Voima 1/2020 – mediakasvatuksen teemanumero

1/2020 HELMIKUU VOIMA.FI

Mediavaikuttajat Mahadura & Özberkan

WHO S E V I G T I H S A ABOUT YOUR HUMAN RIGHTS?

amnesty.fi/liity

SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI

AN NE L I N YGRE N F AN ACAD EMY

50

TH ANNIVERSARY

Ohjelmisto julkistetaan 12.2. tamperefilmfestival.fi

Lukunaut ja Innolta

Tuija Sorjanen & Annina Vainio

Mirian Attias & Jonna Kangasoja (toim.)

UUDEN VUOSITUHANNEN TEKIJÄT

VÄLINEITÄ VASTAKKAINASETTELUJEN AIKAAN

MILLENNIAALIT

ME JA NE

Miten toteuttaa unelmansa maailmassa, jonka ainoa varma asia on jatkuva epävarmuus?

Mari Koistinen

SYÖTKÖ VÄÄRENNETTYÄ RUOKAA? ELINTARVIKEPETOKSET MEILLÄ JA MUUALLA

Tiedätkö, mitä syödessäsi pistät suuhusi?

ERAKOT

OMINTAKEISTEN SUOMALAISTEN ELÄMÄNTARINOITA

Kurkistus suomalaisten erakkojen elämään.

TRUMPIN KANSA KEITÄ HE OVAT JA MIKSI HE RAKASTAVAT JOHTAJAANSA

Opas rakentavaan keskusteluun.

Milla Peltonen

Maria Annala

Etkö ymmärrä Trumpin kannattajia?

Sanna Autere & Sanna Peurakoski

Salla Tuomivaara

MAAILMAN PARHAAT MAUT SATOKAUDEN KASVIKSISTA

Kirja johdattaa pohtimaan monimuotoisia suhteitamme muihin eläimiin.

VEGESATO

Vegaaninen makumatka maailman ympäri.

SYÖTÄVÄT KOIRAT JA SYMPAATTISET SIAT

Anu Silfverberg

PIENI TAHNAKIRJA

Pienen kirjan täydeltä helppoja, nopeita ja vegaanisia tahnareseptejä.

s.fi

Elisa Aaltola HÄPEÄ JA RAKKAUS

IHMISELÄINLUONTO

Mitä häpeä ja rakkaus ovat? Miten ne vaikuttavat suhtautumiseemme luontoon ja eläimiin?

nu tan

in . m ä u or äläst a t F s ös yym ttee y i o s m ao ät ti -m j d a t löy myyn ois t p ä u ä a! aka eid ystäv j o r l i M K t! jien etu s v s r P nta Te a t s Ku us

Jessica Haapkylä

MEREN TARINA MERIBIOLOGIN TUTKIMUSMATKA ARKTIKSELLE

Mitä pohjoisille merille on tapahtumassa?

k into

ILMOITUS

Auschwitzin tatuoijan tekijän sydäntäsärkevä uutuus kertoo kuusitoistavuotiaasta Cilka Kleinista joka viedään Auschwitz-Birkenaun tuhoamisleirille. Vapautuksen jälkeen hän päätyy neuvostojoukkojen mukana Gulagin vankileirille. ”Cilka oli rohkein ihminen, jonka olen koskaan tavannut.” – Lale Sokolov, Auschwitzin tatuoija

Cilkan tarina nyt kirja­ kaupoissa kautta maan! www.aulakustannus.fi

ALHAISOLAULUJA WERSTAALLA

NORDIC NOIR GALLEN-KALLELAN MUSEOSSA Sverre Malling, Norjalainen myskihärkä 2016

HEATHER MORRIS: CILKAN TARINA

Näyttely on aikarajat ylittävä kuuden suomalaisen ja norjalaisen taiteilijan kohtaaminen. Akseli Gallen­Kallela saa vieraikseen, Sverre Mallingin (s.

1977), Louis Moen (1857–1945), Jarmo Mäkilän (s.

1952), Odd Nerdrumin (s. 1944) ja Hugo Simbergin (1873–1917). Myytit, unenomaiset näyt ja alitajunnasta kumpuavat kuvat sekä tekninen taituruus yhdistävät näyttelyn taiteilijoita.

Museo ja kauppa avoinna ti–la 10–16 ja su 11–17 Gallen­Kallelantie 27, Espoo www.gallen­kallela.fi

FILOSOFIA ALOITTELIJOILLE

RAKASTAN IHMISTÄ Queer, pan, bi.

Useampaan kuin yhteen sukupuoleen suuntautuvaa seksuaalista halua voi määritellä monella tapaa.

Seksuaalisuus voi myös olla liukuvaa ja ajan myötä muuttuvaa.

Janne Ahjo­ palo ja Olga Palo käyvät kirjassa innostavaa ja avartavaa dialogia seksuaalisuuden eri ulottuvuuksista.

Koodilla VOIMA –30 % kustantajan verkkokaupasta: kustantamo.sets.fi

SAKSANPÄHKINÄ – SYDÄMESI YSTÄVÄ!

Meiltä jauhot pähkinät, kuivahedelmät sekä päällystetyt herkut samaan pussiin itselle tai tuliaiseksi! Irtotuotevalikoimamme luomusaksanpähki­ nä on maukas ja sitä pidetään pähkinöistä kaikista terveellisimpänä ja on katsottu, että pitkäaikainen syöminen alentaa LDL-kolesterolia ja diastolista verenpainetta parantaen sydänterveyttä. Tervetuloa reilummille ostoksille Tampereen Rautatieaseman Punnitse & Säästä -myymälään!

Joel Karppanen (s. 1993) on keskittynyt dokumentaaristen valokuvasarjojen ja essee-elokuvien luomiseen. Runoilija Kössi Kaatran vuonna 1922 julkaistun runokokoelman mukaan nimetty näyttely Alhaisolauluja tarkastelee suomalaista työväenliikettä ja punaista Kemiä. Näyttely muodostuu dokumentaarisesta valokuvasarjasta, Polaroid-kuvia ja tekstiä rinnastavista diptyykeistä sekä videoteoksesta.

Jos haluaa lukea vain yhden filosofiaa käsittelevän kirjan, kannattaa valita Filosofia aloittelijoille. Olennaisen löytäminen, huumorin viljely ja tiivistämisen taito ovat harvoin olleet niin taidokkaassa käytössä kuin tässä kirjassa.”

www.werstas.fi

netn.fi

www.itspure.com

VOIMA-PAITA

AURA NURMI: LEIJONAPATSAILLA

N U KU II LM KK T E R EE H E M TT O U T

Tilaa nyt Jani Leinosen Voimalle suunnittelema t-paita. Miesten ja naisten mallit: XS–XL. Hinta 20 euroa.

Tilaukset: tilaukset@voima.fi

Intensiivisistä ja kunnianhimoisista lavarunoesityksistään tunnettu Aura Nurmi kuvaa toisessa kokoelmassaan vaaroille alttiin rippikoululaisen ja köyhän laivasiivoojan elämää.

Vahvatunnelmainen proosarunoteos vie lukijan Hangon huviloihin ja hotelleihin. Se näyttää muskeliveneiden tahmaiset kajuutat, lähiöiden vesitornit, kalliot joilta grillikanan kääre lepattaa maahan kuin kaunein lintu. Hangon rannoilla ja mäntymetsissä kasvaa naarasleijona.

www.otava.fi

1 / 2020 • 7

3.2.–1.3.2020

Pääkirjoitus

Mediasivistystä kansalle K ANSAL AISTEN

M E D I A L U K U TA I T O

on tärkeää valtiollisen turvallisuu­ den näkökulmasta. Medialuku­taidon edistäminen on nostettu nyt ensim­ mäistä kertaa hallitusohjelmaan.

Kyseisessä kirjauksessa se linkittyy ­hybridivaikuttamisen käsitteeseen, huoleen lisääntyneistä valeuutisista ja ­disinformaation levittämisestä. Nii­ den vastavoimaksi ehdotetaan media­ lukutaidon edistämistä muun muassa opettajankoulutuksessa, kouluissa ja nuorisotyössä. Opetus- ja kulttuuri­ ministeriön äskettäin julkaisemissa kansallisissa medikasvatuslinjauksis­ sa korostuu puolestaan kaikenikäisten kansalaisten medialukutaidon vahvis­ taminen.

Hybridivaikuttamisen liittämi­ nen mediakasvatukseen voi tuntua suureelliselta, mutta kaiken katta­ va riippuvuutemme tietotekniikasta ja sosiaalisesta mediasta tarjoaa ra­ kenteelliset mahdollisuudet vaiku­ tusyrityksille. Tukholman yliopiston kansainvälisen oikeuden apulais­ professori Jarna Petmanin mukaan

17 Deepfake

hybridi­ operaatioiden keinoja ovat propaganda ja ääriliikkeiden tukemi­ nen, arkaluontoisten tietojen haalimi­ nen, kyberhyökkäykset ja hakkerointi.

Hyvä medialukutaito on vastalääket­ tä vaikutusyrityksiin. Eri ikäluokkien kyvykkyys tietoturvallisuuteen liitty­ vissä tekijöissä on tärkeää, koska esi­ merkiksi palvelunestohyökkäyksiin tarvitaan pataljoona huonosti suojat­ tuja tietokoneita ja/tai älylaitteita. ym­ märretään myös Euroopan unio­ nin tasolla. Reilun vuoden takai­ sella direktiivillä jäsenvaltioita velvoitetaan edistämään medialuku­ taitoa eri toimenpiteillä, joiden tavoit­ teena on disinformaation torjuminen.

Myös Euroopan komissio kannustaa jäsenmaitaan sisällyttämään medialu­ kutaidon koulutuspolitiikkaan sekä tu­ kemaan ja kouluttamaan opettajia sen opetukseen. ­Yhteenvetona: Koko kansan media­ sivistäminen on myös raudanlujaa turvallisuuspolitiikkaa.

M E D I A L U K U TA I D O N TÄ R K E YS

Medialukutaidon ja digi­taitojen edistämi­ nen ovat mediakasvatuksen ammattilaisten ydinaluetta. Mi­ käli valtio todella haluaa edistää pitkäjänteisesti näitä kansalaistaitoja, tehokkaimmin se tapahtuu tekemällä

”KOKO KANSAN MEDIASIVISTÄMINEN ON MYÖS RAUDAN­ LUJAA TURVALLISUUS­ POLITIIKKAA.”

mediakasvatuksesta oma oppiaineen­ sa. Vuosituhannen vaihteessa oppiai­ neeksi tullut terveyskasvatus on esi­ merkki siitä, kuinka kansalaistaidon juurruttamiseksi tarvitaan konkretiaa.

Sitä ovat kouluaineelle tehdyt oppikir­ jat, alan a ­ mmattitaitoiset, sitoutuneet ja pitkälle koulutetut opettajat sekä ai­

heeseen vara­ tut tunnit ja tilat.

Tällä hetkellä lä­ päisyperiaatteilla eri oppiaineissa toteutet­ tu mediakasvatus jää usein hyväksi aiko­ mukseksi. Oppiminen on täysin kiinni opettajan kyvyistä ja kiinnostu­ neisuudesta. Mediasivistys on myös keskeinen osa nykyaikaista yhteis­ kuntarauhaa ja kansalaisten välistä ymmärrystä. Sen edistäminen vaatii resursseja.

V U O D E N 2020 ensimmäinen Voima

on mediakasvatuksen teemanumero.

Teema on esillä lehteen valituissa ju­ tuissa ja lisäksi mukana on liite, joka on tarkoitettu työkaluksi opettajille ja mediakasvattajille. Lehteä jaetaan opetusmateriaaliksi kouluihin kautta maan.

JARKKO KUMPULAINEN

TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA

23

26

Larpataan tulevaisuutta

13

35

Katutaide Unkari

Kansi: Nauska

VUOSTÁ! VASTAAN! KESKIAUKEAMA

1

VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Jarkko Kumpulainen 044 980 5215 | ­ULKOASU ­Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Niko Kallionalusta, Hanna Linnove, Annika Pitkänen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas ­Rantanen 040 507 7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Kukka-Maria Ahokas, Miika Auvinen, Elisa Helenius, Jan Inberg, Esko Juhola, Jam in the Box (Kannen kuvausrekvisiitta), Jussi Jääskeläinen, Joonas Kervinen, Sunna Kokkonen, Marjo Kovanen, Juha Matias Lehtonen, Max Liimatainen, Sami Mannerheimo, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Nora Rinne, Sanni Seppo, Iiris Tuisku, Ari Turunen & Anssi Ylirönni | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Alma Manu, Tampere | PAINOS 77 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste

8 •

1 / 2020

Uutiset

Mihin mediaan luotat ja miksi?

E LLI KN U U TI L A , Helsinki Ensimmäisenä tulee mieleen Helsingin ­Sanomat. Se vaikuttaa luotettavalta lähteeltä.

Naisten ja miesten välinen palkkaero halutaan nollaan JA N I K A H A ATA JA , Helsinki

En mihinkään. Olen varmaan tullut liian ­kriittiseksi, luotan vain itseeni.

Euroopan parlamentti valmistelee päätöslauselmaa, johon sisältyy selkeitä toimia palkkatasa-arvon saavuttamiseksi.

Valmistelussa on myös direktiiviehdotus palkkatietojen avoimuuden lisäämiseksi.

E

TEKSTI ELISA HELENIUS

M I KKO KU U S I M Ä KI , Espoo

Painettuun sanaan, lähinnä Helsingin Sanomiin koska sillä on perinteet laatulehtenä. Jossain määrin televisiouutisiin, mutta niitäkin on niin monenlaisia että ei voi olla varma kuulemastaan.

M A R I A JOU H I A I N E N , Helsinki

Luotan suuriin mediakonserneihin. On tärkeää ajatella, mitä on luottaminen. Lehdet ja mediat puhuvat asioista tietyllä sävyllä. Hesarilla on aika oikeistolainen sävy, samoin BBC:llä, vaikka se on joissain asioissa aika humaani ja liberaali.

U : S S A naiset tienaavat

selkeästi alhaisempaa palkkaa kuin miehet. Tilastojen mukaan naisten palkka jää keskimäärin 16 prosenttia miesten palkkaa alhaisemmaksi. Epätasa-arvo näkyy myös eläkkeissä. Vuonna 2017 naisten eläkkeet olivat jopa 36 prosenttia matalampia kuin miesten. Vähiten naisista tienaavat äidit, mikä on yksi syy myös lapsiköyhyyteen.

Euroopan parlamentissa palkka­ epätasa-arvosta julkistettiin päätöslauselma, josta äänestettiin tammikuun 30. päivä. Parlamentin päätöslauselmat ovat suuntaa antavia poliittisia kannanottoja. Ne toimitetaan tiedoksi jäsenvaltioiden johdolle ja mahdollisille muille asiaan liittyville tahoille.

Määräävää lainsäädäntöä ne eivät kuitenkaan sisällä.

Euroopan parlamentin jäsen Silvia Modig (GUE/NGL) vaatii toimia palkkatasa-arvon saavuttamiseksi ja sen toteutumisen seuraamiseksi. ”Sukupuoleen liittyvästä syrjinnästä ja epätasa-arvoisesta palkkauksesta tulee voida sanktioida tällaiseen syyl-

listyviä työnantajia”, Modig vaatii.

Modig toimii varajäsenenä naisten oikeuksiin ja tasa-arvoon keskittyvässä FEMM-valiokunnassa. Modigin edustajaryhmä jätti myös oman päätöslauselmaehdotuksensa aiheeseen liittyen.

Päätöslauselmaa pohjustettiin jo tammikuun puolessa välissä, kun parlamentti käsitteli aihetta täysistunnossa. Työn ja sosiaalisten oikeuksien komissaari Nicolas Schmit totesi, että komission tavoite on saattaa naisten ja miesten välinen palkkaero nollaan.

S U O M E S S A S U K U P U O LT E N välinen palkkaero on EU:n seitsemänneksi suurin eli 16,7 prosenttia. ”Kuten eurooppalaiset, myös suomalaiset työmarkkinat ovat edelleen jakautuneet vahvasti miesten ja naisten aloihin”, Modig sanoo.

Parlamentissa valmistellaan myös direktiiviehdotusta palkkatietojen avoimuutta edistävistä sitovista toimenpiteistä. Moni nainen ei edes tiedä tienaavansa vähemmän kuin miehet, joten palkkakeskusteluihin tarvitaan lisää läpinäkyvyyttä.

Palkkaepätasa-arvoa selittää myös naisten suuri osuus osa-aikatyön tekijöissä ja epävarmoissa työsuhteissa.

Yksi syy naisten huonompaan palkkaan ovat myös stereotypiat naisten rooleista, kuten kotitöiden, lastenhoidon ja iäkkäistä vanhemmista huolehtimisen lankeaminen naisten palkattomaksi työksi, totesi itävaltalainen meppi Evelyn Regner (S&D) parlamentin keskustelussa.

Myös sanktioihin otettiin kantaa: Italialainen Isabella Tovaglieri (ID) kommentoi, että YK on määritellyt palkkaepätasa-arvon rikokseksi, josta ei langeteta rangaistuksia.

Sosiaalidemokraattien Regnerin mukaan taas naisten pitäisi saada vahingonkorvauk­sia vuosien ajan saamastaan pienemmästä palkasta.

Lisää aiheesta Euroopan parlamentin sivuilta: ”Sukupuolten välinen palkkakuilu edelleen merkittävä EU:ssa” www.europarl.europa.eu/news/fi/headlines/ society/20200109STO69925/sukupuoltenvalinen-palkkakuilu-edelleen-merkittavaeu-ssa

1 / 2020 • 9

Media-asiantuntija:

Draama ja kärjistykset lisäävät iltapäivälehtien menestystä Yli puolet suomalaisista ajattelee iltapäivälehtien lisäävän yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Media-asiantuntija ja päätoimittaja ovat eri mieltä lehtien kärjistävästä vaikutuksesta.

TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN

N

OI N 60 PROS E NT TI A

suomalaisista on sitä mieltä, että etenkin iltapäivälehtien tapa kärjistää asioita ruokkii yhteiskunnallista vastakkainasettelua. Luku selviää Voiman TNS Kantar Oy:llä teettämässä gallupissa.

Iltapäivälehdet tavoittavat merkittävän osan suomalaisia, joten niiden vaikuttavuus yhteiskunnallisiin ­ilmiöihin on väistämätön.

Joulukuussa tehdyn digitaalisia yleisöjä tarkastelevan mittauksen mukaan Iltalehteä ja Ilta-Sanomia lukee kuukausittain noin 3,8 miljoonaa suomalaista. ”En usko, että lehdet olisivat näin luettuja, jos meidät koettaisiin noin ­negatiivisesti”, Iltalehden vastaava päätoimittaja Erja Yläjärvi kommentoi sähkö­postitse Voiman teettämän gallupin tulosta. ”Tietyntyyppinen mielikuva iltapäivälehdistä näyttää olevan yllättävän voimakas, etenkin jos kysymys asetetaan lukijoille valmiiksi niin, että meidän tapamme on ’kärjistävä’. Nostamme esiin poleemisiakin näkemyksiä, mutta emme tietoisesti kärjistä niitä entisestään tai aja omaa agendaamme”, Yläjärvi tarkentaa.

Iltapäivälehtien muutoksesta väitellyt media-asiantuntija Pasi Kivioja on yllättynyt kyselyn tuloksesta. ”Olisin voinut kuvitella, että suurempikin osa vastaajista on samaa mieltä, koska iltapäivälehtien menestys on rakentunut vastakkainasettelun ja draaman varaan”, Kivioja toteaa.

Yhteiskunnassa on vastakkainasettelua myös ilman keltaista lehdistöä.

Ilmiö näkyy muissakin medioissa. ”Verkkojournalismissa kärjistäminen ja liioittelu menevät herkästi yli.

Usein otsikon tekee joku toinen kuin varsinaisen jutun tekijä, ja siitä syntyy ongelmia. Otsikon tekijä ei välttämättä ole perillä jutun reunaehdoista, ja siten otsikko voi olla totuuden vastainen”, Kivoja painottaa.

K Ä R J I S TÄ M I S E N ja vallankäyttäjien

toiminnan tarkkailun välillä on väistämättä ristiriita. On selvää, että lehdistön tulee toteuttaa tehtäväänsä vallan

Voiman kyselyyn vastasi noin tuhat yli 18-vuotiasta mannersuomalaista.

Tutkimuksen tuotti TNS Kantar Oy.

vahtina, mutta klikkejä tavoitellessaan tiedotusväline saattaa eksyä sameille vesille.

Kuitenkin lehdet suodattavat poliitikkojen möläytyksiä. ”Myös johtavat poliitikot kansanedustajia myöten käyttävät somessa kieltä, jota ei ennen olisi julkisuuteen siinä muodossa tuotu. Jätämme paljon tällaista uutisoimatta, mutta kyllä kansanedustajien tölväyksistä kuuluu ihmisten tietää.

Ihmiset saattavat tulkita tällaiset uutiset kärjistyksiksi, vaikka ne eivät ole sellaisia omasta näkökulmastani”, Yläjärvi avaa.

Yläjärvi painottaa, että median on kaikesta huolimatta tarkasteltava oman toimintansa sisältöä ja suuntaa. ”Kaiken median, myös Iltalehden, on jatkuvasti seurattava, mitä lukijat halua­vat ja toivovat. Itse ajattelen, että aikana jolloin turhaa kärjistämistä on todella paljon verkossa muutenkin, meidän on erotuttava jollain muulla.

Erityisesti haluamme välttää tarpeetonta ilkeilyä, jollaista iltapäivälehdissä on aiempina vuosina ollut”, Yläjärvi sanoo.

K Ä R J I S TÄVÄT mekanismit politiikan uutisoinnissa vaikuttavat Kiviojan mukaan politiikkaan. Syntyy kehä, jossa politiikan polarisaation uutisointi vahvistaa polarisaatiota. Poliittisten päätösten ja toiminnan ymmärtäminen jää helposti kuvatun draaman ja valtapelin uutisoinnin varjoon. ”Politiikka esitetään usein pelkkänä omaan pussiin pelaamisena. Lukisin mielelläni, mitä oikeasti on päätetty ja minkälaisia suunnitelmia eri puolueilla on, ilman ylimääräistä kyynisyyttä ja sitä, että joka lauseessa kyseenalaistetaan mitä tehdään. Kyyninen ja negatiivinen journalismi voi vieraannuttaa kansalaisia politiikasta”, Kivioja miettii.

Voiman teettämässä tutkimuksessa tehtiin 1 002 puhelinhaastattelua ja tulokset edustavat Manner-Suomen yli 18-vuotiasta väestöä. Kokonaistulosten osalta virhemarginaali on 3,1 prosenttia molempiin suuntiin. Kysely tehtiin loka-marraskuussa 2019 ja samassa kyselyssä selvitettiin myös vastaajien mielipiteitä valtamedioiden monipuolisuudesta ja puolueettomuudesta.

= samaa mieltä väittämän kanssa

Suomessa etenkin iltapäivälehtien tapa kärjistää asioita ruokkii yhteiskunnallista vastakkainasettelua.

Suomessa valtamedia, kuten YLE:n ja MTV:n uutiset sekä suurimmat lehdet, käsittelevät asioita pääsääntöisesti monipuolisesti ja riippumattomasti.

Suomessa valtamedia myötäilee liikaa oikeistolaisia talousnäkemyksiä.

Suomessa valtamedia tukee liikaa punavihreää ideologiaa.

Olisin valmis maksamaan medioiden yksittäisistä netissä julkaistuista jutuista, jos ne olisivat edullisia ja niiden maksaminen olisi nykyistä yksinkertaisempaa.

ANSSI YLIRÖNNI

10 •Ajassa

1 / 2020

Helppoa mutta haavoittuvaa älyelämää

Kyberturvallisuutta parannetaan, vaikka uusia ongelmia löytyy koko ajan.

Pölynimuri voi lähettää nettiin tiedon kuka on kotona ja minkälainen asunto on. Televisiosi katsoo sinua, vaikka sinä et katsoisi televisiota.

TEKSTI IIDA SIMES KUVA NIKO KALLIONALUSTA

Ä

LY L A IT TE I LL A tarkoi-

tetaan teknisiä laitteita, jotka ovat yhteydessä internetiin.

Tietokone, älypuhelin ja usein myös televisio ovat jo perinteisiä osia internetin loputonta verkostoa. Nykyisin IOT:hen (Internet of Things) eli esineiden internetiin kuuluvat jopa monet kodinkoneet. Älytekniikkaa hyödyntäviä laitteita markkinoidaan elämää helpottavina apureina. Kahvinkeitin voi lähettää käyttäjälleen tekstarin, kun pavut ovat loppu. Kesämökin lämmitys­järjestelmälle voi viestittää, että huomenna me tulemme, pane talo ­ lämpiämään. Lemmikkikameran kuvista voi työpäivän aikana tarkastaa mitä hauva kotona puuhaa. Autossa satelliittipaikannusta voi komentaa etsimään reittejä ruuhkien välttämiseksi.

Mutta tekeekö tavaroiden liittäminen nettiin meistä suojattomia? Älylaitteet ovat avoimia väärinkäytöksille, jos niiden ohjelmistot ovat huonoja ja jos niitä ei päivitetä. ”Paraskaan tietoturva ei ole aukotonta eikä kaikilta hyökkääjiltä suojautuminen ole mahdollista”, kerrotaan Liikenne- ja viestintävirasto

Traficomin­ Kyberturvallisuuskeskuksen nettisivuilla. lanseerasi Suomessa viime vuoden loppu­puolella Tietoturvamerkin, joka myönnetään internetiin kytkettynä toimivalle vempaimelle. Sen saa, jos suojaukset ovat riittävät ja jos laitetta luvataan päivittää sopivaksi määritetyn ajan. Valmistajan on myös ilmoitettava mitä tietoja laite kerää ja mihin niitä käytetään.

Tietoturvan johtava asiantuntija Juhani Eronen Kyberturvallisuus­ keskuksesta kertoo Tietoturvamerkin olevan tarpeellinen. ”Ihmisten elämää helpottavat tekniset laitteet ovat yleistyneet valtavasti ja niitä keksitään koko ajan lisää. Kilpailu on kovaa ja markkinat kuumentuneet, joten valmistajilla on houkutus mennä ohituskaistaa pitkin ja ottaa vippaskonsteja käyttöön. Silloin laadunvalvonta jää”, Eronen toteaa.

Tietoturvamerkki on myönnetty vasta kolmelle laitteelle. Kyberturvallisuuskeskus toivoo lisää hakemuksia valmistajilta. Kyberturvallisuuskeskuksen tutkimuksen mukaan jopa kolme neljästä käyttäjästä on valmis maksamaan tuotteesta hieman enemmän, jos he tietävät laitteen turvalliseksi.

K Y B E R T U R VA L L I S U U S K E S K U S

Hyötymistarkoituksessa tehdyissä palvelunestohyökkäyksissä vahinkoa ei aina tehdä laitteen käyttäjälle, vaan laitetta apuna käyttäen jollekin muulle taholle. Esimerkiksi tällaisesta Eronen ottaa nettikasinon ja siihen

”YKSINKERTAISIN ENSI­ ASKEL HYÖKKÄYKSIÄ VASTAAN ON SALASANAN VAIHTAMINEN.”

kohdistuvan hyökkäykseen. Hakkeri voi valjastaa internetiin liitettyjä älykahvinkeittimiä, -leivänpaahtimia tai muita heikosti suojattuja koneita osaksi hyökkäystään. Kun sadat tuhannet kodinkoneet lähettävät koodattujen bottien massiivisia ohjelmia nettikasinoon, uhrin netti ja koko toiminta kaatuu. ”Huomasitko, mitä tapahtui? Maksa heti, niin palautan palvelusi”, Eronen maalailee uhkaa. Vastaavan hyökkäyk­ sen kohteena voi olla mikä tahansa organisaatio tai henkilö.

H YÖ K K ÄYS TE N MOTI I V IT voivat olla

myös poliittisia. Jo vuonna 2007 Viro sai tuta patsaskiistan eli Pronssisoturimuistomerkin siirtämisen seurauksia, kun palvelunestohyökkäykset lamaannuttivat Eesti Ühispankin ja valtalehti Postimeesin.

Jos kirjoitan poliittisen paljastuksen, voiko vihainen poliitikko sulattaa pakastimeni? ”Me emme ota kantaa motiiveihin, mutta heikosti suojattuun laitteeseen voidaan päästä netin kautta mistä vain”, Eronen nauraa.

Kyberturvallisuuskeskus on ajan tasalla hakkereiden toiminnasta ja laitteiden turvallisuudesta. ”Olemme selvillä millaisia asioita hyökkääjät tekevät ja tarkistamme, onko laite suojattu näitä hyökkäys­ mahdollisuuksia vastaan”, Eronen kertoo. ”Laitteen ei tarvitse olla niin hyvin suojattu, että se kelpaisi salaiseen sotilasoperaatioon, mutta pitää olla varma, että kun viet laitteen kotiisi, et asetu vaaralle alttiiksi ja ettei sen kautta voi tehdä hyökkäyksiä.”

Yksinkertaisin ensiaskel hyökkäyksiä vastaan on salasanan vaihtaminen.

Monet hyökkäyskoodit etsivät laitteita, joissa on oletussalasana ”0000”, ”1234” tai ”admin”.

1 / 2020 • 11 Ensimmäinen Voima-­lehti ilmestyi marras­kuussa 1999.

Juhla­vuoden sarjassa pa­lataan aiheisiin ja teemoihin, joita Voimassa on käsi­telty parin vuosi­kymmenen aikana.

Max Liimatainen

ASIANTUNTEVAT AKTIVISTIT PELASTAVAT DEMOKRATIAN

O Johtava kyberasiantuntija Juhani Eronen.

PÄ I V IT YS TE N SA LLI M I N E N ja sen varmistaminen, että laite päivittyy mahdollisimman usein ovat keskeisiä suojautumisen keinoja. Päivittäminen on tär­keää myös ympäristösyistä. Päivittämättömästä laitteesta voi pian tulla käyttökelvoton roska.

Tietoturvamerkkiin sisältyy ”parasta ennen -päivämäärä” eli vaatimus, että valmistaja päivittää laitetta vaaditun ajan. Laitteesta riippuen se vaihtelee kahdesta 30 vuoteen.

Tietoturvarikokset voivat johtaa tietosuojan vaarantumiseen. Kun yhdysvaltalainen tietovuotaja Edward Snowden paljasti, että tiedustelupalvelut keräävät ja tallentavat ihmisten tietoja, moni reagoi kommentoimalla rennosti, ettei lainkaan haittaa, jos lainkuuliaisen taviskansalaisen sähkö­ posteja luetaan tai selaushistoriaa tallennetaan.

Mutta entä jos niin kutsuttu älykoti tarjoaisi ulkopuolisille mahdollisuuden katsella koko perhettä televisioiden, lasten tai lemmikkien kameroiden kautta? Jopa kahvinkeittimen kautta voidaan kuunnella ajatustenvaihtoa keittiössä, jos masiinassa on mikrofoni – ja onhan siinä, jos se toimii ääniohjauksella.

Esimerkiksi ihmisoikeusjärjestöissä opittiin ajat sitten, että kännykät

pitää viedä kauas pois, kun keskustellaan luottamuksellisista asioista.

Ehkä kohta pitää ymmärtää neuvotella kahvinkeittimen, television, termostaattien ja muiden ääniohjauksella toimivien laitteiden ulottumattomissa. Jopa robottipölynimuriin murtautuminen voi kiinnostaa varkaita, sillä se tarjoaa dataa kodin pohjapiirustuksesta.

Yritysten tietoja hamuavia houkuttelee murtautuminen printtereihin, kopiokoneisiin ja valvontakameroihin.

Kaikki hakkerit eivät välttämättä ole rikollisia. Juhani Eronen muistuttaa yritysten Bug Bounty -ohjelmista eli haavoittuvuuspalkinnoista. Firmat maksavat mielellään satasista satoihin tuhansiin euroihin palkkiota hakkerille, joka löytää aukkoja tietoturvassa.

Firmat osaavat houkutella palkintoa havittelevia. ”Kun firmat ilmoittavat, että systeemimme on mahdoton murtaa, ihan varmasti joku käy saman tien murtautumassa siihen”, Eronen kertoo.

Artikkelissa on käytetty asiantuntijana ­Helsingin yliopiston tietotekniikan projekti­ päällikköä ja teknologia-arkkitehtia Ville Tenhusta.

Lisätietoja: tietoturvamerkki.fi

TEKSTI IIDA SIMES L I PA K E R R A N Voima-lehden toinen numero, Voima 1/2000. Sen

pääkirjoitussivulla debytoi kauppatieteen maisteri Jaana Airaksinen. Ekonomi oli perehtynyt kehittyvien maihin ongelmiin ja matkustellut ihmisoikeushommissa Kaakkois-Aasiassa.

