Kun esivanhemmat puhuivat minulle

Joonas Konstig

1

Kun esivanhemmat puhuivat minulle Kirjailija kertoo Soturisuvun synnystä Teksti: Tapani Bagge

B

aggen suvun historia on kiinnostanut minua pienestä pitäen.

Ensinnäkään sukunimi ei ollut ihan tavallinen, vaikka isäni oli kotoisin juvalaiselta pientilalta. Olin kova lukemaan, ja kun jossain kyläpaikassa sattui olemaan tietosanakirja, katsoin siitä ensimmäiseksi Bagget. Yleensä oli mainittu ainakin amiraali Jaakko Bagge, joskus myös Oulun linnan perustaja Pietari Bagge. Tuntui hienolta ajatella, että kuului samaan sukuun kuin he.

Suvussa kulki perimätietona, että Ruotsista olisi joskus 1400-luvulla tullut Suomeen kaksi Baggen veljestä. Toinen olisi asettunut Pohjanmaalle ja toinen tullut Etelä-Savoon. Pian tajusin, että ainakaan vuosisata ei voinut pitää paikkaansa, koska Savoa ei silloin vielä juuri asutettu Ruotsista käsin. Muutenkin tieto tuntui hämärältä, vaikka Baggeja noilla seuduilla asustikin.

Kun vanhoja kirkonkirjoja alkoi ilmaantua nettiin, tutkin asiaa sen verran, että tajusin Juvan Baggejen haarautuneen Rantasalmen Baggeista, kun isoisäni isoisän isä Antti Juhaninpoika Bagge muutti Juvalle Rantasalmelta

2

vuonna 1806 mennessään naimisiin Anna Henrikintytär Kuosmasen kanssa.

Tyttäremme kastepapiksi osui Terho Asikainen, joka harrasti sukututkimusta ja kuului äitinsä puolelta Rantasalmen Bagge-sukuun. Häneltä sain sukutaulun, jonka mukaan Oulun linnan perustaja kuului sukuumme.

J

oulukuussa 2015 kirjoitin blogiini jutun Isovihasta ja esi-isästäni vänrikki Johan Baggesta, joka Suuressa Pohjan sodassa puolusti Viipuria Pietari Suuren hyökkäystä vastaan ja joutui sotavankeuteen Siperiaan. Kohta sen jälkeen minuun otti yhteyttä eläkkeellä oleva lentokapteeni Oiva Bagge. Oiva kertoi tutkineensa Bagge-suvun vaiheita 40 vuoden ajan ja kysyi, kiinnostaisivatko hänen tutkimustuloksensa minua.

Oiva oli hiljattain laittanut nettiin Suku Forumille sukutaulunsa, jossa esiintyi 20 sukupolvea Baggeja, aina 1300-luvulta lähtien. Huomasin siinä joitakin vuosilukuja, jotka eivät oikein täsmänneet, mutta arvelin, että ne olivat huolimattomuusvirheitä. Hän itse epäili, että monet historiantutki-

jat olivat tulkinneet lähteitään väärin, koska ruotsinkieliset nimet vanhastaan suomennettiin täällä. Månsit ja Maunot olisivat menneet sekaisin ja yhteydet jääneet oivaltamatta.

Minä tajusin myös, että Terholta saamani sukutaulu pohjautui osin Oivan tutkimuksiin.

L

oppukesästä 2016 Oiva kutsui minut käymään kotonaan Savonlinnassa, ja minä pyysin Terhon mukaani.

Oiva kertoi, että jäätyään 45-vuotiaana eläkkeelle Finnairilta hän oli alkanut tutkia Baggen sukua, koska oli luvannut tädilleen ottaa selvää suvun aatelisesta menneisyydestä.

Oiva oli itse jo 85-vuotias, hänen näkönsä oli heikentynyt ja hän oli muutenkin heikossa kunnossa. Niinpä hän pyysi minua kirjoittamaan Baggen suvun vaiheista kirjan, ilmeisesti jonkinlaisen sukukirjan. En heti tarttunut täkyyn, vaan yritin sysätä urakkaa Terhon harteille, koska hän oli jo tehnyt Asikaisten sukukirjan.

