SYKSYN 2020 UUDET KIRJAT
Kokemuksen ääni
Kokemuksen ääni
Tulossa olevista kirjoista kerromme ensimmäiseksi Warelian Facebook-sivuilla: facebook.com/kustannusliike
Kirjojen vähittäismyynti kirjakaupoissa koko maassa sekä kaikissa kirjaverkkokaupoissa.
Kaikki kirjamme ovat saatavilla myös Warelian omassa verkkokaupassa: ks. warelia.fi.
Warelian oma kivijalkamyymälä on auki kesäaikaan (aukioloajoista ks. warelia.fi).
Kirjavälitys Oy tilaukset@kirjavalitys.fi
Warelia Kustannus Oy tilaukset@warelia.fi
Kustantaja Marko Vesterbacka 050 3469 175 marko@warelia.fi
Kustannustoimittaja Salla Yli-Erkkilä salla@warelia.fi
JÄLLEENMYYJIEN KIRJATILAUKSET Porvoon Kirjakeskus Oy tilaukset@kirjakeskus.fi
WARELIA KUSTANNUS OY Toimisto ja myymälä Marttilankatu 13 38200 Sastamala w@warelia.fi
Esitteen graafinen suunnittelu ja toteutus: Kari Jokinen / karijokinen.com Paino: Vammaspaino Oy
2
warelia.fi
4 Timo Ensio Malmi Tampereen sotakirja
6 Ilona Tomi Muuria ei ole
7 Pekka Hassinen Pakoranta
8 Aimo Hakanen Elämänvirta
9 Pentti Hiirijoki Kyllä ihmisten kanssa pärjää
10 Tuija Sironen Hiljaa sulaa surujää 12 Anneli Kurkela Vahinko 13 Ilpo Mikkola Silmiemme edessä 14 Olavi Toivola Sattuman tuomio 16 Kaija Sepponen Sururisti 17 Aimo Ruusunen Punakankaan suomalaiset 18 Marita Tuomilaakso Eväkkäistä elämää
3
Kokemuksen ääni
Timo Ensio Malmi Timo Ensio Malmi on tamperelainen sotakamreeri. Aikaisempia teoksia: Äyräpään luutnantti Rynnäkkö läpi Tampereen Tampere tulessa 1918. (Yhdessä Ari Järvelän kanssa) Puolueen lemmikki TIMO ENSIO MALMI Tampereen sotakirja – Kalevankankaan unelmia 289 sivua 84.2; 92.7 ISBN 978-952-5940-75-6 Kirjakauppoihin heinäkuussa
”
Tampereen sotakirja kertoo Kalevankankaan unelmista. Tapahtumat liittyvät hautausmaahan, sen päällä käytyyn sotaan ja taisteluihin Suomen rajoilla. Puhujat ovat eläneet tapahtumat ase kädessä, toisten hyppysissä on poltellut kynä. Kaikki ovat olleet läsnä oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Muutama on kannettu johonkin monista Kalevankankaan sankarien haudoista. – – Kertomuksemme lopussa päädytään sankariristille, jonka takaa voi nähdä kunnaan, missä tuuli on käynyt sukupolvien ylitse, paikan, missä kotomaamme historia on juurevana läsnä. Vaikka ilmatorjuntatykki on nyt siirretty hautausmaan korkeimmalta paikalta varastoon, niin ensikertalaisia Kalevankankaan unelmien historia hirvittää.
4
Suomalaiset sotavangit Neuvostoliitossa 1941–1944 Miehet kertovat Isän ikävä Sotaorvot kertovat Tähkäpää, sotavangin laulu
Kuva: Kimmo Torkkeli
warelia.fi
Tampereen sotakirja Mitä kuolleet olisivat kertoneet? Tampereen sotakirja – Kalevankankaan unelmia on uuden ajan profeettakirja. Sen sivuilla Suomen sotia käyneet nousevat ylös ja kuvaavat rintama- ja siviilikokemuksiaan. Talvi- ja jatkosodan sekä Tampereen taistelun etulinjan todellisuuden äänet ovat kuultavissa. Mikä on ollut puolustuksen hinta? Millaista perintöä me nyky-Suomen rakentajat kannamme? Haudatut vastaavat kysymyksiin, joita ei ehditty kysyä tai jotka unohdettiin kokonaan.
