Voima | Teatteri – Joulukuu 2021 - kevät 2022

Joulukuu 2021 – kevät 2022

Martti Suosalo rakastaa klassikoita

Teatteria kautta maan Musikaalin ja tanssin taikaa, jälleenrakennuksen aikaa

Sisällys PÄÄKIRJOITUS

Teatterin helppo resepti

Jonna Wikström

4

Huomenna hän tulee on Turun Kaupunginteatterin, Espoon Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin yhteistuotantoa.

6 Ohjaaja Aino Kiven mielestä korona paljasti, ettei taiteen tekemisestä isoa osaa vieläkään mielletä työksi.

Kulttuuriministeri Antti Kurvinen lupaa puolustaa kulttuurin määrärahoja.

kaa hienosti pukeutunut leidi teatterin aulassa. ”No ovat”, ystävät myötäi­ levät ja siemailevat nautinnol­ lisesti kuohuviiniä. ”Näyttelevät ja laulavat niin hienosti!” Iloinen puheensorina täyttää taidetalon lämpiön, ja leivokset maistuvat. Väliajalla on kiire vaihtaa ajatuksia ja halata tuttuja. Näinä aikoina esitykset pyörivät runsas­ lukuisille yleisöille, ja tunnelma on katossa kautta maan. Voi tätä onnea.

KUTEN MUUTKIN TAIDELAJIT , teatteri joutuu aika ajoin perustelemaan olemassaoloaan, kun ala taistelee tukirahoista. On tullut tärkeäksi muistutella, että teat­ terin, musiikin, kirjallisuuden, minkä vaan taidelajin kuluttaminen – käyttääkseni tuota kylmäkiskoista, markkinatalouden luomaa teonsanaa – on kansantaloudelle hyödyllis­ tä: kun katsojat rentoutuvat, he pysyvät iloi­ sen työkykyisinä. Saa aivojumppaa ja on sit­ ten työpaikallaan kovempi myyntitykki tai virkamies. Jopa museot ja yksityiset galleriat ovat silloin tällöin perustelleet olemassaoloaan hyödyllisyydellään ripustaessaan seinilleen työväelle älyllisiä pähkinöitä ja eläkeläisille virikkeitä tarjoilevaa kuvataidetta. Taidekriitikko Otso Kantokorpi (1957– 2018) pohti usein taiteen olemusta ja katso­ jan roolia teoksen äärellä. Vähimmin hän arvosti ajatusta, jon­ ka mukaan teoksen piti olla hyödyllinen ja ensi­ sijaisesti kohentaa yleisön terveyden­ tilaa saati kansantaloutta. Joskus Kantokor­ pi muotoili asian näin: ”Jos taide vaikuttaa, se vaikuttaa silloin, kun sen tuntee omissa munaskuissaan, sil­ loin kun se pakottaa sinut kysymään itsel­ täsi niitä vaikeimpia kysymyksiä ja kun se auttaa ymmärtämään sellaista, mitä aiem­ min et ole ymmärtänyt tai uskaltanut yrit­ tää ymmärtää.” KUN KATSOJAT PÄÄSEVÄT yhdessä teoksen

Juno Lehtinen

12

Tampereen Työväen Teatterin Matilda on voimakas tarina lapsista aikuisten mielivallan armoilla.

Nauska

”O

VAT NE KYLLÄ TAITAVIA” , huo­

ääreen samaan tilaan esittäjien kanssa, teos yleensä vaatii yleisöä pysähtymään. Koronaepidemian pysäytettyä koko maan taide-elämän, jäin – hassua kyllä – kai­ paamaan yhteisen pysähtymisen tilaa. Koto­ na katsoessani musikaalia kaipasin teatte­ riin siihen hetkeen, kun valot himmenevät ja kapellimestari kohottaa tahtipuikkon­ sa käynnistääkseen musikaalin alkusoiton. Hetkeen, jossa puhaltimien suukappaleet ovat soittajien huulilla, rumpalin kapulat il­ massa ja verhojen takana näyttelijät valmis­ tautuvat ponnistamaan ensimmäiseen aske­ leeseen.

Hengen pidättämisen jännittävään het­ keen. Ja voihan teatterista olla hyötyäkin, en kiistä. Rentoutumiseni tekee minustakin seu­ raavana päivänä ahkeramman ammattilai­ sen ja teoksen luoma älyllinen innoitus pu­ haltaa tulta liekkeihin tahkotessani uusia, timantin­kovia tekstejä. Tai tietääkö sitä. Varmaa on vain, että esiripun laskeuduttua yleisölle on annet­ tu mahdollisuus tehdä matka esiintyjien kanssa. Mitä taipaleella tapahtui, jos jotain tapahtui, se tuntui munaskuissa, kuten Kantokorpi sanoi, tai se pakotti meidät tai edes jonkun meistä kysymään tärkeitä ky­ symyksiä, tai se pakottaa jotkut pohtimaan niitä huomenna, ylihuomenna tai ensi kuus­ sa, kun kohtaus sieltä, toinen täältä muistuu mieleen. Viime viikon yleisö saattaa pohtia kesken ruoka­ostoksia, miten toimia ilkeän rehtorin kanssa, miten pysyä hereillä, kun toiset kärsivät, miten kaunis lintu pulu on ja miten itsekäs ihminen on, kun ei ole ennen tätä huomannut. Teatteriesityksen arvo on silkkaa magiaa, mutta hyvän esityksen resepti on ihan help­ po. Tarvitaan ainoastaan nämä: Yhteistä hengitystä näyttämölle ja kat­ somoon, Sisyfoksen kivi, Gordionin solmu, Pandoran lipas, ripaus tähtipölyä sateen­ kaaren yltä, ainakin kymmenen häpeällistä asiaa, jotka kukin läsnäolija luulee kantavan­ sa yksin, muutamat muistot vauvan ensim­ mäisestä hymystä ja tietenkin virta, johon ei voi astua kuin kerran. IIDA SIMES

Kirjoittaja on Voiman toimittaja.

16

Valtteri Raekallion Elämän koulu kertoo koulukiusaamisesta.

Voima | Teatteri on teatterin erikoislehti, joka ilmestyy Voima-lehden välissä. Päätoimittaja Iida Simes. Toimituskuntaan kuuluvat Tuomas Rantanen, Mimmi Hukkamäki ja AD Antti Kukkonen. Muita kirjoittajia ovat Laura Gustafsson, Maija Merilehto, Jaana Semeri ja Jari Tamminen. Kannen ja päähaastattelun kuvasi Nauska. Painos 60 000. Painopaikka Sanoma Manu, Tampere. Teatteriliitteen tekemiseen on saatu Taiteen edistämiskeskuksen koronaapurahaa.

| TEATTERI • 3

Mitro Härkönen

Todellisuuden tutkimuskeskus täytti 20 vuotta

M

20vuotisjuhliaan viettä­ nyt esitystaiteen pio­ neerikollektiivi tunnetaan perin­ teisten näyttämötilojen ulkopuo­ lella tapahtuvista esityksistään, jotka haastavat paitsi vallitsevaa todellisuuskäsitystä, myös esit­ tämisen rajoja ja määritelmiä. Juhlapuheessaan teatteriohjaa­ ja ja kirjailija Janne Saarakkala (kuvassa makuulla) avasi sattu­ vasti avant­garden tekemisen si­ säistä paloa ja ulkoisia paineita.

Tuomas Rantanen

Kuva Sivuhenkilöttyöryhmän ilmaakrobatiaa ja fyysistä teatteria yhdistävästä esityksestä Mun siivet ei mahdu kahvihuoneeseen (2019)

A R R AS K U U S SA

www.todellisuus.fi

Taina Latvala palkittiin Lealla

H

ELMIKUUN ALUSSA Hel­

singin Kaapelitehtaan kylkeen avattavan Tans­ sin talon tuoreimpia ohjelma­ kumppaneita ovat Liikkeellä marraskuussa -festivaali ja Cirko – Uuden sirkuksen keskus. Cirko tuottaa jo ensi syksynä 700-paik­ kaiseen Erkko-saliin kansainväli­ sen vierailuesityksen. ”Sirkus sopii tanssin rinnal­ le täydellisesti. Molemmat ovat liikkeeseen perustuvia, ei-kielel­ listä ilmaisua soveltavia taide­ muotoja. Yritämme tietysti löytää

erityisesti juuri tälle näyttämölle sopivia ohjelmakokonaisuuksia. Erityisen kiehtovaa on sirkusesi­ tyksille luontevan vertikaalisuu­ den luomat mahdollisuudet täyt­ tää talon korkeaa näyttämötilaa”, kertoo Cirkon toiminnanjohtaja Riku Lievonen. Taidesirkuksen tuottaja­ konkarin mukaan Tanssin talo on valta­ kunnallisesti yksi mer­ kittävimmistä ajankohtaisista kulttuuri­hankkeista. ”En pelkää lainkaan, etteikö yleisö löytäisi taloa. Enemmän

huolta kannan siitä, miten Tans­ sin talo löytää paikkansa mui­ den isojen kulttuuritoimijoiden keskellä nimenomaan rahoitus­ rakenteiden suhteen. Talo alkaa toimia vasta sitten, kun sinne tulee sisältöä, jota olennaiselta osaltaan tuottavat kaltaisemme ohjelmakumppanit. Siksi on eri­ tyisen tärkeää, että tämä tunnis­ tetaan myös kaupungin kulttuu­ rimäärärahojen jakoa koskevas­ sa päätöksenteossa.

www.tanssintalo.fi

Suomea ja tätä nykyistä törmäyt­ tävä kokonaisuus. Kyse on muun muassa sukupuolirooleista ja Hel­ singin ja muun Suomen välisestä kuilusta”.

Lea-palkintoa on jaettu vuodesta 1985. Kaikki aiemmin palkitut löytyvät osoitteesta www.sunklo.fi

Markku Pihlaja

Sirkus saapuu Tanssin taloon

ja Käsikirjoittajat ry vuo­ sittain ­jakaman Lea-näy­ telmäkirjallisuuspalkinnon par­ haasta kotimaisesta näytelmä­ tekstistä voitti tällä kertaa Taina Latvala ­n äytelmällään Kekko­ sen tytär. Kantaesityksensä Erik ­K iviniemen ohjaamana viime ­helmikuussa Vaasan kaupungin­ teatterissa saaneessa näytelmäs­ sä ikääntynyt leskirouva paljas­ taa tyttärelleen suuren salaisuu­ den. Tänä vuonna palkinnon saa­ jan valinnut kirjailija Juha Itkonen kirjoittaa perusteluissaan: ”Tutuista aineksista syntyy kir­ jailijan varmoissa käsissä mu­ kavasti uudenlainen, mennyttä

Leena Kärkkäinen

S

UOMEN Näytelmäkirjailijat

Uusi digi-ikkuna maailmanluokan teatterille luohjelmistoon tunnettu Espoon Kaupunginteat­ teri ryhtyi marraskuussa julkaise­ maan digikanavallaan kuukausit­ tain huippuluokan esityksiä maa­ ilman parhailta esittävän taiteen tekijöiltä suomeksi ja englanniksi tekstitettynä. EspoonTeatteriPlus esittää kuluvalla kaudella seitsemän kansainvälistä teosta, jotka kat­ tavat eri tyylilajeja, kuten teatte­ rin, tanssin, sirkuksen, musiikki­ teatterin ja elokuvan. Ohjelmis­ toon kuuluvat muun muassa ro­ manialaisen Silviu Purcăreten Gulliverin retket, maailman huip­ pusirkusryhmä Gravity and Other Mythsin tuottama The Pulse, sekä Sasha Waltzin koreografiaan pe­ rustuva monitaiteellinen menes­ tysteos Kreatur. ”Hyvä puoli pandemiassa on ollut se, että olemme oppineet nauttimaan esittävästä taitees­

Sebastian Marcovici

K

ANSAINVÄLISTÄ vierai­

ta myös laadukkaiden tallentei­ den kautta. Niissä kyse on ihan omanlaisesta taidemuodosta, ja olemme vasta oppimassa mitä se voi olla. Nämä sarjamme tal­ lenteet olemme valinneet sillä perusteella, että ne ovat merkit­ tävien teatterintekijöiden niin suuria esityksiä, ettei niitä olisi

voitu tuoda Suomeen – ainakaan ennen kuin Espooseen saadaan pitkään suunnitteilla ollut uusi teatteritalo”, pohtii teatterijohta­ ja Erik ­Söderblom.

www.espoonteatteri.fi/espoon-teatteriplus/

Helsingin oopperakesä saa jatkoa

E

LO-SYYSKUUSSA Aleksan­

terin teatterissa ensim­ mäistä kertaa toteutettu Helsingin oopperakesä -festivaa­ li vedettiin urheasti läpi korona­ haasteiden. Kolmen viikon aikana nähty ohjelmisto käsitti kuusi eri kamarioopperaa, kaksi musiikki­ komediaa ja cocktailkonsertin. Festivaalilla oli palkattuna yli 100 taidealan freelanceria. ”Suurin osa esityksistä oli loppuunmyytyjä, mutta tiukat ja festivaalin aikana kolme kertaa muuttuneet rajoitukset aiheut­ tivat kuitenkin sen, että lippu­ tulot jäivät noin 15 prosenttiin tavoitellusta. Palkat saatiin silti maksettua, kiitos korona-avus­ tusten,” huokaa taiteellinen joh­ taja Reetta Ristimäki (kuvas­

sa Eva Braun -oopperan nimi­ henkilönä). Vapaan kentän oopperaryh­ miä kokoava tapahtuma järjeste­ tään jälleen 18.8.-4.9.2022. Risti­ mäen mukaan esitysten keskittä­ misella yhteen tiettyyn paikkaan yleisö huomaa, että oopperaa voi nähdä muuallakin kuin Kansal­ lisoopperassa tai Savonlinnassa. ”Festivaalimuoto liittyy sii­ henkin, että vapaiden ryhmien omat markkinointiresurssit ovat olemattomat eikä media yleensä kiinnostu niiden erillisistä tuotok­ sista. Ja jos niistä ylipäätään kirjoi­ tetaan, se tapahtuu vasta siinä vai­ heessa, kun esitykset ovat jo ohi.”

www.oopperaryhmat.fi/helsinginoopperakesa/

4 •

| TEATTERI

Jokaisen hahmon puo  Näyttelijä Martti Suosalo kävisi sirkuksessa, teatterissa ja konserteissa, jos ei itse esiintyisi harva se ilta. Omaa napaansa tuijottavasta nuorukaisesta on kasvanut klassikoita kaipaava teatterin tähti. TEKSTI: IIDA SIMES KUVA: NAUSKA

K

UN ILLALLA on teatteri­

esitys, näyttelijä Martti Suosalo käy iltapäivällä lenkillä. Hengittäminen nenän kautta puhdistaa röörit. Vähän ennen illan koitosta on tehtävä ainakin kyykkyjä ja sata punnerrusta. On­ neksi Huomenna hän tulee -näytelmässä esiintyvä kollega Mika Nuojua on samoil­ la linjoilla: Suosalo ja Nuojua tapaavat seis­ tä käsillään selät vastakkain. Vähintään vii­ den sekunnin ajan pitää pystyä tasapainoi­ lemaan. ”Kuntoileminen pää alaspäin tekee ai­ voille hyvää”, Suosalo (s. 1962) pohtii. Hän pitää fysiikkaansa yllä meidän takiamme eli yleisön etua ajatellen: ”Meidät näyttelijät on kalliilla koulutet­ tu. Yhtä kalliilla kuin hävittäjälentäjät. Vel­ vollisuutemme veronmaksajia kohtaan on pitää ruumiistamme huolta.” Veronmaksajat kiittävät siitä, ettei hän enää pelaa jalkapalloa. ”Liian vaarallista, siinä voi mennä pol­ vet.” TÄLLÄ HETKELLÄ Martti Suosalo näyttelee Turun ja Espoon Kaupunginteattereiden se­ kä Tampereen Teatterin yhteistuotannossa, Samuel Beckettin klassikossa Huomenna hän tulee. Vaativa ja tekstiltään laaja teos edellyttää tarkkuutta replikoinnissa ja liik­ keiden ajoituksissa. Hetkittäin vaaditaan akrobaatin taitoja. Huomenna hän tulee -näytelmässä ihmiset ovat kadottaneet suhteellisuu­ ­ dentajunsa. Heidän moraalinsa mittarit ovat siirtyneet niin, että hyvän, pahan, solidaarisuuden ja kiusaamisen rajat ei­ vät ole selviä. ”Nukuimmeko me, kun ih­ miset ­kärsivät?”, parahtaa Suosalon Vla­ dimir, joka taitaa olla tuskaisessa unessa edelleen. Huomenna saapuvan pelastajan odot­ taminen on tätä päivää samalla lailla, kuin ympäri maailmaa on odotettu koronapan­ demian väistymistä. Kyllä huomenna asiat ovat paremmin… äh, ei sittenkään. ”Turvamies-näytelmän kanssa kä­ vi myös hassusti”, Suosalo kertoo Hel­ singin Kaupunginteatterin taannoises­ ta esityksestä. ”Rikas hulttiopoika jou­ tui ­ vasta­ hakoisesti sulkeutumaan nel­ jän seinän sisälle isän palkkaaman ­turvahenkilön kanssa. Ei me voitu kuvi­ tellakaan, kun esitystä valmisteltiin, että kohta koko maa viettäisi aikaa neljän sei­ nän sisällä!” Turvamies lämmitellään ensi vuonna 2022 Helsingin Kaupunginteatteriin. JUURI TEATTERIKOULUSTA Jouko Turkan oppilaana valmistunut Suosalo esiintyi ke­ sällä 1988 Ryhmäteatterin Taru sormusten herrasta -näytelmässä ja juoksi lenkkejä pitkin Suomenlinnaa, kun ”muut istuivat grillillä ja paistoivat herkkusieniä”. Koko porukka perheineen asui Suomenlinnassa teatterikauden ajan.

