Radiolegenda Markku Heikkilän laaja haastattelu

Markku Heikkilä – turkulaisen radiotyön legenda ja keikkaileva humoristi

Teksti ja kuva: Tuula Laamanen

Markku Heikkilä (69) julkaisi Aalloilla Sataa! -muistelmateoksensa oman kustannusyhtiönsä kautta. Kirja kertoo tapahtumarikkaan tarinan 10-vuotisesta ajanjaksosta, jolloin Heikkilä kumppaneineen perustivat ensin Auran Aallot -radiokanavan ja siitä luovuttuaan Radio Sata -kanavan. Myöhemmin ostettiin Radio 957 markalla ja laitettiin tamperelaisradion talous kuntoon turkulaisvoimin.

Vasta Radio Sata oli oikea ”tuote”, joka tahkosi rahaa. Markku Heikkilällä on tähän selvä syy: – Alussa emme lähteneet tekemään radiota yrityksenä, vaan puhtaasti tiedotusvälineenä. Myyjät myivät mainontaa ja rahaa tuli hyvin, mutta tuhlasimme sen saman tien. Sitten Arto Mäkinen toi taloon Leena Ryynäsen (myöh. Puntila), joka oli guru lukemaan taseita ja opetti budjetoinnin. Hän vahti tilejä tiukasti, mutta ei koskaan puuttunut itse tuotteeseen.

Tuotteella Heikkilä viittaa ajatteluun, että radiokanava sisältöineen on tuote, jonka tase kuvaa yrityksen toimintaa ja käyttökate kannattavuutta. Leena Puntila opetti myös, että tuotteella on kolme ryhmää: ostajat, kuluttajat ja kohderyhmä, jolle tuote tehdään ja missä sen pitää ensin menestyä. Vasta sitten tulevat mainostajat rahoineen.

Auran Aalloissa opeteltiin resepti, jota Radio Sata toteutti

Kirjassaan Heikkilä kuvaa, että ohjelmia tehtiin antaa palaa -meiningillä eikä ajateltu seurauksia. – Aalloissa mentiin journalismi edellä, sillä oli tärkeää tehdä monipuolista uutisaineistoa. Taustalla oli idealismiakin, kuten henkiseen kasvuun herättelyä, kuulijoiden valistamista, nuorison kasvattamista ja muuta alkiolaista ilosanomaa. Mutta käytännössä tehtiin kaikkea, piti olla nopea ja löytää journalistisia skuuppeja.

Heikkilä tuntee vieläkin häpeää aiheuttamastaan uutisankasta 1990-luvun lama alla. Neljä kuukautta ennen vientiteollisuuden vaatimaa devalvaatiota hän täräytti eetteriin huhu-uutisen markan devalvaatiosta, minkä takia pörssikurssit laskivat. – Sen opin, että toimittajalla pitää olla vastuu, joka ulottuu kansakunnan tasolle. Ei voi toimia niin, että uutinen voi laukaista eläkeläisen säästöt nollille ja varallisuuden laskun koko kansakuntaan, Heikkilä tuumii totisena ja muistelee, miten silloinen vahvan markan politiikka oli Mauno Koivistolta suuri virhe: – Olisi pitänyt tehdä sisäinen devalvaatio, siis KIKY, jota Sipilän hallitus koetti toteuttaa. Sitten kun se devalvaatio viimein tuli, suli markan arvosta heti 40 prosenttia. Siitä alkoi ”teurastuksen aika”.

Radiokanavilla viljeltiin uutisten lisäksi urheilua, kulttuuria, tapahtumatietoa sekä viihdettä ja huumoria monin eri tavoin ja tempauksin. – Huumori tuli Esa Silanderilta ja tietysti minulta. Luin nuorena Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailuja, joista oma huumorini on peräisin. Danny Kaye oli ehdoton suosikkini ja ihailen häntä vieläkin.

Nykyisten aamujuontajien loputtomaan nokkeluuteen ja omien asioiden perkaamiseen Heikkilä suhtautuu torjuvasti. – Asialle ja informaatiolle on aina kuluttajia. Viihde ja hauskat jutustelut kuuluvat radioon, mutta nykyään on aivan liikaa läpänheittoa, johon kuulijat kyllästyvät. Uutisoinnin pitäisi perustua oikeisiin asioihin ja esiintymisen hyvään meininkiin, eli positiiviseen asenteeseen ja puheeseen. Ei saisi tuhlata rahaa tai ihmisten aikaa joutavaan.

Esillä olosta Heikkilällä on vankka mielipide: – Nuoruuteni tavoite oli tulla tasavallan presidentiksi, Heikkilä nauraa. - Lapsesta saakka olen halunnut esiintyä näyttelijänä tai muutoin. Se on ollut luontaista, koska olen idearikas, mutta en ihailun vuoksi. Nyt itseihailusta on tullut tärkein arvo ihmisille, siksi sitä on jo liikaa. Pidetään tärkeänä olla esillä ja saada ihailua itselleen, koska eletään wannabe-kulttuurissa ja ollaan olevinaan jotakin.

