Lauri Montonen Äänekoski SKL ehdokkaana 1976 yhteensä ääniä 115
Haudan takaa: Simo Holopeainen Suolahti SKDL ja Vasemmistoliitto Ehdokkaana : 1972-1992 yhteensä ääniä 937
Mua p y y d e t tiin e h dokka ak si ja h eikkona mie h e nä lä h din. Silloinkaan ei ollut mitenkään tunkua ehdokkaista. Olin vasta muutaman vuoden asunut Äänekoskella ja ollut vähän puolueen toiminnassa mukana. Puolue valikoitui omien arvojen mukaan, mitkä koin itselleni tärkeiksi. Missään en itseäni silloin mainostanut, mutta silti sain 115 ääntä. Se äänimäärä tosiaan yllätti. En varmaan olisi lähtenyt ehdokkaaksikaan, jos olisin tiennyt että valtuustoon saakka pääsen. Ehkä se oli se ammatti, kun olin katsastusmies ja kaikki tunsivat ja autoilijat pelkäsivät. Sitten muutettiin Suolahteen ja jouduin eroamaan valtuustopaikasta kesken kauden. Vaimo sanoi että perhe, politiikka ja urheilu, niistä saat valita vain kaksi. Jätin sitten sen politiikan pois. Siihen meni niin paljon aikaa, ihan sivuammattihan se on. Asioihin täytyy paneutua kunnolla. Ei käy kateeksi niitä jotka sinne pyrkivät ja pääsevät.
Arja Leppänen Suolahti Demokraattinen Vaihtoehto (DeVa) ehdokkaana: 1976, 1980 ja 1988 yhteensä ääniä 98
Minä is t uin Suola h d e n v alt uu s to s s a ka u d e n 1976-1979. Se oli ihan kamalaa aikaa, enkä muista siitä juuri muuta, kuin, että riideltiin paljon. Kokoukset olivat ihan hirveitä vääntöineen ja kääntöineen. Mulla oli kamalan paha olla siinä riitojen keskellä. Kaduin ehdokkaaksi lähtemistä ja läpipääsyä jo ensimmäisessä valtuuston istunnossa. Olin nuori ja ihan väärässä paikassa. En kokenut, että olisin mitenkään voinut vaikuttaa mihinkään asiaan. Tai, olisinhan mä varmaan voinut vaikuttaa, jos oisin uskaltanut. Nykyehdokkaat ovat rohkeita ja on uskomatonta, että he uskaltavat lähteä mukaan, sillä vaikeita asioita tulee päätettäväksi. Ja se ilahduttaa, kun mukana on myös nuoria ehdokkaita.
Ritva Kautto Sumiainen Keskusta ehdokkaana: 1976, 1984-2000 yhteensä ääniä 205 L ä äkä r eid e n t uomioit a ja tod e n näköis y y t t ä u h ma t e n minä elä n y hä ja ole n 70-v uo tia s. Rakastan elämää, ihmisiä, kotiseutua ja -maata ja siksi lähdin kuntapoliikkaan mukaan vuonna 1976. Luottamustehtävissä Sumiaisissa kuin koko valtakunnassa vierähti 30 vuotta. Oli hienoa olla mukana rakentamassa hyvinvointiyhteiskuntaa ja tein sitä koko sydämestäni. MTK:n valtuuskunnan ensimmäisenä naisjäsenenä arvostin mitä pystyin tekemään maanviljelijöiden sosiaaliturvan ä ks
| 43
· 2 012
Jäin p ois v alt uu s to t yö s t ä silloin , kun Suomi alkoi irtaantumaan demokratiasta ja sitä alettiin korvaamaan virkakoneistolla. Maan tapa ja kansalaisille näkymättömät hyväveliverkostot kaappasivat vallan. Vaalirahasekoilut ja sitä suitsemaan tarkoitettu, oikeiston toimesta vesitetty lainsäädäntö silotteli vielä tien rahan vallalle. Mutta uppiniskaiset, verkostoilleen uskolliset virkamiehet ja muut hyvävelikerhot tulevat viimeinkin näkyviin ja kaikki tämä alkaa syystäkin vihastuttamaan kansalaisia. Kyllä ne sieltä paljastuvat, kun tarpeeksi rummuttaa. Yrittämisestä meuhkataan ja sitä tarjotaan ratkaisuksi asiaan, kuin asiaan. Vaan kuntalaisten ja kansalaisten perustarpeet eivät markkinoita kuuntele. Ne on ja pysyy ja niille on julkinen rahoitus ja julkinen, demokraattinen tuotanto turvattava. Eikä kannata muutenkaan siitä kilpailusta niin hirveästi messuta, kun reilu kilpailu ja yrittäjien tasapuolinen kohtelu näyttää älyttömiin mittoihin paisuneessa hallinnossa kovin huonosti onnistuvan. Kuntalaisten, yrittäjien, erilaisten yhteisöjen, lasten ja vanhusten tasapuolinen, oikeudenmukainen kohtelu on oltava poliitikon ohjenuora numero yksi. Taloutta ja sen lainalaisuuksia ymmärtämätön muka isänmaallinen oikeisto tekee työn- ja kansalaisten hyvinvoinnin näkökulmasta täysin vääriä ratkaisuja. Pääomat valuvat veroparatiiseihin, suurituloisten verotusta on kevennetty, viimeinenkin yhteinen omistus ja luonto ja sen rikkaudet ovat pian vasaran alla ja kaikki pitää aloittaa alusta. Loppuiko työläiseltä rohkeus kysyä oikeutettuja kysymyksiä vai säikähdettiinkö globalisaatiota? - Eivät perusasiat ole miksikään muuttuneet. Palauttakaa valta kansalle ja kiireesti!
Isän ajatukset tähän päivään toi Sirpa Martins
eteen, Sumiaisten kunnanvaltuuston puheenjohtana olin iloinen kun rakensimme kunnan vanhuksille oman kodin ja terveystalon. En olisi uskonut tuolloin, että palvelurakennetta muutetaan näin radikaalisti. Viisi vuotta sitten voimani ehtyivät. Minulla on Parkinsonin tauti ja muistisairaus. Minusta tuli ongelma tälle kaupungille. Olen ongelmajäte jolle ei oikein löydy loppusijoituspaikkaa. Kaupungilla on ahdasta joka kodissa, ja ahdasta myös taloudessa niin, että vanhukset eivät saa enää maksusitoumuksia yksityiselle puolellekaan. Elämänhaluni - josta on nyt tullut melkoinen rasite kaupungillemme – hiipuu pikkuhiljaa. Kiitos kuitenkin teille ihanat hoitajat jotka jaksatte tehdä ylimitoitettua työtänne. Tulevat valtuutetut: teistäkin tulee tulevaisuudessa vanhoja. Ritvan ajatuksia lukivat tyttäret Jaana ja Kristiina
17