5
Kokemuksen ääni
Muuria ei ole Mikä voisi aiheuttaa sen, että Suomi jakautuisi uudestaan kahteen toisiaan vastaan sotivaan leiriin? Miksi ihminen tottelee ohjeita, vaikka hänellä ei ole aavistustakaan niiden lähettäjästä? Ovatko väärä ja oikea toistensa vastakohtia? Suomessa tulvii. Muureja rakennetaan. Kun oma ja rakkaiden elämä on vaarassa, on pakko toimia. Jokainen suhtautuu olosuhteisiin omalla tavallaan ja toimii sen tiedon varassa, jota on saatavilla. Kunkin kohtalon sanelee maantiede.
ILONA TOMI Muuria ei ole – Romaani Suomen 2. sisällissodan ajalta 270 sivua 84.2 ISBN 978-952-5940-70-1 Kirjakauppoihin heinäkuussa
Nojaan selkääni rosoiseen muuriin. Muurimme on rakennettu kestämään ikuisuuksista ikuisuuksiin, kuten koulussa aamuisin laulettiin. Sen takana seisoo Merenpään kaupunki ylväänä, kunnianarvoisana. Kaupungin takana on meri, ja meren takana ovat ulkomaat ja niiden väkivaltaiset kansat. Olen nuori, vahva mies ja minulla on Rannikon suojelus, ja silti ajatus kauhistuttaa: on olemassa ihmisiä, jotka tahtovat tuhota suomalaisen elämäntapamme ja vapautemme. Olen tietysti valmis sotimaan valtion puolesta, jos täytyy. Kuva: Salla Yli-Erkkilä
”
”Kansallinen, globaali, punainen, valkoinen - kun eroavaisuuksia korostetaan, kansa jakautuu, menee kahtia. On helppo valita puoli ja olla oikeassa. Paljon vaikeampaa on kuunnella. On runsaasti kirjoja, jotka valitsevat vasemman tai oikean, kansallisen tai globaalin, punaisen tai valkoisen. S en sijaan on vaikeaa löytää kirja, joka pyrkii näyttämään, että ihmisen ja kansan tajunta on laaja siksi, että molemmilla puolilla on oikeaa ajattelua. Ilona Tomin kirja Muuria ei ole näyttää tämän.” – Risto Ahti kirjailija, taiteilijaprofessori
6
Ilona Tomi
Ilona Tomi on kirjailija ja opettaja. Hän on julkaissut aiemmin kaksi romaania sekä lastenkirjoja.
warelia.fi
Pakoranta Jotain kauheaa on tapahtunut, ja uimavalvojan kesätyöpaikasta tuleekin nuorelle miehelle pakopaikka. On kylmä kesä. Aution rannan valvojalla on vain teltta suojanaan. Ennen kuin mennyt palautuu mieleen ja tapahtuneen taakka tavoittaa Juhanin koko painollaan, ajan vankilassa veden äärellä hän on kehittänyt aivan uudenlaisen suhteen ympäröivään luontoon.
Romaani Pakoranta on kaunokirjallisella kentällä harvinainen tapaus, sillä se on osa kirjoittajansa väitöskirjatutkimusta. Hassinen on tutkija, tieteellisen julkaisusarjan kustannustoimittaja, valokuvaaja ja taideryhmän jäsen. Hän on myös monipuolinen kirjoittaja. Hassiselta on julkaistu lukuisia esseitä ja artikkeleita, ja hän on kirjoittanut mm. Jyväskylän yliopiston ja seminaarin 150-vuotishistoriikin.
”
Pekka Hassinen
PEKKA HASSINEN Pakoranta 211 sivua 84.2 ISBN 978-952-5940-84-8 Kirjakauppoihin heinäkuussa
Työnjohtaja Syväsalmi – kaasuttaessaan matkaan toiselle yleiselle uimarannalle – oli nähnyt hänet vain kuljeskelemassa kohti vettä eikä voinut aavistaa että Juhani asui siellä, tyhjällä rannalla, oli asunut jo kolme päivää.
Pakoranta on Pekka Hassisen kaunokirjallinen esikoisteos. Hassinen asuu Jyväskylässä. Hän on naimisissa kirjailija Pirjo Hassisen kanssa, ja heillä on yksi tytär.
