Alpakat Barbi (vasemmalla) ja Tella eivät pahastu siitä, että niitä tuijottaa suoraan silmiin, sillä ne tekevät samaa itsekin. Tupsukorvainen Barbi on persoonallinen sivustaseuraaja, Tella taas johtajatyyppiä.
”Mikä toi on?” Alpakoista löytyi Kyrönviidan perheen puuttuva palanen.
Heli Hyttinen Viime kesänä konginkankaalaiset Heidi ja Mikko Kyrönviita näkivät alpakoita Porin Kirjurinluodossa. Silloin piti vielä googlettaa, että mikä toi oikein on. Kuinka ollakaan, tapahtui nopea rakastuminen. Jo elokuussa lähdettiin Hattulaan katsomaan pientä Emil-vasaa ja alettiin leikkiä ajatuksella, että mitä jos Emil tulisikin meille. Syksyllä tehtiin jo aitausta kovalla vimmalla ja muutettiin autotalli alpakkatalliksi. Emilin, Barbin, Tellan ja Tinjan muodostama Alpakkamaan lauma oli koossa huhtikuun alussa. – Alpakat ovat meille se puuttuva palanen. Meillä on joskus ollut koiriakin, mutta tällä hetkellä aika ei riittäisi koirasta huolehtimiseen. Kaikki kolme lasta pelaavat jalkapalloa, joten menemistä riittää. Alpakat ovat siksi helppoja, että ne eivät kaipaa
ihmisen seuraa, ainoastaan omaa laumaansa. Ne voi silti totuttaa ihmisiin, niitä voi lenkittää riimussa ja niiden kanssa voi harrastaa agilitya koirien tapaan.
Lauman persoona on tupsukorvainen Barbi, sivustaseuraaja, joka ei silti jää toisten jalkoihin. Se kiroilee kiinni otettaessa, mutta kulkee silti nätisti riimussa. Tinja on hyvin rohkea ja utelias ja tykkää kovasti olla ihmisten kanssa. Porukan ainoa orhipoika Emil tulee vaikka linssiin kiinni. Äitihahmo ja lauman johtaja on Tella.Tellalla lienee osuutta siihenkin asiaan, että Emil ja Barbi oppivat toisten tavoin tekemään tarpeensa ulos. Alpakoilla on aina tietty vessapaikka. Koska ne ovat sisäsiistejä, ne voivat lähteä keikalle sisätiloihinkin. Niillä ei ole sorkkia, vaan pehmeät anturat, joilla on hyvä tepsutella. Villa ei ole rasvaista, eikä se haise.
Alpakka »»Kamelieläin, joka on sukua vikunjalle, guanakolle ja laamalle. »»Suomessa on arviolta 1 300 alpakkaa. 80 prosenttia maailman alpakoista elää Perussa. »»Painaa 50-80 kiloa. Elää yli 20-vuotiaaksi. »»Syö heinää, kauraa, poron rehua ja kivennäisiä. »»Tarvitsee ulkotarhan lisäksi vaatimattoman tallin tai sääsuojan. »»Tuottaa 2-4 kiloa villaa vuodessa. Sopii myös lemmikiksi ja eläinavusteiseen toimintaan. »»Alpakoille järjestetään omia näyttelyitä ja agilitykilpailuja. Suomen Alpakkayhdistys ja Heidi ja Mikko Kyrönviita
Tinja on tottunut tekemään keikkaa ennenkin. Muidenkin kanssa on treenattu muun muassa riimussa kävelyä postilaatikolle asti maantien varteen. On nähty autoja ja haisteltu puolukanvarpuja metsässä. Barbi ja Emil ovat käyneet sisällä ja opetelleet kulkemaan portaita. Keikka-aitaus on jo tilattu, käsittelyä ja luottamusta hiotaan vielä. – Alpakat voivat käydä tervehtimässä vaikka vuoteessa makaavaa vanhusta. Niille voi syöttää porkkanoita. Ne tuijottavat silmiin, ja niitä saa tuijottaa. Ne ovat rauhallisen uteliaita eivätkä ryntäile, Heidi kuvailee. Joku voi pelätä koiria, mutta alpakkaa ei yleensä pelätä, koska ihmisillä ei ole siihen liittyviä muistijälkiä.
Yleensä alpakat keräävät paljon ihmisiä ympärilleen, missä sitten liikkuvatkaan. Sen verran harvinaisia ne ovat, että Heidillä ja Mikolla kävi suo-
rastaan tuuri, kun sopiva lauma löytyi niin äkkiä. Tuuria oli sekin, että kodin vieressä riitti joutomaata tarhan verran. – Kun tarpeeksi haluaa, niin pystyy melkein ihmeisiin, tyytyväinen pariskunta iloitsee. Tätä nykyä alpakkatarha on heidän rauhoittumispaikkansa. Sinne on viety kesäkalusteiksi puupölkkyjä. Niillä kun istuu ja katselee, niin kaikki stressi kaikkoaa. Alpakat ovat pieniruokaisia ja hiljaisia. Ne ynisevät ihanasti, kiroilevaa Barbia lukuun ottamatta. Keskinäiset välinsä ne ratkovat sylkemällä. Ihmisiä ne eivät kumminkaan sylje. Tellan kesävasan myötä Alpakkamaassa eletään jännittäviä aikoja. Uusia vasoja on odotettavissa jatkossakin, kunhan Emil ehtii sukukypsäksi. – Kaikkia vasoja emme voi itse pitää, mutta veikkaan, että ensimmäinen jää aika helposti, Heidi nauraa.