Teijo Piilonen - Tehnyt musiikkia koko ikänsä. Levyjä: Kamelilla pääsee (1997), Aivan kuin olisin (2004) - Kirjoja: Henkimaailman juttuja (1995), Vieraassa pöydässä (1999), joka valittiin Vuoden kristilliseksi kirjaksi ja kirjoituskokoelma Kaikki ja ei mitään - Uskontojen markkinat (2008).
NOPEAT: Underground vai yliluonnollinen? Ehdottomasti molemmat. Yliluonnollinen viihtyy marginaalissa ja koskettaa pintaa syvemmältä. Nuorisotyö vai lähetystyö? Ehdottomasti molemmat. Ilman nuoria ei ole aikuisia, keski-ikäisiä, vanhuksia eikä lapsia, tulee nuorisoa.
Rämpyttelyä ripareilla Kesätyö Äänekoskella oli irtiotto Pekka Hiltuselle.
O
len syntynyt ja kotoisin Helsingistä. Opiskelin kasvatustieteitä Jyväskylässä, josta päädyin Äänekoskelle kesällä 1976. Tarvitsin kesätyöpaikan ja seurakunnalla oli tarjolla jokin kesäisännän pesti. Tapaaminen kirkkoherran kanssa oli aika jäykkä, mutta jostain syystä kelpasin nuorisotyötä silloin vetäneelle Leo Savoselle. Minähän rämpyttelin kitaraa, ja se sopi hyvin seurakuntakuvioihin. Ensimmäisessä tapaamisessa Leksa totesi minulle, että leiri alkaa kuudelta, käy ostamassa jotain leluja, että ne lapset tulevat silloin. Se oli Leksan tapa toimia, ei siinä paljon kyselty. Eikä mitään koskaan suunniteltu, leirejä tai retkiä, sitä vain mentiin. Leksa saattoi aloittaa jonkin leikin, ja kun kysyin että mikä leikki tämä on, hän sanoi ettei tiedä vielä mitä tästä tulee. Sainion Timo oli toinen kesätyöntekijä, ja hänen kanssaan vedettiin ripareitakin. Varmaan Suomen surkeimpia ripareita, ainakin perinteisen ajattelun mukaan. Kerrankin mentiin katsomaan että mitä meteliä tuolta kuuluu, niin riparilaiset olivat kalsareillaan soittelemassa ilmakitaraa. Oikeasti se nauratti minua, mutta eihän se sopinut kuvioon. Kurinpito ei ollut vahvuuksiani, minulla ei ollut luontaista auktoriteettia. Leksa antoi ison vapauden toimia, hän ei kontrolloinut mitä puhuimme tai muutakaan. Aina kun kirkkohallituksesta tuli jotain postia, hän heitti sen suoraan roskikseen. Kerran muistan kun äKs
| 57
· 2 013
oltiin leirillä Keski-Suomen opistolla, ja joitain ulkomaalaisia poikia tuli sinne ja ne huusivat tytöille, että I will come and kiss you. Leksa huusi niille suomeksi, että pussatkaa pojat seinää! Oli erikoista, että tupa oli aina täynnä seurakuntanuorten tilaisuuksissa. Käsittämättömintä oli, että siellä oli kaikenlaista porukkaa vasemmistolaisista lähtien. Muualla Suomessa vasemmistolaiset olivat omissa porukoissaan ja seurakuntanuoret omissaan. Äänekoskella toimittiin yhdessä, ketään ei katsottu ulos. Se oli hyvä puoli, että siihen aikaan ei ollut mitään ateismibuumia. Aika Äänekoskella oli minulle hyvä irtiotto, sillä olin Jyväskylässä ollut mukana fundamentalistisessa opiskelijajärjestössä, jossa muun muassa opeteltiin Raamattua ulkoa pitkiä pätkiä. Äänekoskella keskityttiin yhdessä tekemiseen, ei niinkään älyllisiin pohdintoihin. Olin Äänekoskella kahtena kesänä. Olen sen jälkeenkin usein törmännyt äänekoskelaisiin tuttuihin. Ainesmaan Eeron kanssa meillä oli aikoinaan Oulussa Kuuden uutiset -niminen bändikin. Hämysen Juhan kanssa käydään silloin tällöin kahvilla. Äänekoski on komea paikka, mutta eihän siellä voinut olla kun siellä haisi aina niin pahalle. Tosin oltiin Sainion Timmin kanssa pahoja ympäristöhaittoja itsekin, Sainio poltti tupakkaa ja minä piereskelin! Opin Äänekosken aikana paljon ihmistyöstä. Opin sen, että voin olla jouk-
kojen edessä sellaisena kuin olen ja kehittää itseäni omista lähtökohdistani. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen.
FAKTA: Pekka Yrjänä Hiltunen - Syntynyt 1948 Helsingissä, jossa myös asuu. Perhe: vaimo Pirkko. - Työskentelee uskontosihteerinä Kirkkohallituksessa. - Äänekoskella seurakunnan nuorisotyöntekijänä kesinä 1976 ja 1977. - Thaimaassa yhteensä kymmenen vuotta Suomen Lähetysseuran kautta töissä Thaimaan evankelisluterilaisella kirkolla. - Tutkinut erilaisia uskontoja maallikon näkökulmasta. ”En ole teologi, vaikka mielestäni teologia onkin inhimillisistä harrastuksista jaloin.”
Thaimaalainen vai suomalainen ruoka? Ehdottomasti molemmat. Suomalainenkin ruoka on hyvää, mutta thaimaalaisilta kannattaa oppia se, että jokainen ruokahetki voi aina olla juhla. Myanmar vai Burma? Ehdottomasti molemmat. Myanmar – äännetään “Mianmaa” – oli sotilasjuntan aiokoinaan käyttämä nimi, jonka suosiminen oli poliittinen kannanotto juntan puolesta ja kansaa vastaan, mutta kenraalien otteen hieman hellitettyä – talouteen kun tarvittiin muidenkin kuin kiinalaisten panosta – myös Mianmaa tuli kelvokkaaksi. Luonnonparannus vai koululääketiede? Ehdottomasti molemmat. Koululääketieteen kohtu on luonnonlääkintä, ja ihminen voi parantaa toisen vain luonnollisesti. Koululääketiede on taas mainio korrektiivi humpuukia vastaan. Työväenlaulut vai virret? Ehdottomasti molemmat. Kaikkien tasa-arvo on työväenliikettä vanhempi aate, ja virsiin kätkeytyy vapautuksen siemen. Proge vai punk? Ehdottomasti ei kumpikaan. Proge on minulle liian raskasta ja punk tylsää. Valitsen jazz-folk-rockin. Sitä ymmärtävät mina ja Erkkikin. Klassiselta osastolta poimin ensin Arvo Pärtin.
23