7
Kokemuksen ääni
Elämänvirta
Aimo Hakanen kertoo muistelmissaan elämänvirrasta, joka kuljetti pienviljelijäperheen pojan akateemisiin opintoihin Turkuun, yliopiston lehtoriksi Osloon ja sieltä Turun yliopiston suomen kielen professoriksi. Samalla hän kertoo yleisemmin oman sukupolvensa elämänpiiristä ja siinä tapahtuneista muutoksista. Elämän käsittäminen virtana ei ole Hakasen muistelmateoksessa klisee, sillä vesistöt ovat olleet hänen keskeinen tutkimuskohteensa paikannimistön tutkijana. Elämänvirta on myös elämänviisauden kirja. Hakasen mietteiden lähtökohdat ovat sekä yliopistomiehen elämänymmärryksessä että talonpoikaisessa lapsuudenperinnössä. Mietteiden aiheina ovat muun muassa kieli vaikuttamisen välineenä, sukupolvien ketjun merkitys ja ”talonpoikaisjärjen” arvo nykyajassa.
”
Elämää on usein verrattu virtaan, joka yhdistää sukupolvia toisiinsa. Syntyessämme liitymme osaksi tuota elämänvirtaa, joka kuljettaa meitä kuolemaamme saakka. Kuljemme virran mukana ja koko ajan tunnemme sen sykkeen, joskus tasaisen kulun ja hiljaiset suvannot, joskus taas kiihkeän juoksun ja raivoisat kosket. Ympärilleen virta luo elämää ja antaa maisemalle sielun. Me voimme kokea elämänvirran aidosti vain kerran ja kulkea myötävirtaan, mutta virta jättää lähtemättömän jäljen sielunmaisemaamme, jonka tarkasteluun ajatuksissamme myöhemmin voimme palata.
Aimo Hakanen 8
Aimo Hakanen on suomen kielen emeritusprofessori. Monipuolisen kielimiehen keskeisiä tutkimuskohteita ovat olleet mm. merkitysoppi, murteet ja paikannimien alkuperät. Tieteellisen yhteisön ulkopuolellakin Hakanen on tullut tunnetuksi maanläheisenä ja eloisana luennoitsijana ja kirjoittajana.
Kuva: Kuva-Paijula Oy
AIMO HAKANEN Elämänvirta – Kokemuksia ja mietteitä matkani varrelta 309 sivua 99.18 ISBN 978-952-5940-82-4 Kirjakauppoihin heinäkuussa
warelia.fi
Kyllä ihmisten kanssa pärjää
Kyllä ihmisten kanssa pärjää on muistelmateos, jossa eläköitynyt poliisi kertoo mutkattomaan tyyliin uransa vaiheista: poliisiunelman syttymisestä, opinnoista, eri työpaikoista ja työyhteisöistä. Muisteluksissa kerrotaan maalaispoliisin monenkirjavista tehtävistä ja unohtumattomista ihmisten kohtaamisista. Kirja kuvaa myös poliisin työn suurta muutosta 1970-luvun alusta 2000-luvun alkuvuosiin. Työssään viihtynyt Hiirijoki tuli hyvin juttuun useimpien hankalienkin tyyppien kanssa, koska toimi kärsivällisesti ja asiakasta ärsyttämättä.
”
Edelleen varovasti lähestyin saunan pukuhuonetta, jonka penkillä mies istui kiväärinsä kanssa. Jututin häntä ja kyselin syytä ampumiselle. Mies kertoi saunassa vilisevän rottia, niitä oli yrittänyt tappaa. Tässä oli merkkejä pidempään jatkuneesta ryyppyputkesta, silloin ihminen usein näkee harhoja. Hyvin rauhallisesti keskustellen sovittiin, että mies luovuttaa aseensa minulle ja minä toimitan sen poliisiasemalle. Kehotin häntä ottamaan yhteyttä nimismieheen, joka käsittelee aseenkantoluvan jatkoa tästä eteenpäin. Hänen pitäisi olla selvinpäin mennessään päällikön juttusille.
Pentti Hiirijoki
PENTTI HIIRIJOKI Kyllä ihmisten kanssa pärjää – Poliisimuistoja 35.7; 99.1 ISBN 978-952-5940-86-2 Kirjakauppoihin heinäkuussa
Pentti Hiirijoki on sastamalalainen eläkkeellä oleva poliisi. Kyllä ihmisten kanssa pärjää on hänen esikoisteoksensa.
