AlakouluissatoteuttavaYhdessäilmanrasismia-koulutushanke

Alakouluissa toteuttava Yhdessä ilman rasismia -koulutushanke on alkanut

Salla Kallio   Pexels Free Photo /Yan Krukov

YhdessäilmanrasismiaonYhteisetLapsemmery:nja KoulutusElämäänSäätiön yhteinen, EU-rahoitustasaavahanke.

Hankkeessa toteutetaan osallistava, antirasistinen opetuskokonaisuus alakoulun 4.–6.-luokkalaisille. Kokonaisuus auttaa muodostamaan laajan ymmärryksen rasismista, sen ilmenemismuodoista, omista ennakkoluuloista ja etuoikeuksista. Osallistavat oppitunnit ja toiminnalliset työpajat tarjoavat kaikille osallisille, lapsille ja aikuisille, uutta tietoa ja tapoja antirasististen teemojen käsittelyyn.

Opetuskokonaisuus koostuu kahdesta ohjatusta osiosta: Prosessiin orientoitavasta starttitunnista sekä työpajasta. Näiden lisäksi luokanopettajan käyttöön tarjotaan oppituntimateriaaleja ja -tehtäviä käsitellä aiheita luokan kanssa. Kokonaisuuden tehtävät ovat osallistavia ja motivoivia, ja niissä käytetään toiminnallisia ja draamallisia menetelmiä, sekä videoita, ryhmätehtäviä ja tarinoita. Prosessin aikana lapset käsittelevät yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden arvostamista, ja syventyvät monipuolisesti rasismiin liittyviin aiheisiin, sen tunnistamiseen oman arjen tilanteissa ja ympäröivissä rakenteissa.

Koulutusta toteutetaan vuoden 2022 aikana. Jos olet kiinnostunut saamaan maksuttoman, antirasistisen opetuskokonaisuuden koulullesi tai luokallesi, saat lisätietoja sivustolta:

http://yhdessailmanrasismia.fi

Yhdessä ilman rasismia -hanke saa tukea EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston kansallisesta ohjelmasta.

Kohtimahdollisimmanhyvää elämää

-Kuulumisiapohjoismaisestapakolaistraumakonferenssista

Meeri Lindroos   Pixapay Free Photos

Helsingissä järjestettiin 9.–10.12.2021 pohjoismainen pakolaistraumakonferenssi. Tapahtuma toi yhteen 250 mielenterveysalan ja pakolaistyön ammattilaista keskustelemaan pakolaisten mielenterveyteenjatraumojenhoitoonliittyvästätutkimus-jakehittämistyöstä.Konferenssintavoitteena oli jakaa hyviä käytäntöjä sekä vahvistaa pohjoismaista yhteistyöverkostoa.Konferenssin organisoi SuomessaTerveydenjahyvinvoinninlaitos.

Pakolaislapsilla on usein monia traumaattisia kokemuksia. ”Silti he ovat ensisijaisesti lapsia ja nuoria, eivätkä traumatisoituneita pakolaisia”, tutkija Kirsi Peltonen Turun yliopistosta muistutti. PIENIN ASKELIN KOHTI PAREMPAA

Pakolaisten traumaan liittyvät teemat voivat näkyä ihmisen elämän jokaisella osa-alueella ja näihin tarttuminen ja tilanteen parantaminen voi tuntua ylivoimaiselta haasteelta niin ammattilaisen kuin yksilön itsensäkin näkökulmasta. Traumaa kokeneen ihmisen kanssa työskennellessä on hyväksyttävä, että hänelle on tapahtunut monenlaisia kamalia asioita ja että tätä kokemusta ja näitä tapahtumia ei voi poistaa. On myös tärkeää ymmärtää, että elämässä voi olla pakolaisuuden jälkeenkin traumaattisia kokemuksia ja oireilun voi käynnistää jokin täysin traumasta irrallinen asia. Lasten ja nuorten kohdalla tällaisia asioita ovat erityisesti syrjintä ja kiusaaminen.

Pakolaistaustainen ihminen on usein oppinut selviytymiskeinoja tai rooleja, jotka ovat suojanneet häntä konfliktin tai kriisin keskellä. Nämä keinot ja roolit voivat näyttäytyä uudessa arjessa todella haitallisina. Esimerkiksi nuoren aggressiivinen käyttäytyminen ja vahva epäluottamus voivat liittyä traumataustaan. Opittujen tapojen muuttaminen tai kieltäminen voi olla todella vaikeaa, jollei niitä korvata paremmilla. Ammattilaiset eivät välttämättä voi auttaa traumasta kärsivää ihmistä niin paljon kuin haluaisivat. Aina voi kuitenkin tehdä jotain ja ottaa pieniä askelia kohti oman näköistä hyvää elämää.

PSYKOSOSIAALINEN TUKI, TRAUMATISOITUNEET LAPSET JA TRAUMAATTINEN SURU

Konferenssin pääpuhujat nostivat keskusteluun kolme erilaista kokonaisuutta: psykososiaalisen tuen merkitys, traumaattinen suru ja traumatisoituneet lapset.