Ilkka Saastamoinen

lustaja Kun näyttelijöiden lapset ryhtyvät kiusoittelemaan himoliikkuja-Suosaloa, hän oppi rennomman tyylin, ja turkkalai­ suus alkoi karista. Suosalon ensimmäinen iso rooli oli samassa kesäteatterissa vuonna 1993 Nummi­suutareiden Esko. ”Se vei itsetuntoa­ ni eteenpäin. Ja sitä oli kiva esittää. Mähän teen sitä edelleen.” Huomenna hän tulee -näytelmän Vladi­ mirissa on Eskoa kävelytyyli ja liian pieni takki. Tosin Esko ei ole ainoa hahmo Suo­ salon päässä, vaan ”siellä on kokonainen seurue, on nainen ja on lehmän takapää”.

Teatterissa näyttelijän on oltava ammattitaitoinen ”jotta asian voi toistaa 500 kertaa”.

KORONAEPIDEMIA RAJOITTI teatteri­ elämää yli vuoden, mutta synkässä pilves­ sä on kultareunansa. Olosuhteiden pakos­ ta monet teatterit oppivat taltioimaan esi­ tyksiä. ”Sen takia teatterimuseolla on arkis­ tossaan esityksiä parempina taltiointeina kuin koskaan ja enemmän kuin koskaan.” Suosalon esittämää ja Kari Hotakaisen kirjoittamaa Palvelija-monologia yleisö voi ostaa Karanteeniteatterista tallenteena ja katsoa kotonaan. Monologissa rikosylikomisario pitää se­ minaariluennon aiheesta ”Ihmisen luonne rikospoliisin näkökulmasta”. Komisarion lisäksi näytelmässä on kavalkadi ammat­ tilaisia kätilöstä ja papista mielenterveys­ hoitajaan ja parturikampaajaan. Suosalo esittää kaikki roolit, ja hän on myös ohjan­ nut esityksen. Jos Suosalolla suinkin olisi vapaailto­ ja, eikä epidemia enää sulkisi kulttuuri­ elämää, hän haluaisi käydä katsomassa nykysirkusta – tai sirkusta ylipäänsä: ”sen maailma kiehtoo minua”. Teatterissa hän haluaisi nähdä klassi­ koita. Molièrea, Goldonia ja Shakespearea: ”Hyviä tekstejä, ne ruokkivat mieliku­ vitusta. Holbergin Jeppe Niilonpojan meni­ sin katsomaan heti, jos se menisi jossain.” Ja musiikkia rakastavana ihmisenä hän käy mielellään konserteissa kuuntelemas­ sa erityisesti orkesterimusiikkia. Myös teatterikorkeakoulun esityksiä hän haluaisi ehtiä useammin katsomaan, opiskelijoiden kummitaiteilija kun on. Voisiko taiteilija neuvoa opiskelijoita opin tiellä? ”Mä sain elää opiskeluajat kuin pellossa. Ei ollut paljonkaan järkeä päässä. O ­ piskelijat tuijottavat omaa napaansa – ja hyvä niin. Se kuuluu siihen elämän­vaiheeseen. Mutta jos saisin nyt mennä takaisin tän verran järkeä päässä, kuin mulla nyt on, ottaisin ne kaikki mahdolliset tunnit, mitä oli tarjolla. Kitara­ tunneista lähtien.” Suosaloa on jäänyt vaivaamaan, mi­ ten aikoinaan hän kävi vain parilla rauta­ langan mestarin soittotunnilla: ”Mua kiinnosti vain hippalointi, pippa­ lointi ja vastakkainen sukupuoli. Kyllä mua näytelmien tekeminen kiinnosti, mutta li­ säksi mä olisin saanut Nono Söderbergiltä kitaratunteja.”

Huomenna hän tulee Turun Kaupunginteatterissa vuoden loppuun. Yhteistuotanto Espoon Kaupunginteatterin ja Tampereen Teatterin kanssa: esitys jatkaa Espoossa 8.1.–5.2.2022, ja Tampereen Teatterin ensi-ilta on 24.2.2022. Ohjannut Pentti Kotkaniemi, suomentanut Reita Lounatvuori. Palvelija Tallennetta voi ostaa katsottavaksi 23.12.2021 alkaen: karanteeniteatteri.fi

B

OLLA on Kosovossa syntyneen Pajtim Statovcin kolmas romaani. Se kertoo kahden miehen epäonni­ sen rakkaustarinan ja samalla sisällissodan traumoista, kulttuurisista jännitteistä, ho­ moudesta, pakolaisuudesta, sukupuolten tasa-­arvosta ja ihmisluonteen heikkouk­ sista. Ohjaajana Milja Sarkola jatkaa tark­ kaan rytmitykseen perustuvaa ohjaustyy­ liään. Näytelmän avainkohtauksessa pää­ henkilö Arsemin (Samuli Niitty­mäki) kaltoin kohtelema vaimo Ajshe (Jessica ­Grabowsky) yrittää tulkin välityksellä selit­ tää lastensa opettajille, kuinka lasten vääriä

E

tekoja ei pitäisi arvioida johtuvan sodasta, vaan ne ovat virheitä, joista he ansaitsevat saman rangaistuksen kuin muutkin. Bolla ei olekaan ensi sijassa romantti­ nen rakkauskertomus. Enemmin se osoit­ taa, että Arsemin moraalinen laiskuus ei johdu hänen homoudestaan eikä sodan traumoista, vaan siitä, että jotkut meistä ihmisistä vain sattuvat olemaan itsekkäitä mulkeroita. / TR

Pajtim Statovci, Tuomas Timonen & Milja Sarkola: Bolla Esitykset Helsingin Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä 30.4. asti

Avaimet onneen LIS SINISTÖ (1912–2004) oli oma­

laatuinen ITE-taiteilija, tanssija ja pasifisti. Hänestä kertovassa mono­ loginäytelmässä Taisto Reimaluodon il­ mentämä nimihahmo kertoo elämän­ tarinaansa kauno­kirjallisia sattumia vili­ sevällä puheenparrellaan. Syyskuussa 60-vuotispäiviään juhli­ nut Reimaluoto on itse sielukas maalais­

junttura, jonka silmissä ja eleissä on pik­ kupojan vilkkautta. Turkkalaisen koulun näyttelijänä hän käyttää myös henkisiä ko­ kemuksia välittäessään työkalunaan koko kroppaansa. Esityksen kantava voima on sen inten­ siivisyydessä. Sinistön nöyrä elämänkatso­ mus lihallistuu läpikotaisella tavalla edes­ sämme näyttämöllä. Puolentoista tunnin monologi rientää ohi hetkessä kuin elämä itse. Kuoleman rajapintakin piirtyy vain huokauksenomaisena siirtymänä. Välittyy, kuinka elämän kokeminen s­ aattaa joskus olla mahdollista ilman kitkaa. / TR

Taija Helminen & Hanna Kirjavainen: Onnellisinta on olla onnellinen Esitykset Teatteri Avoimissa ovissa ovat päättyneet. Esitykset Lahden Kaupunginteatterissa 18.2.–18.3.

P

Arjen politiikkaa ORMESTARINSA suojeluksessa Hel­

singin kaupungin virkamiehet ai­ koivat leikata rahoitusta lapsilta samalla, kun koronaepidemia alkoi riehua Helsingissä. Ilmeisesti leikkauspäätös teh­ tiin kuin huumehuuruisissa pippaloissa riehuen, kiljahtelee Susanna Kuparisen aggressiivisen liioitteleva dokumenttiteat­ teriesitys. Vai onko kaikki harhaa? Onko lastaan suojeleva äiti – Kuparinen – itsekin niel­ lyt huumaavan pillerin ja päässyt ihme­ maahan, jossa on neuvotteluhuoneita, sähköisiä arkistoja, valtuuston istuntosali ja kahviloita, joissa yritetään saada virka­ miehet puhumaan sivu suunsa? Näytelmän nimi Sokea piste viittaa se­ kä päättäjien tapaan sivuuttaa olennaisia asioita että ohjaajan omaan fiksaatioon vaatia päättäjät vastuuseen asiasta, jota ei tapahtunutkaan. Silti äidin huoli on tärkeä, ja teos on moraliteettina tarpeellinen: päättäjien on ymmärrettävä, että budjetin kaventami­ nen lasten huolenpidosta olisi vaarallista ja kostautuisi monin kerroin, kun huonosti

Mitro Härkönen

Onko jokin hahmo sellainen, jota et näyttelisi? ”Ei sellaista voi olla, ettei sitä saisi sopi­ maan”, Suosalo toteaa. ”Näyttelijän tehtävä on puolustaa sitä [hahmoa] kynsin hampain. Minun moraa­ linen tehtäväni ei ole mennä siihen väliin”, Suosalo avaa. ”Jos minä alan ajatella jossain roolissa, että ’enhän minä tällainen pedofiili ole’, se näkyy esityksessä. Mun tehtävä voi olla löy­ tää hahmosta se sekunti, jolloin se ei ollut pedofiili.” Suosalo pystyy kuvittelemaan samais­ tuvansa jopa Adolf Hitlerin hahmoon hie­ man samaan tyyliin, kuin miten saksalai­ nen Bruno Ganz esitti tätä legendaarisesti Perikato-elokuvassa (2004). Ganzin Hitler oli ensimmäisen maailman­sodan tappiosta sekaisin men­ nyt veteraani, ”hermokaasun uhri ja nark­ kari”, Suosalo pohtii. Nimenomaan teatterissa näyttelijän on oltava ammattitaitoinen ”jotta asian voi toistaa 500 kertaa”. Jos näyttelijällä on huono päivä tai murheita, energiat pitää kanavoida roolin esittämiseen. Sen sijaan elokuvan tekeminen on tietenkin näytteli­ jälle aivan erilaista kuin teatterissa: ”Elokuvissa me näyttelijät tullaan kes­ kelle prosessia, jonka valmistelut on jo teh­ ty. Harvemmin edes harjoitellaan mitään. Mutta elokuvan keinoilla voidaan saada paljonkin irti ihmisistä, jotka eivät osaa näytellä”, Suosalo pohtii. ”Minullekin on elokuvaohjaaja joskus sanonut, että ’älä näyttele’. Ihmettelin sii­

nä sitten, että ’miksi olet halunnut minut tähän rooliin?’”, Suosalo nauraa.

Katso ihmistä

voivat juniorit kasvavat. Kaupungin päät­ täjillä on paljon vastuuta, ja heihin on koh­ distettava huomiota. / IS

Susanna Kuparinen & Jari Hanska: Sokea piste Esitykset Vallilan Kansallisteatterissa 25.3. asti.

6 •

| TEATTERI

LAITON TAPAHTUMA . Kokoontumisrajoitusten mielivaltaisuutta kritisoiva Kuusiplus-ryhmä kuvattuna Valtioneuvoston linnan edessä. Etummaisena teatteriohjaaja Aino Kivi.

Esittävän taiteen loistava tulevaisuus Teatteri ja media-alan ammattiliiton Temen toiminnanjohtaja Karola Baran vahvistaa asian: ”Yli puolet meidän jäse­ nistä työskentelee niin sanotuissa epätyy­ pillisissä työmuodoissa eli enimmäkseen määräaikaisissa työsuhteissa ja apurahoil­ la. Osa myös yrittäjinä.”

Taiteen kenttä on kirjava. Alan tyypillisin työsuhde on ”epätyypillinen” eli osa-aikainen tai määräaikainen. Taiteilijat tekevät valtavasti myös ilmaista työtä. TEKSTI: MARIA HUKKAMÄKI KUVA: JONNA WIKSTRÖM

”K

VAS T I K Ä Ä N ORONAKRIISISSÄ on ha­

vaittu esitystaiteen alan laajuus ja monimuotoi­ suus”, teatteriohjaa­ ja Aino Kivi miettii. ”Meillä on täysin kaupallisin ehdoin toimi­ via esittävän taiteen toimijoita. On kevyttä musiikkia, stand uppia, sirkusta, monolo­ gien tekijöitä ja lauluiltojen pitäjiä. On dra­ gia ja burleskia. Ja on teatteria, tanssia ja klassisen musiikin instituutioita.” Osa näistä saa valtion rahoitusta ja osa on sen ulkopuolella niin sanotusti vapaal­ la kentällä.

”Vapaan kentän rahoitus on vaihtele­ vaa ja epävarmaa ja koostuu lipputuloista, mahdollisista apurahoista ja kenties kau­ punkien tuista”, Kivi jatkaa. ”Kriisin myötä on nyt havahduttu sii­ hen, että iso osa tekijöistä on ilman mitään tukiverkostoja. Sitten kun jotain tällaista [koronaepidemian kaltaista] tapahtuu, alo­ jen tukeminen on vaikeaa. Esimerkiksi kun korona-apurahoja jaetaan, jonkun rouda­ rinkin pitäisi kirjoittaa taiteellista työsken­ telysuunnitelmaa”, Kivi lataa ja muistuttaa vielä, että taiteilijoiden ja yrittäjien sosiaa­ liturva on heikko.

UUDISTETTIIN

VA LT I O N

­ suuksia saavien teattereiden rahoitusta o eli aikaansaatiin VOS-uudistus, joka astuu voimaan vuoden 2022 alussa. Kulttuurimi­ nisteriö lisäsi valtiorahoitteisen tuen saaji­ en määrää ja kasvatti tukea 12 miljoonal­ la eurolla. Valtion rahoitusta saavien teat­ tereiden tilanne on kohtalaisen turvattua. Vapaan kentän toimijat hakevat rahoi­ tusta projekti tai vuosi kerrallaan tai etsivät töitä kaupallisista hankkeista. Kulttuuriministeriössä tunnistetaan kentän laaja-alaisuus ja sen ongelmat. ”Sosiaaliturvasta kun puhutaan, on ihan selvää että jonkinlainen perustulon

tyyppinen järjestelmä tarvitaan”, kulttuu­ riministeri Antti Kurvinen sanoo. ”Miten se rakennetaan, onkin vaikeampi kysy­ mys. Sosiaaliturvan pitää pystyä nykyistä paremmin tunnistamaan, että meillä on tilanteita, joissa ollaan töissä, mutta jos­ kus töitä on vain vaikka neljä kuukautta vuodesta.” Kurvinen suhtautuu myönteisesti sii­ hen, että yrittäjämäinen toiminta lisään­ tyy myös taiteen ja kulttuurin alalla. Hän muistuttaa, että moni nauttii vapaudesta, jota töiden monipuolisuuden mahdollisuus tarjoaa: ”Tutkimusten mukaan nuoret free­ lancerit ja yrittäjät kokivat, että työtehtä­ vät vastaavat koulutusta ja että oma työ on mielekästä.” Temen Karola Baran suhtautuu va­ rauksellisesti yrittäjyyden lisäämiseen esittävän taiteen alalla. ”Esittävän taiteen kentällä monia tehtäviä tehdään ihan työ­ suhteissa tai työsuhteisiin vertautuvissa tilanteissa. En ihan näe, että yrittäjyyden

Tuomas Rantanen

”Mitta on täysi!”

