Issuu

VISIIRI 4/26 TA M P E R E E N YLIOPPILASLEHTI

YKSINÄISYYS • MAKSULLISET TUTKINNOT • JUVENEKSEN BISNEKSET

VISIIRI 4/26 TA M P E R E E N YLIOPPILASLEHTI

14 JENNILLÄ EI OLLUT YLIOPISTOSSA YHTÄÄN YSTÄVÄÄ

MAKSULLISIA TUTKINTOJA!!!

CAN’T UNDERSTAND A WORD? This is Visiiri, the student magazine of Tampere University. We are an independent journalistic publication, and we aim to keep our readers informed and entertained. We cover a variety of topics about university life, culture and society.

LISUKETTA LOUNAALLE

We are sorry to inform you that all the articles in this print issue are written in Finnish. However, we do publish some articles in English online, at visiirilehti.fi. Give us a read, and let us know what kind of articles you would like to see in English in the future! For now, you can look at the pretty pictures and maybe use the paper for a scrapbooking project.

SCAN THIS CODE TO HEAD TO THE ENGLISH CONTENT ON OUR WEBSITE.

TIEDÄN MITÄ TEIT VIIME KESÄNÄ

PÄÄKIRJOITUS

TÄMÄN NÄKÖISET TYYPIT TEKIVÄT LEHDEN TOIMITUS

Maria Muilu Päätoimittaja

Joel Peltonen AD

Aliisa Lyly Harjoittelija

TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT

Pauli Salmi

Heidi Ahvenus

Aukusti Palosaari

Vilma Mehtonen

Venni Uotila

Salla Toiviainen

Vimmu Heino

Etukannen kuva: Heidi Ahvenus

7. vuosikerta JULKAISIJA Tampereen ylioppilaskunta TOIMITUKSEN OSOITE Kalevantie 4, 33100 Tampere toimitus@visiirilehti.fi MEDIAMYYNTI samuli.aerikkala@trey.fi helky.kouri@trey.fi PAINOPAIKKA Punamusta Media Oyj

Tämäkin on uutinen

liopistossa sama sykli puksuttaa vuodesta toiseen, ja tässä maailmantilanteessa siinä on jotain lohdullista. Opiskelijatapahtumat alkavat (s. 50), edustajisto keskustelee Visiiristä (s. 6), fuksit saapuvat kampukselle ja murehtivat, miten kaikki muut ovat parhaita kavereita jo orientaatioviikon jälkeen ja itse on niin nolo ja kiusallinen. Syksyyn liittyy sosiaalisia paineita niin uusille kuin jatkavillekin opiskelijoille. Tässä lehdessä kerromme yhden opiskelijan kokemuksen siitä, miltä tuntuu jäädä yliopistossa yksin (s. 14). Yksinäisyydestä löytyy valtavasti tilastoja ja dataa. Korkeakouluopiskelijat ovat yksinäisiä, nuoret aikuiset ovat yksinäisiä ja yksinäisyydestä on tehty viime vuosina useampi barometri ja huolestunut kannanotto. Jutussa haastattelemamme opiskelija kuitenkin kertoo, että julkisesta keskustelusta oli vaikea löytää mitään, mikä olisi vastannut hänen omaa kokemustaan. Hän olisi itse yksinäisenä halunnut lukea sellaisen jutun, jonka tähän lehteen nyt painoimme. MEDIAN TEHTÄVÄNÄ ei ole pelkästään uutisoida ajankohtaisista aiheista, vaikka sitäkin tässä lehdessä toki teemme sivukaupalla. Tässä numerossa esimerkiksi perkaamme Treyn omistaman Juveneksen bisneksiä (s. 32) ja selvitämme yliopiston kantaa maksullisiin tutkintoihin (s. 10). Ajankohtaisista aiheista on aina hyvä olla perillä. Yksi median tarkoitus on kuitenkin myös tuoda julki kokemuksia. Jos omaa kokemusta ei koskaan näe missään, on helpompi kokea olevansa yksin. Joskus jutun arvo on siinä, että sama asia koskettaa valtavan monen ihmisen elämää. Siksi yhdenkin ihmisen tarina voi olla tärkeää kertoa. PS. Jos kaipaat syksyysi yhteisöä virkeän journalismin parissa, Visiirin avustajakunta on avoinna. Meille saa aina tarjota juttuideoita, kuvaus- tai kuvitustöitä tai tulikivenkatkuisia mielipidekirjoituksia. Niitä olisi kiva saada lisää. Visiiriin kirjoittaminen on yksi tapa vaikuttaa siihen, millaisia kokemuksia ja tarinoita julkisuudessa näkyy myös tulevaisuudessa. Maria Muilu Päätoimittaja

UUTISET Teksti: Maria Muilu Kuva: Hiski Hämäläinen / Trey

Treyn hallituksen puheenjohtaja Tami Nordström keskusteli pääministeri Petteri Orpon (kok.) kanssa Kampusareenassa.

Pääministeri sai vastaansa pettyneet opiskelijat KOKOOMUKSEN ministeriryhmä piti kesäkokoustaan Tampereen yliopiston Hervannan kampuksella tiistaina 18. elokuuta. Pääministeri Petteri Orpoa oli kampuksella vastassa joukko opiskelijoita banderollin kanssa. Viesti oli suoraviivainen: “Me opiskelijat olemme pettyneitä.” Treyn hallituksen puheenjohtaja Tami Nordström kertoo, että mielenilmaus järjestettiin hyvin nopealla aikataululla.

”Todettiin, että meillähän oli vanha banderolli varastossa, etsittiin se ja otettiin esille.” Nordströmin mukaan opiskelijat ovat pettyneitä tällä hallituskaudella tehtyihin opiskelijoiden toimeentuloon kohdistuviin leikkauksiin, kuten asumistuen muutoksiin. Lisäksi opiskelijoita huolestuttaa valmistelussa oleva lainsäädäntö avoimen yliopiston tutkinnonanto-oikeudesta. Nordström keskusteli lyhyesti pää-

ministeri Orpon kanssa. Pääministeri sanoi, että kokoomus on sitoutunut maksuttoman koulutuksen säilyttämiseen Suomessa. “Todettiin siihen, että muistetaan tämä myös sitten eduskuntavaaleissa”, Nordström kuittaa. Lue lisää maksullisista avoimen yliopiston tutkinnoista sivulta 10.

UUTISET Teksti: Aliisa Lyly Kuvitus: Joel Peltonen

Viisi vuotta ratikkaa ELOKUUN alussa tuli täyteen viisi vuotta ratikan liikennöintiä Tampereella, kertoo Tampereen kaupunki. Viimeisimmän kuluttajatutkimuksen mukaan tamperelaisten suhtautuminen ratikkaan on ylivoimaisen myönteinen: 91 prosenttia tutkimukseen vastanneista kertoi suhtautuvansa ratikkaan positiivisesti. Kuluneena liikennöintivuonna matkalippuja skannattiin vaunuissa yli 20 miljoonaa kertaa. Ennätyksellisen suuressa käytössä ratikka oli kuluvan vuoden vappuaattona, kun lippuja piipattiin päivän mittaan runsaat 82 400. Opiskelijoiden osuudesta vapunajan ratikkamatkaajista Visiirillä ei ole tarkkaa tietoa. Kun joukkoliikennöitsijä Nysse otti raitiovaunut ensimmäisen kerran liikennöintiin Tampereella, niitä oli käytössä 20 kappaletta. Tätä nykyä vaunuja on 28, ja lisää on tulossa. Tampere pyrkii liikennöimään 16:ta nykyistä ja 19:ää pidennettyä vaunua vuoteen 2028 mennessä. Pidennyshankkeen koekaniini, raitiovaunu Valma, onkin nyt Pohjoismaiden pisin ratikka.

Opiskelijoiden kannalta ratikkamatkailu ei ole täysin mutkatonta. Tällä hetkellä ainoa opiskelijahintainen joukkoliikenteen lipputyyppi on 30 vuorokauden sarjalippu. Treyn ja Tamkon joukkoliikennekyselyyn vastanneista opiskelijoista 41 prosenttia käyttää kuitenkin vuosilippua.

Nysse ottaa loppuvuoden aikana käyttöön tilipohjaisen maksujärjestelmän. Maksujärjestelmään tuleva muutos mahdollistaa fyysisen lipun käyttöönoton heti, eikä nella.fi-verkkopalvelusta ostettu lippu enää toimi viiveellä.

Mikä on lempikirosanasi?

Käytän “vittua” aika paljon. Musta tuntuu, että se on aika radikaali, niin välillä korvaan sen paskalla.

“Fuck” is always the easiest, but if you get really angry you can always say PERKELE.

En kiroile paljoa. Arkipuheessa “vittu” on sellainen, mitä käytän ehkä eniten.

Sofia Kestävä kaupunkisuunnittelu 4. vuosi

Tu Electrical Engineering 5. vuosi

Vilma Lääketiede 6. vuosi

>:| :3 UUTISET

Teksti: Maria Muilu Kuvitus: Joel Peltonen

Lukijatutkimus: Visiiri jakaa mielipiteitä

isiirin lukijatutkimuksessa vastaajien arviot lehdestä vaihtelivat. Tutkimuksessa selvitettiin lukijoiden lukutottumuksia, suhdetta lehteen sekä tyytyväisyyttä Visiiriin kokonaisuutena. Vastaajista 51 prosenttia kertoi olevansa erittäin tai melko tyytyväinen Visiiri-lehteen kokonaisuutena, kun taas 25 prosenttia oli erittäin tai melko tyytymättömiä. Neutraalin arvion antoi 12 prosenttia vastaajista ja 12 prosenttia ei osannut sanoa. Kaikkiaan 74 prosenttia vastaajista kertoi lukevansa, selaavansa tai seuraavansa Visiiriä painettuna lehtenä, verkkolehtenä tai Instagramissa. Vas-

taajista 26 prosenttia ei lue, selaile tai seuraa lehteä missään muodossa. Painettu lehti oli vastaajien yleisin tapa lukea Visiiriä: 64 prosenttia kertoi lukevansa sitä. Verkkosivuilta juttuja lukee 44 prosenttia ja Instagramista 26 prosenttia vastaajista. Tutkimukseen vastasi kaikkiaan 443 henkilöä. Tiedonkeruu toteutettiin 18.3.−21.4.2026 välisenä aikana. Tutkimuksen toteutti Taloustutkimus Oy Tampereen ylioppilaskunta Treyn toimeksiannosta. Visiirin asemasta ja toiminnasta oli keskusteltu Treyn edustajistossa, ja edustajisto pyysi lehdestä tarkempaa selvitystä päätöksenteon tueksi.

Sarjakuva

Vuoden 2025 talousarvioon sisällytettiin määräraha tutkimuksen toteuttamiseksi ulkopuolisella palveluntarjoajalla. Tutkimus maksoi 6 963 euroa. Visiiri rahoitetaan Treyn talousarviosta, jonka edustajisto vahvistaa. Treyn edustajisto käsitteli lukijatutkimuksen tuloksia iltakoulussa 18. elokuuta, ja tuloksista heräsi tuolloin vain vähän kysymyksiä ja keskustelua. Tutkimusta käsitellään myös edustajiston kokouksessa 25. elokuuta tämän lehden mentyä painoon. Kokouksen esityslistan mukaan selvityksen tulokset ja niistä käyty keskustelu merkataan tiedoksi.

fmk

Fuck, marry, kill: ratikka / bussi / VR ORIENTAATIOVIIKOLLA KESKUSTAKAMPUKSELLA PYÖRI MOJOVA MÄÄRÄ ERI ALOJEN KIRKASSILMÄISIÄ FUKSEJA TUUTOREINEEN KUIN ANKANPOIKASIA EMOINEEN. VISIIRI LÄHTI KYSELEMÄÄN HEILTÄ TYHMIÄ.

