan mä. Siinä ei paljon haiku runot auta kun tsunami iskee ja manner laatat murenee kuin näkki leivät. Mun ja mun frendien mielestä koko sivistyksen voisi luku taidon lailla haudata

samaan perus kallioon johon ydin jätteetkin haudataan. Se on vaan taakka. Me voitaisiin palata lähtö ruutuun. Istuttaisiin taas leiri nuotiolle ja ruvettaisiin kertoon juttuja ihan vaan livenä. Tehtäisiin luola maalauksia ja yritettäisiin keksiä pyörä uudelleen. Tai yhdys sana. Mä luulen, että jos opettajat saisi päättää, ensin keksittäisiin yhdys sana, sitten possessiivi suffiksi ja sitten partisipi ja sitten vasta rantasipi. Tuli ja pyörä olisi vuorossa paljon myöhemmin. Ne ei ole kai tärkeitä, koska niitä ei kysytä ikinä kokeissa. Näenkö minä vielä yhden syyttävän sormen? Kyllä. Olen muka julma ihminen. Okei. Tehdään pieni myönnytys. Ehkä jossain luolissa voisi elää joku Honkonen ja muita aboriginaaleja, jotka lukee jotain pientä. Esmerkiks Veikko Huovisen Lyhyet erikoiset ne voisi ottaa mukaansa. Ja nyt mä lähetän tään jutskan lehteen. Yes. Siitäs saitte.

Reijo Honkonen

Kosken leg endat

Lättähattukiskot kerälle K

iskoautot korvasivat höyryveturivetoiset junat lyhyen matkan liikenteessä. Valmet Oy teki vuosina 1954-1963 yhteensä 212 Dm6 ja Dm7 kiskoautoa ja 202 kappaletta erityyppisiä liitevaunuja. Huippunopeus vaihteli 95 ja 115 kilometrin tuntivauhdin välillä. Kiskoauto nimi vääntyi pian kansan suussa lättähatuksi matalan ja leveän muotonsa vuoksi, vaikka VR:n nimikilpailun voitti ehdotus Sinikko. Jotkut kutsuivat junaa myös ”siniseksi kaunottareksi”. Erikoista lättähatuissa oli se, että ovet avautuivat nappia painamalla sekä ulko- että sisäpuolelta. Vuonna 1978 henkilöjunayhteydet paranivat Äänekoskella. Jyväskylä-Äänekoski rataosuuden junavuoroja nivellettiin uuden Jyväskylä-Jämsänkoski-Orivesi oikoradan aikatauluihin varaamalla yksi kiskoauto ajamaan Jyväskylä-Äänekoski väliä edestakaisin pitkin päivää. VR lanseerasi äänekoskelaisille virastoille sopivan aikatauluyhdistelmän, joihin oli poimittu jatkoyhteyksiä muuallekkin kuin Helsinkiin, eli Turun suuntaan ja sitä tietä Ruotsin laivoille. Epäiltiin jopa, että oikoradasta tulisi kilpailija lentoliikenteelle Helsingin suuntaan matkaaville. Vuorokauden ensimmäi-

nen juna lähti Jyväskylästä klo 5.55 ja oli Äänekoskella klo 6.37. Äänekoskelta junaan noustiin ja siitä laskuduttiin linja-autoasemalta, siitä nykyisen kävelysillan alta. Se kulki VR:n papereissa nimellä seisake. Varsinainen päärautatieasema oli tehtaitten takana. Suolahdesta junaan noustiin uudelta rautatieasemalta. Lättähattujen kulta-aikaa kesti aina 1980-luvulle. Raju junavuorojen supistaminen alkoi vuonna 1981. Vuoteen 1988 mennessä kaikki kiskoautovuorot laukkautettiin kannattamattomuuden vuoksi. Se oli monelle äänekoskelaiselle harmistuksen paikka. Addresseja kerättiin ja todettiin, että linja-autoja on lähtevinään, mutta paljon on katkoksia ja katvealueita. Lakkauttamispäätökseen vaikutti myös rataverkon sähköistyminen. Äänekoskelaiset saavat nauttia lättähatun kyydistä yhä. Keitele-Museo järjestää lättähattumatkoja, milloin minnekkin. Tunnelma on katossa varsinkin KeiteleJazzien aikaan, jolloin juna kulkee Jyväskylän ja Äänekosken väliä, konduktöörin rei´ittäessä tikkuaskin kokoista pahvilätkää eli junalippua. Nostalgiaa aah! Marjo Steffansson

In Memoriam Lättähattu s. 1955 k. 1988 Kuva: Jussi-Pekka Halonen

Keitele-museon lättähattu Jyväskylästä Suolahteen kaartaa kohti Kangasvuoren tunnelia

Aikatauluesimerkki Äänekoski-Helsinki vuonna 1978

17.50

Lähtö Äänekoski

18.30-18.40

Vaihto Jyväskylä

22.30

Helsinki

4 h 40 min

Matka-aika

Etsintäkuulutus: ■■ Missä ovat muistot Uurastajasta? Kerro muistosi osoitteeseen toimitus@aksa.fi.

18

7 · 2011

| ÄKS

ÄKS no 7  
ÄKS no 7  

Äänekosken kaupunkisanomat