K

ULTTUURIALAN TOIMIJAT osoitti­

vat mieltään Helsingin keskustas­ sa Eduskuntatalon edessä 3.6.2021. Turvavälein ja maskein mielenosoittajat näyttivät mallia tapahtumien järjestämi­ seen. Lopuksi päättäjät saivat pitkät, iro­ niset aplodit. Taiteilijajärjestöjen julkilausumassa sanottiin muun muassa näin: Kulttuurin ja tapahtumien ammattilai­ sille ja yrityksille kuluneet 15 kuukautta ovat olleet katastrofaaliset. Kulttuuriala työllistää Suomessa 120 000 henkilöä, ja alan työpaikkojen

­ äärä on lisääntynyt Tilastokeskuksen m mukaan 20,1 prosenttia viimeisten kym­ menen vuoden aikana. Alalla toimii myös 18 000 yritystä, joiden liikevaihto oli 13,4 miljardia euroa. Kulttuuri on pelkästään luvuilla mitat­ tuna tulevaisuuden ala, johon on järkevää investoida ja jonka tekijöiden hyvinvoin­ tiin kannattaa panostaa. Sama oivallus on jo tehty monissa Pohjoismaissa. Nyt on Suo­ men vuoro. IIDA SIMES

Pirje Mykkänen

Holma, Järvenpää, & Tervonen (toim.):

Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta.

NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 10 e . Tilaukset: kauppa.voima.fi

ESITYKSET 28.1.-2.4.2022

LIPUT MY

Y LIPPUPIS

TE

www.teatterisiperia.fi RÄÄVITÖN JA RISKIALTIS KOMEDIA MIEHISYYDESTÄ JA NYKYMIEHEN KOMPUROINNISTA MUUTTUVASSA MAAILMASSA

Taide barrikadeilla. Aino Kivi seremoniamestarina esityksessä 11. katsoja eli Schrödingerin matinea. Tuolloin 10 hengen yleisörajoitusta yhdellä ylimääräisellä katsojalla kritisoineessa tapahtumassa esiintyivät Marc Gassot, Reetta Haavisto, Johanna Juhola, Heidi Mattila, Hanna Rantala ja Ville Salonen.

l­isääminen automaattisesti toimisi esittä­ vän taiteen alalla”, Baran kommentoi. ”Yrittäjyys toimii, jos alan hinnoittelu ja muut työsuhteen ehdot toimivat, mut­ ta monet tarvitsevat työsuhteen turvaa ja taustalla vaikuttavia työehtosopimuksia minimiehtojen määrittäjänä.” Monet työsuhteisiin kuuluvat edut, ku­ ten työterveyshuolto ja ammatilliset täy­ dennyskoulutukset jäävät usein freelance­ reiden ulottumattomiin, ja työturvallisuu­ desta voi joutua tinkimään. Työhyvinvoin­ nista huolehtiminen jää paljolti freelance­ rin omalle vastuulle, ja tällä on vaikutuk­ sensa jaksamiseen. ”Suuri osa työtehosta valuu seuraavan työkeikan ja oman ansainnan jatkuvuuden varmistamiseen”, Baran muistuttaa. AINO KIVI HARMITTELEE , että apurahan

hankkimiseen käytettyä aikaa – saati apu­ rahalla työskentelyä – ei tunnisteta työksi, vaikka se vie taiteilijalta paljon aikaa ja on usein edellytys työn toteuttamiselle. Teat­ tereissa ja esittävän taiteen alalla tehdään paljon ilmaista työtä. Kulttuuriministeri Kurvinen on tästä huolissaan ja vakuuttaa, että tavoite ehdot­ tomasti on, ettei kenenkään tarvitse tehdä työtään ilman korvausta. Moni taiteilija harkitsee alan vaih­ toa, jos työmahdollisuuksia on vähän eikä omalla työllä voi elättää itseään. Nyt pitäi­ si pohtia, miten taiteilijoilla voisi olla vah­ vemmat edellytykset tehdä työtään taiteen alalla. ”Tarvitaan taiteen arvostuksen nosta­ mista”, Aino Kivi sanoo. Taiteen ja kulttuu­ rin merkitystä ja kaikkialle ulottuvaa vai­ kutusta voidaan tehdä näkyväksi, ja sitä kautta lisätä ymmärrystä siitä, miten mer­ kittävistä asioista on kysymys. Kyse on isosta toimialasta, jonka osuus Suomen bruttokansantuotteesta on hie­ man suurempi kuin maatalouden. Sen toi­ mintakyvyn varmistamisella on laajoja vai­ kutuksia niin taiteesta nauttijoille kuin te­ kijöille itselleenkin. Taiteen toimintaedellytysten paranta­ miseksi pitää miettiä konkreettisia toimia. ”Yksi keino on antaa suoraa tukea. Eli rahaa”, Kivi sanoo. Suoran tuen avulla tekijät pääsevät to­ teuttamaan projekteja ja tekemään taiteel­ lista työtään. Suora tuki voi tarkoittaa esi­ merkiksi apurahoja kuten Taiteen edistä­

miskeskuksen Taiken korona-apurahoja. ”Esitysvälitys voisi olla osa Taiken toi­ mintaa”, Kivi ehdottaa. ”Läänintaiteilijat ja alueelliset toimistot voisivat tukea kiertä­ viä esityksiä, tiedottaa niistä, välittää keik­ kapyyntöjä ja järjestää koulutusta kiertä­ misestä. Näin Taike voisi auttaa taiteilijoi­ ta laajemmin kuin apurahojen kautta.” Antti Kurvinen ehdottaa, että yhteistyö­ kumppanuuksia voisi lisätä samaan tapaan kuin urheilussa yritykset osana yhteiskun­ tavastuuta tukevat urheiluseuroja. Työllisyyttä voidaan myös tukea lisää­ mällä kysyntää. Aino Kivi ehdottaa taiteen lisäämistä kotitalousvähennyksen piiriin. ”Olisi hienoa, että voisi olla kotitalousvä­ hennyksessä vähennettävää, jos kutsut juh­ liin stand up -koomikon tai että hääbändin voisi panna vähennyksiin.” Myös kulttuuriministeri Kurvinen suh­ tautuu myönteisesti taiteen ostamisen li­ säämiseksi kotitalousvähennyksen piiriin. ”Voitaisiin myös pohtia, voisiko taiteel­ le lahjoittamisesta tehdä verovähennyskel­ poista”, Kurvinen ideoi.

SOLIDAARISUUTTA AINA! Vappukonsertit 2022

Helsinki, Kulttuuritalo 30.4. klo 18.00 Tampere, Tullikamari 1.5. klo 16.00 Sinikka Sokka, Monna Kamu, Harri Saksala, Aulikki Oksanen, Vuokko Hovatta, Paleface, Emilia Sisco, Mikko Perkoila, Liisa Tavi, Arto Piispanen, Ville Rauhala, ym. Koiton Laulu (Kulttuuritalo). Eero Ojasen orkesteri Laulava Unioni feat Valtteri Laurell Pöyhönen & Ricky Tick Brass Järjestää ro cks.f i w w w.r au ha la

Konsertin kesto n. 3 h, väliaika.

Liput 46 + ennakkomyyntimaksu www.lippu.f

KUVATAIDETTA TUETAAN prosenttiperi­

aatteella, joka tarkoittaa sitä, että julkisten rakennushankkeiden budjetista prosent­ ti on varattu julkisen taiteen tilaamiseen. Näin on tuettu taidetta lisäämällä myyntiä ja lisätty taiteen saavutettavuutta tuomal­ la teoksia julkisiin tiloihin, mikä samalla li­ sää tilojen viihtyvyyttä. Olisiko prosenttitaide mahdollisuuksia esittävän taiteen alalla? Kulttuuriministeri suhtautuu ehdotuk­ seen myönteisesti. ”Taiteestahan tiedetään, että sillä on hyviä vaikutuksia ihmiseen, niin miksi ei”, Kurvinen toteaa. Esittävä taide on saanut pandemiasta ison iskun, josta se edelleen toipuu. Tai­ detta ja tekijöitä tarvitaan kuitenkin aina, ja kriisien keskellä ja niiden jälkeen ehkä enemmän kuin koskaan. ”Taiteen ja kulttuurin kuluttaminen on megatrendi. On äänikirjoja, musiikkipal­ veluita, TV-sarjoja ja elokuvia”, Aino Kivi muistuttaa. Ne kaikki ovat taiteen työläisten teke­ miä. Taiteen kautta luodaan käsityksiä siitä, keitä me olemme, mitä täällä tapahtuu ja mikä todella on arvokasta. Taide on työtä, joka tarvitsee tekijänsä.

Esitykset 6. - 9.1.2022

Katso koko ohjelmisto: w w w.t e a t t er i t el a k k a .f i

tikee.fi/teaaeritelakka

8 •

| TEATTERI

Mad House etsii uutta näyttämöä Esitystaidetaloa luotsaavat Heidi Backström ja Pia Houni uskovat, että nykyistä paremmissa tiloissa heillä on enemmän tarjottavaa taiteilijoille ja yleisölle. TEKSTI JA KUVA: TUOMAS RANTANEN

K

ALASATAMAN KUPEESSA

sijaitseva Teurastamon alue on saanut nimensä sinne vuonna 1933 perus­ tetusta Helsingin kaupun­ gin teurastus­laitoksesta. Nykyään ruoka­ kulttuuriin ja kaupunkitapahtumiin keskit­ tyvällä alueella toimii tämän vuoden lop­ puun asti myös esitystaidetetta ja muita ko­ keellisen esittävän taiteen muotoja vaaliva Mad House Helsinki. ”Mad House lähti liikkeelle joskus vuo­ den 2013 hujakoilla, kun monet itsensä ir­ rallaan nykytanssista, performanssista ja muista esittävistä taiteista nähneet taitei­ lijat alkoivat kaivata nimenomaan esitys­ taiteeseen keskittyvää, jatkuvatoimin­ taista näyttämöä. Toimimme ensin Suvi­ lahdessa kausiluontoisesti ja vuodesta 2019 asti ­Teurastamolla ympärivuotisesti. Va­ kiintunut paikka on tärkeä myös siksi, et­ tä se auttaa esitystaiteesta kiinnostunutta yleisöä löytämään sitä helpommin”, avaa esitystaide­ taloa pyörittävän yhdistyksen puheen­johtaja Heidi Backström. ”Esittävien taiteiden toimijoista valta­ osa toimii ensemblevetoisesti. Mad ­Housen taas voi nähdä nimenomaan erillisten te­ kijöiden yhteisenä alustana, jossa tehdä ajankohtaisia teoksia. Vakiintunut tila aut­ taa myös siinä, että taiteen ja yleisön koh­ taamisen tapoja voidaan kehittää yhdessä”, täydentää toiminnanjohtaja Pia Houni. Tänä syksynä Mad Housessa on nähty esimerkiksi ”taidekollektiivi, performanssi­ bändi ja tunteiden tutkimuskeskus” Meta­ flooran esitysspektaakkeli The Birth of

Meta­floora, Katariina Nummisen johta­ man työryhmän improvisaatioesitys ­Käsi, Simon Vincenzin viiden livelähetyksen sarja From the Dead Air Orgy sekä Nora Rinteen ja Katri Soinin imitaatiota lapsen puheesta ja liikkeestä sisältänyt teos Lapsi­ palvelus. ”Meillä esitetään vuosittain noin 30 teosta, joista nyt keväästä 2020 alkaneen korona-ajan kuluessa on peruttu kokonaan vain pari. Tietenkin moni esitys on muut­ tanut muotoaan koronarajoitusten myötä. Esimerkiksi kahden metrin turvaväleillä ti­ laamme mahtuu vain kahdeksan katsojaa”, huokaa Backström.

Konkreettisesti tarvitsisimme myös harjoitussalin. Unelmoimme omasta baarista. Lipputulojen poisjäämisestä huolimat­ ta etenkin Koneen Säätiön ja opetus- ja kulttuuri­ministeriön rahoitus ovat mah­ dollistaneet sen, että pienen toimiston työn­tekijöitä ei ole jouduttu irtisanomaan eikä toimintaa ajamaan alas. Tällä hetkellä suurin haaste onkin uusien tilojen löytämi­

HULLUJEN HUONEELLA .

Pia Houni ja Heidi Backström nykyisen esitystilan portilla.

nen niin, että esitystoimintaan ei tule isom­ pia katkoksia. Mad Housen kippareita nykyisen tilan menetys harmittaa erityisesti Teurastamon alueen kehityksen kannalta. ”On dataa siitä, että juuri tällaisen luo­ van toiminnan vaikutus minkä tahansa alueen kehitykseen on monella tapaa ku­ muloituva. Oman toimintamme kannalta taas odotamme, että uusien tilojen vuokra­ sopimus olisi pitkäaikainen, ja että tilojen sijainti olisi yleisön helposti saavutettavis­ sa. Lisäksi niiden tietenkin pitäisi täyttää työskentelyn peruslähtökohdat – eli ettei­ vät ne ainakaan olisi niin kylmät kuin nyt”, hymähtää Houni. ”Konkreettisesti tarvitsisimme myös harjoitussalin. Toivelistalla ovat myös riit­ tävä kattokorkeus, tolpattomuus sekä ny­ kyään puuttuvat lämpiö ja kunnon yleisö­ vessa. Unelmoimme omasta baarista. Si­ jainnin suhteen olemme tutkineet myös

Itä-Helsinkiä. Ylipäänsä näemme muu­ toksen mahdollisuutena, vaikka tieten­ kin, jos olemme vielä vuoden päästä sa­ massa tilanteessa, se ei ole kivaa”, tuumii Backström. Houni on samaa mieltä uusien tilojen etsimiseen liittyvistä uhista ja mahdolli­ suuksista. ”Tällainen esityspaikka on aina osa toi­ mijan brändiä. Kun uusi paikka löytyy, sen uskottavuus yleisön silmissä pitää lunas­ taa uudestaan, ja samalla on opetettava vakkariyleisö ja muutkin ihmiset käyttä­ mään sitä.. Silti olen toiveikas sen suhteen, että työskentely­olosuhteet paranevat ja löydämme uutta yleisöä. Monipuolisempi ­tila mahdollistaa myös sellaista taiteellista uutta, mitä vielä ei ole pystytty tekemään.”

Mad House ottaa mielellään vastaan vihjeitä uusista mahdollisista tiloista ja muusta yhteistyöstä: www.madhousehelsinki.fi

Esitystaiteen ihmeellinen maailma

Tuomas Rantanen

K

ULUVALLA SYYSKAUDELLA eri­

laisia esittävän taiteen ilmaisu­ lajeja yhdisti poikkeuksellisen monipuolisella tavalla taide­ kollektivi Wauhaus teoksessaan Suurenmoinen sotku. Siinä yleisö vietiin tilausbusseilla Vuosaaren entisen kaato­paikan ja nykyi­ sen täyttömäen maastoon. Alueen historiaa käsitelleen luennon jälkeen oppaat johdattelivat katsojat ih­ misen muokkaamana syntyneen luonto­ ympäristön tarjoamille eriskummallisille rasteille, joilla todellisuus ja niille annet­ tavat merkitykset kohtasivat kuin Andrei Tarkovskin elokuvassa Stalker (1979).

