A-killan vapaaehtoinen, ethän uuvuta itseäsi

Lukuisat A-kiltojen vapaaehtoiset saavat paljon iloa tehtävissään. Vapaaehtoistyön tarkoitus onkin, paitsi auttaa ja tukea avuntarvitsijaa, myös tuoda iloa sekä autettavalle että auttajalle itselleen. ”Vapaaehtoisten jaksaminen” ei kuitenkaan ole A-kiltatoiminnan vuositeemana turhaan; vapaaehtoinen saattaa joskus myös uupua tehtävässään.

Uupuminen voi ilmetä monella tavalla ja monesta syystä

Vapaaehtoisen uupumisesta voivat kertoa monet oireet: ilon katoaminen toiminnasta, huumorintajun katoaminen, ärtyneisyys, unettomuus, päänsärky, kohonnut verenpaine, keskittymisvaikeudet ja jatkuva väsymys. Kuormitusta lisää se, jos vapaaehtoisia on liian vähän. Työmäärä kasaantuu muutaman vapaaehtoisen vastuulle ja vapaaehtoistyö vie liian paljon aikaa.

Joskus vapaaehtoinen tulee lupautuneeksi itselle huonosti sopivaan tehtävään tai ryhtyy tekemään asioita toisen puolesta − tällöin vapaaehtoistyö muuttuu raskaaksi. Myös henkilökemiat voivat uuvuttaa. Syntyy konflikteja ja ne kuormittavat lisää. Toisen ihmisen päihteitä koskevia − omasta tavoitteesta poikkeavia − tavoitteita ja erilaista toipumispolkua voi olla vaikea hyväksyä; syntyy mieltä kuormittava ristiriita.

A-kiltatoiminnassa kuulee joskus hyvinkin rankkoja tarinoita ja elämäntilanteet voivat olla vaikeita. Myötätuntoinen vapaaehtoinen haluaa auttaa, mutta joskus tarinat ovat muistutus omasta, jo käsitellyksi luullusta, hankalasta asiasta. Asia saattaa nousta painamaan omaa mieltä vuosienkin takaa. Tai vapaaehtoinen haluaa auttaa, mutta toinen ei ota apua vastaan. Tästä seuraa avuttomuuden tunne, hätä ja pelko toisen puolesta − sekä uupuminen.

Huolehdi ensin itsestäsi

Jotta pystyy auttamaan muita, vapaaehtoisen on tärkeää osata huolehtia ensin itsestään. Klassinen esimerkki tästä on ohjeistus laittaa happinaamari lentokoneessa ensin omille kasvoille ja vasta sitten muille.

Riittävä lepo, terveellinen ruokailu ja mukavat harrastukset, kuten liikunta, sekä perhe ja ystävät auttavat jaksamaan. Luonnosta moni A-kiltalainen saa voimaa. Ja moni kertoo tarpeestaan välillä olla myös yksin. Näistä itseä voimaannuttavista asioista kannattaa pitää kiinni!

Ensiarvoisen tärkeää on myös se, että A-killasta löytyisi joku luottohenkilö, jolle voi puhua omasta jaksamisestaan ja jolta voi pyytää apua. Koko A-kilta kärsii, jos sen vapaaehtoiset väsyvät.

Osaathan sanoa ”ei”

Joskus väsymistä aiheuttaa suostuminen vapaaehtoistehtäviin silloinkin, kun pitäisi osata sanoa ”ei”. Aina ”ein” sanominen ei ole helppoa, mutta sitä voi opetella.

Joskus on paikallaan lyhyt ja selkeä ei, jota ei tarvitse edes selitellä, mutta jotta ei vaikuta tylyltä, kieltäytymistä voi myös

perustella. Joskus järkevää on tehdä kompromissi, jolla täsmälleen rajaa sen, mihin suostuu ja mihin ei: ”Voin tulla muuttoavuksi, mutta en pysty kantamaan mitään raskasta. Sopiiko, että tulen keittämään kahvia talkooväelle?”

Toisinaan on hyvä miettiä vapaaehtoistehtävään ryhtymistä pariinkin kertaan. Voi ottaa aikalisän ja palata asiaan myöhemmin. Tai voi tarjoutua tehtävään toisella kertaa: ”En voi tänä keväänä toimia vertaisohjaajana, mutta syksyllä minulle sopisi hyvin.”

”Ei” on omien rajojen asettamista terveellä tavalla, se ei ole piittaamattomuutta muista.

Motivaatio, saatu palaute ja itsensä kuuntelu auttavat jaksamaan

A-kiltalaisten halu auttaa toisia riippuvuuksien kanssa kamppailevia on vertaansa vailla. Itse saatu vertaistuki päihteettömyyteen on merkinnyt paljon: ”Ilman vertaistukea en olisi ehkä enää hengissä. Nyt on minun vuoroni auttaa muita.”

Into säilyy, kun saa toiminnastaan sekä kiitosta että kehittämisideoita ja kun saa toimia omaa osaamistaan vastaavassa tehtävässä. Mitään supertaitoja vapaaehtoisilta ei edellytetä; tehtävään voi ryhtyä tavallisen ihmisen taidoin. Omaa osaamistaan voi halutessaan vahvistaa osallistumalla vapaaehtoisille tarkoitettuihin koulutuksiin.

Lisäksi on ensiarvoisen tärkeää kuunnella itseään. Jos vapaaehtoistoiminta tuntuu pakolta, on hyvä pitää tauko. Kukaan ei voi yksin muuttaa toisen ihmisen elämää, eikä vastuuta voi kantaa toisen elämästä.

Rinnalla kulkeminen riittää.

Teksti: Kirsi Mäki järjestökoordinaattori-koulutussuunnittelija A-Kiltojen Liitto ry