Abjörn Nockesson OO N.N. Lindormsdotter 1318−

Tord Olafsson Bagge OO Ingeborg Jakobsson 1472−1534

Måns Pederson OO Carin Bagge 1438−1517

Jakob Tordsson Bagge OO Anna Svinhufvud 1502−1577

Halsten Månsson Bagge OO Catharina Slatte −1563 Anders Bagge −1586

Bengt Bagge OO Margareta Somme −1577

Måns Bagge OO ?

1510−1559

Bröms Bagge −1586

Peder Bagge OO Ingrid Kyle −1599

Hans Månsson Bagge OO 1. Elisabet Finskilä, 2. Margareta Mårtensdotter 1550−1637 Henrik Hansson Bagge OO Anna Månsdotter 1575−1612 −1636 Lars Henriksson Bagge OO Beata Klander 1604−1661 1605−1695 Lorentz Larsson Bagge OO Elisabet Ekestubbe 1631−1671 −1693

Henrik Henriksson Bagge OO ?

1608−1681

Jakob Henriksson Bagge 1605−1682

Per Larsson Bagge OO Brita Gavelin 1650−1705 1650−1711

Henrik Bagge nuor.

1635−1679

Jakob Bagge nuor.

1638−1724

Conrad von Vegesack OO Ingeborg Helena Lang 1645−1705 1662−1740 Mikko Törrönen OO Anna Ikäheimotar 1685−1742 1699−1766

Johan Peter Bagge OO Catharina Helena von Vegesack 1685−1750 1690−1776

Anders Bagge OO Kaisa Törrötär 1723−1809 1723−1798 Baggen soturisukutaulu vastaa romaanin päähenkilön Johan Peter Baggen kirjeissään kuvaamia sukulaissuhteita.

S

iperiaan joutuneen vänrikin tarina alkoi kuitenkin kummitella mielessäni, ja aloin kerätä tietoa aiheesta samoin kuin häntä edeltäneistä Baggeista.

Niitä tietoja ajattelin käyttää vänrikin muistelmissa, joita hän vankeudessa laatisi. Historiallinen romaani lähti pikku hiljaa hahmottumaan päässäni.

Joitain yksityiskohtia raapustin jo paperille ja näpyttelin koneelle.

Bagge-suvun jäseniä eikä ollut juuri perehtynyt alkuperäisiin lähteisiin.

Asiakirjojen mukaan vanhin tunnettu esi-isämme oli juuri Suuren Pohjan sodan aikainen Savon jalkaväkirykmentin vänrikki Johan Bagge. Johanin vaimo taas oli baltiansaksalaiseen aateliin kuuluva Catharina Helena von Vegesack, jonka isä oli ollut Savon jalkaväkirykmentin kapteeni.

Samaan aikaan Terho perehtyi tarkemmin Oivan tutkimukseen. Hän tuli siihen tulokseen, että Oiva oli mielivaltaisesti yhdistellyt muutamankin eri

Oiva piti sinnikkäästi kiinni väitteistään Bagge-suvun aatelisesta menneisyydestä. Suku Forumilla hän tuntui jopa saavan kannattajia, vaikka Terho

laati Ritva Jurvasen ja Kaija Salmisen kanssa tutkimuksen Havaintoja 1600ja 1700-lukujen Bagge-suvuista, joka ilmestyi Genos-lehden numerossa 4/2018. Keskustelu nettipalstalla kävi kiivaana.

J

os Terho oli oikeassa, kirjaidealtani putosi pohja. Pikemminkin tuntui, että sukututkimussopasta voisi kehittää oman romaaninsa. Ehkä dekkarin.

Historiallisen romaanin suunnitelma oli kuitenkin jo sen verran pitkällä, että olisi ollut sääli hylätä se. Päätin vielä

3

Onneksi vierailin, ja onneksi sain poikkeuksellisesti luvan yöpyä kartanossa.

Museon näyttely ja ilmapiiri inspiroivat minua suuresti. Jäin yksin kartanoon pimeäksi elokuun yöksi. Ukkonen katkaisi sähköt lähitienoolta.