9
Kokemuksen ääni
TUIJA SIRONEN Hiljaa sulaa surujää 331 sivua 84.2 ISBN 978-952-5940-71-8 Kirjakauppoihin heinäkuussa
10 10
Tuija Sironen
Hiljaa sulaa surujää on Tuija Sirosen esikoisromaani. Tamperelaisen kirjailijan juuret ovat Hämeenkyrön Lavajärvellä, minne kirjakin sijoittuu.
warelia.fi
Hiljaa sulaa surujää 1800-luvun Hämeenkyrössä torpparit ja palkolliset elävät talollisten ehdoilla ja silmän alla. Poika menettää isänsä ja tyttö äitinsä. Vanhemmat hautaavat lapsiaan. Kovat olosuhteet eivät kuitenkaan estä haaveilemasta paremmasta. Hiljaa sulaa surujää on kertomus suurista menetyksistä ja eheyttävästä onnesta. Nälkävuodet riisuvat ihmisen, mutta toivo säilyy niin kauan kuin jaksaa rakentaa tulevaisuutta.
Kuva: Studio Karling
”
Aina kun minulla oli huolia tai koin itseni yksinäiseksi, lähdin talon takana olevaan metsään. Oli jo myöhä, melkein pimeää. En ollut ehtinyt töiltäni aikaisemmin. – Äiti, kuuletteko? Mulla on tärkeää asiaa. Ei äitini aina tullut. Monesti olin tehnyt turhan reissun. Istahdin nytkin tutulle kivelle odottamaan. Pimeyden keskeltä tuli kaipaamani utuolento. Valkoiset hiukset heiluivat kuin tuulessa, vaikka metsässä oli täysin tyyntä. – Äiti, uskallanko mennä Taavetille vaimoksi? Uskallanko, kertokaa! Saara-äitini tuli eteeni, laski kätensä kädenselkäni päälle, katsoi minua syvälle silmiin vienosti hymyillen. Tunsin vahvan lämmön kädessäni. Tästä tiesin, että äiti antaa siunauksensa avioliitolleni. Samalla hänen utuinen olemuksensa haihtui. – Äiti, älkää menkö vielä. Ei mulla ole enää asiaa, mutta on niin hyvä olla. Istuin aikani, äitini ei tullut enää uudelleen. Aamulla Myllymaan emäntä kysyi, miksi minulla on taas punainen kämmenselkä. Vastasin olleeni hieman liian lähellä pihauunin arinaa ja totesin, ettei käteen satu. Lapsena olin kerran kertonut Anna-äidilleni, että näin Saara-äitini metsässä, ja punainen kädenselkä johtui äitini kosketuksesta. Anna-äiti tuhahti ja totesi minun puhuvan hulluja. Pahoitin mieleni ja päätin tuolloin, etten kerro ikinä kenellekään Saara-äitini tapaamisista.
11 11
Kokemuksen ääni
Vahinko
Vahinko on tarina potilasvahingosta, joka muuttaa lopullisesti perheenäidin elämän. Silja menettää epäonnistuneessa leikkausoperaatiossa työkykynsä ja käy kuoleman porteilla. Siljaa hoitava henkilökunta ei vaikuta kantavan riittävää vastuuta tapahtuneesta, vaan passittaa henkisesti ja fyysisesti vammautuneen naisen heti tilaisuuden tullen kotiin selviytymään uudesta arjesta. Kivun ja pettymysten keskellä syttyy uutta voimaa, joka muuttaa Siljan suhtautumista omaan elämäänsä ja häntä ympäröiviin ihmisiin.
ANNELI KURKELA Vahinko 84.2 ISBN 978-952-5940-72-5 Kirjakauppoihin lokakuussa
” 12 12
”
Koko teho-osastolla olon ajan satoi vettä. Tai niin Siljasta ainakin tuntui. Taivas itkee kanssani, ajatteli Silja siellä jossakin unen ja valveen rajamailla.
Kuntoutuskartoituksessa laitetaan eteen kipujana, jolle pitää arvioida, miten kipeä olen. Asteikko on nollasta kymmeneen. Se on minusta vaikeaa. Jos ihmiseen koskee koko ajan, sitä kuin turtuu, se on jatkuva olotila. Miten sen määrittää kipujanalla. Kivun kuvaaminen on vaikeaa. Se on repivää, vihlovaa, tuskallista. Jalka on arka, eikä se kestä kosketusta. Olen kivulias ja tuskainen.
