teksti Taija Kolehmainen - kuva Max Steffansson
Kosket us FAKTA Arto Lepistö - Syntynyt 13.9.1954 Peräseinäjoella - Sosionomi ja yhteiskuntatieteiden maisteri - Kaupunginjohtaja Äänekosken kaupunki 19942003, kunnanjohtaja Jyväskylän maalaiskunta 20032008, apulaiskaupunginjohtaja Jyväskylän kaupunki 2009-2012 - Harrastaa musiikkia, liikuntaa, metsästystä ja kalastusta, puutarhanhoitoa ja vanhojen moottoripyörien kunnostusta
NOPEAT
Äänekosken imago kaipasi kohennusta Arto Lepistö taisteli työttömyyttä vastaan luomalla Äänekoskesta miellyttävämmän kaupungin. Äänekosken kymmenen vuoden ajanjakso on erittäin tärkeä aika elämässäni ja hyvä korkeakoulu monellakin tavalla. Siihen asti olin pysynyt yhdessä työpaikassa keskimäärin kaksi vuotta ja kierrellyt erilaisissa työtehtävissä ympäri Suomea. Astuin virkaan 39-vuotiaana, Suomen nuorimpana kaupunginjohtajana, vuonna 1994. Suomi oli laman kourissa ja Äänekosken työttömyysprosentti oli masentava, se hipoi 30 prosenttia ollen Keski-Suomen pahin. Tammikuu oli lumeton ja maa mustana, oli kuin olisin laskeutunut Mordorin laaksoon. Odotukset minua kohtaan olivat kovat. Sen lisäksi että uimme laman syvimmissä syövereissä, oli Konginkangas liitetty juuri Äänekoskeen ja operatiivinen puoli jäi minun harteilleni. Kaupungin ilmapiiri oli myös masentunut, mikä lisäsi eripuraa ihmisten välillä. Onneksi sain tukea kokeneilta, pitkän linjan kunnallispoliitikoilta. Muun muassa Pauli Lunttila, Erkki Aalto, Pertti Salo, Simo Salmelin, Anita SarasteKautto, Olli Vertainen ja Heikki Korjus olivat nostamassa Äänekoskea takaisin jaloilleen. Uudet tuulet alkoivat puhaltaa pian, kun elektroniikkateollisuus kehittyi Suomessa. Tämä oli tärkeää aikaa koko maan kansantalouden kannalta ja Äänekoskikin sai osansa Nokian menestyksestä. Vuodet 1995–1997 olivat hurjia; kaupunki rakensi uusia tiloja ja ihmisiä palkattiin töihin. Äänekoskella järjestettiin jatkuvasti elektroniikan alan kursseja. Lyhyessä ajassa kaupunkiin oli tullut yli tuhat uutta työpaikkaa. Tästä alkoi positiivinen kierre. Muutos oli tapahtunut myös minussa. Tajusin, että kaupunginjohtajana roolini on valaa uskoa ja nostaa kaupunkiä Ks
| 38
· 2 012
laisten mielialaa. Hieman tuohtuneena eräästä paikallislehden kirjoittamasta negatiivisesta lehtiartikkelista kirjoitin lehteen jämäkän kolumnin tästä ”äänekoskelaisesta pessimismistä”. Ihmiset kiittelivät kirjoitustani.
