Kalastus on kaikki

38

Kalastus on kaikki Teksti: Marita Tuomilaakso

Lokkien kirkuna ja veden loiskinta. Äänimaailma säväyttää ja muistot vyöryvät.

Kalastus oli vuosikymmenien ajan suoranainen intohimomme, edesmenneen puolisoni ja minun. Siihen liittyi niin paljon seikkailuita, tunteita ja ihmeellisiä elämyksiä, että sen kaiken oli purkauduttava sanoiksi ja lopulta kirjaksi. Syntyi Eväkkäistä elämää, joka kertoo kalastusseikkailuista Lapin järvillä, puroilla ja Tenon lohijoella.

äkisti taipuvien vapojen, kiristyneiden siimojen ja kosken kuohun keskelle. Toisena hetkenä tyrskytaimenen uistatus muuttuu peruutteluksi, yksi vaapuista on tarttunut pohjaan, alkaa kova kelaaminen ja irrottelu, siima poikki, lusikka menetetty. Kolman-

tena hetkenä leppoisa hauenheittely lopahtaa, kun taivas vetää äkkiä mustiin pilviin, jyrähtää ja välähtää, vavat alas ja paatti rantaan ukkosenpitoon. Tai tuntikausien hiihtämisen ja kairaamisen tuloksena ei ole kuin pari kiiskeä, kunnes avanto antaakin

Lapin vuosien kalastusharrastuksesta kirjoittaminen oli samalla hyvästijättöä paitsi itse harrastukselle myös surutyötä, viisi vuotta sitten kuolleen puolisoni muistelua, johon liittyi myös kiitollisuutta. Korvaamaton kalakaverini ja rakas puolisoni oli näet myös taikuri: hän avasi minulle portin kalastuksen ihmemaahan.

K

alavesillä ei mikään mene käsikirjoituksen mukaan. Sekuntia ennen ei voi aavistaa, mitä silmänräpäyksen jälkeen tapahtuu – tai sitten ei tapahdu mitään tuntikausiin.

Yhtenä hetkenä rento, muissa mietteissä hidastellut kalamies joutuu

Onnen aikaa Tenojoella. Marita ja Tapio Tuomilaakso jakoivat rakkauden Lappiin ja sen luontoon. – Kuva: Marita Tuomilaakson kotialbumi.

39

komean siian, tai vapa jytkähtää, siima kiristyy, ja ylös nousee pulleva taimen.

Voi onnen aikaa.

K

alastuksen huumassa ei muista, että kalavesillä vaanii aina vaara.

Hukkumieskuolemakin oli lähellä, avanto otti nieluunsa, vene alkoi upota, tulvavesi imi kohti kuohuja, koukku iski silmäkulmaan. Tulee otetuksi riskejä niitä edes muistamatta – jälkiviisaana on nekin oivaltanut turhiksi. Silti ei ainoakaan seikkailu ole kaduttanut, sillä onni suosi meitä lopulta aina, niin sattumuksissa, onnettomuuksissa kuin kalasaaliissakin.

Tiivis ulkoilmaharrastaminen oli tärkeä vastapaino työllemme meille

kummallekin. Luonto tarjosi kauneutta, runsautta ja opetti kunnioitusta. Kaikille elämä on ainutkertainen, myös kaloille, ilmeettömille ja äänettömille luontokappaleille.

Turhaa kärsimystä ja tuhoa ei saa aiheuttaa, ja sen minkä kalastaa, se tulee myös käyttää hyväkseen. Luonnon aarteita ei saa tuhlata.

E

väkkäistä elämää -teksti lähti uimaan myötäveteen vasta yhteistyössä Warelian kanssa. Marko Vesterbackan kannustuksella kirja alkoi muotoutua, ja hän onnistui ilokseni mahduttamaan sen julkitulon vielä tämän vuoden kustannusohjelmaan.

Kirjoittaja sokeutuu helposti omalle tekstilleen. On tärkeätä saada ulkopuolista arviointia, joka avaa äkkäämään omia kömpelyyksiään.

Eväkkäisen prosessissa olennainen neuvo ja tuki tuli kustannustoimittaja Salla Yli-Erkkilältä. Kotialbumini kuvien valinnassa ja taitossa oli Mikko Joonan ammattitaito tarpeen.

Wareliaa on monen kirjoittajan ja sen myötä myös lukijan kiittäminen. Arvattavasti ilman innoittavaa toimijaa ja kustantajaa olisi valtaosa kirjoista jäänyt vain ideoiksi ja haaveiksi. •

Maritan nykyisen Sastamalan kodin ikkunoista voi katsella Liekoveden maisemia. Vesi on elämässä läsnä, vaikka vavoista ja vieheistä on luovuttu. – Kuva: Salla Yli-Erkkilä.

40