YK:n pakolaisjärjestöä (UNHCR) edustava Peter Ventevogel puhui mielenterveydestä ja psykososiaalisesta tuesta pakolaisille humanitaarisessa ympäristössä. Ventevogel korosti olemassa olevien resurssien hyödyntämistä ja mahdollisimman mielekkään ja toimivan arjen merkitystä esimerkiksi pakolaisleirillä. Tästä esimerkkinä Ventevogel esitteli projektia, jossa pakolaisleireillä koulutettiin vapaaehtoisia vertaisauttajia vetämään keskusteluryhmiä. Keskusteluryhmien vetäminen auttaa myös auttajia itseään ja luo merkityksellisyyttä arkeen.

Professori Geert Smid Utrechtin yliopistosta käsitteli esityksessään traumaattista surua ja epävarmaa menetystä. Hän pohtii, miten käsitellä traumaattista surua, millä eri tavoin traumaattinen menetys vaikuttaa ihmisen kokemukseen surusta ja toisaalta, miten käsitellään epävarmaa menetystä. Traumatisoituneiden pakolaistaustaisten kanssa tehtävässä työssä on varsin tavallista, että läheinen on kadonnut, eikä hänen selviytymisestään saada varmuutta. Tällainen tilanne on tutkimuksen valossa vielä paljon kuormittavampaa kuin sellainen suru, jossa läheisen kohtalo on tiedossa.

Turun yliopiston tutkija dosentti Kirsi Peltosen aiheena oli traumatisoituneet pakolaislapset. Peltonen muistuttaa, että lapset ja nuoret ovat ensisijaisesti lapsia ja nuoria, eivät traumatisoituneita pakolaisia. On pidettävä mielessä, että nuoruus itsessään voi aiheuttaa normaalia ikävaiheeseen liittyvää oirehdintaa. Työntekijän on jatkuvasti tasapainoteltava sen kanssa, mikä käytös, vointi ja oireilu liittyy traumaan ja mikä elämänvaiheeseen. Peltonen muistuttaa luottamuksen rakentamisen merkityksestä ja traumatietoisuuden lisäämisestä kaikille traumataustaisten lasten ja nuorten kanssa työskenteleville.

UNET JA TRAUMAN YDINKOKEMUS

Todella mielenkiintoisen näkökulman trauman hoitoon toi Åkershusin yliopiston tohtori Helge Smebye. Hän on erikoistunut traumapainajaisten käsittelyyn osana trauman hoitoa. Smebye kuvaa, kuinka sama traumaattinen tapahtuma voi aiheuttaa eri yksilöille erilaisia kokemuksia: päällimmäiseksi tulkinnaksi tapahtumasta voi jäädä esimerkiksi kokemus siitä, että henkilö itse melkein kuoli tai trauman ydin voi olla kokemus siitä, että ei pystynyt pelastamaan toista. Henkilö ei pysty välttämättä itse kertomaan, mikä on hänelle trauman ydinkokemus.

Traumapainajaiset voivat kuvata jotain ihan muuta tapahtumaa, kuin itse traumatisoivaa tapahtumaa. Merkityksellistä on tunne, joka unessa kuvastuu. Tämän ydintunteen kautta voi olla mahdollista päästä traumakokemuksen ydintunteeseen ja tämän kautta edetä kokemuksen käsittelyssä. Smebyen näkemyksen mukaan traumat, joissa ydintunne liittyy häpeään ja riittämättömyyden tunteeseen, esimerkiksi kykenemättömyyteen auttaa muita, voivat olla todella syviä ja vaikeasti käsiteltäviä.

Isä ja poika pakolaisleirillä Kreikan ja Makedonian rajalla tammikuussa 2016.

LUOTTAMUSTA JA PYSYVYYTTÄ TUKIPERHEEN KANSSA

Konferenssiin osallistuminen oli äärimmäisen mielenkiintoista. Kohtaamiset pohjoismaisten kollegojen kanssa sekä uudet ajatukset ja näkökulmat tehtävään työhön vahvistivat osaamista ja kokemusta työn tärkeydestä.

Omassa työssäni ilman huoltajaa tulleiden nuorten kanssa korostuu tasapaino traumataustan ja nuoruuden välillä. Jokainen nuori kohdataan lähtökohtaisesti nuorena eikä ainoastaan trauman kautta. Ilman huoltajaa tulleiden kohdalla yksi traumaperäisen oireilun aiheuttaja on perheestä eroon joutuminen. Tukiperhetoiminnassa ilon ja onnen hetket onneksi korostuvat ja oman tukiperheen kanssa lapsi tai nuori saa luottamuksen ja pysyvyyden kokemuksia, jotka vievät häntä eteenpäin.

Pienet onnistumiset ja ilonpilkahdukset ovat äärimmäisen arvokkaita, ja niitä pitkin voi rakentaa reittiä mahdollisimman hyvään omaan elämään.

Yhteiset Lapsemme ry:n tukiperhe ja tukihenkilötoiminnassa työskennellään traumataustaisten lasten ja nuorten kanssa. Tukiperhetoiminnan koordinaattori Heini Aaltonen ja suunnittelija Meeri Lindroos osallistuivat pohjoismaiseen pakolaistraumakonferenssiin.