Fuksin vuosi

Yhteishakua tehdessä, minulle oli selvää, että tulisin hakemaan myös muihinkin yliopistoihin kuin vain Helsinkiin. En ollut käynyt koskaan aikaisemmin Joensuussa ennen tänne muuttoani. Vaikka Joensuu oli minulla viimeisenä vaihtoehtona, otin paikan ilolla vastaan ja sainkin yllättyä hyvin positiivisesti, millainen kaupunki Joensuu on.

Luonnollisesti alussa tuntemattomaan kaupunkiin lähelle itärajaa tuntui oudolta ajatukselta. En tiennyt Joensuusta juuri mitään, mutta onneksi pari ystävääni opiskeli jo valmiiksi kaupungissa, joten ei aivan tuntemattomaan tarvinnut astua. Tutustuttuani Joensuun tarjontaan, oli kaupunki onnistunut jo vakuuttamaan minut hyvänä opiskelukaupunkina.

Syyskuun alussa niin tuutorit, yliopisto kuin muutkin fuksit tulivat tutuiksi ja ystävystyinkin monen kanssa nopeasti. Onneksi opetus tapahtui pääasiassa lähiopetuksena jo alusta asti, joten muihin tutustuminen oli helppoa. Myös Varnitsan tapahtumissa tuli käytyä aktiivisesti syksyn aikana, joten sain ystäviä muiltakin vuosikursseilta. Historia on aina kiinnostanut minua, mutta harvemmin saman henkistä porukkaa oli omassa kaveripiirissäni lukion aikana, onneksi muihin varnitsalaisiin oli helppoa tutustua, ja heidän kanssaan pystyi ongelmitta puhumaan, vaikka Napoleonista. Varnitsan tapahtumat olivatkin fuksivuoteni yksi kohokohdista, ja lähes joka viikko löytyi jotain mielenkiintoista tapahtumaa. Nopeasti sitsit ja fuksiaiset tulivat tutuiksi, ja joka tapahtumassa tuli tutustuttua aina uusiin varnitsalaisiin. Opintoja tapahtumat eivät kauheasti häirinneet, sillä töiden aikataulutus auttoi huomattavasti. Fuksivuoteni parhaimmat tapahtumat olivat syksyn fuksiaiset ja kevään opintomatka Itävaltaan, sekä tietenkin vapun haalarikaste. Tapahtumien, opintojen ja kavereiden myötä Joensuu ei tunnu enää pieneltä kylän pahaselta, mitä se saattoi ollakin helsinkiläissilmin. Toivon teille tuleville fukseille yhtä antoisaa ja hienoa fuksivuotta, mitä se oli minulla!