TEEMA Kehon rajat
Kosketuksen päässä Digitalisoituneessa maailmassa miltei kaiken voi tehdä koneen avulla. Miksi materiaalia on kuitenkin syytä koskettaa? Mitä hyötyä on käsien työntämisestä saveen? Teksti Tiiu Pohjolainen Kuvitus Tuomas Kärkkäinen
E
nnen kuin haastattelu pääsee edes alkamaan, muotoilun laitoksen tutkijatohtori ja opettaja, muotoilija Bilge Merve Aktaș nostaa esiin valtavan määrän lampaanvillaa. Pöydälle levittäytyy niin karstattua villaa, huovutettua villaa kuin yksittäisiä tukkoja. Muutama irtonainen karva liikkuu ilmavirran voimasta hiljalleen tason pinnalla. Aktaș ojentaa minulle kasan käsitte lemätöntä villaa ja kertoo sen olevan suomalaisesta lampaasta. Villa on likaista, vielä pesemätöntä. ”Tunnustele sitä. Miltä se tuntuu?” Ensimmäisenä kiinnitän huomion villasta huokuvaan rasvaisuuteen. Siinä on jotain tuttua. Käsiin jää rasvainen pinta. Mutta saman tien huomaan
32 / AALTO UNIVERSITY MAGAZINE 30
jo nuuhkivani karvatukkoa; tuoksu vie ajatukset välittömästi maaseudulle, kesäiseen päivään, heinien keskelle. En ole reaktioitteni kanssa suinkaan ainutlaatuinen. Kun opiskelijat Aktașin ja tämän kollegan Camilla Grothin Human material interaction -kurssilla reflektoivat kohtaamisiaan materiaalien kanssa, lähes jokainen kommentoi tuoksua. Luonnonmateriaalin tuoksu ei ole ohitettavissa. Ajattele vaikka raakapuuta. Lisäksi lähes jokainen opiskelija rinnasti materiaalin tuottamat aistimukset omaan elämäänsä liittyvään arkiseen asiaan. Jollekin työskentely saven kanssa toi mieleen päivät rannalla, toiselle villa palautti mieleen isovanhemmat. Materiaali nostattaa jokaisessa muistoja aiemmin eletystä, aiemmin opitusta.
Kosketusta kaikille opiskelijoille Aktașin ja Grothin vetämän kurssin aikana on keskitytty työskentelemään saven ja lampaanvillan parissa. Kun kurssi on ollut suunnattu koko Aaltoyliopiston opiskelijakunnalle, on siellä ohjattu niin liiketalouden, kemian kuin tietotekniikan opiskelijoita tarttumaan materiaaleihin paljain käsin, vapaasti kokeillen. Suurimmalla osalla osallistujista on ollut koulutustaustasta johtuen positivistinen ote tutkimukseen – lopputulokseen tulee päästä tiukkaa tieteellistä menetelmää hyödyntämällä. ”Opiskelijat haluavat yleensä tietää, mitä tehdään, miksi ja mikä on lopputulos. Mikä tulee olemaan kurssin kouriintuntuva hyöty”, Aktaș sanoo.