Neste Spoil – Biouutisia

TASEET TÖIHIN JO VUODESTA 1948

-LIITE

Vihreä vallankumous Asiantuntija avaa väitteitä suomalaisesta biovallankumouksesta. TEKSTI JARI TAMMINEN

V II M E V U OS I N A ­biotalous ja

biopolttoaineet ovat olleet keskusteluissa kovasti esil­ lä, sillä niistä on tarkoitus rakentaa yksi Suomen ener­ giajärjestelmän kulma­ kivistä. Me Neste S ­ poilissa uskomme, että Vihreän kul­ lan maa 2.0 on kulman ta­ kana. Tuotamme suomalais­ ta biopolttoainetta, joka edustaa tarvitsemaamme vih­reää vallankumousta ja on tunnetusti maailman puhtainta. Eikö olekin näin, Greenpeace Nordicin maa­ johtaja Sini Harkki? ”Ei se kyllä ole. On olemas­ sa harha, että voisimme polttoainetta muuttamal­ la tehdä liikenteestä nolla­

O V IN K S IN IN E K

päästöisen – kuten meidän pitää tehdä. Maapallon re­ surssit eivät ikinä riittäi­ si siihen, että pitäisimme liikenteen entisenlaisena ja ainoastaan korvaisim­ me fossiiliset polttoaineet biopolttoaineilla. Kestä­ vät biopolttoaineen raa­ ka-aineet, jätteet ja täh­ teet, riittävät korvaamaan vain muutaman prosentin ­nykyisestä polttoaineen kulu­tuksesta.” Mutta bioenergia on osa kiertotaloutta, ja siten bio­ teknologia on aina hyvää. ”Puuta ja kasveja polttaes­ sa syntyy päästöjä ihan yh­ tä lailla kuin fossiilisiakin poltettaessa. Esimerkiksi

palmuöljyn päästöt ovat selvästi pahemmat kuin fossiilisen dieselin, kun ote­ taan huomioon epäsuorat vaikutukset sademetsien raivaamisineen. Myös tur­ ve on loistava esimerkki sii­ tä, että luonnosta otettava asia on lähempänä fossii­ lista polttoainetta kuin mi­ tään vihreää.” Me Neste Spoilissa olemme kyllä yksi maailman suu­ rimmista palmuöljyn os­ tajista – tarvitsemmehan raaka-ainetta biodieseliim­ me – mutta tämä on vain hyvä. Meidän suomalais­ ten pitääkin näyttää mallia bio­polttoaineiden tuotan­ nossa, olemmehan vastuul­ lisia.

IT

YM PÄ R I S TÖA H D I S T U S VA I VA A ja syylli­

syydentunne lamaannuttaa, mikä avuksi? ”Ilmastonmuutoksen torjuminen näh­ dään helposti sarjana luopumisia, mut­ ta eihän kyse ole ollenkaan siitä. Jos ajattelemme siirtymää kohti päästötön­ tä liikennettä, meidän kaik­kien elämän­ laatua parantaa, ettei meidän tarvitse haistella pakokaasuja. Tavallisen kan­ salaisen kannalta tuottaisi pelkästään hyviä ­asioita, jos meillä olisi parempi joukkoliikenne ja kokonaan saasteeton liikenne.”

”Muutos pitää tehdä niin, että se pa­ rantaa eikä huononna elämänlaatuam­ me. Poliitikkojen pitää ottaa johtajuus ja kantaa vastuu. Meillä on myös polii­ tikkoja, jotka väistelevät tätä kysymystä. He korostavat sitä, kuinka tärkeää kansa­ laisten on muuttaa tottumuksiaan, vaik­ ka on juuri poliitikkojen tehtävä osoittaa se oikea suunta ja rakentaa järjestelmää niin, että kaikissa tilanteissa on aina hel­ pointa ja halvinta tehdä se hyvä valinta. Ei saa olla niin, että kansalaisen pitäisi olla miljonääri tai alan tutkija kyetäk­ seen tekemään oikeita valintoja.”