Ihmisen suhdetta luontoon, aikaan ja sivilisaation reunaehtoihin käsitel­ leessä esityksessä koettiin muun muas­ sa kaivin­konebalettia, ilmattomasta ti­ lasta maan uumenista kaivetun puun istutusta ja oppaiden butōhenkistä nahan­luontia käärmeiden tapaan. Esi­ tyksen ­finaalissa katsojat pääsivät yhty­ mään ympäröivään luontoon kemialli­ sesti nauttimalla alueen yrteistä tehtyä mehujäätä.

www.wauhaus.fi. TUOMAS RANTANEN

| TEATTERI • 9

Medusan huone

Häpeämättömiä tuokiokuvia naisten elämästä, naurua perinteisille sukupuolirooleille, murtumia,kipupisteitä! Kirjoittanut Saara Turunen, ohjaus Helka-Maria Kinnunen Medusan huone -esitykset: la 18.12 , to 30.12., pe 14.1., la 19.2., to 24.2. ja viimeinen esitys la 5.3. Varaa liput www.lippu.fi. Katso koko ohjelmisto www.kajaaninteatteri.fi

Jessie Nelson – Sara Bareilles

waitress – unelmien resepti Herkullinen musikaalikomedia Esitykset jatkuvat kevään 2022 ajan

Timo Sandberg – Aila Lavaste

kostonkierre - tarina jakautuneesta kaupungista kantaesitys 22.1.2022

Minna Rytisalo – Heini Tola

Rouva C. Rohkea ja siksi vaarallinen ENSI-ILTA 26.1.2022

Leo Tolstoi – Pasi Lampela

SOTA JA RAUHA

Ystävyys. Rakkaus. Elämä. Kuolema. Vielä ehdit! Viimeiset esitykset tammikuussa

Ryhmäedut jo 20 hengen ryhmälle! Ryhmämyynti (03) 752 6000 • lktryhmat@lahti.fi / Lippumyymälä 0600 30 5757 (1,53€/min+pvm) • lktliput@lahti.fi • www.lippu.fi / Väliaikatarjoilut (03) 7826 474

WWW.KOKOTEATTERI.FI HÄMEENTIE 3, 00530 HELSINKI

JANNE SAARAKKALA: JAKKUPUKU

MARJO NIEMI: NORMINÄYTELMÄ

CIRKON KEVÄT -22:

Hevostelua ja akrobatiaa CIRKO.FI

TERVETULOA KOKOTEATTERIN 25-VUOTISJUHLAVUOSI JA UPEA OHJELMISTO!

a t s a n o r o a u t t o K san

RYHDY VOIMANOSTAJAKSI JA TILAA LEHTI KOTIISI ALK. 39E/VUOSI. Tilaukset: kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi tai 044 238 5109

K

EVÄÄLLÄ 2020 korona py­

säytti teatterin, esitystai­ teen, tanssin ja sirkuksen melkein kokonaan. Seu­ raavan puolentoista vuo­ den ajan esityksiä tehtiin kulloistenkin koronarajoitusten puitteissa. Jos esityk­ siä ei peruttu kokonaan, ne tehtiin va­ jaille katsomoille tai niistä muokattiin suoratoistoesityksiä, tallenteita tai kuun­ nelmia.

Esityksestä Minä, askartelija.

Oheiset lainaukset ovat Voimassa ja sen verkkolehdessä laajempina julkaistuista taitelijahaastattelusta, Niistä käy hyvin il­ mi tekijöiden turhautuminen oman työn te­ kemisen esteisiin ja aito huoli siitä, miten esittävien taiteiden rajoituksia koskeneessa keskustelussa ei huomioitu riittävästi sitä, että taidekokemukset ovat myös yleisölle tärkeä väline käsitellä k ­ riisiä. TUOMAS RANTANEN

yleisöä sinne kameran taakse. Se voisi aut­ taa, jos katsojat näkyisivät katsomon pai­ kalle sijoitetuista ruuduista. Ehkä vielä niin että niistä kuuluisi eläytymisen ääniä.”

Pate Pesonius

SIRKUSTAITEILIJA JA KULTTUURIKAHVILAYRITTÄJÄ SANNA WARSELL, VOIMA.FI 30.7.

NÄYTTELIJÄ JONNAKAISA RISTO, VOIMA 9/2021

Satu Söderholm

”NO TODELLA VITTUMAISTAHAN se on ol­ lut. Siis kun peruuntuu töitä ja koko ajan niskassa on epävarmuus siitä, että tuleeko valmisteilla oleva teos koskaan ensi-iltaan. Sitten sitä vielä ehti vähän katkeroitua sii­ tä, miten kulttuuria on kohdeltu päätöksen­ teossa – siis että tätäkö tämä arvostus omaa työtä kohtaan oikein on? Teatterissa kaikki vaikuttaa kaikkeen ja maailman meno siihen mitä näyttämöil­ le päätyy. Teatteriin kuuluu se, että asioi­ ta koetaan yhdessä. Nyt kun katsomot saa taas ottaa täyteen, se palauttaa mieleen, et­ tä tällaistahan tämä oikeasti onkin. Se on liikuttavaa.”

”MUOTO ON AINA OSA sisältöä. Videokuva ei vain dokumentoi teatteria, vaan ottaa as­ keleen kohden itsenäistä teosta. Tosin täs­ sä evoluutiossa olemme suunnilleen siinä vaiheessa, jossa mato vasta ryömii meres­ tä rannalle.” VIIRUKSEN JOHTAJA JUSSI SORJANEN, VOIMA 3/2021 ”ESITYKSEN VIDEOINNISSA on suuri ero

OHJAAJA RIIKKA OKSANEN, VOIMA 8/2021

siinä, tehdäänkö tallennetta vai suoratois­ toa. Jälkimmäisessä voi säilyttää teatteriin olennaisena kuuluvan vaaran tunteen – siis että voi epäonnistua tai mitä tahansa saat­ taa tapahtua. Nyt mietimme sitä, että jos perusteatterista otetaan pois yhdessä jaet­ tavan tilan kokemus, voiko sen sijalle antaa jotain muuta. Olemme tässä koronan sane­ leman pakon äärellä, mutta olen varma sii­ tä, että vaikka korona katoaisi nyt yhtäk­ kiä jälkiä jättämättä, tämä kehitys kulkee omaa tietään.”

”HALUAMME ASETTAA survival-tematiikan

VISUALISTI VILLE SEPPÄNEN, VOIMA 3/2021

”EN TODELLAKAAN HALUA tehdä mitään

nykyiseen pandemiaan tai vaikka ruttoon liittyvää! Sen sijaan siinä varmasti näkyy työryhmän liikuttuneisuus siitä, että pääs­ tiin vihdoin tekemään. Olen myös itse kai­ vannut tätä tekemistä niin paljon, etten ole jaksanut piitata enää mistään odotuksista, vaan halunnut vain nauttia yhteisöllisestä esityksen tekemisestä.”

vielä koronaakin isompaan kontekstiin. Ko­ ko epidemian voi nähdä tiukkana harjoi­ tuksena sille, mitä ilmastonmuutos tai vaik­ ka fasismin nousu ja muut suuret rakenteel­ liset uhat tulevat meille tekemään.” NEW PERFORMANCE TURKU FESTIVAALIEN TAITEELLINEN JOHTAJA, PERFORMANSSITAITEILIJA LEENA KELA. ”JOS JOKU LAULOI karaokea lavalla, se oli

sallittua, mutta jos joku sai palkkaa laula­ misesta, se olikin konsertti eli kiellettyä.” TEATTERIOHJAAJA, NÄYTTELIJÄ JA LAULUNOPETTAJA ANU HÄLVÄ, VOIMA 5/2021 ” TÄ L L A I S E T

LAPSILLE

S U U N N AT U T

klovneria­esitykset [Kummallinen kahvila] pelaavat nimenmaan yhteistyössä yleisön kanssa. Esittäjänä on tosi vaikea kuvitella

”KORONA ON YHTEINEN ASIA , eikä kenen­

kään tässä tilanteessa kannata heittäytyä hankalaksi ollakseen vain hankala. Kulttuu­ rikenttä kuitenkin toimi koko syyskauden hyvin vastuullisesti, esimerkiksi teattereita pyöritettiin vajailla saleilla ja turvaväleillä. Nyt ollaan kafkamaisessa tilanteessa, kun edes omat järjestömme eivät pysty välittä­ mään tietoa siitä, kuka sääntöjä milloinkin tekee ja millä perusteella. Samaan aikaan baarit, punttisalit ja muut ilman julkista rahaa toimivat tahot voivat jatkaa toimintaansa. Emme halua tuottaa ongelmia muille aloille, vaan saa­ da järkeä siihen, miten taide- ja kulttuuri­ alaa kohdellaan. Näin neljännen teollisen vallan­ kumouksen aikaan pitäisi olla selvää, et­ tei kulttuuri enää ole mikään koriste tai

| TEATTERI • 11 kirsikka kakun päällä. Koko tapahtuma-ala työllistää 200 000 ihmistä, ja sen taloudelli­ nen merkitys on ohittamaton. Samalla tai­ de on elimellinen osa sitä yhteisöllisyyttä, jota ilman ei tällaisista kriiseistä selvitä.” ESPOON KAUPUNGINTEATTERIN JOHTAJA, OHJAAJA ERIK SÖDERBLOM, VOIMA 2/2021

verkkoa, jossa odottaa, eivätkä taideorga­ nisaatiot pysy pystyssä ilman yleisöä ja jul­ kista rahoitusta. Epävarmuus, rajoitukset ja peruuntumiset kuormittavat myös mieltä.” BALTIC CIRCLEN TAITEELLINEN JOHTAJA HANNA PARRY, VOIMA 10/2020 ”HIV TOSIN KOSKI ALKUUN vain tiettyä osaa väestössä ja siihen liittyi homoseksuaalien diskriminoinnin ja stigman elementtejä. Nykyään se on edennyt jo vaiheeseen, jos­ sa hyvinvoivat länsimaiset ihmiset voivat suojata itseään sairaudelta ja kuvitella ole­ vansa kuolemattomia. Koronaan puoles­ taan liittyy se, että nyt pitää varoa muuta­ kin kuin verikontakteja – jopa pelkkää pu­ hetta ja hengittämistä toisten läheisyydes­ sä. Voi todella pohtia minkälaisia kehoja me tulemme olemaan tämän kaiken jälkeen.”

Nauska

TANSSIJA-KOREAGRAFI SANNA KEKÄLÄINEN, VOIMA.FI 8.6.2020

”ULKOISTEN KRIISIEN KESKELLÄ ihmiset

NÄYTTELIJÄ HANNU-PEKKA BJÖRKMAN, VOIMA 10/2020

”EPIDEMIAN TAKIA MONISSA maissa on

turvallisuuden nimissä lanseerattu mo­ nia ihmisten kontrolloimiseen liittyviä rat­ kaisuja. Niitä monet haluaisivat ottaa Suo­ messakin käyttöön. On vakava vaara, että kun tekniikka luodaan, sen käyttö jatkuu poikkeusolojen jälkeenkin. Vaikka uuti­ sointi näyttää keskittyvän koronaan, eivät ne muut aiheet ole kadonneet mihinkään. Huolestuttaa, mitä sieltä ovien takaa paljas­ tuu, kun ne lopulta aukeavat.” KÄSIKIRJOITTAJA VEERA TYHTILÄ, VOIMA.FI 26.5.

Tuomas Rantanen

ryhtyvät kysymään elämänsä merkityksel­ lisyyden perään. Kun ihmisen elämää raja­ taan, hän alkaa miettiä, mitä elämässään oikeasti kaipaa. Siksi monet tulevat vaih­ tamaan ammattia, muuttamaan maalle tai korjaamaan muuten elämäntapaansa. On niinkin, että meillä on vaistoissam­ me pakenemisen, suojautumisen ja eristäy­ tymisen tarpeita. Aina sota-aikaankin on eletty varsinkin rakkaudessa vaarallisesti ja leväperäisesti. Elämme uutta todellisuutta, jota yrite­ tään käsitellä yhdessä. Haluan nähdä sen myös hyvyyden kipinänä. Siitäkin huoli­ matta, että aina löytyy myös tilanteen hy­ väksikäyttäjiä. Uskon, että koronasta tulee sukupolvikokemus – etenkin niille, jotka ovat tänä aikana käyneet taidekouluja. En ihmettelisi yhtään, jos tämä vahvis­ taisi esimerkiksi paikallisuutta. Kaivaudu­ taan syvemmälle siihen, mistä me olemme tulleet tänne ja tähän hetkeen. Vähän sel­ laisella antropologisella tavalla kuten Juha Hurme on tehnyt jo pitempään.”

”HUVITTAA MITEN SE SATTUIKIN , vaikka

voi ajatella, että on syntynyt uusia tilanteita kokea empaattista yhteyttä toisiin ja tapo­ ja kohdata ihmisiä vaikka eri puolilla maa­ palloa. Toisaalta nyt voi jo aavistaa, miten paljon tulee arvostamaan sitä hetkeä, kun taas voi kohdata toisia samassa tilassa ja taputtaa esityksille yhdessä.”

tietenkin kuunnelma [Janne menee uima­ halliin] tehtiin jo ennen epidemiaa. Nyt jälkeenpäin se herättää itsessäkin ajatuk­ sia siitä, millaista on elää eristyksissä, ja miten korona-aika vielä korostaa sitä, mi­ ten monilta elämästä puuttuu mahdolli­ suus toisen koskettamiseen tai ylipäänsä sosiaa­lisuuteen.”

OHJAAJA JENNI BERGIUS, VOIMA.FI 25.6.

DRAMATURGI LOUNA-TUULI LUUKKA, VOIMA 7/2020

”JOS TÄSTÄ AJASTA ETSII hyviä puolia, niin

”KORONA ON VARMASTI OLLUT ja on haas­

Anna Miettinen

”AINA KUN IHMINEN on joutunut kriisin kes­

kelle, on kyse sitten sodista, luonnonmullis­ tuksista tai äärimmäisestä epätasa-arvosta kuten orjuuden kohdalla, taiteella on ollut keskeinen osa tukemassa selviytymistä. Taide siis ei ole luksusta, johon on varaa vasta sitten, kun kaikki on kunnossa, vaan sitä tarvitaan erityisesti silloin kuin ei me­ ne hyvin.” ESITYSTAITEILIJA SAMEE HAAPA, VOIMA 5/2021 ”VIIME KEVÄÄN JÄLKEEN kulttuurialalla

on tehty valtavasti työtä tapahtumien tur­ vallisuuden eteen. Päätösten teossakin tar­ vittaisiin dialogisuutta. Kun tapahtumat pe­ rutaan, taidemaailman rakenteet ja niiden puutteet tulevat kirkkaammin esiin. Free­ lancer-taiteilijoilla ei esimerkiksi ole turva­

tavaa aikaa ihmisille, joilla on jokin riippu­ vuus. Tämä aika muutenkin ruokkii addik­ tioita ja tarjoaa koko ajan uusia juttuja mi­ hin koukuttua. Toivon resursseja päihde­ työhön pandemian aikana ja sen jälkeen­ kin, ja vähemmän stigmatisointia ja syr­ jintää.” OHJAAJA, NÄYTTELIJÄ SARA MELLERI, VOIMA 9/2020 ”KUN TEKEE TAIDETTA vapaalla kentällä muiden friikkujen kanssa, isommat pro­ sessit voivat viedä vuosia. Sitten kun kaik­ ki siirtyy tulevaisuuteen, on pakko miettiä suurin osa asioista uudestaan – ei vähiten se, miten maailman muutos vaikuttaa teok­ sen aikaan sidottuihin teemoihin. Turhautumisen äärellä kuitenkin loh­ duttaa, että kyse on globaalista kriisistä, jossa kaikilla on sama tilanne. Samalla mi­ nulla on pelko, että taloustaantuma voi myös vaikuttaa erilaisuuden sietokykyyn ja siihen mitä ylipäänsä yhteiskunnassa halutaan tukea. Rajat ovat nyt kiinni konk­ reettisestikin. Myös taidemaailma saattaa muuttua konservatiivisemmaksi ja kokei­ levampi jäädä sivuun.” KOREOGRAFI SONYA LINDFORS, VOIMA.FI 12.5.