Tapahtunutta hän ei uskaltanut edes ajatella. Se oli jotain sellaista, mihin ei ollut osannut ollenkaan varautua. Monta kertaa Silja luuli näkevänsä painajaisunta, joka olisi ohi, kun vain saisi silmät äkkiä avattua.
Kipu on pahimmillaan sietämätöntä, raastavaa ja polttavaa. Pakarassa ja jalassa kuminauhamaista. Puristavana oikean reiden ja pohkeen ympärillä, voimistuu vähitellen, kunnes jalka on kuin sähköiskun saanut.
Anneli Kurkela
Anneli Kurkela on rovaniemeläinen kirjailija ja luovan kirjoittamisen ohjaaja. Hän on aiemmin kirjoittanut runokokoelman Melkein reunalla. Nyt julkaistava Vahinko on hänen esikoisromaaninsa.
warelia.fi
Silmiemme edessä
Indonesian miehittämässä Itä-Timorissa elettiin kohtalonhetkiä syksyllä 1999. YK:n järjestämää kansanäänestystä maan itsenäisyydestä varjosti kansanmurhan reaalinen uhka. Paljon pahaa tapahtui, mutta pahin vältettiin. Operaatio Itä-Timorissa oli YK:lta suuri onnistuminen. Muutama suomalainenkin todisti näitä tapahtumia lähietäisyydeltä, heidän joukossaan Ilpo Mikkola.
Silmiemme edessä on sisarteos Mikkolan edelliselle muistelmateokselle Kova vuosi Mogadishussa (Warelia 2018). Siinä Mikkola muisteli kaoottista, vaarallista ja tragikoomista vuottaan keskellä Somalian sisällissotaa. YK ja USA toimivat Somaliassa vihamielisessä ympäristössä ja epäonnistuivat autettaviensa auttamisessa täydellisesti. Mikkola oli UNOSOM-esikunnassa tapahtumien ytimessä ja kirjasi asioita tuoreeltaan muistiin. Sirpaleista koottu teos näyttää havainnollisesti, mikä kaikki meni pieleen. Mikkola kertoo myös ”veijaritarinoita” siitä, kuinka YK:n kustannuksella tehtiin paljon rahaa.
ILPO MIKKOLA Silmiemme edessä – Itä-Timorin kohtalonhetket syyskuussa 1999 84.2 ISBN 978-952-5940-85-5 Kirjakauppoihin lokakuussa
Kova vuosi Mogadishussa ilmestyi vuoden 2019 lopussa myös äänikirjana. Se on kuunneltavissa mm. Storytel-äänikirjapalvelussa kuten Warelian muutkin äänikirjat. Lukijana äänikirjassa on Jari Nissinen.
Ilpo Mikkola
Ilpo Mikkola työskenteli YK:n kenttäpalveluorganisaatiossa Field Servicessä eri puolilla maailmaa vuodesta 1978 vuoteen 2010. Ennen näitä YK:n siviilitehtäviä Mikkola palveli vuosina 1973–1978 Suomen YK-pataljoonissa.
13 13
Kokemuksen ääni
”
Kättelyn jälkeen Kokko kiirehti viittaamaan vieressä seisovaan Fordiin. – Uhri on tuon Hopan takana, naulassa. Nimi on Aarne Salava. Salavan kasvot puistattivat Akselia. Ne iskivät kuin salama ja leikkasivat muistoista esiin ahdistavan näyn, joka sai hänen kainalonsa hikoamaan. Hän käänsi katseensa hyllyn öljypurkkeihin ja yritti niellä pahaa oloaan pois, mutta pakottautui sitten silmäilemään uhria uudelleen puolueettomana ja tunteettomana tutkijana. Mies oli ripustettu paidan ja takin kauluksista isoon naulaan tallin seinustalle. Jalat yltivät juuri ja juuri lattian betoniin. Hän katsoi tarkastelijoitaan kuin kolmella sokealla silmällä, joista yksi oli kaivettu pois. Pelko paistoi yhä kahdesta ehjästä, auki revähtäneestä silmästä. Rikki raastettu oli hieman ylempänä oleva iso luodin reikä. Se oli lähes veretön, koska takaraivo oli laukauksen voimasta auennut. Aseen piippu oli ollut lähellä, sillä iho oli mustunut kulmakarvoja muistuttavaksi kaareksi. Salavan silmät ja otsa palauttivat Akselin mieleen tapahtuman menneisyydestä niin voimakkaana, että oli pakko katsoa taas muualle. – Kun ammut miestä otsaan, älä ammu keskelle suoraan, vaan vinosti, jotta luoti ei kulje aivopuolikasten välistä. Muuten voit joutua käyttämään toisen luodin, oli saksalainen kouluttaja opettanut Lockstedtin leirillä. Salavan ampuja oli säännön tiennyt.
