Acid reflux I:
Shock and Awe
A
loitimme torstaina lounaalla klo 12 ja olin jo mukavasti varpaillani. Ensi tuntemukseni oli, että olin tullut kesken johonkin, jossa kollegani ympäri Varsinais-Suomea, Satakuntaa ja Pirkanmaata ovat jo kokeneita konkareita ja virnuilevia jermuja. Tiesin kyllä hyvin suurimman osan heistäkin olevan ensi kertaa pappia kyydissä; kaipa kerma karvat kasvattaa. Vaikka olin aikaisemminkin ollut päiväseltään tekemisissä HOPE-ideologian kanssa, vielä jakson viimeisenä päivänä tuli monasti Ariadnea ikävä. Yksi niistä harvoista hetkistä, jolloin luulin jo saaneeni otteen ympärilläni vallitsevasta kaaoksesta, liittyi divergenssin ja konvergenssin konsepteihin. Päättelin kokemani hämmennyksen olevan tahallisesti tuotettua. Viemallä minut intellektuaaliselle epämukavuusalueelle puolustusmekanismini murtuvat, luutuneet ennakkoluuloni sulavat ja tulen autuaan avoimeksi uudelle maailmanjärjestykselle. Nerokasta, mutta aikamoista H.C. Andersenilaista uhkapeliä. Vierailtuani myöhemmin Tiimiakatemiassa, sain kuitenkin kuvan, että kyseessä onkin melko arkinen ideointitekniikka, eikä mikään manipulatiivinen opetusmenetelmä.
18