Teksti ja kuvat: Aliisa Lyly

“Tapetaan VR. Marry ratikka. Ja sitten vissiin pannaan Nyssen busseja!” Kirjallisuustieteen fuksit tuutoreineen Saana Keskinen, Evan Tuomela, Milla Metsäntähti, Viivi Tasanen, Ellu Erola, Sara Kuusela, Veera Nevala, Anni Vesala, Enni Hoikka, Venla Laine, Nora Nyyssänen, Reetta Turunen, Eevi Vesiluoma, Vilma Laitinen ja Aleksi Haalahti

“Marry ratikka, fuck bussi ja kill VR. Todellakin!” Sosiaalityön fuksit Saara Runtti, Teresa Siippainen, Lumi-Tuuli Rytkönen, Alina Pullinen, Roosa Salmi ja Edith Saukko

“Me tapetaan juna, se on aina myöhässä. Fuck ratikka, se on kiva mutta ykkönen ei kulje kauhean myöhään. Voitais marry bussi.” Informaatiotutkimuksen tuutorit Anna Karlakari ja Kiia Korpinen

“Kyllä me Tampereen bussit tapettaisiin. Marry ratikka, koska se on nopea. Ja sitten fuck VR. Se on huono, mutta siihen on viha-rakkaussuhde.” Varhaiskasvatuksen fuksit tuutoreineen Venla Hiltunen, Jannika Heldán, Anni Sinisalo, Miisa Haltakainen, Miimi Finning, Vilma Korpela, Riko Joukainen, Valtti Kamula ja Hannele Kalliomäki

“Kill bussit, se sopii kaikille. Marry ratikka, fuck VR.” Toinen varhaiskasvatuksen fuksilauma tuutoreineen Taija Oksanen, Adi Ranta-Aho, Anniina Piispanen, Minea Tabor, Nelli Rajala, Emmiina Moilanen ja Ronja Mäki

ONKO SINUN KERHOLLASI POSTIA? Ota yhteyttä toimitukseen: toimitus@visiirilehti.fi

Kerhopostia

Suomen parasta opiskelijajalkapalloa A.C. ESTUDIANTES eli tuttavallisemmin ACE on Tampereen yliopiston jalkapallo- ja futsalseura. Seuralla on tällä hetkellä jalkapallossa miesten edustusjoukkue Palloliiton Kolmosessa ja reservijoukkue Nelosessa. Futsalin puolelta löytyy miesten joukkueet Kakkosesta ja Kolmosesta sekä naisten joukkue Kakkosesta. Seuran taso onkin kilpailullinen, mutta meininki on höystetty vahvasti opiskelijahengellä. Futsalin puolella aktiivista harjoittelu- ja pelitoimintaa on noin syyskuulta maaliskuulle, joten laji sopii loistavasti opintojen ohelle. Jalkapallon puolella toimintaa on tammikuusta lokakuuhun, joten myös kesälle löytyy tekemistä. Harjoittelu- ja peliolosuhteet ovat seuralla kunnossa, sillä futsalissa kotiareenana toimii Tamppi Areena ja jalkapallossa Hervannan keskuskenttä. Lisäksi varsinkin Kaupin urheilupuiston tekonurmikentät ovat kovassa käytössä. Erilaisia saunatiloja ympäri Tampereen ei saa myöskään unohtaa, sillä ne ovat olennaisessa osassa seuran virkistystoimintaa. Seuran toimintaan on mahdollisuus päästä mukaan joukkueiden omien try-outtien kautta. Futsalin try-outit järjestetään syksyisin heti lukuvuoden alussa ja viime vuosina huippusuosion saavuttaneet jalkapallon try-outit tammikuussa. Seurasta löytyy paikkoja eri tasoisille ja eri taustoista tuleville pelaajille. Toimintaa ja tiedotusta voi seurata verkkosivuilta acestudiantes.fi, Telegramista @acetiedottaa, Instagramista ace_futis ja ace_futsal sekä Linkedinistä A.C. Estudiantes. Lisäksi olemme mukana vuosittain järjestettävillä harraste- ja liikuntamessuilla. Seuran tavoittaa myös sähköpostilla futsal.ace@gmail.com. Innokkaat uudet pelaajat ottakaa siis rohkeasti yhteyttä! Tervetuloa try-outeille opiskelijajalkapallon tai -futsalin pariin! Akseli Halme Hallituksen puheenjohtaja A.C. Estudiantes

MITÄ VITTUA?! Jo vuodesta 2002 Teksti: Aliisa Lyly Kuvitus: Joel Peltonen

Mitä vittua?! Yliopiston pilvestä loppui tallennustila

T ampereen yliopiston Microsoft-pilvipalveluiden tallennuskapasiteetti loppui loppukesästä. Aikavälillä 30.–31.7.

mihinkään tallennustilaa vaativaan Microsoft 365 -ympäristön ohjelmistoon ei voinut tallettaa uutta sisältöä. Yliopiston IT-palvelu vastasi Visiirin tiedusteluihin vain tiiviillä sähköpostilla. Miten näin pääsi käymään, tietohallinnon digijohtaja Mika Tervonen? Tunin Microsoft 365 -ympäristön käytetty kapasiteetti on aiemmin pysynyt M365-tilaukseen sisältyvissä rajoissa, mutta tallennuskapasiteetin käyttö on kasvanut vuosittain merkittävästi. Kesän aikana käytetty kapasiteetti oli kasvanut ennakoitua enemmän ja valitettavasti poikkeuk-

sellinen kapasiteetin laajennus ei tapahtunut ajoissa. Miten asia korjattiin? Tilanne palautui normaaliksi seuraavana päivänä, kun tilattu lisäkapasiteetti toimitettiin. Miten varmistetaan, että näin ei käy tulevaisuudessa? Olemme pyrkineet optimoimaan lisensoidun M365-kapasiteetin todellisen käytön alan käytäntöjen mukaisesti kustannusten kasvun hillitsemiseksi. Olemme tarkistaneet M365-kapasiteetin hallintaan liittyviä toimintatapoja, jotta vastaavaa ei tapahdu uudelleen.

•

Yliopisto ei innostu maksullisesta avoimesta tutkinnosta 10

Teksti: Aliisa Lyly Kuvitus: Pauli Salmi

Rehtori Keijo Hämäläinen sanoo, että esitys muuttaisi koulutuksen tasa-arvoasetelmaa. Tampereen ylioppilaskunta Trey vastustaa jyrkästi avoimen yliopiston tutkinnonanto-oikeutta.

allitus valmistelee esitystä, jonka mukaan minkä vain korkeakoulututkinnon voisi jatkossa suorittaa maksullisesti avoimessa yliopistossa. Tampereen yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen kertoo Visiirille, että Tampereen yliopistolla suhtautuminen esitykseen on nihkeää. “Mitään intoa ei ole ollut hypätä tähän mukaan. Päinvastoin koulutusohjelmat ovat tuoneet esille, mitä ongelmia esitys tuo.” Tällä hetkellä avoimessa yliopistossa voi suorittaa tutkintoon hyväksiluettavia maksullisia opintoja, mutta varsinaisen tutkinnon on voinut saada ainoastaan valintakokeen tai todistusvalinnan kautta opinto-oikeuden yliopistoon saanut henkilö. Jos hallituksen esitys toteutuu, lakimuutokset tulisivat voimaan elokuussa 2028. Yliopistot saisivat itse valita, tarjoavatko ne

maksullisia tutkintoja. Hämäläisen mukaan Tampereen yliopistolla ei ainakaan tällä hetkellä ole aikeita tarjota maksullisia tutkintoja. Ylioppilaskunnat kautta Suomen ovat suhtautuneet hallituksen esitykseen kielteisesti. Tampereen ylioppilaskunta Trey julkaisi kesäkuussa lausunnon, jossa se vastustaa jyrkästi avoimen yliopiston tutkinnonanto-oikeutta.

Eriarvoisuutta moniin suuntiin Esityksen ongelmakohtia on puitu erityisesti yhdenvertaisuuden näkökulmasta. “Esitys muuttaisi koulutuksen tasa-arvoasetelmaa. Korkean hakupaineen aloilla ongelmana on, että opiskelemaan pääsisi joko lahjakkuudella tai rahalla”, Keijo Hämäläinen sanoo.

Trey toteaa lausunnossaan, että esitys lisäisi hakijoiden eriarvoisuutta mahdollistamalla maksukykyisille opiskelijoille yliopistojen valintajärjestelmien kiertämisen. Toisaalta ylioppilaskunta kritisoi myös hallituksen aikeita jättää avoimen yliopiston opiskelijat opintotukilain ja opiskeluterveydenhuollon ulkopuolelle. Esitys saa Treyltä kritiikkiä myös sen ontuviksi tulkituista tavoitteista jatkuvan oppimisen tukemiseksi, sillä se on kohdennettu sekä syventävää osaamista hakeville että ensimmäistä tutkintoa tavoitteleville. Tampereen yliopisto suosittaakin, että esitystä tarkennettaisiin koskemaan nimenomaan työelämässä pidempään olleita aikuisia, ei ensimmäistä tutkintoaan suorittavia nuoria. “Itse näkisin, että jatkuva oppiminen ja ensimmäinen tutkintokoulutus eivät saisi kilpailla samasta rahapotista”, perustelee Hämäläinen.

PALJONKO AVOIMEN TUTKINNOSTA SAISI PULITTAA? Arvioita avoimen väylän tutkintojen hinnoista on tehty kansainvälisten opiskelijoiden lukuvuosimaksujen perusteella. Tampereen yliopistolla lukuvuodesta 2026 kansainväliset opiskelijat pulittavat tällaisia summia: Kandidaatti: 10 000 € Maisteri: 12 000 € Viisivuotisen tutkinnon suorittajalle koko paketin hinnaksi tulisi siis 54 000 euroa.

KOMMENTTI

Teksti: Maria Muilu

Kannattaako tässä alkaa jo säästämään? Y

lioppilaslehden yksi tehtävä on oman aikansa taltiointi. Ehkä kymmenen vuoden päästä tätä kirjoitusta luetaan muistona ajasta, kun Suomessa vielä oli ainakin jollakin muotoa maksuton korkeakoulutus. Tai ehkä ei. Toivottavasti ei. Toistaiseksi kyse on vasta mahdollisuudesta. Hallituksen valmistelemat lakimuutokset tulisivat voimaan aikaisintaan vuonna 2028, eikä yksikään yliopisto ole toistaiseksi ryntäämässä avaamaan maksullisia tutkintoja. Julkisuudessa korkeakoulut suhtautuvat suunnitelmaan varovaisen nihkeästi. Se on ymmärrettävää: kukapa nyt haluaisi julkisesti julistaa kannattavansa maksullista korkeakoulutusta Suo-

meen, ellei siis ole vaikkapa HS Vision kolumnisti tai tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie (kok). Jos valtio kuitenkin leikkaa yliopistojen rahoitusta vuosi toisensa perään ja tarjoaa samalla mahdollisuuden paikata budjettia maksullisilla tutkinnoilla, houkutus voi ajan mittaan käydä suureksi. Yliopistoilla on toki myös niitä lakiin asti kirjattuja tehtäviä, sivistää yhteiskuntaa ja niin edespäin. Kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa. Ideaalitilanteessa yliopisto tuottaa ajattelevia yksilöitä, jotka voivat ratkoa ilmastokriisin ja tekoälyn maailmanvalloituksen ja pelastaa ihmislajin suistumiselta turmioon. Yliopisto ei ole pelkkä tuubi, josta puristetaan ulos

työmarkkinamassaa. Siksi keskustelua suomalaisen korkeakoulutuksen tulevaisuudesta pitäisi käydä jo nyt, eikä vasta sitten, kun ensimmäinen yliopisto ilmoittaa ”kokeilevansa” maksullisia tutkintoja ”rajatulle kohderyhmälle” tai muuta vastaavaa. Jos maksulliset tutkinnot eivät koskaan yleisty, tämän kommentin voi kuitata pelonsekaisena hourailuna. Jos ne yleistyvät, kannattaa olla tyytyväinen että välitti asiasta silloin, kun päätöksiin pystyi vielä vaikuttamaan. Vielä ehtii myös ryhtyä säästämään, jotta omat jälkipolvet joskus pääsevät Suomessa yliopistoon. Kirjoittaja on Visiirin päätoimittaja.