OLAVI TOIVOLA Sattuman tuomio – Romaani vakoilun maailmasta 1932 84.2 ISBN 978-952-5940-80-0 Kirjakauppoihin lokakuussa
”Kirjailija tavoittaa romaaniinsa aimo annoksen suomalaisen lukuromaanin perinteistä ydinainesta.” Jari Olavi Hiltunen Abraham Braxin kunniasta Satakunnan Kansassa 20.7.2018.
14 14
warelia.fi
Sattuman tuomio Tampere vuonna 1932. Kesä alkaa. Kansa toipuu lamasta. Kieltolaki on päättynyt. Mäntsälän kapina on pysäytetty ja sen johtajia odottaa oikeuskäsittely. Tampereella havitellaan kuitenkin yhä diktaattoria Suomeen. Jääkäriupseeri Akseli Salo palaa Ranskasta kotimaahan kohdatakseen hänet karkottaneet pahat voimat. Nuoruuden ystävä, rikoskomisario Arvi Bäckmann vetää hänet avukseen yllättävän murhan selvittämiseen. Maa kiehuu ulkomaisia vakoilijoita. Joukossa on salaperäinen ranskatar. Sekä itä että länsi ovat kiinnostuneet erityisesti Tampereesta, jossa konepajat suunnittelevat aseita ja uusi lentokenttä on siirtämässä kaupunkia vauhdikkaaseen nykyaikaan. Etsivä Keskuspoliisi levittää verkkojaan.
”Sattuma on kukaties Jumalan salanimi” Anatole France
Olavi Toivolan kolmas romaani Sattuman tuomio luo tunnelman, jossa on koettua kovaa aikaa, 1930-luvun elämää ja kauneutta sekä ajankohdan jännitystä.
Olavi Toivola
Sattuman tuomio on Olavi Toivolan kolmas historiallinen romaani. Jahtivoudin kaksi elämää ilmestyi 2015, Abraham Braxin kunnia 2018. Toivola teki työuransa Nokian paperitehtaan johtotehtävissä.
15 15
Kokemuksen ääni
Sururisti Suomen sodissa 1939–1945 kuoli 90 000 sotilasta. Heidän lisäkseen 30 000 naista jäi leskeksi ja 55 000 lasta vaille isää. Sodan hävinneessä maassa ei ollut sopivaa puhua menetyksistä. Erityisesti sotaorpous on ollut pitkään vaiettu asia. Sodan kolhimista naisista ja lapsista on ollut hajanaista tietoa eri kirjoissa, mutta kokoava kertomus on puuttunut tähän asti. Kaija Sepposen Sururisti on kirjoitettu tämän aukon täyttäjäksi. Sotaorpoja arvioidaan olevan elossa 20 000–25 000 henkeä. Sururisti tekee näkyväksi sodan vaikutukset heidän elämänkulkuunsa.
KAIJA SEPPONEN Sururisti – Kertomus suomalaisista sotaorvosta 99.139 ISBN 978-952-5940-87-9 Kirjakauppoihin marraskuussa
”
16 16
Olen yksi niistä 55 000:sta, joiden isä kuoli sankarina kodin, uskonnon ja isänmaan vapauden puolesta. Käyttäytymistieteilijänä ja kokemusasiantuntijana pystyn ymmärtämään ja myös selittämään sotaorpouden vaikutuksia. Tutkijana olen ulkopuolinen, mutta sotaorpojen isoon joukkoon kuuluvana sisäpuolella. Sen vuoksi tuon uudenlaista tulkintaa sodan vaikutuksista sotaleskien ja sotaorpojen elämään.