Otsikolla ”Ihmiset yhdessä tekevät sen taas” Airaksinen kirjoitti vapaakaupan vastustuksesta: ”Vuosituhat vaihtui vuoden vaihtuessa, uusi aikakausi alkoi kuitenkin jo ennen sitä. Lehti kääntyi Maailman kauppajärjestön ministerikokouksessa ­Seattlessa. – – Virallisten delegaatioiden lisäksi Seattleen matkusti lähes sata tuhatta ihmistä, joiden tavoitteena oli pysäyttää vapaakaupan eteneminen. Myös monilla kehitysmaiden edustajilla oli samansuuntaisia tavoitteita.” ”Kansainvälistä tiedelehteä” siteeraten hän jatkoi: ”Kaksi näin vahvaa vastavoimaa ei ole ollut silmäkkäin sitten Neuvostoliiton kaatumisen.”

Protestoijat onnistuivat: ”Aikaisempi yksimielisyys oli tiessään, ja kokous hajosi käsiin.”

Protestoijista vain osa oli ihmisoikeus- ja ympäristöaktivisteja. Monet olivat maanvljelijöitä, ammattiyhdistysväkeä ja kuluttajajärjestöjen edustajia.

E DE LLI S E N V UOS ITU H A N N E N loppupuolella sekä protestointi että poliitikkojen

ja tiedotusvälineiden suhtautuminen liikehdintään muuttui. Edes konservatiivit eivät enää pitäneet aktivisteja mitättöminä räyhääjinä.

Erityisesti kansainvälisten valuuttasiirtojen verottamisen (Tobinin veron) puolesta ja vapaakauppaa vastaan argumentoivia nuoria alettiin kuunnella asiantuntijoina. Perehtyneet aktivistit kertoivat selkeästi miten suuryritykset olisivat vapaakaupan hyötyjiä, kun kansallinen lainsäädäntö ja jopa demokratia vaarantuisivat. ”Vain harvat tietävät, että Seattlen vuoden 1999 huippukokouksen sopimukset kaataneet protestit valmisteltiin Suomessa erään kansainvälisen konferenssin sivussa”, Jaana Airaksinen muistelee.

Väkivalta yhdistettiin protesteihin silloinkin, kun aktivistit istuivat studiossa siisteissä puvuissaan: ”Ensimmäisissä tv-keskusteluissa, joissa olimme mukana, aktivismimme kuvattiin usein yhdistettynä väkivaltaan. Välikuvissa polttopullojen sytyttämät palot savusivat ja naamioituneet mielenosoittajat mekastivat. Pian olimme kuultavina eduskunnassa. Muutos tapahtui nopeasti. Meihin suhtauduttiin kunnioittavasti, aivan niin kuin muihinkin asiantuntijoihin. Tulimme aina kuulluiksi tai ainakin saimme puhua.”

VA PA A K AU PPA A VA S TA A N protestoidaan edelleen. Transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta TTIP:tä on neuvoteltu vuodesta 2013, ja prosessi on kesken. CETA-sopimuksesta oli artikkeli viime Voimassa (10/2019). Suomessa pelätään monikansallisten kaivosyhtiöiden aiheuttavan tuhoja, ja CETA:n myötä voi olla, ettei Suomen lainsäädäntö suojaisi ympäristöä eivätkä yhtiöt kantaisi vastuuta Suomessa.

Sittemmin Airaksinen oli Voiman päätoimittaja. Nykyisin hän on Into ­Kustannuksen toimitusjohtaja sekä yksi omistajista. Airaksisen vuonna 2007 perustama Into on Voiman kanssa samaa yritysrypästä.

12 •

1 / 2020

Kulttuurihäirintä

Varo kohuotsikkoa!

Uutiset ruoka-aineiden terveysvaikutteista voivat olla samaan aikaan tosia ja merkityksettömiä.

TEKSTI JUHA MATIAS LEHTONEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA

R

I I S I S S Ä on arseenia ja perunoissa glykoalkaloideja. Muroissa on glyfosaattia, juomavedessä mikromuovia.

Aspartaami muuttuu elimistössä formaldehydiksi.

Terveysjournalistina velvollisuuteni on paljastaa lukijoille, jos heidän lautasillaan piilee vaara. Ikävä kyllä erilaisista myrkyistä on turhan helppoa kirjoittaa pelotteluotsikoita, joissa unohdetaan vaaran mittakaava.

Kaikki yllä luetellut väitteet ovat totta, mutta silti mikään niistä ei vaadi yksittäiseltä ihmiseltä elintapamuutoksia. Niihin liittyvät riskit ovat vähäisiä tai olemattomia.

Vastaavasti yksittäisistä vitamiineista ja elintarvikkeista syntyy kätevästi uutisia: ”Puolet suomalaisista saa liian vähän tätä vitamiinia”, ”Tässä on uusi suomalainen superfood”, ”Tämä tuttu öljy torjuu sydänsairauksia”.

Terveyttä edistääkseen lukijan ei tarvitsisi oikeasti miettiä flavonoideja eikä tyrnimarjoja. Useimmat lehdistön tarjoamat vinkit sulavat olemattomiin, kun ne asetetaan ihmiselämän mittakaavaan. Yksittäisten ravintoaineiden tai elintarvikkeiden korostaminen terveyspalstoilla sotii terveellistä ruokasuhdetta vastaan. Ruokavalio on aina kokonaisuus.

Viralliset ravitsemussuositukset, kuten monet muutkin ohjeet, pysyvät liki identtisinä vuosikymmenestä toiseen. Tämä ei johdu siitä, että viranomaiset olisivat pudonneet kehityksen kelkasta. Ketään tässä maailmassa ei nimittäin kiinnosta terveystieto niin intohimoisesti kuin Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n nörttejä. Meillä vain on jo olemassa valtavasti hyvää tietoa terveellisistä elintavoista.

Joku rottakoe tai opinnäytetyö ei sitä mullista.

Terveysjournalistien kannalta tilanne on hankala, sillä lukijoita kiinnostaa eniten uusi ja yllättävä tieto.

Kun sitä ei ole tarjolla, uutisiksi täytyy kelpuuttaa kaikenlaista vähäpätöistä silppua.

S U OM E N TI E D E TO I M IT TA JA I N liiton pääsihteeri Ulla Järvi on seurannut vuosia terveysviestinnän kehitystä.

Hän laati väitöskirjansakin 2000-­luvun terveysjournalismista. Otin Järveen yhteyttä ja kysyin, miltä osin ter-

veysjournalismi saattaa olla lukijalle haitallista.

Yhtenä perusongelmana Järvi nostaa esiin lukijaa kontrolloivan tyylin: ”Käskymuotoisesta terveysjournalismista tulevat mieleen koulun liikuntatunnit ja tamburiinit. Mutta onko median tamburiini sellainen, ­että se voi nostaa ihmisen ylös sohvalta? Oikeasti käskyttäminen aiheuttaa vastareaktion. Siitä seuraa terveys­ ahdistusta.”

On helppoa uskoa, että Järven mainitsema ”tamburiini” tosiaan ennemmin vaikeuttaa kuin helpottaa terveellisen elintavan ylläpitämistä. Käskyttävä tyyli ruokkii sosiaali­ psykologisen tutkimuksen perusteella ulkoista motivaatiota. Se ei ole kestävää.

Pitkäaikaiset, terveyttä edistävät elintapamuutokset onnistuvat parhaiten, jos niitä kannattelee sisäinen motivaatio. Journalistina en voi kuitenkaan tarjota sellaista lukijalle. Voin vain väistyä syrjään ja tyytyä tiedonvälittäjän rooliin.

Muista nämä neljä seikkaa lukiessasi terveysjournalismia 1. TE RV E YS K A N SA L A I S U U S

Terveysvalistukseen sisältyy oletus, että kaikki haluavat käyttää elämänsä täydellisen terveyden tavoittelemiseen. Terveys ei ole kuitenkaan mikään pyhä ihmisarvon mittari. Elämässä on muitakin tärkeitä asioita. Kukin voi harrastaa terveyttä sen verran kuin haluaa.

malaisten ja eurooppalaisten terveysvirastojen tuottamaa tietoa ei arvosteta tarpeeksi luultavasti siksi, että se on tylsää. Se on tylsää, koska se on luotettavaa. Kriittinen lukija saa yllättyä iloisesti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL:n ja Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto EFSA:n ankeiden raporttien äärellä.

2 . E LI NTAVAT OVAT KO KO N A I S U U S

4. PELKK Ä ILM AINEN JOURN A LISMI

O N PE LKK Ä H A R R A S TU S

Älä anna terveysvaroitusten ja -intoilujen harhauttaa. Terveelliset elintavat eivät perustu pakkomielteiselle yksityiskohtien säätämiselle vaan itseä miellyttävälle kokonaisuudelle, jossa kaikki ei ole puhdaspiirteistä ja pilkuntarkkaa.

3. U S E I N PA R A S TI ETO ­LÖY T Y Y S U OM A L A I S I LTA TE RV E YS V I R A N OM A I S I LTA

Viranomaisiin uskominen on suorastaan radikaalia tänä halvan populismin aikana. Suo-

EI OLE KESTÄVÄ Ä

Terveysbisnes kasvaa kasvamistaan, ja ­netti on täynnä epäjournalistisia hyvinvointi­ blogeja. Tarve hyvälle, kriittiselle terveys­ journalismille on suuri. Lehdistön resurssit ovat kuitenkin vähissä. Yksi tapa tukea hyvää journalismia on hyväksyä se, että jutuista pitää vähän maksaakin. Näin kuluttaja voi omalta osaltaan hidastaa lehdistön lipumista kohti klikkijournalismia ja sisältö­markkinointia.

L E H D I S TÖ N A N S A I NTA M A L LI KI N tuo

terveysjournalismiin ongelmia. Terveysartikkelien kysyntä kasvaa, mutta samalla vakituisten työntekijöiden määrä toimituksissa vähenee: ”Jos nettideskissä toimittajan pitää tehdä yksitoista juttua vuorossa, siinä ei ehdi haastattelemaan tutkijaa. Tämä on ongelma, josta ei puhuta tarpeeksi.

Toimittajia irtisanottaessa väitetään, että samalla kehitetään uusia työmuotoja ja tehokkuus lisääntyy. Ajatteleminen ei kuitenkaan lisäänny”, Järvi huomauttaa.

Klikkijournalismikin on seurausta ansaintamallin ongelmista. Otsikon täytyy koukuttaa, ja houkutus totuuden vääristelemiseen on suuri. ­Terveysjournalismissa täkynä voi toimia ohje tai varoitus, joka tieteellisestä asiayhteydestään irrotettuna vaikuttaa merkittävämmältä kuin onkaan.

Liioiteltujen otsikoiden ikävänä sivu­tuotteenaan lukijan huomio kiinnittyy asioihin, joilla ei ole oikeasti terveyden kannalta arvoa. Pidän tätä vampirismina. Koska mediat tulvivat terveystietoa, ja ihminen ei voi venyä kaikkeen, jokainen vääristelty tiedonmurunen on lisähaaste elämänhallinnalle. Käytännössä mediayrityk-

set varastavat lukijoilta terveyttä ja muuntavat sen rahaksi.

T E RV E Y D E N I H A N N O I N N I N alle kät-

keytyy julma poliittinen viesti: Vain osa ihmisistä on kunnollisia terveyskansalaisia, jotka työstävät itseään ja ostavat tarkoin valikoituja hyvinvointi­ tuotteita. Lifestyle-juttujen äärellä lukijat pääsevät haaveilemaan täydellisten ihmisten superterveestä elämästä.

Järven mukaan tällainen itseään kontrolloiva kansalaisen ihannetyyppi ei ole kelvollinen esikuva useimmille ihmisille: ”Kontrolloivaan tapaan puhua terveydestä ja sairauksista ei mahdu ajatus elämän hauraudesta. Kaikkihan me kuolemme joskus. Jos ihmisellä ei ole motivaatiota harrastaa vaikka triathlonia, ehkä hän ehtii viettämään enemmän aikaa lastensa kanssa. Terveys ei ole ainoa arvo.”

Terveysvinkkien toitottamisesta on vain pieni askel kovapintaiseen maailmankuvaan, jossa ihmisen pitää ansaita hoitonsa. Jos kerran Alexander Stubb käy heti aamusta lenkillä, miksi ei lukijakin kävisi? Siinä maailmassa ylipainoinen, köyhä tai mielenterveys-

häiriöstä kärsivä kansalainen on puutteellinen, jopa moraaliton.

Joogaisi. Laihduttaisi. Söisi tyrnimarjoja.

Järven mielestä olisi arvokasta, jos terveysjournalismissa uskallettaisiin tarttua nykyistä enemmän yhteiskunnallisiin aiheisiin: ”Suomessa koulutus ja tulot vaikuttavat terveyteen niin paljon, että kahden miehen eliniänodotteessa voi olla kymmenen vuoden ero. Kaipaan terveysjournalismia, jossa puhuttaisiin rahasta ja luokkaeroista. Ter­veys on aina myös terveyspolitiikkaa. Se on kuntienkin suurin yksittäinen menoluokka.”

Lukijoiden etua palvelevassa terveysjournalismissa tulisi siis huo­ mioida tieteellisen tiedon lisäksi tekstin sävy, median sisäiset ongelmat, tarinoihin kätkeytyvät poliittiset piilo­ viestit sekä yhteiskunnan taloudelliset realiteetit. Niin kauan kuin tämä ei säännönmukaisesti toteudu, lukijan kannattaa suhtautua terveyslööppeihin varautuneesti. Jokaisen viereen saisi lätkäistä varoitustarran: ”Tämä otsikko voi vaarantaa sinun ja läheistesi hyvinvoinnin”.

Toimituksellista aineistoa

1 / 2020 • 13

14 •

1 / 2020

1 / 2020 • 15

Henkilö

Kuollut elävä internet Peter Sunde pohtii internetin ruumiin äärellä tiedonvälityksen ja demokratian tulevaisuutta. The Pirate Bay -verkkosivun perustajiin kuuluvan hakkerin uusi dokumenttisarja tutkii yhteiskunnallista aktivismia.

TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVAT JAN INBERG / PARAD

1

teknologiahuumassa internet tuntui avaavan ennennäkemättömiä mahdollisuuksia demo­ kratialle ja vapaudelle. Se vauhditti globalisaatiota ja näytti paljastavan vallan väärinkäytökset ihmiskunnan kollektiiviselle katseelle. 2020-luvulle tultaessa verkon tarina on kuitenkin saanut synkempiä sävyjä. Internetin nykytilaa luonnehtivat vaalien peukalointi, sosiaa­ lisen median lieveilmiöt sekä vallan keskittyminen Facebookin ja Googlen kaltaisille teknologiajäteille.

Pirate Bay -verkkosivuston tiedottajana tunnetuksi tullut suomalais-norjalainen Peter Sunde uskoi 2000-luvun alussa monien muiden hakkerien lailla internetin valoisaan tulevaisuuteen. Elettiin aikaa ennen suoratoistopalveluja. Piraatit levittivät vapauden sanomaa, ja internet tarjosi täydellisen työkalun informaation levittämiseen – kunhan tekijänoikeudet saatiin raivattua tieltä estämästä tiedon vapaata kulkua. Tästä on kulunut nyt lähes kaksi vuosikymmentä.

Nykyään tietokoneasiantuntijana, aktivistina ja taiteilijana työskentelevä Sunde istuu Ruotsissa sijaitsevan työhuoneensa sohvalla ja pohtii verkon kehitystä. Hän on joutunut maksamaan toiminnastaan kovan hinnan, mutta pyrkii edelleen edistämään verkon ja yhteiskunnan demokrati­ sointia.

Ongelmat kiteytyvät Sunden mukaan ristiriitaan internetin ihanteiden ja realiteettien välillä. Ihmiset ajattelevat edelleen internetin edistävän demokratiaa ja tiedon avoimuutta.

Käytännössä kourallinen suuryrityksiä kontrolloi sen avulla tulevaisuut­ tamme. ”Pirate Bay sai alkunsa IRC-kanavalla, johon oli kerääntynyt joukko internetin avoimuudesta huolestuneita hakkereita”, Sunde sanoo. ”Emme olleet tyytyväisiä siihen, kuinka tekijänoikeuksista keskusteltiin.”

Kuten Sunde kertoo Yle Areenassa nähtävissä olevan dokumenttisarjansa Aktivistit johdannossa, Pirate Bay ryhtyi valtaamaan verkkoa takaisin. Sen toiminta perustui torrent-tiedostoil990-LUVUN

le, joita voitiin jakaa vertaisverkossa.

Pirate Bayn kautta ladatut elokuvat, musiikki, tietokoneohjelmat, pelit ja porno vastasivat vuonna 2004 puolta maailman verkkoliikenteestä.

Interpol etsintäkuulutti Sunden, ja Ruotsin poliisi pidätti hänet vuonna 2014. Hänet tuomittiin tekijän­ oikeuksien loukkaamisen avustamisen avustamisesta. Sunde on tiettävästi ai-

”INTERNET ON MAAILMAN KAPITALISTISIN JÄRJESTELMÄ. SE ON KOPIOINUT KAIKKI FYYSISEN MAAILMAN HUONOT ASIAT JA PUMPANNUT NIIHIN STEROIDEJA.”

noa henkilö, joka on saanut Ruotsissa tämän erikoisen tuomion. Piraatti­ aktiivit hävisivät oikeustaistelun, mutta katsoivat voittaneensa kamppailun internetin avoimuudesta. Pirate Bay jatkoi toimintaansa. Sunde tuomittiin kahdeksaksi kuukaudeksi kor­kean turva­tason vankilaan. Vankilassa vietetty aika vahvisti hänen käsitystään yhteiskunnallisen muutoksen tarpeesta. ”Havaitsin, että useimpien van­kien tausta oli samankaltainen: huonot perhe­olosuhteet ja ongelmia päihteiden kanssa”, Sunde toteaa. ”Ruotsin vankilajärjestelmää pidetään maailman parhaimpana, mutta vangeista ei silti välitetä. Se masensi minua.”

I NTE R N E TI N JA F Y YS I S E N maailman

ongelmat juontuvat pitkälti samoista syistä: vallan keskittymisestä ja eriarvoisuudesta, Sunde havaitsi. Ihmiset tiedostavat tämän, mutta eivät silti haasta valtaa. Kun Julian Assangen ja Wikileaksin paljastusten seurauksena mikään ei muuttunut, Sunde koki internetin kuolleen.

”Algoritmit ohjaavat elämäämme”, hän sanoo. ”Internet on nostanut valtaan uudet diktaattorit: Mark Zuckerbergin ja Googlen perustajat. Heitä on mahdotonta suistaa vallasta, sillä olemme heistä riippuvaisempia kuin he ovat meistä.”

Sunde vertaa informaatiovirtoja hallitsevaa massadataa suuriin tupakkayhtiöihin. ”Sekä tupakasta että massadatasta on vaikea päästä eroon ilman poliittisia päätöksiä. 1930- ja 1940-luvuilla varoiteltiin tupakan terveyshaitoista, mutta haitat todettiin vasta myöhemmin. Tilanne on sama massadatan suhteen. Massadatan haitallisuus paljastuu vähitellen.”

Sunde toivoo, että Euroopan parlamenttiin ja yksittäisten maiden hallituksiin kohdistettu painostus pakottaisi ne rajoittamaan yritysten toimintaa. Teknologiapiirit eivät kuitenkaan Sunden mukaan useinkaan pohdi teknologian ideologisia kytköksiä. Lisäksi teknologiaväki on luokkayhteiskunnan huipulla.

Tekno­logian aiheuttamiin ongelmiin etsitään lähinnä teknisiä ratkaisuja. Sunde onkin pyrkinyt lisäämään tietoisuutta tekno­ logian eettisistä ulottuvuuksista. ”Eräs ruotsalainen yritys valmisti reitittimen, jonka tehtävä oli priorisoida sen läpi menevää liikennettä”, hän kertoo. ”Yritys menestyi, sillä se auttoi palveluntarjoajia tilanteissa, joissa kaistanleveys oli koetuksella.

Sitten Libyan valtio alkoi ostaa reitittimiä. Se jäljitti niiden avulla vastustajiaan ja tappoi heitä. Teknologia, joka on neutraalia täällä Pohjoismaissa etu­ oikeutetun tilanteemme vuoksi, voikin paljastua kuoleman­ loukuksi jossain muualla.”

Teknologialla on myös rajansa.

Pelkkä informaation levittäminen ei riitä tuottamaan poliittista muutosta.

Peter Sunde • • •

s. 1978 Suomalais-norjalainen IT-yrittäjä, aktivisti ja taiteilija Toiminta: The Pirate Bay -sivuston perustajajäsen ja tiedottaja (2003–2009), poliitikko (Ruotsin vasemmistopuolue, Ruotsin Ympäristöpuolue Vihreät, Suomen Piraattipuolue), Flattr- ja Njallaohjelmistojen kehittäjä.

Saksassa Hambachin metsää suojelevia anarkisteja. ”Haluan herättää keskustelua demokratiaa edistävästä aktivismista”, Sunde sanoo. ”Rahalla ostetaan vaikutusvaltaa, eikä se ole demokratiaa.

Internet on maailman kapitalistisin järjestelmä. Se on kopioinut kaikki fyysisen maailman huonot asiat ja pumpannut niihin steroideja.”

Google on kasvanut niin suureksi, että se kykenee ostamaan kilpailijansa ulos markkinoilta. ”Suurimmat yritykset ovat Yhdysvalloista, jossa kaikki on päin helvettiä ja jota johtaa totaalinen mulkku”, Sunde sanoo. ”Yhdysvallat hallitsee internetin infrastruktuuria valokuitu­ kaapeleista verkkotunnuksiin ja IPosoitteisiin.”

Sunde on poliittiselta vakaumukseltaan sosialisti, mutta pitää radikaalia muutosta epätodennäköisenä. Ihmiset suuntaavat kiukkunsa maahanmuuttajiin, joilla ei ole mitään tekemistä rakenteellisten ongelmien kanssa.

Sunde toteaa kokeneensa jo kauan­ sitten, että kamppailu radikaalin muutoksen puolesta on hävitty. Hän pyrkii pitämään elossa toisenlaisen maail­ man mahdollisuutta taiteessaan.

Hänen työtään ohjelmoinnin ja aktivismin parissa ohjaa puolestaan pyrkimys haittojen vähentämiseen. ”Haluan keskittyä asioihin, jotka A K TI V I S TIT-S A R JA N idea sai alkunauttavat ihmisiä”, hän toteaa. ”En pisa, kun eri aktivistiryhmät ryhtyivät dä siitä, että ihmisen täytyy piiloutua pyytämään Sundelta apua estääkseen internetissä, mutta tilanne tuskin tuvallanpitäjiä sulkemasta internet-­ lee muuttumaan, joten kehitän yksisivujaan. Sarjassa tavataan esimerkiktyisyyttä suojelevaa teknologiaa. Visi tietovuotaja Edward Snowden, Sea tun tylsää, mutta käytännöllistä. Ikään Shepherd -järjestön Paul Watson sekä kuin kondomi internetille.”

Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsuku­ puolisuudesta.

Jenni Holma, Veera Järvenpää, & Kaisu Tervonen (toim.):

NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 15€. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109

KANTAESITYS SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 4.3.2020

UNDOCUMENTED LOVE

Paula Salminen

ILMASILTA

KONSEPTI Kati Kaartinen ja Jussi Lehtonen ROOLEISSA Angela al Debs, Bakr Hasan, Kalle Lehto, Mohammad Manla ja Marja Salo

OHJAUS Saana Lavaste ROOLEISSA Pirjo Luomaaho, Pyry Nikkilä ja Alina Tomnikov

OMAPOHJASSA 30.1.–21.3.2020

KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 13.2.2020

Jussi Moila / Teatteri Nirvana

Delta Venus

OHJAUS Sini Pesonen ROOLEISSA Kaisa Leppänen, Jukka Peltola, Ilja Peltonen ja Sauli Suonpää

OHJAUS Sara Melleri DELTA VENUS Asta Honkamaa, Rosanna Kemppi, Sara Melleri, Annika Poijärvi ja Kreeta Salminen

KANTAESITYS PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 1.4.2020

KANTAESITYS WILLENSAUNASSA 2.4.2020

Paavo Westerberg

SINIVALAS

OHJAUS Paavo Westerberg ROOLEISSA Eero Aho, Elmer Bäck, Kristiina Halttu, Elena Leeve, Esa-Matti Long, Markku Maalismaa, Emmi Parviainen, Heikki Pitkänen, Antti Pääkkönen ja Timo Tuominen

www.kansallisteatteri.fi www.lippu.fi

THE BETTY SHOW

ISÄN MAA

MILJA SARKOLA

ESITYKSET 13.2.–20.5.

LIPUT Q-TEATTERI JA TIKETTI.FI

EERO RITALA | LAURA RÄMÄ | TOMMI KORPELA | LOTTA KAIHUA

Tervetuloa tutustumaan klassikkoelokuvien käyttöön opetuksessa

Eerikinkatu 15, Helsinki

Lisätiedot ja ilmoittautumiset: kaisa@cinemaorion.fi

www.cinemaorion.fi/elokuvakasvatus

Järjestäjät: Elävän kuvan keskus ELKE ry ja IhmeFilmi ry

Copyright: Roy Export SAS

TI 11.2.2020 KLO 14-19 Cinema Orion

DRAMATURGIA JA OHJAUS: MILJA SARKOLA JA KATARIINA NUMMINEN LAVASTUS: KAISA RASILA VALOSUUNNITTELU: HEIKKI PAASONEN PUKUSUUNNITTELU: RIITTA RÖPELINEN ÄÄNISUUNNITTELU: EERO NIEMINEN

Suurimmassa osassa 1 deepfakeista / 2020 • 17 ei ole kyse huumorista, kuten oheisessa ruutukaappauksessa Diorin hajuvesimainoksesta, jossa mallin kasvojen tilalle on vaihdettu brittinäyttelijä Rowan Aktinson.

Lähes kaikki deepfake-videot ovat joko toista ihmistä halventavaksi tarkoitettua pornoa tai tahallisesti harhaan johtavia poliittisia videoita.

Disinformaatio

Deepfake ruoppaa netin kuonan pintaan Tekoälyn tekemät valevideot rapauttavat luottamusta yhteisesti jaettuun todellisuuteen.

S

TEKSTI ANTTI KURKO KUVA CROOKEDPIXEL

tekoälyllä tehdyt deepfakevideot ovat nousseet internetin syvästä päästä massojen ulottuville.

Näillä videoilla tarkoitetaan tekoälyn tekemiä realistisen näköisiä väärennöksiä, joissa esi­merkiksi toisen ihmisen kasvot on aidon näköisesti liitetty toiseen kroppaan. Suurin osa tästä materiaalista on pornoa.

Viime vuonna hollantilaisen kyberturvallisuus-yhtiö Deeptrace Labsin tekemässä tutkimuksessa kävi ilmi, että 96 prosenttia kaikista deepfakevideoista on sisällöltään pornografiaa.

Samalla käy ilmi kohteiden sukupuolijakauma: lähes kaikki videot esittävät naisia. Pornonäyttelijän kasvojen tilalle on vaihdettu jonkun julkisuuden henkilön tai videon julkaisijan tuttava­ piiriin kuuluvan ihmisen kasvot.

Ei-pornografisissa sisällöissä, kuten humoristisissa tai poliittisissa videoissa, sukupuolijakauma oli tasaisempi.

Deepfake-videot ponnahtivat esiin vuoden 2017 lopulla verkon keskustelu­ palstoilla. Tekniikka on kehittynyt nopeasti, parissa vuodessa muokatut videot ovat parempilaaY VÄO P P I VA L L A

tuisia ja yhä suurempien massojen ulottuvilla. Väärennettyjä videoita tai kuvia pystyy tekemään omalla koti­ koneella ilman erityisosaamista. Muutos on merkittävä, sillä vaikka videoita

”IHMISILLÄ ON TAIPUMUS LEVITTÄÄ VÄÄRÄÄ TIETOA SILLOINKIN, KUN HE OVAT PERILLÄ SEN VALHEELLISUUDESTA.” on voinut manipuloida aikaisemminkin, se on ollut hidasta ja vaatinut paljon ammattitaitoa.

K A N N AT TA A O L L A VA L PPA A N A , kun

Deepfake-videot leviävät. The Sunday ­Times -lehden Piilaakson toimittaja Danny Fortson haastatteli Danny in the Valley -podcastissa Etelä-Kalifornian yliopiston tietojenkäsittelytieteiden professoria Hao Litä, joka on

yksi maailman johtavista kasvojen digitalisointiin erikoistuneista asiantuntijoista. Li huomautti haastattelussa, että ihmisillä on taipumus levittää väärää tietoa silloinkin, kun he ovat perillä sen valheellisuudesta. Vaikka videoita saatetaan jälkikäteen puolustella nostamalla esiin niiden satiirista puolta, ne kuitenkin rapauttavat luottamusta yhteiseen jaettuun todellisuuteen.

Motiivi tehdä deepfake-videoita voi olla myös toiseen ihmiseen kohdistuva vihakampanjointi tai kiusaaminen, kuten niin sanotun kostopornon julkaiseminen. Kostopornossa levitetään netissä yksityiseksi tarkoitettua tai salaa kuvattua seksuaalista materiaalia tarkoituksena haitata toisen ihmisen yksityiselämää. Deepfake-tekniikan myötä toisesta ihmisestä ei tarvitse enää olla intiimiä kuva­ materiaalia.

Hao Li korostaa, ettei deepfaken kohteena olevan ihmisen kannalta ole väliä onko esitetyllä asialla totuuspohjaa, koska myös väärennös voi aiheuttaa vahinkoa toiselle henkilölle.

TA I S T E LU D E E PFA K E -V I D EO ITA vas-

taan on alkanut vasta hiljattain. Face-

book ilmoitti alkuvuodesta kieltävänsä palvelussaan deepfake-videoiden ja muiden manipuloitujen media­ sisältöjen julkaisemisen. Jotkut porno­sivustot ovat jopa kehittäneet tekoälyä tunnistamaan deepfake-­ videoita ja poistamaan niitä. Silti v ­ ideoita päätyy sivustoille. Vasta muutama maa tai osavaltio kuten Kiina, Kalifornia ja Australia ovat ehtineet luoda lainsäädäntöä, jolla tällaisten videoiden leviämiseen voidaan puuttua.

Suomessa keskustelua deepfake-­ videoista ei ole juurikaan käyty.

A­siaan viitataan varsin laveasti nykyisessä hallitusohjelmassa. Sen mukaan hallitus pyrkii ehkäisemään väärän tiedon ja valeuutisoinnin leviämistä edistämällä medialukutaitoa ja tietoisuutta hybridivaikuttamisesta.

Medialukutaidolle on tarvetta. Uuden tekniikan myötä eteen voi tulla tilanteita, joissa lähtökohtaisesti kaiken informaation totuusarvoa epäillään. Esimerkiksi aidot, mutta vaikutusvaltaisille ihmisille kiusalliset videot saatetaan kuitata väärennöksiksi, vaikka ne eivät todellisuudessa niitä olisi.

Yagmur Özberkan (kuvassa vasemmalla) 18 • 1 / 2020 ja Susani Mahadura ystävystyivät Mahadura & Özberkan -ohjelmaa tehdessään.

1 / 2020 • 19

Mielipidevaikuttajat

Mahadura ja Özberkan murtavat tabuja Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan nostavat viikoittaisessa ­radio-ohjelmassaan esiin vähemmistöjen arkea ja enemmistöjen tabuja. Vaikka ohjelma on nimetty heidän mukaansa, todellisina vaikuttajina he pitävät vieraitaan.

TEKSTI MIIA VISTILÄ

R

AHA , BURNOUT, SEKSIT YÖ.

Työpaikkakiusaaminen, politiikka, rasismi. Fetissit, fantasiat, biologinen kello.

Susani Mahadura, 30, ja Yagmur Özberkan, 31, käsittelevät viikoittaisessa radio-ohjelmassaan Mahadura & Özberkan vähemmistöjen arkea, enemmistöjen tabuja, maailman tilaa ja väärää vallankäyttöä.

Ohjelman vieraina on ollut tunnettuja vaikuttajia, usein tutkijoita tai aktivisteja. Esimerkiksi seksityöstä keskustelivat seksi­työntekijä Tiia Forsström, historioitsija Kirsi Vainio-Korhonen ja Pro-­ t ukipisteen toiminnanjohtaja Jaana Kauppinen. Burnoutista ja suorittamisesta avautuivat toimittaja ­ Iida Rauhalammi sekä toimittaja ja aktivisti Meriam Trabelsi. Valkoisuutta analysoivat koreografi Sonya Lindfors ja Fem-R-järjestön puheenjohtaja Aurora Lemma.

KUVAT NAUSKA

Yle Puheella marginaaleista nousevat keskustelut tavoittavat myös yleisöä, joka ei näihin aiheisiin muuten tulisi törmänneeksi.