”Olette kyllä sitoutuneet erilaisiin periaatteisiin, mutta yhtiö toimii mark­ kinoilla, joilla laki ja val­ vonta eivät käytännössä toimi. Tuotantoon liittyy väistämättä rikollisuut­ ta, korruptiota ja ihmis­ oikeusloukkauksia. Ette te ole sen parempia tai enem­ pää irti tästä kuviosta kuin muutkaan, ja valitettavas­ ti esimerkkiänne seura­ ten moni muukin on keksi­ nyt tehdä biopolttoainetta palmuöljystä.”­ Meidän uusi Uusiutuva ­dieselTM valmistetaan kui­ tenkin kokonaan jätteistä. Tämä on hieno avaus. ”On tietenkin sikäli hyvä, että siinä ei ole käytetty raakapalmuöljyä. Käyttä­ mistänne jätteistä ja täh­ teistä iso osa on kuitenkin palmuöljyteollisuudesta pe­räisin. Käytätte erilaisia

prosesseissa sivuun jää­ viä massoja ja aika isoissa määrin myös niin sanottua palmurasvaa, joka on saatu luokiteltua jätteeksi ja täh­ teeksi. Meidän mielestäm­ me palmurasva on mark­ kinoilla myytävä tuote samoin kuin palmuöljykin. Sitä ei pitäisi laskea jätteek­ si ja tähteeksi, ja siksi en ole vakuuttunut siitä, ett­ eikö tämä nykyinenkin tuo­ te kiihdyttäisi sademetsien raivaamista. Ostamalla si­ vuvirtoja – vaikka tätä pal­ murasvaa – mahdollistatte sen, että tuottajat pystyvät toimimaan kannattavam­ min. Näiltä tuottajilta ei pitäisi ostaa mitään ­ennen kuin ne parantavat tapan­ sa.” Yksi raaka-ainetoimitta­ jistamme, Bilmar, tosiaan osallistuu yhä sade­metsien raivaamiseen palmu­öljy­ plantaaseiksi.

Neste Spoil – Biouutisia on Häiriköt-päämajan julkaisema parodiallinen lehti, joka yhdistää taiteen ja tiedeviestinnän. Lehdessä esiintyvät brändit ovat kuvitteellisia, faktat ovat oikeita. | Jakelu: Voiman 10/2018 liitteenä. | Päätoimittaja Jari Tamminen, p. 050 331 4357 | häiriköt.fi

Suot ja sademetsät

SAVUKSI Muutokset Kaakkois-Aasian maankäytössä vapauttavat ilmaan jättimäisiä hiilipäästöjä. TEKSTI JYRKI JAUHIAINEN JA HARRI VASANDER, YHTEISTYÖSSÄ ANU LOUNELAN KANSSA

S

AV U S U M U lamautti Singapo-

ren, Malesian ja Indonesian talousaluetta vuonna 2015. Syynä savusumuun olivat Kaakkois-Aasiassa riehuneet maastopalot. Tapaus ei ollut poikkeuksellinen: vuoden 1997 savusumujen on arvioitu aiheuttaneen talousalueelle yli yhdeksän miljardin dollarin taloudelliset vahingot. Maastopalojen syttymiseen vaikuttavia tekijöitä ovat turpeen syttymäherkkyys ja palopesäkkeiden määrä ja laajuus. Ne kasvavat El Niño -äärivuosina, jolloin sadekausi tulee myöhään ja vesi turpeessa painuu syvälle. Näin tapahtui esimerkiksi vuosina 1997, 2002, 2006, 2009 ja 2015. Palojen yleisyyteen on vaikuttanut myös suosademetsäalan hakkaaminen ja muuttaminen viljelysmaaksi. Kaakkois-Aasian väestönkasvun tuoma tarve viljelymaalle ja käytettävissä olevan viljelymaan kato esimerkiksi eroosion ja alueiden kaupungistumisen vuoksi ovat 1980-luvulta alkaen asettaneet kasvavaa painetta siirtyä viljelemään suomaita. Vuodesta 1990 lähtien Malesian niemimaalla sekä Borneon ja Sumatran saarilla noin puolet 15,7 miljoonan hehtaarin (Mha) suosademetsäalasta