Kaija Sepponen
Meidän tarinamme ovat hyvin erilaisia. Ne ovat kirjavia kuin mummolan riepumatot: niissä on monia eri sävyjä ja värejä. Toisilla tummaa enemmän, toisilla kirkkaita ilon sävyjä. Niin kuin elämä on. Kirjoitan lyhyempiä ja pidempiä tarinoita, koska meillä ei ole yhtä tarinaa. Osa tarinoista on alkuperäisiä, osaan olen yhdistänyt monen eri ihmisen kokemuksia, jolloin niiden kirjoittajia ei voida tunnistaa.
Kasvatustieteen tohtori Kaija Sepponen on itsekin sotaorpo. Hän on Oulaisten Kaatuneitten Omaisten yhdistyksen puheenjohtaja sekä Kaatuneitten Omaisten Liiton hallituksen jäsen.
warelia.fi
Punakankaan suomalaiset Krasnyi bor sijaitsee Petroskoista Voznesenjeen vievän tien (P19) varrella muutama kilometri ennen Derevjannojen kylää. Krasnyi borin eli Punakankaan männikkö oli yksi vuosien 1937 ja 1938 joukkoteloituspaikoista. Punakankaan tekee meille muistettavaksi erityisesti se, että siellä teloitettujen ja sinne haudattujen suomalaisten suhteellinen osuus oli kaikkein suurin. Punakankaalla ammuttiin lähes 1 200 ihmistä, suomalaisia heistä oli noin 580. Paikallisia karjalaisia siellä teloitettiin noin 430. Muut suomalaisten joukkoteloituspaikat ovat Sandarmoh Karjalan Karhumäessä, Levassova Pietarin lähellä, Petroskoin lähitienoot sekä Tšeljabinsk. Yhteensä näissä paikoissa lepää useita tuhansia suomalaisia. Käyttäen lähtökohtana petroskoilaisen Juri Dmitrijevin ja muiden tutkijoiden keräämiä tietoja Aimo Ruusunen on etsinyt nimiluetteloissa oleville henkilöille elämäkertoja. Punakankaan suomalaiset kuvaa myös heidän perheidensä vaiheita alkaen syntymästä Suomessa ja päätyen työhön ja toimintaan Neuvostoliitossa. Teos kuvaa parinkymmenen esimerkkitapauksen pohjalta sitä, miten usein työnhakuun perustunut muutto naapurimaahan muutti ihmisten elämän.
”Kirja ei liity Kansallisarkiston eikä myöskään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vireillä oleviin tuoreisiin Stalin-selvityksiin, vaan Ruusunen on tehnyt työtä aiheen parissa itsenäisesti jo pidempään. Ruususelle on kertynyt työprosessin aikana kuitenkin monia huomioita, joista saattaa olla hyötyä myös Kansallisarkiston valmisteilla olevalle laajalle selvitykselle suomalaisten kohtaloista Stalinin vainoissa. Ruususen mukaan Suomessa ei ole edelleenkään täysin ymmärretty sitä, millainen rooli omalla yhteiskunnallamme oli ’työntävänä tekijänä’ siihen, että moni lähti etsimään parempaa elämää Neuvostoliitosta ja kohtasi sitten loppunsa Stalinin suuressa terrorissa.” – Arja Paananen, Ilta-Sanomat 30.1.2020.
Aimo Ruusunen
AIMO RUUSUNEN Punakankaan suomalaiset – Teloitus- ja hautapaikka Krasnyi bor 1937–1938 32.209 ISBN 978-952-5940-79-4. Kirjakauppoihin marraskuussa
Warelia on julkaissut myös Aimo Ruususen edellisen kirjan Opin haussa ja kaukokaipuussa (2017). Kirja kertoo suomalaisten kulttuurimatkailusta ja ulkomaisten vaikutteiden hakemisesta ennen itsenäistymistä.
Aimo Ruusunen on Lappeenrannassa asuva filosofian tohtori. Hän on työskennellyt kirjan aihepiirin parissa toimittajana ja myöhemmin tutkijana 1980-luvun lopulta alkaen.
17 17
Kokemuksen ääni
”
MARITA TUOMILAAKSO Eväkkäistä elämää – Kalaseikkailuita lohijoilta ja verkkovesiltä 67.62; 99.1 ISBN 978-952-5940-83-1 Kirjakauppoihin marraskuussa
Marita Tuomilaakso on aiemmin kirjoittanut Warelian julkaisemat runo- ja mietekirjat Surusta sanoiksi (2017) ja Murheesta mietteiksi (2019).
