Fred Björkstenin Amerikka - totta ja tarua

Wareliaani 2019

Fred Björkstenin Amerikka – totta ja tarua Teksti: Minna Isotalo Kuvat: Minna Isotalo ja Fred Björksten

F

red Björksten levittää pahvikantisen valokuva-albumin lounaskahvilan pöydälle. Rolleicord-kameralla mustavalkofilmille ikuistetut hetket vievät vuoteen 1952, Anna Salen -laivan kannelle matkalle Yhdysvaltoihin. Tuolloin seitsemäntoistavuotias Fred koki olonsa äärettömän onnekkaaksi. Hän pääsi American Field Servicen (AFS) vaihto-oppilaana suureen seikkailuun kauas pois kotoa ja uusioperheen arjesta.

Vaikka Fred oli omien sanojensa mukaan kotoisin Euroopan takametsistä, Lahdesta, ei hän ollut ihan kokematon. Äiti asui Tukholmassa, isän ja äitipuolen matkassa hän oli ollut Pariisissa. Silti ajatus valtameren takaisesta suuresta tuntemattomasta kiehtoi ja jännitti. ”Osasin odottaa jotakin uutta ja ihmeellistä. Kun laiva oli viimein rantautunut New Yorkiin ja vaihto-oppilasryhmämme majoittunut, yritin saada muita kaveriksi ulos kaupungille. Eivät

St. Albansin koulussa eurooppalainen jalkapallo oli talviurheilu, ja kenttä usein vetistä kura­liejua, raskasta juosta. Tässä poikia matsin jälkeen. Kuva: Fred Björksten.

1

Wareliaani 2019

Manhattanin 34. katu. Vasemmalla Macy’s-tavaratalo, taustalla Empire State Building, maailman korkein talo. AFS majoitti pojat hotelliin tämän kadun varteen. Kuva: Fred Björksten.

2

Wareliaani 2019

innostuneet, sillä AFS oli varoitellut kaupungilla vaeltelemisesta.” ”Lähdin kamerani kanssa kahdestaan kaupungille. Keski-Manhattan oli lumoava! Ne kadut, ne pilvenpiirtäjät, oma maailmansa”, Fred huokaa. Hotelli oli 34. kadulla. Kadun länsipää oli Hell’s Kitchenin alueella. Idempänä oli Macy’s-tavaratalo ja Viidennen Avenuen kulmassa Empire State Building, maailman korkein rakennus. Vähän pohjoisempaa Fred löysi MOMAn, Museum of Modern Artin. ”Tiesin museon maineen ja senkin, että museo oli kelpuuttanut valokuvauksen taiteeksi. Seinillä olikin isoja hienoja valokuvavedoksia, en ollut nähnyt sellaisia ennen. Kävin paljon pohjoisempanakin, Harlemin pääkadulla. Sinne oli matkaa liki sata kulmanväliä, mutta helppo juttu metrolla. Portit aukenivat kymmenen sentin kolikolla”, hän muistelee. Fred päätyi vaihto-oppilaaksi yhteen maan parhaista kouluista Washingtoniin. Saint Albans oli eliit­t i­k oulu, ”Lähdin kamerani kansmikä mersa kahdestaan kaupunkitsi siistiä pukeu­t u­m is­­ gille. Keski-­Manhattan ta eli kra­vat­ oli lumoava!” tia ja kauluspaitaa, toisinaan hölmöjä seremonioita ja isoja lukukausimaksuja, joita Fredin ei tosin tarvinnut maksaa. Oli siinä lahtelaispojalla ihmettelemistä, vaikka Fred sopeutuikin hyvin ja nopeasti. Alkuun koulun asuntola oli hänelle shokki. Ison salin kahdella vastakkaisella pitkällä seinällä oli rivissä hyvin niukasti kalustettuja pieniä alkoveja, välissä runsaan kahden metrin korkuiset seinäkkeet. ”Ei ovia eikä verhoja. Se tuntui kamalalta, mutta sitten ajattelin, että armeijassa täytyy olla samanlaista. ” Kolmen kilometrin päässä Valkoisesta talosta sijaitsevan koulualueen keskipisteenä kohosi rakenteilla oleva pyhättö. Goottilainen katedraali on pienessä valokuvassakin vaikuttava näky. Fredin mukaan Saint Albans asuntoloineen oli – ja on paljolti vieläkin – vanhan ajan yksityinen poikakoulu, jonka omistaa Washingtonin episkopaalinen hiippakunta. Koulun tehtäviin kuului poikasopraanojen kouluttaminen katedraalin kuoroon. Saint Albansin entisiä oppilaita on noussut