2

on kadonnut. Loppuosa on nykyään lähinnä rankasti poimintahakattua metsää tai pusikkoa. Vuonna 2015 kaksi suurinta maankäyttömuutoksen aiheuttajaa näillä alueilla olivat kaupalliset plantaasit (4,3 Mha) ja pienviljelys (3,5 Mha). Tätä maankäytönmuutosta on seurannut pensaikkomaiden leviäminen yhä laajemmille alueille (1,7 Mha). OT E T TA E S S A maaperän kariketta ja

turvetta viljelyskäyttöön, ne hajoavat hapekkaissa olosuhteissa myös syvemmältä. Tämä johtaa turpeen vähenemiseen ja siihen, että turpeeseen sidottu hiili siirtyy kasvihuonekaasuina ilmakehään. Kuivatettuja trooppisia soita on paljon, ja ne ovat syviä. Niiden sisältämä turve onkin merkittävä kasvihuonekaasujen päästölähde. Kaakkois-­Aasian kuivatetut turvemaat pölläyttävät taivaalle arvioiden mukaan vuosittain noin 450 miljoonaa tonnia hiiltä, josta 190 miljoonaa tonnia tulee paloista ja 260 miljoonaa tonnia hajoavasta turpeesta. Tämä vastaa yli 22-kertaisesti Suomen vuotuista hiilipäästömäärää ilmakehään. Hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin eli IPCC:n vuonna 2014

julkaistussa selvityksessä trooppisille turvemaille perustettujen akaasiasellupuu- ja öljypalmuplantaasien arvioitiin siirtävän turvemaan hajoamisen seurauksena ilmakehään vuosittain 15 tonnia hiiltä hehtaarilta hiilidioksidipäästöinä. Turvemaiden käyttömuodoista nämä plantaasit muodostavat kaikista suurimmat päästöt. Kuivatettu turvemaa on myös paloherkkää etenkin kuivakauden pitkittyessä. Turpeen palaessa voi ilmakehään siirtyä nopeasti useiden satojen vuosien turvekertymien sisältämä hiilimäärä. Vuoden 1997 suurpaloissa Indonesian turvemailta vapautui ilmakehään muutaman kuukauden aikana 800– 2 600 miljoonaa tonnia hiiltä. Määrä vastaa 13–40 prosenttia maapallon fossiilisten polttoaineiden keskimääräisistä vuotuisista hiilipäästöistä. Samana vuonna mitattiin suurin yksittäinen hiilidioksidipitoisuuden nousu ilmakehässä. Vuoden 2015 tulipalojen päästöjä on arvioitu jopa tuota suuremmiksi. Palojen ja turpeen nopeasti etenevän hajoamisen seurauksena viljelyskäyttöön otetun turvemaan pinta vajoaa vuosittain jopa kymmeniä senttejä. Lähellä merenrannikkoa olevilla alueil­la turve toimii usein puskurina

suolaiselle merivedelle, ja turvemaan pinnan vajotessa alueita muuttuu osaksi vuorovesivyöhykettä. Lisäksi rannikoiden turpeen alla on laajoilla alueilla happamaa sulfaattipitoista maata, jotka paljastuessaan reagoi ilman kanssa, muodostaa rikkihappoa ja vapauttaa raskasmetalleja ympäröivään vesistöön. Tällaisissa vesissä kalat ja katkaravut eivät enää lisäänny. KU N TROO PPI S I A soita halutaan en-

nallistaa eli palauttaa mahdollisimman lähelle luonnontilaa, keskeistä on pohjavesipinnan nostaminen sekä kasvillisuuden muuttaminen märkää sietäväksi ja runsaasti kariketta tuottavaksi puustoksi, joka muodostaa uutta turvetta. Useat yritykset ovat epäonnistuneet huolimatta niihin laitetuista suurista määristä rahaa, aikaa ja energiaa. Metsäpeitteen palauttaminen ja kaivettujen kuivatuskanavien patoaminen perustuvat usein joko paikallisten osallistamiseen tai suojelualueiden perustamiseen. Epäonnistumiset ovat johtuneet teknisistä syistä ja siitä, että hankkeissa ei ole huomioitu riittävästi historiallisesti ja paikallisesti muotoutuneita toimintamalleja, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia kuin hankkeita