Teatteri vuonna nolla

V

UODEN 2020 MAALISKUUSSA Kansallisteatteri ilmoitti peruvansa kevätkau­

den näytäntönsä. Perustelujen painosta huolimatta – ja erityisesti juuri siksi – oli selvää, että teatterille edessä oli uudenlaisten tuskien taival. Tuolle samalle päivälle olin sopinut haastattelun Betty Showta valmistellei­ den Sara Mellerin ja Asta Honkamaan kanssa. Koin suurta kunnioitusta taite­ lijoiden sydämen ymmärrystä kohtaan, kun he menetetyn ensi-iltansa voivotte­ lun sijaan kantoivat enemmän huolta ajankohtaisesta globaalista uhasta ja kär­ simyksestä. Urheasti he vakuuttivat jatkavansa harjoittelua, kunnes esittäminen on taas mahdollista. Vastaavaa sissimeninkiä alalla on sen jälkeen nähty muutenkin. Esityksiä on siirrelty ja tarjottu miniyleisöille, muokattu suoratoistoon ja tallenteiksi. Turva­ määräysten usein mielivaltaisiin heilahteluihin on mukauduttu vaikka päivän va­ roitusajalla. Missään muualla kuin teatterikatsomoissa en ole nähnyt ilta toisensa jälkeen kaikkien käyttävän maskia. Sopeutumisen sankarimitalin voisi antaa esimerkiksi Myllyteatterin Mestari ja Margarita -sovitukselle, jossa nyöreillä erotettuja yleisöryhmiä pyöriteltiin toi­ sistaan erillään koko immersiivisen esityksen ajan. Tai Kaiken keskukselle, jonka Lime-esityksessä meitä kustomoiduilla maskeilla varustettuja katsojia oli kerral­ laan kolme. Tai vaikka Ilmastokirkko-kollektiiville Room of Organs – Do It Yourself Performancesta, jossa katsoja sai toteuttaa esityksen ypöyksin kotonaan,

TAITEENLAJINA TEATTERI perustuu esiintyjien ja yleisön vuorovaikutukseen ja kohtaamiseen samassa tilassa. Korona-ajan sivutuotteena syntyi paljon kiinnosta­ via kokeiluja juuri kohtaamisen väistämiseksi. Silti on hyvä ymmärtää, että ilman jaettua läsnäoloa, kyse on siirtymästä toisenlaisen taideilmaisun piiriin. Itse olen löytänyt uudestaan kuunnelman ja oppinut arvostaamaan sellai­ sia suoratoistoja ja tallenteita, joissa on huomioitu välittämisestä syntyvät ra­ joitukset ja uudet mahdollisuudet. Onnistumisesta yhtenä esimerkkinä voi mai­ nita ­Q-teatterin Toksisen kabareen, jonka näin ensin livevetona ja sitten suora­ toistona. Vaikka jälkimmäisestä puuttui yhteisöllinen läsnäolo, siinä pystyttiin simuloimaan jopa alkuteosta vahvemmin niitä televisioformaatin kliseitä, jois­ ta esitys kertoi. Luovaa oli sekin, että kamera seurasi esitystä myös näyttämöllä nähdyn ulkopuolella. Koska teatteri on aina sidottu aikaan ja paikkaan, ympäröivä todellisuus tun­ kee sinne mukaan silloinkin, kun se ei ole ollut tekijöiden erityinen tarkoitus. Viimeaikaisissa esityksissä on harvoin viitattu ihan niin suoraan kriisiajan tunnelmiin kuin Sanna Kekäläisen esityksessä If I Would Lose My Voice tai Mu­ siikkiteatteri Kapsäkin Franciscus Assisilaisen perintöä ja parkouria yhdistä­ neessä kuorolauluesityksessä Äärimmäisyys. Silti murros toisten kohtaamisen se­ kä oman luonto- ja kehosuhteemme äärellä tuntuu olevan luettavissa tavalla tai toisella melkein mistä tahansa esityksestä. KORONA-AJAN yksi merkittävimmistä opetuksista liittyy keskusteluun taiteen pai­

kasta yhteiskunnassa. Kokoontumisrajoituksista annettiin auliisti poikkeuksia aloille, joissa elinkeino­vapauden katsottiin olevan terveysturvallisuutta tärkeämpää. Tässä unohtui kerta toisensa jälkeen, että vaikka taiteen tekeminen voi olla kutsumus­ työtä, se on samalla ammatinharjoittamista siinä missä ravintolan, kuntosalin tai nakkikioskin pyörittäminen. Tätä eri alojen välistä absurdia asymmetriaa nosti ansiokkaasti esiin tässä liitteessäkin toisaalla mainittu taitelijaryhmä Kuusiplus. Eikä taidetta ei pidä nähdä vain kirsikkana ihmiselon kakun päällä. Kuten täs­ sä liitteessä moni toteaa, sekä tekijöiden että yleisön näkökulmasta sen tehtävä on antaa välineitä käsitellä itseen ja yhteisöön kohdistuvia kriisejä. Matkalla kohti seuraavia korona-aaltoja ja uusia epidemioita, ilmasto­ katastrofia ja muita raamatullisen mittakaavan koettelemuksia, tämä kannattaa muistaa: myös teatteritaide on sittenkin enemmän osa ratkaisua kuin ongelmaa. TUOMAS RANTANEN

Kirjoittaja on Voiman kustantaja ja kulttuuritoimittaja.

12 •

| TEATTERI

Anni Kajos & ensemble.

Kahvia ja kakkua musiikin tahtiin Syksyn ja kevään suurtuotannoissa Helsingissä ja Lahdessa kahvitellaan, kärsitään ja pelätään. Iloa tuovat universumin suurimmat voimainlähteet rakkaus ja musiikki. Ja ehkä vähän ne pullatkin. TEKSTI: IIDA SIMES

N

AISIA VÄIJYY alati uhkaa­

va väkivalta. Sitä voi paeta makeiden hiilareiden mus­ suttamiseen kahvilla ystä­ vien kanssa. Nämä asiat yhdistävät Helsingin Kau­ punginteatterin Niin kuin taivaassa -mu­ sikaalia ja Lahden Kaupunginteatterin satsaus­ta, Waitress – Unelmien reseptiä. Markus Virran ohjaama Niin kuin tai­ vaassa on kanelin tuoksuista ruotsalai­ suutta parhaimmillaan. Se kertoo maail­ mankuulusta kapellimestarista, joka puo­ liväkisin joutuu palaamaan kotiseudulleen pohjoisruotsalaiseen tuppukylään. Mestari alentuu tavallisten svenssonei­ den tasolle alkaessaan opettaa näitä laula­ maan kirkkokuorossa, mutta niin kuin täl­ laisissa tarinoissa usein tapahtuu, maest­ ro itse onkin se, joka oppii ylivoimaisesti eniten. Kyläläisten pitää oppia tekemään työ­ tä kauniin musiikin eteen: vaikka asiasta kuin asiasta kuinka diskuteeraisi, selvää on, ettei musiikin tekeminen ole koskaan demokraattista, vaan yhden on johdetta­ va koko porukkaa ja muiden noudatettava mukisematta tämän linjanvetoja. Hauskana yksityiskohtana teoksessa polkupyörällä ajo toimii vertauskuvana parisuhteen aloittamiselle. Ajaminen il­ man tukea on vähintään yhtä jännittävää kuin kokea ensisuudelma uuden ihmisen kanssa. Tuukka Leppänen esittää jähmeän oloista Danielia niin kuin rooliin kuuluu­ kin: jähmeästi. Tarinaan eloa ja raikkautta tuo Hymyilevä mies -elokuvan naispääosas­ ta tuttu Oona Airola, joka on hyvin taitava ja kaunisääninen laulaja.

Kaupunginteatterin supervoima näyt­ tää kyntensä: Antti Timonen loistaa tär­ keässä roolissa tarinan toisena pahiksena, himonsa kieltävänä pappina, jolle musiik­ ki avaa tien seksuaalisuuteen, haluihin ja – ahdasmielisen näkökulmansa mukaan – syntiin. Oikean kapellimestarin eli Eeva ­Konnun luotsaama teatterin orkesteri on taas kerran takuuvarman hyvä. Teok­ sen ongelma on kuitenkin se, että euro­ viisumies Fredrik Kempen musiikki on hyvää vain euroviisuista innostuvan ylei­ sön mielestä. Me jazzia kaipaavat haluai­ simme lisää sinisiä nuotteja ja molli­ seiskoja. Teoksen on ohjannut Jakob Höglund, ja nerokkaan pelkistetystä lavastuksesta vastaa Sven Haraldsson.

Onneksi elämä on ihmeitä täynnä, ja pian Jennan elämä on muuttuva totaalises­ ti. Jennan ystävät kykenevät h ­ uomaamaan tämän hyvyyden, vaan tärkeintä olisi, että Jenna huomaisi sen itsekin. Esityksessä, jossa vierailin, Jennan rol­ lissa tuurasi Eleonoora Martikainen, mut­ ta alunperin häntä on esittänyt Lahdessa Anni Kajos. Martikaisen ja tämän bestiksiä esittävien Ushma Olavan ja Miila Virtasen dynamiikat toimivat loistavasti. Tomi Enbuskan passiivis-aggressiivi­ nen Earl oli asiaankuuluvan vastenmieli­ nen hahmo, ja teoksen hauskin osa oli Tuomas Korkia-aholla Ogiena. Laulukisoissa kunnostautunut Mikael Saari vierailee ta­ rinan komistuksena ja Jennan ihastuksen kohteena eli tohtori Pomatterina. Waitressin musiikki on letkeää yhdys­ valtalaista poppia, joka sopii dineriin kuin nakutettu. Ihan mahtavaa on, että myös

teatterin bändi pääsee esiintymään, eli pyörivä lava tuo muusikot kansan nähtä­ ville. Sara Bareillesin musiikin on sovitta­ nut ja orkesteria johtaa kosketinsoittaja Antti Vauramo. Esitys kannattaa käydä katsomassa myös sen visuaalisten efektien takia. Sekä kuvaannollisesti että kirjaimel­ lisesti loistavaa on esityksen valosuunnitte­ lu, josta vastaa Harri Peltonen. Hauskasti, Lahdessa kun ollaan, kuppi­ lan kyltti on radiomastolta näyttävässä hö­ kötyksessä kiinni.

Markus Virta: Niin kuin taivaassa Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9.4. asti. Ilkka Laasonen: Waitress – Unelmien resepti Lahden Kaupunginteatterissa 7.5. asti.

LAHDEN KAUPUNGINTEATTERIN johta­

ja Ilkka Laasonen on ohjannut taloonsa Waitress – Unelmien resepti -musikaalin. Tämä on satsaus, joka selvästi kannattaa. Lahden ensemblella synkkaa hyvin yhteen, ja teos on juuri sopivan kokoinen tälle näyt­ tämölle. Tarina kertoo kiltistä Jennasta, jos­ ta on tullut oman elämänsä alisuoriutuja traagisen lapsuuden jälkeen. Aikoinaan isä löi äitiä, ja niinpä Jennakin on joutunut sa­ manlaiseen parisuhteeseen. Pienessä kuppilassa eli ”dinerissa”, kuten Yhdysvalloissa sanotaan, Jenna purkaa turhautumisensa, patoutuneen seksuaa­lisuutensa ja yksinäisyytensä toi­ nen toistaan herkullisempiin piiraisiin. Raukka tekee muiden elämän onnellisek­ si, vaikka hänen oma sydämensä on sär­ kynyt.

Oona Airola (vas.) ja Sinikka Sokka.

Tatu, Patu ja Matilda

TEKSTI: IIDA SIMES

”O

OOOH, AAHHH , kato äiii­

tiii!”, huutaa yleisö innois­ saan, kun kesken Tatu ja Patu Helsingissä -musikaa­ lin teatterissa alkaa tapah­ tua kummia. Näyttämöllä Tatun ja Patun mystinen Jori-serkku (Paavo Kerosuo) pu­ haltaa saippuakuplia ystäviensä riemuksi. Samalla teatterin katosta leijailee saippua­ kuplia yleisön niskaan. Lasten haltioituneet ilmeet kuplien, musikaalikohtausten ja jättiläispuluvau­ van äärellä muistuttavat siitä, miksi on ää­ rimmäisen tärkeää, suorastaan välttämä­ töntä, että teattereilla on hyvää, innosta­ vaa, hauskaa ja taitavasti tehtyä ohjelmis­ toa lapsille: tällaiset esitykset innostavat uusia sukupolvia teatterin ihmeelliseen maailmaan. Hihkujat palaavat riemuiten tähän taloon. Tatu (Antti Timonen) ja Patu (Paavo Kääriäinen) saapuvat Helsinkiin koti­ kylästään Outolasta, kuten kaikki Aino Havukaisen ja Sami Toivosen luomaan kirjasarjaan perehtyneet tietävät. Ennen kuin Tatulle ja Patulle selviää, mitä ou­ toja bisneksiä helsinkiläistynyt Jori hää­ rää, näyttämöllä päästään matkustamaan raitio­vaunulla ja yleisössäkin tanssimaan yhdessä. Tatu ja Patu -musikaalin lavastus on upea, siitä kiitos Markku Tsokkiselle. Näyttämön visuaalinen ilme kunnioittaa selvästi kirjoja. HIEMAN VAKAVAMPI ja korkeakirjallisempi

teos on Roald Dahlin klassikkoon perus­ tuva Matilda-musikaali, jota Tampereen Työväen Teatteri esittää. Ihan pienimmät

katsojat saattavat tosissaan pelästä aikuis­ ten silmittömän epäoikeudenmukaista vallankäyttöä. Teatterin suosituksen mu­ kaan teos sopii yli seitsemänvuotiaille, ja mielellään turvallisen aikuisen seurassa. Myös lasten vanhemmille, kummeille ja opettajille saattavat katsomossa muistua mieleen lapsuuden painajaiset. Onnek­ si teos tarjoaa myös onnellisia ratkaisuja aluksi ylitsepääsemättömän vaikeilta tun­ tuviin ongelmiin. Matilda (yhdeksänvuotias Villa ­Murtagh) on koulussa ilkeän rehtorin kiu­ saama ja kotona vanhempiensa laimin­ lyömä tyttö, joka löytää turvapaikan kir­ jastosta. Vaan vapise, reksi, sillä lasten keskinäinen solidaarisuus ulottuu ravisut­ tamaan vallan rakenteita ja auttamaan jo­ pa sorrettuja aikuisia. Matilda on takuuvarmaa kansain­ välistä laatua. Musiikin on säveltänyt britti­ läis-australialainen Tim Minchin. Suoma­ laisillekin musikaalimatkaajille teos on tut­ tu Lontoon West Endistä, jossa sitä on esi­ tetty yhtäjaksoisesti yli kymmenen vuotta korona-aikoihin saakka. Tampereelle sen on ohjannut suomalaisten suurmusikaa­ lien ykköstekijä Samuel Harjanne (Kinky Boots, Billy Elliot).

Samuel Harjanne: Matilda Tampereen Työväen Teatterin suurella näyttämöllä 14.5. asti. Sami Rannila (ohj.), Kari Mäkiranta (säv.): Tatu ja Patu Helsingissä Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 25.4. asti.

