FAKTA Päivi Nerg (o.s. Vesterinen) Syntynyt: 28.4.1958 Suolahdessa. Asui siellä 15 ensimmäistä vuottaan. Perhe: Aviomies ja kolme aikuista lasta. Koulutus: Maa- ja metsätaloustieteen maisteri ja agronomi. Tällä hetkellä: Sisäministeriön kansliapäällikkönä vuodesta 2012. Tehtävä on seitsenvuotinen ja jatkuu syyskuun 2019 loppuun. Aiemmin: Työskenteli vuodet 19861996 Atrian palveluksessa ja nousi ensimmäisenä naisena yrityksen johtoryhmään. Sen jälkeen Kuopion yliopistossa, koulutus- ja kehittämiskeskuksen johtajana 1996-2002 ja hallintojohtajana 2002-2009. Vuoden 2007 alusta hän oli johtamassa Kuopion ja Joensuun yliopistojen yhdistymistä Itä-Suomen yliopistoksi. Vuosina 2009-2012 hän toimi valtiovarainministeriön hallinto- ja kehitysjohtajana. Muuta: Isoisä Vihtori Vesterinen pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri. Setä Paavo Vesterinen kansanedustajana vuosina 1975-1987. Veli Kyösti Vesterinen toimi pitkään muun muassa Merenkulkulaitoksen pääjohtajana, haastateltu Kosketussarjassa joulukuussa 2013.
NOPEAT KalPa vai JYP? - KalPa Lotto vai hedelmäpeli? - Lotto Päivi Räsänen vai Petteri Orpo? - Hyviä ministereitä. Virkamies vai poliitikko? - Virkamies. Uimahalli vai kuntosali? - Nykyään kuntosali.
16
Kun Suolahti kukoisti
Päivi Nerg muistaa Suolahden elävänä pitäjänä, jossa mentiin eteenpäin. TEKSTI: TEIJO PIILONEN, KUVAT: TEIJO PIILONEN JA PÄIVI NERGIN KOTIALBUMI
S
ynnyin Suolahdessa vähän sen jälkeen, kun perheemme oli muuttanut sinne Haapamäeltä vuonna 1958. Meillä oli iso sisarussarja, ja olin toiseksi nuorin. Asuimme Asemakadulla Kansallispankin talossa, jossa oli muutenkin paljon lapsiperheitä. Pihalla oli aina seuraa leikkeihin. Se oli aika ihanteellinen paikka lapsille, Asemakadun kouluunkin oli matkaa vain 300 metriä. Vanhemmat sisarukseni olivat olleet Irja Toivasen luokalla koulussa. Ajattelin automaattisesti, että minäkin menen sitten Irjan luokalle. Aloin itkeä ja huutaa, kun jouduinkin toiselle naisopettajalle. Se taisi auttaa, sillä lopulta minut siirrettiin Irjan luokalle. Koulunjohtaja Heikki Noronen piti kovaa kuria, siellä piti osata käyttäytyä. Se oli varmasti kovaa vilkkaille poikaressukoille, jotka pantiin ojennukseen. KÄVIMME Äänekoskella katsomassa koripalloa, kun Huima oli silloin parhaimmillaan. Olin intohimoinen seuraaja ja tykkäsin itsekin pelata koripalloa. Sain yhdeksännellä luokalla peruskoulun päästötodistuksen. Suolahti oli ensimmäisiä paikkoja, joissa uutta peruskoulua kokeiltiin. Sain käydä viimeiset kouluvuoteni myös uudella koululla, kun muutimme juuri valmistuneeseen Telakkakadun kouluun. Samaan yhteyteen valmistui uimahalli, jossa alkoi uintiharrastukseni. Erkki Jokela tuli Äänekoskelta vetämään treenejä ja toi sieltäkin lapsia mukanaan. Harjoittelimme ahkerasti ja kävimme Siniviitta-uinneissa ja SM-uinneissa. Uinti jäi, kun muutimme Keuruulle siinä vaiheessa kun pääsin yhdeksänneltä. Keuruulla ei ollut uimahallia. Partio sen sijaan oli sellainen harrastus,
joka pysyi mukana. Päiviö Turtiainen oli Suolahdessa lippukunnan johtajana. Teimme pitkiä leirejä ja kerran kesäleirin jopa Tanskaan.
kehittyi ja uutta teollisuutta rakennettiin. Meillä oli Laukaan Leppävedellä kesämökki, jonne muutimme aina koko kesäksi, kun koulu loppui. Siellä on muitakin sukumme mökkejä, joten saimme olla paljon serkkujemme kanssa. Se oli ihan toisenlainen maailma. Sitten oli taas ihana tulla takaisin, kun koulu alkoi. PAPPANI Vihtori Vesterinen oli pitkäaikainen kansanedustaja ja ministeri. Hän oli tullut Leppävedelle Kivijärveltä. Pikku hiljaa aika monet serkuistani ovat palanneet suvun maille ja pistäneet pystyyn sinne oman mökin. Samalla niemellä on jo 14 mökkiä! Myös mieheni on kotoisin Suolahdesta, mutta tutustuimme vasta Helsingissä. Hänen vanhempansa asuvat yhä Suolahdessa, joten siellä tulee käytyä säännöllisesti. Myös oman puoleni sukulaisia asuu seudulla. Joskus tulee surullinen olo, kun menee Suolahteen. Se ei ole enää se sama kylä kuin ennen. Palvelut ovat hävinneet, ja nyt menee kuulemma kirkkoherranvirastokin. Sekin on jonkinlainen henkinen haaste, kun se on nyt Äänekoskea. Äänekoski ei tunnu samalla tavalla kotiseudulta kuin Suolahti.
SUOLAHTI oli kaikki tarvittavat palvelut. Oli iso juttu, kun joskus pääsi käymään Jyväskylässä. Jälkeenpäin olen miettinyt, miten turvallinen paikka Suolahti oli kasvaa. Se ei ollut silti sisäänpäin kääntynyt, tuntui että siellä tapahtui koko ajan. Isäni oli pankinjohtajana, ja joskus meillä kotona oli ”pankinvalvojien” kokouksia. Silloin meidän lasten piti olla hiljaa. Siinä kuitenkin kuuli, miten paikkakunta
HUUMEISTA on tullut ongelma myös Suolahdessa. Sitä ei voi vähätellä, mutta pienillä paikkakunnilla niihin liittyy harvoin kansainvälistä rikollisuutta. Vaikka kuinka poliiseja on siirretty konttoreilta autoihin kentälle, niin Suolahdessakin harvoin edes näkee poliisiautoa. Ymmärrän hyvin, miksi Suolahdessa ihmeteltiin ensimmäisiä pakolaisia hienoissa vaatteissaan. Kyllä niitä ministeriössäkin ihmeteltiin. Onneksi tilanne on nyt muuttunut.”
127 · 20 16
| Ä KS