-LIITE

S O ID E N T O IM IN N KUTEN K ARUT R ÄMEEMME,

myös paksu­turpeisimmat suot Kaakkois-­Aasiassa ovat märkiä, happamia ja niuk­ karavinteisia. Tropiikissa moni asia on kuitenkin suu­ rempaa: siinä missä meillä rämeiden valtalajistona ovat pienet kenttäkerroksen rah­ kasammalet, tropiikin val­ talajistona on useiden kym­ menien metrien korkeuteen yltävän latvuskerroksen muodostama suosademetsän puusto. Suon toiminta perustuu turvetta muodostavan kas­ villisuuden ja turvetta ha­ jottavan eliöstön toiminnan epätasapainoon. Kasvillisuus sitoo ilmakehästä hiilidioksi­ dia ja muodostaa siitä raken­ teita – juuria, runkoa, oksia, lehtiä – jotka lopulta joutuvat karikkeena maahan. Maassa elävien eläinten ja mikro­bien biologinen hajotustoiminta palauttaa kasvijäänteiden hiiltä takaisin ilmakehään.

A S TA

Maapohjan märkyys hi­ dastaa happea tarvitsevien mikrobien toimintaa ja edes­ auttaa hitaasti hajoavien kas­ vijäänteiden kasautumista eli turpeen muodostumista, jolloin paikalle voi muodos­ tua suo. Jatkuva tai toistuva kausittainen märkyys on soi­ den säilymisen yksi elinehto, koska se pienentää mikro­ bien saamaa happimäärää ja hidastaa hajotusta. Toinen soiden säilymisen ja kasva­ misen elinehto on märässä maapohjassa kasvava kasvil­ lisuus, joka kykenee tuotta­ maan keskimäärin enemmän hajotettavaa ainesta kuin sitä hajoaa. Tropiikin kuumankostea ilmasto edistää sekä kasvien kasvua että hajotustoimin­ taa, kun meillä pohjoisessa lyhyehkö kasvukausi ja sitä seuraava talvi pitävät kas­ vien vuosituotannon vähäi­ senä mutta myös hidastavat hajotustoimintaa.

johtavien tahojen tuottamat tekniset ennallistamismallit. Ylläpito ja jatkuvuus ovat myös puuttuneet. Projektien loputtua padoista ei huolehdita, ne hajoavat, ja palot pyyhkäisevät jälleen maiseman yli. Kasvillisuuden ilmakehästä sitoma hiili ja kasvillisuudesta maaperään siirtyvä karike korvaavat hajotuksessa häviävää turvetta, ja siksi kasvillisuus on toinen avaintekijä turpeen säilymisessä. Osa paikallisista puulajeista sel-

viytyy avohakatuilla ja kuivatetuilla soilla ja sietää vuosittain yli metrin vedenpinnanvaihteluja. Toistuvat palot kuitenkin tuhoavat nuoret puut kerta toisensa jälkeen ja muodostavat näin esteen soiden metsittymiselle. Luonnontilainen vanha metsä ei syty eikä pala helposti, koska varjoisan metsän pohjalla ei ole pusikoita ja turve on kosteaa. Voitaisiinko metsäkatoa muuttaa metsäalan kasvuksi lopettamalla kes-