näkyville paikoille, Fred tietää. Al Goresta tuli varapresidentti. Gore Vidalista tuli kirjailija, toimittaja, keskustelija, homoaktivisti ja poliitikko. Vidalin homoseksuaalisuuden kuvausta sisältävä romaani kohahdutti ilmestymisvuonnaan 1948. ”Silloin sellaisen kirjan kirjoittamiseen todella tarvittiin rohkeutta. Vidal on kertonut, että ainoa henkilö, jota hän todella on rakastanut, ja jolle hän omisti romaanin, oli luokkatoveri James Trimble, joka kaatui Tyynenmeren sodassa kolme vuotta ennen romaanin julkaisua.” Fred Björksten on ikänsä tutkinut maailmaa kameran linssin läpi. Nuorena koettu Amerikka, opiskelu yksityisessä poikakoulussa Washingtonissa, New Yorkin Oli asioita, kadut ja Greenwich Villagen joulu – kaikjoista ei puki jättivät häneen jälhuttu – saati jen, kokemuksia, jotka kutkuttivat mielikuvi- tallennettu filtusta. mille: haaveet, Fred kertoo palanrakkaus ja neensa valokuviensa kautta Atlantin taa mo- seksuaalisuus, nesti, mutta se ei riittänuoruuden nyt. Hänen mielessään tunnekuohut ja alkoi punoutua tarina. Oli asioita, joista ei pu- hauras minuus. huttu – saati tallennettu filmille: haaveet, rakkaus ja seksuaalisuus, nuoruuden tunnekuohut ja hauras minuus. Syntyi romaani suomalaisesta vaihto-oppilas Sebistä ja hänen amerikkalaisesta koulustaan. Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa -romaaniaan Fred kuvailee faktan ja fiktion sekoitukseksi. Teoksen päähenkilö Sebin Saint Albans School on sellainen, millaisena Fred sen omilta kouluajoiltaan muistaa. Kouluympäristöllä on esikuvansa todellisuudessa. Entä kirjan henkilöhahmot? ”Seb on pitkälti mielikuvitukseni tuote, mutta toki olen siepannut hänelle ominaisuuksia sieltä täältä. Varmasti Sebissä on minuakin. Kirjan ihmissuhdekuvaukset ja romanttiset viritykset ovat pitkälti fiktiota”, Fred sanoo. Sebin kanssa samaan kouluun tulee ruotsalainen Henkka, jolla on vaikeuksia sopeutua asuntolaan. Henkka tukeutuu Sebiin. Läheistä tyttökoulua käy puolestaan Angie, johon Seb tekee tuttavuutta ratsastustalleilla ja kaupungilla. Henkilösuhteet mutkistuvat, kehittyy kolmiodraama, jossa poika rakastaa poikaa, joka rakastaa tyttöä.

3

Wareliaani 2019

Romaani sukeltaa oivaltavasti teini-ikäisen pojan mieleen. Seb kamppailee ristiriitaisten tuntemustensa kanssa, hän tuntee seksuaalista vetoa sekä Angieen että Henkkaan. ”Kirjan tapaus on keksitty, mutta olen todistanut läheltä poikien välisiä suhteita. Vaikka aihe oli siihen aikaan tabu, ei se poispyyhi sitä, mitä todella tapahtui. Saint Albansin alkoveissa ei ollut yksityisyyttä, olisi ollut vaikea sulkea aistejaan siltä, mitä seinäkkeen takana oli meneillään.” Fred koki tärkeäksi kirjoittaa pitkään vaietusta aiheesta. Sebin on vaikea määritellä suhdettaan Henkkaan, sillä hänellä ei ole sille sanoja, ei omaa identiteettiä tukevaa kulttuurista kuvastoa. ”Poikien välistä rakkautta on ollut aina. Seksi eri muodoissaan tunnettiin myös Suomessa, Lahden poikalyseossa 1940-50-luvulla. Vaikea arvioida, mikä siinä oli nuoruuden voimakkaan seksuaalivietin, kokeilunhalun ja toisaalta sen vaikutusta, ettei poikakouluissa ollut tyttöjä.”

Fred toteaa saaneensa ”Sieppari Saint Albansissa elämänsä parasta opetusta, par- pitää lukea haat opettajat osasivat ve- alkuperäistää oppilaiden huomion kielellä, puoleensa kuin sirkuksen jotta sen voi taikurit. ”Kirjan opettajissa on täysin ympaljon omien opettajieni märtää.” piirteitä. Seb on äidinkielen opettajan lellikki. Niin minäkin olin oikeassa elämässä, ja tein englannin kielen opintojen eteen todella paljon töitä.” Vaihto-oppilasvuosi ja kiinnostus englannin kielen opintoihin tutustutti Fredin myös syvällisemmin amerikkalaiseen kirjallisuuteen. Lahden lyseossa ei maailmankirjallisuudesta tiedetty mitään. ”Hemingway kolahti ja kovaa. Suurimman vaikutuksen teki Salingerin Catcher in the Rye, jonka suomennokset ovat muuten surkeita. Sieppari pitää lukea alkuperäiskielellä, jotta sen

St. Albansin koulun rakennuksia. Tiellä Fred Björkstenin luokkatovereita. Kuva: Fred Björksten.