Susani Mahadura ja Yagmur Özberkan eivät haluaisi pitää itseään vaikuttajina. ”Vaikuttajana olemisessa on iso vastuu, se on pelottavaa. Mutta kun meillä on tämä platform, tottakai olemme sen kautta vaikuttajia, kun valitsemme ketkä nostamme esiin”, Mahadura myöntää.

He haluavat antaa äänen heille, joita ei kuulla ja jotka eivät näy, herättää keskustelua ja saada ihmiset ajattelemaan.

Viime vuoden viimeisessä jaksossa puhuttiin vaikeista aiheista keskustelemisesta. Vieraina olivat juontaja Renaz ­Ebrahimi, Pehmee-kollektiivin ­Caroline ­Suinner, Good Hair Day -kollektiivin Akunna­ ­­Onwen ja Ruskeat tytöt -kollektiivin S ­ ophia Wekesa. ”Vieraamme, tutkijat ja muut omien alojensa asiantuntijat ovat niitä todellisia

vaikuttajia. Emme halua kertoa kuuntelijoillemme miten pitää ajatella, vaan toivomme, että he muodostavat omat mielipiteensä”, Mahadura avaa.

Marginaaleista kumpuavien teemojen ohella ohjelmassa käsitellään aiheita, jotka kuuluvat lähes kaikkien elämään.

Rahasta puhuivat Vuoden sijoittaja 2019 Julia Thurén ja bloggaaja Natalia Salmela, ystävyydestä tutkija Ira Virtanen ja toimittaja Ida Huurtela. Ihmiskunnan tulevaisuutta pohtivat futuristi Perttu Pölönen ja Eurooppanuorten varapuheenjohtaja Gurmann Saini.

Monet kuulijat ovat toivoneet, että aiheisiin mentäisiin syvemmälle, mutta tekijät haluavat ohjelman avautuvan myös heille, joilla ei ole tietoa aiheesta ennestään.

Radiossa ohjelma tavoittaa eniten noin 30-vuotiaita naisia. 50-vuotiaiden miesten fanikunta on pieni mutta ­aktiivinen ja jättää asiallista palautetta.

20 •

1 / 2020

S O P I V I E N V I E R A I D E N löytämiseksi

nähdään paljon vaivaa, varsinkin kun käsitellään vähemmistöön liittyvää asiaa, josta tekijöillä itsellään ei ole kokemusta. ”Some on muuten aika rasittava, mutta verkoston kautta löytää ihmisiä ja sopiva tyyppi löytyy usein monen mutkan kautta. Tai kysymme alan vaikuttajilta, keiltä kannattaa kysyä lisää tai keitä pyytää mukaan”, Mahadura kertoo.

Taustatyöhön käytetään paljon aikaa. ”Vähemmistöasiat eivät ole vaikeita, mutta vaativat enemmän taustatyötä, varsinkin jos kyse on vähemmistön vähemmistöistä. Netistä löytyy vaikka miten paljon tietoa, pitää vaan ottaa selvää!”, Mahadura ohjeistaa. ”Ja aina voi ja kannattaa kysyä miten, esimerkiksi millä termeillä, asioista toivotaan puhuttavan.”

Tärkeintä on kuitenkin kuunteleminen. ”Kun olen itse ollut vähemmistön edustajana haastattelussa ja kokenut miltä tuntuu tulla mitätöidyksi – miten se suoraan sanottuna vituttaa – niin en halua, että Mahadura & Özberkanissa tehdään koskaan niin”, Mahadura jatkaa.

Vähemmistöjen sisäiset ristiriidat väistetään keskittymällä yksilöiden tarinoihin. ”Ei ole tarkoituskaan sanoa mitään kaiken kattavaa, vaan näyttää että tällaistakin on. Tutkijat voivat kyllä kertoa kokonaiskuvasta”, Mahadura rajaa. ”Joskus olemme saaneet palautetta, että emme ole käsitelleet jotain asiaa, tai itselle on tullut myöhemmin mieleen mitä muuta asiaan liittyy,

”MENI MONTA VUOTTA JA TULI MONTA HENKISTÄ ROMAHDUSTA, ENNEN KUIN OPIN HUOLEHTIMAAN ITSESTÄNI JA ALOIN USKALTAA OLLA SELLAINEN KUIN OLEN. ALUSSA ITKIN JOKA LÄHETYKSEN JÄLKEEN.”

ja olemme sitten tehneet siitä oman jaksonsa”, Özberkan kertoo.

Mahadura & Özberkanissa alkaa nyt neljäs vuosi. Vuosien myötä on vahvistunut omien rajojen pitäminen sekä työn ja vapaa-ajan erottelu: ”Teimme ensimmäiset vuodet töitä kellon ympäri, mieli oli jatkuvasti auki, että miten vastaan tulevia ­asioita voisi käsitellä ohjelmassa. Nyt pidämme viikonloput ja lomat vapaata ja teemme yhdessä muutakin kuin töitä”, Özberkan kuvaa.

Tekijät ammentavat omista kokemuksistaan silloin, kun ne liittyvät asiaan. ”Jos kyse on esimerkiksi rasismista, omat kokemukseni ovat relevantteja.

Jos taas ilmastonmuutoksesta, niin eivät ole”, Mahadura summaa.

PE L KO N EG ATI I V I S E S TA palautteesta

voi estää vaikuttajiksi haluavia ottamasta tilaa julkisuudessa. Mahadura ja Özberkan saivat väkivallalla mässäilevää palautetta jo ennen ohjelman alkua. Negatiivisia viestejä tuli alussa paljon. ”Pelkäsin, että tulenko kestämään tätä työtä, jos palaute on tällaista. Meni monta vuot-

ta ja tuli monta henkistä romahdusta, ennen kuin opin huolehtimaan itsestäni ja aloin uskaltaa olla sellainen kuin olen. Alussa itkin joka lähetyksen jälkeen ja Yagmur lohdutti. Nyt minusta on tullut ehkä jo turhankin kova”, Mahadura myöntää.

Julkisuuteen uskaltautumista pohtiville hän muistuttaa, että on ok, jos ei heti uskalla puhua jostain asiasta. Aiheeseen voi palata myöhemmin. ”Ole armollinen itsellesi. Pidä huolta, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka tukevat sinua. Saat olla sellainen kuin olet ja sinun ajatuksesi ja kokemuksesi ovat tärkeitä”, Mahadura neuvoo.

Vaikuttaakseen ei aina tarvitse mennä julkisuuteen. ”On pienempiä, suljetumpia platformeja, joilla voi turvallisesti puhua”, hän kannustaa.

Valkoisuutta käsitellyt jakso jännitti tekijöitä eniten. ”Valkoisuus on niin iso tabu, että uskalsimme tarttua siihen vasta yli kolme vuotta ohjelmaa tehtyämme”, Özberkan kertoo.

Valkoisuus on etuoikeus, rakenne ja normi, jonka pohdinta on valkoisille usein v ­aikeaa.

Ruskeat taas törmäävät toistuvas-

Ystävykset vaihtoivat vaatteita! S ­ usani Mahadura on äskettäin debytoinut ­dokumenttiohjaajana elokuvalla Kelet.

1 / 2020 • 21

ti arjessaan valko­normin perusteella syrjiviin rakenteisiin, joiden ymmärtämisestä tulee osa selviytymistä.

Normi tulee esiin oletuksena, että ihmisyys on valkoista ja muu pitää erikseen määritellä. ”Valkoisuudesta pitää voida puhua!

Moni valkoinen sanoo, että ei näe väriä. Sanomalla näin kieltää vallan, joka valkoisuudella on ja kyseenalaistaa meidän ruskeiden kokemukset”, ­Özberkan sanoo.

Valkonormatiivisuus näkyy esimerkiksi hyvän kielitaidon hämmäs­ telyinä. ”Törmään tähän jatkuvasti, vaikka minut olisi palkattu juontokeikallekin!

Ihan yleisesti, jos ollaan Suomessa, kannattaa aina ensin puhua suomea!” Özberkan neuvoo.

Valkoiset myös usein vähättelevät ruskean kokemuksia sillä, että tuntevat jonkun toisen ruskean, jolla asia on eri tavalla. ”Jos joku on kuullut tutultaan, että tämä ei ole kohdannut rasismia, niin hyvä tälle tutulle, mutta ei se poista sitä, että monet kohtaavat!” Özberkan pyörittelee silmiään. ”Ja miksi valkoisten aina pitää korostaa, että tuntee jonkun ruskean?”, Mahadura ihmettelee.

JATKU VA TOI S E U T TA M I N E N on rank-

kaa mielenterveydelle. Asiaa on käsitelty myös Mahadura & Özberkanin jaksossa syksyllä 2018. Tekijöillekin tuli ahaa-elämyksiä.

”Opin, että joka hetki ei tarvitse olla taisteluvalmiina. Pitää pysähtyä ja ottaa iisimmin, valita taistelunsa”, ­Mahadura tiivistää.

”MONI VALKOINEN SANOO, ETTÄ EI NÄE VÄRIÄ. SANOMALLA NÄIN KIELTÄÄ VALLAN, JOKA VALKOISUUDELLA ON JA KYSEENALAISTAA MEIDÄN RUSKEIDEN KOKEMUKSET.”

Nyt Mahadura käy terapiassa, paljolti rasismiin liittyvän vähemmistöstressin vuoksi. ”Mulla on ollut unelmaduuneja, joista olen joutunut luopumaan, koska en kestänyt sitä miten tulin kohdatuksi. Onneksi sain tukea Yagmurilta ja perheeltäni. Ilman ystäviä ja perhettä en jaksaisi. Isä lohdutti, että me b ­ uddhalaiset emme pelkää luopua ­asioista. En tarkoita, että kaiken pitäisi olla elämässä helppoa, mutta omat rajat voi pitää.”

Rasismia yhteiskunnassa ei voi välttää, mutta somesta Mahadura pitää välillä tietoisesti taukoja. Rasistisista keskusteluista netissä hän pysyy kaukana. ”Niissä on valkoisten tilaisuus vaikuttaa ja puolustaa tasa-arvoista, kaikille turvallista yhteiskuntaa!” hän kehottaa.

Mahadura & Özberkan Yle Puheella torstaisin klo 13. Ilmestyneet jaksot Yle Areenassa.

Glitteriä ja vähemmistöstressiä Susani Mahaduran esikoisohjaus kuvaa elämää risteävissä vähemmistöissä.

Trasek ja Amnesty tekevät dokumentin kanssa valistuskiertueen Suomessa.

Parikymppinen Kelet asuu Vantaalla, tanssii voguea ja haaveilee kansain­ välisestä huippumallin urasta. Ruskealle transsukupuoliselle yhdysvaltalaisten mustien queerien kehittämä tanssityyli on samaistuttavaa historiaa ja kieltä, jolla viestitään vertaisille.

Kelet on Hollywood-henkinen ­menestystarina ja hyvän mielen elo­kuva unelmista, oman tiensä kulkemisesta ja ystävyydestä. Kepeän pinnan alta heijastuvat kuitenkin synkemmät teemat.

Vaikka transsukupuolisiin kohdistuvat ennakkoluulot varjostavat arkea eri tavoin, it gets better, viestii elokuva. Ja räikeällekin rasismille voi joskus vain pyöritellä silmiään.

Draaman kaari yllättää pari kertaa kunnolla. Mallin uran eteneminen näyttää dokumentissa yllättävän helpolta.

Työn arjesta näytetään kiinnostavia välähdyksiä, vaikka usein auki jää miten mihinkin tilanteeseen on päädytty.

Yagmur Özberkan on oppinut vuosien myötä, että vapaa-aika on tärkeää eikä aina tarvitse olla vahva tai jaksaa.

Susani Mahadura: Kelet Ensi-ilta DocPoint Festivaalilla ­Helsingissä 29.1. Seuraava esitys ­Lahdessa Kino Iriksessä 20.2. ­Esityksiä kevään aikana myös Kuopiossa, Tampereella ja Kokkolassa.

17 20 2– 9 19 I IT FF A GR I K N SI EL H – TÖ IN PERdokumentti jo kadonneista teoksista ja graffitipaikoista maalarien kertomana.

Tärkeä

ukset@voima.fi 35€ + postikulut >> kauppa.voima.fi / tila

VASEMMISTONUORISSA SAAT VÄLINEITÄ YMMÄRTÄÄ JA MUUTTAA MAAILMAA. 13–30-vuotias, liity jäseneksi! vasemmistonuoret.fi/jasenyys

Mitä sinä haluaisit oppia?

YHDISTYSTOIMINTA JA VAIKUTTAMINEN Osallista toimintaan - fasilitoinnin ABC Hki 8.2.2020 Vapaaehtoisjohtamisen perusteet -verkkokurssi 11.–25.3.2020 Tavoita yleisösi instragramissa Hki 9.3.2020 Tavoita yleisösi instragramissa Tre 28.3.2020 Palvelumuotoilua järjestöihin!

Hki 4.–5.4.2020

Kuuntele V is

ion podca

www.opin

stia!

tokeskusv

isio.fi/pod

cast

LUONTO JA YMPÄRISTÖ Ilta luonnossa: Maailmankaikkeuskävely Suomenlinnassa, Hki, 5.2.2020 Tee itse luonnonmukaisia kodinpuhdistusaineita Hki 18.4.2020 Vegaanista retkiruokaa Vantaa 25.4.2020 Tee itse palashampoota Hki 9.5.2020 Villivihannekset ja -yrtit tutuiksi Hki 25.–27.5.2020

OLE ILMASTOSOTURI! Liity Vihreisiin nuoriin! www.vihreatnuoret.fi/jasenyys

KESTÄVÄ TULEVAISUUS Vihreää koulutuspolitiikkaa -kansanedustajakurssi, Espoo 22.2.2020 Vastuullisen matkailun työpaja Hki 5.3.2020 Ympäristöpolitiikkaa lapissa -kansanedustajakurssi Sodankylä 22.3.2020

Opintokeskus Visio Fredrikinkatu 33 A 00120 Helsinki

www.opintokeskusvisio.fi /koulutus

Katutaide

Taide- ja järjestökentän moniottelija 1 /Cividanis, 2020 32, • vieraili 23 Nery ”$ir CCi” Suomessa marras–joulukuussa 2019.

Kuka valitsee taiteen kaduillemme?

Julkisen taiteen uusissa urbaaneissa muodoissa heijastuvat vallan rakenteet ja monet eri näkökulmat. Hyvällä medialukutaidolla pääsee perille myös katutaiteesta.

K

TEKSTI JOONAS KERVINEN KUVA SAMI MANNERHEIMO

AT U TA I D E KO R I S TA A

nykyisin suomalaisten kaupunkien julkisia tiloja läpi maan.

Vaikka etenkin muraalit kuljettavat mukanaan laittoman graffitin karismaa, muun muassa Yhdysvalloissa niistä on tullut vallankäytön kohde, jossa raha ja vaikutusvalta ratkaisevat.

Suomessakin useita mietityttää kuka lopulta päättää mitä julkisia maalauksia tehdään, minne ja millaisin prosessein. Julkinen taide herättää väkisinkin vahvoja tunteita, ja sitä on helppo politisoida. Tekijät sen sijaan eivät ole yhtä mieltä edes siitä, mitä

katutaide on. Losangelesilainen Nery ”Ccino” Cividanis on seurannut rapakon takana katutaiteen kehityskulkuja jo parinkymmenen vuoden ajan. ”Tarvitaan enemmän ymmärrystä kaikista julkisen taiteen ympärillä tapahtuvista asioista. Sama koskee teosten taustoja: onko kyseessä voittoa tavoittelematon, omatoiminen vai kaupallinen työ – vai ehkä jotain muuta?” hän laukoo parinkymmenen vuoden kokemuksella graffiti- ja yhteisötaiteilijana. Cividanis korostaa työssään yhteisön omia vahvuuksia ja sen jäsenten voimauttavaa osallistamista.

Cividanis on kotoisin yhdestä Los Angelesin huonomaineisimmista kau-

punginosista, South Centralista, jota nykyisin kutsutaan South L.A:ksi.

Guatemalalaiseen siirtolaisperheeseen syntynyt Cividanis on taiteellisen työnsä ohella kampanjoinut järjestöaktiivina rikosoikeudellisten uudistusten ja vuokralaisten oikeusturvan puolesta.

LOS A NG E LE S I S SA katutaide on muuttunut rajusti vuodesta 2013, kun yli vuosikymmenen kestänyt muraalikielto kumottiin. Cividanis ajoi aktiivisesti kiellon purkamista monen muun taiteilijan kanssa.

Toisin kuin päättäjät lupasivat lain purkuprosessin aikana, monet julkisen taiteen hankkeet ulkoistet-

tiin toimijoille, joilla ei ollut käsitystä naapurustojen erityisluonteesta, historiasta eikä aikaisemmasta muraalitai graffiti­kulttuurista. Cividanis näkee vähemmistöjen sivuuttamisessa yhtäläisyyksiä kolonialismiin. ”Minua hätkähdytti, miten hanketilaisuuksissa yhteisöämme edustivat ainoastaan ulkopuoliset konsultit”, hän kuvailee.

Nykyisin Cividanis toimii perustamassaan taidekativistien Paint LA -järjestössä. Se sai alkunsa vuonna 2015 rakentavana kritiikkinä sille, miten trendikästä katutaidetta käytettiin välineenä alueiden ilmeen muuttamiseksi. Lopullisena sytykkeenä toimi

24 •

1 / 2020

se, kun Cividanisin köyhään ja ylikansoitettuun kotinaapurustoon alettiin järjestää katutaiteen kävelykierroksia. Nämä seurasivat alueelle suunniteltua isoa rakennushanketta, jossa tyypilliseen tapaan sivuutettiin sekä asukkaiden edut että uhkakuvat kohtuuttomien asumiskustannusten noususta entisestään.

Katutaide onkin lähes kirosana taiteilijalle, joka on 12-vuotiaasta lähtien maalannut juniin, teollisuusrakennuksiin, aitoihin ja hylättyihin taloihin osana 30-henkistä Loks Angeles -graffitiryhmää.

”JULKISESSA TILASSA TAIDE SAA MERKITYKSENSÄ IHMISTEN ERILAISISTA SUHTAUTUMISTAVOISTA JA NIIDEN VÄLISISTÄ RISTIRIIDOISTA.” Katutaiteeseen liittyvä vallankäyttö nivoutuu hänen mukaansa laajempiin yhteiskunnallisiin rakenteisiin: ”Muraalien ja julkisen taiteen vapauduttua graffiti on yhä ankarammin kiellettyä. Minulla on ystäviä, jotka ovat istuneet sen tekemisestä vankilassa. Nykyään siitä saa herkästi vakaville rikoksille varatun elinikäisen merkinnän tuomittuna rikollisena, mikä vaikeuttaa työllistymistä. Graffititaustaisia taiteilijoita ei siksikään suosita kaupungin taidehankkeissa.”

Cividanisin kotikulmilla katu­ taidehankkeet ovat toisinaan kärjistäneet ilmapiiriä. ”Taidekävelyitä naapurustossa todistaneet paikalliset kokivat olevansa kuin eläintarhassa.

Kun paikalle ilmestyivät korni, rap-­ artisti Tupac Shakuria esittävä muraali poneineen ja sateenkaarineen sekä newyorkilaistaiteilijalta tilattu California Love -maalaus, moni sai tarpeekseen. Teoksia alettiin tägätä ja tärvellä heti niiden valmistuttua. Tällaisten seurausten vuoksi katutaide­ hankkeiden lupien myöntämiseen keskusta-alueilla suhtaudutaan nyt kriittisesti.”

Cividanis pyrkii silti rakentavaan dialogiin ja uskoo, että yhteisymmärrys on mahdollista. Hän ei halua leimata katutaiteilijoita tai kaupallisia tilaustöitä, joita tekee itsekin, vaan penää kestävän kehityksen hankkeita, joissa naapurusto yhteisöineen huomioi­daan. Cividanis toimii usein paikallisten artistien, aluekehityshankkeiden vetäjien ja kansalaisjärjestöjen välissä. Kenties tilanne ei ole vielä täysin riistäytynyt käsistä.

S UOM A L A IN E N väitöskirjatutkija ­Tero Frestadius on perehtynyt julkisen taiteen kytkeytymiseen asuinalueiden kehitykseen Los Angelesissa. Tilanne on hänen mukaansa toinen kuin Suomessa. Etnisesti jyrkästi eriytyneessä kau-

Väitöskirjatutkija Tero Frestadius isännöi Nery Cividaniksen kolmen viikon vierailua.

Helsingin Suvilahteen syntyi $ir CCi:n spontaanisti maalaama omistusteos.

punkirakenteessa erillisten alueiden merkitys korostuu. ”60-luvun Chicano- ja Black Power -aktivistien vaatimukset yhteisöjen itse­hallinnosta toistuvat yhä keskustelussa julkisesta taiteesta. Uusi katutaide tuo esiin autonomian haurauden valtavien rakennushankkeiden edessä”, Frestadius analysoi.

Rotulinjojen jakamassa Los Angelesissa katutaiteesta tulee helposti vallan väline, kun auktoriteeteille kiusallisia paikkoja kaunistetaan liiketoiminnalle sopiviksi. Mellakoiden, jengien ja köyhyyden jälkiä on vaikea peittää värikkäillä muraaleilla, kun rakenteellisen eriarvoisuuden pitkä historia määrittää asukkaiden itseymmärrystä ja jokapäiväistä elämää.

K AT U TA IT E E N M Ä Ä R IT T E LY on vaikeaa ja monitulkintaista. Se käsittää monia eri tekniikoita ja muotoja, joista yleisimmin tunnettuja ovat perinteinen graffiti ja tägit. Lisäksi katutaidetta ovat seinämuraalit, sapluunataide, neulegraffiti, tarrat, julisteet ja erilaiset katuinstallaatiot.

Suomessa näkyvimpiin alan toimijoihin kuuluu Upeart, joka on tuottanut valtakunnallisesti yli 70 teosta viimeisen neljän vuoden aikana. Upeartissa toimivat rinnakkain osakeyhtiö ja

”BRÄNDIT JA MAINONTA OVAT HYÖDYNTÄNEET URBAANIA TAIDETTA PITKÄÄN KAIKKIALLA. EN TUNNISTA YHTEYTTÄ GENTRIFIKAATIOON SUOMESSA ALUEILLA, JOILLE TEOKSIA TEHDÄÄN. LÖYDÄN AINOASTAAN KIINNOSTAVIA ASIOITA.”

yhdistys, mikä on tuttua esimerkiksi isommilta musiikkifestivaaleilta.

Enemmistö Upeartin tuottamista teoksista on UPEA-festivaalille toteutettuja muraaleja. Pääkuraattori ja taiteellinen johtaja Jorgos Fanaris ei näe yhtymäkohtia kipupisteisiin Los Angelesissa: ”Brändit ja mainonta ovat hyödyntäneet urbaania taidetta pitkään kaikkialla. En tunnista yhteyttä gentrifikaa-

tioon Suomessa alueilla, joille teoksia tehdään. Löydän ainoastaan kiinnostavia asioita. Jos joku kokee, että asioita tehdään väärin, sittenhän on helppo tehdä paremmin. Yhdysvalloissa ongelmana on heidän järjestelmänsä, ei niinkään taide.”

Upeart ei pidä teoksiaan tai edes graffitia ulkopuolisuudessaan katutaiteena vaan profiloituu julkiseen taiteeseen. Tämäkin kertoo määritelmien häilyvyydestä ja subjektiivisuudesta.

Fanariksen mukaan muralisteista yli puolet maalaa tai on maalannut myös graffitia.

Upeartille paikallisuus tai yhteisöllisyys eivät ole ykköskriteerejä, vaan näkökulmia muiden joukossa. Se näkyy ulkomaisten taiteilijoiden määrässä. Taiteilijoilla on harvoin aikaa ja mahdollisuutta saapua ennalta perehtymään ympäristöön ja konteksteihin, mutta Upeart toimittaa taustaksi perusteelliset infopaketit. Muraalihankkeiden prosessit ovat monimutkaisia. ”Saatamme tarvita 6–8 osapuolen mielipiteet yksittäiseen hankkeeseen.

Esimerkiksi festivaalitöitä on rahoittamassa kaupunki. Kiinteistö voi olla kaupungin omistama tai yksityinen.

Sen jälkeen on vielä edessä lupaprosessi, taiteilijavalinta ja naapurikuulemiset. Eri tahojen kanssa käydään läpi monia asioita eikä mikään ole itsestäänselvää. Prosessi on haastava ja työläs”, Fanaris kuvailee.

Monet tahot siis käyttävät valtaansa yksittäisestä muraalista päätettäes­sä.

Upeartille teosten kova tuotantotahti on ollut strateginen valinta, ja töiden innokas vastaanotto on tuonut tilauksia. Fanaris huomauttaa, että some­ ympäristö instagram-kuvastoineen vääristää mielikuvia siitä, mitä tavalliset ihmiset todellisuudessa ympäristössään näkevät. ”Se, että joku haluaisi joka paikan täyteen julkista taidetta, on virhekuvitelma. Kyllä kaikelle taiteelle on tilaa. Ennemmin puuttuisin mainonnan määrään”, Fanaris täräyttää.

KU I N K A S IT TE N TU LKITA esimerkiksi muraalin taustoja ja tekijöitä? Kun Tero Frestadius kohtaa uuden muraalin, hän etsii ensimmäiseksi signeerausta.

Onko työ tehty taiteilijan, kollektiivin vai yhteisön nimissä? Seuraavia kysymyksiä ovat seinän omistaja, työn tilaaja ja rahoituksen lähde. Näillä pääsee jo pitkälle.

Sen jälkeen Frestadius miettii teoksen laajempaa sijaintia ja sitä, minkälaisia yhteyksiä se herättää tekijän, katsojien ja paikan välillä. Viittaako maalaus ympärillään asuviin tai liikkuviin ihmisiin, ympäristöönsä tai vaikkapa johonkin paikassa tapahtuneeseen? ”Julkisessa tilassa taide saa merkityksensä ihmisten erilaisista suhtautumistavoista ja niiden välisistä ristiriidoista. Se on eräänlaista laajempaa vuoropuhelua. Arvuuttelu taiteen, tekijöiden ja tilaajien tarkoitusperistä on olennainen osa tätä keskustelua” Frestadius sanoo.

Jari Tamminen

NAUTI TYHJYYDESTÄ JYMYSUOSITUT VASTAMAINOKSET VÄRIKUVINA

Tilaukset kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109

25€ SIS. POSTIKULUT

Rohkeasti luonnon puolesta ympäri Suomen.

Tule mukaan Luonto-Liiton toimintaan!

Toimintaryhmät ilmastoryhmä itämeriryhmä metsäryhmä susiryhmä luonnonharrastus- ja ympäristökasvatus 1. L-L Pohjois-Suomi 2. L-L pohjanmaa 3. L-L Keski-Suomi 4. L-L Savo-Karjala 5. L-L häme 6. L-L varsinais-suomi 7. L-L uusimaa 8. L-L kaakkois-suomi

Luonto-Liit to on 15–29-vuotiaiden luonto- ja ympäristöjärjestö.

Katso lähin piirisi ja toimintaryhmät osoit teesta www.luontoliit to.fi.

KANGASALA-TALO Kuohunharjuntie 6, Kangasala | info @ kangasala-talo.fi | 040 773 0148 Avoinna: ti–ke 11–17, to 11–19, pe–la 11–17, su 11–15, ma suljettu. kimmopyykkotaidemuseo.fi

15€

Torakka ottaa ohjat käsiinsä pääministerin hahmossa ja ryhtyy selättämään Brexitkaaosta. Polttavan ajankohtainen satiiri kantaa Kafkan ja Orwellin kaikuja.

13,50€

McEwan’s scabrous satire, in which an insect is transformed into the PM, is a comic triumph.

– The Guardian

Muutos lähtee pienestä!

20€

Äärimmäiset sääilmiöt ovat vasta alkua. Tulossa on nälänhätiä, pakolaiskriisejä, talousromahduksia ja konflikteja. Kriitikkojen ylistämä teos ei jätä sijaa skeptisyydelle tai sinisilmäiselle toiveajattelulle.

25€

Suomen kieli on suomalaisille rakas, ja suhtaudumme siihen intohimoisesti. Kirja avaa oman kielemme uudessa valossa.

Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja.

Rosebud Citycenter ja RB Mini, Asematunneli • Kaisa-talon kirja ja kahvi • Rosebud Tiedekulma Rosebud Kaapeli • Kuopion Rosebud, kauppahalli www.rosebud.fi

26 •

1 / 2020

Vapaa Vapaa media media Sananvapaus

– uhanalainen laji Unkarissa Kymmenen vuotta Fidesz-puolueen valtaa on ajanut kriittiset äänet printistä verkkoon.

V

TEKSTI SUNNA KOKKONEN KUVA JUSSI JÄÄSKELÄINEN

IKTOR

ORBÁNIN

Fidesz-­puolue voitti vuoden 2010 parlamenttivaalit murska­ lukemin, ja Orbán kohosi pääministeriksi toistamiseen. Oikeistolaisen konservatiivipuolueen Fideszin menestys selittyi aluksi äänestäjien tyytymättömyydellä edellisen pääministeri Ferenc Gyurcsányn talouspolitiikkaan, joka johti verojen ja julkisten maksujen korotuksiin sekä palkanalennuksiin. Protestiäänillä valtaan noussut Orbán hyökkäsi voimakkaasti kansalais­ oikeuksia vastaan vuonna 2011. Silloin media- ja korkeakoululakeja muutettiin. Uuteen medianeuvostoon sijoitettiin vain hallitukselle uskollisia ihmisiä, ja yleis­ radio teki suuria henkilöstö­vaihdoksia.

Suomalainen Annastiina ­Kallius asui Unkarissa kymmenen vuotta ennen kuin muutti vastikään takaisin Suomeen. Hän opiskeli, työskenteli ja toimi aktiivisesti kansalaisjärjestöissä Budapestissa. Nyt hän viimeistelee Helsingin yliopistolla Unkaria koskevaa sosiaali- ja kulttuuriantropo­logian väitös­kirjaansa.

Ensimmäisinä Unkarin-vuosinaan Kallius ei osannut kieltä riittävän hyvin ymmärtääkseen uutisia, mutta kielitaidon kartuttua maan media­kenttä tuli tutuksi. Hän vaikuttui siitä, miten hyvä medialuku­taito u ­ nkarilaisilla on. ”Päivälehdet eivät ole puolueettomia, vaan ne kannattavat tiettyä poliittista ideologiaa. Kansalaiset ovat tietoisia ja kiinnostuneita siitä, mitä kulisseissa tapahtuu.”

Kallius todisti 2010-luvun alussa median suurta murrosta, kun Unkariin perustettiin lukuisia verkkomedioita. Yksi tunnetuimmista on Átlatszó, joka on erikoistunut paljastamaan politiikan ja talouselämän korruptiota. Átlátszón toimittaja Attila Bátorfy antaa haastattelun yhteisökeskus Aurórassa, jossa julkaisun toimitus sijaitsee. Bátorfy on pitkän linjan talous- ja korruptiotoimittaja, joka opettaa lisäksi budapestilaisessa ELTE-­ yliopistossa journalismia.

1 / 2020 • 27

Puolan oikeuslaitos on rapautunut, mutta lehdistönvapaus elää

K

Attila Bátorfyn toimittajanura alkoi vauhdikkaasti, kun hän sai työkavereineen selville lehtensä hämärän rahoituskuvion. Hän irtisanoutui yhdessä seitsemäntoista muun toimittajan kanssa.

Katutason ja toimituksen välissä on ainakin viisi raskaasti lukittua ovea, eikä Átlátszón logoa näy missään.

Julkaisulla on syytä pitää matalaa profiilia, sillä se on erikoistunut paljastamaan sekä poliittisia että talouselämän korruptiotapauksia. Átlátszón perusti vuonna 2011 Unkarin suurimmasta verkkojulkaisu Index.hu:sta pot-

”KANSALAISILLA ON PERUSTELTU SYY USKOA, ETTÄ HALLITUKSELLA ON SUURI SUUNNITELMA – MUTTA HE EIVÄT TIEDÄ, MIKÄ SE ON.”

Fideszin retoriikka ujuttautuu myös hallitusta vastustavien alitajuntaan, sillä siihen joutuu törmäämään päivittäin. Metrossa jaetaan ilmaislehtiä, kadunvarsia koristavat propagandajulisteet, ruokakaupoissa soivat yleisradion kanavat ja postiluukusta tungetaan lentolehtisiä.

Annastiina Kallius kertoo unkarilaisesta nuoresta naisesta, jota hän on haastatellut väitöskirjaansa. Hän auttoi naista kirjoittamaan hakukirjettä länsi­eurooppalaiseen yliopistoon. Tämä oli käyttänyt Orbánin viljelemää propagandatermiä oikean ilmaisun sijaan. Kun Annastiina huomautti virheestä, nainen järkyttyi ja sanoi: ”Näetkö, Annastiina! Juuri tämän takia minun pitää muuttaa pois täältä.”