KOLUMNI Teksti: Salla Toiviainen Kuva: Milo Kiviranta

Kesäloma on opiskelijalle luksustuote K

un opintovuosi päättyy ja kesäloma alkaa, pitäisi viimein olla aikaa palautua, nukkua univelat pois ja tehdä muutakin kuin suorittaa. Monelle opiskelijalle kesä tarkoittaa kuitenkin vain toisenlaisen suorittamisen alkua. Opiskelut vaihtuvat kesätöihin heti vapun jälkeen, ja nyt syksyllä sama vauhti jatkuu kampuksella. Moni palaakin kesätöistä opintoihin jo valmiiksi väsyneenä. Kesätyö ei välttämättä tarkoita pelkkää työntekoa, vaan myös muuttoa uudelle paikkakunnalle, sopeutumista vieraaseen ympäristöön ja uuden arjen rakentamista, mikä vie valtavasti energiaa. Toisaalta tänä vuonna kesätöitä oli poikkeuksellisen vaikea löytää. Työttömyyskään ei silti automaattisesti tarkoita lomaa. Jos kesä kului toimeentulosta stressatessa, keikkatöitä etsiessä tai opintoja edistäessä,

vapaat viikot eivät välttämättä tunnu vapailta. Eikä väsymys katoa maagisesti ensimmäisenä opiskelupäivänä: se seuraa kiltisti mukana fuksiviikoille, luentosaleihin ja ryhmätöihin. LOPPUTULOS ON SIIS SAMA. Töissä käyvä opiskelija voi olla liian väsynyt palautuakseen, kun taas il-

man töitä oleva voi kuluttaa kesänsä rahattomuutta murehtien. Molemmissa tapauksissa kesäloman tarkoitus jäi saavuttamatta. Onko kesäloma siis vähitellen muuttumassa etuoikeudeksi, joka riippuu siitä, onko varaa olla tekemättä mitään? Kesän loppu voi tuntua myös helpotukselta. Jos kesä on ollut tuloton ja epävarma, paluu opintotuen piiriin voi tuoda kaivattua turvaa ja rytmiä. Silti on pysäyttävää, jos syksyä odotetaan ennen kaikkea siksi, että silloin saa taas rahaa. Toivoisin, ettei kesäloma muuttuisi opiskelijoille pelkäksi luksustuotteeksi. Palautuminen ei ole palkinto hyvin tehdystä työstä, vaan edellytys sille, että jaksamme tehdä työtämme (eli opintoja!) myös syksyllä. Kirjoittaja on opiskelija, joka yrittää selvittää, missä vaiheessa kesän piti tuntua lomalta.

ONKO KESÄLOMA VÄHITELLEN MUUTTUMASSA ETUOIKEUDEKSI, JOKA RIIPPUU SIITÄ, ONKO VARAA OLLA TEKEMÄTTÄ MITÄÄN? 13

Mikä mussa on vikana? Joka viides korkeakouluopiskelija kokee toistuvaa yksinäisyyttä. Jenni Kyyny vietti fuksivuotensa muiden keskellä mutta silti yksin. Hän kertoo, miltä tuntuu, kun kaikki muut näyttävät löytävän toisensa.

Teksti: Maria Muilu • Kuvat: Heidi Ahvenus

enni Kyynyllä oli kainalossa vessapaperipaketti, kädessä maitopurkki ja jalassa verkkarit, ja hän halusi paeta. Oli huhtikuun 30. päivä ja Hämeenkadun Prisma oli täynnä opiskelijoita. Koko muulla asiakaskunnalla vaikutti olevan kainaloissa lonkerosiksareita, käsissä munkkeja ja skumppapulloja, jaloissa värikkäitä haalareita. Kaikki olivat matkalla

juhlimaan vappua kavereiden kanssa. Ja Jenni Kyyny yritti kadota hyllyväliin, koska häntä hävetti. Ei vittu, toi on ihan hirveä luuseri! Täällä se on ostamassa vessapaperia, kun muut ovat menossa ryyppäämään, kaikki ajattelivat. Tai siltä se ainakin Kyynyn päässä tuntui.

“EI KUKAAN PUHUNUT KAVERIEN HANKKIMISESTA MITÄÄN. OLETETTIIN, ETTÄ SE VAAN JOTENKIN TAPAHTUU. KUKAAN EI PUHUNUT SIITÄ, JOS SE EI TAPAHDUKAAN.”

Kesällä 2026 Kyyny otti itse yhteyttä Visiirin toimitukseen. Hän halusi kertoa omalla nimellään ja kasvoillaan siitä, miltä tuntuu olla yksinäinen opiskelija yliopistossa. Hän oli tehnyt taustatutkimusta. Google-haku “opiskelijoiden yksinäisyys” tuotti tulokseksi tukipalveluita, chatteja ja puhelinnumeroita. Ei Kyyny kaivannut sellaista apua. Ei hän varsinaisesti kokenut voivansa henkisesti pahoin. Hän kaipasi toista ihmistä, joka kertoisi itsekin olevansa yksinäinen. Mediassa yksinäiset haastateltavat esiintyvät usein nimettöminä tai jutun tarina on, kuinka yksinäisyyden selättäminen teki viimein autuaaksi. Kyyny sanoo löytäneensä “ehkä yhden tai kaksi” juttua, joissa joku kertoi omalla nimellään ja kasvoillaan olevansa yksinäinen. Se vain vahvisti tunnetta siitä, että Jenni Kyyny on maailman ainoa ihminen, jolla ei ole

yliopistossa yhtään ystävää. Todellisuudessa asia ei ole ihan niin. Vuoden 2024 Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointi tutkimuksen mukaan joka viides korkeakouluopiskelija kokee toistuvaa yksinäisyyttä. Tutkimus toteutetaan joka neljäs vuosi. Samaa synkkää tarinaa kertoo Helsinki Mission korkeakouluopiskelijoiden yksinäisyyskysely vuodelta 2024: kyselyyn vastanneista opiskelijoista puolet koki haitallista yksinäisyyttä. Google kyllä löytää nämäkin tilastot. Tässä jutussa mennään tunteisiin.

Tahmea syksy Syksyllä 2024 Jenni Kyyny aloitti opinnot Tampereen yliopistossa. Hän oli muuttanut uudelle paikkakunnalle eikä tuntenut juuri ketään. Fuksisyksyn alku oli vähän tahmea. Orientaatioviikon ensimmäisenä päivänä muut fuksit vaikuttivat

merkillisesti jo tuntevan toisensa. Kyyny oli jättänyt edellisen päivän varaslähtö-piknikin väliin. Nyt monet näyttivät istuvan salissa jo omissa porukoissaan. Kyyny ajatteli olevansa vähän yksin, mutta ei siinä mitään. Olihan vasta ensimmäinen päivä. Aloitusluennon jälkeen hän kuuli muiden tekevän lounassuunnitelmia, mutta ei kehdannut tyrkyttää itseään mukaan. Hän lähti kotiin. Jälkikäteen ajateltuna se oli ensimmäinen virhe, hän sanoo. Orientaatioviikon tapahtumissa Kyyny yritti vielä käydä. Alussa uudet opiskelijat hengailivat yhtenä fuksimassana ja bileissä oli helppo sujahtaa porukkaan, etenkin jos iltaan kuului alkoholia. Syksyn edetessä massa alkoi luonnollisesti hajota pienemmiksi porukoiksi. Kyyny ei enää oikein löytänyt niistä paikkaansa. Tapahtumiin lähteminen alkoi tuntua jo etukäteen pahalta.

”Ajattelin, että menen sinne ja sitten seison yksin jossain nurkassa.” Kierre oli valmis. Ihmismielelle tämä ei ole mikään erityisen omituinen reaktio. Välttely on ihmiselle itse asiassa hyvin luontaista, sanoo Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) tiimipäällikkö ja psykologi Juulia Lahdensuo. “On hyvin ymmärrettävää, että vältämme niitä tilanteita, jotka koemme vaikeiksi tai jotka aiheuttavat meissä epämiellyttäviä tunteita.”

Uusiin tilanteisiin liittyy aina epävarmuutta. Olenko riittävä? Löydänkö seuraa? Viihdynkö? Lähteminen on stressaavaa. “Ja koska haluamme luontaisesti päästä stressaavasta tilanteesta eroon, ratkaisu voi olla välttää menemistä senkin uhalla, että se taas vahvistaa tai ylläpitää yksinäisyyden kokemusta”, Lahdensuo selittää. Ei Jenni Kyynykään tietoisesti päättänyt eristäytyä. Asioita vain alkoi jäädä väliin.

Vartti voi olla pitkä aika Yksinäisyys ei tarkoita sitä, että olisi jatkuvasti yksin. Yliopistossa ympärillä on yleensä ylen määrin ihmisiä. Olennaista on se, kokeeko suhteet läheisiksi ja merkityksellisiksi. “Voi ollakin, että tapaamme ihmisiä päivän aikana, mutta kohtaamiset eivät tyydytä sitä, mitä haemme ihmissuhteilta. Siitä saattaa tulla kokemus, että elämässä ei ole ihmisiä, jotka riittävästi välittävät minusta tai

joille pystyn vastavuoroisesti jakamaan itselleni merkityksellisiä asioita. Se taas saattaa lisätä yksinäisyyden kokemusta”, Lahdensuo sanoo. Luentosalissa muiden keskellä yksin istuminen ei sinänsä ollut Jenni Kyynyn mielestä outoa. Hän keskittyi kuuntelemaan opetusta. Vaikeammalta tuntui odottaa, tulisiko joku tuttu tällä kertaa viereiselle penkille. “Olihan se vähän ahdistavaa, kun menet sinne johonkin yksin istumaan ja toivot, että joku tulee istumaan viereen. Ilahdut ihan hirveästi, jos joku edes vähän tuttu porukka tulee.” Vielä räikeämmin yksinäisyys näkyi luentojen välisillä tauoilla. Vartti kuulostaa lyhyeltä ajalta, mutta käytävällä yksin norkoillessa minuutit matelevat.

“Siinä kun näkee, että kaikki muut menee hakemaan kahvia yhdessä, ja itse mietit että pyörittelenkös tässä 15 minuuttia peukaloita vai mitäs tässä tekisi.” Ehkä vartin sai käytettyä vessassa käymiseen. Päivän vaikein hetki saattoi koittaa vasta illalla. Päivisin Kyyny sentään näki opiskelututtuja ja saattoi vaikka käydä jonkun kanssa syömässä. Illalla puhelin kertoi, mitä muut puuhasivat. Opiskelututtujen Instagram-tarinoissa näkyi ainejärjestön tapahtumia, joihin Kyyny ei ollut mennyt. Muut olivat jossain yhdessä, hän oli kotona. Vertailuajatukset pauhasivat taas. “Mä oon nyt täällä kotona ja katson Netflixiä karkkipussini kanssa.” Tällekin tunteelle on psykologinen selitys. Lahdensuon mukaan ihmisen

huomio alkaa helposti kiinnittyä juuri siihen, mitä itseltä puuttuu. Siksi muiden bilekuvakarusellit tuntuvat niin pahalta juuri silloin, kun itse on yksin neljän seinän sisällä. “On täysin ymmärrettävää, että havainnoimme niitä asioita, joita itse kaipaamme omaan elämäämme.”