Heikkilää huvittaa sekin, että nyt politiikassa ollaan samassa pisteessä kuin 1970-luvulla. Hän itse jätti demarit siinä kohtaa, kun puolue lähti Leninin kelkkaan. – Myös 70-luvulla ammuttiin politiikassa yli ja saatiin ideologiat nimettyä ja vielä kansaa niiden puolelle. Kun ideologia saadaan läpi, mennään sitten sillä tiellä eikä ymmärretä, että ollaan naurettavia. Nyt on ihan sama tilanne, lyödään pahasti yli näiden intersektionaalisuuksien kanssa. Vuosien päästä nauretaan näillekin hölmöilylle ja yliampumisille. Mutta näin täytyykin olla.

Kohderyhmiä löytyy musiikin avulla

Markku Heikkilän mukaan ihmiset kuuntelevat mieluiten nuoruutensa musiikkia. Paikallistasolla Radio Sata oli tuotteena kruununjalokivi, joka menestyi Matin ja Tepon musiikilla. Myös he tekivät muhkeaa tiliä. Tampereen Radio 957 pärjäsi Popedan, Juice Leskisen ja Eppu Normaalin avulla. Kun Gramex-tekijänoikeusmaksut nousivat, keksi Markku Ahto Radio Sadassa pomminvarman idean: – Perustimme Classic-radiokanavan, jonka ideana oli soittaa tekijänoikeusvapaata kaunista klassista musiikkia randomina ennalta äänitettyjen juontojen kanssa. Siitä ei tullut koskaan kannattavaa.

Heikkilän mielestä radiokanavista voivat menestyä vain ne, joilla on selkeä kohderyhmä ja musiikki sen mukaista. Hän viittaa Radio Sadassa luotuun soittolista-malliin, jonka Kari Purssila toi Yhdysvalloista. – Mitä kireämpi soittolista, sitä uskollisempi on kanavan kohderyhmä. On myös ihmisiä, jotka eivät pidä soittolistamusiikista. Nykyradio on tuotteistettu samalla tavoin, kuin me tuotteistimme Radio Sadan, koska radion on oltava kaupallinen. Nyt ala on jo liian kilpailtu eikä rahanteko enää onnistu, kuten ennen, tai korkeintaan jossakin miljoonakaupungissa, jos on kallein, halvin tai erilainen kuin muut, Markku Heikkilä tietää.

Itse hän saattaisi perustaa kanavan, jonka nimeksi antaisi Turun Talkkari. Se olisi humoristista puheohjelmaa, sanallista showta. – Kuuntelijat ovat nykyään hajaantuneet ketkä minnekin. Nyt on podcasteja, mistä valita. Nuorisolla on omat sovelluksensa. Korkeintaan ruuhkavuosissa elävät aikuiset kuuntelevat radiota. Ikäihmiset eivät hekään touhua netin kanssa, mutta heillä on rahaa ostella vitamiineja ja etelänmatkoja.

Vitsini syntyvät siitä, että yhdistelen arvokasta ja pyhää naurettavaan ja pieneen tai häpeälliseen.”

Elämä muuttuu normaaliksi – ainakin luuli niin

toimilupa Radio Cityn kanssa nuorisoradio KISS FM:lle. Viimeksi mainittua ei saatu toimimaan, koska ei löytynyt rahoittajaa kuumeisesta etsinnästä huolimatta. Classic oli myyty englantilaiselle lordille aiemmin. – Kaija ehdotti, että myydään kaikki pois. SBS oli jo Ruotsin radiomarkkinoilla, joten tarjosimme kanavia sinne, ja sinne ne lopulta myytiin.

Kaijan idea oli sekin, että Heikkilät ostivat Puutorilta vanhan vessan kiinteistön, josta rakennettiin ravintola. He halusivat saada normaalin elämän radion jälkeen. – Kaija on loistava laittamaan ruokaa. Saimme ravintolaamme A-oikeudet ja kannoimme kaljaa asiakkaille 10 vuoden ajan. Se oli raskasta ja oman aikansa hauskaakin.

Radion jälkeen Markku Heikkilä alkoi juontaa erilaisia tapahtumia ja kiertää vitsailemassa Förin Äijänä. Huumorikeikoista hän tienasi hyvät rahat, mutta omassa ravintolassa asiakkaat pyysivät häntä alituiseen kertomaan vitsejä ilmaiseksi. Se oli omaan jalkaan ampumista. – Lopulta kyllästyin olemaan aina paikalla, homma ei innostanut enää. Myin ensin ravintolan liiketoiminnan ja sitten kiinteistön. Halusin keskittyä huumorikeikkoihin, juontoihin ja kirjoittamiseen.

