ÄKSY MIE S
Vieraslajikkeet
K
Näyttöpäätteen kursori vilkkuu ja kello käy, mutta herraani ei näy. Herrallani on nyt muuta mielessä. Herrani ei kerta kaikkiaan pysty keskittymään kirjoittamiseen. Kerron tuonnempana, missä herrani on. Sen verran voin vihjata, että poissaolo liittyy karviaisiin. Sitä ennen valotan hieman tapahtumien taustoja. Ne auttavat ymmärtämään, miksi näppäimistöllä elämöi tällä kertaa alaskankani. Saanen lausua tähän alkuun sanasen itsestäni. Olen siis alaskankani, kestän pakkasta (- 14) ja näköjään loputtomiin herranni järjettömiä ajatuksia, joita riittää joka päivä maantielle saakka. Olen vieraslajike, tulen samalta suunnalta kuin kanadanmajava ja kanadanjääkiekkoilija. Minä olen lemmikkieläin, kaksi jälkimmäistä luokitellaan tuhoeläimiksi. Ehkä tunnetuin vieraslajike on kuitenkin supikoira, josta on jalostunut oma suomalainen haaransa, supisupikoira. Supisupikoira lienee sukua juoruämmälle. Vieraslajikkeista kannattaa mainita myös italianpassari (lentopallossa), puolanjaakko (raksalla) sekä tänä kesänä pal-
jon harmia aiheuttanut ukon putki. Julkisuuteen on tihkunut tietoja ennätyspitkistä putkista. Jengat ovat lähteneet ukolta pullosta vappuna ja hönöä riittää aina venetsialaisiin saakka. Kyllä. Nyt alkaa herrani poissaolon syykin selvitä. Herrani poissaolo liittyy karviaisiin ja vieraslajikkeisiin. Kaikki alkoi siitä kun herrani luki lehdistöstä, että supikoirat ovat putsanneet ihmisten pensaat karviaisista. Herrani rakensi oitis piilokojun pihaansa ja muutti kameroineen sinne vahtimaan molempia karviaispensaitaan, koska haluaa todisteita vieraslajikkeiden haitallisuudesta. (Ihan on pöllöpää herrani, ja vieraslajikevihamielinen. Kysyn vaan, miksei herrani voi poimia karviaisia pois pensaista. Häh?) Herrani on siis piilokojussa. Siellä hän kyttää supikoiria ja kuuntelee aikansa kuluksi transistoriradiostaan uutisia uusista vieraslajikkeista. Ja niitähän riittää. Eetterin kautta kulkeutui äskettäin korviin järkyttävä uutinen thaimaalaisista marjanpoimijoista, jotka supikoirien lailla putsaavat metsämme sinivalkoisista mustikoista ja
muista kruununjalokivistämme. (Joskus öisin kuulen herrani lausuvan kirjoittamiaan paatoksellisia oodeja mustikoille, noille ikihonkiemme antioksidanttipommeille ja superfoodeille.) Olen yrittänyt keskustella herrani kanssa. Olen rohkaissut häntä. Olen kannustanut herraani mustikkametsään hakemaan osansa kruununjalokivistä, mutta herrani on niin kauhusta jäykkänä, ettei ole saanut viiteentoista vuoteen kumisaappaita jalkaansa. Kyse on kuulemma taannehtivasta kauhusta. Nyt herrani laatii kojussaan kansalaisaloitetta, jolla vieraslajikkeiden tulo Suomeen estetään. Hän ehdottaa, että Suomen ympärille rakennetaan lankkuaita, joka on 694 senttimetriä korkea. Sen yli hän ei usko edes Sergei Bubkan seipäällään hyppäävän. (Kaniaivo ei tosin ymmärrä, mistä löytyy se oksanreikä, josta vesimelonit, nuo herrani herkut, sisään Suomeen sitten työnnetään.) Reijo Honkonen
Kosken leg endat
Vas taukset:
Tippalassa tiputettiin tervaa
Vastaukset sivulla 13 esitettyihin Äksymyxiin:
J
atkosodassa möyrineet panssarivaunut söivät kallista voiteluöljyä ja valtio keksi, että sen voi korvata kotimaisella tuotteella, eli tervalla. Suomeen rakennettiin kaksi tervatehdasta: Kainuuseen ja Suolahteen. Tehtaan sijaintia puolsi se, että läheltä oli saatavilla tervaskantoja. Oy Teollisuuden Tervatuote Ab jätti tammikussa 1945 rakennuslupa-anomuksen Suolahden kauppalan järjestysoikeudelle. Tehdas rakennettiin Likolahteen ja se aloitti toimintansa syyskuussa 1945. Tehtaalla oli murskaamo, jonka avulla suuret tervaskannot särkyivät leikiten. Tervan poltto tapahtui neljässä uunissa, retortissa, jonne pystyttiin syöttämään vuorokaudessa 6070 kuutiometriä tervaksia. Terva kehittyi kaasuna, josta se tiivistettynä virtasi yhdeksään 12 000 litraa vetävään sammioon. Tehtaalla oli töissä parikymmentä henkeä kolmessa vuorossa. Työntekijöille rakennettiin neljä asuntoa Tervatielle. Tehdasta alettiin pian kutsua tippatehtaaksi ja Likolahden aluetta Tippalaksi. Sotien jälkeen tehdasta pidettiin maassamme merkittävänä tervantuottajana. Panssarivaunujen sijasta tervapohjaista voiteluainetta käytettiin mm. junavaunuihin. Suolahden tervatehdas hallitsi Suomen tervamarkkinoita aina 1960-luvulle asti. Tuotekehittelyn ansiosta, eli tervaa ohentamalla saatiin juoksevaa puunsuojaöljyä. Tervaa kysyttiin paljon, ja sitä tuotiin Neuvostoliitosta, jota Suolahden Terva mark-
26
kinoi eteenpäin. Kumiteollisuus tarvitsi tervaa, sitä myytiin suksivoiteeksi, eritoten Norjaan. Tervan kysyntä väheni 1970-luvulla, mutta suomalaiset olivat keksineet uuden tavan valmistaa ruokaa: grillaamisen. Suolahden Terva lopetti tervan tuotannon ja siirtyi grillihiilien ja brikettien valmistamiseen.
1. b (Konginkankaalla asui 1620-luvulla noin 60 asukasta) 2. d (vuonna 1845 Sumiaisissa oli 1170 asukasta)
Suolahden Tervatehdas in memoriam 1945 - 1998 VÄKSY:n arkistot
3. d (vuonna 1886 perustettiin Äänekoskelle kyläkirjasto) 4. c (vuonna 1910 Äänekosken asukasluku oli 1946) 5. a (Rautatyökoulun ensimmäinen kotipaikka oli Honkolassa) 6. c (koulurakennus valmistui Konginkankaalle vuonna 1935) 7. d (Erkki Puolakka oli EM-maratonin nelonen vuonna 1954) 8. b (Jalo Kumpulainen juoksi TUL:n ennätyksen 1500 metrillä) 9. a (Vapaa-ajattelijoiden johtajana toimi Kari Saari) 10. c (nuorin SM-koripalloilija oli Aleksi Huuskonen)
Tervakset nousivat murskaamosta ylös ja putosivat polttosylinteriin
Marjo Steffansson
NET Jatka muisteluita
verkkosivuilla www.aksa.fi 10 0
| ÄKI