V E R KKO LE HTI ÁTL AT SZÓ LL A pyyhkii hyvin. He saavat riittävästi tukea Open kut saanut toimittajalegenda T ­ amás Society Foundationilta, joukkorahoituskampanjoista ja projektirahoituk­Bodoky, joka halusi käynnistää sena, joten heidän ei tarvitse hankkia joukko­rahoitteisen korruptionvastaisen verkkolehden. Hänen suunniteledes mainostuloja. Toisin on muiden milleen naurettiin päin naamaa. pienten tai keskikokoisten Fideszin ”Mutta täällä me vieläkin olemme”, vastaisten julkaisujen laita. Ne haalivat toimeentulonsa mainoksista tai ykBátorfy hymähtää. sityisistä lahjoituksista. Rahapula vaiL E H D I S TÖ N VA PAU T TA on rajoitettu kuttaa laatuun, sillä näkyvyydestä on taisteltava hallituksen vallassa olevia Unkarissa samaan tahtiin kuin kansalaisoikeuksia ylipäätään, koska halmedioita vastaan. Niillä on reilu budlitus toteuttaa yleensä suuria muutosjetti, sillä niille maksetaan avokätisesti paketteja. propagandamainosten julkaisemisesBátorfy huomauttaa, että kun oita. Näkyvyystaistelussa oppositiomekeudet rapautuvat hiljalleen vuosien dia joutuu turvautumaan halpoihin mittaan, muutosta on vaikeampaa hakonsteihin. vaita: ”Lehdistön ja koko kansalaisyh”Muutama vuosi sitten hyvästä itseteiskunnan tilanne on huonompi kuin näisestä verkkojulkaisusta tuli päiväskaksi vuotta sitten. Kahden vuoden sä ulos kolme klikkijuttua ja yhdeksän päästä menee vielä heikommin.” kovatasoista artikkelia. Nyt luvut voi Orbán on kertonut avoimesti­ kääntää toisin päin”, Kallius sanoo.

Sekä Kallius että Bátorfy koroshaluavansa pysyä pääministerinä 2030-­ luvulle asti toteuttaakseen tavat, että Fideszin valta on ennen ­visionsa ihanne-Unkarista. Kansalaikaikkea taloudellista. Lehdistönvasilla on perusteltu syy uskoa, että halpautta ei tarvitse rajoittaa lakiteitse, lituksella on suuri suunnitelma – mutkun median voi ottaa haltuunsa haata kansalaiset eivät tiedä, mikä se on. limalla suurimman osan lehdistä ja Tämä synnyttää salaliittoteorioita, eitv-­kanavista Orbánia lähellä ole­vien kä lopulta voi enää uskoa ketään: halsuur­ omistajien haltuun. Bátorfyn lituksen tiedotus­kanavia, oppositiolehmukaan 2010-luvun alussa vain muudistöä tai edes omia läheisiä. tama suuri mediatalo oli hallituksen

UN KESKUSTELLAAN sa-

nanvapaudesta Euroopan unionissa, Puola ja Unkari mainitaan usein samaan hengenvetoon. Kummassakin kansallismielinen, autoritäärinen puolue hallitsee suurella enemmistöllä.

Vapauden ja demokratian tilaa ympäri maailman kartoittavassa Freedom House­ -järjestössä Euroopan ja Euraasian alueiden tutkimusta johtava Zselyke Csaky pitää maiden niputtamista virheellisenä. ”Toisin kuin Unkarissa, Puolassa on paljon itsenäisiä, yksityisiä medioita, joiden rahoitus on kunnossa ja joilla on laaja levikki.”

Yleisradio ja julkisomisteiset paikallismediat on valjastettu Laki ja oikeus -valta­puolueen äänitorviksi, mikä ei ole Puolassa uutta. Julkisrahoitteinen lehdistö on aina ollut jokseenkin hallituksen ohjauksessa. Viimeisen viiden vuoden aikana tosin hallituksen kantojen vaimea hymistely on vaihtunut suoriin hyökkäyksiin oppositiopoliitikkoja, medioita ja kansalaisjärjestöjä vastaan.

Csaky pitää Puolan suurimpana ongelmana oikeuslaitoksen joutumista valtapuolueen käsiin. Tuomioistuinten puolueellisuus koskettaa myös lehdistöä, sillä valtapuolueen poliitikot ja hallituksen vallassa olevat lehdet ja tv-kanavat haastavat oppositiomedioita oikeuteen. Syytteiden tarkoitus on väsyttää vastaaja viemällä heiltä niin paljon aikaa ja voimavaroja, että tämä joutuu keskittymään oikeustaisteluun eikä varsinaiseen työhönsä.

Moni puolalaisista yksityisrahoitteisista medioista on osittain tai kokonaan ulkomaisessa omistuksessa. Csakyn mielestä on mahdollista – muttei todennäköistä – että hallitus rajoittaisi seuraavaksi ulkomaalaisten omistusosuuksia. ”Niin sanotusta repolonisaatiolaista on ollut puhetta, mutta aloite ei ole ottanut vielä tuulta alleen.”

Rajoitus rikkoisi räikeästi EU:n perusoikeuksia, kuten omaisuuden ja rahan vapaata liikkuvuutta. EU-oikeuden rikkominen ei ole estänyt Puolaa ennenkään, joten huoli on aiheellinen.

tastani nettisivuillani ja Twitterissä.

Perheeni ja ystäväni nauroivat jutulle makeasti”, Bátorfy sanoo.

Toimittajiin kohdistuvia uhkia ei voi ohittaa olankohautuksella, vaikka ne joskus hupia tuottavatkin. Bátorfy on varma siitä, että Átlátszón toimitusta salakuunnellaan. Lisäksi uusnatsit ovat käyneet vuoden 2019 puolella vandalisoimassa Auróran tiloja. Bátorfy epäilee, että tuhotyöt ovat hallituksen junailemia.

V U O N N A 2018 säädetty laki kieltää

Suomalainen Annastiina Kallius on muuttanut pois Budapestista kymmenen vuoden jälkeen, mutta jatkaa työtään, Unkari-tietouden levittämistä, väitöskirjatutkijana.

ohjauk­sessa. Nyt lähes kaikki päivälehdet ja radiokanavat ovat siirtyneet orbánmielisten omistukseen, ja vapaata journalismia voi lukea vain netistä tai aikakauslehdistä.

O P P O S IT I OTO I M IT TA JA N arkipäivä ei ole herkkua: moni elää Kalliuksen mukaan minimipalkalla, noin 300 eurolla kuussa.

Kuten monet muutkin Fideszin vastustajat, myös Kallius ja Bátorfy ovat joutuneet hallitusmielisten tiedotusvälineiden mustamaalaamiksi. Kallius nostettiin television vaaliohjelmassa esiin valtion vihollisena kasvokuvan kera, ja Bátorfysta kirjoitettiin lehtijuttu loukkaavaan sävyyn. ”Jokainen minua koskeva fakta oli väärin, vaikka kerron avoimesti taus-

kansalaisjärjestöjä vastaanottamasta ulkomaista rahoitusta. On aihetta pelätä, että sääntöä laajennettaisiin koskemaan myös mediaa. Moni yksityinen pieni julkaisu on joko ulkomaalaisomistuksessa tai toimii osittain kansainvälisellä projektirahoituksella.

Vapaan lehdistön tulevaisuus on Orbánin käsissä. Unkarin seuraavat parlamenttivaalit käydään kahden vuoden päästä. Fideszin suurenemmistön voisi estää vain oppositiopuolueiden järjestelmällinen yhteistyö.

Niin kävi Budapestin pormestarinvaaleissa viime syksynä, kun opposition yhteisehdokas kukisti istuvan Fideszpormestarin. Niin laajan koalition kasaaminen on kuitenkin lähes mahdoton tehtävä. Kallius vertaa Unkaria Suomeen: ”Voisivatko vihreät ja perussuomalaiset tehdä yhteistä kampanjaa, jos kokoomus olisi kaapannut vallan?”

Bátorfy haluaa päättää haastattelun positiviiseen ongelmaan. ”Olemme saaneet niin hyvin rahoitusta tälle vuodelle, että palkkaisimme mielellämme lisää toimittajia. Mutta emme vielä ole löytäneet vielä ketään tarpeeksi hyvää!”

KESÄTÖITÄ TARJOLLA! Haluatko puolustaa ihmisoikeuksia ja muuttaa maailmaa? Hae feissariksi tai vinkkaa kaverille! Työt voi aloittaa heti helmikuussa, mutta voit hakea myös kesätöitä.

Hae: www.amnesty.fi/feissari English applications: www.amnesty.fi/facetoface

U AT N

K

NK

SK

AT

TE

UU

U

Ä IS

L IS

JU N

♥

RE

B R AH E N KE N T TÄ

OL

KIVEN K AT U

U

%

SIS

ST

-60% -30%

EK

TY

SÖ

-50

RN

TE

AL

AT

U

RAVINTOLA AUKI: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä

AT IE

NG INK

♥ IE NT EE M

Heluna Shop, Hämeentie 48, Helsinki. ti–pe klo 12–18, la klo 12–16.

WWW.HELUNANETTI.COM

MAINOSTAJALLE! Haluatko mainostaa yritystäsi keltaisilla sivuilla? Hienoa! Se on nimittäin edullista ja tehokasta. Ota yhteyttä: voima@voima.fi

TI TA

N

N

LI

JA

RA

ES

SÖ

RN

ÄI

ST

EN

ID

E

HÄ VI

M SILTASAARENKATU

Vegaanikenkiä, kosmetiikkaa, kirjoja, kodinpuhdistusaineita, karkkia, Reilun kaupan tuotteita ja paljon muuta!

• jäännöspareja kengistä • Herbatint-hiusvärejä • Beauty Without Cruelty -meikkejä • paljon muuta!

AN

KA

TU

M

M

AT U

♥ Liike lopetetaan huhtikuussa.

Alessa runsaasti mm.

AJ

VAASANKATU

HE LSI

LOPPUUNMYYNTI!

ÖP

HAKANIEMENRANTA

Kalli♥n KELTAISET SIVUT

Kallion keltaiset sivut kokoaa yhteen alueen parhaat palvelut Hakaniemestä Harjuun ja Linjoilta Kalasatamaan.

HÄMÄRÄÄ 1 / 2020 • 29 HISTORIAA

Elsie Wright ja Frances Griffiths todistivat kuvillaan keijukaisten olemassaolosta.

Mediahuijauksia ja joukkohysteriaa Kuvanmuokkaukset ja valeuutiset eivät ole pelkästään someajan ilmiöitä, vaan tapauksia löytyy yli sadan vuoden takaa. Parhaimmillaan median huijaukset tai väärinymmärrykset jäävät elämään vuosikymmeniksi.

M

TEKSTI MIIKA AUVINEN

tarinan siitä, kuinka vuonna 1938 yhdysvaltalaiset radiokuuntelijat joutuivat paniikin valtaan kuunnellessaan radiosovitusta H. G. Wellsin Maailmojen sota -teoksesta. Sovitukseen kuuluivat realistiset uutislähetystä mukailevat osiot, jotka tarinan mukaan osa kuuntelijoista otti todesta. Marsilaiset olivat hyökänneet maapallolle, mikä sai useat kuuntelijat aseistautumaan ja säntäilemään kauhun vallassa kaduilla. Osa piiloutui kellareihin ja toiset pakenivat vuorille.

Harvempi tietää, että kyseessä oli tuplahuijaus. The Telegraph -lehden vuonna 2016 julkaiseman jutun mukaan Maailmojen sota -paniikki on myytti, jonka 1930-luvun lopun lehdistö loi pian kuunnelman jälkeisinä päivinä. Lehdistö teki aiheesta laajan ilmiön, vaikka ilmeisesti kyseessä oli vain muutama yksittäinen panikoitunut tapaus.

Syy lehdistön tempaukselle oli ilmeisesti lehdistön ja radion välinen kilpailu yleisön huomiosta. Sanomalehdet koettivat saada radion näyttämään epäuskottavalta tai jopa vaaralliselta.

Suomessa fiktio radiossa herätti ihan oikeita pelkotiloja vuonna 1985.

Tuolloin YLE esitti dokumenttimuotoisen kuunnelman Seuraava sota. Alun perin yhdysvaltalaisen Jan HartmaONI TUNTEE

nin luomassa kuunnelmassa Kuuban ohjuskriisin seurauksena syttyy ydinsota, suuret kaupungit tuhoutuvat ja maailma on ydinsäteilyn vallassa.

Vaikka kuunnelman tekijät koettivat välttää Maailmojen sota -tapauksen kaltaista paniikkia, osa kuuntelijoista hämmentyi realistisesta kerronnasta ja soitti järkyttyneenä hätänumeroon.

Kuvien maine eli vuosikymmeniä: asiantuntijat löysivät viitteitä väärennöksistä, ja kuvan ottaneet serkuksetkin välillä vilauttelivat huijauksen mahdollisuutta. Wright ja Griffiths tunnustivat kuitenkin valokuvat lopullisesti väärennöksiksi vasta 1980-luvulla.

TOT U U T TA V E N Y T E TÄ Ä N usein sen-

H I S TO R I A N KU VA H U IJAU K S I S TA löy-

tyy myös rutkasti esimerkkejä. Nykypäivän tietokoneella tehtyä kuvanmuokkausta ja deep fakea edelsivät muun muassa vuonna 1917 otetut otokset Cottingleyn keijukaisista.

Kuvissa serkukset Elsie Wright ja Frances Griffiths leikkivät keijujen kanssa. Noina vuosina okkultismi ja spiritualismi elivät yhtä kultakauttaan. Keijuja pidettiin todisteena järjellä selitettävän maailman ulkopuolisista ilmiöistä. Griffiths oli ensimmäisten kuvien aikana 10- ja Wright 16-vuotias. Nykykatsoja huomaa heti keijujen olevan paperisia.

Sherlock Holmes -tarinoiden kirjoittaja Arthur Conan Doyle oli taipuvainen uskomaan henkimaailmaan. Hän tutki keijukuvia intohimoisesti ja uskoi niiden olevan varma todiste tuonpuoleisista maailmoista. Doyle kumppaneineen myös toimitti valokuvat asiantuntijoille, jotka eivät löytäneet merkkejä väärennöksistä, mutta toisaalta eivät myöskään todisteita aitoudesta.

saatiohakuisuuden nimissä. Välillä yleisöä huijataan silkan jekkuilun vuoksi.

Newyorkilainen The Sun -sanomalehti julkaisi vuonna 1835 teleskoopilla tehtyjä havaintoja kuun asukkaista. Ihmismäiset vespertiliohomo-lajin otukset liitelivät lepakkomaisten siipiensä avulla pitkin kuun kamaraa. Kuusta löytyi myös puita, meriä ja temppeleitä. Pinnalla vaelteli miniseeproja, sarvekkaita karhuja ja hännättömiä majavia muistuttavia otuksia. Havainnot oli muka tehnyt yksi aikansa suurimmista astro­ nomeista John Herschel.

Herschel oli aito kuututkija, jonka nimiin pantuun sanaan suuret yleisöt luottivat. Lennokkaat väitteet keräsivät luonnollisesti skeptikkojen huomion. Ajan mittaan pöyristyttävät väitteet kuun asukkaista osoitettiin huijaukseksi. Kepponen jäi historiaan Suurena kuuhuijauksena. Kauhu- ja dekkarikirjallisuuden uranuurtaja Edgar Allan Poe oli yksi skeptikoista, sillä hänen oma kuuhuijauksen-

sa The Unparalleled Adventure of One Hans Pfaall oli julkaistu vähän aiemmin Southern Literary Messenger -lehdessä.

TA H A LLI S TE N H U IJAU S TE N ja keppos-

ten lisäksi luotettavatkin lehdet saattavat unohtaa lähdekritiikin, jos kertomus on tarpeeksi herkullinen.

Vuonna 2012 Suomessa seurattiin Enkeli-Elisaa Facebook-ryhmässä, blogissa ja lopulta tiedotusvälineissä. Enkeli-­Elisa oli 15-vuotias koulu­ kiusattu, joka löytyi lopulta itse­ murhan tehneenä. Elisan elämästä kertoivat hänen vanhempiensa pitämä Elisan päiväkirjoihin pohjautuva blogi sekä sekä omakustanneteos ­Jonakin päivänä kaduttaa. Tarinaa seurasivat kymmenet tuhannet ihmiset.

Elisasta uutisoitiin lehdissä ja hänen tarinansa innoittaman perustettiin koulukiusaamisen vastainen yhdistys.

Teksti paljastui fiktioksi vasta, kun Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen jutussa kyseenalaistettiin tekstien aitous. Jutun myötä nousseen julkisuuden vuoksi poliisi aloitti esitutkinnan.

Kuulustelussa blogin pitäjä myönsi, etteivät Elisan vanhemmat ole oikeita henkilöitä, vaikka osittain tarina perustuikin oikeisiin ihmisiin. H ­ elsingin Sanomien toimittajille myönnettiin Bonnierin journalistipalkinto vuoden 2012 parhaasta jutusta.

MORATORIA

VUOSTÁ!

VASTAAN!

SÁMÁIDAHTTON GUOVLU

DECOLONIZED SAAMI AREA KOLONIÁLA LÁGAT EAI FÁMUS COLONIAL LAWS NOT APPLIED

Näyttely yhdistää taiteen ja aktivismin. Samalla se avaa saamelaisten asemaan liittyviä ongelmia.

moratoriadoaimmahat.org

Moratoriotoimiston ja Suohpanterrorin teokset ovat esillä Mikkelin taidemuseossa kevään a

TEKSTI JARI TAMMINEN

R

E I L U S ATA V U OT TA

sitten itsenäinen Suomi haki paikkaansa ja tapaansa olla. 1800-luvun loppupuoliskolla hahmottunut idea ­nykyisenkaltaisesta kansallis­ valtiosta on monin tavoin mainio, mutta se on tuonut myös murhetta maailmaan.

Kansallisvaltion ja sen alueella elävien alku­peräiskansojen edut ja ­ oikeudet ovat usein ristiriidassa keskenään. Tämä ristiriita on nähtävissä ­ympäri maailmaa, myös Suomessa.

Yli sata vuotta sitten tehtiin linjauksia, jotka vaikuttavat yhä tänäänkin saamelaisten asemaan. Suomalaiset harvemmin mieltävät kolonialismin historian olevan osa Suomen histo­riaa, mutta Suomen valtiota voi perustellusti kuvailla siirtomaaisännäksi ­omien rajojensa sisällä. ”Suomi repi meidät irti maastamme ja riisti oikeu-

temme siihen. Suomi hyväksi­ käytti ja raiskasi, pyyhki muistomme, historiamme”, saamelainen taiteilija-aktivisti Jenni Laiti linjaa. ”Kolonialismi toi kulttuuri­ assimilaation ja pakkomuutot.

On kestänyt kauan saada takaisin edes osa menetetystä, ja yhä tilanne on se, että menetämme itsestämme palan palalta.”

TA I DE O N M A H DO LLI S TA näh-

dä itseisarvoisena, taiteena taiteen takia. Taiteen voi myös nähdä työkaluna, jonka tarkoitus on muuttaa näkijänsä ja kokijansa ajatukset ja ehkä jopa maailmaa. Mutta onko tuo työkalu taidetta, jos työkalua käyttää aktivisti?

2000-luvun muuttuvassa mediaympäristössä ja yhteiskunnassa aktivistit ovat löytäneet lukuisia uudenlaisia tapoja ja kanavia ajaa asiaansa. Toisinaan voi olla järkevää tehdä propagandakuvastolla

Moratoriotoimisto

GALLERIA

leikitteleviä kuvia sosiaalisessa mediassa jaettavaksi. Toisinaan voi myös olla perusteltua järjestää mielenosoituksia siellä, missä yleisönä ovat vain metsän eläimet – ja valokuvaaja. Ehkä nämä taiteenmuotoiset teokset kannattaa myös viedä museoon.

Kaikki oheiset kuvat sijoittuvat jonnekin taiteen ja aktivismin ristiaallokkoon.

Näiden teosten määritteleminen puhtaasti taiteeksi tai pelkästään aktivismiksi olisi virhe. Ne voivat olla yhtä aikaa kahta eri asiaa, eivätkä tarkoitukset himmennä t­oisiaan. Ei tarvitse miettiä, mihin lokeroon mikäkin teos putoaa.

Lokeroimista olennaisempaa on katsoa sitä, mitä teoksien tekijöillä on ollut sanottavana.

VUOSTÁ! VASTAAN! -näyttely Mikkelin taidemuseossa 21.2.–10.5.

Kirjoittaja on Voiman toimittaja ja näyttelyn kuraattori.

Jonne Sippola

("Maa on elämä”, inarinsaamea). Red Line -mielenosoitus Saamenmaalla syksyllä 2018.

VUOSTÁ! VASTAAN!

ajan.

Jonne Sippola

Jonne Sippola

Suohpanterror

1 / 2020 • 31

”Eana lea eallin” (”Maa on elämä”, pohjoissaamea), muistutettiin mielenosoituksessa, jonka aiheena oli pohjoisen luonnon suojelu Jäämeren radalta.

Suohpanterror

Suohpanterror

GALLERIA

32 •

1 / 2020

1 / 2020 • 33

Media

Bolivian kriisin tarinoiden taustajoukot Itsevaltaiseen hallintoon kyllästyneet kansalaiset vaativat Boliviassa demokratiaa, mutta oikeistoeliitti kaappasi vallan itselleen.

Kansainvälisissä uutisissa tapahtumia tulkittiin omien toiveiden läpi.

K

TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA JUSSI JÄÄSKELÄINEN

U N B O L I V I A N sosia-

listipresidentti Evo Morales erosi virastaan viime vuoden marraskuussa, kansainvälinen lehdistö kiirehti määrittelemään tapahtuman syitä. Näkökulma vaihteli poliittisesta asemasta riippuen: oikeistolaiset mediat kutsuivat tapahtumaa demokraattiseksi siirtymäksi, vasemmistolaiset vallankaappaukseksi ja keskilinja julistetti oikeiston ja vasemmiston välistä kamppailua.

Mikä tarinoista pitää paikkansa?

Bolivian yhteiskunnallinen kriisi alkoi lokakuussa 2019, kun maassa pidettiin yhdistetyt presidentin- ja parlamenttivaalit. Lähes 14 vuotta presidenttinä toiminut sosialistipuolue MAS:n Evo Moralesin ja keskustaoikeiston Carlos Mesan kannatus oli lähes tasoissa, kunnes ääntenlasku kallistui epäilyttävästi Moralesin hyväksi. Latinalaisen Amerikan maiden järjestö OAS ja Euroopan parlamentti suosittelivat uusia vaaleja ja totesivat hiukan myöhemmin, että vaalivilppiä oli tapahtunut.

Vaalivilppiepäilyistä hermostuneet mielenosoittajat ottivat yhteen Moralesin kannattajien ja poliisin kanssa, eikä poliisi kyennyt estämään yhteiskunnallista kaaosta. Asevoimien silloinen komentaja kehotti Moralesia luopumaan vallasta tilanteen rauhoittamiseksi. Morales poistui maasta, hänen ministerinsä erosivat ja senaatin varapuheenjohtaja, konservatiivisen oikeiston Jeanine Áñez julistautui väli­aikaiseksi presidentiksi.

K A N S A I N VÄ LI S I S S Ä U U TI S I S S A kriisi

näytti toisenlaiselta kuin Boliviassa, kehitysmaatutkimuksen lehtori Eija Ranta Helsingin yliopistosta kertoo. ”Moni bolivialainen, joka aiemmin kannatti Evo Moralesia ja joka asemoi itsensä feminismiin ja vasemmistoon, ei jaa kansainvälisen vasemmiston parissa levinnyttä näkemystä sotilasvallankaappauksesta. Tilanne ei ollut armeijan aiheuttama. Armeija oli pitkään todella lojaali Moralesille, koska sai hänen kaudellaan monenlaista taloudellista hyötyä”, Ranta kertoo.

Tilanne oli sekasortoinen, mutta

Áñezin valtaannousu sujui perustuslain artiklan 169.1 mukaisesti, kuten Bolivian perustuslakituomioistuin asian­totesi. Kansainvälinen oikeisto otti tilanteesta ilon irti. Muun ­muassa Yhdysvaltojen Donald Trump ja Brasilian Jair Bolsonaro onnittelivat Boli­ viaa ”demokraattisesta vallanvaihdosta” Twitterissä. Myös tämä tarina ontuu: väliaikainen presidentti Áñez käytti valtaansa väärin alusta lähtien.

Demokraattisen väliaikaishallinnon kuuluisi pitää maa koossa seuraaviin vaaleihin saakka, mutta tähän mennessä väliaikaishallinto on pääasiassa

Moralesin lähdön jälkeen opportunistinen tilanne ja valtatyhjiö, joka antoi tilaa uusille toimijoille. Yhteiskunnallinen liikehdintä alkoi demokratiaaktivistien mielenosoituksista, mutta kansainväliseen julkisuuteen nousikin kovapuheinen äärioikeistolaisen kansanliikkeen johtaja Luis Fernando Camacho, joka oli aiemmin täysin tuntematon hahmo. Hän sai aktivisteja enemmän mediahuomiota, koska hänen lausuntonsa ovat radikaaleja.

Kärjistykset nousevat esiin varsinkin sosiaa­lisessa mediassa.

MYÖS PE R I NTE I S E N median logiikasta

”TIETTY TARINAN KEHIKKO ON PÄÄTETTY ETUKÄTEEN JA UUTISTAPAHTUMAT SOVITETTU SIIHEN.”

vainonnut mielenosoittajia, katkaissut valtiosuhteita, lämmittänyt välejä maanosan oikeistojohtajiin ja karkottanut diplomaatteja. Uusi hallinto vaihdatti myös valtiollisen Bolivia TV -kanavan johdon. Siinä missä televisioyhtiö aiemmin raportoi Moralesin onnistumisista, nyt se tiedottaa Áñezin hallinnon saavutuksista.

T I E D O N VÄ L I T YS oli kriisin aikana

hankalaa, koska isot mediatalot sulkivat ovensa turvallisuussyistä. Kansainväliset mediat raportoivat tapahtumista niukasti, koska tietoja ei voinut varmentaa. Somessa liikkui oikeaa tietoa, valeuutisia ja huhuja, joita eri poliittiset tahot käyttivät tarkoituksiinsa. ”Tilanne Boliviassa on äärimmäisen polarisoitunut, ja väkivallan uhka on jatkuvasti läsnä. Väliaikaishallitus ei ole liennyttänyt vastakkainasetteluja, päinvastoin. Bolsonaron ja Trumpin tuki väliaikaishallitukselle saattoi lämmittää joidenkin oikeistopoliitikkojen mieliä, mutta oli varmasti suuri järkytys monille mielenosoittajille ja aktivisteille, jotka kokevat heidän ideo­ logiansa hyvin vieraana ja vää­ränä.”

Rannan mukaan Boliviassa syntyi

löytyy yksi selitys: tietty tarinan kehikko on päätetty etukäteen ja uutistapahtumat sovitettu siihen. Näin yleisön on helppo seurata uutista. Tarinamuoto on kuitenkin ongelmallinen, jos sen takia välitetään liian kapea kuva todellisuudesta. ”Tilanne halutaan nähdä vasemmiston ja oikeiston välisenä taisteluna, jossa äärioikeisto on nyt voittanut”, Ranta sanoo. Hänen mukaansa myös Suomessa toimittajat leikkasivat haastatteluista hänen sivulauseitaan ja asettivat ne yllättävään tulkintakehikkoon. ”Bolivian ulkopuolella asiasta uutisoitiin suurten vastakkainasettelujen kautta. Itse koin Suomessa, että toimittajat halusivat tosi räväkkää kommenttia puoleen tai toiseen.”

Kolmas selitys piilee maantieteellisessä ja kulttuurisessa etäisyydessä.

Kaukainen maa ei ylitä uutiskynnystä kovin usein, joten katsojilla ei ole kovin paljoa taustatietoa maan tilanteesta. Tällöin uutiset pitää kertoa tiiviisti.

Lisäksi vieraisiin kulttuureihin heijastetaan helposti omia toiveita, mikä värittää tulkintaa. ”Boliviaan ja Evo Moralesin hahmoon on liitetty eri puolilla Eurooppaa ja Latinalaista Amerikkaa paljon toiveita positiivisesta muutoksesta. Jos malttaa kuunnella monia bolivialaisia ääniä, voi kuitenkin paremmin hahmottaa, mitä on tapahtumassa”, Ranta sanoo.

M O N I KU LT T U U R I S E S S A ja -etnisessä

Boliviassa poliittiset rajalinjat eivät kulje samanlaisella oikeisto–vasemmisto-akselilla kuin Euroopassa. Krii-

si alkoi, kun opiskelijat, koulutetut ja keskiluokkaiset kaupunkilaiset lähtivät kaduille osoittamaan mieltään vaalivilppiä vastaan. Moralesin kannattajat lähtivät hekin osoittamaan mieltään presidentin puolesta.

Kriisin siemenet oli kylvetty jo aiem­min. Monet feministiset ryhmät, ammattiyhdistykset, luonnonsuojelujärjestöt ja alkuperäiskansojen ryhmät kritisoivat Moralesin hallintoa: sukupuolittunut väkivalta ei vähentynyt, kritisoitu Tipnis-tiehanke kulki alkuperäiskansojen maiden halki vaarantaen perinteiset elinkeinot ja Bolivian Amazoniaa paloi, koska hallinto suosi maatalouspolitiikassaan sademetsien kulottamista. Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan Bolivian sananvapaustilanne heikkeni Moralesin kaudella. Järjestö kertoi toimittajiin kohdistuvasta väkivallasta ja mielivaltaisista pidätyksistä, joiden vuoksi media alkoi harjoittaa itse­sensuuria.

Itsevaltaisilla johtajilla on Latinalaisessa Amerikassa pitkät perinteet, ja valtaan takertuminen koitui lopulta myös Moralesin kohtaloksi. Vuonna 2016 hän hävisi kansanäänestyksen oman valtakautensa pidentämisestä, mutta jatkoi silti presidenttinä. Lokakuun vaaleissa Morales valittiin neljännelle kaudelle, vaikka vain kaksi kautta oli sallittu. ”Boliviassa on jo pitkään käyty taistelua siitä, mitä demokratialla itse asiassa tarkoitetaan: se ei voi olla ainoastaan edustuksellista demokratiaa, joka Boliviassa on usein tarkoittanut taloudellisen eliitin valtaa ja eliittiä hyödyttävää talouspolitiikkaa. Moralesin hallitus pyrki muuttamaan asioita niin, että köyhimmät ja eri alkuperäiskansat saisivat ääntään kuuluviin. Siksi olikin niin ristiriitaista, että hän itse takertui valtaan samaan tapaan kuin vanha eliitti. Moni aktivisti siis ajoi todellista kansanvaltaa, mutta perinteinen oikeistoeliitti kaappasi demokratiataistelun omiin nimiinsä”, Ranta sanoo.

Bolivian tapahtumista voi kertoa myös seuraavanlaisen tarinan: itsevaltaiseen hallintoon kyllästyneet kansalaiset vaativat demokratiaa, mutta päätyivät takaisin lähtöpisteeseen.

Epädemokraattinen presidentti vaihtui toiseen samanlaiseen.

RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI.

Päivälehden museo Ludviginkatu 2-4 Helsinki

Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109

JO ON I E U N MU U T SE IST O EN

VUOSTÁ! VASTAAN! &

MIL

HÄIRIKÖT-PÄÄMAJAMUSEO 21.2. – 10.5.2020

Voiman lukijamatka näyttelyn avajaisiin Mikkelin taidemuseoon 20.2.2020 Lähtö Helsingistä 15:00, paluu 00:30. Hinta 10€.

Ilmoittautumiset ja lisätiedot: posti@voima.fi

!

Maaherrankatu 18 - 20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2.krs Puh. 040 129 5090, museot@sivistys.mikkeli.fi www.mikkeli.fi/museot Avoinna: 1.10.–30.4. ke 12-19, to–su 10–17, ma-ti suljettu, 2.5.–30.9. ti 10-19, ke 12-19, to–su 10–17, ma suljettu.

©Karstein Volle (2019)

AVOINNA MA-SU KLO 11-17. VAPAA PÄÄSY!

VANTAAN TAIDEMUSEO ARTSISSA 14.2.–17.5.2020 AVOINNA ti–ke, pe 11–18 | to 13–20 | la–su 11–16 VAPAA PÄÄSY!

YLEISÖOPASTUS TORSTAISIN KLO 17

Vantaan taidemuseo Artsi | Myyrmäkitalo | Paalutori 3, 01600 Vantaa www.artsimuseo.com | artsi@vantaa.fi | @artsimuseo

1 / 2020 • 35

Kasvatus

Taru Kumara-Moisio käsikirjoittaa itse opetusmateriaalina käyttämänsä liveroolipelit.

Tulevaisuutta larppaamassa Tieteiskirjailija ja äidinkielen opettaja Taru Kumara-Moisio luo tulevaisuutta sekä kirjoissaan että opettamalla lukiossa. Lukiolaiset oppivat liveroolipeleissä neuvottelemaan ja arvostamaan toisiaan.

