teksti Teijo Piilonen Kuva Max Steffansson
Kosket us FAKTA Juhani Meriläinen
Hiivapölyn keskelle Juhani Meriläinen sai tehdä yhteistyötä sekä teollisuuden että ympäristöliikkeen kanssa.
T
ulin Suolahden kaupunginjohtajan virkaan palokuntajuhlapäivänä 1978. Ikää oli 31 vuotta ja intoa niin, että piti saman tien parantaa koko maailma. Se oli minulle lopulta melkoinen opinahjo. Rauma-Repolan lomautukset heiluttivat Suolahden työllisyystilannetta rajusti. Valmetin pelättiin siirtyvän yhdessä vaiheessa kokonaan Jyväskylään. Valmetin väen kanssa tehtiin hyvää yhteistyötä ja pelko loppui, kun he investoivat uuteen varaosakeskukseen. Valmettilaiset alkoivat kulkea bussikyydillä Jyväskylästä. Teollisuuskylä sai virallisen statuksen ja rahoitusta. Ensimmäisessä valtuuston kokouksessa SKDL:n ryhmä marssi ulos, kun liikuntasihteeriksi valittu Markkasen Topi menetti paikkansa, koska ei ollut muodollisesti pätevä. Aaku Kovanen, melkoinen persoona, alkoi heti tentata uutta kaupunginjohtajaa kokouskutsun muotoseikoista. Kalevi Kivistö oli siihen aikaan kulttuuriministerinä ja hän sai vaikutettua siihen, että sekä Suolahden että Äänekosken uudet kirjastot voitiin rakentaa 1980-luvun alussa. Suolahdella ja Äänekoskella oli monenlaisia yhteistyöelimiä, mutta kuntaliitoksesta ei puhuttu, se oli tabu. Minun oli helppo siirtyä Äänekoskelle kesällä 1981, ei ollut vanhoja rasitteita. Olin heti Suolahteen tultuani käynyt Hiskinmäellä Huiman matseissa ja tavannut monia avainhenkilöitä. Ensimmäisenä työpäivänäni Äänekoskella oli Keitele-Päijänne-kanavan toimikunta kylässä. Suolahti puolusti hanketta, mutta Äänekoski vastusti yhdessä Metsäliiton kanssa. Siinä oli jokin pelko siitä, että puuteollisuus lähtee, jos kanava tulee. Järki
10
voitti ja kanava rakennettiin. Martti Muurikainen ja Lauri Kolu olivat aktiivisia Päijänne puhtaaksi –kampanjassa, josta tuli valtava kansanliike. Samoihin aikoihin tuli tämä hiivatehtaasta aiheutunut hiivapölyongelma. Kun mikä tahansa tv:n ajankohtaisohjelma alkoi, niin aina siellä oli puhetta Äänekosken saasteongelmista. Ympäristöongelma ratkesi MetsäBotnian tehtaan rakentamisen yhteydessä. Tehtaille asetettiin kovat ympäristöluvat. Maaherra Kauko Sipponen oli sovittelemassa monia kysymyksiä.