Mielestäni oli tärkeää nostaa kaupungin imagoa, jotta ihmiset ja työpaikat löytäisivät Äänekoskelle. Ulkopuolisten mielikuvissa Äänekoski oli pahanhajuinen tehdaskaupunki. Häränvirran ranta oli tuohon aikaan täysin hoitamaton. Saimme luvan siivota rannan virkistyskäyttöön ja pian sen jälkeen Keitelejazz muutti nykyiselle sijainnilleen Rantapuistoon. Tuohon saakka Jazzit oli ollut vain pienen harrastajajoukon juttu. Näin kuitenkin, että musiikkitapahtuma muuttaisi ennakkokäsityksiä Äänekoskesta. Keitelejazz laajentui koko kaupungin tapahtumaksi. Tietysti ajatuksella oli vastustajansa ja monet epäilivät, ettei tästä tulisi yhtään mitään. Yhdistymisestä Suolahden kanssa oli puitu jo ennen minun aikaani ja minäkin sain olla mukana tekemässä selvityksiä. Mielestäni päätös kuntaliitokses-
ta olisi pitänyt tehdä puhtaalta pöydältä ja paljon aikaisemmin kuin se lopulta tapahtui. Näin yhteinen alkutaivail olisi voinut olla helpompi. Huomasin vastakkainasettelun suolahtelaisten ja äänekoskelaisten välillä heti, kun muutin Äänekoskelle. Tällaisessa työssä on tärkeää pystyä välillä lataamaan akkuja. Kävin pitkillä juoksulenkeillä, kiersin usein Rantapuiston kautta Mämmensalmelle ja Äänekosken tietä takaisin. Lisäksi kesäisin rullaluistelin Äänekosken ja Suolahden väliä. Fyysisen kunnon ylläpitäminen auttoi jaksamaan eteenpäin. Seurasin Äänekoskella luonnollisesti myös koripalloa. Huiman menestys paransi omalta osaltaan Äänekosken mainetta. Kymmenen vuotta Äänekoskella menivät nopeasti. Opin tuntemaan kaupungin rutiineja ja ottamaan tarpeen tullen riskejä. Syksyllä 2003 siirryin johtamaan Jyväskylän Maalaiskuntaa. Se oli hyvin erilaista, ja vitsailinkin, että olin ennemminkin kolmen itsenäisen taajaman pääsihteeri kuin kunnanjohtaja. Käyn yhä vuosittain Keitelejazzeilla ja tapaamassa äänekoskelaisia ystäviäni. Erityisesti Auvisista ja Kaurasista tuli hyviä perhetuttuja minulle ja vaimolleni. Perustin aikoinaan Markku Auvisen ja Risto Kaurasen kanssa bändin, Oksetin, jossa edelleen soitan kitara-banjoa. Tämä oli kai sitten sitä henkisen puolen ylläpitämistä. Nyt olen muuttamassa takaisin Pohjamaalle. On haikeaa jättää Keski-Suomi, mutta samalla minua kiehtoo päästä takaisin kotiin, uusien haasteiden pariin Lapuan kaupunginjohtajaksi. Pyrin kuitenkin seuraamaan Äänekosken tapahtumia ja käymään siellä mahdollisuuksieni mukaan.
Patruunatehtaan räjähdys Lapualla vai Konginkankaan bussiturma? Kahdesta kauheasta valitsen Patruunatehtaan räjähdyksen. Siinä loukkaantuneiden ja kuolleiden määrä oli suurempi ja taloudelliset menetykset pitkäkestoisemmat. Jorma Kinnunen vai Tapio Korjus? Kinnunen, hänen merkityksensä uran aikana suomalaisen urheilun ja jälkeenpäin urheilukasvatuksen saralla on tärkeä. Kunnallisvaalit vai eduskuntavaalit? Kuntavaaleilla on suurempi merkitys ihmisten elämässä. Suomalainen, edustuksellinen demokratia on vahvan paikallishallinnon perusta. Keitelejazz vai Jyväskylän Kesä? Keitelejazz on pienen kaupungin yhteinen voimanponnistus, joka on saanut mainetta valtakunnallisestikin, siksi valitsenkin sen. Painotalo vai Liikuntapuisto? Mielestäni Liikuntapuisto lisää enemmän hyvinvointia, sillä sen olemassaolo vaikuttaa suurempaan joukkoon. Olen terveellisten elämäntapojen puolestapuhuja ja kaikki liikunnallisuus saa minut myötämieliseksi.
17