2

TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA ANNIKA PITKÄNEN

020 - LU V U L L A lukiossa opitaan muun muassa ratkomaan ongelmia, keskustelemaan rakentavasti ja tunnistamaan informaatiovaikuttami-

sen keinoja. ”Demokratian haasteet, kierto­ talouden onnistuminen ja väestörakenteen muutosten aiheuttamat pulmat vaativat luovaa ongelmanratkaisukykyä ja periksiantamatonta asennetta. Vuorovaikutustaidot puolestaan ovat tärkeitä, jotta kykenemme dialogiin ja yhteistyöhön ongelmia ratkoessamme”, äidinkielen opettaja Taru Kumara-Moisio erittelee.

Näitä taitoja Kumara-Moisio opettaa myös itse käsikirjoittamiensa live­ roolipelien avulla. Tarinoissa voi olla monimutkaisia ja -tieteisiä ongelmanratkaisutilanteita. Ensimmäisen kerran Kumara-Moisio käytti larppaamista opetuksessa vuonna 2015. Mukana oli 140 ensimmäisen vuoden lukiolaista ja kuusi opettajaa. Larppi kesti yhden iltapäivän ja se pohjautui Kumara-Moision suunnittelemaan kohtaukseen, jossa ihmiskunta oli ajautunut kriisiin. Enemmistö kärsi makean veden puutteesta ja osa varjeli vesi­ varastojaan.

”Muistaakseni opiskelijat kehittivät larpissa uusia tapoja suodattaa merivedestä juomavettä ja hioivat rooliryhmittäin yhteistyökuvioitaan ja kaupan­ käyntivalttejaan”, Kumara-Moisio muistelee.

Myös yksinkertaisempia vuorovaikutusharjoituksia voidaan pelillistää. ”Kerran opiskelijat eläytyivät ryhmissä 1960-luvun tunnelmiin ja joutuivat rooleissaan mahdollisimman uskottavasti perustelemaan, miksi puoltavat Hannu Salaman Juhannustanssien sensurointia tai miksi eivät.

Se vaati asiaan perehtymistä ja oli toisaalta monen mielestä myös hauskaa.”

mään yhteiseen lopputulokseen mahdollisista eturistiriidoista huolimatta.

Toiset toimivat tarkkailijoina ja palautteenantajina – ja toki keskustelijat itsekin pääsevät jälkikäteen arvioimaan

”OMIA TURHAUTUMISEN TUNTEITAAN PITÄÄ OSATA KÄSITELLÄ, JOTTA PYSTYY KUUNTELEMAAN TOISTA.”

PE LI E N LI S Ä K S I vuorovaikutusta opi-

taan perinteisemmillä harjoituksilla, kuten erilaisiin kommunikointityyleihin ja vuorovaikutustilanteisiin perehtymisellä sekä nonverbaalisen viestinnän tarkastelulla. Keskustelu on tärkeä opetusmetodi. ”Järjestämme luokassa pienissä ryhmissä keskusteluja. Keskusteluissa kootaan erilaisia näkemyksiä annetusta aiheesta, ja jos kyse on ongelmanratkaisusta, laaditaan yhdessä jonkinlainen lista käytännöistä, joilla kyseinen ongelma voidaan selättää.

Neuvotteluissa taas pyritään pääse-

omaa osallistumistaan, joskus jopa video­tallenteelta.”

Havainnointi ja kuuntelu ovat vuoro­vaikutustaitojen ytimessä. ”On opettavaista, miten monipuolisesti toisten keskustelijoiden kuuntelu voi näkyä, esimerkiksi kannustustavina ilmeinä ja eleinä tai tarkentavina kysymyksinä. Pitää osata jatkaa keskustelua toisen puheenvuorosta.”

Vuorovaikutustaitojen opettamiseen kuuluu myös oman tunne-elämän ymmärtämistä ja hallintaa.

”Dialogiin kuuluu ehdottomasti kyky tunnistaa ja käsitellä omia tunteitaan. Vahva provosoituminen ei edistä rakentavaa keskustelua. Samoin omia turhautumisen tunteitaan pitää osata käsitellä, jotta pystyy kuuntelemaan toista ja odottamaan omaa puheenvuoroaan.”

Näiden taitojen oppiminen lähtee oman kehollisuuden ymmärtämisestä. ”Olen tehnyt opiskelijoiden kanssa läsnäoloharjoituksia, joissa lähdetään liikkeelle lyhyistä oman hengityksen ja tuntemusten tarkkailuista ja edetään kokonaisen keskustelun osallistujien läsnäolovaikutelman analysointiin.”

Vuorovaikutustaitoja voi harjoitella myös itsenäisesti. ”Verkosta löytyy opetuksen tueksi paljon esimerkkivideoita ja -podcasteja, joita voi analysoida: kenen puhe on selkeää ja yhteistyöhön pyrkivää, kenen hyökkäävää jne. Puhun vuorovaikutustaitojen harjoittelun yhteydessä myös läsnäolon ja silmiin katsomisen merkityksestä. Runsas kännykän tai läppärin vilkuilu keskustelun aikana hajottaa tarkkaavaisuutta eikä anna vaikutelmaa siitä, että arvostaisi muita keskustelijoita. Yhteisen ajattelun ilma­piiri särkyy.”

36 •

1 / 2020

Sananvastuu

Tekijän ja lukijan omalla vastuulla Sosiaalisen median vaikuttajia eivät sido samat säännöt kuin journalisteja.

Bloggaajilla ei myöskään ole mediatalojen antamaan suojaa. Onneksi monella on tukenaan yhteisö, kun hän kohtaa kiusantekoa.

B

TEKSTI JA KUVA ELISA HELENIUS

LOGG A A JIEN ja vlogaa­

ja vlogi -maailmassa tiedonvälitystä koskevia standardeja ei ole. Lopulta viestin vastaanottaja joutuu itse harkitsemaan ovatko kerrotut tiedot totta vai tekijöidensä olettamuksia – tai tuotemainontaa.

Vuonna 2016 Journalistiliiton jäsen­ kriteeriä laajennettiin siten, että jäseneksi voivat liittyä muutkin kuin jour-

jien eli videobloggaajien valta mielipidevaikuttajina kasvaa jatkuvasti, mutta journalistiliiton jäseninä heitä on vasta muutama. Kun toimittajat ovat sitoutuneet alakohtaisiin journalistin ohjeisiin, niin blogi

on matkakohde-esittelyjä, joihin etsin tietoa kohteen omilta verkkosivuilta ja muista blogeista. Blogien sisältämät tiedot tuplatsekkaan aina myös muista lähteistä”, Veera Bianca -blogia pitävä Papinoja sanoo.

Omaa nimeään kantavaa lifestyleblogia päivittävä Tiia Koivusalo, 51, pyrkii myös varmistamaan tekstiensä

Veera Papinoja bloggaa valokuvauksesta, ­yrittämisestä ja rohkeudesta.

Tapani Moilanen

Anna-Katri Räihä

Pauliina Sojakka

Tiia Koivusalo pitää lifestyle-blogia ­keski-ikäistymisestä.

nalistit, jos hakija saa säännölliset tulot sisällöntuottamisesta.

Kolmekymppisen matkabloggaajan Veera Papinojan mukaan faktan­ tarkastus blogitekstejä kirjoittaessa ei ole aina helppoa. ”Etsin kuitenkin parhaani mukaan tietoa netistä useammista lähteistä.

Suurin osa kirjoittamistani aiheista

Sakari ”Saku” Timonen tunnetaan yhteiskunnallisia asioita käsittelevästä ­Uuninpankkopoika-blogistaan.

Michael Ikola kertoo elämästään ja esittelee tutkimuksia seksuaali- ja sukupuoli­ vähemmistöistä AceMike-kanavallaan.

1 / 2020 • 37

merkitsevät maksetut keikat ”kaupallinen yhteistyö” -fraasilla ja kertovat, jos ovat saaneet tuotteita ilmaiseksi.

K A I K K I S O M E VA I K U T TA J AT eivät ­esittele tuotteita. Michael Ikola, 26, kertoo YouTube-kanavallaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ­asioista. ”Kerron videoilla omista mieli­ piteistäni ja kokemuksistani transsukupuolisena ja aseksuaalina, mutta etsin myös lisätietoa blogeista, lehtijutuista, uutisista, kirjoista ja verkkosivuilta. Jos aiheesta ei löydy hyvin perusteltua tutkimustietoa, keskustelen muiden seksuaali- ja sukupuolivähemmistön edustajien kanssa heidän kokemuksistaan”, Ikola kertoo AceMike-­ videokanavastaan ja jatkaa: ”En varmaan aina huomaa tai muista kertoa kaikkia faktoja videoillani. Tehtäväni onkin innostaa ihmisiä ottamaan asioista lisää selvää myös muualta.”

Apu-lehden verkkosivuilla yhteiskunnallista Uuninpankkopoika-blogia kirjoittava Saku Timonen, 62, kertoo aina tarkistavansa tekstiensä faktat. ”Juridiikan osalta se on tietenkin näin juristille helppoa. Muista asioista etsin tietoa muualta, esimerkiksi Valtio­neuvoston nettisivuilta ja muista lehdistä vertailemalla.”

V I H A I S E T KO M M E N TIT ja kiusaami-

faktat. Hän tarkistaa tiedot joko yritykseltä, jonka tuotteesta kirjoittaa, tai tutustumalla useampaan Googlen haku­tulokseen. ”Jos kirjoitan mututuntumalla, kerron lukijoille, etten ole asiasta varma, ja kysyn, onko heillä aiheesta parem-

”NYKYISIN PIILOTAN VIHAKOMMENTIT. NIITÄ JÄTTÄVÄT EIVÄT YLEENSÄ HALUA KESKUSTELLA VAAN PROVOSOIDA, JOTEN HEIDÄN KANSSAAN KESKUSTELUN YRITTÄMINEN ON KUIN PUHUISI SEINÄLLE.” paa tietoa. Blogi on mahtavan yhteisöllinen!”

Suositut bloggaajat saavat yrityksiltä usein maksutta tuotteita, joita he sitten esittelevät blogissaan ja some­ kanavillaan ja saavat tästä myös välillä rahallisen korvauksen. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on laatinut bloggaajille ohjeet markkinoinnin merkitsemiseen. Sekä Papinoja että Koivusalo

sen kohteeksi joutuminen ovat monelle julkisuudessa näkyvälle väistämätön osa työtä. Toimittajalla on yleensä tukenaan muu toimitus ja päätoimittaja, mutta bloggaaja tai vloggaaja jää usein yksin vastaamaan kiukkuisiin viesteihin.

Ikolan vlogi-työssä haastavat kommentit ovat tuttuja. Usein katsojat haastavat Ikolan kokemusta transsuku­puolisuudesta tai vähättelevät aseksuaalisuutta. ”Halusin aluksi, että kaikki kommentit näkyvät videoideni alla, mutta nykyisin piilotan vihakommentit.

Niitä jättävät eivät yleensä halua keskustella vaan provosoida, joten heidän kanssaan keskustelun yrittäminen on kuin puhuisi seinälle. Netissä on toki välillä vaikea tulkita, onko kommentti provosoiva vai sittenkin vain uteliaan tai hämmentyneen tietämätön”, Ikola kertoo.

Termit ja tieto seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä kehittyvät jatkuvasti, joten Ikola myös piilottaa videoi­ taan, joiden asiasisältö on sittemmin vanhentunut. ”En tosin tiedä, onko tämä paras tapa vai ei. Kaipaisin taustatukea siitä, miten kannattaa toimia vanhentuneiden videoiden kanssa.”

Myös faktojen tarkistaminen ja videoiden alusta loppuun tekeminen yksin on hänestä välillä raskasta. muistelee kaivanneensa toimitusyhteisön tukea ja apua vain, kun kirjoitti lentomatkailun päästöistä. Matkailualan opinnoissaan hän erikoistui ilmailualaan ja on työskennellyt lentoyhtiöiden palvelukPA P I N OJA P U O L E S TA A N

Journalistisia ohjeita voi ­soveltaa myös bloggaamiseen TEKSTI ELISA HELENIUS

T

AMMIKUUSSA 2020 Julkisen

sanan neuvoston (JSN) puheenjohtajana aloittanut Eero Hyvönen toteaa, että Journalistin ohjeet soveltuvat bloggaamiseen yhtä hyvin kuin muuhunkin mielipidejournalismiin. Journalistin ohjeiden mukaan toimiva blogi, vlogi tai podcast voi myös hakea JSN:n erillisjäseneksi.

Hyvönen tiivistää journalististen ohjeiden pääkohdat näin: ”Journalistin ohjeissa on kyse reilun pelin säännöistä: journalisti pyrkii totuuteen, arvioi lähteitään kriittisesti, tarkistaa faktat, korjaa olennaiset virheet, kuulee myös kritiikin kohteen näkemykset ja kunnioittaa yksityisyyttä ja ihmisarvoa.”

Bloggaajat eivät välttämättä tunne Journalistin ohjeita.

Matkabloggaaja Veera Papinojalle Journalistin ohjeet eivät ole tuttuja, mutta hän sanoo pitävänsä parhaansa mukaan huolta siitä, että hänen jakamansa tieto pitää paikkansa. Lifestyle-­bloggaaja Tiia Koivu­ salo puolestaan tuntee kyseiset ohjeet ja noudattaa niitä. ”Jos teen virheen, korjaan sen ja myönnän asian. Ei ole noloa mokata, sillä me kaikki mokaamme välillä”, Koivusalo sanoo.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioista omakohtaisesti vloggaava ­Michael Ikola muistelee kuulleensa Journalistin ­ohjeista silloin, kun niitä on käsitelty uutisissa. ”Mielestäni on tekijästä kiinni, onko v­ logi journalistinen vai ei. Luin tätä haastattelua varten Journalistin ohjeet ja tajusin, että olen osan ohjeista kuullut vuosien varrel-

sessa, mutta pelkäsi silti kirjoittavansa postaukseen virheellistä tietoa, ”koska aiheesta on niin paljon ristiriitaisia tutkimuksia”.

Saku Timonen kertoo tottuneensa siihen, että toimii yksin. Työtä helpottaa se, että Apu-lehti moderoi lukijoiden kommentteja sosiaalisessa mediassa. Toisaalta myös monet lukijat puolustavat häntä, jos blogi saa aggressiivista palautetta. Timonen on myös saanut Apun päätoimittajalta Marja Aarni­purolta tukea ”aina pyytäessään ja pyytämättäkin”. ”Esimerkiksi joulukuussa 2017 ­aktiivimallikeskustelun ollessa kuumimmillaan erään puolueen puoluetoimisto rupesi kyselemään Twitterissä, miksi näin hallituksenvastaista bloggaajaa pidetään lehdessä ja hänelle vielä maksetaan. Päätoimittaja tarttui asiaan heti ja tiukasti Twitterissä.”

la. Olen uskoakseni noudattanut ohjeita, paitsi etten ole video­kanavallani maininnut ammattiani, mikä pitäisi kuulemma kertoa”, Ikola toteaa.

YHTEISKUNNALLISISTA ASIOISTA

bloggaava Saku Timonen noudattaa ohjeistusta omassa työssään. Lisäksi Apu myös velvoittaa bloggaa­jiaan noudattamaan niitä alustallaan. ”Kaikki lehdet eivät havaintojeni mukaan selvästikään näin tee tai eivät piittaa bloggaajiensa kirjoittelusta. Esimerkkinä Ilta­lehden bloggaaja Pauli Vahtera, jonka ­blogissa kaikki maahanmuuttoon liittyvät luvut ovat peräisin hänen omasta hatustaan”, Timonen sanoo.

Hyvösen mukaan oikaisukeinot vähenevät, jos blogiin ei sovelleta Journalistin ohjeita ja jos kyseessä on yksityishenkilön pitämä blogi. Kuitenkin rikoksen tunnusmerkit täyttävän virheen voi saada pois verkosta tuomioistuimen avulla. Yksityisillä bloggaajilla on myös vastuu virheidensä mahdollisesti aiheuttamista vahingoista. ”Monet blogit ja vlogit ovat JSN-­ median toimituksellista sisältöä, jota Journalistin ohjeet koskevat. Joillakin medioilla on toimituksellisesta sisällöstä erillisiä, ilman journalistista valvontaa toimivia bloggaajayhteisöjä, joiden tekstit on selvästi eroteltu median omasta journalistisesta aineistosta. Silloin Journalistin ohjeet eivät sovellukaan, vaan blogit ovat suunnilleen samassa asemassa kuin esimoderoimattomat yleisökommentit.”

Tiia Koivusalo on bloggaajana kohdannut kiusaamista verkossa, vaikka kommentit ovat pääasiallisesti positiivisia. Viimeksi vuodenvaihteessa joku laati hänen nimellään ja kuvallaan feikki­profiiliin nettitreffipalveluun. ”Olen kokenut ajojahdin omaista vainoa, jossa kiusaaminen on jokapäiväistä. Kun en julkaise blogiini jätettyjä ilkeitä kommentteja, kiusaajat siirtyvät haukkumaan minua yleiselle palstalle. Olen kuitenkin saanut perheeltä, ystäviltä ja bloggaajaystäviltä vankkumattoman tuen kiusaamisia vastaan. En ole joutunut somemyrskyyn niin, että olisin mokannut pahasti blogissa ja ihmiset olisivat siksi hyökänneet minua vastaan.”

Kun Koivusalo on julkisesti kirjoittanut kohtaamastaan nettikiusaamisesta, hän on saanut monilta tuntemattomilta ihmisiltä empaattisia viestejä.

38 •

1 / 2020

Vuosisatojen konflikti Muhammedin perinnöstä BULGARIA

Mustameri

GEORGIA

VENÄJÄ

KAZAKSTAN UZBEKISTAN

Tbilisi Istanbul

ARMENIA

AZERBAIDŽAN Baku

Jerevan

Ankara

Tabriz Ceyhan

KREIKKA Välimeri

KYPROS

Sulaimaniyya

SYYRIA

Kurdit

Beirut

Hizbollah ISRAEL

Tel Aviv

Jerusalem

Poliittinen järjestelmä EGYPTI

Machhad

Teheran

Herat

Bagdad

Damaskos

IRAN

IRAK

AFGANISTAN

Isfahan

Kandahar

Amman

JORDANIA PALESTIINA

Basra

Khorramšahr

KUWAIT Kuwait

Tasavalta

Šīrāz

Persian-

Persianlahden maiden lahti šiiavähemmistöjä

Monarkia Sotatilassa

Bandar Abbas

BAHRAIN

Iranin alue nykyisin safavidien imperiumin laajeneminen 1500-luvun alussa

Manama

QATAR

Medina

Doha

Riad

SAUDIARABIA

Šiialaisuuteen sulautunut vähemmistö

Dubai

Abu Dhabi

Omaninlahti

YHDISTYNEET ARABIEMIIRIKUNNAT

Iranin liittolaiset Šiiaväestö

Ašgabat

Mosul

Alaviitteja LIBANON

TURKMENISTAN

Kaspianmeri

TURKKI

Mekka

Mascate

OMAN

Muu (etninen tai kielellinen) ryhmä PunainenUskollinen mutta Islamilaisen tasavallan vaikutusvalta eri muodoissaan Historiallinen meri marginaalinen liittolainen liittolainen Sotilaallinen Liittolainen interventio ja käytännön syistä strategisen liittoYhteys heikko laisen tukeminen

Epäillään sotilaallisesta tuesta paikalliselle liittolaiselle

Intian valtameri

Sanaa

JEMEN

Hutheja (zaideja)

Lähteet: www.irancarto.cnrs.fr; Jean Sellier ja André Sellier, Atlas des peuples d'Orient, La Découverte, 2004; Georges Duby, Grand Atlas historique, Larousse, 2011.

Sunnalaisen Saudi-Arabian ja šiialaisen Iranin kylmässä sodassa Iran hakee tukea eri maiden šiioilta ja vähemmistöiltä. Sunnien ja šiiojen kiistalla on pitkä historia.

TEKSTI ARI TURUNEN KARTAT CÉCILE MARIN

Aden

I

Adeninlahti

Sokotra (Jemen) 0

on jakaantunut sunneihin ja šiioihin. Katkeraa kiistaa on käyty siitä, ketkä ovat profeetta Muhammedin laillisia seuraajia ja uskonnollisia johtajia.

Vuonna 1501 Safavidi-hallitsija­ suvun perustaja Ismail I julisti šiialaisuuden valtakuntansa uskoksi.

Safavidien turkinkielinen dynastia perusti Iranin valtion šiialaisuuden ympärille. Šiialaisuus on edelleenkin Iranin islamilaisen tasavallan perusta, ja 95 SL AMIL AINEN MA AILMA

prosenttia iranilaisista on šiialaisia.

He muodostavat jopa 40 prosenttia maailman šiialaisista. Šiiat ovat enemmistönä myös Irakissa ja Bahrainissa.

Merkittäviä šiiavähemmistöjä on Libanonissa, Jemenissä, Kuwaitissa, Saudi-Arabiassa, Egyptissä, Afganistanissa, Pakistanissa, Intiassa ja Itä-Afrikassa.

Sunnimuslimit ovat kuitenkin maailmassa ehdoton enemmistö: 80– 90 prosenttia muslimeista on sunnalaisia.

YHTEIST YÖSSÄ

Iranin ja šiialaisuuden vaikutusvalta eri muodoissaan.

KAZAKSTAN

Biškek

Taškent

KIRGISIA

Samarkand

Dušanbe

TADŽIKISTAN Tadžikkeja

KIINA

Mazar-i-Sharif

Tadžikkeja Kabul

Hazaroja

KO S K A I R A N on turkkilaisten, ara-

Islamabad Lahore

Quetta

PAKISTAN Šiiavähemmistö

INTIA

CÉCILE MARIN

Karachi

500

satoina sunnalaiset alkoivat julkaista kirjallisuutta, jossa šiialaisuus esitettiin harhaoppina. Šiialaisten mielestä jumalallinen elementti periytyy vain Muhammedin sukulaisten kautta ja Alin jälkeläiset ovat oikeita uskonnollisia johtajia, imaameja. Iranin šiialaisuuden mukaan Alia seurasi 12 tällaista imaamia.

Viimeisen, 12. imaamin Muhammed al-Mahdin väitetään kätkeytyneen vuonna 874. Hänen uskotaan ilmestyvän aikojen lopulla pelastamaan maailman messianisena hahmona, Mahdina.

1 000 km

S U N N I E N JA Š I I A L A I S TE N riidat ovat

vanhaa perua. Kun profeetta Muhammed kuoli vuonna 623, muslimit päättivät uskonnollisista johtajista aluksi sopuisasti. Kun neljättä jumalan lähettilästä eli kalifia valittiin, tuli riita.

Suurin osa valitsijoista kannatti Muhammedin ystävää Abu Bakria, vähemmistö Muhammedin serkkua Alia. Alin kannattajista tuli šiialaisia.

700-luvulla abbasidien dynastia Bagdadissa syrjäytti Alin kannattajat ja šiialaisuudesta tuli merkittävä poliittinen suuntaus. Seuraavina vuosi-

bien, sunnien ja kristittyjen ympäröimä, se on pyrkinyt säilyttämään vaikutusvaltansa Irania ympäröivillä puskuri­alueilla Tigrisin itärannalla, Kaukasuksella, Kaspianmerellä, Turkmenistanissa, Heratin ja Helmandin maakunnissa Afganistanissa sekä Persianlahdella.

Kun Irak hyökkäsi vuonna 1980 Iraniin, Iran etsi liittolaisia hajanaisilta alueilta, jota kansoittivat etniset tai šiialaiset vähemmistöt. Armenialaiset, Afganistanin persiankieliset tadžikit ja jopa Irakin kurdit ovat osa tätä verkostoa.

Libanonin voimakas šiiayhteisö on jo vuosisatoja pitänyt läheistä yhteyttä Iraniin. Šiialaisverkoston merkitys on kasvanut Saudi-Arabian kanssa käydyn kilpailun kärjistyessä. Saudi-Arabia on levoton Iranin uudesta vaikutusvallasta.

I R A N I L A I S TE N M I E L E S TÄ puolestaan Saudi-Arabia on ylimielinen monarkia, joka on hyötynyt Iranin syrjäyttämisestä. Iranilaiset ajattelevat saudien rakentaneen taloudellisen ja poliittisen imperiumin ja näin pakottaneet koko arabimaailman omaksumaan näkemyksensä.

Saudi-Arabian johtaman liittoutuman hyökkäys Jemeniin vuonna 2015 on aiheuttanut valtavan inhimillisen katastrofin. Jemenin huthi-kapinalliset ovat Saudi-Arabiaa vastustavia šiialaisia. Saudi-Arabia perustelee sodan syttymistä sillä, että se haluaa taistella Iranin vaikutusvaltaa vastaan, koska Iranin väitetään tukeva huthikapinallisia.

Lisää aiheesta Le Monde diplomatiquen artikkelissa Šiialaisen maailman suurvalta 2/2018.

Artikkeli ja kartta julkaistaan yhteistyössä Suomen Le Monde diplomatiquen kanssa.

Lehti ilmestyy 18 eri kielellä ja eri editioita on 29. Suomen Le Monde diplomatique on ilmestynyt vuodesta 2007. Ari Turunen on Suomen painoksen päätoimittaja.

MODIG! TEIN VIRHEEN

O

n lokakuu 2019. Donald Trump on juuri vetänyt amerikkalaisjoukot Syyriasta, mikä johtaa viikon sisällä Turkin hyökkäykseen Syyriaan ja useiden siviilien kuolemaan. Pidän Trumpin päätöstä vahingollisena ja vastuuttomana. Olen päättänyt kantani.

Törmään Twitterissä videoon, jossa Las Vegasin Trump Towerin katolta lasketaan Greenpeace-tyyliin alas banderolli. Siinä tuomitaan Trumpin päätös. Linkistä ovat tykänneet tuntemani vastuulliset ihmiset, se näyttää aidolta ja tukee mielipidettäni.

Jaan linkin 17 000 seuraajalleni.

Hetken päästä saan Twitterissä vastauksen, jossa kerrotaan videon olevan väärennös. Olen jakanut valeuutisen.

Tutkimusten mukaan olemme alttiimpia sellaisille valheille, jotka tukevat mielipidettämme, sillä niihin suhtaudumme vähemmän kriittisesti.

Juuri niin minulle kävi.

Koska olen poliitikko, oli virhe mielestäni erityisen paha. Poliitikolla on erityinen vastuu siitä, että hänen jakamansa uutiset ovat totta.

Miten erottaa valhe totuudesta somen ja median täyttämässä maailmassa? Kun uutiset vilisevät silmissä ja tietoähky uhkaa?

Vastaus saattaa yllättää. Yksi vaihtoehto on mennä kirjastoon.

Julkisin varoin rahoitetut ja kaikille avoimet kirjastot ovat tärkeä osa demokratiaa. Ne eivät pelkästään tarjoa tietoa mitä lukuisimmista aiheista. Ne myös edistävät monipuolista lukutaitoa, yhteisöllisyyttä, moniarvoisuutta ja sananvapautta.

Helsingin keskustakirjasto Oodi on tästä hyvä esimerkki. Kirjaston kaupunkiverstaassa voi kuka tahansa tulostaa 3D-tulostimella. Sen tiloissa voi järjestää oman tapahtuman, sieltä voi vuokrata musiikkistudion. Teoksia löytyy lähes 20 kielellä.

Tiesitkö, että pääkaupunkiseudun kirjastoverkko Helmetin kautta saatavillasi on yli kolme miljoonaa teosta?

Nykykirjastojen tehtävänä on auttaa meitä digimaailman sokkeloissa. Kirjastoista saa maksutta esimerkiksi henkilökohtaista opastusta älylaitteiden tai sovellusten käyttöön. Kun etsit tietoa oikeastaan mistä tahansa aiheesta, voit astella informaatikon luo ja kysyä apua.

Toimin europarlamenttikauteni ohessa Suomen Kirjastoseuran hallituksen puheenjohtajana. On ollut mieletöntä seurata, miten kirjastojen palveluita uudistetaan ja miten hyvällä meiningillä niitä halutaan kehittää.

Kaikki nämä palvelut ovat meitä varten!

Olisiko vierailu kirjastossa estänyt minua jakamasta valevideota Trump Towerista? Ei välttämättä. Mutta asia on varsin yksinkertainen. Valheita vastaan auttaa ainoastaan tieto.

Ja sitä kirjasto on täynnä.

SILVIA MODIG Euroopan parlamentin jäsen

SILVIAMODIG.FI

Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto media

Kaikki lehdet löytyvät osoitteesta WW

Mikä aihe ikinä kiinnostaa, lähes 200 lehden joukosta löytyy varmasti

TÄHTIVAELTAJA

LONG PLAY

LAPSEN MAAILMA

Suomen paras scifi-, fantasia- ja kauhukult­ tuurilehti. Käsittelyssä kirjallisuus, elokuvat, sarjakuvat ja tv­sarjat. Mukana artikkelit, haastattelut, novellit ja arvostelut. Neljä 100­sivuista numeroa vuodessa. Ilman on paha elää!

Long Play julkaisee tutkivaa journalismia ja laajoja reportaaseja asioista, jotka pitää kertoa. Kaikki uudet juttumme ilmes­ tyvät myös äänikirjoina. Tilaa Long Play, jos haluat lukea ja tukea perusteellista ja hyvin kirjoitettua journalismia.

Tilaa Lastensuojelun Keskusliiton mainio lehti! Saat ennakkoluulotonta ja painavaa tietoa lasten & perheiden arjesta. Saata­ vana nyt myös diginä huippuedulliseen hintaan! Digitilaukseen sisältyy lehtien lukuoikeus nrosta 12/2016 alkaen.

Vuosikerta 29 e www.tahtivaeltaja.com www.tahtivaeltajablogi.com

Jatkuva tilaus vain 3,90 €/kk Vuositilaus (12 juttua) 44 € www.longplay.fi

Hinnat 49 e (12 kk) ja 29 e (6 kk) www.lapsenmaailma.fi

ELONKEHÄ

Elonkehä on syväekologinen kulttuurilehti, joka keskittyy ekologisesti kestävän yhteis­ kunnan ja elämäntavan edistämiseen. Leh­ dessä julkaistaan mm. ympäristöfilosofisia esseitä, talouskasvuyhteiskunnan kritiikkiä, omavaraisuuspohdintoja, haastatteluja ja tee­se­itse ­ohjeita. Ekologisesti kriisiyty­ neen aikamme ajankohtaisin lehti.

Kestotilaus (4 numeroa/vuosi) 35 €.

Tilaukset: elonkeha.com/tilaa-lehti

7/2019 SYYSKUU | VOIMA.FI

KATI KOVÁCS KOVÁCS KATI ISKEE PÄÄLLÄ JA KYNÄLLÄ

NY TID

TIEDONANTAJA

SÄRÖ

Den finlandssvenska samhälls- och kul­ turtidskriften Ny Tid firar 75 år. Beställ tidningen för att ta del av intervjuer, reportage, essäer och recensioner, ur ett radikalt rödgrönt perspektiv!

Systeemi on rikki ja se vaatii vaihdoksen.

Tiedonantaja toimii kanssasi työväen, sorrettujen, rauhan ja ympäristön puolesta!

Kerran kuukaudessa paperilla ja koko lehti tilaajille diginä myös verkossa.

Kirjallisuuspainotteinen, laatupalkittu lehti vie sinut kulttuurin marginaalista taiteen ytimeen. Kansainvälistä taidevaihtoa edis­ tävä Särö ry ylläpitää residenssiä Saksan ja Puolan rajalla.

Fortlöpande 12 nr/år 72 € 12 mån. tidsbunden 83 € 6 mån. 43 € 3 mån 24 € * 33% studeranderabatt nytid.fi/pren, pren@nytid.fi

Tilaushinta 12kk 95/70 eur, 3kk 35/30 eur (työttömät ja opiskelijat). Irtonumero 8 eur.

Tilaukset www.tiedonantaja.fi, toimisto@tiedonantaja.fi ja (09) 774 3810

Kolme nroa/vuosi (yksöis- ja tuplanumero).

Kestotilaus 22 euroa vuodessa, irtonumerot 9 euroa ja 17 euroa (tupla) Tilaukset: saro.tilaukset@gmail.com www.sarolehti.net

VOIMA

Ilmaisena telineistä jaettava yhteiskunnal­ linen kulttuurilehti, jota kannattaa tukea tilamaalla se kotiin. Varmistat samalla että numeroita ei jää väliin.

10 numeroa vuodessa / 39 euroa Tilaukset: tilaukset@voima.fi, kauppa.voima.fi, 044 238 5109 www.voima.fi

an moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991.

WW.KULTTILEHDET.FI. Tutustu ja tilaa.

sopiva tyydyttämään lukemisen nälkää.