tämättömät hakkuut ja kasvattamalla metsiä hakatuilta reunoilta ulospäin? Paikallisten puiden siemenistä ei olisi pulaa, ja vesikin valuu metsien uumenista ulospäin. Jos metsien reunamat saataisiin uuteen kasvuun pitkäjänteisellä toiminnalla ja tulipaloja estämällä, myös metsien keskeiset sydänalueet vahvistuisivat. Paikallisten ihmisten toimeentulon takaavia perinteisiä viljelypuutarhoja voisi kasvaa metsien reunoilla. Ja

parhaassa tapauksessa turvemaiden palautuessa suosademetsiksi, ihmiset voisivat jälleen pienimuotoisesti kalastaa ja metsästää osana toimeen­ tuloaan. Jyrki Jauhiainen on tutkija Luonnonvarakes­ kuksessa ja Helsingin yliopiston kosteikko­ ekologian dosentti. Harri Vasander on suometsätieteen pro­ fessori Helsingin yliopiston metsätieteiden osastolla.

Ulet Ifansasti/GP

Rony Muharrman/GP

Metsäpalo vuonna 2016 Pelalawang Riaussa, Indonesian Sumatran saarella.

Palanutta metsää vuonna 2015 Indonesian Länsi-Kalimantanissa.

3

Ulet Ifansasti/GP

Trooppisten metsien raivaus plantaaseiksi kivennäismailla (kuvassa) ja soilla on yksi suurimpia metsäkadon syitä. Palmuöljyplantaasi vuonna 2014 maailman kolmanneksi suurimmalla saarella, Borneolla, Keski-Kalimantanin provinssissa. Alue on osa orankien kutistuvaa elinaluetta. 1600-luvulla hollantilaiset ja brittiläiset kilpailivat saaren herruudesta, mutta joutuivat sotimaan saaresta parin sadan vuoden ajan sekä toisiaan, että paikallisia vastaan. Nykyään saari on jaettu kolmen valtion kesken, Indonesian, Malesian sekä Brunein.

UNLEASH YOUR BURNING PASSION FOR ADVENTURE

Pienviljelijöiden­

AHDINKO Suurten toimijoiden saapuminen Kalimantanin suosademetsäalueille on vaarantanut niin alueen ekologian kuin paikallisten viljelijöiden elinkeinon. TEKSTI ANU LOUNELA, YHTEISTYÖSSÄ JYRKI JAUHIAISEN JA HARRI VASANDERIN KANSSA

V

U O N N A 2015 syys-

kuisena päivänä Alisa (nimi muutettu) oli tekemässä ruokaa kotonaan Kahayan-­ joen varrella, kun hänen puhelimensa soi. Langan päässä sisko kertoi, että perheen kumipuutarhassa oli syttynyt tulipalo ja että Alisan pitäisi nopeasti lähteä ostamaan sammutukseen tarvittavaa vesiletkua lähikaupungista. Alisa lähti matkaan pienellä moottoripyörällään. Hän sai ostettua letkun muutaman kymmenen kilometrin päästä ja lähti ajamaan takaisin kylään. Kotona Alisa veti kumisaappaat jalkaansa ja jatkoi moottoripyörällään kumipuutarhan laitamille. ”Liekit hipoivat jalkapohjia, kun ajoin moottoripyörällä metsän reunaa. Isäni oli jo sadekaudella tehnyt puutarhaan

6

kuopan, johon oli kerätty vettä pressun päälle, ja sieltä vettä nyt yritettiin käyttää palojen sammutukseen. Se oli kamalin kokemus ikinä”, Alisa kertoi. K E S KI - K A LI M A NTA N I L L A , In-

donesian puoleisella Borneon saarella, dajakkiyhteisöt asuttavat suurten jokien varsia ja niiden ympärille leviäviä laajoja suosademetsäalueita. Dajakit ovat alueen alkuperäisasukkaita. He ovat muokanneet Kalimantanin suosademetsäalueita pienimuotoisesti jo pitkään. Dajakit ovat toimineet riisin kaskiviljelijöinä ja keränneet luonnonkumia, hedelmiä ja metsän antimia. Omavaraistaloudessa eläminen on kietoutunut ajatukseen autonomiasta, liikkuvuudesta ja siitä, että yhteisö säilyy ja pysyy koossa, kun luonnon antimia jaetaan ja vaihdetaan.