18 18
Kalareissuista häviävän pienen osan olen tehnyt yksin, valtaosan yhdessä rakkaan puolisoni kanssa. Kalastus oli hänen tärkeä harrastuksensa ja henkireikänsä mökkeilyn ja Espanjan talvien ohella. Samoista asioista tuli myös minulle suuri elämän sisältö. Vuosikymmenten yhteinen innostus, voisi sanoa intohimo, oli kummallekin vastapainona vaativalle työelämälle. Se tarjosi niin paljon tapahtumia ja seikkailuita, että tämä kirja on siitä kaikesta vain hipaisu. Kirjoittamiseen on kuitenkin ollut pakottava tarve. Sen avulla olen voinut elää uudelleen yhteisiä kalastusretkiämme.
warelia.fi
Eväkkäistä elämää Eväkkäistä elämää on runsassisältöinen tietokirja kalastajan vuodenkierrosta ja koskettava muistelmateos avioparin yhteisestä kalastusharrastuksesta.
”
Marita Tuomilaakso kirjoittaa hänen ja puolisonsa Tapion intohimoisista kalastusseikkailuista Lapin järvillä, joilla ja puroilla sekä mahtavalla Tenolla.
Kalastajaelämä loppuu muistelmissa puolison kuolemaan. Leski myy kaiken kalastusvälineistönsä ja muuttaa Lapista synnyinseuduilleen. Kalareissut jäävät kauniiksi muistoiksi.
Nautittavat muistelmat kertovat monin tarinoin kalastuksen viehätyksistä suurimmasta: yllätyksellisyydestä. Milloin tahansa voi tapahtua mitä tahansa. Kalavesillä ei ole koskaan täysinoppinut, vaan siellä pääsee jatkuvalle opintomatkalle ja keskelle elämyksiä. Kalastus opettaa samalla luonnon kunnioitusta: vesillä ihmisen luontainen ylimielisyys muuttuu nöyryydeksi.
Tuomilaakso paljastaa kirjassa myös omat perhonsidontareseptinsä ja pariskunnan rakastamien kalaruokien ohjeet.
Lokit ovat olleet mukana halki vuosikymmenten; paikkakunnat ovat vaihdelleet, mutta lokkien huudolla on aina ollut roolinsa. Niiden taidokas lento ja niiden vastustamaton röyhkeys ihastuttivat ennen ja yhä vain.
Marita Tuomilaakso
Marita Tuomilaakso on eläkkeellä oleva toimittaja. Hän on asunut useilla seuduilla, pisimpään Lapissa. Pohjoisesta hän palasi miehensä kuoltua lapsuutensa maisemiin Sastamalaan.
19 19
MUISTA MYÖS
KEVÄÄN 2020 UUDET KIRJAT
”Heinämäki maalaa kuvan jatkosodan aikaisesta Suomesta ja tavallisten ihmisten elämästä, ja tekee sen väreissä. Tuokiokuvat ja yksityiskohdat – karjakon päiväkirjamerkinnät, karhean sarkatakin ja karamellitötterön tuntu – saavat joskus mustavalkoisina valokuvina esiintyvän menneisyyden heräämään eloon.” – Anna Karhila, Kuhmoisten Sanomat ”Sotavanki Sergei Sokolov on niin vakuuttava, että välillä luulee lukevansa tietokirjaa. – – Kerronnan rytmi on rauhallinen, mutta lopussa maalaistalon pihapiiri sähköistyy. Kirjaan tulee dekkarimaista latausta eikä lukija viimeisten kymmenien sivujen aikana malta pitää kovin pitkiä taukoja.” – Ilkka Vänttinen, kulttuuritoimitus.fi
”Mikä aarreaitta!” – Jari Sarasvuo, Twitter ”Hiltunen on erikoisella tavalla päässyt Dostojevskin ajattelun sisään ja se näkyy hänen johtopäätöksissään. Dostojevskin ailahtelevainen ja tuskaisa elämänkulku on kuvattu niin, että lukija muun unohtaen ’kokee’ suuren kirjailijan kehittymisen ja kypsymisen siksi mestariksi, jota hänen laaja tuotantonsa kuvastaa.” – Pekka Harttila, Satakunnan Kansa