Happrot jäivät haaveeksi Ensimmäiset sitsit olivat syyskuun lopussa. Niiden ilmoittautumislomakkeessa kysyttiin istumapaikkatoivetta. Se on sitseillä tapana, onhan kavereiden vieressä kivempi istua. Kyyny kirjoitti ruutuun viivan. Hänet sijoitettiin tuutorien pöytään. “Eihän sitä kukaan varmaan edes tajunnut siellä sitseillä, että miksi is-

tun tuutorien vieressä, eikä se ketään varmasti edes kiinnostanut. Siitä tuli silti itselle tunne, että täällä mä istun tuutorien kanssa, vaikka kaikki muut istuvat kavereidensa kanssa.” Lokakuussa kolkuttelivat Hämeenkadun Approt. Kyynyn kaksoissisko oli aloittanut opintonsa samaan aikaan toisella alalla. Syksyllä 2024 Happrot sattuivat osumaan lähes siskosten syntymäpäivälle. Legendaarinen opiskelijatapahtuma synttärijuhlana! Jihuu! Siskokset odottivat sormet sauhuten, että liput tulisivat myyntiin. He selvisivät hirveästä lippusodasta voittajina. “Jes, sain yhden lipun ostoskoriin! Jes, pääsen sinne tapahtumaan!” Vasta pari tuntia myöhemmin Kyynyn päähän pälkähti eräs olennainen kysymys. Kenen kanssa hän oikeastaan oli menossa? Fuksisyksyä oli kulunut pari kuukautta. Porukat olivat jo alkaneet muodostua, eikä ainejärjestön yhteisessä ryhmässä enää juuri puhuttu vapaa-ajan menoista. Siskokin oli sopinut menevänsä omien kavereidensa kanssa. “Totta kai olisin voinut mennä yksin ja ajatella, että otan tämän kartan tästä ja lähden kiertelemään. Olisi joku varmaan löytynyt. Mutta ajattelin, että jos nyt kierrän yhden approkierroksen kännissä jonkun random porukan kanssa, niin en kuitenkaan saa kavereita siitä.” Lopulta Kyyny myi lippunsa. Happroiltana hän päätti lähteä pyörälenkille. Oli vähän tylsää. Kyyny asui silloin Hallituskadulla, melkein keskustassa. Ulkona tuli vastaan railakasta haalarikansaa. Ihmiset kiertelivät approilla, “oli hirveä meno ja meininki ja kaikki olivat humalassa ja heillä oli hauskaa.” Kyyny pyöräili ohi. JATKUU

OLETKO YKSINÄINEN? ALOITA PUHUMISESTA Älä jää yksin yksinäisyyden kanssa. YTHS:n psykologi Juulia Lahdensuo kannustaa ottamaan asian puheeksi jonkun luotettavan ihmisen kanssa. Se voi olla kaveri, perheenjäsen tai muu läheinen. Jos yksinäisyys on jatkunut pitkään tai siihen liittyy esimerkiksi merkittävää pitkäkestoista stressiä, alakuloisuutta, opiskelumotivaation heikkenemistä tai vaikeuksia opinnoissa, tilanteeseen kannattaa hakea tukea. Asian voi ottaa puheeksi yliopiston kanssa tai hakeutua esimerkiksi YTHS:n palveluiden piiriin. Myös oma ainejärjestö voi olla hyvä paikka aloittaa. Hallituksen jäseniltä voit kysyä esimerkiksi opiskelijatapahtumista ja mahdollisuuksista tutustua muihin. Matalan kynnyksen tutustumiseen voit kurkata myös vaikkapa Jodel-kanavan @kaverideitti. APUA JA TUKEA YTHS:n yleis- ja mielenterveyden palvelut: 046 710 1073 Yliopiston opintopsykologit: opintopsykologit.tau@tuni.fi Trey: sopo@trey.fi

“HEH HEH, OONPAS HIRVEÄ LUUSERI, OON OLLUT VIISI KUUKAUTTA YLIOPISTOSSA ENKÄ OLE SAANUT YHTÄÄN YSTÄVÄÄ.”

Miksi tästä tuli näkymätöntä? Etenkin ensimmäisen vuoden opiskelijoihin liittyy vahvoja mielikuvia, sanoo Juulia Lahdensuo. Uuden opiskelijan ajatellaan saavan ympärilleen oman porukan ja uuden sosiaalisen elämän. “Jos ei se toteudukaan, se saattaa lisätä häpeän kokemusta ja ajatuksia siitä, että olenko epäonnistunut.” Jenni Kyyny ei juuri kertonut muille, ettei hänellä ollut yliopistolla ystäviä. Siihen liittyi liikaa häpeää. Kun kumppani, vanhemmat tai sukulaiset kyselivät opiskelijaelämästä, Kyyny kertoili kursseista ja opintojen etenemisestä. Yksi keino oli myös heittää koko asia vitsiksi. “Että heh heh, oonpas hirveä luuseri, oon ollut viisi kuukautta yliopistossa enkä ole saanut yhtään ystävää.” Ei yksinäisyydessä oikeasti ollut mitään vitsikästä. Se oli kauheaa, tuntui pahalta ja sai Kyynyn pohtimaan, oliko hänessä jotain vikaa. “Miksi mä en saa kavereita? Miksi kaikki muut pääsevät porukoihin? Mikä mussa on vikana, kun en saa kavereita”, hän kuvailee päässä jyskyttäneitä ajatuksia. Kyyny ei kuitenkaan usko, että muut opiskelijat oikeastaan tiesivät hänen olevan yksinäinen. Ihmiset ovat yleensä keskittyneitä itseensä eivätkä he yleensä pysty lukemaan toistensa ajatuksia. “Minäkin olen tässä sanonut, että

ajattelin kaikkien katsovan mua siellä Prismassa tai sitseillä, mutta eihän se oikeasti ole niin. Eihän sitä varmaan kukaan oikeasti edes ajatellut.” Jälkikäteen on helppo olla viisas. Jos Kyyny olisi vaikkapa jollain opintojen kuulumiskierroksella kehdannut sanoa ääneen, ettei kavereita ole oikein löytynyt ja se harmittaa, joku olisi saattanut kertoa kokevansa samoin. Ehkä joku olisi pyytänyt hänet mukaan syömään. “Mutta kun siitä ei kehdannut puhua, se jäi näkymättömäksi muille ihmisille.”

Älä anna kynnyksen kasvaa Nyt yksinäinen opiskeluvuosi tuntuu jo kaukaiselta. Kyyny on vielä kirjoilla yliopistossa, mutta tekee täysipäiväisesti töitä. Hän ei enää koe olevansa yksinäinen, koska hän ei enää koe olevansa opiskelija. Silti fuksivuoden ankeat kokemukset ovat jääneet mieleen, ja juuri siksi Kyyny halusi puhua niistä nyt. Hän tietää, miltä tuntuu ajatella olevansa ainoa. “Ei tarkoita, että sussa olisi mitään vikaa, jos olet yksinäinen. Etkä myöskään todellakaan ole ainut. Vaikka kukaan sun ympärillä ei puhu siitä, niin on paljon heitä, jotka kokee yksinäisyyttä edes joskus.” Yhden asian hän olisi itse tehnyt toisin: hän olisi yrittänyt kysyä muita mukaan jo silloin, kun porukat eivät olleet vielä ehtineet muodostua.

Nyt hän haluaa sanoa saman muille yksinäisille. “Älä anna sen kynnyksen kasvaa niin suureksi, että hyvä jos kehtaat luennolle mennä. Yritä edes yhdeltä ihmiseltä kysyä, että haluatko mennä lounaalle.” Vastuu ei kuitenkaan voi olla vain yksinäisen opiskelijan kontolla. Juulia Lahdensuo painottaa, että myös korkeakoulujen pitäisi tunnistaa ne opiskelijat, jotka jäävät yksin. Yksinäisyys voi lisätä mielenterveyden haasteita, stressiä, alakuloisuutta ja ahdistusta. Sitä kautta se voi vaikeuttaa opiskelujen etenemistä tai opiskelutilanteisiin tulemista, Lahdensuo listaa. Hän ehdottaa, että korkeakouluissa pitäisi olla toistuvia matalan kynnyksen tilanteita, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus luoda kontakteja toisiinsa. Nyt on taas syksy ja kampuksilla vyöryy uusi fuksimassa etsimässä luentosalejaan. Opintojen aloittamiseen liittyy paljon erilaisia asioita, jotka joku kertoo, neuvoo tai näyttää valmiiksi. Yksin jäämisen mahdollisuudesta ei Jenni Kyynyn mielestä puhuttu tarpeeksi. “Kun aloiteltiin opintoja, kerrottiin, että tuolta sun pitää hakea opintotuki, tuonne sä voit mennä syömään, tuolta saat opiskelijakortin. Mutta ei kukaan puhunut kaverien hankkimisesta mitään. Oletettiin, että se vaan jotenkin tapahtuu. Kukaan ei puhunut siitä, jos se ei tapahdukaan.”

•

Teksti: Aliisa Lyly Kuva: Akseli Tiensuu (lukijan kuva)

Mitä yliopisto tekee turhaksi käyneille tavaroille?

isiiri sai kesällä lukijavinkin keskustakampuksella Tietopinnin edessä olleista roskalavoista, jotka täyttyivät hyväkuntoisista kalusteista. Toinen toisensa perään täyttyneitä lavoja oli pihassa usean viikon ajan. Lukija pohti, mitä yliopisto tekee käyttökelpoiselle tavaralle, kun se jää tarpeettomaksi. Miksi hyviä tuoleja rahdattiin roskiin? Tampereen yliopisto ei kuitenkaan pystynyt kommentoimaan kyseistä tapausta, koska kyseessä olivat muiden tavarat. Yliopiston tila- ja kiinteistöpalveluista kerrotaan Visii-

rille, että yliopiston tiloja vuokrannut Sasky Oy muutti kesällä pois Tietopinnin tiloista, eivätkä lukijan näkemien roskalavojen tavarat olleet yliopiston omaisuutta. Vaikka Tietopinnin sälät eivät olleet yliopiston, on yliopistolla erilaisia tapoja kierrättää remonttien tieltä tai muuten pois meneviä kalusteita. Palvelupäällikkö Saana Raatikainen kertoo sähköpostitse, että yliopisto pyrkii löytämään tarpeettomille kalusteille jatkokäyttöä. Raatikaisen mukaan yliopisto lahjoittaa tavaroita eri järjestöille ja järjestää kalusteiden antajaisia.

Esimerkiksi kesän aikana Hervannan kampuksella annettiin pois tarpeettomiksi jääneitä kalusteita. Opiskelijat ja henkilökunta saivat noutaa kalusteita Hervannan kampukselta kesäkuun puolivälissä. Asiasta ilmoitettiin yliopiston intranetissä. Lisäksi korkeakouluyhteisö asettaa aika ajoin käytöstä poistettuja tavaroita huutokaupattavaksi julkisen sektorin Kiertonet-verkkosivustolle. Sivustolla kaupataan vaikka mitä. Jos olet aina halunnut vaikkapa kahvinkeittimen, sähköisen työpöydän tai käytöstä poistetun ambulanssin, ei muuta kuin huutamaan!

•

Istu t

MIKSI HAKEUDUMME JULKISISSA TILOISSA ISTUMAA JA TESTASIMME TAMPEREEN ISTUMAPAIK Teksti ja kuvat:

tähän

AN TIETTYYN PAIKKAAN? KYSYIMME PROFESSORILTA KKOJA. YKSI PENKKI NOUSI YLITSE MUIDEN. Aukusti Palosaari

laista suojaa. Selän takana on jotain kiinteää, edessä näkymä. Stout vie ajatuksen ihmisen evoluutiohistoriaan. Suojaisesta paikasta pystyi tarkkailemaan ympäristöä ilman, että jokin pääsi yllättämään takaapäin. Tampereella selustan suurin uhka ei tavallisesti ole petoeläin vaan sähköpotkulauta. Voisiko hyvä istumapaikka olla sellainen, jossa voi olla läsnä mutta ei aivan keskellä kaikkea?

aupungissa on penkkejä, joilla kukaan ei istu. Tilanne muuttuu penkin kannalta hieman kiusalliseksi, jos muutaman metrin päässä joku istuu kivellä, portaalla tai muurilla. Aloin huomata tällaisia paikkoja nähtyäni Paul Stoutin Youtube-videon The Reason You Never Sit in the Middle. Sen kysymys on yksinkertainen: miksi ihmiset hakeutuvat julkisissa tiloissa niin usein reunoille? Stout pohtii videollaan esimerkiksi portaiden, seinien, suihkulähteiden ja muurien vetovoimaa. Hän tarjoaa yhdeksi selitykseksi prospect–refuge-teoriaa. Yksinkertaistettuna ajatuksena on, että ihminen viihtyy paikassa, josta näkee ympärilleen, mutta jossa on samalla jonkin-

Pelkkä näkymä ei tee paikkaa

Viron taideakatemian kaupunkitutkimuksen professori Panu Lehtovuoren mukaan ajatus näkymän ja suojan merkityksestä on tuttu ympäristöpsykologiasta. Julkisen kaupunkitilan tutkijana hän kiinnittää huomiota myös siihen, mitä paikassa tapahtuu ja miten ihmiset sitä käyttävät. Lehtovuori nostaa esiin tanskalaisen arkkitehdin Jan Gehlin, joka on tehnyt tunnetuksi ihmisten toimintaa korostavaa tapaa tarkastella julkista tilaa. Kaupunkitilassa tapahtuu asioita, joita ihmisten täytyy tehdä, sekä asioita, joita he tekevät vapaaehtoisesti.