Omavaraistalouden lisäksi dajakit ovat myyneet muun muassa metsästä kerättyä rottinkia ja luonnonkumia Jaavan kuningaskunnille ja ulkomaille pienimuotoisesti ainakin 1300-luvusta lähtien, mutta Hollannin Itä-Intian kauppakomppanian ja Alankomaiden siirtomaavallan aikana (noin 1600–1945) rahatalous levisi yhä intensiivisemmin alueelle. Suot ovat vaikeakulkuisia, mutta dajakit ovat kaivaneet kapeita vesiväyliä jokivarsilta syvemmälle metsiin ja liikkuneet niissä pienillä veneillä tai kävellen sade- ja kuivakausien mukaan. Suosademetsien ekologia ja dajakkien kulttuuri ovat muodostaneet kokonaisuuden, joka on viime vuosikymmeninä osoittautunut äärimmäisen haavoittu­ vaiseksi.

Aiemmin vain maltillisia ihmisten tekemiä muutoksia kohdannut alue tunnetaan nyt laajoista maastopaloista, jotka johtuvat soiden kuivatuksesta ja metsien hakkaamisesta. Nämä taas johtuvat yhä isom­ pien toimijoiden saapumisesta alueelle.

sankoin joukoin. Öljypalmuplantaasit alkoivat pian jo muodostaa metsätuhojen suurimman syyn, palojen lisäksi. Viljelyyn kuivatetun turpeen nopea hajoaminen ja palot tekevät alueesta nyt yhden merkittävimmistä hiilidioksidipäästöjen lähteistä maailman­laajuisesti. K A L I M A N TA N I N suosademetMaankäytön muutossäalueet kokivat suhteellisen ta lisäsivät muualta Indone­ vähän muutoksia ennen Indo- siasta tulevien siirtolaisten nesian itsenäistymistä 1945. asuttaminen: heille jaettiin Alueen suosademetsät alkoi- perhekohtaisesti noin kakvat menettää metsäpeittoaan si hehtaaria maata viljely- ja 1960-luvulta lähtien, kun laajat asumiskäyttöön. Vaikeissa ja valtion hyväksymät hakkuut uusissa olosuhteissa köyhät etenivät alueille. Metsätuhojen siirtolaiset saattoivat raivata tahti kiihtyi uudestaan 1990-lu- maata lisää. He olivat myös vulla presidentti ­ Suharton kysyttyä työvoimaa plantaamasinoiman 1,1 miljoonan seille. hehtaarin Mega Rice -riisinvilMaankäytön muutos – eli jelyprojektin takia. tehostunut maanviljely tai Myös puu- ja plantaasi- suosademetsien muuttamiyrittäjät rynnivät alueelle­ nen plantaaseiksi – vaikuttaa

-LIITE

laajemmin kuin paikallisesti, koska suoalueet ovat olleet laajalle levittäytyviä ekologisia kokonaisuuksia. Erityisen kipeitä ovat kuitenkin paikalliset muutokset. Ennakoimattomat tulipalot ja tulvat ovat seurausta suo­alueiden kuivattamisesta, kanavien rakentamisesta, uusien lajikkeiden tehokasvatuksesta ja metsien hakkaamisesta. K A H AYA N -J O E N varrella si-

jaitsevan kylän 2 700 asukasta olivat kokeneet paloja ­alueella jo vuodesta 1997 läh­tien, mutta vuoden 2015 palot tuntuivat kaikkein pelottavimmilta. Liekit löivät korkealle, ja kipinät ja tulipesäkkeet levisivät maan alla ja pusikoissa ennalta-arvaamattomasti. Palojen sammutus saattoi onnistua, jos vierekkäis-