Heikkilä juonsi myös Turun uuden kauppatorin avajaistilaisuudessa 17.9. Turun Tähden 2022 julkistuksen ja konsertin yhdessä tapahtuman tuottajan, Mari-Sanna Saariston kanssa. – Turun Tähden -idea on syntynyt aikoinaan Radio Sadassa, kun Arto Mäkinen oli Aurajoen Nuorkauppakamarin puheenjohtaja ja ideoi tämän kilpailun JCI:lle, Heikkilä kertoo ja nauraa kysymykselle, miksi häntä itseään ei vielä ole valittu Turun Tähdeksi, vaikka on turkulaisen radiotyön pioneeri, paikallinen legenda ja kestojulkkis, joka on voittanut kahdesti MTV:n Kolmoisvisan, julistettu Vuoden Paikallisradioääneksi, Vuoden Turkulaiseksi ja vaikka mitä muuta.

Veri vetää keikoille ja kirjoittamaan

Tiedekirjat, historia ja elämäkerrat kuluvat tiuhaa tahtia Markku Heikkilän hyppysissä. Koko haastattelun ajan hän siteeraa eri kirjailijoita. Lukemastaan Heikkilä poimii mielenkiintoisia yksityiskohtia, joita käyttää aineistona vitsikeikoillaan tai kirjoissaan. – Minulla on vielä kova esiintymisvietti ja halu oppia uutta. Lukeneisuus tekee tietäväksi. Vitsini syntyvät siitä, että yhdistelen arvokasta ja pyhää naurettavaan ja pieneen tai häpeälliseen. Mutta roustaus ei ole hauskaa eikä sovi Suomeen, en viehäty lainkaan häpäisykulttuurista.

Turun tienoon päätoimittajuuden ja radiotyön myötä Heikkilän muistiin kasautui kaikenlaista tietoa. Myös esiintyjän kyvyt hioutuivat näissä rooleissa, joiden seurauksena syntyivät valtavat verkostot ihmisineen. – Ihmisten kanssa voi menestyä, jos osaa myötäelää ja ymmärtää heitä. On oltava kotoaan eri tilanteissa eikä saa jännittää tai vierastaa tilanteita. Pitää mennä ihmisten joukkoon ja pyöriä kulttuuripiireissä.

Heikkilä suunnittelee jo sketsisarjaa tai Stand up -ohjelmaa esimerkiksi firmojen pikkujoulukeikoille: – ”Matti ja Teppo palvelutalossa” -vitsit voisivat olla ohjelmistossani. Hauskaa olisi se, kun he unohtelisivat asioita ikääntyneinä pappoina….

Kaikesta kuuluu kiitos Kaijalle

Kaija (os. Väisänen) tuli Markku Heikkilän elämään Auran Aaltojen perustamisvaiheessa. Naimisiin he menivät 3.3.1990 ja tekivät häämatkansa Malediiveille, minne Markku oli voittanut liput Kolmoisvisasta yhden pisteen erolla Jari Tervosta. – Tietysti olen saanut tempauksillani paljon julkisuutta, arvostusta ja fanejakin. Olen ideatyyppi, jolla jalat ovat olleet enemmän ilmassa kuin maassa, kun pitäisi olla realisti. Kaikenlaista hullua on tullut tehtyä ja vastoinkäymisiä ollut, mutta sattumia ei ole, sattumiin en usko.

Markku Heikkilä myöntää olevansa syvästi rakastunut vaimoonsa edelleen. He tekevät kaiken yhdessä: laittavat ruokaa, liikkuvat luonnossa, käyvät matkoilla ja puuhailevat mökillä tai kotona Haagan kartanossa, jonka Kaijan ansiosta hankkivat 1990-luvulla ja kunnostelivat hiljalleen asunnokseen. – Kun tilaa on 400 neliötä, on vain muutama huone asuinkäytössä. Ja kun talo lämpiää perintömetsästä hakatulla puulla, jota kuluu 40 kuutiota vuodessa, pysyy kuntokin hyvänä, ei tarvita kuntosalia. Asumme täällä niin kauan kuin jaksetaan. Matkustelemme niin kauan kuin voidaan. Seuraavaksi menemme jonnekin Eurooppaan, Nizzaan tai Italiaan.

Matkoilla Aalloilla Sataa! -kirjakin syntyi. Heikkilä vuokrasi kuukaudeksi asunnon Teneriffalta, missä oli aikaa naputella jouluruuhkien keskellä syntynyt idea koneelle. Teos on omistettu hänen lapsilleen ja tietysti Kaijalle:

Mitään historiaa tai radiotakaan ei olisi voinut tapahtua ilman Kaijaa, Heikkilä napauttaa vankasti ja lisää: – Kaikki on tapahtunut Kaijan ansiosta ja Kaijan avulla. En voisi olla enempää kiitollinen hänelle.