Kauppaan pitää mennä. Bussille pitää kävellä. Kouluun pitää päästä. Samassa paikassa joku istuu terassilla, tapaa ystäviään tai jää muuten vain viettämään aikaa. Lehtovuoren mukaan toimiva julkinen tila syntyy parhaimmillaan näiden sekoituksesta. ”Siinä muut ihmiset, muiden ihmisten tekeminen ja se sosiaalinen mahdollisuus ovat aika keskeisiä”, hän sanoo. Lehtovuori nostaa esimerkiksi Hämeenkadun. Sen varrelle osuvat hänen mukaansa monet Tampereen keskeiset elementit: rautatieasema, Keskustori, Tammerkoski, vanha teollisuusmiljöö ja näkymä Pyynikin suuntaan. Lehtovuoren mielestä juuri erilaisten toimintojen, paikkojen ja näkymien yhdistelmä tekee Hämeenkadusta erityisen onnistuneen. Lehtovuorta kiinnostavat myös kaupunkitilan rajat. Hän on omassa tutkimuksessaan tarkastellut esimerkiksi tapahtumia ja sitä, millaisiin kohtiin toimintaa syntyy. ”Rajat ovat jollain tavalla ne, joissa tuntuu tapahtuvan eniten.” Raja voi olla muuri tai porras, mutta yhtä hyvin kohta, jossa puisto muuttuu kaduksi, sisätila ulkotilaksi tai yksi reitti toiseksi. Teoriaa on nyt tarpeeksi. On aika istua.

STOUT VIE AJATUKSEN IHMISEN EVOLUUTIOHISTORIAAN. SUOJAISESTA PAIKASTA PYSTYI TARKKAILEMAAN YMPÄRISTÖÄ ILMAN, ETTÄ JOKIN PÄÄSI YLLÄTTÄMÄÄN TAKAAPÄIN. 26

1. Hiedanrannan kallio sopii istuskelijalle, joka nauttii luonnosta ja tarkkailusta.

1. Hiedanrannan kallio – sinne pääsee parhaiten eksymällä Ensimmäinen paikka ei ole penkki. Se on kallio Hiedanrannassa. Helpointa sinne on päästä eksymällä. Lenkkipolulta erkanee pienempi polku, sitä pitkin astelee hetken ja voilà: eteen avautuu tarkkailijan unelmapaikka. Kalliolta näkee Lentävänniemeen, Pispalaan ja Tampereen keskustan suuntaan. Alhaalla kulkevia lenkkeilijöitä voi seurata turvallisen välimat-

2. Vapriikin penkit ovat riittävän suojassa kaupungin hulinalta ja hellivät pakaroita.

kan päästä. Selän takana on metsä. Kallio on istumiseen yllättävän armollinen: kuiva, sopivan tasainen ja lähes kivetön. Pidempään istuessa retkituolia alkaa silti arvostaa.

2. Vapriikin vieressä – luksusta muutaman metrin päässä Vapriikin pääsisäänkäynnin läheisyydessä on pöytäryhmä, johon istahtaminen tuntuu ensin hieman siltä kuin olisi vahingossa tunkeutunut yksityi-

selle pihalle. Oranssi tiiliseinä rajaa tilaa ja suojaa selustaa. Pöydän äärestä pystyy silti seuraamaan museolle tulevia ja sieltä lähteviä ihmisiä. Liikenne kuuluu juuri sopivana taustameluna. Kaupunki on lähellä ja sen kuulee, mutta ääni ei tee paikasta levotonta. Lehtovuori pitää ihmisen mittakaavaa yhtenä hyvän julkisen tilan ominaisuutena. Tilan pitäisi olla sellainen, että muut ihmiset ovat lähellä ja heidän toimintaansa voi seurata. Pienuus ja tietynlainen intiimiys voi-

3. Näyttämönpuistossa istuessa betoniviidakon unohtaa.

4. Koskipuistossa voi istahtaa penkille, nurmelle tai vaikka kaidetta vasten.

5. Pyykkimettän penkit ovat istuskelijalle Pispalaa parhaimmillaan.

vat hänen mukaansa tehdä paikasta miellyttävän. Vapriikin nurkassa ajatus on helppo ymmärtää. Ohikulkijat ovat lähellä, mutta pöytäryhmä tuntuu omalta pieneltä tilaltaan. Sitten ovat penkit. Niiden laudat kaartuvat pakaroiden muotoja mukaillen. Kaupunkipenkkien maailmassa tämä tuntuu lähestulkoon luksukselta.

3. Näyttämönpuisto – Hervanta katoaa näkyvistä Hervannassa betonilta on vaikea välttyä. Näyttämönpuistossa se onnistuu. Frisbeegolfradan keskellä sijaitsevan kummun huipulla on penkki, jolta avautuu vihreä puistomaisema. Rakennukset jäävät puiden ja kumpujen taakse, ja penkillä istuessa Hervanta tekee hetkeksi katoamistempun. Täydellistä rauhaa penkki ei silti tarjoa. Sen takana sijaitsee frisbeegolfkori.

4.Koskipuisto – siellä on aina joku Lehtovuorelle Koskipuisto tulee nopeasti mieleen, kun häneltä kysyy Tampereen hyvistä julkisista tiloista. Puisto ei hänen mukaansa ole fyysisenä puistona erityisen ihmeellinen. Sijainti sen sijaan on.

Hämeenkatu kulkee vierestä, ja Tammerkosken varren reitit kohtaavat puiston ympärillä. Paikkaan on helppo tulla ja siitä on helppo jatkaa. Lehtovuori nostaa esiin myös kosken kaiteen. Siinä puisto loppuu ja koski alkaa, mutta samalla reuna tarjoaa paikan nojata ja katsella virtaavaa vettä ja ympäröivää kaupunkia. Kaupunkitutkija Quentin Stevens käyttää tällaisista kaupungin rakenteista sanaa props: ne tarjoavat ihmisille mahdollisuuksia käyttää tilaa muutenkin kuin vain kulkemiseen. Ja siellä on käytännössä aina joku. Joku kulkee puiston läpi. Joku jää. Se on lähellä sitä, mitä Lehtovuori tarkoittaa puhuessaan Gehlin välttämättömien ja vapaaehtoisten toimintojen sekoittumisesta. Istujalla on myös valinnanvaraa. Nurmikolle voi levittäytyä, ylempänä ovat perinteiset penkit ja lähempänä rantaa valkoiset penkit kukkaistutusten vieressä. Lehtovuori nostaa esiin myös valon. Suomessa suunnittelussa pyritään hänen mukaansa mahdollisuuksien mukaan saamaan aurinkoisimmat paikat ihmisten käyttöön. Koskipuisto avautuu länteen ja saa suuren osan päivästä valoa. Ilmaston lämmetessä kysymys on hänen mukaansa muuttumassa: aurinkoa tarvitaan edelleen, mutta samalla myös riittävästi varjoa.

5. Pyykkimettän puisto – paras jätetään viimeiseksi Pispalanharjun päällä sijaitseva Pyykkimettän puisto saa jäädä listan viimeiseksi, sillä tätä parempaa paikkaa on todennäköisesti mahdoton löytää. Tämän jutun avausaukeaman kuva on sieltä. Penkeiltä avautuu näkymä Pyhäjärvelle, Pirkkalan suuntaan ja kaukana maisemassa erottuvalle Bauhausin kyltille. Jälkimmäinen ei ehkä kuulu klassiseen kansallismaisemaan, mutta tunnistettava se on. Penkit on sijoitettu aivan puiston reunaan. Ne ovat hieman korkeinta kohtaa alempana, ja selustan puolella kasvavat pensaat rajaavat paikkaa. Edessä maisema jatkuu kilometrejä. Istuja saa olla korkealla ja nähdä pitkälle, mutta hänen ei tarvitse istua keskellä avointa tilaa. Pispalakonkari Eino Rissanen tiivistää puiston luonteen: “Pyykkipuistossa tiivistyy itse Pispala: punkkarit ja hipit istuvat iltaa porvarien talojen lomassa, kahden järven välissä.” Vaikka Visiirin istumiskierroksen aikana vastaan tulee hienoja penkkejä, suojaisia nurkkia ja yksi kokonainen kallio, Pyykkimettässä tekee mieli viipyä pisimpään.

LUE K Kaipaatko syksyn pimeneviin iltoihin muutakin luettavaa kuin kurssikirjoja? Vilkaise tärpit tämän vuoden uutuuksista. Tarjolla genrejä erilaisiin makuihin. Teksti: Venni Uotila

Janette Back Satunnaisten aaltojen teoria (Otava, 2026) Auringon lämmön ja meriveden suolan voi aivan tuntea ihollaan. Emmi lähtee vaihtoon Australiaan, mikä ei aluksi osoittaudukaan unelmien täyttymykseksi. Surffiromanssinakin markkinoitu kirja esittelee meille myös ihanan huippusurffarin, “kultapoju” Atlaksen. Aiheita on pakattu paljon näin tiiviiseen teokseen, mutta Australia-vibe on taattu. Erittäin YA (young adult). Kansi: Laura Noponen

Tommy Orange Harhailevat tähdet (suomennos: Aula & Co, 2026) suom. Terhi Kuusisto “Olet kansasta, joka selvisi antamalla selviämiselleen selviämistä suuremman merkityksen.” Tarina Amerikan alkuperäiskansaan kuuluvista ihmisistä ja heidän yhteisöistään läpi sukupolvien. Tarina traumasta, addiktiosta ja rakkaudesta. Toivo ja epätoivo kävelevät käsi kädessä. Sykähdyttää, koskettaa ja vetää kaikin puolin hiljaiseksi.

Kansi: Laura Noponen

KIRJOJA Karin Slaughter Särkyneet enkelit (suomennos: Like Kustannus, 2026) suom. Antti Immonen Perinteikkään dekkarin ystäville! Amerikkalainen pikkukaupunki, teinityttöjen katoaminen ja badasseja naisia johtamassa poliisivoimia. Tarinassa keskitytään varsin syvällisesti henkilöhahmoihin kaikkine kokemuksineen. Tästä syystä paikoin rauhakseenkin etenevä tarina vaatii omistautumista, eikä kyseinen teos liene oikea valinta, jos kaipaa sykettä nostattavaa dekkarifiksiä.

Kansi: Brian Moore

Liisa Keltikangas-Järvinen Itsekkyyden aika (WSOY, 2026)

Teoksessa pohditaan nykyajan itsekkyyteen kannustavaa kulttuuria. Kirjan puhe “kroonisista mielensäpahoittajista” hieman ärsyttää, toisaalta ajatukset ikuista riittämättömyyttä aiheuttavasta suorituskeskeisyydestä osuvat naulan kantaan. Toisinaan kärjekkäältä tuntuvia ja hieman irrallisia faktoja kokoava teos saa kyllä pohtimaan, onko meistä kaikista tullut jollain tavalla narsisteja.

Kansi: Nina Leino, David Malan

Teksti: Maria Muilu Kuvitus: Joel Peltonen Kuvat: Heidi Ahvenus

Opiskelijaravintoloista tunnettu Juvenes osti kesällä talousvaikeuksiin ajautuneen leipomoketjun liiketoiminnan. Missä menevät opiskelijoiden omistaman ravintolayhtiön kasvun rajat?