ten maa-alueiden omistajat tekivät jatkuvaa yhteistyötä. Monet joutuivat nukkumaan paloalueiden läheisyydessä vahdissa kuukausikaupalla, ja onnettomuuksia sattui. Kytevä palo painui välillä syvälle turpeen sisään, ja toisinaan maaperä saattoi pettää jalkojen alta niin, että kumisaappaat tulivat täyteen hehkuvaa hiiltä. Ihmiset yrittivät saada pumpuilla ja letkuilla vettä turvemaata halkovista kanavista ja vesiväylistä, jotka olivat kuitenkin jo kuivuneet pitkän ja erittäin kuivan kauden aikana. Pahimmillaan näkyvyys oli savun takia vain muutamia metrejä. Kun maastopalot olivat riehuneet viikkoja, hallitus päätti puuttua asiaan lähettämällä alueelle sammutushelikopterin. Kopteri nosti vettä joesta,

kuljetti sen metsäalueen ylle ja kumautti veden alas. Kyläläisten mukaan tämä pahensi tilannetta, sillä helikoptereiden aiheuttama tuulenpyörre levitti paloja puiden latvuksissa ja vesipommit sinkauttivat kipinät laajoille alueille. ­Alueen asukkaat jätettiin yksin tai tilannetta vain pahennettiin väärillä keinoilla. K Y L Ä L Ä I S E T olivat yhdessä

muiden tahojen kanssa jo aiemmin saaneet laillistettua noin 7 000 hehtaarin kylämetsäalueen, josta ei saa kaataa puuta ja jonka käyttö on rajoitettua. Tämä metsä paloi suurelta osin vuonna 2015. Palojen jälkeen ihmiset miettivät kuumeisesti, mitä viljellä asutuksen ja kylämetsän väliin jääneelle turvemaa-alueelle. Kaskiviljely oli kiellettyä palovaaran takia.

Kumipuut puolestaan eivät ehtisi tuottaa kumia ennen uusien palojen leviämistä. Jotkut keksivät kasvattaa nopeasti kasvavia puulajeja teollisuuskäyttöön. Ajatuksena oli, että vaikka palot alkaisivat jälleen viiden vuoden päästä, puut ehdittäisiin hakata ennen sitä. Hallitus ehdotti osalle turvemaista pysyviä riisipeltoja ja toi koneet niitä raivaamaan. Paikalliset ihmiset ajattelivat toisaalta, että suoalueita täytyy palauttaa metsä­alueiksi niin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi kuin maastopalojen estämiseksi. Kyläläiset ehdottivat, että he voisivat muodostaa omia ”metsäryhmiä”. Jos he saisivat toiminnasta edes osan toimeentulostaan, he voisivat laittaa työhön aikaa ja energiaa. Jotkut olivat innostuneita

myös drone-koptereista, joiden avulla voisi seurata ylhäältä laajojakin alueita ja näin huomata tulipalot. Ongelmaksi jää edelleen, kuka sammuttaa palot ja millä resursseilla. Kuka ottaa niistä vastuuta? Maastopalojen ehkäisemiseen tarvitaan myös viranomaisten ja alueilla toimivien yritysten panosta. Suosademetsien palauttaminen vaatisi sen, että moni­syiset sosiokulttuuriset, yhteis­kunta­poliittiset, ja luonnontieteelliset seikat otettaisiin samanaikaisesti huo­mioon ja ongelmakohtiin todella puututtaisiin. Anu Lounela toimii yliopistotutkija­ na ja tutkimusprojektien johtajana kehitysmaatutkimuksen ja sosiaalija kulttuuriantropologian oppiai­ neissa Helsingin yliopistossa.

7

PUHDASTA VOIMAA BIODIESELISTÄ KUN SINUN PITÄÄ PÄÄSTÄ MAHDOTTOMIIN PAIKKOIHIN, LORD APOCALYPSIS VIE SINUT SINNE. MASSIIVISELLA 6,7L-MOOTTORILLA VARUSTETTU NELIVETO ON KUIN KOTONAAN PALMUÖLJYPLANTAASILLA, JOSTA SE SAAKIN VOIMANSA.

LO R D A P O CA LY P S I S