TEATTERI&TANSSI+SIRKUS

T&T+S on utelias esittävien taiteiden eri­ koislehti, alansa ainoa. Sen avulla tiedät enemmän esityksistä, tekijöistä – nuorista ja vanhemmista – , alan ilmiöistä ja uusista tuulista. Arvioita yli sadasta esityksestä vuoden aikana, muualtakin kuin Helsingistä.

Kurkista lehden avoimiin sisältöihin ja koko maan esityskalenteriiin www.teatteritanssi.fi Tutustumistilaus 4 lehteä 25 € Kestotilaus (7–8 numeroa vuodessa) 59 €

TULI & SAVU

on Suomen ainoa runouteen keskittynyt kirjallisuuslehti. Se julkaisee uusinta ko­ timaista runoutta, yllättäviä käännöksiä, paneutuneita esseitä ja tarkkanäköisiä kritiikkejä.

Vuosikerta, 4 numeroa, nyt vain 25 euroa (normaalisti 35 euroa). Alennettu hinta on voimassa helmikuun ajan. www.tulijasavu.net/tietoja/tilaa-tulisavu

KULTTUURIVIHKOT

Sivistystä ja solidaarisuutta. Vasemmisto­ laisen kulttuurin ja aktivismin foorumi.

6 numeroa vuodessa.

Kestotilaus 45 e / vuosi, määräaikainen 52 e / vuosi.

Tarjous: Ensimmäiset puoli vuotta vain 16,90 e (kesto). tilaus@kulttuurivihkot.fi / (09) 4114 5369 www.kulttuurivihkot.fi

SUOMEN LUONTO

Luonnonystävän lehti kertoo ajankohtaiset luonnon tapahtumat ja taustat päivän ympäristökysymyksiin. Lehden tuotot käy­ tetään Luonnonsuojeluliiton työhön.

Tutustu nyt: 3 nroa vain 16,90 €!

Tilaukset: www.suomenluonto.fi/lehtitilaus Irtonumero Lehtipisteistä 9 €.

LIBERO

Neljästi vuodessa ilmestyvä Libero tarkaste­ lee teemoittain muuttuvaa maailmaa ja yh­ teiskuntaa, kulttuurin ja taiteen ilmiöitä sekä ajankohtaista monikulttuurista keskustelua.

Liberon vuositilauksen hinta on 20 euroa.

Alle 30-vuotiaat ja työttömät voivat tilata Liberon vuosikerran maksutta. Libero on myös Vasemmistonuorten jäsenten jäsenetulehti. Tilaa lehti: extra.vanu.fi/ libero Verkkolehti: www.liberolehti.fi

MAAILMAN KUVALEHTI

Maailman Kuvalehti on ajattelevien maail­ mankansalaisten oma lehti. Usein palkit­ tu lehti kertoo tarinoita ympäri maailman, taustoittaa ja syventää uutisvirtaa. Leh­ den rinnalla pyörii aktiivinen verkkoalusta www.maailmankuvalehti.fi.

Tilaa lehti: Vuosikerta 6 numeroa 42 €. www.maailmankuvalehti.fi/tilaus

VAPAA AJATTELIJA

Sekulaarin kulttuurin, ihmisten yhdenvertai­ suuden, uskonnon ja katsomuksen vapauden, tiedepohjaisen maailmankuvan, kriittisen ja rationaalisen ajattelun sekä humanismin äänenkannattaja. Julkaisija Vapaa­ajattelijain Liitto ry on uskonnottomien edunvalvonta­, ihmisoikeus­ ja kulttuurijärjestö.

Ilmestyy neljä numeroa vuodessa; http://vapaa-ajattelijat.fi/va-lehti; tilaushinta 30 euroa, val@vapaa-ajattelijat.fi

NUORI VOIMA

Nuori Voima on Suomen vanhin ja free­ sein kirjallisuuslehti. Viisi kertaa vuo­ dessa kirjoittamisen kirkkainta kärkeä: esseitä, runoutta, käännöksiä & kirjalli­ suusjournalismia.

Vuosikerta 50 euroa www.nuorivoima.fi www.nuorivoima.fi/tilaa

42 •

1 / 2020

Fotojournalismi

Protesti väkivaltaa vastaan Dhakassa vuonna 1994.

Kuvavalinta on vallankäyttöä TEKSTI SANNI SEPPO KUVAT SHAHIDUL ALAM / DRIK

Valokuvaaja Shahidul Alam purkaa kuvissaan stereotyyppisiä käsityksiä maastaan.

K

vankilan seinällä on suuri maalaus, jossa kalastusalukset lipuvat punaiset purjeet heh­ kuen joella. Maalaus on kopio bangladeshilaisen valokuvaajan Shahidul Alamin tunnetusta valokuvasta. Vangit maalasivat sen kunnianosoituksena Alamille, kun hänet elokuussa 2018 pidätettiin.

Kun Shahidul Alam opiskeli kemiaa­ Englannissa, hän oli mukana puolustamassa sosiaalisia oikeuksia. Tuolloin hän kiinnitti huomiota kuinka puolalainen Solidaarisuus-liike käytti valokuvia osana kamppailuaan. Kotimaahan palatessaan hän mietti tarvitseeko maa lisää kemian tutkijoita. Jos aikoo taistella oikeudenmukaisuuden puolesta, miksei taistelisi vahvimman aseen, valokuvan avulla? Nyt Alam asuu Dhakassa ja on kansainvälisesti arvostettu valokuvaaja, journalisti, opettaja ja aktivisti.

Palattuaan Bangladeshiin Alam huomasi kuinka vaikeaa paikallisille valokuvaajille oli saada töitään julkaistuiksi. Länsimaalaisilla valokuvaajilla oli yksinoikeus tarinankerrontaan.

Vuonna 1989 Alam oli mukana perustamassa Drik-kuvatoimistoa, jonka tarkoitus on tarjota bangladeshilaisille valokuvaajille yhdenvertaiset mahdollisuudet valokuvamarkkinoille ja laajentaa kuvaa maasta. ”Bangladeshin kaltaisia maita kuvaavat usein valkoiset länsimaiset kuvaajat, joilla on hyvin stereotyyppiset ER ANIGANJIN

ja kapeat käsitykset maastani. He katsovat tätä köyhyyden ja kärsimyksen linssien läpi”, Alam kertoo.

U S E I N K ÄY N I I N , että kun länsimaiset

kuvaajat tulevat, heillä on vatsa sekaisin kaksi päivää, kolmantena he kuvaavat ja sitten budjetti on kulutettu

ja deadline odottaa. Heillä on oppaat, kuljettajat, kääntäjät ja fikserit rakentamassa tarinaa. Jos jokin menee pieleen, kuvaajat ovat jo kotonaan ja fikserit joutuvat vaikeuksiin. ”Systeemi on rakentunut siten, että on valtavasti valokuvaajia, jotka tulevat kuvaamaan etukäteen luotujen

Hoitaja ja potilas Hemayetpurin mielisairaalassa vuonna 1994.

mielikuvien mukaan. He metsästävät tietynlaisia kohteita, löytävät ne ja kuvaavat niitä. Valokuvaajat suoltavat kuvia, joita he olettavat markkinoiden haluavan, sen sijaan että he olisivat analyyttisia ja nostaisivat esiin tarinoita, joita ei muuten löytyisi”, Alam huomauttaa.

Alam tiedostaa omankin valta-asemansa: ”Minä olen keskiluokkainen mieskuvaaja. Kun otan slummissa kuvan naisesta, jolla ei ole edes ovea, jonka hän voisi sulkea edessäni, minulla on valta päättää mitä kuvaan ja kuinka esitän hänet. Hänellä ei ole mah-

1 / 2020 • 43

dollisuutta sanoa kuinka kuvaa käytetään.”

Alam painottaa kuvaajan vastuuta. Onko tarina autenttinen ja käytetäänkö kohdetta hyväksi? ”On tärkeää kysyä miksi otan valokuvia? Minä haluan luoda erilaisen maailman. Moni asia on tänään väärin, ja haluan työni tuovan edes hiukan muutosta ihmisten elämään.”

Y K S I K Ä Ä N A L A M I N kutsumista köy-

Kesällä 2018 opiskelijat osoittivat mieltään Dhakan kaduilla, kun kaksi opiskelijaa oli kuollut ja seitsemän loukkaantunut ylinopeutta ajavan bussin törmättyä heihin. Vaatimukset katujen turvallisuudesta laajenivat käsittelemään korruptiota ja epätasa-arvoa. Poliisi vastasi kyynelkaasulla ja kumiluodein. Pääsy nettiin katkaistiin.

sanoi 1900-luvun alussa: ”Vaikka valokuva ei valehtelisi, valehtelijat voivat ottaa valokuvia.” ”Valokuva on kuitenkin muutakin kuin sen ottamista. On merkityksellistä, missä yhteydessä kuva esitetään, mitä kuvilla halutaan sanoa ja kuinka se sanotaan. On vaarallista irrottaa kuva yhteydestään ja esittää se kapeana viipaleena kaikesta, mikä sitä ympäröi”, Alam huomauttaa.

Kun Alam kulkee kotikaupungissaan, hänet pysäytetään usein. Ihmiset haluavat ottaa yhteisen selfien, ja valokuvaajasta tulee suosittu kuvatta-

va. ”Sinä puolustit meitä silloin, kun kukaan muu ei sitä tehnyt”, he kuiskaavat.

Kirjoittaja on valokuvataiteilija ja Poliittisen valokuvan festivaalin taiteellinen johtaja, joka vieraili Bangladeshissa tammikuussa 2020.

Peloton vallan väärinkäytön kriitikko Sanni Seppo

histä ei vieraillut hänen ensimmäisessä näyttelyssään galleriassa. Heitä ei todennäköisesti olisi päästetty sisään.

Alam päätti, että jos köyhät eivät voi mennä galleriaan, gallerian täytyy mennä heidän luokseen. Hän aloitti ulkoilmanäyttelyt, joita kuljetettiin kuvauspaikkoihin milloin pyörillä, milloin muuleilla. Kuvansa näkeminen näyttelyssä antoi ihmisille merkityksen ja nosti heidät nimettömyydestä.

Silloin Alam myös alkoi ajatella ketkä pääsevät kertomaan tarinoita. Hän alkoi kouluttaa naisia ja lapsia valokuvaajiksi. Nyt nämä lapset ovat kasvaneet, ja he ovat kenties ainoita bangladeshilaisia mediassa työskenteleviä ihmisiä, joiden juuret ovat työväen­ luokassa.

Vuonna 1998 Alam perusti Pathshalan, Etelä-Aasian Mediainstituutin, joka on kouluttanut satoja valokuvaajia. ”Valokuvauksella on loppujen lopuksi hyvin vähän tekemistä napin painamisen kanssa. Me opetamme elämää, jota tallennetaan tämän voimakkaan työkalun avulla. Haluan rohkaista opiskelijoita kriittiseen ajatteluun ja opettaa heidät rakastamaan oppimista. Arvot joita haluamme välittää, ovat oikeudenmukaisuus, eettisyys, vastuuntunne ja rakkaus vapauteen.”

Sosiaalinen media on vienyt valokuvalta turhaa salaperäisyyttä, ja nyt kaikki voivat ottaa kuvia. Lewis Hine

Shahidul Alamin kuvia välittää kuvatoimisto Drik, joka haluaa edistää median välityksellä tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja demokratian toteutumista ja pyrkii toiminnallaan voimistamaan kehittyvien maiden valokuvaajien ja erilaisten vähemmistöjen ääntä. www.drik.net.

Valokuvaaja Shahidul Alam pidätettiin vuonna 2018. Syynä oli hänen esittämänsä avoin kritiikki poliisin väkivallasta opiskelijamielenosoittajia vastaan. Alam on kertonut joutuneensa kidutetuksi kolmen kuukauden vankeuden aikana.

Alam on nyt vapauttu odottamaan oikeudenkäyntiä.

Vankeus herätti laajaa kansainvälistä huomiota. Yhdysvaltalainen Time-lehti ­valitsi hänet yhdeksi vuoden 2018 merkit­ tävimmistä henkilöistä.

Mahdollista tulevaa oikeudenkäyntiä Alam odottaa tällä hetkellä rauhallisin mielin. Uhkana on jopa 14 vuoden vankeus, mutta hän ei usko tulevansa tuomituksi.

Mahdollinen tuomio tarkoittaisi hänen mukaansa sitä, ettei Bangladesh ei ole enää demokratia, jossa kunnioitetaan lehdistön vapautta.

TEEMU MATINPURO

Chittagongin laivanromuttamolla, maailman vaarallisimmalla työmaalla, työntekijät nukkuvat metallisängyillä ahtaissa, vessattomissa hökkeleissä. Kuva vuodelta 2008.

44 •

1 / 2020

n e n 1 s k To 1 r u u t t l u k 1 l pe Pelit

Pelaaminen voi opettaa uusia taitoja ja tuoda elämään merkityksellisiä ihmissuhteita. Samalla moni nuori pelaaja kuitenkin kohtaa harrastuksen parissa myös ikäviä puolia.

J

O PA 70 PROS E NT TI A kil-

pailullisten tietokone- ja konsolipelien nuorista pelaajista kertoo joutuneensa harrastuksensa parissa häirinnän ja vihapuheen kohteeksi. Asia selviää Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hankkeen selvityksessä, jossa nuoret kertoivat kokemuksiaan pelikulttuurista. Vastaajista 90 prosenttia oli havainnut vihapuhetta, ulossulkemista ja syrjintää pelatessaan. ”Pelikulttuuri ei ole muusta yhteiskunnasta, sen rakenteista, asenteista ja ennakkoluuloista irrallinen saareke. Pelaajat kohtaavat pelien parissa samoja ilmiöitä, joihin voi törmätä kadulla, koulussa tai somessa”, Non-toxic – syrjimätön pelikulttuuri -hankkeen

Peliarviot

projektisuunnittelija Riikka Lehtinen kertoo.

Joitakin pelikulttuurin osia tai peliyhteisöjä kutsutaan häirinnän ja viha­ puheen vuoksi toksisiksi eli myrkyllisiksi. Pelikulttuurin ikävistä puolista voi olla vaikea puhua. ”Kyselyyn vastanneet pelaajat kertoivat, että saattavat itse vältellä niistä puhumista koska pelkäävät peliharrastuksen leimaantumista tai tietyn pelin maineen kärsimistä”, Lehtinen toteaa.

Vuonna 2018 julkaistuun kyselyyn osallistui 156 aktiivisesti kilpailullisia

pelejä pelaavaa 15–29-vuotiasta nuorta. Vastaajat pelasivat muun muassa Counter-Strike: Global Offensive, Offensive, Overwatch ja League of Legends -pelejä.

Peliharrastuksessa kohtaamiensa ongelmien kanssa nuoret jäävät helposti yksin. ”Huoltajien­, opettajien, kuraatto­rien ja nuorisotyön ammattilaisten voi olla vaikea keskustella tai ymmärtää, millaisten ilmiöiden kanssa nuori pelaaja peliharrastuksessaan painii, erityisesti, jos pelimaailma on itselle vieras tai etäinen.”

TEKSTI JARKKO KUMPULAINEN

P E L I K U LT T U U R I N synkkien puolien

valaiseminen ja niistä puhuminen ei ole Lehtisen mielestä välttämätöntä vain kestävän ja paremman pelikulttuurin rakentamiseksi, vaan myös laajemmassa mielessä. ”Vihapuhe, syrjintä ja häirintä kohdistuvat myös pelikulttuurissa samoihin ihmisryhmiin, joihin kuuluvat kohtaavat syrjintää muillakin yhteiskunnan osa-alueilla.” Vihapuhe ja syrjintä voivat kohdistua sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, kehoon, toimintakykyyn tai olla lähtökohdiltaan esimerkiksi rasistisia.

Pelikulttuurissa vihapuhe ja syrjintä saavat juuri pelaamiselle ominaisia piirteitä. Niissä korostuvat anonymiteetti, kasvottomuus sekä kilpailullisuus ja peliosaamiseen perustuvat hierar­

TEKSTI PII ANTTONEN

Mediapeliä mediapelissä

K

U N M E DI A S TA on tullut pola-

risoitunut pelikenttä, on median esittämisestä peleissä tullut helppoa.

Vielä 15 vuotta sitten Headliner: Novinewsin tyyppisen pelin yksinkertaistettu kaksijakoinen moraalivalintamekaniikka olisi tuntunut täysin absurdilta kuvaukselta mediasta ja sen vaikutuksesta elämäämme. Uudelle vuosikymmenelle astuessamme kuitenkin pelin esittämät valinnat resonoivat jokapäiväistä mediadieettiämme aavemaisella tarkkuudella.

Peli etenee mekaanisesti hyvin selkeillä elementeillä. Päähenkilönä sinut on valittu myllerryksessä olevan kuvitteellisen pienvaltion ainoan uutislehden päätoimittajaksi. Tehtäväsi koostuvat päivittäisen lehden artikkelien valinnoista. Nämä artikkelit on tiivistet-

ty otsikon ja ingressilauseen mittaisiksi lyhennelmiksi, joka edustaakin hyvin sitä keskittymiskykyä, mitä ihmiset nykyään lehtiartikkeleille omistavat.

Joinakin päivinä lehti tarvitsee enemmän artikkeleita, joskus taas tilaa on rajatusti. Toisinaan uutisista on kaksi versiota vastakkaisista lähtökohdista ja ideologisista motiiveista, joista tulee valita raportointikulma. Muuten päätökset artikkeleista ovat täysin sinun hallussasi.

Työpäiviä rytmittävät kotimatkat.

Niiden aikana tapaat läheisiä kanssaeläjiä, joiden kohtaloon mielipidevaikuttamisellasi on suoria vaikutuksia.

Syy–seurausvaikutukset pelissä on vedetty havainnollistamisen vuoksi erittäin suoriksi ja välittömiksi. Tämän ymmärtää pelimekaniikan kannalta, eikä se vähennä kerronnan tehokkuutta.

Erityisen hyvin peli onnistuu toistuvasti osoittamaan sen, kuinka helppoa samoista faktoista raportoiminen täysin eri johtopäätöksin on. Tämä vertautuu omaan lööppijournalismiimme ja havainnollistaa häikäilemättömyyttä, jolla ideologiset lehdet pyörittävät näkökulman omilleen päin. Siksipä peli

toimiikin erinomaisesti medialukutaidon tärkeyden kuvittajana näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta.

Headliner: Novinews Unbound Creations 2018 PC / Switch / XBox One

1 / 2020 • 45

kiat. Nimimerkin takaa huutelu helpottuu ja jotkut perustelevat haukkumista, vähättelyä ja kiusaamista pelaamisen kilpailullisella luonteella. Nimettömänä toiminen voi luoda vaikutelman siitä, että puhe netissä ja pelissä ei ole todellista tai osa omaa minuutta.

Lehtisen mukaan osa pelaajista puolustaa pelikulttuurin rajua puheja toimintatapaa. ”Osa kyselyyn vastaajista kertoi, että heidän mielestään se kuuluu pelaamiseen ja huutelun sekä häirinnän kestäminen on kuulijan vastuulla: jos ei kestä rajua kielenkäyttöä, ei kannata pelata. Tällainen ajattelu- ja toimintatapa sulkee ulos potentiaalisia peliharrastajia ja mahdollisesti tulevia pelialan ammattilaisia.”

Häirintä ja vihapuhe myös helposti estävät monia pelaajia toimimasta peliyhteisössä omana itsenään. ”Monet pelaajat piilottavat todellisen identiteettinsä maskuliinisen ni-

mimerkin taakse. Osa on luopunut Hän toivoo pelien valmistajien ja voice chatin käyttämisestä, jottei heipalveluiden ylläpitäjien kehittävän dän äänensä paljastaisi heidän sukuedelleen jo olemassa olevia sekä uusia puoltaan tai nuorta työkaluja vihapuheeikäänsä. Moninaisuuseen puuttumiseen. den ulossulkeminen ”Vastuuta pelikultpeliyhteisöstä köyhtuurien ikävistä puo”HÄIRINTÄ JA dyttää koko pelikultlista ei voi siirtää niilVIHAPUHE MYÖS tuuria ja sen tulele, jotka niistä eniten vaisuutta”, Lehtinen HELPOSTI ESTÄVÄT kärsivät. Pelien sisäistarkentaa. ten chattien ja kesMONIA PELAAJIA kustelupalstojen mo90 PRO S E N T TI A selderoijat voivat valita TOIMIMASTA vitykseen vastanneistoimia vastuullisesti ja PELIYHTEISÖSSÄ ta nuorista pelaajista luoda turvallisempaa toivoi, että peleissä OMANA ITSENÄÄN.” toimintaympäristöä puututtaisiin niissä puuttumalla häirittapahtuvaan vihapusevään kommentoinheeseen ja häirintään. tiin”, Lehtinen toteaa.

Lähes yhtä moni toivoi, että pelaajat kannustaisivat toisiaan enemmän.

P E L I K U LT T U U R I S TA ovat kuitenkin ”Vaikka suurin osa pelaajista on hasuurimmassa vastuussa pelaajat i­ tse. vainnut häirintää, valtaosa pelaa silti He voivat puuttua häirintään esireilusti”, Lehtinen kertoo. merkiksi pelin sisäistä raportointi-

Diktatuurivallan työ­ läisenä lähetyskeskus­ simulaattorissa

V

perustuvilla peleillä on etenkin 1990-luvun kyhäelmistä jäänyt kyseenalainen maine, mutta Not for Broadcast vaikuttaa peliltä, jollaiselle kyseenalaisiin näyttelijäsuorituksiin pohjautuva kerronta on räätälöity. Tammikuussa 2020 pelistä on julkaistu vasta prologiversio, mutta potentiaalia pelillä on.

IDEOKLIPPEIHIN

Pelaajana sijoitetut lähetystarkkaamoon, josta käsin sinulla on valta ohjata diktatuurin ikeeseen kaatuvan maan tärkeintä uutislähetystä. Prologi sisältää vain tutoriaaliosuuden, mutta peli lupaa olla lähetystekninen propagandasimulaattori.

Lähetystarkkaamoissa työskennelleenä peliä pelatessa alkoi tuntua siltä kuin olisin taas töissä. Siitä päätelleen selkeän pelillisiä minielementtejä lukuun ottamatta on pelin potentiaali ­atelevisiotuotannon raa’an todellisuuden kuvaamiseen huima.

Not for Broadcast: Prologue NotGames 2020 PC

työkalua käyttämällä tai asettumalla vihapuhetta kohtaavan puolelle. Vanhemmat pelaajat, huoltajat ja muut kasvattajat voivat olla tärkeässä roolissa turvallisemman pelikulttuurin luomisessa. ”Ensimmäinen askel pelikulttuurin parantamisessa olisikin pelaamiseen liittyvien ennakkoluulojen ja pelkojen lieventäminen, jolloin olisi helpompaa puhua sekä pelaamisen mukavista että ikävistä puolista”, Lehtinen kiteyttää.

Non Toxic – Selvitys kilpailullisia tietokone- ja konsolipelejä pelaavien nuorten kokemuk­sista vihapuheesta ja häirinnästä. (Ella Alin, 2018) www.hel.fi/static/nk/Julkaisut/non-toxic.pdf Pelikasvattajan käsikirja 2: pelikasvatus.fi/pelikasvattajankasikirja2.pdf SEUL:n eettisen ohjeet e-urheiluun: seul.fi/wp-content/uploads/2016/12/SEULEettinen-ohjeisto-aukeamittain.pdf

Lööppitehtailijan hillitty charmi

I

L M A I N E N S E L A I N PE LI Fux News on lööppisimulaattori some­ ympäristön aiheuttamista paineista. Pelaajalle esitetään ingressi, jonka jälkeen sen mukana tulevaa kuvaa ja otsikkoa voi muuttaa liukusäätimillä. Säädöt ovat ”draama”, ”tunne” ja ”isänmaallisuus”. Toisin kuin esimerkiksi Headliner-pelisarjassa, varsinaiseen sisältöön ei pelaaja pysty vaikuttamaan.

Jokaisen lööppitehtailun jälkeen näkyy otsikon tykkäysten, jakojen ja seuraajien määrä. Tämän jälkeen pääjohtaja käy tulokset läpi ja jakaa sen mukaan kehut ja risut. Liian huonosta tuloksesta peli voi päättyä jo ennen tarinan loppupistettä.

Peli on lyhyessä ajassa kehitetty, joten se on sisällöltään ja tarinaltaan

suppea. Mutta otsikoiden ja someklikkausten vaikutusta toisiinsa se kuvaa ovelasti. Nämä neljä säädintä löytyvät varmasti toimittajien takaraivosta abstraktimmassa muodossa.

Fux News paintbucketgames 2018 PC

46 •

1 / 2020 Pelikasvatus

N uorisopäällikkö Mika Joensuu on saanut myös kansainvälistä tunnustusta muun muassa figuuripelaamisen edistämisestä.

Huvista hyödyksi Nuorisopalvelut ympäri maata käyttävät videopelejä toiminnassaan.

Koska videopelit ovat media täynnä sanomaa ja asenteita, ne huomioidaan myös mediakasvatuksessa.

T

TEKSTI MIIKA AUVINEN KUVAT HANNA LINNOVE

AVO IT T E E L L I N E N pe-

likasvatus on otettu osaksi mediakasvatusta vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kasvattajat ovat suunnanneet huomionsa pelkän pelaamisen määrän tarkastelun lisäksi myös sisältöihin, kertoo Kansallisen audiovisuaalisen instituutin mediakasvatuksen suunnittelija Tommi Tossavainen. ”Aiemmin ei oltu kiinnostuneita pelien sisällöistä, arvoista, viesteistä tai tarinoista. Kasvattajien ja vanhem­pien huolina olivat liika pelaaminen ja liian väkivaltaiset pelit. Nykyään keskustellaan enemmän pelien viesteistä ja esimerkiksi sukupuolirooleista. Ja siitä, kuka pelin on tehnyt, mitä tekijä on miettinyt ja ketä peli edustaa”, Tossavainen toteaa.

Pelit ovat vahva vaikuttaja, joihin valtaosalla suomalaisista on jonkinlainen suhde. Vuoden 2018 Pelaaja­ barometri-tutkimuksen mukaan jopa 88 prosenttia suomalaisista pelaa kerran kuukaudessa edes jotain peliä.

Pelaamisen ilon lisäksi peleihin liittyy medialukutaitoa vaativia eettisiä kysymyksiä. Tossavainen nostaa esimerkiksi yhdysvaltalaiset sotapelit: ”Peli on saattanut saada rahoitusta aseiden valmistajilta. Sen merkityksen

miettiminen on hedelmällistä maa­ perää erilaisille eettisille kysymyksille”, Tossavainen sanoo.

Tossavaisen mukaan pelit voivat olla hyvä lisä opetukseen ja ne voivat olla joillekin oppilaille hyödyllisiä. Ne eivät kuitenkaan ole automaattinen vastaus, vaan ne on kytkettävä pedagogiseen viitekehykseen.

N U O R I S O T YÖ S S Ä pelaaminen on tuttua. Mika Joensuu käyttää pelikasvatusta työssään Hyvinkään kaupungin nuorisopalvelujen nuorisopäällikkönä. Viime kesänä hän voitti Ropecon-roolipelitapahtuman Kultainen lohikäärme -palkinnon työstään nuorten parissa. Hänen uransa aikana pelaamisesta on tullut kiinteä osa ­Hyvinkään nuorisopalvelujen toimintaa. Nuorisopalvelut tarjoavat puitteet hyvinkääläisnuorten Hypecon­ peli- ja animetapahtumalle.

Pelaaminen ei kuitenkaan ole uusi työkalu nuorisotyössä. Edellisten sukupolvien nuoria yhteisiin nuoriso­ tiloihin toivat biljardi, korona ja muut erilaiset ajanvietteet, mutta nykyisin pelit ovat digitaalisia. Joensuun ­mukaan nuorisotyön tärkein tavoite on tukea nuorten kasvua ja kehitystä yksilöinä ja sosiaalisina toimijoina.

Hyvinkäällä nuorisotyö pyrkii ottamaan koko pelikulttuurin huomioon:

kerhoissa voi pelata rooli- ja figuuri­ pelejä ja nuorille tarjotaan apua ­esimerkiksi striimien järjestämisessä.

Myös monet kirjastot tarjoavat mahdollisuuksia pelaamiselle. Varsinkin suuremmissa kaupungeissa voi nähdä nuoria pelaamassa yhdessä Minecraftin kaltaisia luovuuteen kannustavia pelejä. Kirjastoissa on ­pidetty pakohuonepelejä, joissa opetetaan tiedonhakua ja informaatiolukutaitoa pelin avulla. Kirjastoissa saatetaan myös esimerkiksi opettaa koodausta pelimäisten sovellusten avulla.

PE LI K A S VATU K S E N lisääntyminen nä-

kyy vuosittaisessa Peliviikko-tapahtumassa.

Peliviikko on pelikasvatuksen teema­viikko, jonka aikana järjestetään satoja tapahtumia ympäri Suomea. Tapahtuman tarkoituksena on vahvistaa myönteistä pelikulttuuria ja toisaalta vähentää pelaamiseen liittyviä ennakkoluuloja. Viikon aikana palkitaan Vuoden pelikasvattaja. Kunnianosoituksen saa henkilö, organisaatio, teko tai ilmiö, joka on olemassaolollaan tai toiminnallaan edistänyt pelikulttuurin positiivisempia puolia. Palkinnon ovat aiempina vuosina voittaneet muun muassa ­ Pelimiitti-toiminta, Suomen pelimuseo sekä Yleisradio.

Hyvinkään nuorisopalvelujen peli-illassa.

Peliviikkoon liittyy myös Pelit kiertoon -projekti. Tarkoituksena on kerätä pelejä vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille ja esimerkiksi huostaanotetuille lapsille.

Pelikasvatusta opastaa vuonna 2018 julkaistu Pelikasvattajan käsikirja 2.

Mukana on kappaleensa niin ongelmapelaamisesta ja siihen puuttumisesta kuin hyötypelaamisen eri muodoistakin. Teos on jatko-osa suppeammalle vuoden 2013 teokselle.

L TI

AA

N

YT

ROUTE COUTURE

20e

Tilaukset www.kauppa.voima.fi

SONTIAINEN

– B A L L A D I KO T I - I KÄVÄS TÄ

ENSI-ILTA

5.2.2020 KÄSIKIRJOITUS JA OHJAUS

Hanna Kirjavainen

Lipunmyynti (09) 4342 510 ti–pe klo 11–14 Erottajankatu 5, 00130 Helsinki

ari numminen

NO . STA LG I A

nel jan samma kon vael lus

www.kokoteatteri.fi

MAD HOUSE Helsinki Ensi-ilta Kotkan Kaupunginteatterissa 1.2.2020

esitystaidetta vuoden ympäri uuDESSA tilAssa Työpajankatu 2a 00580 HKI | TEURASTAMO | www.madhousehelsinki.fi

Valtakunnallinen nuorisoteatteritapahtuma 13–20-vuotiaille Tapahtuma tarjoaa nuorille ainutlaatuisen mahdollisuuden esiintyä, nähdä nuorisoteatteriryhmien esityksiä ympäri Suomen sekä kouluttautua alan ammattilaisten ohjauksessa. ramppikuume.net Facebook.com/ramppikuume Instagram.com/ramppikuume

Kari Sunnari

Teatteri 48 •

1 / 2020

VA LTA & VÄ K I VA LTA . Elokuvatuottaja Barney Feinille (Aimo Räsänen) toiset ihmiset ovat vain oman valtariippuvuuden kohteita. Näyttelijä Yung Kim Lillä (Yuko Takeda) on vain vähän k­ einoja puolustaa ammatillista asemaansa tai edes fyysistä koskemattomuuttaan.

Mediakohu näyttämöllä Milko Lehto ohjasi #metoo-skandaalista kertovan näytelmän.

Hänen mielestään teatterissa on enemmän tilaa mielikuvitukselle ja tulkinnallisuudelle kuin realismin jyräämässä televisiossa.

”M

TEKSTI TUOMAS RANTANEN

I N Ä KI N olen

uhri!”, parahtaa poliisien mylläämän toi­mistonsa sohvalta krapulassa herännyt elo­ kuva­moguli Barney Fein. Hänelle on juuri selvinnyt, että nuori naisnäyttelijä on nostanut häntä vastaan syytteen seksuaalisesta häirinnästä ja joukko muita kertoo samoin somessa.

Hän on myös menettänyt rahoittajansa, huomattavat luottamustehtävänsä ja äitinsä nimissä olleen tuotanto­ yhtiönsä.

Itsesäälissä rypevä Fein konttaa uppoavan laivan jättämässä olevan avustajansa perässä, työntää edessään olevaa pöytää kuin rollaattoria ja tarjoaa päätään pölkylle samalla, kun tekee totuuden jälkeisen ajan maneereilla itsestään marttyyria.

Näin alkaa toinen näytös Tampereen Työväen Teatterin näytelmästä Karvas pala. Se on tulkinta viime kesänä Lontoossa kantaesitetystä David Mametin Bitter Wheatistä.