“TÄLLAISTA KAUPPAA ON VAIKEA YMMÄRTÄÄ, JOS AJATTELEE VAIN SITÄ PÄÄTALON JUVENESTA.”

K esäkuussa julkistettu uutinen saattoi yllättää: opiskelijaravintoloista tunnettu Juvenes osti helsinkiläisen leipomo- ja kahvilaketju Patisserie Teemu Auran liiketoiminnan. Juveneksen omistaa Tampereen ylioppilaskunta Trey. Uutinen herätti huomiota erityisesti siksi, että ostettu yritys oli ajautunut talousvaikeuksiin. Ketjun liiketoimintaa aiemmin pyörittänyt Zugu Oy on työeläkeyhtiö Ilmarisen konkurssihakemuksen kohteena. Viimeisimmällä tilikaudellaan yhtiön liikevaihto laski 11 prosenttia hieman alle 2,2 miljoonaan euroon. Liiketulos

jäi noin 100 000 euroa tappiolliseksi. Trey kertoo verkkosivuillaan, että Juveneksen toiminta-ajatuksena on “omistajayhteisön päämäärien ja heille tuotettavien palveluiden tukeminen kannattavalla liiketoiminnalla, jonka voitot ohjataan Treyn hyväksi”. Miksi Tampereen ylioppilaskunnan omistama ravintolayhtiö osti helsinkiläisen tappiota tehneen leipomoketjun? Yrityskauppa herättää samalla myös laajemman kysymyksen siitä, millainen yritys Juvenes on ja mikä rooli ylioppilaskunnalla oikeastaan on sen omistajana.

21 miljoonan euron bisnes Juveneksen toimitusjohtaja Bodil Ståhlin perustelu ostolle on yksiselitteinen: yrityskauppa hyödyttää tamperelaisia opiskelijoita samalla tavalla kuin Juveneksen toiminta muutenkin. “Juveneksen voittovaroista jaetaan suoraan osinkoa Treylle. Tehdään kannattavaa liiketoimintaa, ja se hyödyttää omistajiamme. Myös Juvenek-

sen liikevaihto nousee ja yrityksen arvo nousee.” Kampuslounaat ovat opiskelijalle Juveneksen näkyvin osa, mutta puolet yhtiön liikevaihdosta tulee muualta kuin opiskelijaravintoloista. Liiketoiminnasta noin 40 prosenttia tulee henkilöstöravintoloista, loput juhlaja catering-palveluista. “Se on asia, josta vain harva on tietoinen. Moni Tampereella opiskellut mieltää meidät pelkästään opiskelijaravintolaksi”, Ståhl sanoo. Juvenes omistaa yli 50 ravintolaa tai kahvilaa 11 eri paikkakunnalla ja työllistää lähes 200 henkilöä. Yrityksen liikevaihto oli vajaat 19,9 miljoonaa euroa vuonna 2024 ja liiketulos vajaat 1,2 miljoonaa. Treyn pääsihteeri Adam Zeidan sanoo, että Juvenesta voi ajatella Treyn taloudellisena selkärankana. Se vaatii satsauksia myös muuhun kuin opiskelijaruokaan. “Tällaista kauppaa on vaikea ymmärtää, jos ajattelee vain sitä Päätalon Juvenesta. Kun ajattelee isoa monenkymmenen miljoonan yritystä,

joka yrittää tuottaa lounaspalveluja kaikenlaisiin tarpeisiin, niin silloin se kahvilabisnes ei olekaan niin irrallinen kokonaisuudesta”, Zeidan sanoo.

Miksi Trey omistaa Juveneksen? Juveneksen maksamat osingot muodostavat yhden siivun Treyn taloudesta. Vuonna 2026 Juvenes on maksanut Treylle osinkoa 70 000 euroa, mikä on 10 000 euroa enemmän kuin vuonna 2025. “Käytännössä sen verran pystytään pitämään jäsenmaksua matalampana, kuin mitä se Juveneksen osinko on”, Zeidan sanoo. Koska opiskelijat omistavat Juve-

neksen, tarkoitus on, että opiskelijat myös hyötyvät sen toiminnasta. “Ainoa keino hyötyä ei ole vain se, että saa Päätalon Juvenekselta opiskelijahintaista lounasta, vaan myös se, että saa Treyn palveluita halvemmalla. Se on syy, miksi halutaan omistaa Juvenes: tamperelainen opiskelija käytännössä saa fyrkkaa siitä, että joku käy Oulussa syömässä”, Zeidan kuvaa. Juveneksen arkityöskentelyä ylioppilaskunta ei kuitenkaan ohjaile, vaan omistajuus keskittyy ylätasolle. Treyn edustajisto asettaa Juvenekselle omistajaohjausstrategiassa reunaehdot, joiden puitteissa yritys toimii. Strategiassa on esimerkiksi lueteltu Treyn arvoja sille, millainen

yritys Juveneksen halutaan olevan ja millaista tuottoa siltä odotetaan. Trey on säätänyt strategiassa, että Juvenekselta toivotaan hallittua kasvua omalla liiketoiminnalla ja järkevällä kasvattamisella. Jos Juveneksen hallitus katsoo, että Juvenes haluaa tehdä yrityskauppoja, se saa siis tehdä niitä. Trey olisi aktiivisemmin mukana esimerkiksi silloin, jos Juvenes tarvitsisi johonkin isoon kauppaan lisärahoitusta. “Tai jos joku firma haluaisi ostaa siivun Juveneksesta, olisi Treyn edustajiston päätös, myytäisiinkö sitä”, Zeidan sanoo.

GRILLEJÄ JA KIRJAKAUPPOJA Juveneksen juuret ulottuvat Tampereen yliopiston alkuvuosiin. Kun Yhteiskunnallisen korkeakoulun siirtymistä Tampereelle valmisteltiin vuonna 1959, perustettiin Tampereen opiskelijatuki ry. Vuonna 1978 toiminta yhtiöitettiin nykyiseen muotoonsa Juvenes Oy:ksi. Juvenes on ollut aina ylioppilaskunnan omistama. Historiansa aikana yhtiön liiketoiminta on ollut vielä nykyistä monipuolisempaa. 1960- ja 1970-luvulla liikevaihdosta merkittävä osa kertyi kioskeista ja anniskeluravintoloista, ja vuosikymmenten aikana Juvenes on pyörittänyt myös esimerkiksi grillejä, kahviloita, kirja- ja paperikauppoja sekä hotellitoimintaa. Keskustakampuksella yliopistoruokailu oli pitkään Juveneksen monopoli: kilpailua alkoi syntyä vasta 2000-luvulla, kun kampukselle tuli vähitellen myös muita ravintolayhtiöitä.

Ammattilaishallitus valvoo Ylioppilaskuntien tekemät bisnekset saattavat nostaa jäsenten tuntosarvet pystyyn. Yrityskauppa herättää väistämättä kysymyksiä siitä, millaisia riskejä ylioppilaskunnan omistama yhtiö voi ottaa. Opiskelijayhteisön kollektiivisessa tajunnassa kummittelee esimerkiksi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) omistaman Ylvan viime vuosien talouskriisi. Adam Zeidan huomauttaa, että Trey ei ole läheskään samassa mittaluokassa kuin Hyy on ollut, eikä Trey voi missään nimessä esimerkiksi haaveilla jäsenmaksuttomuudesta. Vuosittainen tavoite on saada Juvenekselta siivu rahaa Treyn toimintaan – ja isossa kuvassa saada yhtiö kasvamaan

Treyn pääsihteeri Adam Zeidan

Juveneksen toimitusjohtaja Bodil Ståhl

niin, että rahaa saadaan enemmän. “Mitä ikinä tapahtuukin, pystytään pitkässä juoksussa nojaamaan siihen, että meillä on muitakin omistuksia kuin jäseniltä perittävät jäsenmaksut”, Zeidan sanoo. Bodil Ståhl sanoo ymmärtävänsä opiskelijoiden mahdollisen huolen. Hänestä on hyvä asia, että opiskelijat ovat ajan hermoilla. “Ylvan ja Hyyn kohtalo on tietysti surettanut meitäkin. Juveneksessa on ammattilaishallitus, jonka tehtävä on huolehtia ja valvoa opiskelijoiden etua pitkäjänteisesti. Joka ikistä liiketoimintapäätöstä punnitaan hyvin tarkkaan, eikä oteta mitään turhia riskejä”, Ståhl sanoo. Trey nimittää Juveneksen hallituksen vuosittaisessa yhtiökokouksessa. Parhaillaan hallituksen puheenjohtajana toimii Sari Rämö ja jäseninä Pia Pursiainen, Minttu Lampinen, Jussi-Pekka Teini ja Max Liikka. Treyn pääsihteeri Adam Zeidan on lisäksi Juveneksen hallituksessa advisorina. Neuvonantajan rooli tarkoittaa, että hän ei ole vastuussa Juveneksen tekemisistä päätöksistä tai ole osa hallitusta, mutta hän käy noin kerran kuussa hallituksen kokouksissa kertomassa, miten Treyllä ja tamperelaisilla opiskelijoilla menee. Zeidan sanoo, että esimerkiksi Patisserie Teemu Auran kauppa on arvoltaan sen verran pieni, ettei siinä liiku Treyn rahaa Juveneksen suun-

taan, ja päätöksen on tehnyt kokonaan Juveneksen hallitus. Zeidania ja Treyn hallituksen puheenjohtajaa tiedotettiin etukäteen yrityskaupasta ja siihen liittyvistä asioista.

Kasvun rajat Patisserie Teemu Auran kauppaan liittyviä mahdollisia riskejä arvioitiin Ståhlin mukaan huolella. Hän haluaa korostaa, että aiempi taustayritys on toiminut vuodesta 2011, ja että tällä hetkellä monellakin kahvilayrityksellä on haasteita. Ståhlin mukaan yrityskaupan suuri etu on se, että Patisserie Teemu Aura pääsee osaksi huomattavasti suurempaa organisaatiota. Säästöä saadaan esimerkiksi siirtämällä hallinnolliset palvelut Juvenekselle ja hankkimalla edullisemmat ostot samassa korissa Juveneksen kanssa, Ståhl luettelee. Kaupan myötä Juvenes sai omistukseensa myös Helsingissä tunnetun kahvilabrändin, mikä on ravintola-alalla erottavuustekijä. Patisserie Teemu Auran mahdollista laajentumista Tampereelle selvitetään, mutta toistaiseksi painopiste on pääkaupunkiseudun toiminnan kehittämisessä. Ensisijainen tavoite on nostaa yrityksen kannatus, ja Ståhlin arvion mukaan se tapahtuisi jo ensi vuonna. Opiskelijoille yrityskauppa voisi näkyä konkreettisimmin kampuskah-

viloiden valikoimassa sekä juhlaja kokoustarjoiluissa. Aiemmin kahvituksiin on ostettu tuotteet muualta. Vahvemman liiketoiminnan on tarkoitus näkyä myös opiskelijaravintoloiden laadussa. “Pyritään tarjoamaan vähän ekstraa Tampereen oppilaitoksissa juuri siitä syystä, että se olisi myös suoraa ja nopeaa hyötyä omistajillemme.” Opiskelijaravintoloiden kohdalla kilpailutukset tehdään pitkälti hinta edellä. Juveneksen pitää siis kääntää kaikki kivet ja löytää kaikki kannattavat vaihtoehdot opiskelijaravintoloille, Ståhl perustelee. Jonkinlaiset rajat yhtiön kasvulle kuitenkin on. Adam Zeidan toteaa, että Trey ja Juvenes ovat yhteisymmärryksessä siitä, että Juvenes on ennen kaikkea ravintolayhtiö. “Jos Juvenes haluaisi perustaa vaikka trampoliinipuiston, niin Trey saattaisi puuttua, että tämä ei ole sitä, mitä halutaan omistaa.”