4

Wareliaani 2019

Fred Björkstenin valokuva-albumi vie muistoihin, matkalle Atlantin taakse. Kuva: Minna Isotalo.

voi täysin ymmärtää. Salinger pääsee täydellisesti 16-vuotiaan mieleen ja kieleen, teos tuntuu aidolta.”Kenties samankaltaista oman tiensä etsimistä, alkuvoimaisuutta, hetkeen tarttumista ja sivistynyttä kapinahenkeä voi lukea myös Poika ja Tyttö ja Poika Washingtonissa -romaanista. Hotellin Romaanin loppu jää avoisängyssä meksi. Seb retkeilee joulun alla New Yorkissa. Hän hän kertoo viettää aikaa sekä Angien Angielle että Henkan kanssa, joka on syvästi mustasukkainen ja suhteestaan turhautunut. Seb karkaa lo- Henkkaan.

man ajaksi hänelle osoitetun isäntäperheen luota ja vuokraa rähjäisen hotellihuoneen Greenwich Villagesta. Hotellin sängyssä hän kertoo Angielle suhteestaan Henkkaan. Se on tytölle liikaa. Myös Henkka tekee oman ratkaisunsa. Fred muistelee omia vierailujaan Greenwich Villagessa Hemingwayn jalanjäjillä. Kirjassa kuvaamansa hotellin hän löysi vasta myöhemmin. ”Vaimo oli tuolloin reissussa mukana. Hän inhosi torakoita ja huoneen kellarimaista tunnelmaa kuten Sebin tyttöystäväkin.” Fredin Villagen visiitit eivät olleet yhtä rajuja kuin Sebillä, joka päätyy ryyppäämään ja juo itsensä lähes tiedottomaan tilaan.

5

Wareliaani 2019

Ja Fred halusi kirjoittaa. Proosaa ja runoa oli vuosien varrella kertynyt pöytälaatikkoon, mutta nyt hän tarttui näppäimistöön tosissaan. Sytykkeenä luomisen palolle toimi myös eräs Washington Postin julkaisema muistokirjoitus. Se oli omistettu Ferdinand E. Rugelle, Saint Albansin äidinkielen opettajalle, jonka lemmikki Fred oli ollut. Lehden toimitusjohtaja-omistaja oli niin ikään istunut Rugen luokassa. ”Ajattelin, että minullakin on niistä ajoista ammennettavaa. Saint Albansin ja Mr Rugen ansiosta opin kirjoittamaan kunnolla.” Fred tarjosi romaanikäsikirjoitusta lukuisille eri kustantajille. Vika ei ollut kirjassa, vaan kirjailijassa. ”Ei sitä minulle suoraan sanottu, mutta niin se on, olen liian vanha. Kustantajat satsaavat sellaiseen tekijään, josta saa luotua brändin. Kuka uskaltaa ottaa riskin ja antaa mahdollisuuden 84-vuotiaalle esikoiskirjailijalle?” Kustannusliike Warelia uskalsi. Fred Björkstenin Amerikka avautuu vahvan, klassikon tuntua omaavan tarinan ja valokuvien myötä. Lisäksi romaanin kuvista koostuva näyttely on syyskuussa esillä Café Aallossa, Helsingin Akateemisen kirjakaupan 2. kerroksessa.

Mitä Sebille lopulta tapahtuu? ”Ehkä Seb aikuistuu. Minulle Amerikka oli tie aikuisuuteen. Se tutustutti minut valtavaan määrään mielenkiintoisia persoonia. Oli valaisevaa huomata, ”Eläkkeelle että maailma on auki minunjäätyäni laiselleni tavalliselle kaverille.” Vaihto-oppilasvuoden jäl- olin vapaa keen Helsingin yliopistolla oli tekemään tarjota kemistin uralle suun- mitä vain taavalle Fredille tylsää, tasaihalusin.” sen harmaata puurtamista. ”Se oli ankeaa Saint Albansin, Washingtonin ja New Yorkin jälkeen. Ei innostusta ympärillä, ei omaa intoa. Elämä oli paksujen kemian kirjojen kahlaamista. Joskus kirjoitin runoja, ja muutama niistä päätyi kirjaanikin.” Fred valmistui ensin filosofian kandidaatiksi ja kemistiksi, sitten ajan oloon tohtoriksi ja dosentiksi. Työpaikat vaihtuivat, pisin työrupeama oli runsas kaksikymmentä vuotta HYKSin Iho- ja allergiasairaalan sairaalakemistinä. Siellä ollessaan hän ryhtyi myös valokuvaajaksi, valokuvasi maisemia ja toimi kalenterikustantajana. ”Liki kahdenkymmenen vuoden jälkeen jätin nekin hommat. Eläkkeelle jäätyäni olin vapaa tekemään mitä vain halusin.”

■

6