Metsä-Botnialla oli siellä Kuhnamolla vähän propagandamielessäkin huvila, jonka vesissä piti pystyä uimaan, eivätkä karvatkaan lähteneet. Leppäsen Pekka toi työsuojeluvaltuutettuna epäkohtia aktiivisesti esiin ja se auttoi häntä pääsemään eduskuntaan. Hiivapölyongelma oli vaikea kysymys Hiskinmäen koululle.Uuden koulun rakentaminenkin oli esillä. Kilpailimme valtion palo-opistosta, joka olisi sitten sijoitettu
Hiskinmäelle. Vähitellen se asia laimeni, ja asiantuntijat jäivät kiistelemään siitä, mitä hiivapöly lopulta aiheutti. Metsäbotnian sellutehtaan rakentamisen jälkeen Metsä-Serla rakensi uuden paperitehtaan. Teollisuusinvestoinnit vauhdittivat myös muuta rakentamista. Kaupunki eli vahvaa aikaa. Samalla kuitenkin metsäteollisuuden työpaikat vähenivät usealla sadalla, se oli shokki monelle ja kaupunki pääsi erityisalueeksi, miten lievittää työpaikkojen vähennyksien aiheuttamia ongelmia. Toisena syömähampaana oli Televa/Telenokia. Yritys otti huomioon Äänekosken ongelmat ja mahdollisuudet vaikka jatkuvaa vääntöähän se oli. Nokian menestystarina oli vielä kaukana edessä. Kaupungin luottamushenkilöiden joukossa oli vahvoja työnantajien ja ay-väen edustajia. Tässä suhteessa maailma on kovasti muuttunut kunnallispolitiikassa. Äänekoski eli muutaman teollisen veturin varassa, eikä sellaisessa tilanteessa päätöksenteossa puututtu lillukanvarsiin. Asioita käytiin iltakoulutyyppisesti läpi jo etukäteen. Kolmen vahvan blokin tilanne oli selkeä ja se toimi, kun ihmisten henkilökemia toimi. Kaupungintalon ja kirjaston valmistuminen olivat isoja asioita. Kulttuuripuolella tapahtui muutakin, perustimme kaupunginmuseon ja Serlan museon. Keitelejazzit alkoivat silloin. Alussa niille naureskeltiin, mutta täytyy nostaa hattua Plattosen Kaleville. Vaikka ongelmiakin oli, niin Äänekoski eli 1980-luvulla vahvaa vaihetta. Urheilussa Huima menestyi niin jalka- kuin koripallossa. Liikuntatalo oli uusi, Kuorelahden Timo menestyi ja Kinnusen Kimmo oli varttumassa suurtekoihin.
- Syntynyt 19.12.1946 Kajaanissa - Kaupunginjohtajana Suolahdessa 1978-81, Äänekoskella 1981-88, kunnanjohtajana Jyväskylän maalaiskunnassa 1988-95 ja kaupunginjohtajana Joensuussa 1995-2010. Jäi eläkkeelle 1.11.2010. Ennen johtajapestejä Kesko Oy:n työsuhdeasiainhoitajana, Helsingin sähkölaitoksen koulutuspäällikkönä ja Iisalmen elinkeinoasiamiehenä. - Kuntaliiton kultainen ansiomerkki 2006, kaupunkineuvoksen arvonimi 2009, Joensuun yliopiston kunniatohtori 2009. - Useita luottamustoimia, mm. Kunnallisalan kehittämissäätiön hallituksessa, PohjoisKarjalan kauppakamarin hallintoneuvostossa, Itä-Suomen Rahaston varapuheenjohtajana. - Mauno Koiviston valitsijamiehenä presidentinvaaleissa 1982. - Naimisissa, kolme lasta, kaksi lastenlasta. Harrastaa penkkiurheilua ja yhteisiä asioita.
NOPEAT Suolahti vai Äänekoski? - Äänekoski. Ylivertainen tässä vertailussa muun muassa vahvan liikuntakulttuurin takia. Suomeen 50 vai 300 kuntaa? - Sanotaan sellainen 150. Huima vai Kataja? - Olipa paha! Loistavia seuroja molemmat. Kasvattajaseuranahan koripallossa Huima on vahva. Katajalla ei ole sitä puolta. Toivottavasti Kataja voittaa viimein mestaruuden. Nikula vai Zitting? - Sanotaan Nikulat, heitä oli monta, olin myös poikien kanssa tekemisissä. Ei Arpassakaan mitään vikaa. Kumpu vai Salmelin? - Taas paha. Pitkäaikaisia ja hyviä yhteistyökumppaneita niin nämä kuin edellisetkin, ei näistä voi valita. Ja vielä esimiehiäni.
15 · 2011
| Ä ks