•

Paluu teekkareiden jäljille

PA LU U T E E K K A R

Tamperelaisen opiskelijakulttuurin s Toteutimme uudelleen 30 vuoden tiedetäänkö teekkareis osaavat ryypä

EIDEN JÄLJILLE

sydämessä sykkii teekkarikulttuuri. n takaisen gallupin ja selvitimme, sta muuta, kuin että he Teksti ja kuvat: ätä ja rellestää. Aliisa Lyly

Anturi-lehti 17.9.1996

K olmekymmentä vuotta sitten Anturi-lehti lähti selvittämään, mitä Tampereen kaduilla tiedetään teekkareista. Anturi oli Tampereen teknillisen yliopiston ja sen ylioppilaskunnan TTYY:n yhteinen lehti. Se on siis ikään kuin Visiirin esi-isä. Poimintoja lehdestä olet saattanut nähdä Visiirin Yhteinen ysäri -palstalla. Kun Tampereen keskustaan lähtee kiertämään ja kysyy uudemman kerran kouralliselta ihmisiä tietoa teekkareista, on tulos yllättävä.

Vastaus on kerta toisensa jälkeen: “En tiedä teekkareista mitään.” Uskomatonta. Ovatko teekkarit kuolleet hiljaa sukupuuttoon ja kadonneet kokonaan tamperelaisten kansantajusta? Kenties heillä on jokin niin synkkä salaisuus, että kukaan ei uskalla puhua siitä ääneen. Tutkimusta on tehtävä lisää! Joku ohikulkija mainitsee tietävänsä, että on olemassa jotain “vapputeekkareita”, mutta jatkaa matkaansa sen kummempia tarkentamatta. Sorsapuistossa kohtaamamme ex-teekkari Matti Hoivala kertoo, että teekkareita on kahdenlaisia. “Mennään ääripäästä toiseen. On niitä, jotka bailaa ja vetää kaljaa etenkin vappuna sen neljä viikkoa putkeen. Sitten on niitä, jotka eivät niinkään pidä kirjaa koska juhlia on, vaan kääntyvät ennemmin kirjojen puoleen. Harvemmin on sellaista normaalijakaumaa.” Vappurientojen, viikkojen ryyppyputkien ja himopänttäämisen ohella

kaupungilta on vaikea saada mitään mielikuvia teekkareiden todellisesta esanssista. Useiden pakkien saattelemina päätämme lähestyä itse eksperttejä.

Ysärin kulahtaneet myytit elävät yhä Tampereen Teekkarit ry:n (TT) puheenjohtaja Pinja Varis ja talousmestari Aino Närhi lukevat yhdessä vuosikymmenten takaisen jutun välillä naurahdellen. “Tässä jutussa oli yllättävän paljon sellaisia asioita, mitä kuulee kyllä usein edelleen,” Närhi sanoo. Pian käy kuitenkin selväksi, että humoristisesta ja historiallisesta arvostaan huolimatta Anturin Teekkareiden jäljillä (17.9.1996) on sisällöllisesti vähintäänkin ikääntynyt. Villit myytit teekkareista elävät edelleen, mutta totuus on toinen. “Itse olen huomannut, että etenkin humanistien puolella on edelleen to-

1996

2026

TT:n puheenjohtaja Pinja Varis sanoo, että teekkareita on moneen lähtöön.

“

ETENKIN HUMANISTIEN PUOLELLA ON EDELLEEN TODELLA VAHVA AJATUS, ETTÄ TEEKKARIT VAIN RYYPPÄÄ JA RELLESTÄÄ.”

della vahva ajatus, että teekkarit vain ryyppää ja rellestää. Mielestäni sellainen on kuitenkin vähentynyt huomattavasti,” kommentoi teekkarimestari Hilla Hirvikoski. Niin. Anturin gallupiin vastanneet ihmiset muodostavat teekkareista loppujen lopuksi melko yksipuolisen kuvan: teekkarit ovat matemaattisesti fiksuja, mutta muuten vähän epäkulturelleja ja ujojakin pojankoltiaisia, jotka pitävät kovasti kaljasta. Siihen, kuinka lähellä totuutta nämä kuvitelmat ovat vielä 1990-luvun puolella olleet, voivat nykyiset TT:n edustajat heitellä vain mutuisia arvioita. Moderni teekkari on kuitenkin kaukana Anturin prototeemusta, “suomalaisesta heppulista”. Oikeastaan keskivertoteekkarille on nykypäivänä liki mahdotonta muodostaa mitään tiettyä raamia. Heidän riveis-

tään löytyy rutkasti kansainvälisiä opiskelijoita ja sukupuolijakaumakin on tasoittunut. Joku saattaa olla kasvissyöjä, toinen absolutisti – jollakin saattaa mennä sitä kaljaakin. “Kyllä sen kuitenkin tunnistaa, että ei ole enää täällä Hervannassa, kun vierailee vaikkapa keskustakampuksella. Siellä on erilainen ilmapiiri, sellaista kaupungin hulinaa”, Varis pohtii.

Kaikessa korostuu yhteisöllisyys Tamperelaisen opiskelijakulttuurin sydämessä sykkii teekkarikulttuuri. Esimerkiksi monet vappuperinteet ja kyykkä ovat teknillisten alojen opiskelijoiden lahjoja laajemmalle opiskelijayhteisölle. Ehkä teekkareiden taipumus vaalia ja arkistoida perinteitään on

myös osasyy heistä liikkuviin legendanomaisiin huhuihin. Muistot teekkareiden villeimmistä tempauksista ovat juurtuneet opiskelijayhteisön perimätietoon. “Hommat tehdään aina pilke silmäkulmassa. Se on minusta aina ollut teekkaripiireissä se juttu”, Aino Närhi toteaa. Elämänilo näkyykin tapahtumassa kuin tapahtumassa. Laulu raikaa aina sitseiltä teekkarisaunaan, ja saavatpa muutkin nauttia teekkareiden anneista muun muassa harrastekerhojen merkeissä. Teekkareiden kerhoja eri rasahduksille onkin Variksen arvion mukaan seitsemisenkymmentä. “Kaikessa tekemisessä korostuu yhteisöllisyys. Oli se sitten vappu, fuksikulkue tai lakitus, ilman ihmisiä ei tapahdu mitään”, Pinja Varis painottaa.

•

LOPPUTYÖN SANKARIT Palstalla dipan ja gradun tehneet jakavat viisauttaan.

Väyläviraston tilaama lopputyö

Teksti ja kuvat: Aliisa Lyly

“Hei, tuletko nielemään?” Ella Kröger: “Meidän tutkielmamme käsitteli terveiden aikuisten sarjallisten vedennielemistestien tuloksia. Tutkimme sitä, miten esimerkiksi ikä, pituus ja sukupuoli sekä annettu ohjeistustapa vaikuttavat nielemiseen. Saimme paljon tuloksia: esimerkiksi ikä ja pituus vaikuttavat nielemiseen, mutta

Samuli Liikka: “Tämä tutkielma-aihe annettiin minulle oikeastaan valmiina. Olin kesällä 2024 tutkimusapulaisena tutkimuskeskus Terralla kiviainestutkimuksia tekemässä. Sen kautta päädyin myös tähän hommaan. Dippani oli osa laajempaa Väyläviraston tilaamaa tutkimusta. Tässä diplomityössä käsitellään muutamaa eriluokkaista tietä, joiden oli tunnistettu urautuvan poikkeuksellisesti. Omassa työssäni pyrin mittausdataa ja sen pohjalta muodostettuja tunnuslukuja analysoimalla löytämään syitä sille, miksi kyseiset tiet urautuvat eri tavalla kuin niiden odotettaisiin. Työprosessia aloittaessa odotin, että se tulee olemaan opettavainen ja haastava kokemus. Olin toiveikas sen suhteen, että pääsisin tekemään mielekästä hommaa. Tällaisen laajemman kokonaisuuden käsittely auttoi hahmottamaan paremmin, miten lähestyn työstämistä ja miten tykkään edetä. En esimerkiksi hirveästi tykkää tehdä asioita lineaarisesti, vaan poukkoilen vähän sinne tänne. Kaikkein vaikeinta oli ajankäytön hallinta. Joissain kohdissa oli vaikea erottaa työn ja vapaa-ajan rajapinta, koska tämän työstäminen oli niin kokonaisvaltainen prosessi. Oli hyvä, että pääsin tekemään dippaa Terran toimistolla. Se rajasi sitä, että kotona sai olla kotona ja toimistolla sai tehdä töitä. Jos lähtisin tekemään tätä alusta, olisin vähemmän perfektionisti eri asioiden suhteen. Esimerkiksi työn ulkoasu oli aika epäolennainen, kun se oli vielä alkuvaiheessa. Työssäni on kuitenkin paljon kaavioita ja kuvia, joten halusin, että niiden asettelu on heti miellyttävä ja lukijalle mukava. Dippaa tehdessä täytyy muistaa tehdä myös hauskoja ja mukavia asioita. On tärkeää jättää itselleen myös sellaista palautumisaikaa, ettei stressaa liikaa.”

vaikkapa sukupuoli ei. Kandi tuntui tosi rankalta, niin ajattelin, että gradu olisi sitten vielä rankempi. Meillä oli iso aineisto, ja alkuun oli todella iso kynnys kysyä ihmisiltä, että hei, tuletko nielemään. Mutta kun oli ystävä, jonka kanssa tehtiin, niin se kyllä helpotti taakkaa. Parityöskentelyssä haasteena olivat aikataulut. Meidän piti olla todella joustavia, varsinkin keväällä. Kysyin Matildalta ihan lupaa, että saanko hakea wapputirehtööriksi. Meillä helpotti tosi paljon se, että aiheen teoriapohja oli jo kandista ennestään tuttu. Tiedettiin jo niin sanotusti nimiä alalta.” Matilda Tallila: “Idea tälle tutkielmalle lähti siitä, että meidän opintoihin kuului aihetta käsittelevä kurssi. Sen opettaja jollain luennolla heitti, että tästäkin aiheesta voisi joku tehdä vaikka kandin ja gradun. Ja me todettiin että no, tehdään! Meillä kummallakaan ei ollut mitään ihan hirveän vankkaa osaamista tilastollisesta analyysistä, niin se myös vähän jännitti. Lopulta kysyimme psykologian laitoksen tilastotieteiden opettajilta apua. Sen jälkeen meni vain muutama päivä ja analyysi oli tehty, eli ihan hyvin sekin kaikki sitten lopulta meni. Aineiston keruu opetti sietämään omalle epämukavuusalueelle menemistä. Siinä joutui hyväksymään, ettei se nyt ole niin justiinsa, jos joku sanoo, että ei kiitos. Jälkikäteen ajateltuna gradun tekeminen ei ollutkaan niin iso mörkö kuin etukäteen ajatteli.”

DIPPA

GRADU

Otsikko: Iän, sukupuolen ja pituuden sekä saadun ohjeistuksen vaikutus 100 millilitran sarjallisen vedennielemistestin tuloksiin Ala: Logopedia Mitta: 53 sivua Kauan kesti: 7 kuukautta Kuinka rankkaa oli asteikoilla 1–5? Ella: 3,5. Matilda: 3.

Otsikko: Päällystettyjen teiden urautuminen roudan sulamiskaudella Ala: Rakennustekniikka Mitta: 196 sivua Kauan kesti: 1 vuosi Kuinka rankkaa oli asteikolla 1–5: “Ei se kokonaisuudessaan ollut mikään kamala prosessi. Ehkä 3,5.”

Missä fiiliksissä kesä meni? Ovatko työttömyys ja leikkaukse tuntuu sitsata kaupungin keskeisimmällä paikalla? Kävim

MITEN KE 44

Teksti: Vimmu Heino •

et näkyneet lomilta palailevien opiskelijoiden arjessa? Miltä mme torilla tunnustelemassa alkavan syksyn tunnelmia.

SÄ MENI?

