Naapuruus houkutti puoleensa

TEKSTI: LEENA FILPUS

KUVAT : PETRI JAUHIAINEN

”VALOISUUS, luonnonläheisyys ja upeat järvimaisemat. Näillä sanoilla voisi tiivistää kotimme fengshuin. Tiesin heti, että tämä on juuri meidän paikkamme, kun astuin ovesta sisään. Tilaa on sopivasti meille kahdelle, ja muutenkin asiat vain loksahtivat paikoilleen.

Ehkä parasta ovat kuitenkin pihapiirin naapurit. Meillä ei vain moikata pihalla roskia viedessä, vaan oikeasti jutellaan ja kysellään kuulumisia. Pidämme talkoita ja vaalimme yhteisöllisyyttä. Tuntuu hyvältä ja turvalliselta asua, kun tietää, että naapurista saa tarvittaessa apua. Ajoin esimerkiksi talvella lumipenkkaan ja ensimmäisenä tuli mieleen soittaa naapurille. Yhteispelillä saatiin auto penkasta.

Naapuritalossa asuu meidän perheelle tärkeät tyttäreni varamummiksi ja -vaariksi ilmoittautunut pariskunta. Vierailemme usein heidän luonaan, ja heiltä saan apua myös tyttäreni hoidossa. Tällaista on yhteisöllinen asuminen parhaimmillaan.”

Asunto on niin valoisa, että kasvitkin viihtyvät. Tämän kultaköynnöksen olen juurruttanut pienestä pistokkaasta vuosia sitten.

Keittiön pöydällä on vanha Arabian kulho, joka on edesmenneen tätini jäämistöä. Se tuo ihania muistoja lapsuudesta.