V

IIME KEVÄÄN pahasti koronan jal­

koihin jäänyt hillitön dystopia­ musikaali palaa keväällä näyttä­ mölle. Siinä ollaan matkalla tuhoutuvalta maapallolta Marsiin. Pitkän lennon kulues­ sa matkustajia viihdyttää Huikka Alakui­ kan (Miiko Toiviainen) isännöimä ja pia­ nisti Seppo Huvin (Henri Lyysaari) säestä­ mä viihdeshow. Samaan aikaan kun avaruusaluksen miehistö (Olli Riipinen, Miro Lopperi ja Anna-­Sofia Tuominen) kärvistelee horju­ vien motiiviensa äärellä, estradi­kabareen puolella satirisoidaan televisioformaat­

tien piilofasistisia piirteitä ja parodioi­ daan Putouksen kaltaisia improvisaatio-­ formaatteja improvisaation keinoin. Kaik­ kiaan näytelmä on musikaalinen oodi näyt­ telemisen taiteelle, Toksisen kabareen yhteiskuntakritiik­ ki ei ole kylmää ja kyynistä, vaan vilpitöntä, osallistavaa ja ihastuttavan pateettista. Se julistaa vakuuttavasti, että matkustamalla Marsiin ei pääse karkuun ihmisen valuvi­ koja. / TR

Juho Mantere: Toksinen kabaree Esitys palaa Q-teatteriin huhti-toukokuussa

Klovnit hirviöinä

T

ja Tuukka Vasaman klovnihahmot ovat ehti­ net jo seikkailla läpi Kari Hotakaisen Juoksu­haudantien, Ilmari Kiannon Punaisen viivan, Cervantesin Don Quijoten ja H. C. Andersenin Keisarin uudet vaatteet. Heidän uusin esityksensä nojaa Mary Shelleyn Frankensteinin (1818) ohella tentiseen IMO RUUSKASEN

Cata Portin

Kari Sunnari

Teatterissa pääsee ihmeiden maailmaan! Joskus katsomossa saa tanssia, ja joskus teos opettaa, että teatteriakin ihmeellisempi paikka on kirjasto.

Kuuleeko maa?

tapaan klovneriaan, mimiikkaan, improvi­ saatioon ja musisointiin. Nyt lähinnä ysäripunkkareilta näyttä­ vät klovnit kertovat klassikkotarinan lap­ sille sopivalla tavalla, pohtivat sähkön ole­ musta ja väittävät keksineensä elektroni­ sen diskomusiikin. Erityisen hupaisaa on, kun laboratoriotesteissä koe-eläimet on korvattu vihanneksilla, ja kun esitys ajau­ tuu keskelle Danny-show:ta. Kommellusten myötä esitys löytää al­ kuteoksen ajatuksen erilaisuuden pelois­ ta ja syrjinnästä. Kotiin vietäväksi päähän jää Boney M:ltä mukailtu diskorenkutus, jossa kailotetaan Fraa-fraa-Frankenstein / tanssi koko lauantain / kun hän uuden ­ystävän sai. / TR

Red Nose Club: Frankenstein Esitys on kiertueella ja tilattavissa.

Normaalin rajamailla

Tuomo Manninen

K

OKO-TEATTERISSA täysille kat­

somoille esitetty Norminäytelmä saa keväällä lisäesityksiä. Cécile Orblinin, Petriikka Pohjanheimon, Cristal Snown ja Jani Toivolan esittä­ miin hahmoihin perustuva episodikima­ ra tutkii erilaisia sukupuoleen ja seksuaa­ lisuuteen liitettäviä normivaatimuksia. Emsemblellä on koko ajan hyvä hön­ kä päällä. Kohtausten dramaturgiat, ko­ reografiat ja vaihdot on tehty huolel­ la. Mainioita ovat myös välikohtaukset, joissa rekvisiitalla ja liikehdinnällä viita­ taan klassikkomusikaaleihin ja hovinäy­ telmiin. Norminäytelmä on viihdyttävä ope­ tusnäytelmä, jossa katsojan aliarvioimi­ sen vaaraa väistellään onnistuneesti vil­ pittömyydellä ja anarkistisella huumoril­ la. Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden käsittelystä huolimatta siinä ei ole mi­ tään, mitä alakoululaisetkaan eivät koh­

taisi vääristyneemmässä muodossa päivittäi­ sissä some-annoksissaan. / TR

Marjo Niemi & Anna Veijalainen: Norminäytelmä Esitykset syyskaudella Koko-teatterissa 17.12. asti. Lisäesityksiä keväällä 5.4.–11.6.

14 •

| TEATTERI

Dosenttien jäävuori Helsingin yliopiston hallintojohtaja Esa Hämäläinen näki Juha Jokelan näytelmän puhuttelevana kuvauksena tämän ajan työelämästä. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN KUVA: KATRI NAUKKARINEN

J

UHA JOKELA tunnetaan vahvaan

dialogiin perustuvista yhteiskun­ nallisista näytelmistään. Mobile Horror (2003) tutkaili Nokia-Suo­ men aikaista arvokriisiä. Esitystalous-trilo­ gia (2010, 2013 ja 2018), Patriarkka (2012) ja Sumu (2016) käsittelivät nekin ihanteiden uhraamista markkinavoimien alttarille. Syyskuussa kantaesitetty Dosentit si­ joittuu yliopistomaailmaan. Se alkaa sosiaali­ psykologian professori Johanna Virtasen (Ria Kataja) yleisöluentona, jos­ sa hän esittelee tutkimustuloksia yliopisto­ yhteisön ongelmista. Yhdessä assistenttin­ sa (Marja Salo) kanssa hän yrittää saada yliopiston johdon ymmärtämään liiallisen markkinaohjauksen ajavan tiedeyhteisöä päin jäävuorta. Ison laivan kääntymisen sijaan Virta­ nen ajautuu työpaikkakiusatuksi ja sosiaa­ lisen median maalitauluksi. Lopulta hän uupuu. Ensi-illassa väliajalla vastaan tulee vanha tuttu, Helsingin Yliopiston hallin­ tojohtaja ja Kansallisteatterin hallintoneu­ voston jäsen Esa Hämäläinen. Näytelmän tausta-aineistona on käytetty t­ utkijoiden haastatteluja ja oikeita tutkimustietoja. Voidaanko yliopistolla näin huonosti? ”Kokemukset 50  000 hengen yhtei­ sössämme vaihtelevat paljon, mutta työ­

hyvinvoinnin mittauksissa tulokset ovat keskimäärin parantuneet. Esityksestä tunnistaa etenkin humanistis-yhteiskun­ tatieteellisten alojen keskustelua. Erityi­ sesti uran alkuvaiheessa olevien opet­ tajien ja tutkijoiden uupuminen ovat hieman lisääntyneet. Kisa rahoitukses­ ­ ta, ­työpaikoista ja jopa julkaisuluvista on ­kovaa.” Olimme 90-luvulla opiskelijoina samalla barrikadilla puolustamassa tiedeyhteisöä liian suoralta ulkoiselta ohjaukselta. Miten olosuhteet ovat muuttuneet 30 vuodessa? ”30 vuodessa pieniä yksiköitä on yh­ distetty suuremmiksi, ja koulutus on oh­ jatumpaa ja yhteisöllisempää. Samalla yh­ teisön ulkopuolisia on kutsuttu päätöksen­ tekoon, ministeriö edellyttää yliopistolta yhä enemmän tutkintojen ja julkaisujen muodossa, ulkoisen rahoituksen määrä on merkittävästi lisääntynyt ja tutkijoista ja opettajista lähes kolmannes on muita kuin Suomen kansalaisia. Sosiaalisessa medias­ sa tutkijoihin kohdistuva vihapuhe on huo­ lestuttavasti lisääntynyt, mikä näytelmäs­ säkin nousee uskottavasti esiin. Edellisen kerran kohtasimme teatterissa Berliinin Tanz im August -festivaaleilla. Millaisesta esittävästä taiteesta yleensä pidät?

Poesta Kullervoon Harrastajateatteri Sidoksen Heidi Maria Huotarin mielestä luovuus syntyy vuorovaikutuksessa. TEKSTI: MAIJA MERILEHTO KUVA: ANSSI VIERUAHO

K

EVÄTTALVELLA 2020 Heidi ­Maria Huotarin Oulun Yli­ oppilasteatterille ohjaaman Valon­kantaja!-näytelmän esi­ tyskausi alkoi olla jo purkissa, kun korona sulki Oulun teatterit. Huotari aikoi hyödyn­

tää pakollisen tauon kirjoittamiseen, mutta aika synnyttikin uuden ongelman. ”En keksinyt enää mistä kirjoittaa. Luo­ vuus näyttäisi syntyvän vuorovaikutukses­ sa. Harrastajateatteria tehdään rakkaudes­ ta lajiin ja siinä yhteisön arvo korostuu.

JOUKKUEPELAAJA . Heidi Maria Huotarin mielestä harrastajateatteria tehdään rakkaudesta lajiin ja siinä yhteisön arvo korostuu.

KIRJASTO VANKILANA . Kaiken muun ohella Dosenteissa pidetään pikakurssia Jürgen Habermasin, Ludwig Wittgensteinin ja Chantal Mouffen teorioista ja luodaan lavasteilla näkyjä joissa yliopiston kirjasto muuttuu Jeremy Benthamiin ja Michel Foucaltiin viittaavaksi panoptikon-vankilaksi.

”Pidän yleensä taiteesta, joka haas­ taa pohtimaan niin yhteiskunnan ilmiöi­ tä kuin inhimillisen elämän kohtaloita. ­Minua kiinnostavat teokset, joissa yhdis­ tyvät erilaiset näkökulmat ja ristiriidat­ kin, myös eri esittämisen ja teatterin ta­ vat. Dosentit on minusta onnistunut ko­ konaisuus. Uskon sen puhuttelevan mui­ takin kuin yliopistolaisia, koska monet siinä kuvatut ilmiöt löytyvät työelämässä yleisemminkin.” Jokelalle tyypilliseen tapaan idealismi saa siipeensä ja paljon jää maailmaa

Koronan helpotuttua pöytä oli puhdas ja syksyllä 2021 perustimme teatteriryhmä Sidoksen. Sen kautta voimme tehdä sel­ laista teatteria kuin itse haluamme”, ker­ too Huotari. Huotarin ja Nina Ervastin yhteis­ ohjaus ja kollektiivin esikoisteos Naakka pohjautuu ryhmän oman kuvauksen mu­ kaan ”höyhenen kevyesti” Edgar Allan Poen klassikkorunoon Korppi. Siinä ku­ vataan miestä, jonka mielenterveys on ro­ mahtamassa. Alkutekstin tavoin kaikki al­ kaa koputuksesta, mutta nykypäivään tuo­ dussa näytelmässä mukana on myös jatku­ vasti viesteistä hälyttävä älypuhelin. Yksi­ näisen miehen monologi keskeytyy, kun huoneeseen ilmestyy suuri lintu. Naakka kiduttaa kärsivää miestä vastaamalla kaik­ kiin tämän kysymyksiin ”ei ikkään!”. Päivätyönään mielenterveysohjaaja­ na toimiva Huotari sai idean näytelmään asiak­kaaltaan. ”Hän puhui siitä, miten ajankohtainen Poen teos on vieläkin. Se ei kuitenkaan ole helppolukuinen ja vaatii tulkintaa. Aloin kirjoittamaan aiheesta ja heti seuraava­ na päivänä Naakan miespääroolissa näh­ ty Juho Ljokkoi otti yhteyttä kertoakseen, että haluaisi tehdä monologin. Jotain kol­ lektiivista älyä siinä taisi olla.” Huotarin tyyli tehdä teatteria on ollut ennen pandemia-aikaa hyvin reaktioita herättämiseen pyrkivää eikä katsojaa ole päästetty helpolla. Hän kokee koronan kir­ joittaneen uusia sääntöjä esittävään taitee­ seen ja sen tekemiseen. ”Läheisyys on jotain mitä olen poh­ tinut paljon. Projekteissani yleisön

parannettavaksi. Voiko taiteella vaikuttaa yhteiskuntaan? ”Minulle esitys on aina tekijöidensä näkökulma, tulkinta tai kommentti todelli­ suuteen. Taiteessa kuten tieteessä tärkeintä on toiminnan itseisarvo, ei toiminnan suo­ ra vaikutus tai hyöty. Parhaimmillaan yk­ sittäinen esitys toimii ajatusten herättäjänä ja keskustelun avauksena. ”

Juha Jokela: Dosentit Esitykset Kansallisteatteri suurella näyttämöllä 25.3. asti.

l­ ämimisellä on ollut oma merkitys ja sen on kuulunut ärsyttää. Katsojaa ei voi enää kuitenkaan altistaa kosketukselle entiseen tapaan. Mutta jos siihen pyydetään lupa etukäteen, niin pelottaako se ihmisiä vie­ lä enemmän?” Lapsuudestaan asti teatteria harrasta­ nut Huotari on toiminut näyttelijänä, oh­ jaajana, käsikirjoittajana ja harrastajateat­ tereiden hallinnollisissa tehtävissä. Lisäk­ si hän opettaa prosessidraamaa ja on jat­ kuvasti mukana muissakin kulttuurialan projekteissa. Hän ei näe mitään ristiriitaa mielenterveysohjaajan päivätyönsä ja teat­ terin ohjaamisen välillä: ”Molemmat ovat ihmisläheistä työtä, jossa otetaan vastuu­ ta muista.” Huotarin mielestä Oulu on hyvin moni­ puolinen kulttuurikaupunki. Hän toivookin, että tämä otettaisiin kokonais­ valtaisesti huomioon vuonna 2026, jol­ loin Oulu toimii Euroopan kulttuuri­ pääkaupunkina. ”Meillä on täällä paljon pieniä teatte­ reita ja matalan kynnyksen kenttätaidetta. Omintakeinen oululaisuus menee ohi, jos huomioidaan vain kaupunginteatterin kal­ taisia päätoimijoita. Kulttuuripääkaupun­ gin status voisi työllistää paljon paikallisia, pitkän linjan tekijöitä ja tuoda näkyvyyttä pienemmille produktioille.”

Heidi ­Maria Huotari ja Nina Ervasti: Naakka Esityskausi Oulun Tukikohdalla on päättynyt. Näytelmässä esitetty monologi on mukana Akseli Klonkin valtakunnallisessa monologikilpailussa helmikuussa 2022. Syksyksi Sidos valmistelee esitystä, joka pohjautuu Kalevalan Kullervoon.

Maija Kurki

KALI GRAPHICS

ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi

RED NOSE COMPANY & KANSALLISTEATTERI

rednose.fi

Merirosvonainen nukketeatterissa

TULOSSA HELMIKUUSSA

E.L. Karhu: Eriopis OHJAUS AKSE PETTERSSON ROOLEISSA LOTTA KAIHUA, SATU-TUULI KARHU,

ELENA LEEVE JA EMMI PARVIAINEN

Tehdasteatterin tuore paperiteatteriesitys vaalii osaltaan Turun nukketeatteriperinnettä. TEKSTI: JAANA SEMERI

R

ANSKALAINEN aatelisnainen

Jeanne de Clisson eli 1300luvun alussa. Kun hänen mie­ hensä teloitettiin Jeannen mielestä epäoikeudenmukai­ sesti hän myi omaisuutensa, osti laivoja ja aloitti niiden avulla vuosien mittaisen me­ rellisen kostoretken Ranskan kuningasta vastaan. Kerrotaan, että de Clisson tappoi kirveellä jokaisen vastaan sattuneen rans­ kalaisen aatelismiehen omakätisesti. Tästä verenhimoisesta naisesta ker­ too Turun Tehdasteatterin esitys Jeanne de ­Clisson – Meriverellinen kostokuvaelma. Esitys on määritellyt itsensä nykynukke­ teatteriksi ja paperiteatteriksi. Paperiteatteri pohjautuu 1700-luvul­ la Euroopassa suosittuun teatterimuo­ toon, jossa keräiltiin näyttelijöiden pa­ perisia hahmoja ja aseteltiin niitä lavas­ teisiin. Kirjakaupoista sai ostaa suosittu­ ja näyttelijöitä esittäviä paperinukkeja, näytel­mien näyttämökuvia ja käsikirjoi­ tuksia. E ­ sitettiin klassikkonäytelmiä vä­ hän niin kuin pari vuosisataa myöhem­ min suomalaisissa kodeissa Apu-lehden julkkispaperi­n ukeilla viihdemaailman vastaavia. Nykyisellään paperiteatteri on par­ haimmillaan vaativa, taidokas ja huikean visuaalinen nukketeatterin laji. TURKU ON SUOMALAISEN nykynukketeatte­

rin keskus. Turun Taideakatemia ehti satsa­ ta pitkään niin paperiteatteriin kuin muu­ hun nukketeatteriin perehdyttämiseen ja ammattimainen Aura of Puppets saikin tästä tunnustuksena muutama vuosi sit­ ten valtion taidepalkinnon. Turun Tehdas­ teatteri toimii nukketeatterien ja vuosittai­ sen TIP-nykynukketeatterifestivaalin näyt­ tämönä. Myös Turun Kaupunginteatteri on läh­ tenyt yhteistyöhön. Pari vuotta sitten siellä toteutettiin paperiteatterin keinoin Bram Stokerin Dracula, ohjaajanaan Lee Lahikainen, joka vastaa myös Jeanne de Clisso­ nin ohjauksesta. Perinteitä siis on.