• Kuvat: Vilma Mehtonen

eskustorin kupeessa on elokuisena iltapäivänä juhlan tunnelmaa. Torisitsit ovat alkamassa noin puolen tunnin päästä. Torin laidoilla parveilee jo opiskelijoita odottamassa pääsyä sitsipöytiin, jotka seisovat komeasti rivissä miltei koko torin pituudelta. Tapahtuman järjestäjäporukasta Hiski Hämäläinen (Tampereen ylioppilaskunta Trey) ja Elina Pärssinen (Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunta Tamko) ovat pirteänä odottamassa tapahtuman alkua. Molemmat ovat palanneet juuri itsekin kesälomilta. Tapahtuman suunnittelu alkoi jo alkuvuodesta, ja yhteistyö Treyn ja Tamkon välillä on sujunut mukavasti. “Palattiin lomilta tämän viikon alussa, mutta laitettiin aika hyvin mallilleen kaikki jo kesäkuussa. Tälle viikolle ei hirveästi hommaa jäänyt enää”, Hämäläinen kertoo tapahtumajärjestelyistä. Torisitsit järjestetään toista kertaa. Hämäläinen ja Pärssinen arvioivat tapahtuman olevan Tamkon ja Treyn

yhteistapahtumista suurin. Keskustori on tapahtumapaikkana keskeisin mahdollinen ja molemmat pitävät näkyvyyttä opiskelijoille tärkeänä. Lisäksi merkitystä tapahtumalle luo yhteisöllisyys. “On hienoa saada kaikki yhteen paikkaan viettämään aikaa, kun on näin poikkitieteellinen tapahtuma. Samalla erilaiset sitsikulttuurit yhdistyvät”, Pärssinen kommentoi. Opiskelijayhteisö Tampereella tosiaan on suuri, ja siihen mahtuu runsaasti erilaisia elämäntilanteita. Millä mielin opiskelijat palaavat syksyksi opintoihin etenkin nyt, kun paljon puhutut opiskelijoihin kohdistuneet leikkaukset ja työttömyys ovat vaikuttaneet monen arkeen ja tulevaisuudensuunnitelmiin? Lähdemme tiedustelemaan asiaa sitsikansalta.

Ulos sitsaamaan Matematiikan opettajiksi opiskelevat Jooa Tikkanen ja Joonatan Sydänmetsä jonottelevat tapahtumaan hiukan ennen sen alkua. Kummankin kesä on mennyt mukavasti töitä tehden. Opintoihin on mukava palata, joskin Tikkanen joutuu luopumaan fuksistatuksestaan aloittaessaan toisen opintovuoden. Kaksikko arvioi omalla alallaan riittävän töitä yleisestä työttömyystilanteesta huolimatta. ”Siinä mielessä hyvä tilanne, ettei matikkaa kovin moni halua opiskella”, Sydänmetsä sanoo, ja Tikkanen yhtyy kommenttiin:

”Vaikka koulutuksesta leikataan, niin opettajia kuitenkin aina tarvitaan ja matematiikka alana ei ole se kaikista kilpailluin.” Tikkanen ja Sydänmetsä ovat molemmat osallistuneet torisitseille jo viime vuonna. Ulkoilman tunnelma viehättää erityisesti Sydänmetsää. ”Tää on kyllä ihan mahtava tapahtuma. Itse tykkään päästä sitsaamaan ulkona, ei tarvitse olla jossain hikisessä salissa.” Keskustori alkaa täyttyä ja haastateltavat löytävät istumapaikkansa Luupin pöydästä. Pian seuraan löytää myös joukko opiskelukavereita.

Paluu opintojen pariin Muutaman pöydän päässä istuvat rakennustekniikkaa opiskeleva Riina Hartikainen ja konetekniikan opiskelija Veeti Hirvonen. Myös heillä kesä on mennyt mukavasti ja mieleisiä oman alan töitäkin on molemmille löytynyt. Kumpikin on opintojensa loppusuoralla. Hartikaiselle kesätyö oli positiivinen kokemus, mutta opintojen pariin on vielä kiva palata. “Kiva kun koulu alkaa ja on hieman rennompi arki vielä yhden vuoden, mutta toisaalta huolettaa tulevaisuus, että mitä sitten tapahtuu.” Tukileikkauksista käytyä runsasta keskustelua Hartikainen on seurannut somesta. Hartikainen ja Hirvonen asuvat yhdessä, minkä he kokevat eduksi. “Meillä on hyvä tilanne, kun asu-

Hiski Hämäläinen ja Elina Pärssinen

Jooa Tikkanen ja Joonatan Sydänmetsä

Veeti Hirvonen ja Riina Hartikainen

Eppu Normaalin viimeinen keikka on alkamaisillaan viereisellä Ratinan stadionilla samaan aikaan sitsien kanssa. Olli Heiskanen on pukeutunut Eppu Normaalin paitaan ja kertoo koittaneensa saada lipun keikalle menestyksettä. Onneksi Vuonna '85 raikaa myös47 torisitsien yhteislaulussa.

Alina Jokela ja Niko Kallionalusta

taan yhdessä, niin leikkaukset eivät ole osuneet niin pahasti”, Hartikainen kertoo. Myös Hirvonen starttaa viimeisen opintovuotensa hyvissä tunnelmissa. “Odotan taas opintojen alkua, etenkin kun pääsee näkemään kavereita taas aktiivisemmin.” Fiilis on toisaalta myös haikea, kun opinnot loppuvat. “Jännittää myös opintojen jälkeinen aika. Työpaikat omalla alalla on tosi kiven alla ja monet opiskelijakaveritkaan eivät ole saaneet oman alan työtä. Se mietityttää, mutta olo on ihan toiveikas”, Hirvonen sanoo. Hän kertoo myös tahtovansa jäädä Tampereelle opintojen jälkeen. “Mielelläni jäisin tänne ja etsin töitä täältä. Aika hyvä työtarjous saisi olla, että muuttaisin työn perässä muualle.” Molemmat nauttivat tapahtuman

tunnelmasta ja ovat odottaneet sitsaamaan pääsyä. “Laitettiin kännykkään hälytykset, että saatiin lisämyynnistä vielä liput ostettua. Kyllä tätä odotettiin taas koko vuosi”, Hirvonen summaa.

Valmistumispaine kuumottaa Neljännen vuoden filosofian opiskelijat Niko Kallionalusta ja Alina Jokela istuvat esiintymislavan läheisyydessä ja odottelevat tapahtuman alkua. Kallionalusta kertoo pärjänneensä kesän ilman töitäkin, ja Jokela kertoo olleensa kuntoutusrahalla ja hoitaneensa sivutoimisesti eläimiä. Lisäksi Jokela ja Kallionalusta ovat tehneet yhdessä podcastia. Kallionalusta on tällä hetkellä filosofian ainejärjestön Aatoksen puheenjohtaja, ja syksyllä on tiedossa ainakin filosofian opiskelijoiden kan-

sallisen seminaarin järjestämistä. Kesätöitä on Kallionalustan oman alan näkökulmasta ollut tarjolla kehnosti. “Yksi tyyppi tulee mieleen, joka sai kesätöitä. Työpaikat vaikuttavat olevan aika kiven alla. Sitten paradoksaalisesti taas työllistymiseen on kova painostus Kelan uusien käytäntöjen myötä. Uhkaillaan toimeentulotuen leikkaamisella, mikä on aika kuumottava ajatus.” Kallionalusta pohtii tiukentuneen toimeentulon ja nopean valmistumispaineen näkyvän myös koulutuksen laadun heikkenemisenä. “Yliopistokin painostaa siihen suuntaan, että pitää valmistua mahdollisimman nopeasti.” Jokela ja Kallionalusta fiilistelevät torin tunnelmaa ja kertovat opiskelijayhteisön olevan heille merkityksellinen asia. “Filosofien piirit ovat hyvin pie-

net, mutta se on älyttömän lämmin yhteisö. Meillä on tiivis porukka ja pidetään yhtä”, Jokela kuvailee. Myös Kallionalusta kertoo löytäneensä opinnoista parhaat ystävänsä. Molemmille sitsaaminen Keskustorilla on mielekäs kokemus. “Keskustori on lähinnä ohikulkupaikka, mutta torisitsitapahtuma on siitä ihana, että tori täyttyy, kun yleensä tässä ei hirveästi ole mitään”, Jokela toteaa. Kallionalustakaan ei juuri hengaile Keskustorilla, lukuun ottamatta sen laidalla sijaitsevaa Las Palmas -karaokebaaria.

Sitsikansa kerää huomiota Tori alkaa olla täynnä ja sitsit alkavat seremoniamestarin sauvan kopautusten myötä. Sitsaajia kerrotaan olevan paikalla noin 900. Teekkarikuoro aloittaa kappaleella Helan går, ja ensimmäiset skoolaukset suoritetaan. Pian myös kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja ja Tampereen yliopiston alumni Julia Sangervo (vihr.), käy puhumassa sitsikansalle. Tunnelma on leppoisa ja aurinko lämmittää puheensorinan täyttämää toria. Tapahtuma herättää huomiota myös ohikulkijoissa, ja monet jäävät katselemaan ja kuvaamaan sitsaajia. Jugendtorin puoleiseen aitaan nojailevat myös Manu Onnela, 16 ja Kari Rissanen, 72, jotka tapasivat sattumalta ratikassa ja päättivät samalla pysäkillä jäätyään tulla katsomaan mitä torilla tapahtuu. Onnela on juuri aloittanut lukion ja opiskelijaelämä hänellä on kenties vielä joskus edessä. Rissanen ei itse ole opiskellut korkeakoulussa, mutta opiskelijakulttuuri on kuitenkin tuttua. “Asuin aikoinaan Mikontaloa vastapäätä ja siellä oli melkoista juhlaa”, Rissanen muistelee nauraen. “Aikaisin keväällä alkoi aina laulu raikaamaan.”

•

E.K., 75v, seurasi sitsejä torin laidalla. “Ihan hyvältä vaikuttaa. Olen asunut ikäni Tampereella. Tampere on opiskelijakaupunki.”

Kari Rissanen ja Manu Onnela

mitä täällä tapahtuu?

Torisitsit tulivat ja menivät, mutta syksyltä opiskelijariennot eivät lopu kesken. Käy vaikka näissä! 3.9. SYMPOSIUM: Under the Sea (Bar IHKU, 21–04:30) 8.9. NamiAppro (13–20) Syysfest 2026 (Särkänniemi, 16–21) Teekkarivisa (Kultainen Apina, 18–20) 9.9. Harraste- ja liikuntamessut (keskustakampus, Päätalo, 10–15) Kaverivarikko (Linnan ryhmätyötila 1003) (11–13) 10.9. Harraste- ja liikuntamessut (Hervannan kampus, Kampusareena, 10–15) KiskoFest (13–04) 14.9. AAKK:n Lukukauden avajaiset (Lyhty, 16–20) 15.9. Teekkarikuoron avoimet harjoitukset (Rakennustalo RH215, 18:15–21) 22.9. Twistit (Bar IHKU, 21–05) 24.9. KIELARIT (Fame Club, 21–03:30) 25.–26.9. Spinni S30 (Muovitehdas) 6.10. Teekkarivisa (Kultainen apina, 18–20) 15.10. SYMPOSIUM (Bar IHKU, 21–4:30) 19.10. Kaverivarikko (Hervannan kampus, Kielikeskuksen keittiö, 16–18) Tapahtumat löytyvät Treyn tapahtumakalenterista ja ovat kaikille avoimia. 50

YHTEINEN YSÄRI

Palstalla esitellään Visiirin esivanhempien jälkiä.

Tämä asia koskettaa opiskelijoita niin syvälle sieluun, että se on ilmaistava kuvataiteen keinoin. (Aviisi, 11.9.1996) Ra-Ra-Rasputin, nykyään siitä on olemassa jo noin 13. painosta. (Anturi, 17.9.1996)

Onneksi tämäkin (Aviisi, 11.9.1996)

tutkittu!

Tampereen Opiskelijatuen tutkimuksen mukaan lähes 60 % miehistä toivoi lisää lihapullia opiskelijaravintoloihin. (Aviisi, 25.9.1996)

Tällaisia varovaisia (Anturi, 17.9.1996)

ennustuksia

kuultu

Nyt Hermia viettää 40-vuotisiaan! (Anturi, 17.9.1996)

tänäkin

vuonna.