Seuraava ÄKS ilmestyy 14.12.2017
178/2017
www.äks.fi
"Kun 70 vuotta puuhastellut käsillään, niin se on jo iskostunut mieheen"
18
Kalervo Ritvanen
Joulupolku täynnä tunnelmaa Päiväkotilapset pääsivät ihastelemaan entisajan joulun tunnelmaa muun muassa Konginkankaan kotiseutumuseossa.
Konginkankaalle pystytettiin marraskuun lopulla upea joulupolku, jota jokainen kaupungin päiväkotilapsi pääsi ihastelemaan. TEKSTI JA KUVA: MILKA KROGERUS
K
onginkankaan kirkossa on upea tunnelma: pikkulasten haalarit kahisevat, joulukuusessa on jouluvalot, penkkiriveistä kuuluu iloisia huudahduksia ja alttarilla Kömin renki Hermanni kiikkuu kiikkustuolissa. Joulupolku alkaa yhteisellä hetkellä Konginkankaan upeassa 151-vuotiaassa kirkossa. Renki kertoo entisaikojen joulusta ja yhdessä lauletaan pieni pätkä vanhaa joululaulua "Joulukirkossa". Sitten päiväkotilapset lähtevät kiertämään kuusi rastia kattavaa joulupolkua kirkon ja päiväkodin ympäristöön. YKSI RYHMÄ LÄHTEE Jouluhiiren matkaan sivuovesta kirkon pihalle, jossa odottaa paimen lampaineen. – Osaisitko sinä kertoa meille, että mitä se joulu oikein on? hiirulainen kysyy paimenelta lasten kuunnellessa suut ymmyrkäisenä. Paimen kertoo joulun tarinaa, ja johdattaa hiirulaisen kanssa päiväkotilapset kirkkotapuliin, jossa odottaa jouluseimi, Joosef ja Maria. Raamatun tarina näyttää uppoavan pikkuisiin, varsinkin niihin, joille tarina ei ole vielä täysin tuttu. Seuraavaksi kipitetään kirkkopihan poikki kotiseutumuseoon, jonka ovat vallanneet kauniit joulutonttuset. Tonttu-ukkojen ja –akkojen lisäksi kotiseutumuseoon on kasattu vanhan aikainen Ä KS
| 178
· 2 0 17
joulupöytä. Kotiseutumuseossa voi haistaa vanhan ajan joulutunnelman. JOULUPOLKU KULJETTAA päiväkodille, jossa jokainen lapsi saa laittaa oman sinisen merkkinsä suomen karttaan sormivärillä. Joku halua olla luova ja piirtää sydämen. Tuo sinisillä pisteillä koristeltu Suomen kartan muotoinen kartonkitaideteos löytänee juhlavan paikan päiväkodin seinältä. Päiväkodilla saadaan myös ihailla vanhoja koulukirjoja, oppitauluja ja sinne tänne ripoteltuja joulukoristeita. – Tämä on ihanan tunnelmallista! Kyllä on hienosti osattu pistää aikaa koristeluun, päiväkodin aikuiset ihastelevat. – Kenelle nuo paketit on? joku pienokaisista tivaa innoissaan. Päiväkodin ulkopuolella päästään jututtamaan Korvatunturilta Konginkankaalle saapunutta Joulumuoria, joka hemmottelee lapsia pienellä namusella. Tosin ei aivan ilmaiseksi. – Olisiko teillä joku runo tai laulu, jonka te voisitte Joulumuorille esittää? muori kysyy ja lapsilauma yhtyy lauluun: – Kello löi jo viisi, lapset herätkää! Juhani ja Liisi, muuten matka jää, kaikuu päiväkodin pihalla. Joulumuorin tönöltä kipaistaan aidan taa, jossa odottaa ehkä aamupäivän iloi-
sin yllätys: kaksi nuorta alpakkaa! Alpakoiden omistajat Heidi ja Mikko Kyrönviita kertovat lapsille alpakoiden, Tinjan ja Tiukun elämästä ja tavoista samalla kun lapset pääsevät silittelemään uusia pörröisiä ystäviään. – Heei, se sylkäisi tota toista! lapset nauravat. AAMUPÄIVÄNPÄÄTTEEKSI syödään evästä, juodaan lämmintä mehua ja napostellaan pipareita, jotka Konginkankaan Martat ovat asetelleet tarjolle lämpimän laavun vierelle. Eväitä popsiessa on hyvä vähän kerrata päivän tapahtumia. – Kaikkein kivointa oli päästä kirkkoon, kun siellä sai laulaa. Minä tykkään laulaa, Sandra kertoo. – On ollut tosi kiva päivä, Eeli sanoo. – Eläimet oli tosi kivoja, Helmi lisää innoissaan. Joulupolku oli Äänekosken kaupungin, seurakunnan, Konginkankaan päiväkodin, Kömin killan, Konginkankaan koulun, Konginkankaan Marttojen yhteinen ponnistus, joka toi iloa yhteensä yli 700 päiväkotilapselle ja myös muutamille kiinnostuneille paikallisille. – Ei tästä voi olla kuin ylpeä, perhepalvelujohtaja Pirjo Heinonen ilmoittaa.
22
Mikon matkassa
Lukeminen on harrastuksista jotakuinkin paras. Ainakin lähellä sitä. Lapsena ja nuorena tulikin luettua todella paljon. Myöhemmin kaiken maailman perheet ja työt pilasivat tunnelman. Sittemmin on ollut vaikeaa saada enää edes kymmentä romaania kahlattua vuoden aikana. Niistäkin iso osa menee lähinnä dekkareina sillä perinteisellä viikon lomareissulla. Tietokirjoja ja elämäkertoja kuluu sentään enemmän. Perhettä alkaa olla vähemmän, mutta työ vaikeuttaa yhä lukemista. Kun suuri osa työpäivästä menee kirjoittamiseen, on romaaniin tarttuminen päivän päätteeksi aika evvk-kamaa. Mieluummin sitä lähtee liikkumaan. Tai jos laiskottaa, niin sitten sitä vaan jämähtää sohvalle ja tyydyttää tarinallisuuden vastaanottotarvetta liikkuvan kuvan keinoin. Lukemattomuuden lopputulos on tietysti huono omatunto. Sama ”sitku”-ajatus käy aina päässä: sit ku pääsen eläkkeelle… Ken eläköityy, se näkee. Jos näkee – siis lukea. Mistä tuli mieleen, että onhan niitä äänikirjojakin. Mutta eivät toimi nekään. Keskittymiskyky on somen syömää. Ja sitte jos pystyykin keskittymään kuulokkeista tulevaan tarinaan, niin kohta unettaa. Ensimmäinen pienempi sitku on kuitenkin kohta edessä. Jos vaikka joulun aikaan ehtisi tarttua romaaniin! Nyt olisi jopa sellainen Finlandiavoittaja, joka kiinnostaisi. Erityisesti ilahduttaa se, miten Juha Hurme korostaa sivistyksen merkitystä. Ruotsin kielen merkityksen korostaminen tosin ärsyttää hieman minuakin. Ehkei kuitenkaan niin paljon kuin erästä toista Terhoa. Mikä tuo mieleen sen, että myös pipot ovat tärkeitä asioita näin talvisaikaan. Joululahjaksi sopivia molemmat, pari numeroa liian isot pipot ja laadukas kirjallisuus.
Terho Vuorinen
3