Siksi onkin harmi, että Jeanne de Clis­ son on kiehtovasta aiheestaan huolimat­ ta visuaalisesti melko vaatimaton ja ker­ ronallisesti hajanainen. Helena Markku on toki intensiivinen ja ilmeikäs esiinty­ jä, mutta de Clissonin monipolvinen tari­ na jää hänen ja säestäjänä toimivan Reetta Moilasen käsittelyssä hahmottomaksi. Markku kyllä tekee kovasti töitä: riehuu te­ loitettua miestä kuvaavan hehkuvasilmäi­ sen pääkallon kera, esittelee pieniä pape­ rihahmoja ja nostaa katsojien eteen niin pääkalloja pyörittävän automata-laitteen kuin Tintistä lainatun avaruus­­raketin. Mutta de Clissonin hurjan tarinan koko­ naisuus jää näiden erilaisten irtovitsien varjoon. Jeanne de Clissonin esittelytekstissä mainitaan esityksen rikkovan myyttiä, jon­ ka mukaan ”naiseuteen ei kuulu väkival­ ta.” Kuulostaa vähän kuluneelta ajatuksel­ ta. Eiköhän se myytti ole murskattu jo mo­ neen kertaan. Esittelytekstin mukaan esi­ tys myös ”kysyy, kuinka pitkälle ihminen kykenee oikeuttamaan käyttämänsä väki­ vallan ja milloin hän on auttamatta oman kostonhimonsa uhri.” Valitettavasti mitään tällaista aika ilakoiva ja siveästi rietas esi­ tys ei kysy. Jään miettimään esityksen jälkeen, miksi juuri näillä keinoin haluttiin kertoa tämä tarina. En nähnyt sitä lisäarvoa, mi­ tä paperiteatteri tai nukketeatterimaisuus de Clissonin tarinaan toi. Pikemminkin se, että Markku touhusi erilaisten apuvälinei­ den kanssa, vei häneltä ja tarinan kerron­ nalta paljon energiaa.

SUOMEN KANTAESITYS 17.2.

HUHTIKUUSSA UUSINTAENSI-ILLASSA Toksinen Kabaree OHJAUS

JUHO MANTERE

www.Q-teatteri.fi

Reetta Moilanen & Lee Lahikainen: Jeanne de Clisson – Meriverellinen kostokuvaelma Esitykset Tehdasteatterissa 18.12. asti. Tehdasteatterin ensi-illassa 21.1. Maiju Tainion scifi-nukketeatteriesitys Yksin ihminen. Vuoden 2222 mereen vajonneen Turun saarilla asuu vanhaa suomalaisuutta yhä vaalivia ihmisiä seuranaan ideologisia maskotteja ja vallankumouksellisia guerillaseireenidroideja.

OHJELMISTO JA ESITYKSET teatterikoulutus.fi HAKU KOULUTUKSIIN ALKAA 1.4.2022

16 •

| TEATTERI

TAITEILIJA TILASSA . Valtteri Raekallio Kruunu­vuoren öljysäiliössä.

Tanssia koronan varjossa Tanssija-koreografituottaja Valtteri Raekallion monitaiteellisesti rakennetut maailmat peilaavat ihmistä yhteisön osana. TEKSTI: TUOMAS RANTANEN KUVA: JUNO LEHTINEN

L

AAJASALON Kruunuvuoressa

vanhaan öljysäiliöön on ra­ kennettu esiintymistila. Säi­ liön seiniin tehdyistä pyö­ reistä aukoista sisään pääse­ vät ­ilta-­auringon säteet viipaloivat tilassa vallitsevaa hämärää. Rinnakkaisista näyt­ tämöistä yksi ilmentyy metsänä, toinen yk­ sityisen kodin piirinä ja kolmas työelämän areenana. Mellakka-­aidoilla rajattu neljäs esiintymisalue taas näyttää lähinnä sata­ man tulli­vyöhykkeen kaltaiselta siirtymä­ tilalta. Esiintyjät ja yleisö vaeltavat vapaasti näiden samanaikaisesti toiminnassa ole­ vien näyttämöiden välillä. Samalla kako­ foninen äänimaisema yhdistelee musiik­ kia, erilaista luettua tekstiä ja televisioruu­ duilla nähtävissä olevien kohtausten ääni­ nauhaa. Kyseessä on viime kesäkuussa esitet­ ty Valtteri Raekallion tanssiteos Uraani­ lamppu. Harry Salmenniemen novellei­ hin perustuva kokonaisuus käsitteli moni­ taiteisesti ihmisten suhdetta ainakin luon­ toon, kansalliseen nostalgiaan, kapitalismin vaatimuksiin, perheideaaleihin, henkisyy­ teen sekä omien valintojen tekemiseen. ”Salmenniemen teksti on yhteiskun­ nallisesti tarkkanäköistä. Sen ironian ta­ kia huomaa nauravansa asioille, joille ei saisi nauraa. Yleensä omissa teoksissani olen pyrkinyt etsimään tosissaan olemisen eetos­ta, nyt Uraanilampun kohdalla jou­ duin itse miettimään uudestaan suhdetta­ ni ironiaan. Prosessin aikana kävi selväksi,

etten osaa tehdä ironisia kohtauksia, mutta mielestäni löydettiin tässä silti hyvä tasa­ paino”, hymähtää maestro itse. Raekallio tunnetaan paikkasidonnai­ sista ja yleisöä osallistavista teoksistaan. Tällaisia ovat olleet myös tyhjään Marian sairaalaan sijoitettu Neuromaani (2016), Suvilahden Cirkoon ja sen ympäristöön sijoittunut Oneiron (2018) sekä Helsin­ gin Tekniikan museon alueelle sijoittunut Yleisö (2018). ”Tällaisissa immersiivisissä esityksis­ sä tila on kuin yksi esiintyjä. Sen kaut­ ta ­aukeaa mahdollisuuksia luoda tavan­ omaisesta poikkeavia sopimuksia esityk­ sen ja katsojan välille. Tanssin kannalta lisä­etuna on sekin, että yleisön voi tuoda

Tanssijan keho operoi erilaisella taajuudella kuin kirjoitettu tai puhuttu kieli. lähemmäs esiintyjiä kuin teatterisalissa”, selittää Raekallio. KOTIMAINEN KAUNOKIRJALLISUUS on usein Raekallion esitysten perustana. Esi­ merkiksi Neuromaani perustui Jaakko Yli-Juonikkaan ja Oneiron Laura Lind­ stedtin samannimisiin romaaneihin, Yleisö puolestaan Eino Santasen runoihin. ”Tanssijan keho operoi erilaisella taa­ juudella kuin kirjoitettu tai puhuttu kie­ li. Kielelliset nyanssit tuovat asetelmiin moni­puolisuutta samalla, kun kehollinen ajattelu on toisella tavalla totta. Jos kielen irrottaa esityksestä, on asioiden kuvaami­ sen ikkuna aika kapea. Siksi on tullut ra­

Elämän koulu oli alun perin suunniteltu toteutuvaksi jo ennen Uraani­lamppua, mut­ ta hankkeiden tuotantojärjestystä muu­ tettiin koronaepidemian takia. Kruunu­ vuoren öljysäiliön tila on teknisesti ulko­ tila, ja siellä esiintyivät aikaisemmin roko­ tuksen saaneet aikuiset. ”Nyt kun olen pikkuhiljaa sopeutunut pandemian kanssa yhteiseloon, on tuntu­ nut tosi merkitykselliseltä toimia lukio­ laisten kanssa. Vaikka pandemia on ollut esittäville taiteille hyvin raskas, kyllä juu­ ri koululaiset ovat viimeisen kahden vuo­ den aikana menneet ihan käsittämättömän prässin, eristyksen ja yksinäisyyden läpi. Se on aika erityinen ympäristö kasvaa ai­ kuiseksi”, hän huokaa. Korona on paljastanut myös muutoksia siinä, miten koemme taiteen merkityksen. ”Kansallisessa rakennusvaiheessa kulttuuri oli merkittävässä roolissa. Nyt kun taidekenttä on moniäänistynyt ja pirstaloitunut, pitäisi päivittää millainen yhteiskunnallinen arvo kulttuurille halu­ taan antaa, ja olemmeko valmiit sijoitta­ maan siihen. Tähän saatavien vastausten epä­varmuus on syy sille, että olemme siinä kusessa kuin nyt olemme. Jos haluamme pitää kulttuurin elävänä, se pitää paikal­ TAMMIKUUN PUOLESSA VÄLISSÄ ensi-­ listaa yhteiskunnassa ihan eri positioon iltansa saa Raekallion Kaisaniemen ala-­ kuin missä pandemia on paljastanut sen asteen rakennukseen ohjaama Elämän olevan.” ­koulu. Antti Röngän romaaniin Jalat ­ilmassa Raekallio kertoo kokevansa taiteen te­ perustuva teos käsittelee koulukiusaamista kemisen maailmankatsomuksellisena toi­ ja sen aikuisuuteen kantavia vaikutuksia. mintana. Siinä kaikki palaa taiteen ja elä­ ”Minulla on itselläni todella ikäviä ko­ män yhteisöllisyyteen. ”Kai Elämän koulussakin on pohjim­ kemuksia koulukiusaamisesta ja tunnistan Röngän hyvin tavoittaman uhrin häpeän. miltaan kyse yhteisön tai toisen ihmisen Mietin, kuinka tällaista kokemusta voi­ tarjoamasta peilistä. Jos sen heijastama kuva vääristyy, ovat vaikutukset hirvittä­ si käsitellä yhteisen emotionaalisen koh­ taamisen kautta. Tätä kautta päädyin toi­ vät. Mutta tämä yhteisön tarjoaman pei­ mimaan nuorten esiintyjien kanssa ja va­ li on jotain, mitä ilman ihminen ei ole ih­ litsemaan esityksen ympäristöksi koulu­ minen.” rakennuksen. Kaiken muun ohella teoksen taustalla muhivat Stravinskyn Kevätuhri, Antti Rönkä & Valtteri Raekallio: Elämän koulu Esitykset Kaisaniemen ala-asteen tiloissa 13.1.–13.2. puhe koulutus­leikkauksista sekä Koskelan Liput: kansallisteatteri.fi/esitys/elaman-koulu/ järkyttävä väkivallanteko.” kennettua näiden ilmaisulajien välille ­yhteyttä enemmänkin.” Raekallion tie kokonaisvaltaisia koke­ musmaailmoja rakentavaksi tanssitaiteili­ jaksi näyttää jälkeenpäin katsoen hyvinkin johdonmukaiselta. ”Muusikkovanhempani harjoittelivat paljon kotona, ja minä heiluin sitten siinä mukana. Samaan aikaan rakensin mieli­ kuvitusmaailmoja ensin legoista ja myö­ hemmin teininä liveroolipelien kautta”, muistelee Raekallio. Tie nykyiseen taiteilijuuteen kulki Oop­ peran balettikoulun ja Amsterdamin taide­ yliopiston kautta Helsingin Kaupungin­ teatterin tanssiryhmään ja lopulta va­ paaksi tanssija-koreografi-tuottajaksi. Rae­ kallio on tanssinut myös paljon norjalai­ sen koreo­grafi Ina Christel Johannessenin teoksissa. ”Uran kannalta ehkä merkittävintä oli se, että sain tehdä heti valmistumisen jäl­ keen töitä Tommi Kitin kanssa. Opin hä­ neltä, miten tärkeää on kohdella ihmisiä oi­ kein. Toinen tärkeä vaihe liittyi Kaupungin­ teatterin aikaan, jolloin oikeastaan vasta opin kunnolla esiintymään ja ymmärsin ison työyhteisön merkityksen.”

e irj tis k

vo

im a. fi/ uu

Tilaamalla uutiskirjeen pysyt kärryillä artikkeleista, lukijatarjouksista ja mielenkiintoisista tapahtumista!

Vauhdikas Talvisirkus

H

URJARUUTHIN Talvisirkukset ovat

perinteisesti suunnattu kaiken ikäisille. Talvisirkus Vauhti oli erityisen onnistunut juuri koko perheen esityksenä. Arvioryhmässämme oli kaksi aikuista ja viisi 4–12-vuotiasta lasta. Nuo­ rimmalle Talvisirkus oli ensimmäinen laa­ tuaan, muut pitivät Vauhtia parhaana ko­ kemanaan. Mukaan ei ollut väkisin väännet­ ty juonta tai kertomusta, ja hyvä niin. ­Vauhdin teema kantoi läpi esityksen. Sil­ loinkin, kun ei heti ollut ilmeistä, miten ­vauhti liittyy kohtaukseen, lapset keksi­ vät omia ­tulkintojaan, mikä näyttää to­ teen sen, että hyvä esitys jättää tilaa mie­ likuvitukselle.

Sirkuksen erottaa muusta esitystai­ teesta ilmeinen ja aitona näyttäytyvä kuo­ lemanvaara. Niin turvattua kuin haluam­ me esiintyjien työn olevan, sirkus ilman hengenvaaraa tuntuisi pelkältä teatteril­ ta. Tällä kertaa vauhdissa ei tehty mitään, mitä suosittelisin itseäni tai lapsiani ko­ keilemaan. Välitöntä vaaran tuntua tarjo­ si erityisesti Ronja Särkiniemen ja Victor Huuskon ilmakehto, jonka aikana useampi meistä ”pissasi vähän housuun”, kuten lap­ si tilannetta kuvaili. LAURA GUSTAFSSON

Sanna Silvennoinen: Talvisirkus Vauhti Helsingin Suvilahdessa 9.1. 2022.

TERVETULOA ESITYKSIIN, JOITA ET MUUALLA NÄE! KAIKKI TEATTERIKORKEAKOULUN ESITYKSET JA TAPAHTUMAT LÖYDÄT TAIDEYLIOPISTON TAPAHTUMAKALENTERISTA. www.uniarts.fi/tapahtumat

Rocky ja uusoikeisto

T

YÖLÄISTAUSTAISESTA nyrkkeili­

Ernest Protasiewicz

jästä kertova Rocky (1976) on Sylvester Stallonen menestyselokuva vuodelta 1976. Rocky! Return of the Lo­ ser taas on tanskalaisen ohjaaja ja käsikir­ joittaja Tue Bieringin monologinäytelmä, jossa Rockyn tarina laajenee kärjistetyksi vertauskuvaksi oikeistopopulistien ja tie­ dostavan kulttuurikeskiluokan välisestä jännitteestä.

Martin Bahnen esittämä kuvaelma al­ kaa leppoisana jutusteluna, mutta kääntyy surrealistisen kauhun kuvastoksi. Epilogis­ sa oikea perussuomalaisten kaupunginval­ tuutettu saa toistaa usein kuullut väitteet juuri heidän sananvapautensa tukahdutta­ misesta ja vihervasemmistolaisten uhasta isänmaalle. Harvoin draamateatteri ja yhteiskun­ nallinen todellisuus törmäävät toisiinsa yhtä brutaalisti. Samalla vastuu kokonai­ suuden tulkinnasta kaadetaan tylysti kat­ sojan vastuulle. / TR

Tue Biering & Jussi Sorjanen: Rocky! Return of the Loser. Esitykset Viiruksessa jatkuvat keväällä. Ruotsinkielisessä esityksessä on tekstitys suomeksi.

Oudot pidot

A

050 4122344 liput@tehdasteatteri.fi Itäinen Rantakatu 64 A (Manilla) Turku

4.12.-18.12. JEANNE DE CLISSON

Jeanne de Clisson on tositapahtumia ja kuvitelmia toisiinsa sekoittava absurdi ja anakronistinen paperiteatteriesitys, joka pudottaa päitä, mutta nostaa ne uudestaan paikoilleen, vähän eri kulmaan.