Siinä #metoo-­kampanjan alkulähteenä tunnettua Harvey Weinsteinia muistuttavaa päähenkilöä esitti John Malkovich. ”Näytelmä kertoo henkilöstä, joka kohtelee kaikkia muita ihmisiä objekteina. Hän on kivunnut niin korkealla, että hänen valtansa on muuttunut

melkein rajattomaksi. Tämän takia ympärillä olevat ihmiset sietävät hänen röyhkeyttään. Ajankohtainen metoo-­asetelma pakottaa myös kääntämään katseen miehisyyteen yleensä ja miehenä siihenkin, onko ehkä itse joskus käyttänyt valtaa väärin”, kertoo ohjaaja Milko Lehto.

Kantaversiossa alistava uhkaavuus on ensisijassa sanallista. Suomalaisessa tulkinnassa Feinin (Aimo Räsänen) väkivalta hänen kaltoin kohtelemaansa näyttelijää (Yuko Takeda) kohtaan esitetään graafisemmin. ”Tarina kertoo seksuaalisesta väki­ vallasta. Siksi ajattelimme, että on perusteltua myös esittää sitä kaikessa hirveydessään eikä päästää yleisöä helpolla. Sen pitääkin tuntua pahalta. Valittiin siis tie, että kukaan ei saa päästä sanomaan, ettei se niin kau­ heaa muka ole.”

N ÄY T TE LI JÄV E L J E N S Ä Sesan peesis-

sä teatterin pariin päätynyt Lehto on Teat­terikorkeakoulusta valmistumisensa (1995) jälkeen ohjannut laajalla skaalalla klassikoita ja tuoreempia tragedioita, komedioita, musikaaleja ja lastennäytelmiä. Niiden joukossa Karvasta palaa suoremmin todellisiin tapahtumiin perustuvia esityksiä edustavat muun muassa Suomesta natsi-Saksaan luovutettujen juutalaisten kohtalosta kertonut Heikki Ylikankaan Ne kahdeksan valittua (2005)

sekä dokumenttilähteisiin nojannut Gunilla Hemmingin Verkossa – Wikileaksin nousu ja uho (2013). ”Jälkimmäisessä kuvattiin draaman keinoin, kuinka paljon ympärillämme olevaa informaatiota hallitaan ja väritetään, vaikka samaan aikaan kuvittelemme elävämme demokratiassa, jossa kaikki tieto on läpinäkyvää”, selittää Lehto.

Hänen mielestään teatterin etu tällaisissa aiheissa on, että se tarjoaa mahdollisuuksia viedä tulkintoja pidemmälle kuin esimerkiksi journalismissa on sopivaa. ”Draama antaa vapauden tulkita yksittäisten weinsteinien kautta il­ miöitä, jonka kaikki tunnistavat jossain muodossa todellisesta elämästä.

Mitä monimutkaisempi asia on, sitä tulkinnallisemmaksi totuus siitä muuttuu. Tämä on ehkä pääsyy, miksi minusta ei tullut journalistia vaan tällainen teatterin kautta tulkintoja työstävä satuseppo.”

B IT TE R W H E AT sai englanninkielises-

sä mediassa ristiriitaisen vastaanoton.

Vaikka Mametin ilmeinen pyrkimys oli osoittaa, miten vinossa systeemissä Feinin kaltaiset hirviöt syntyvät aina uudestaan, moni koki hänen päästävän hahmon liian helpolla.

Karvaassa palassa näytetään saman tekstin päälle muokattuna kolme erilaista loppua, joiden kautta kat-

soja voi peilailla asiaan liittyviä omia tuntojaan. ”Ratkaisu osoittaa juuri teatterin kertoman tarinan tulkinnallisuuden. Siinä näkyy sekin että teatteri on mieli­kuvituksen ja leikin suhteen paljon vapaampi väline kuin elokuva tai televisiosarja. Niiden katsomista ja sitä kautta tekemistä ohjaa paljon tiukempi realistisuuden vaatimus.”

Lehdon mielestä teatteri on lähtökohtaisesti yhteiskunnallista, mutta on tyystin toinen asia, milloin tekijä pyrkii tietoisesti jotenkin vaikuttamaan teoksellaan.

"Teatteri on parhaimmillaan paikallista, yhteisöllistä ja nopeasti reagoivaa. Itse pyrin puolustamaan humaaneja ja valistuksellisia arvoja ja ymmärtämään työni kautta omaa historiaani ja nykyisyyttä.”

Tällaista yhteiskunnallisuutta Lehto löytää myös viime syyskaudella Turun kaupunginteatteriin ohjaamastaan lasten­näytelmästä Babe – urhea possu. ”Sen filosofiassa ystävällisyyttä, myötätuntoa ja toisten asemaan asettumista hienompaa kanssakäymisen tapaa ei olekaan. Siihen verrattuna Karvas pala osoittaa perverssillä tavalla, miten todellisessa elämässä pahuudellakin voi saada paljon aikaan.”

David Mamet & Milko Lehto: Karvas pala Esitykset Tampereen Työväen Teatterissa 9.5. asti.

Teatteriarviot

Teatteri

Tuomo Manninen

1 / 2020 • 49

TEKSTI TUOMAS RANTANEN

O M A A N I S S A A N Rikinkeltai-

nen taivas (2017) Kjell Westö kuvasi tyypilliseen tapaansa luokkajaon historiallista liikettä helsinkiläisissä suomenruotsalaisissa perhepiireissä. Siinä kirjailija K. pyrki kirjoittamaan rehellisen version omiin kokemuksiinsa nojaavasta aiemmasta menestysteoksestaan. Lukijalle välittyi kuva sekä taiteellisen tulkinnan ja todellisuuden välisestä suhteesta että minäkuvaa suojelevan muistin valikoivuudesta.

Juhana von Baghin ohjaamassa ja Michael Baranin dramatisoimassa teatterisovituksessa muistin assosiaatio­logiikkaa ilmentää kohtaus­ ten ajallisesti silputtu järjestys. Käsiohjelmassa viitataan Samuel Beckettin Viimeiseen ääninauhaan (1959), mutta vastaavasti teoksen muodon kautta asioiden mieleen palauttamisen kerroksellisuutta on käsitellyt esimerkiksi Dennis Potter televisiosarjassaan Kylmä Lasarus (1996).

Näytelmässä toinen toimiva avainratkaisu on sijoittaa nykyajassa elämäänsä aukikirjoittava K (Timo Tuominen) kulkemaan muistoissaan nuoren minänsä (Pyry Nikkilä) rinnalla. Näin konkretisoituu historian ja sen kertomisen erkaantuminen.

Väliajan jälkeen uutena elementtinä asetelmaan tuodaan teatteriesi-

L

Katri Naukkarinen

R

Muistojen syövereissä

tyksen taso. Näyttelijöitä esittävien näyttelijöiden keskellä harhaileva kirjailijahahmo näyttäytyy lähinnä liikuttavana häirikkönä yrittäessään itsepintaisesti pitää kiinni omasta totuu­destaan.

Teatterin eri keinoja suvereenisti soveltava esitys nojaa siinä määrin älyyn, muodon hallintaan ja koreo­ grafiaan (Jyrki Karttunen), että näyttelijöille jää välillä ahtaasti tilaa draaman käänteisiin liittyvään tunneherutukseen. Tietty asetelmallisuus on kuitenkin tekijöiltä ilmeisen tietoinen valinta. Katsojan kotiläksyksi jää nähdyn soveltaminen omien itsepetostensa arvioimiseen.

Kjell Westö & Juhana von Bagh: Rikinkeltainen taivas Esitykset Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 22.5. asti.

Lonkerorunoista itkuvirsiin E VOTE AT TE R I on nuorten tai-

teentekijöiden pari vuotta sitten perustama helsinkiläinen vapaa teatteri. Nyt se järjestää myös poikkitaiteellisia LAFKA-klubeja­.

Paikka on virvokebaarilla siunatun kahvilan esteettisesti itseohjautuneella underground-osastolla.

Tammikuisen avajaisillan aloittaa Kheba Touray, jonka suomen- ja englanninkielellä riimittelemät runoelmat kertovat rakkaudesta ja poliisin Suomessa harjoittamasta etnisestä profiloinnista. Kun afroamerikkalaisella aksentilla tihenevä jännityskertomus päätyy cliffhangeriin, käy ilmi, että runo­ sarjan ensimmäisen tuotantokauden toinen jakso ei mahdu settiin.

Omalla vuorollaan esiintynyt Lulu Palo -yhtye ilmentää nykyajassa tunnistettavaa itsellistä yksinäisyyttä.

Runoilija Samppa Varis puolestaan

siemailee lonkeroa ja lukee Helsinginkadun varrella viihtyviä tekstejään, joiden karhean pinnan alla pilkistää oivallus rakkauden tähdellisyydestä.

Ohjelman päättää poikaenergiasta ammentava nuorten miesten eloisa rapyhtye Aarnikotkat.

Esiintyjälistan yllätyksellisyyden ohella LAFKA elää iltamahenkisestä yhteisöllisyydestä. Samalla se osoittaa, että suuren maailman pikkuruisia stand-up- ja runoklubeja muistuttava konsepti taipuu myös taiteen lajityyppi­rajojen yli. Helmikuun ohjelmistossa tarjolla on muun muassa ­ Jenni Janakan röyhkeyskoulu,­ ­itkuvirsiryhmä ja improvisaatioteatteria.

LAFKA tiistaisin toukokuuhun asti kahvila Roasbergissa. www.levoteatteri.fi

Marja Salo ja Angela al Debs.

Kunpa tämä ei olisi totta!

Dokumenttiteatteri näyttää miten Suomeen on tultu pakoon rakkauden vihaajia ja loputtoman ahneita valtiaita.

M

TEKSTI IIDA SIMES

I LTÄ T U N T U U hänestä, joka pakenee rakkaansa kanssa henkensä edestä raivostuneen kansanjoukon lynkkausaikeita? Rikos – rakastuminen – ei ole rikos laisinkaan, mutta silti hänet oli sullottu autonrenkaitten sisään ja valeltu bensalla.

Kun näyttelijät, syyrialainen ­Angela al Debs ja suomalainen Marja Salo, pääsevät tähän kohtaan, yleisö odottaa henkeä pidätellen mitä tapahtuu: Kilahtaako sytytin ja leimahtaako ­ liekki? Pelastaako joku rakastavaiset?

Voinko minä, katsoja, ymmärtää tätä karmeaa kokemusta?

YM M Ä R TÄ M I S E N JA TOI S E N asemaan

asettumisen vaikeus ja välttämättömyys ovat teoksen ydinajatuksia.

Työnsä takia nimettömänä pysyttelevä tulkki kannustaa teoksen käsiohjelmassa itse kutakin uusiin kohtaamisiin: ”Olen tehnyt tätä työtä parikymmentä vuotta asianajajien, maahanmuuttoviraston, oikeuslaitoksen, sosiaa­lityöntekijöiden, pankkien kanssa… Menen minne vaan, missä minua tarvitaan. Kun tapaan ihmisen, saan muodostettua häneen yhteyden parissa minuutissa. En osaa laulaa, en kokata enkä tehdä vaatteita, mutta tämä yksi taito minulla on. Ja sen oppii vain tekemällä tätä.”

Undocumented Love -esityksen tarinat ovat dokumenttiteatteria jännittävimmillään. Teoksen käsikirjoituksen pohjaksi ohjaaja Jussi Lehtonen ja käsi­kirjoittaja Kati Kaartinen haastattelivat pakolaistaustaisia ihmisiä parin vuoden aikana Suomessa, Englannissa, Turkissa, Serbiassa ja Libanonissa.

Kenttätyövaiheessa Lehtonen järjesti syyrialaisille pakolaislapsille Istanbu-

lissa sirkus- ja teatterityöpajoja.

Saadusta aineistosta Lehtonen ja Kaartinen kasasivat kolmenäytöksisen teoksen yhdessä monitaiteisen työryhmän kanssa.

KOV I A KO KE N E I D E N ihmisten ja hei-

dän auttajiensa tarinoita kerrotaan puhumalla ja kiitos syyrialaisen taiteilijan, Mohammad Manlan, jopa klovnerian keinoin. Klovni paljastaa kielimuurin hauraaksi ja matalaksi, jos ihmiset aidosti haluavat ymmärtää toisiaan. Irakilaisen näyttelijän Bakr ­Hasanin kertomus uskonnollisesta isästä ja tämän kuolemasta innottaa ryhmän kommentoimaan arabiaksi, englanniksi ja suomeksi.

Esitys on erittäin fyysinen, ja näyttelijöiden liikkuminen on lähes nykytanssia. Katsojiin haetaan kontaktia: teatterin kuuluisa ”neljäs seinä”, illuusio yleisön ja näyttämön välisestä rajasta, rikkoutuu koko ajan.

Sirkuselementtejäkin käytetään, onhan työryhmässä alan ammattilainen Kalle Lehto.

Pyrotekniikkaa on mukana, vaikkei ketään sentään sytytetä autonrenkaissa palamaan.

Alun kertomus väkijoukon halusta opettaa moraalikoodia lähimmäiselleen polttamalla hänet elävältä ja esityksen puolivälissä bensakanisteria heiluttava klovni nivovat tarinaan olennaisen säikeen: Taistelu öljystä on monen kriisin lähtökohta. Maailmanrauha voisi edistyä, jos musta kulta jätettäisiin maan sisään. Tai ehkä sitä voisi edes pikkuisen käyttää lyhdyn polttoaineena?

Sitäkin sopii yleisön pohtia.

Undocumented Love Helsingin Kansallisteatterin Omapohjassa 21.3. saakka.

TAHDOTKO… VASTATA KASVAVAN ERIARVOISUUDEN HAASTEISIIN?

KANSANOPISTO HELSINGISSÄ VUODESTA 1907

Osallisuuden edistäminen ja sosiaalinen kuntoutus

Media Taide Yhteiskunta Suomen kieli ja kulttuuri Ammatillinen koulutus

KEHITTÄÄ HYVINVOINTIALAA EETTISESTI KESTÄVÄLLÄ TAVALLA?

Johtamisen ja yhteiskunnallisesti vaikuttavan palvelutuotannon kehittäminen ASIANTUNTIJAVALMIUDET TULKKAUSALAN UUDISTAMISEEN JA JOHTAMISEEN?

Lukuvuosi 17.8.2020 28.5.2021

Tulkkaustoiminnan kehittäminen

www.laajasalonopisto.fi #laajasalonopisto

HYVÄN TEKEMISEN YAMK-KOULUTUKSEEN 18.3.–1.4.

Syvennä asiantuntijuuttasi YAMKtutkinnolla – vaikka työn ohessa monimuoto-opiskeluna.

YHTEISHAUSSA 18.3.-1.4.2020:

Opiskele tutkinto päiväopintoina: Kulttuurituottaja (AMK), Yhteisöpedagogi (AMK) ja Tulkki (AMK) ja Viittomakielen tulkki (HKI) ja Puhevammaisten tulkkaus ja kommunikaatio-ohjaus (Kuopio)

Yhteisöpedagogi ja Tulkki (ylempi AMK)

”Ylemmän AMK-tutkinnon suorittaneilla on käytännössä täystyöllisyys.”

Opiskele tutkinto verkossa:

(Työllisyystilasto,Tilastokeskus 2020).

voit olla korkeakouluopiskelija!

Kaikille avoimet väylät, kurssit ja täydennyskoulutus sekä ilmaiset kurkistuskurssit.

Mikä on Osuuskunta?

www.humak.fi

OSUUSKUNTA – vastuun kantava yritysmuoto.

YHTEIN E HYVÄ N

Yritys, joka tuottaa etuja ja palveluita jäsenilleen.

Osuustoimintakeskus • Coop Center

Reflex Blue

IN AMK

https://kauppa.humak.fi

AVO

Yhteisöpedagogi (AMK) (hakukohde: Helsinki)

Yhteisöpedagogi (AMK), työyhteisön kehittäjä, monimuoto - sopii hyvin HR- ja talousalan ammattilaisille.

Sinäkin

Kulttuurituottaja (AMK) (hakukohde: Helsinki)

Musta

Osuuskunnan PÄÄMÄÄRÄ ?

Ota selvää:

www.pellervo.fi/miksi

TASA ISUUS A VERT

INTI O V N HYVI

TALOUDELLINEN MENESTYS

AVUUS JOUST

@pellervoFi

Kun peruskoulu päättyy, avautuu uusia mahdollisuuksia.

Keuda tarjoaa paljon eri vaihtoehtoja tulevaisuuteen.

MEISTÄ ON MONEKSI. AN! N, HAE KEUDA II T T A M M A LE 0 OPISKE .2. – 10.3.202 KOULUTAMME TAIDEALOJEN AMMATTILAISIA KESKI-UUDELLAMAALLA! Yhteishaussa 18.2. – 10.3.2020 voit hakea:

→ Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto - kuvallisen ilmaisun toteuttaja (Pekka Halosen akatemia Tuusulassa) → Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto - mediapalvelujen toteuttaja (Järvenpää ja Nurmijärvi)

Jatkuvan haun kautta voit hakea koulutuksiimme koska vain:

→ Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto - kuvallisen ilmaisun toteuttaja (Pekka Halosen akatemia Tuusulassa) → Media-alan ja kuvallisen ilmaisun perustutkinto - mediapalvelujen toteuttaja (Järvenpää, Nurmijärvi sekä Helsinki/Pasila) → Media-alan ammattitutkinto (Helsinki/Pasila)

Kansanopistomme Pekka Halosen akatemian yhteydessä tarjoaa: → Kuvataidelinja 31.8.2020 – 23.4.2021 (Hakuaika 16.3. – 29.5.2020)

→ Pekka Halosen akatemian kesä - Kuvataiteen avoin työpaja 1.6. – 12.6.2020 (Hakuaika 3.2. – 3.5.2020)

#keuda #ykkösvalinta #omapolku #työelämäävarten

Digipisteet

– itsenäiseen työskentelyyn Työväenopiston avoimet it-luokat ovat maksutta käytössäsi opiskeluun ja työntekoon. Saat apua työskentelyyn tarvittaessa. Tietokoneissa mm. Adoben Pro CC -ohjelmat.

Maunula-talo 5.2.–6.5. ke klo 16–20 3. krs, luokka 2, Metsäpurontie 4 puh. 09 310 88516 Vuotalo 4.2.–26.5. ti klo 12.45–16 2. krs, tietotekniikkaluokka, Mosaiikkitori 2 puh. 09 310 88628 Kaikki kurssit ja ilmoittautuminen ilmonet.fi

Kriittinen korkeakoulu – yli 50 vuotta hilpeän humanismin puolesta

Kirjoittaminen • Puhetaito • Kuvataide • Filosofia • Kulttuuri • Inhimillinen kasvu • Vuorovaikutustaidot • Luova ajattelu • ...

Tutustu verkossa kevään kurssi- ja tapahtumatarjontaamme!

Yhteishaku 18

Näihin ja kymmeniin muihin vaihtoehtoihin voit tutustua tarkemmin >> keuda.fi/haku

Villiä sivistystä!

Zinet ja pienlehdet H202172 22.4.–20.5. ke 17–20.15 Opistotalo, Helsinginkatu 26 Kokeellinen lyhytelokuva H202333 28.2.–14.3. pe 17–21, la 11–16.45 Opistotalo, Helsinginkatu 26 Podcastin perusteet H201679 20.3.–26.4. pe, ti 17.15–20.30, la–su 10–16.45 Maunula-talo, Metsäpurontie 4

Helsingin työväenopisto

w w w. k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i

52 •

Sarjakuva

1 / 2020

Kukkaisruoska-albumissa on tarinoita tarinoiden sisällä.

Rahasta ja rankaisuvallasta Jiipu Uusitalo purkaa valtasuhteita sarjakuvissaan ja arkielämässään.

”K

TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA JIIPU UUSITALO A I K K I vallan muodot

perus­tuvat rankaisuvaltaan”, analysoi sarjakuvataiteilija Jiipu Uusitalo. Hän tekee albumisarjaa vallan eri muodoista. Ensimmäinen osa, Kukkaisruoska – Sarjakuvia rankaisu­ vallasta (2019) käsittelee kuolemanrangaistusta, karkotusta, vankeutta ja sovitusta.

Uusitalo on koulutukseltaan kuva­ taideopettaja, mutta näkee itsensä enemmän rinnallaoppijana. Paljon tietoa sisältävien sarjakuvien tekeminen on tapa oppia. ”Kun opin itse, siitä voi siirtyä jotain muillekin. Pyrin sarjakuvillani osoittamaan, kuinka rakenteet toimivat ja kuinka ne voisivat toimia toisinkin.”

Kukkaisruoskan taustatyössä yllätti, miten kiinnostuneita monet oikeusoppineet olivat sovituksesta rangaistuksen muotona. ”Jos sovitus on mahdollista, sitä pidetään parempana kuin muita rangaistuksia niin uhrin, tekijän kuin yhteisönkin kannalta. Tämä antaa toivoa yhteiskunnan muuttumisesta. Sovitusta käytetään jo esimerkiksi erilaisissa anarkistitapahtumissa, joissa ei haluta turvata ulkopuoliseen järjestysvaltaan.”

R A H A N VA LTA A käsittelevä albumi il-

mestyy tänä vuonna.

”Raha on velkasuhde. Se syntyy velkana ja on velkaa. Raha myös kytkee ihmiset velan kautta toisiinsa epätasaarvoisiin suhteisiin: Globaalilla tasolla rikas pohjoinen kyykyttää köyhää itää ja etelää. Yhteiskuntien sisällä omistava luokka kyykyttää niitä, jotka tekevät heille töitä ja niitäkin, jotka eivät pysty työskentelemään.”

Raha ei ole pahasta, mutta rahajärjestelmää pitää muuttaa. ”Raha on myös mahdollistaja. Se siirtää arvoa kätevästi, ei vaihtokauppaan kannata palata. Mutta nykyinen rahajärjestelmä, jossa yksityiset pankit myöntävät rahaa velkana ja pyörittävät globaalia kasvutaloutta, tuhoaa kohtalokkaasti elämää maapallolla.”

A N A R KI S M I on Uusitalolle tärkeä filo-

sofinen aate. Hän purkaa valtarakenteita kaikkialla arjessaan. ”Lähisuhteissani pyrin tiedostamaan sisäistämiäni haitallisia valtaasetelmia luovia toimintamalleja ja olemaan toistamatta niitä. Tapahtumia järjestäessäni pyrin järjestämään esimerkiksi lapsiparkin, jotta mahdollisimman monet voisivat käytännössä osallistua.”

Uusitalo kuvittaa arkeaan Tajukankaan kutoja -sarja­kuva­blogissaan.

Myös kommuunielämää kuvaavan Kukkaisruoskan tarinoissa on paljon itse elettyä surrealismiin ja liioit­teluun verhottuna.

1 / 2020 • 53

Kirja-arviot

Eliitin presidentin virheet Ranskassa protestoidaan syrjäkylistä Pariisiin.

TEKSTI ESKO JUHOLA

R

A N S K A N K E LTA L I I V I E N en-

simmäinen mielenosoituslauantai 17. marraskuuta 2018 keräsi noin 280 000 mielenosoittajaa eri puolille maata.

Poikkeuksellista oli mielenosoitusten laaja-alaisuus ja se, että lähes puolet mielenosoittajista oli naisia. Keltaisiin huomioliiveihin – jollainen pitää lain mukaan löytyä jokaisesta ranskalaisesta autosta – pukeutui niin pienyrittäjiä, työntekijöitä, eläkeläisiä kuin työttömiäkin.

Tätä kirjoittaessa protestointi jatkuu Ranskassa edelleen. Ylen journalistin, Annastiina Heikkilän Miksi Ranska raivoaa? käy läpi Ranskan keltaliiviliikkeen kiihkeimmän kauden ja pyrkii vastaamaan siihen, mikä sai ranskalaiset kapinoimaan ja vandalisoimaan ympäristöään ennennäkemättömällä tavalla.

Mielenosoittajien suuttumus on henkilöityitynyt alusta lähtien yhteen mieheen: Ranskan presidentti Emmanuel Macroniin, joka oli tehnyt rakettimaisen nousun Ranskan politiikan kovimpaan ytimeen. Tuoreena kas-

S

vona Macronin uskottiin kykenevän muuttamaan ranskalaista yhteiskuntaa perinpohjaisesti ja nopeasti. Yksi Macronin keskeisiä vaalilupauksia oli ollut omaisuusveron poistaminen, minkä hän toteuttikin varsin nopeasti valtaan päästyään. Todellista suuttumusta aiheutti kuitenkin polttoaine­ veron korotus, jolla oli tarkoitus taistella ilmastonmuutosta vastaan.

Polttoaineen hinnan nosto kokonaisen mellakan syynä voi tuntua ylimitoitetulta, mutta päätös sytytti vuosikymmeniä kyteneen tyytymättömyyden ilmiliekkeihin. Miksi Ranska raivoaa? keskittyykin yksittäisten päätösten taustalla oleviin juurisyihin ja erittelee niitä kiitettävällä tarkkuudella.

Erityisen mielenkiintoista on brittiläisen tietokirjailijan David Goodhartin alkujaan esittämä havainto, kuinka globalisaatio on tuonut toisaalta vaurautta, mutta luonut merkittävää alueellista eriarvoisuutta. Samalla sosiaalinen liikkuvuus on hyytynyt, eivätkä ihmiset välttämättä kykene enää etenemään yhteiskunnan alem-

mista kerroksista ylempiin. Merkittävä osa liberaaleista ja kansainvälisistä äänestäjistä ei ymmärrä syrjäkylien ihmisiä tai heidän huo­liaan – eivätkä jälkimmäiset myöskään kaupunkilaisten todellisuutta. Politiikasta on tullut kamppailua globalisaation voittajien ja häviäjien kesken.

TÄYS I N T I I V I S Heikkilän analyysi keltaliivimellakoista ei ole, sillä kirjoittaja ei juuri ota kantaa Macronin päätökseen poistaa Ranskasta omaisuusvero. Kirjassa veron poistaminen ”saattoi olla taloudellisesti perusteltua, mutta symbolisesti se oli riskialtista”. Kyse ei kuitenkaan ole vain symboliikasta. Omaisuusveron poistaminen lisää hyvin todennäköisesti yhteiskunnallista eriarvoisuutta, joka siis on yksi keltaliiviliikkeen kapinan pääsyistä. Veron poistamisen problematiikkaa olisi voinut analysoida hieman syvemmin.

Tästä pienestä puutteesta huolimatta Miksi Ranska raivoaa? on pätevä ja sujuva esitys Ranskan keltaliiviliikkeen kapinan taustoista. Samalla kirja

auttaa ymmärtämään muita E ­ uroopan politiikan muutosvirtoja brexitistä ­oikeistopopulismin suosioon.

Annastiina Heikkilä Miksi Ranska raivoaa?

Schildts & Söderströms, 220 s.

Prekaari somessa

Ranskan unohdetut köyhät

TEKSTI MIIA VISTILÄ

TEKSTI ELISA HELENIUS

TRESSA ANTUNUT silppu­ työläinen tuottaa contentia nettiin saadakseen töitä (eli rahaa eli happea) ja tykkäyksiä (eli validaatiota eli dopamiinia). Samalla hän kritisoi niin perinteistä kuin sosiaalistakin mediaa, analysoi ahdistustaan ja fiilistelee kalliolaista kirjailijaelämää.

Pontus Purokurun Römaani on viime vuosikymmenen lopulla yleistynyttä kolmikymppisen autofiktiota, eli elämäkerrallista tekstiä epätyypilliseen proosarunomuotoon kirjoitettuna.

Monet kohdat vaativat meemien tapaan kontekstien tuntemista. Huumori, ironia, kritiikki ja ehkä erilaisten kokemusmaailmojen välinen ymmärrys syntyvät konteksteja yhdistelemällä: ”Tarvitsetko töistäsi rahaa? Työskentelet ehkä hampurilaisravintolassa tai vaatemyymälässä tai kääntäjänä eikä pelkkä työn ilo riitä? – Hae apurahaa ja maksa itsellesi palkkaa!”

Teksti on tasattu sivun oikeaan laitaan niin kuin chatissa ikään. Lyhyis-

sä lauseissa ei yleensä ole pisteitä eikä isoja kirjaimia ja niissä puhutellaan suoraan lukijaa. Kirjassa on muitakin visuaalisia kikkailuja kuten fonttien vaihtoja, emojeita ja kuvia.

Välillä vasemman laidan tekstillä kommentoi fiktiivinen Veikka Lahtinen, jonka kanssa Purokuru pitää Voiman sivuilla Mikä meitä vaivaa?

-podcastia.

Miehet analysoivat itseään ja toisiaan ja puhuvat tunteistaan: ”sun avoin rikkinäisyys ja päättäväisyys kiinnostaa ja kuten tiedät olet hyvin tärkeä niin chatissa kuin sen ulkopuolella”.

Teos kuvaa aikaansa samoin kuin juppielämän kuvaukset 1980-lukua; eivät kaikkien kokemuksia, mutta jotain ajassaan uutta ja sellaista, jonka heijastukset myös toisenlaisen arjen eläjät tunnistavat.

Pontus Purokuru: Römaani Kosmos 2019, 219 s.

O

uskoa, että Édouard Louis, 27, kirjoitti esikoiskirjansa vain 21-vuotiaana, sillä niin tarkkanäköinen ja mukaansatempaava teos on. Kyseessä on siinä mielessä klassinen esikoiskirja, että se on omaelämäkerrallinen kasvutarina.

Ei enää Eddy on ollut Ranskan viime vuosien kohutuin teos, ja se on herättänyt kiivasta poliittista keskustelua. Romaani kertoo vastaansanomattomasti länsimaisen yhteiskunnan jakautumisesta ja eriarvoisuudesta. Taka­ kannen tekstin mukaan ensimmäinen kustantaja hylkäsi kirjan sillä perusteella, että sen kuvaamaa köyhyyttä ei olisi ollut Ranskassa enää sataan vuoteen.

Teos seuraa työväenluokkaan syntynyttä Eddy Bellegueulea lapsuudesta lukion alkuun. Hän elää pienellä pohjoisranskalaisella teollisuuspaikkakunnalla, jossa rehottavat väkivalta, sovinismi, homofobia, rasismi, N VA I K E A

köyhyys ja näköalattomuus. Tarina ei silti ole ankeaa luettavaa, vaan tekstiä maustavat musta huumori ja elävät yksityiskohdat.

Eddyn kotikylässä ainoa tarjolla oleva miesrooli on olla kovanaama.

Homoseksuaali ja herkkä poika epäonnistuu tämän ihanteen täyttämisessä, minkä takia häntä kiusataan ja hyljeksitään. Eddy haluaisi vain olla niin kuin muut, mutta lopulta juuri hänen erilaisuutensa tarjoaa hänelle pakotien toiseen maailmaan, taidelukioon varakkaammalle paikkakunnalle.

Kirjalla on kunnia olla viime vuonna 65-vuotisjuhliaan viettäneen Tammen Keltainen kirjasto -käännöskirja­ sarjan 500. teos. Lotta Toivasen suomennos tavoittaa hyvin elämänmakuisen kielen. Édouard Louis: Ei enää Eddy Suom: Lotta Toivanen Tammi 2019, 190 s.

KALI

KUVITUKSET & GRAFIIKAT

GRAPHICS

ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi

XIII VENÄLÄISEN ELOKUVAN FESTIVAALI

KINO LOKAKUU 13.–16.2.2020

Cinema

Eerikinkatu 15, Helsinki

www.kinolokakuu.com Arkadin

GAUMONT presents A production QUAD and TEN CINÉMA

ELOKUVAN KOSKEMATTOMAT TEKIJÖILTÄ Vincent

Cassel

“Yksinkertainen, kaunis ja tärkeä” LE POINT

Reda

Kateb

“Yksi Cannesin elokuvajuhlien parhaista elokuvista”

PHOTOS : CAROLE BETHUEL

SCREEN DAILY

Ohjaus

Eric Toledano ja Olivier Nakache

WITH THE PARTICIPATION OF HÉLÈNE VINCENT BRYAN MIALOUNDAMA ALBAN IVANOV BENJAMIN LESIEUR MARCO LOCATELLI CATHERINE MOUCHET FRÉDÉRIC PIERROT SULIANE BRAHIM MEMBER OF THE COMÉDIE-FRANÇAISE LYNA KHOUDRI ALOÏSE SAUVAGE DJIBRIL YONI AHMED ABDEL-LAOUI DARREN MUSELET SOPHIE GARRIC CHRISTIAN BENEDETTI PIERRE DIOT MARA TAQUIN SCREENPLAY AND DIALOGUES ERIC TOLEDANO AND OLIVIER NAKACHE ARTISTIC COLLABORATION MATHIEWRIAN RIGAL-ANSOUS CINEMATOGRAPHY ANTOINE SANIER 1ST ASSISTANT DIRECTOR MATHIEU VAILLANT SCRIPT CHRISTELLE MEAUX EXECUTIVE PRODUCER HERVÉ RUET PRODUCTION MANAGER VINCENT PIANT GENERAL MANAGER AMAURY SERIEYE SOUND PASCAL ARMANT SÉLIM AZZAZI JEAN-PAUL HURIER CASTING JUSTINE LEOCADIE ÉLODIE DEMEY - A.R.D.A MARIE-FRANCE MICHEL SET DESIGNS JULIA LEMAIRE COSTUMES ISABELLE PANNETIER MAKE UP THI THANH TU NGUYEN HAIRSTYLING GÉRALD PORTENART MUSICAL SUPERVISION ELISE LUGUERN A FILM PRODUCED

BY NICOLAS DUVAL ADASSOVSKY A PRODUCTION QUAD AND TEN CINÉMA IN COPRODUCTION WITH GAUMONT TF1 FILMS PRODUCTION BELGA PRODUCTIONS 120 FILMS WITH THE PARTICIPATION OF CANAL+ OCS TF1 CINÉ+ IN ASSOCIATION WITH SOFITVCINE 6 INDÉFILMS 7 CINÉMAGE 13 PALATINE ETOILE 16 COFIMAGE 30 DEVELOPED WITH THE SUPPORT OF CINÉMAGE 12 DEVELOPPEMENT AND INDÉFILMS INITIATIVE 6 WITH THE SUPPORT OF LA RÉGION ÎLE-DE-FRANCE WITH THE PARTICIPATION OF ENTOURAGE PICTURES INTERNATIONAL SALES AND DISTRIBUTION GAUMONT © 2019 ADNP - TEN CINÉMA - GAUMONT - TF1 FILMS PRODUCTION - BELGA PRODUCTIONS - QUAD+TEN

ELOKUVATEATTEREISSA 28.2.