Kun keskiyöllä havahduin ullakolta kuuluvaan rapinaan ja kolahdukseen, epäilin siellä liikkuvan esi-isäni hengen, joka halusi tavata minut. Varustauduin taskulampulla ja kiipesin jyrkät natisevat portaat pölyiselle vintille.

Valokiilassa vilahti vain harmaa peltohiiri, mutta samasta hämähäkinverkkojen somistamasta nurkasta silmiini osui pieni ruskea puuarkku. Sen kanteen oli liimattu haalistunut konekirjoitettu osoitelappu: Kansallisarkistoon. Jostain syystä kirstu oli jäänyt toimittamatta perille.

Arkku ei ollut lukossa. Avasin kannen ja löysin vänrikki Johan Baggen sotavankeudesta lähettämät kirjeet sekä hänen ja Catharina von Vegesackin täyteen kirjoitetut mustat nahkakantiset muistikirjat. Vanhoja koristeellisia käsialoja ja vanhaa koukeroista ruotsin kieltä oli vaikea tulkita hauraista kirjeistä ja muistikirjojen kostuneilta sivuilta, joiden reunoja hiiret olivat nakertaneet, mutta tutkin niitä lumoutuneena. Esivanhempani puhuivat vuosisatojen takaa suoraan minulle.

R

omaani lähti kulkemaan kuin siivillä. Helppoa sen tekeminen ei silti ollut.

Taustatyö vei muun toimen ohessa pari vuotta. Haalin koti- ja ulkomaisista antikvariaateista, kirjakaupoista ja kirjastoista noin 160 kirjaa, luin niitä ja kolusin nettiarkistoja ja Kansallisarkistoa. Vertailin löytämiäni kirjoituksia ja historiallisia asiakirjoja. Jos löytyi ristiriitoja, luotin Johaniin ja Catharinaan.

4

He olivat sentään sukua. Miksi he minulle valehtelisivat?

Samaan aikaan kirjoitin ja julkaisin puolenkymmentä muuta kirjaa vuodessa ja tein niiden vaatimat taustatyöt.

Soturisuvusta kirjoitin ensin alun ja lopun, sitten tarkemman synopsiksen.

Varsinainen kirja syntyi kahdesssa erässä ja vaati vielä aika lailla muokkausta ja hiomista. Luvut hakivat paikkaansa viimeiseen asti.

Kaikkiaan kirjan parissa vierähti kuutisen vuotta. Vaikka olen ennenkin tehnyt historiallisia romaaneja, Soturisukua oli jo taustatyön osalta kaikkein työläin. Tapahtumat ulottuvat 1500-luvulta 1700-luvulle, Lontoosta Siperiaan ja Prahasta Jäämeren rannalle. Henkilöitä en ala edes laskea. Sotaisina aikoina ruumiita tuli varmasti enemmän kuin kaikissa dekkareissani yhteensä.

Kun keskiyöllä havahduin ullakolta kuuluvaan rapinaan ja kolahdukseen, epäilin siellä liikkuvan esi-isäni hengen, joka halusi tavata minut.

Kirjan tekeminen on ollut upea kokemus, jonka mittaan olen saanut eläytyä Baggejen ja Vegesackien mukana monenlaisiin tilanteisiin ja tunteisiin, laidasta laitaan. Kiinnyin päähenkilöihini niin, että tuntui ikävältä jättää heidät lopussa oman onnensa nojaan. Onneksi tiedän heidän jatkostaankin jotain.

Toivon, että lukijakin nauttii tästä matkasta halki vuosisatojen Catharinan ja Johanin sekä Johanin esi-isien seurassa. •

Tapani Baggen noin 140 kirjan laajuiseen tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä sarjakuvakäsikirjoituksia.

Soturisukua-romaanin julkaisupäivänä, 2.10.2022, Bagge täyttää 60 vuotta.

Kuva: Minna Bagge.

vierailla Jumikkalan kartanossa ja sen Bagge-museossa Rantasalmella. Ehkä sieltä löytyisi jotakin, joka sysäisi kirjaa eteenpäin.