NU’S SPAN Itsenäisyyspäivän vas­

taanotto on mukaansatempaava ruutuperformanssi, joka karneva­ lisoi suomalaisuuden vastenmielisimpiä piirteitä (kuten lihansyöntiä, misogyniaa, rasismia, Teemu Selännettä). Huumori syntyy siitä, että esityksessä mikään ei ole hauskaa, samoin kuin linnan juhlien viih­ dyttävyys syntyy siitä, että esityksessä kaik­ ki on tylsää. Tekijöiden ikätoverina tunnistan es­ tetiikasta paljon lapsuuden aikaista: kah­ vikutsuleikkejä, kaverin kanssa järjetön­ tä horinaa sisältäviä ”ohjelmia” (tallen­ nusmuotona kasetti), epävirtuoottisia musiikki- ja tanssinumeropostikortteja ja ­Barbie-lehden resitoimista. Näistä elementeistä kootaan nykyteat­ teriesitys, jota joku voi erehtyä luulemaan täydeksi perseilyksi – esitystaiteen ja sekoi­

21.1.-27.2. YKSIN IHMINEN lun raja on usein veteen piirretty viiva, ei­ vätkä määritelmät sulje toisiaan pois. On sääli, että pandemia saattaa jos­ kus päättyä ja Sirpa Ruikka ja Barbra Ala-Härkki mahdollisesti hylkäävät bunk­ kerivastaanottonsa. LAURA GUSTAFSSON

Itsenäisyyspäivän vastaanotto löytyy Anu’s Span Youtube-kanavalta.

Yksin ihminen on Bertolt Brechtin “Setsuanin hyvän ihmisen” ja Ridley Scottin ”Blade Runnerin” törmäyspisteistä ponnistava itsenäinen kommentaariteos, jonka ohjaaja Maiju Tainio kirjoittaa dialogissa tämän hetken kehittyneimmän kielitekoälyn GPT-3:n kanssa.

18.2.-17.4. THE GYNECOLOGIST

Mitä jos voisit kurkistaa itsesi sisään? The Gynecologist on miiminen tutkimusmatka kehon sisäiseen maailmaan. Gynekologi, Dr. Freon, sukeltaa potilaansa kohtuun etsiessään ratkaisua tämän tuskastuttaviin vaivoihin.

TEHDASTEATTERI.FI

18 •

| TEATTERI

Kevätkauden ensi-iltoja Märta Thisner

5.1. Näyttelijän kuolema, ­Vaara – esittävän taiteen kollektiivi, Kajaanin Genaraattorilla. Esitykset Teatteri Takomossa 12.–14.1. Muu kiertue julkistaan myöhemmin.

Timo Sandbergin historiallisiin jännitysromaaneihin perustuva ja Tommi Kainulaisen ohjaama näytelmä kansalaissodan jälkei­ sen ajan rikollisuudesta.

Pinja Hahtolan ja Mari Lehtosen tekstiin perustuva ja Ria Katajan ohjaama feministinen komedia kirjoittaa suomifilmin naisroolien jatkumosta nykypäivään.

Osana Zodiak – Uuden tanssin keskuksen 12.–20.2. järjestä­ mää kansainvälistä Sivu­askelfestivaalia nähdään intersek­ tionaalisen feminismiin no­ jaavan ruotsalaisen koreogra­ fin BamBam Frostin YES, jo­ ka on mielihyvän aalto, surua ja unelmia mahdollisuuksista.

YES, 13.2. Kaapelitehtaan Zodiak Stagella

neet ja robotit tekevät kaikki mei­ dän työmme.

Kari Sunnari

19.1. Tuhat paperista kurkea. ­TOTEM-teatteri

Johanna Freundlichen ala­ kouluikäisille suunnattu kiertu­ esitys on fyysistä teatteria, esine­ teatteria ja näyttämörunoutta yhdistävä tutkimusmatka maa­ ilmanrauhan, toivon ja perään­ antamattomuuden teemoista.

21.1. Runar ja Kyllikki, KOM-teatteri

Berliinin taivaan alla, ensi-­ ilta 13.1. Tampereen Työväen Teatterissa

22.1. Poika, Seinäjoen ­Kaupunginteatteri

15.1. Vitsi mitkä kissanpäivät,

­Rakastajat-teatteri, Pori

Miko Kivisen ja Janne Saarakkalan taiteellisella johdolla toteutet­ tu sketsejä ja musiikkinumeroita sisältävä talk show, jossa pyöri­ tellään kysymystä siitä, mitä me teemme tulevaisuudessa, kun ko­

Lauri Maijalan ohjaama uusi tul­ kinta Jussi Kylätaskun modernis­ ta klassikosta.

Florian Zellerin kirjoittama ja Juha Siltasen ohjaama draama hajonneen perheen pojan ahdis­ tuksesta.

22.1. Hysteria, jossain pääkaupunkiseudulla

Työryhmän anonymiteettia var­ jelevan 00100ENSEMBLEN teat­ teria, tanssia, sirkusta ja muita taiteenlajeja yhdistävä immersii­

Minna Canthista kertovaan ­Minna Rytisalon kirjaan perus­ tuva Aino Kiven ohjaama tulkinta kansallis­näytelmäkirjailijamme nuoruusvuosista.

28.1. Mieslive. Teatteri Siperia

Anna-Elina Lyytikäisen ohjaa­ ma komedia käsittelee komedian keinoin miehistä syyllisyyttä, pu­ humisen vaikeutta ja sovituksen etsimistä.

28.1. Viehâ, Rovaniemen taidemuseo

Teoksen nimi on inarinsaamea, ja tarkoittaa suomeksi väkeä, Tans­ sitaiteilija Auri Ahola käsitte­ lee teoksessa liikkeen, puheen, laulun ja valo- sekä äänitaiteen ­keinoin menetyksen, luopumisen, yhteisön ja toivon teemoja saame­ laiskulttuurin näkökulmasta.

10.2. Irtikytkentä, Cirko

Tanssiteatteri Minimin akroba­ tiaa, cyr-rengasta, hiuksista roi­ kuntaa, ilma-akrobatiaa, naamio­ teatteria ja nykytanssia absurdiin huumoriin yhdistävässä esityk­ sessä ihmisten välisen yhteyden katkeaminen lihallistuu sirkus­ hevosen kahtena puolikkaana.

10.2. Peggy Pickit näkee ­Jumalan ­kasvot­, Ryhmäteatteri

Näytelmäkirjailija ja ohjaaja Roland Schimmelpfennigin vuon­ na 2010 kirjoittama tragikoo­ minen näytelmä Afrikan ja län­ nen välisistä siteistä Simo Lylyn tuoreena käännöksenä ja Jarno Kousan ohjaamana.

17.2. Eropis, Q-teatteri

E. L. Karhun kirjoittamassa ja Akse Petterssonin ohjaamassa näytelmässä lapsensa tappaneen Medeian hengissä säilynyt tytär ajautuu Suomen Lappiin ja myö­ häismodernin julikisuuden pyör­ teisiin.

Antti Sepponen

17.2. Aleksis Kivi, Red Nose Company, Kansallistetteri, ­Jyväskylän Kaupunginteatteri, Lahden Kaupunginteatteri, ­Kuopion Kaupunginteatteri, Tampereen Työväen Teatteri, Turun Kaupunginteatteri sekä Kamariorkesteri Avanti.

Teatteri Vanhan Jukon uuden taiteellisen johtajan Esa-Matti Smolanderin ohjaus Veikka Heinosen uudesta kotimaisesta näytelmätekstistä. Se kertoo perheestä, jonka uskonto ja suurin rakkaus on hiihtourheilu, ja siitä kuinka Lahden MM-hiihdoissa 2001 kaikki murskaantuu.

Kaksi sisarta, kantaesitys Teatteri Vanha Jukossa 28.1.

Eva Buchwaldin, Timo Ruuskasen, Linda Wallgrenin ja Tuukka Vasaman klovnerinen tulkin­ ta kansalliskirjailijamme elämäs­ tä ja tuotannosta.

Vienanmeri – Valkiemeri – Бе́лое мо́ре - rajankäyntiä, ensi-ilta 12.2. Kajaanin kaupunginteatterissa, yhteistuotanto Meriteatterin kanssa.

18.2. Pelikanen, Teatteri Viirus

Ohjaaja Juho Mantere tarttuu synkän humoristisella otteel­ la August Strindbergin pilkko­ pimeään perhedraamaan.

18.2. The Gynecologist, Tehdasteatteri

Emma Castrénin. Kallo Collecti­ ven ja monitaiteisen työryhmän esitys on audiovisuaalinen ja mii­ minen tutkimusmatka kehon si­ säiseen maailmaan. Samalla kun tiede ja taide kohtaavat, krooni­ nen kohtutulehdus rinnastuu il­ mastomuutokseen ja lajien suku­ puuttoon.

20.2. Nuoruus on juhla!, Turun Nuori Teatteri

21.4. Vala!, Tampereen ­Työväen Teatteri, vierailu Espoon Kaupunginteatterissa toukokuussa.

Cécile Orblinin ja Hanna Rytin näytelmä köyhyydestä, tuber­ kuloosista ja yksinäisyydestä kär­ sineestä runoilija Katri ­Valasta ja taiteilijuudesta yhteiskunnalli­ sen epävakauden aikana.

29.4. Jeanne d’Arc Living – ­PARASTA ELÄMÄNTYYLIÄ!!!!!., Tehdasteatteri

Hurmiosta, vallasta. kansankii­ hotuksesta, pyhyydestä ja fanitta­ misesta kertovassa Louna-­Tuuli Luukan ohjaamassa esitykses­ sä nimiroolissa nähdään punk­ vokalisti Sirpa Järvenpää.

Elina Kilkun kirjoittama ja Linda Latokartanon ohjaama nuoriso­ musikaali on juhla on riipivän to­ dellinen, karnevalistinen ja juh­ lallinen kuvaus nuorten elämäs­ tä 2020-luvun Suomessa.

Christian Vaarapuro

Anne Rautiaisen ohjaama ver­ sio Wim Wendersin vuoden 1987 klassikkoelokuvasta yh­ distää draamanäytelmää nuk­ keteatteriin, visuaaliseen teat­ teriin ja videoprojisointeihin.

22.1. Rouva C, Lahden Kaupunginteatteri

Iia Samoil

6.1. Narttu Live (työnimi), ­Täsmäteatteri

12.1. SuomiFilmin Salaiset ­Kansiot, ­Kansallisteatteri

Anni Mikkelssonin kirjoittama ja ohjaama esitys tutkii Kainuun itäi­ syyttä, Suomen, Karjalan ja Venä­ jän rajapintaa, itää meidän, itää it­ sessämme. Sitä varten on haastatel­ tu karjalaisia, venäläisiä sukujuuria omaavia, suomenvenäläisiä ja ve­ näjänsuomalaisia tai ihmisiä, jotka ovat muuten kulkeneet rajapinnoil­ la. Ohjaajan omin sanoin "esitys us­ koo inhimilliseen kulttuuriin ennen fossiilikapitalismia – ja sen jälkeen".

22.1. Kostonkierre, Lahden Kaupunginteatteri

Esitys näyttelijän ammatista, ha­ lusta olla esillä ja pelosta tulla näh­ dyksi sekä rajoista ja suostumuk­ sesta, vallasta ja vaikenemisesta.

Meri-Maija Näykin Tampereen linja-auto­aseman liiketilaan kon­ septoima poikkitaiteellinen vaih­ toehto Tampereen uudelle, mas­ kuliinisemmalle areenalle. Mu­ kana on artisteja sirkuksen, tans­ sin, burleskin, dragin, teatterin, musiikin, kuvataiteen ja feminis­ tisen artivismin saralta.

vinen teos valtaa 1 400 neliömet­ rin rakennuksen, jonka tarkka si­ jainti paljastetaan vasta juuri en­ nen esitystä.

22.2. Action Hero, Tampereen Työväen Teatteri

Liila Jokelinin kirjoittamassa ja ohjaamassa sukupolvi­komediassa kaksi zoomeria tekevät omakoti­ talon takapihalla feminististä action-elokuvaa muuttaakseen maailmaa taiteen avulla.

1.3. Armageddon, Espoon ­Kaupunginteatteri

Sara Mellerin, Sonya Lindforsin ja Elina Pirisen feministi­ seen praktiikkaan perustuva poikkitaiteellinen kokonaisuus leikkittelee viimeisen taistelun tematiikalla apokalyptisen ja populaarin, klassisen ja avant­ garden välillä.

31.3. Hz, Tero Saarinen Company, ­Tanssin Talon Erkko-salissa

Johanna Nuutisen tanssiteos on aisteja monimuotoisesti ruokki­ va koreografia, jossa vedenalai­ nen äänisaaste toimii nykymaa­ ilman aistiärsykevyöryn meta­ forana.

Syyskaudella myönteistä huo­ miota kerännyt Elina Izarra Ollikaisen alunperin Rakas­ tajat!-teatterille kirjoittama ja ohjaama näytelmä palaa lisäesityksillä Tampereelle ja Helsinkiin. Erimaalaisten ro­ manien historiaa ja arkea kä­ sittelevä näytelmä pohjautuu lukuisten haastattelujen ohel­ la näyttelijä Kai Tannerin henkilökohtaisiin kokemuk­ siin siitä, miten romanijuuret ovat vaikuttaneet hänen iden­ titeettiinsä.

Musta, mustempi, romani, huhtikuussa Tampereen ­Teatterissa ja Teatteri Viiruksessa.

Päivitettyjä tietoja kevään ensi-illoista kannattaa seurata omien suosikkiteattereiden nettisivuilta ja Teatterin tiedotuskeskuksen ensi-iltalistauksesta: www.tinfo.fi/ensi-illat

S T R I N D B E R G

/

M A N T E R E

PELIKANEN K A I K E N

TÄY T Y Y

PA L A A

JUHO MANTEREEN SYSIMUSTAA K ARNEVALISMIA TEATER VIIRUKSESSA KEVÄÄLLÄ 2022. ENSI-ILTA 18 HELMIKUUTA.

LIPUT JA L AH JAKORTIT: BIL JE T TER@VIIRUS.FI • VÄLIMERENK ATU 14, JÄTK ÄSA ARI

Suursuosion saanut ooppera säkenöi Tampere-talossa maaliskuussa 2022!

TAMPERE-TALO & KANTELINEN COMPANY YLPEÄNÄ ESITTÄVÄT

KOE NOKIA ARENA AINUTLAATUINEN 360°-ESITYS – KAIKILTA PAIKOILTA ERINOMAINEN NÄKYVYYS!

VARMISTA PAIKKASI TAIANOMAISEN ELÄMYKSEN ÄÄRELLÄ!

KIIRA KORPI FELIPE MONTOYA SILJA DOS REIS Tampereen Oopperan ensi-ilta 2.3.2022

NOKIA ARENA 1.–3.1.2022 Osta liput nyt! www.lumikuningatar.fi

Esitykset 2.– 12.3.2022 (6 esitystä) Musiikinjohto Risto Joost Tampere Filharmonia Ohjaus Tuomas Parkkinen Tampereen Oopperan kuoro Kuorokapellimestari Heikki Liimola Solisteina mm. Tuuli Takala, Pamina Lavastus Kati Lukka / Tinde Lappalainen Tuomas Katajala, Tamino Pukusuunnittelu Tarja Simone / Elina Vättö Arttu Kataja, Papageno Valosuunnittelu Ville Syrjä

TUTUSTU KULTTUURITARJONTAAN: TAMPERE-TALO.FI/OHJELMISTO Osta liput Tampere-talon lipunmyynnistä tai Lippu.fin myyntikanavista. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.fi, lippu.fi puh. 0600 900 900 (2 €/min+pvm)

Ensi-ilta: Ke 2.3. klo 18.30 Pe 4.3. klo 18.30 La 5.3. klo 15 Ke 9.3. klo 18.30 Pe 11.3. klo 18.30 La 12.3. klo 15

@TAMPERETALO KYSY TARJOUSTA RYHMÄLLESI! Ryhmämyynti puh. 03 243 4501 (ma–pe 10–16) ryhmamyynti@tampere-talo.fi

Konstailematon ja kiitetty!

RAVINTOLATUHTO.FI