1 / 2020 • 55 Essee

Uuspaheksujat muutoksen airuina Esitystaiteilija Nora Rinne paikallistaa kirjoituksessaan taiteen uusmoralistisia kuohuja. Juttu kuuluu Todellisuuden tutkimuskeskuksen helmikuussa käynnistyvään Taiteen paikka -hankkeeseen.

M

I K Ä O N taiteessa ja taiteilijalle hyvää tai pahaa, oikein tai väärin?

Tarkastelkaamme taiteen uusmoralismia, tiukkojakin moraalisääntöjä, joita taiteilijat tuntuvat nyt itse itselleen asettavan.

Usein kun taiteesta ja moraalista on kirjoitettu, keskustelun vastapuolina ovat olleet rohkea ja estoton taiteilija ja konservatiivinen yleisön edustaja tai kriitikko. Taiteilija on esimerkiksi kuvannut teoksissaan alastonta nuoren tai lapsen vartaloa ja yleisö on älähtänyt kokiessaan alastomuuden seksuaaliseksi ja provokatiiviseksi.

Näin kävi esimerkiksi australialaisen valokuvaajan Bill Hensonin tapauksessa 2008 ja amerikkalaisen valo­ kuvaajan Sally Mannin Immediate ­Family -sarjan kohdalla 1990-luvun alussa.

Keskusteluun osallistujat ovat voineet joko puolustaa teoksia, taiteilijoita ja taiteen vapautta, tai vaatia teosten poistamista ja taiteilijan rankaisemista. Näissä tarinoissa oikean vastauksen löytäminen voi olla vai­ keaa, mutta asetelma ainakin on selvä ja tuttu: taiteen ja taiteilijan vapaus ja yhteiskunnan pelot ja moraali ovat vastakkain.

Nyt törmään kuitenkin yhä useammin tilanteisiin, joissa taiteilijoiden ja taidepiirien moraalisäännökset ovat tiukemmat kuin yleisön, ja taiteilijat ovat toistensa suurimpia moraalin­ vartijoita. Taidekoulun opettajana olen havainnut, että nuoret taideopis-

TEKSTI NORA RINNE KUVA IIRIS TUISKU

kelijat ovat herkkiä epäkohdille ja poistuvat kesken esityksistä, joiden sisältö ei vastaa heidän arvomaailmojaan, samalla kun niin sanottu rivikatsoja kokee esityksen paheksumatta loppuun saakka.

Onhan taiteilijoiden ulosmarsseja tapahtunut ennenkin. Taiteilijat ovat totutusti hylänneet liian helpot, heppoiset tai viihteelliset esitykset ja olleet poistuessaan kyllästyneitä ja väheksyviä. Nyt he poistuvat posket punoittaen, kiihtyneinä, tunnekuohussa, agitoituneina tai surullisina. Teos on ollut väärin, puhutellut väärin, ajatellut väärin. Se ei ole ollut hyvä – ei hyvä–­huono-akselilla, vaan hyvä–­paha-akselilla.

MO R A LI S M I LL A on huono kaiku. Mo-

ralismilla voidaan tarkoittaa yksinkertaisesti ajatusta, että ihmisten toiminnan tulisi tapahtua moraalisten periaatteiden mukaan. Mutta usein sillä tarkoitetaan toisten tarkkailuun ja tuomitsemiseen johtavaa halua olla moraalisesti oikeassa ja kyvyttömyyttä nähdä muita vaihtoehtoja olla oikein. Moralismi yhdistyy vanhoilliseen paheksuntaan muuttuvan maailman edessä. Harvalle tulee moralistista ensimmäisenä mieleen taidekoulun palavasilmäinen opiskelija-aktivisti.

Uusmoralistitaiteilija paheksuu, mutta ei muutosta vaan muutoksen hitautta. Pitäisi jo olla selvää, että e­mme ole kaikki miehiä tai naisia ja lakata puhuttelematta meitä sellaisiksi. Pitäisi jo ymmärtää olla ripustamatta läjäkaupalla muovikuituja Kiasman

kattoon. Pitäisi jo lakata koreilemasta neljäntuulenlakeilla ja sulkapäähineillä vitsillä ja huvikseen.

Uusmoralistitaiteilija vahtii ja vartioi, että nykytaide muuttuu kylliksi ja kyllin nopeasti, että se tunnistaa ongelmat ja reagoi niihin, että se ottaa vastuuta. Hän tuohtuu ja näyttää sen. Hän lähtee kesken ja kirjoittaa palautetta sosiaaliseen mediaan, tapahtumajärjestäjille ja instituutioille. Hän taistelee tunteella, eikä suostu katsomaan läpi sormien.

K A I KKI E I K ÄY. Tämä on selvinnyt nyt

monille taiteen ja viihteen parissa toimiville. Metoo ja ekokatastrofi velvoittavat. Anteeksikin välillä pyydetään, tosin usein yhä sillä klassisella ”anteeksi, jos pahoitit mielesi” -kierrolla. Ja anteeksipyynnöt kirvoittavat protestiryöppyjä sekä niissä, joiden mielestä ei olisi tarvinnut, että niissä, joiden mielestä anteeksipyyntö oli sekä laimea että myöhässä. Etuvartiossa älähtävät taiteilijat ovat moralisti-­aktivisteja, jotka pakottavat tarkastelemaan kriittisesti sitäkin hetkeä, jolloin kaikilla tuntui olevan niin mukavaa.

Osallistuin lasteni alakoulun joulu­ juhlaan. Joulunäytelmän opetus oli, että asioiden olisi hyvä antaa olla ennallaan. Se, joka nyt jo on joulupukki, on ilmiselvästi paras mahdollinen joulu­pukki, ja muiden yritykset nousta joulu­pukiksi ovat paitsi naurettavia, myös yhteisöä heikentäviä. Joulu­pukin roolissa nähtiin näytelmän ainoa aikuinen, miesoletettu apulaisrehtori.

En lähtenyt kesken. Pientä paheksuvaa supinaa lukuun ottamatta

Taiteen paikka Todellisuuden tutkimuskeskus aloittaa Taiteen paikka -artikkelisarjan Voiman nettisivuilla helmikuun aikana. Sarjan tarkoituksena on kommentoida sekä ­analysoida taidekeskustelua ja taidejournalismia. Yksi tavoite on myös etsiä taiteen uutta sisäistä moraalia.

Artikkelit julkaistaan omalla alasivustollaan Voima.fi-verkkolehdessä. Taiteen paikan toimitukseen kuuluvat Nora Rinne, Tuomas Laitinen, Louna-Tuuli Luukka, Pilvi Porkola ja Janne Saarakkala. Työryhmä on toimittanut aikaisemmin Esitys-lehteä (2007-2017) sekä verkkojulkaisu Ice Holea (2014-).

Vuonna 2001 perustettu Todellisuuden tutkimuskeskus on Helsingistä toimiva esitystaiteilijoiden kollektiivi, jonka pyrkimys on havainnoida, kyseenalaistaa ja ­uudistaa todellisuutta tekemällä esityksiä.

käyttäydyin hillitysti, mutta ajattelin lämmöllä Taideyliopiston aktivistiopiskelijoita. Siitä tehtävään pyrkineestä porosta olisi voinut tulla varsin hyvä joulupukki.

Kirjoittaja on esitystaiteilija, näyttelijä, opettaja ja taiteen tutkija.

56 •

1 / 2020 Elokuva

Kaikki ovat erityisiä Erityiset-elokuvan päähenkilöt toimivat sosiaalialalla virallisen järjestelmän ulkopuolella. Asetelma herättää kysymyksiä hyvinvointiyhteiskunnasta, turvaverkoista ja ulkopuolisuudesta.

R

TEKSTI MARJO KOVANEN

A N S K A L A I S E E N sosiaa-

liseen komediaan erikoistuneiden ohjaajien Éric Toledanon and Olivier Nakachen uuden elokuvan Erityiset keskiössä on parivaljakko Bruno ja Malik. He pyörittävät tiiviissä yhteistyössä sotealan kolmannen sektorin organisaatioita. Bruno on perustanut ympärivuorokautista hoitoa vaikeasti autistisille tarjoavan asumisyksikön.

Malik kouluttaa vaikeista oloista tulevia nuoria sosiaalialan työntekijöiksi, jotka hoitavat myös Brunon suojatteja.

Realistisella, huumorilla kevennetyllä otteella kerrotun tarinan hahmot ovat fiktiivisiä, mutta perustuvat todellisiin henkilöihin. Brunon hahmon takaa löytyy Stéphane Benhamou, joka on hoitanut Toledanon autismikirjolla olevaa perheenjäsentä. Malikin esikuvana on Daoud Tatou, jonka elokuvantekijät kohtasivat tehdessään lyhyt­elokuvaa autismin kirjoilla olevia auttavan järjestön varainhankintaa varten. Myös tarinan inspiraation lähteenä ovat todelliset tapahtumat.

Elokuvan alkuperäinen nimi Hors normes tarkoittaa epätavallista tai normien ulkopuolista. Sekä keskuskaksikko että heidän hoidokkinsa toimivat virallisen järjestelmän reunaalueilla. Vaikeasti autistisen Josephin äiti kiteyttää perheiden aseman yhteiskunnassa: heitä ei ole muille olemassakaan. Laitoksessa Joseph, jota

esittää itsekin autismin kirjolla oleva Benjamin Lesiueur, lääkittiin passiivikseksi. Josephin äiti kertoo Brunon organisaation toimintaa tutkiville viranomaisille, että Brunon hoivissa ­Joseph muuttui, kun he löysivät jonkun joka näkee ja välittää.

B R U N O JA M A LI K tekevät töitä sydä-

mellään ja omistautuneina, mutta tässä piilee ongelma. Mitä yksittäiseltä ihmiseltä voi vaatia? Kuka ottaa kopin heistä, jotka putoavat kaikkien turvaverkkojen läpi? Brunolla ei ole omaa perhettä ja satunnaisilta sokkotreffeiltäkin hänet tullaan hakemaan hoitamaan työkriisiä.

Hoitotyöntekijät ovat sankareita, mutta työhyvinvoinnista huolehtimista ei voi korvata kutsumuksen korostamisella. Elokuva kuvaa Ranskan järjestelmää ja tilannetta, mutta sotealan palkkakeskustelun keskellä asia pohdituttaa Suomessakin: Kuinka kestävää sosiaalipolitiikkaa on, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevien hoito on oman elämänsä uhraavien sankariauttajien tai järjestelmää vastusta­vien kapinallisten varassa? Pitäisikö valtiota vastuuttaa enemmän kolmannen sektorin sijaan?

Brunon ja Malikin organisaatioiden toiminta perustuu sydämeen ja uskoon. Tätä järjestelmä pitää riskinä. ”Kuka on vastuussa jos jotain tapahtuu?”, kysyy elokuva eikä vastaa omaan kysymykseensä.

Elokuvan sairaalalääkäri on riippuvainen Brunon ja Malikin kaltaisista toimijoista, sillä hänelle ei taata riittäviä resursseja tehtävänsä täyteen hoitamiseen. Vaikeimpina pidetyt tapaukset putoavat järjestelmän ulkopuolelle.

Elokuvan esittämät kysymykset voidaan esittää myös Suomessa: kuka on inhimillisen kohtelun, kohtaamisen, välittämisen arvoinen? Kuka saa parasta mahdollista hoitoa? Ja ennen kaikkea: kuka tulee nähdyksi?

N Ä H DY K S I T U L E M I N E N ,

kohtaaminen, vuorovaikutus ja kommunikaatio nousevatkin elokuvan keskeisiksi teemoiksi. Miten toimia sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät sovi raameihin, eivät pysty noudattamaan sääntöjä, ovat normien ulko­puolella?

Vaikeasti autistiset edustavat ilmeisimmällä tasolla erityisyyttä ja marginaalia, he tulkitsevat sanoja eri tavoin ja kommunikoivat eri tavalla. Viestit eivät kuitenkaan aina välity neurotyypillisienkään välillä. Kommunikointiongelmat ovat arkipäivää ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.

Lopulta kyse on läsnäolosta ja tulkinnasta. Bruno tulkitsee joidenkin suojattiensa väkivaltaisen käytöksen merkkinä turhautumisesta. Hän selittää tunteen, jolle ei ole sanoja purkautuvan aggressiona. tämä on kuitenkin vain tulkintaa, ”oikeasti emme tiedä”, hän toteaa. Ehkäpä epävarmuuden ja lopullisten selitysten puut-

tumisen ­hyväksyminen on avain aitoon inhimilliseen kanssakäymiseen ja läsnäoloon.

Kohtaamista kaipaavat myös Malikin ohjattavina olevat nuoret, jotka saavat vaikeasti autististen kanssa työskennellessään kokemuksen yhteisöön kuulumisesta ja merkityksellisyydestä. Malik tarjoaa raameja, jotka heiltä ovat puuttuneet.

Erityisissä kukoistaa kaikenlainen moninaisuus. Pariisiin sijoittuvassa elokuvassa koko suurkaupungin kulttuurinen, uskonnollinen ja sosioekonominen kirjo on läsnä. Elokuva näyttää, että rajat on mahdollista ylittää ja yhteys löytää.

Lopulta myös itseään vahingoittavan Valentinin suojakypärä, este hänen ja maailman välistä riisutaan: yhteys eri maailmojen välillä on mahdollinen.

Marginaaliin työnnetyt pääsevät parrasvaloihin ja esiintymislavalle.

Joseph seisoo valokeilassa kuin haastaen katsomaan itseään, olemaan näkyvä ja esillä.

Elokuva kysyy, kenellä on oikeus näkyä ja kuulua, olla olemassa? Onko yhteiskunta se, jonka täytyy sopeutua eikä päinvastoin? Ja lopulta erityisiä olemme me kaikki.

Koulukinon ja Autismiliiton laatima oppimateriaali elokuvaan julkaistaan helmikuun aikana. www.koulukino.fi

Bombshell

Häirintä

OLITKO PAIKALLA, KUN TALOJA VALLATTIIN TAI KUN KUDOTTIIN SIVAREILLE SUKKIA?

va Ku

: Antti Kurk o

7.2.

va Ku

:P er

Valejournalismia ja mediavaltaa Loudest Voice ja Bombshell kuvaavat Fox Newsin Roger Ailesin nousun ja tuhon.

ttu

Iso-Markku

VALOKUVAUS­ KILPAILU SUOMALAISESTA AKTIVISMISTA

TEKSTI TUOMAS RANTANEN

V

aloittanut Fox News on osa australialais-amerikkalaisen media­ moguli Rupert Murdochin (1931–) globaalia mediaimperiumia.

Uutiskanavan ensimmäiseksi toimitusjohtajaksi Murdoch palkkasi äärimmäisen omavaltaisena vallankäyttäjänä tunnetun Roger Ailesin (1940–2017).

Ailes haistoi mediakentältä löytyvän tilaa arvoiltaan konservatiiviselle ja viihteellisen hyökkäävälle uutiskanavalle. Hän palkkasi alaisikseen lakeijoita ja valitsi uutisankkurinsa seksuaalisen vetovoiman ja/tai provosoivan röyhkeyden kriteereillä. Hän ei myöskään kaihtanut keinoja ohjailla uutisointia omien mielihalujensa ja laskelmiensa näkökulmasta.

Valittu tie oli menestyksellinen sekä kaupallisesti että poliittisesti. Muutamassa vuodessa Fox News nousi USA:n katsotuimmaksi kaapeliuutiskanavaksi. Republikaaneja yhä tukevaa kanavaa pidetään myös keskeisenä Donald Trumpin presidenttitien raivaajana.

UONNA

19 9 6

H U O L E L L I S E N TAU S TAT YÖ N päälle dramatisoidussa Loudest Voice -tele­ visiosarjassa käydään läpi Fox Newsin ensimmäiset 20 vuotta. Kulmikkaana toimintasankarina usein nähty Russell­ Crowe onnistuu ulkoista olemusta myöten eläytymään työmaallaan ja yksityiselämässään öykkäröivään esikuvaansa.

Sarjassa Ailesin täydellinen piittaamattomuus journalistisista perus­ periaatteista näyttäytyy esimerkiksi hänen jatkuvassa puuttumisessaan toimitta­ jien työhön sekä halussaan suosia valeuutisia silloin, kun uskoo niiden vastaavan yleisön toiveita paremmin kuin totuus.

Median korruptiota kuvastaa myös kohtaus, jossa hän selittää kärsivällisesti uutiskanavalle kaunaa kantavalle Donald Trumpille yhteistyön hyödyistä molemmille osapuolille.

Mediaomistajuuden valta konkretisoituu puolestaan astelemassa, jossa Murdoch joutuu omien bisnesetujensa takia puuttumaan Ailesin kanavansa

kautta presidentti Barack Obamasta kylvämiin asiattomuuksiin.

Sarjassa ei peitellä sitäkään, miten vainoharhainen Ailes vakoili ympärillään vaikuttavia ihmisiä sekä ahdisteli seksuaalisesti naispuolisia alaisiaan.

Tämä johti lopulta hänen eroonsa vuonna 2016.

C H A R L E S R A N DO L PH I N samaan Fox Newsin vinoutuneeseen maailmaan sijoittuva elokuva Bombshell painottaa Ailesin (John Lithgow) häirinnän kohteeksi joutuneiden naisten näkökulmaa. Keskeisissä rooleissa nähtävät Charlize Theron, Nicole Kidman ja Margot Robbie ilmentävät vakuuttavasti minkä takia tällaisia ­törkeyksiä vastaan on vaikea nousta silloin, kun niihin syyllistyvä ei ole vain oma esimies, vaan portinvartija koko alalle ja omalle uralle. Samalla näytetään, miten hiljaisuuden rikkominen on ­omiaan synnyttämään torjuntaa ja viestintuojiin kohdistuvaa vihaa.

Asetelma on siis täysin sama kuin #metoo-kampanjan käynnistäneessä elokuvatuottaja Harvey Weinsteinin tapauksessa.

Bombshellissä huomiota saa sekin, miten tarkkaan tuotteistettuja kaupallisten kanavien ohjelmat saattavat olla juontajiensa ulkonäköä myöten.

Yhdessä Loudest Voice ja Bombshell kuvaavat miten politiikan, talouden ja median vallankäyttö leikkaavat sekä toisiaan että yksityisten ihmisten elämää. Samalla esiin nousee kysymys siitä, miten institutionaaliset valta­rakenteet eivät vain suojele, vaan usein jopa tukevat Ailesin tapaisten persoonien menestystä.

20-VUOTIAS VOIMA-LEHTI JÄRJESTÄÄ KAIKILLE AVOIMEN VALOKUVAUSKILPAILUN, jonka tarkoituksensa on dokumentoida tämän ajan suomalaista aktivismia, kansalaisliikehdintää ja poliittista osallistumista.

Kilpailun satoa esitellään painetussa lehdessä, verkkosivuilla sekä sosiaalisessa mediassa. Mahdollisista muista julkaisutavoista sovitaan tekijänoikeuden haltijan kanssa erikseen.

Kilpailussa ei palkita ammattimaisinta kuvaa vaan arvionnissa korostetaan kuvien kautta välittyviä sosiaalisia ja poliittisia merkityksiä ja yhteisöllistä puhuttelevuutta. Kuvien ei tarvitse olla tässä ajassa tai Suomessa otettuja, jos asiayhteys liittää ne tavalla tai toisella tämän hetken suomalaiseen aktivismiin tai sen juuriin.

Palkinnot ja kunniamaininnat jakaa raati, jota johtavat Poliittisen valokuvan festivaalin taiteelliset johtajat Sanni Seppo ja Anna-Kaisa Rastenberger.

Kilpailun pääpalkintona on tuhannen euron lahjakortti valokuvausliikkeeseen.

Lisäksi jaetaan kirjapalkintoja.

Kilpailuun osallistuvat kuvat pyydetään lähettämään julkaisukelpoisessa muodossa osoitteeseen suomalainenaktivismi@voima.fi 31.5.2020 mennessä.

Tom McCarthy ja Alex Metcalf: Loudest Voice (2019) Nähtävillä HBO-Nordicilla Laatujournalismia jo 20 vuotta

Charles Randolph: Bombshell – hiljaisuuden rikkojat Ensi-ilta 7.2.

OTITKO KUVAN EDELLISESTÄ AKTIVISTI­ TEMPAUKSESTA JOHON OSALLISTUIT?

58 •

1 / 2020

ELOKUVAT

Mr. Jones

14.2.

Orkesterin edessä

7.2.

Anna-Karin Grönroos: ORKESTERIN EDESSÄ Ensi-ilta 7.2.

Sibelius-Akatemian kapellimestareiden koulutuksessa opiskelijat treenaavat soitintaan eli ­orkesteria. Ranskalainen James Kahane esiintyy bändin edessä itsevarmana, vaikka opettajilla on runsaasti korjattavaa. Ei, ei, otetaan uudestaan, vaatii huippukapellimestari Hannu Lintu tai professori Atso Almila. Kahanelta tahti­puikon heiluttelu sujuu lennokkaasti, ja cowboyn lasson heittämisen elkeet ihastuttavat maestra Susanna Mälkkiä.

Suomalainen Emilia Hoving on ujo, mutta ei niin vetäytyvä kuin kiinalainen I-Han Fu, joka aluksi hädin tuskin uskaltaa katsoa orkesteriaan.

Orkesterin edessä -dokumenttia tehtiin kolmen vuoden ajan. Se näyttää, miten orkesteria on johdettava äärimmäisen tarkasti ja teoksen luonnetta kunnioittaen. Kapellimestarin on osattava kommunikoida sinfoniaorkesterin eli sadan ihmisen kanssa, ja hänen herpaantumisensa voi syöstä mopon rotkoon, jolloin teos ei pysy koossa. Onneksi Siban kapuluokan nuoret oppivat, ja katsoja todistaa hienoja taiteellisia hetkiä. Dokumentti voisi mennä vielä enemmän ihon alle. Oppilaista näkyy päälle yllättävän vähän tunteita.

Sibelius-Akatemia on arvostettu opinahjo.

Orkesterin edessä soittaa upeaa musiikkia ja näyttää vilauksen siitä, miten Akatemian huippumaineeseen on syytä.

IIDA SIMES

Agnieszka Holland: MR. JONES Ensi-ilta 14.2.

Ohjaaja Agnieszka Hollandin kotimaassa Puolassa sananvapaus ja demokratia ovat uhattuina.

Hallitus kiristää otettaan tiedotusvälineistä.

Kärjistyneempi poliittinen tilanne ja sanan­ vapauden kriisi vallitsee Venäjällä ja Ukrainassa, jonka itäosissa venäläiset tai venäjänmieliset taistelevat kovin asein ukrainalaisia vastaan.

Hollandin elokuva sijoittuu vuoteen 1933 – aikaan, jolloin Neuvostoliitto voi monille vielä olla unelmien maa ja jolloin toinen maailman­ sota oli vasta Hitlerin ja Goebbelsin toiveunta.

Tositapahtumiin perustuva leffa iskee kuin neuvostoliittolainen pajavasara propagandakoneistojen valehteleviin syöpäläisiin.

Brittiläinen journalisti Gareth Jones lähti

KOONNUT TUOMAS RANTANEN

Bong Joon-Ho: PARASITE

Elokuvateattereissa nyt.

Viime vuonna Cannesin Kultaisen palmun voittanut Parasite kertoo eteläkorealaisesta perheestä, joka kompensoi köyhyyttään luovuudella ja liukuvalla moraalilla. Sosiaalisen nousun haaveet saavat kerralla pontta, kun perheen poika onnistuu ujuttautumaan rikkaan perheen tyttären kotiopettajaksi. Pian koko muukin perhe pujahtelee saman talouden palvelusväeksi.

Okja, Snowpiercer ja Barking Dogs Never Bite -elokuvistaan tunnettu Bong JoonHo yhdistää alkuun Hirokazu Kore-edan Shopliftersin pohjimmiltaan traagista veijaritarinaa Jaqcues Tatin Enoni on toista maata

Terrence Malick: A HIDDEN LIFE Ensi-ilta 7.2.

Terrence Malickin marttyyritarinassa 1940­luvun alussa itävaltalaisessa vuoristo­kylässä asuva perheellinen maanviljelijä Franz Jägerstätter kieltäytyy vakaumuksensa vastaisesta uskollisuuden valasta Adolf Hitlerille. Hänen valintansa tuonee monelle mieleen Itä-Karjalassa vuonna 1941 teloitetun aseistakieltäytyjän Arndt Pekurisen kohtalon.

Malick hallitsee elokuvallisen ilmaisun, mistä osoituksena ovat hänen taide-elokuvan

-oloiseen porvarisatiiriin, mutta antaa sitten tyylilajin liukua Yksin kotona -henkisen mäiskeja piilottelukomedian kautta tarantinolaiseen verileikkiin. Luokkajaon kärjistyminen tilallistuu Emir Kusturican Under­groundista lainatun kellarimetaforan ja Fritz Langin Metropoliksen rinnastuvan vedenpaisumuksen kautta.

Tarinan käänteiden ohella etenkin lavastuksellisesti kekseliään Parasiten eetoksen ja opetuksen perään voi asettaa useammankin kysymysmerkin. Katsoja pääsee ehkä helpommalla, jos varoo asettumasta päähenkilöiden puolelle ja tulkitsee elokuvan tilannekomedian sijaan enemmän yhteiskunnan kahtiajakautumista ja materiaalisia menestysunelmia kriittisesti kuvaavana aikalaistragediana.

YLE Areena: Yksittäistapaus (Suomi, 2020) Seksuaalista häirintää ja vallankäyttöä kuvaavan 11-osaisen lyhytelokuvasarjan teoksista kuusi nähtiin osana Tottumiskysymys-­ elokuvaa. Reetta Aallon, Maryan Abdulkarimin, Tine Alavin, Alli Haapasalon, Ulla Heikkilän, Sonya Lindforsin, Inari Niemen, Raisa Omaheimon, Anna Paavilaisen, Kirsikka Saarin, Aino Sunin, Saara Särmän, Miia Tervon, Elli Toivoniemen ja Jenni Toivo­niemen #metoo-ajan televisionovelleissa kuvautuva ahdistelu, vähättely ja rakenteellinen syrjintä osoittavat korjausliikkeille olevan tarvetta mediassakin.

TUOMAS RANTANEN

kaanoniin vankasti kiinnitetyt varhaisemmat ohjauksensa Badlands (1973) ja Onnellisten aika (1978).

Uudessa elokuvassaan Malick istuttaa ylistämänsä hiljaisen eettisen vastarinnan jo Three of Lifestä (2013) alkaen korostamaansa eksistentiaalis-kristilliseen kärvistelyynsä.

Tällä tiellä vanha mestari näyttää jääneen jo maneeriensa vangiksi: elokuvan symbolikieli tuntuu entistäkin toisteisemmalta ja raamatulliset viittaukset yhä asetelmallisemmilta. Samalla kuvien voimaa syövät ylipateettinen kertojan ääni ja alleviivaava musiikki.

TUOMAS RANTANEN

7.2. Hero: Viides valta (USA/Englanti/ Belgia, 2013) Lainsäädäntövaltaa, toimeenpanovaltaa ja tuomiovaltaa erottelevaa vallan kolmijako-oppia jatketaan toisinaan puhumalla journalismista neljäntenä ja netistä viidentenä valtiomahtina. Bill Condonin draamaelokuva tutkailee salaisten dokumenttien julkaisemisesta tunnetun Wikileaks-sivuston perustaja Julian Assangen (Benedict Cumberbatch) ristiriitaista persoonaa. Käy ilmi sekin, että niin perusteltua kuin esimerkiksi sotarikosten paljastaminen onkin, myös monilla tietovuodoilla on salattuja poliittisia päämääriä.

Moskovaan haastattelemaan Stalinia ja törmäsi Itä-Ukrainassa sensaatioon, mutta kukaan ei halunnut julkaista Jonesin skuuppia. Sekä britit että yhdysvaltalaiset kieltäytyivät kertomasta Ukrainan nälänhädästä.

Jonesin ympärillä tapahtui kummia.

Neuvostoliiton salainen poliisi uhkaili häntä, koska paljastukset murskaisivat valheen, jolle valtakunta perustui. Outoa oli Yhdysvaltojen halu leikkiä mukana Kremlin huijauksessa.

Totuus ei ole suhteellista, eikä se muutu riippuen keneltä kysyy. Mielipiteitä voi olla monia, mutta onko nälänhätää vai ei, sen saa tietää, kun asiaa tutkii.

Holland muistuttaa miljoonien ihmisten kuoleman aiheuttaneesta Stalinin pelistä, jottei näin karmea pimitys toistuisi.

IIDA SIMES

Voim TV-tä an rpit

15.2. Yle Teema & Fem: What She Said: The Art of Pauline Kael (USA, 2019) Rob Gaeverin dokumentti­ elokuva määrittelee New Yorkerin 1960–70-lukujen avustaja Pauline Kaelin maailman pelätyimmäksi elokuvakriitikoksi.

Samalla kun elokuva alleviivaa kulttuuri­ kriitikon valtaa ja vastuuta, se osoittaa miten vaikuttavia maun ja mielipiteiden muokkaajia elokuva ja muut kulttuuriteollisuuden alat ovat.

Netflix: Black Mirror (Englanti 2011–) Charlie Brookerin mediadystooppisen satiiri­ sarjan viidennellä kaudella käsitellään liian realistiseksi äityvää videopeliä, Über-kuskin painajaista ja pop-tähden tuotteistusövereitä.

Muissa sarjan tv-novellissa peilataan muun muassa kohujournalismin, reality-viihteen, Idols-formaattien, Facebookin, Pokémonin, Tinderin, nettikiristyksen, kovalevylle tallentuvien ihmistietoisuuksien sekä monien muiden media­innovaatioiden piilototalitarismia.

YLE Areena: Mauno Koivisto – arvoituksellisen presidentin tarina (Suomi 2019) Jari Tervon ja Marjo Vilkon kahdeksanosainen dokumenttisarja Suomen presidenttinä 1982–1994 toimineesta Mauno Koivistosta toimii peruskurssina kylmän sodan histo­ riaan ja Suomessa Neuvostoliiton suuntaan harjoitetun tasapainoilun hahmottamiseen.

Yhtenä murrosajan ilmiönä näyttäytyy myös toimittajia sopuleiksi haukkuneen Koiviston turhautuminen itsesensuurista toipumassa olleeseen mediaan.

NINNI KA

IRIS

ALO / THR Näyttelyn av ILL a ja is e t 6.2. klo 18– Galleria Kuv 21 ituksessa. Av ajaisillassa k lo 19.30 Ninni Kairis

alo / Thrill 7.2.–14.3.2 020 / ma–p Galleria Ku e 12–17 / la vitus, Häm 12–16 eentie 28, KUVIT TAJA Hki T.FI/GALLER IA-KUVITU S KALIGRAP HICS.FI

Elo ku vat eat ter

i Or ion

C in e m a O r io n n Täy t tä ä v u o d e 2 9.2 .2 02 0 ! n Mer kk aa ka len te rii m me sa ns ka n aa im ja tu le ju hl te an ko rt lik in on He lsi ng in uu sim m ! en sim m äi st ä vu ot ta ju lk ist et aa n Pä ivän oh jel m ist o 10 .2. 20 20 www.cinemaorion.fi

Hel sin ki Eer iki nk atu 15,

NYT NEUVOTELLAAN PALVELUALOJEN TYÖEHDOISTA OLE MUKANA! www.pam.fi/liity